Hienosti sujuneen ja nousukarsinnan porteille päättyneen kauden 2010 jälkeen TP-47 lähti toiseen kauteensa Kakkosessa edellistä seesteisemmän talven jälkeen. Joukkueesta poistuneiden kokeneiden ikonien (
Jussi Hakasalo, Sarra Hiukka) tilalle ei hankittu olemattomalla rahalla ja vailla pakkomiellettä nousemiseen erityisen nimekkäitä tai kokeneita korvaajia, vaan tarkoitus oli ajaa hiljalleen sisään seuran piristyneen junioritoiminnan nuoria lupauksia. Muutamia uusia tai takavuosilta tuttuja hiukan kokeneempia pelaajia liittyi joukkueeseen lähinnä Oulun suunnalta - kunnes seura ilmoitti hankkineensa lupaavan brassihyökkääjä
Daniel Caumon PS Kemistä heinäkuun loppuun asti ulottuvalla sopimuksella. Talvella myös Kemin kolkoille kaduille edelliskaudeksi harhautunut
Mikko Barsk teki kasvattiseuransa kanssa sopimuksen, joka kuitenkin purettiin lähes saman tien, vain pari päivää solmimisestaan.
Kausi alkoi vappuaattona jo perinteeksi tulleella tappiolla Kiiston vieraana Vaasassa. Tästä jatkettiin kahdella odotettua paremmin sujuneella kotiottelulla, jotka samalla lailla tutuksi tulleeseen tyyliin pelattiin ammattikoulun tekonurmella evakossa Pohjan Stadionin herkältä nurmelta. Ensin kaatui Vihtavuoren Pamaus Danielin ensimmäisellä maalilla punapaidassa, seuraavaksi JBK
Ville Himangan johdolla: maali ja syöttö Oulusta täksi kaudeksi Tornioon tulleen
Eetu Uusitalon 2-0 -osumaan. Ensimmäinen Lapin derby päättyi Danielin osuman ja Santan viime sekuntien tasoituksen jälkeen tasanumeroihin 1-1, samoin seuraava ottelu GBK:ta vastaan.
Kauden ensimmäinen totaalinen mahalasku koettiin toukokuun lopussa joukkueen hävitessä sarjan surkeimmalle kokoonpanolle Joensuussa. Tästä kausi jatkui kuitenkin lupaavissa merkeissä Danielin jatkaessa maalitehtailuaan ja edelliskaudella debytoineen seuran tulevaisuuden suurimman toivon
Aleksi Gullstenin herättäessä ihastusta niin koti- kuin vieraskentillä. Hämmästyttävänä voidaan pitää vaikkapa edelliskaudella vahvasti esiintyneen FC Vaajakosken pieksemistä 0-5 vieraskentällä. Tuossa pelissä maalintekijöiden joukkoon lisättiin mm. kaksi maalia pilkuilta viimeistelleen toppari
Petteri Pellikan lisäksi 16-vuotias debytantti
Jaakko Pyyny. Myös seuraava ottelu sarjaa dominoineen SJK:n isäntänä sujui hienosti: punapaidat olivat taas viime sekunneille asti kiinni voitossa Danielin kauden seitsemännellä osumalla, kunnes SJK onnistui viime hetkillä nousemaan tasoihin.
Kesä-heinäkuun aikana jatkuvasti jo täysiä minuutteja pelanneen Gullstenin (s. 1993) ohella isompia minuutteja saivat vuorollaan niin mainittu Pyyny kuin
Artturi Sieppi ja
Helmeri Närhiläkin. Kaikki kolme edustavat vuosikertaa 1994, samoin muutamaan otteeseen pelaamaan päässyt maalivahtilupaus
Harri Nykänen.
Daniel dominoi heinäkuun loppuun punapaidassa. Heinäkuun lopulla huhut voimistuivat ja osoittautuivat lopulta tosiksi. Valtavan määrän maaleja tehnyt ja maalipaikkoja rakentanut Daniel siirtyi vahvistamaan SJK:n tälle tasolle entisestään ylimitoitettua hyökkäyskalustoa useamman vuoden sopimuksella. Tämä aiheutti osaltaan hetkellisen notkahduksen joukkueen suorittamisessa: seuraava ottelu JBK:ta vastaan päättyi häpeällisiin 5-2 -lukemiin. Pian tiedotettiin Aleksi Gullstenin tehneen kauden 2014 loppuun asti ulottuvan jatkosopimuksen. Todella tärkeä signaali panostamisesta tulevaisuuteen ja toisaalta huhujen mukaan liigaseuroja myöten kiinnostusta herättäneeltä Allulta upea ratkaisu. Elokuun alussa joukkuetta vahvistettiin loppukaudeksi Rovaniemeltä ja Oulusta tulleilla hyökkääjä
Jaakko Paavilaisella ja laituri
Juho Sassilla - samaan aikaan taas oululaislaituri Uusitalon huhuttiin saaneen kenkää kurinpito-ongelmien vuoksi. Muutaman pelin poissaolon jälkeen kuitenkin myös Uusitalo jatkoi enimmäkseen hyviä otteitaan paidassa punaisessa.
Pian myös Mikko Barsk palasi Pohjan Stadionille - ilmeisesti veri veti kentille ja tuskaisen kipeät nilkat tuntuivat taas pelikelpoisilta. Ja hyvä näin: Bambi jatkoi hienosti sitä, mikä jäi Danielilta kesken. Hämmästyttävimmät hetket kaudella 2011 koettiin Kolmoseen putoamisen jo hyvissä ajoin varmistaneen FC Vaajakosken vieraillessa Pohjan Stadionilla. Ottelu päättyi lukemiin 11-3, Bambin viimeistellessä 70 minuutissa hämmästyttävät 7 maalia ja kauden huonosti aloittaneen mutta jatkuvasti otteitaan 10-paikalla parantaneen
Jontte Heralan osuessa kolmesti. Kausi päättyi lopulta tyylikkäästi C-lohkon kolmanteen sijaan, kun TP ohitti päätöskierroksella FC YPan. Surrealistisesti lähes helteisessä säässä (lokakuun ensimmäinen päivä,
Torniossa) pelatussa ottelussa Barsk teki kaksi maalia iisalmelaisvieraiden vähäväkisen mutta -juomaisen vieraskannattaja(jouko)n harmiksi. Ottelussa huomio kiinnittyi myös siihen, että poikkeuksellisesti ikitaistelija
Jouni Talvensaari oli Toljan sijaan joukkueen kapteeni. Lopussa Jone vilkutteli vaihtoon mennessään katsomoihin tavanomaista pidempään ennen pitkää halausta joukkueenjohtaja Raskun kanssa. Loppuiko tässä taas yhden vuosikertaa 1979 edustavan ikonin ura punapaidassa? Toivottavasti ei.
Edustusjoukkueen pelatessa omaa, vahvaa kauttaan saatiin samalla ihastella B-juniorien lupaavia otteita Ykkösen syyssarjassa. Nuorten taival jatkuu ensi kaudella pitkästä aikaa A-juniorijoukkueena Ykkösessä. Tämä asettanee osaltaan haasteita myös edustusjoukkueelle. Kuluneella kaudella TP-47 peluutti lisäksi myös kakkosjoukkuetta Nelosessa.
Jaakko Pyyny ehti maalaamaan sekä Kakkosessa että B-junioreissa.Lokakuussa uutisoitiin sitten tulevia aikoja ajatellen tärkeä nimitys: pelaajana, huoltajana ja ties minä jokapaikanhöylänä seurassa vuosikymmeniä mukana ollut
Jani Perttula (s. 1977) astui toiminnanjohtajan saappaisiin kokopäiväisenä työntekijänä. Perttulan sanoin:
Tavoitteeni on kehittää seuran toimintaa ammattimaisempaan suuntaan ja varsinkin organisaation kehittäminen on ensimmäisiä tehtäviäni. Seuralla on pitkät perinteet ja menestystäkin aina Veikkausliigasta asti, joten jo sen vuoksi tavoitteet tulee olla korkealla. Kakkonen on tasomme tällä hetkellä mutta emme tule pelaamaan tällä tasolla ikuisesti. Etenemme kuitenkin talouden ehdoin ja teemmekin paraikaa suunnitelmat pitkän tähtäimen tavoitteista. Töitä on tehtävänä paljon mutta aistin positiivista ilmapiiriä seurassa ja sen toimijoissa.
Sana on kiirinyt käsittämättömän nopeasti pestistäni TP-47 toiminnanjohtajana sillä olen saanut jo useita yhteydenottoja pelaajilta, joiden joukossa on monia todella mielenkiintoisia nimiä. Pelaajien nimiä en tietenkään voi paljastaa toistaiseksi. Valmentajan nimen tulemme tiedottamaan toivottavasti piakkoin sillä neuvottelut ovat loppusuoralla.
Toivotaan, uskotaan ja luotetaan, että uuden sukupolven edustaja saa jämäkän otteen toimintaan. Juniorityön ja edustusjoukkueen intressit ovat erilaiset ja tässäkin seurassa niiden sovittaminen yhteen on varmasti yksi vaikeimpia sarkoja. Toivottavasti siis edetään jatkossakin terveen talouden ehdoilla mutta mursumaista eteenpäin menemistä tavoitellen. Sponsoriraha on varmasti tiukassa myös jatkossa, mutta kuvittelisin, että nykyinen johtoporras herättää luottamusta myös yhteistyökumppaneissa. Jossain vaiheessa kesän aikana korviin kantautui myös paikallisvaikuttajien lausahtaneen lupaavia lauseita TP:n profiilin nostamisesta.
TP-47:llä on seuran kokoon nähden paljon eri puolilla Suomea asuvia kannattajia, niitä jotka eivät tuosta vain ole halunneet tai pystyneet tarttumaan muiden seurojen faneiksi edes yrittämällä. Heidän ja toki ennen kaikkea torniolaisten toiveissa on saada vihdoin seuran tiedotus kuntoon. Toivotaan siis, että kokopäiväisesti seuran toimintaa pyörittävä(t) pitävät isommilla, pienemmillä ja atominkokoisilla tiedonjyvillä kiinnostuneet tietoisina siitä, mitä seurassa tapahtuu
Sopimustilanne on ensi kauden edustusjoukkueen osalta jälleen kerran sinänsä ymmärrettävästi todella avoinna. Kokeneempien kanssa on tehty kauden mittaisia sopimuksia, lisäksi monen pitkäaikaisen runkopelaajan sopimus päättyi tämän kauden loppuun. Jatkoa voisi toivoa päättyneiden pelaajien listalta lähes kaikille, varsinkin kun nuoriso-osasto on edelleen kovin nuorta ja pelaa kuitenkin omia pelejään A- ja B-nuorten sarjoissa. Maalipörssin voitti Mikko Barsk huimalla 11 osumalla oltuaan mukana noin kolmasosan kaudesta. Tarkempia tilastoja en ihan vähälläkään yrittämisellä onnistunut löytämään...
Mitä tekevät ensi kesänä herrat Barsk ja Talvensaari?Pelaaja-arvioita en useammastakaan syystä jaksa alkaa naputella, mainittujen hyökkäyspään onnistujien lisäksi esille voisi nostaa ainakin luunkovan topparikaksikko Pellikka-
Gaston Bindzi (jota voidaan nyt kutsua
Daddyksi myös sanan varsinaisessa merkityksessä), keskikentän pohjalla uudessa roolissa hyvin esiintynyt legenda
Tolja Bulgakov ja taisteluparinsa
Marko Ahonpää.
Yksi tärkeimmistä ja toivottavasti pian ratkaistavista kysymyksistä on päävalmentajan nimi.
Kimmo Halmkrona on tehnyt kuluneiden reilun kahden ja puolen kauden aikana erittäin hyvää ja nousujohteista työtä. Miestä ollaan oltu viemässä ainakin Rovaniemen suuntaan, mutta toivottavasti sydän ja järki saavat miehen jatkamaan kotikaupungissa. Huhuja paluu- ja muistakin rajakaupunkiin muuttajista toki liikkuu, mutta eiköhän niitä ehditä spekuloida pitkien ja kylmien talvikuukausien aikana. Samoin Kakkosen muuttuva lohkojako on oma aiheensa - edessä lienee kuitenkin hiukkasen vähemmän bussissa istumista. Ja parin vuoden tauon jälkeen toki myös paikallistaisteluita kemiläisten kanssa
Sopimuspelaajat (tiedot kotisivuilta)
Harri Nykänen (2013)
Anatoli Bulgakov (2015)
Gaston Bindzi (2015)
Jaakko Pyyny (2014)
Aleksi Gullsten (2014)
Joel Keloneva (2012)
Waltteri Gullsten (2014)
Olli Alakärppä (2013)
Helmeri Närhilä (2014)
Artturi Sieppi (2013)
Ernest Sammallahti (2012)
Olli-Pekka Niskanen (2015)
Sopimus päättynytLauri Rönkkö
Tomi Alapekkala
Niko Heiskanen
Marko Ahonpää
Arto Haanpää
Mikko Barsk
Jouni Talvensaari
Petteri Pohjanen
Johannes Herala
Petteri Pellikka
Juho Sassi
Eetu Uusitalo
Jari Moisanen
Ville Himanka
Olli Vilppola
Jaakko Paavilainen
