Pohdin tässä viikonloppuillan lumimyrskyn innoittamana pitkään ja syvällisesti päävalmentaja Juha Malisen asemaa ja roolia AC Oulun tulevaisuuden visioiden kannalta. Kritiikkiä on Yukhan suuntaan tullut paljon viime kauden aikana ja myös tästä suunnasta. Aktiivinen pelitapa on toiminut tulosten valossa äärimmäisen hyvin hyökkämään pyrkiviä kärkiryhmiä vastaan, mutta vastaiskujengejä vastaan on ollut suuria ongelmia. Juuri tämä seikka esti liiganousun päättyneellä kaudella. ACO niisti kaikki pahimmat vastustajansa jopa paineenalaisena ja kriittisillä hetkillä, mutta bussiporukoita vastaan oli pahoja vaikeuksia, jotka liittyivät erityisesti viimeistelyyn.
Miten sitten edetään kohti kautta 2012, joka on viimeinen Malisen nykyisen sopimuksen osalta? Seura on osoittanut viime aikojen toimintansa ja ratkaisujensa kautta selkeästi sen, mikä on visio jatkon suhteen. AC Oulu haluaa olla jatkossakin kaupungin sekä sen vaikutusalueen ykkösseura ja ennen kaikkea kehittää omia juniorilupauksia, joista on jo nyt löytynyt uskomattomia timantteja. Muut hankinnat tehdään täysin talouden ehdoilla. Silloin ymmärretään myös se, että paluu liigaan ei ole nopea vauhtiväylä, johon voi vain hypätä seuran aiemman liigastatuksen takia. Tämä valittu tie - ironisesti
jatkuvuuden valtatie - on oikeansuuntainen ja siitä on pidettävä kiinni.
Samalla AC Oulu on jo luonut ja lähtenyt luomaan vahvoja suhteita alueen junioriseuroihin (OLS, Tervarit, OTP, OPS-juniorit, HauPa, OsPa, Ajax Sarkkiranta jne.) ja useassa junnuseurassa on lähdetty rakentamaan vastaavaa rohkeaa, aktiivista ja pelaajien taitoja kehittävää pelistrategiaa. Voimakkaimpana esimerkkinä Suomen suurimpiin junnuseuroihin kuuluva OLS, jossa pelikirjan kehittäminen on jo edennyt huikeessa vauhdissa - kiitos junioripäällikkö Antti Pehkosen.
Pelityylin ja aktiivisen pelaamisen kehittämisessä Malinen on leireineen onnistunut mainiosti. Sen vuoksi tähän sapluunaan löytyy yllättävän paljon halukkaita tulijoita. Sen vuoksi esimerkiksi Jarkko Hurme tuli hakemaan uutta nostetta uralleen kotikaupungistaan ja pääkaupunkiseudun seurojen reject-pelaajasta Niko Kukasta tuli Oulussa laatujantteri. Viime kauden oman pohjoisen myllyn löytöjä oli jäätävä Lassi Nurmos, josta tuli hetkessä kulttipelaaja Aaseissa.
Menestyspaineet luovat tässä tilanteessa suurimmat ongelmat Maliselle. Tämä siitäkin huolimatta, että oululainen futisväki (loyals, love ya'll!) onkin osoittanut täyden tukensa monella tavalla uudelle toimintamallille, joka eroaa täysin kilpailevaa leiriä hallinnoivan Juntusen lyhytnäköisestä pelaajapolitiikasta.
Joka tapauksessa Malisen välillä ylilyövä kunnianhimo saattaa johtaa jälleen tilanteeseen, jossa parhaat pelimerkit lyödään all in -tavalla kentälle, mikä on haitallista tiettyjen pelaajien kehitykselle. Hyvänä esimerkkinä tilanne, jossa hammasta purren haettiin nopeaa menestystä esimerkiksi peluuttamalla Matias Ojalaa käsittämättömästi laidassa, mikä ei todellakaan ole Matigolin oikea mesta. Topparisekoilu ihmeellisine vaihtoineen läpi kauden oli toinen esimerkki tästä.
Kuitenkin: kokonaisuus huomioon ottaen Yukha on tehnyt hyvää duunia. Muutamalla ehtolauseella varustettuna olisin valmis jatkamaan Malisen sopparia esimerkiksi 1+1 -periaatteella tässä vaiheessa. Jonkinlainen palkkaleikkaus on ihan varma asia (ehto 1), koska nyt leikataan kaikesta. Toinen on pitkäjänteisemmän ajattelun hyväksyminen (ehto 2). Heti ei tarvitse nousta liigaan ja tämä ajattelutapa tulee hyväksyä. Pelifilosofia ja -tapa on kunnossa kaikesta kritiikistä huolimatta, siinä menemme oikeaan suuntaan. Siksi
edit: jos ehtolauseet eivät täyty, puikkoihin voidaan asentaa joko Ojasen Rane tai Tapio Haapaniemi, jotka edustavat samaa oululaista pelikirjaa. Jatkuvuus toimis ainakin varmasti tässä tilanteessa.
