Sunday Olisehin äpärälapsi - bloggausta jalkapallosta

[Umpivasuri]

Hyvä kirjoitus, tykkäsin

Kompataan. Ensin ajattelin, että tarina loppui kenties liian nopeasti. Mielen täytti hetkeksi tyhjyys. Tässäkö se nyt oli?

Hetken kuluttua ymmärsin, kuinka siinä vain dramatisoidaan testattavan näytönpaikan ohikiitävää luonnetta.

[SirLoser]

Hieno kirjoitus jäleen.

Vaikken yleensä mikään pilkun viilaaja olekaan jo siitä syystä, etten suomea niin hyvin osaa, niin "sekunteista" kuulostaa omaan päähäni oudolta. Eikö se ole "sekunneista" vai onko tässäkin muka kaksi oikeaa taivutustapaa?

[Tresjoli]

Vaikken yleensä mikään pilkun viilaaja olekaan jo siitä syystä, etten suomea niin hyvin osaa, niin "sekunteista" kuulostaa omaan päähäni oudolta. Eikö se ole "sekunneista" vai onko tässäkin muka kaksi oikeaa taivutustapaa?

Oikeassa olet, väsynyt virhehän tuo.

Kiitos kauniista sanoista.

[kokistuoppi]

Oletko harkinnut novellikokoelman kirjoittamista?

[Tresjoli]

Oletko harkinnut novellikokoelman kirjoittamista?

Oon semmostakin miettinyt, mutta se on aika iso homma ja pitäisi varata aikaa. Yksi vähän kevyempi jalkapalloaiheinen fiktiojuttu on nyt työn alla, toivon mukaan kohta on jotain näytettävää.

[Tresor]

Priimaa. Paras tähänastisista, kiitos! Sano nyt, että joku maksaa näiden tai jonkin muun tekstin kirjoittamisesta, maksaahan?

Uskaltaudun dosentti tason analyysiin:
+ Eläytyminen.
+ Lauserakenteet pysyvät kurissa. Se on aina hyvä, koukeroinen kikkailu on amatöörien hienostelua. Ja tässä vielä erityisen hyvä kun kirjoitetaan suoria lainauksia ajatuksista - eihän kukaan ajattele monimutkaisilla lauserakenteilla.

- Kuinka moni afrikanvahvistus tuntee Logan's runin? Vahvisuksen näkökulman uskottavuus vähän kärsii siitä. Samoin relevantti on sana, joka ei oikein sovi djemba-djemban suuhun (olenko rasisti?). Tuntuu kuin ääni olisi tässä kohtaa Tresjolin, ei Vahvistuksen.
- Lause "Oltuaan tarpeeksi monta kertaa samassa tilanteessa pienet pinnalliset erot rupeavat näyttämään yhä merkityksettömämmiltä suuren suunnattoman samankaltaisuuden edessä." ei toimi. Ensinnäkin ensimmäisen sanan possessiivisuffiksin pitäisi taipua persoonan mukaan, eli tässä se olisi "oltuani", vahvistushan on lauseen subjekti. Tämä ei ole nipotusta, vaan tärkeää, koska tekstin alussa ei ole vielä täysin hahmottunut, kenen äänellä kirjoitetaan. Niin ei ole hyvä.

Mutta rakenne ei parane hirveästi edes tuolla korjauksella, sillä subjekti jää epäselväksi. Nythän "pinnalliset erot" on tuon lauseenvastikkeenkin piilevä subjekti. Jos vastikkeen possessiivisuffiksin korjaa, vastikkeen ja predikaattilauseen subjekti on eri, mitä se ei saisi olla. Poistaisin lauseenvastikkeen ja panisin pilkun ja relatiivilauseen. Ellei jopa pisteen väliin.

[A.I.Virtanen]

Erittäin hieno tarina, jonka ymmärsin täydellisesti luettuani Tresorin analyysin.

[Tresjoli]

Kiitos! Arvostan paneutumista.

Ensimmäisen miinuskohdan kanssa painin aika pitkään. Halusin sen tyypin olevan sivistyneempi kuin olettaisi. Sen takia ote sen jutuissa on niin pohdiskeleva.

Toisessa kohdassa olet täysin oikeassa. Yritän kiinnittää jatkossa huomiota.

[SirLoser]

Toisessa kohdassa olet täysin oikeassa. Yritän kiinnittää jatkossa huomiota.

Kovin huonosti ei voi mennä kun kerran ymmärsit mitä siinä sanottiin. En voi valitettavasti sanoa samaa...

[Tresor]

Ensimmäisen miinuskohdan kanssa painin aika pitkään. Halusin sen tyypin olevan sivistyneempi kuin olettaisi. Sen takia ote sen jutuissa on niin pohdiskeleva.

Noin lyhyessä tekstissä ihmisen persoonaa on vaikea tuoda esiin monipuolisesti. Siksi stereotypiaan turvautuminen ilman häiritseviä poikkeamia on aika varma tapa selvittää lukijalle, mistä on kyse. Vaikka kansallisuusstereotypiat onkin tympeitä jos mitkä. Tekstin fokus ei kuitenkaan ole siinä, millainen tyyppi on, vaan siinä, että se on vaan yksi edustaja siitä isosta joukosta. Sillä oikeastaan ei ehkä pitäisi ollakaan mitään persoonallisuuspiirteitä.

Ja piru vie, jos kaveri ei puhu englantia, niin ei se Logan's runia tunne. No, jos se on senegalilainen ja lukenenut sen ranskaksi...

[Tresjoli]

Olet oikeassa, fokus ei ollut hahmoissa vaan asetelmassa. Halusin kuitenkin yrittää tuoda juttuun vielä erilaisen ulottuvuuden vetämällä maton lukijan alta hahmon suhteen. Siksi Logan's Run ja sivistyssana, ne ovat tarkoituksella omituisessa kontekstissa.

Mutta saatat hyvinkin olla oikeassa, sorruin pieneen yliyrittämiseen.

Eihän siinä suljettu pois mahdollisuutta, että kaveri puhuu englantia. Tresor sortuu ylitulkintaan.

Näin on.

[Päivi Istala 2]

Eihän siinä suljettu pois mahdollisuutta, että kaveri puhuu englantia. Tresor sortuu ylitulkintaan.

[Tresor]

Eihän siinä suljettu pois mahdollisuutta, että kaveri puhuu englantia. Tresor sortuu ylitulkintaan.

No joo, totta kyllä, jos tarkkaan syynää. Ei tullut mieleen, että se agentti/toimitusjohtaja/urheilutoimenjohtaja viiksineen ei osaisi englantia.

[drake]

Jutusta tuli huvittavalla tavalla mieleen Täynnä Tarmoa korisdokkari.

[hombre]

Kertakaikkiaan taas.

Toivon todella, että joskus saat jonkinlaisen kaunokirjallisen teoksen julkaistua fyysisessä muodossa. Ei mitään paineita, mutta on suoran punaisen kortin arvoinen rike ihmiskuntaa vastaan, jos sellaista ei koskaan ilmesty.

[Tresjoli]

Tämmöinen oli jäänyt julkaisematta:

Mies joka hymyili

[forze]

Jo otsikosta tajusi mitä oli tulossa Kerrassan loistava kirjoitus jälleen kerran

[Tresor]

Tämmöinen oli jäänyt julkaisematta:

Mies joka hymyili

Ennen luin mielelläni noita Tresjolin kirjoituksia ja ihailin kirjoittajaa lajin perimmäisen tarkoituksen oivaltamisesta ja sen ilmaisemisesta sekä yleensäkin taidokkaasta kynänkäytöstä. Enää en tee niin. Nyt vituttaa. Olen niin kateellinen tuosta kyvystä ja tuosta toistuvasta nappiin osumisesta niin teemojen valinnassa kuin niiden tulkinnassa. Esimerkiksi tässä oma taustani ja kokemusmaailmani on ihan sama, olen kokenut kaiken juuri noin ja olisin voinut kirjoittaa tuon itse. Jos olisin osannut. Elättelen silti vielä heikkoa toivoa, että jollain nurinkurisella tavalla Tresjoli olisi kakkosnikkini. Mutta ei se varmaan ole.

Muurisen päävalmentajakausi maajoukkueessa osuu täsmälleen samoille vuosille kuin minun rakastumiseni suomalaiseen jalkapalloon. Kai se kulkee jossain määrin samoja polkuja kuin ensirakkaus yleensäkin. Ihastumisen korventava kipu, kun kaikki näyttää upealta vaikka mitään oikeata tulosta ei vielä synnykään. Se hetki kun kaikki loksahtaa paikalleen ja tuntuu kuin jalkasi eivät koskettaisi maata ollenkaan kreikkojen, belgioiden ja portugalien kyetessä vain katsomaan kateellisina vierestä. Hyvien hetkien väheneminen arjen astuessa kuvaan. Kyynistyminen, kun todellisuus ei vastaakaan haavekuvia. Riitaisa, sotkuisa ero kun suhdetta on tekohengitetty liian pitkään. Vaikka hänen suurimmat hetkensä valmentaja olivat sitä ennen ja sen jälkeen, tulen aina näkemään Antti Muurisen noiden viiden vuoden kautta.

[Basist]

Osui ja upposi

[OVO]

Pakko myöntää, että viimeisen kappaleen aikana silmäkulmat hieman kostuivat. Upea kirjoitus.

[Umpivasuri]

Aijai sentään!

[Mateush]

Kyllä

[SirLoser]

Hieno kirjoitus jälleen kerran.

Siinä missä Hodgsonin bravuuri oli joukkuepuolustuksen organisointi, voidaan sanoa Muurisen suuruuden kumpuavan hänen kyvystään organisoida pallonhallintaan perustuva hyökkäyspeli, vastustajien sumppupuolustusten murtaminen. Siinä missä Hodgsonin takaama positiivinen vapaus antoi joukkueelle raamit joilla he voisivat saavuttaa tavoitteensa, Muurisen negatiivinen vapaus mahdollisti pelaajien irtautumisen kahleistaan toteuttamaan itseään täydellisesti.

Tuota en kyllä allekirjoita. En ainakaan faktana.

[suomifutiksen Janne Tähkä]

Ehkä paras tähän mennessä.

[amunt!]

Onneksi jotkut meistä osaavat kirjoittaa ja tulkita tunteita tekstin kautta

Itse tyydyn edelleenkin one-linereihin forumilla.