Fyysinen harjoittelu

[Pussikalja]

Tämä johtuu tästä ammattimaisuuden ja ammattimaisen ajattelun puutteesta, oletetaan että itse kaikkea puuhastelemalla saadaan ammattilaistason tulosta.

Se että on mahdollista saada esim. jollain sadalla eurolla kuukaudessa henk.koht. valmennusta osaamisensa osoittaneelta valkulta 6-8 kertaa kuukaudessa niin ei mielestäni tuolloin enää puhuta etteikö muka olisi resursseja.

Tätä jäin miettimään päiviksi ja osa totuutta on varmasti tässäkin. Mutta yliinnokkaiden valkkujen, jojojen ja ohjatun toiminnan maassa, en tätä ihan täysin voi allekirjoittaa. Futareitten ongelmana ei pelkästään ole osaavien valkkujen puute. Isompi ongelma on siinä, ettei heille jää lapsivaiheessa tilaa ja aikaa oppia ja kokea erilaista rasitusta ja siten omaa kehoaan, joka on edellytys säätää treenimäärää ja tempoa, kun treenaa. Meillä ohjataan harjoittelua ulkopuolelta, ei opeteta jalkapalloilijoita tuntemaan rajojaan ja kykyjään urheilijana. Kaikki tekee samaa massana, ehkä jollain kömpelöillä testeillä säädellen.

[sateentekijä]

Tätä jäin miettimään päiviksi ja osa totuutta on varmasti tässäkin. Mutta yliinnokkaiden valkkujen, jojojen ja ohjatun toiminnan maassa, en tätä ihan täysin voi allekirjoittaa. Futareitten ongelmana ei pelkästään ole osaavien valkkujen puute. Isompi ongelma on siinä, ettei heille jää lapsivaiheessa tilaa ja aikaa oppia ja kokea erilaista rasitusta ja siten omaa kehoaan, joka on edellytys säätää treenimäärää ja tempoa, kun treenaa. Meillä ohjataan harjoittelua ulkopuolelta, ei opeteta jalkapalloilijoita tuntemaan rajojaan ja kykyjään urheilijana. Kaikki tekee samaa massana, ehkä jollain kömpelöillä testeillä säädellen.

Tässä on iso ero jalkapallon ja yksilölajien harrastajien välillä. Yksilölajeissa oman kokemuksen mukaan omatoimisuus on vahvasti mukana alusta lähtien ja sitä pidetään itsestään selvyytenä. Jalkapallossa näin ei välttämättä ole. Suuren osa esim. rutiini lihaskuntoharjoitteista voisi varmasti teettää ns. kotiläksyinä, jotta opitaan ottamaan vastuuta.

[zekki]

Tässä on iso ero jalkapallon ja yksilölajien harrastajien välillä. Yksilölajeissa oman kokemuksen mukaan omatoimisuus on vahvasti mukana alusta lähtien ja sitä pidetään itsestään selvyytenä. Jalkapallossa näin ei välttämättä ole. Suuren osa esim. rutiini lihaskuntoharjoitteista voisi varmasti teettää ns. kotiläksyinä, jotta opitaan ottamaan vastuuta.

Tämä on iso ongelma suomalaisissa joukkuelajeissa kaikkiaan, eikä koske vain fyysistä harjoittelua. Junnujen pitäisi ensin oppia oppimaan. Aivan pieniä lapsia lukuunottamatta heidän pitäisi oppia käsittelemään sitä mitä heille pyritään opettamaan. Litti, Sami, Zlatan jne huippupelaajilla on ollut tämä jatkuva itsensä kehittämisen tahto. Sitä ei voi ulkoa pakottaa, mutta sitä voi tukea ja vahvistaa. Tämä on aluksi hidasta ja työlästäkin, mutta kun nuori siihen oppii siitä tulee hyvä tapa ja nuori ohjaa silloin itse omaa tekemistään. Tämän työn hedelmät saadaan sitten jossain 15+ iässä kun oman vastuun merkitys kasvaa.

Suomeen ei pitäisi ottaa suoraan muualta usein vanhakantaisia autoritäärisiä oppeja sen varjolla, että joku muu maa on pärjännyt hyvin futiksessa. Suomessa pitää toimia niin että pienestä materiaalista saadaan paras irti ja silloin pitäisi hyödyntää sitä uusinta tietoa, mitä on oppimisesta. Huipputalentteja on aina niukasti, mutta maan futiksen taso mitataan sillä mitä keskimääräisen peruslahjakkuuden omaavien nuorten kanssa osataan tehdä.

[kortsupappi]

Olisiko yksi vaihtoehto laittaa junnu jo alle kouluikäisenä harrastamaan myös yleisurheilua futiksen rinnalla? Omilta junnuvuosilta joukkueessani pelasi kolme yleisurheilukasvatuksen saanutta pelaajaa, jotka olivat fyysisesti ylivertaisia muihn pelaajiin verrattuna. Yksi heistä aloitti futiksen vasta yläasteikäisenä, mutta pärjäsi hyvin mukana, vaikka taitoa hänellä oli varsin rajallisesti.

[tuuma]

Olisiko yksi vaihtoehto laittaa junnu jo alle kouluikäisenä harrastamaan myös yleisurheilua futiksen rinnalla? Omilta junnuvuosilta joukkueessani pelasi kolme yleisurheilukasvatuksen saanutta pelaajaa, jotka olivat fyysisesti ylivertaisia muihn pelaajiin verrattuna. Yksi heistä aloitti futiksen vasta yläasteikäisenä, mutta pärjäsi hyvin mukana, vaikka taitoa hänellä oli varsin rajallisesti.

Etua siitä juniori-iässä olisi jos futiksen rinnalla olisi jokin toinenkin monipuolistava liikuntaharrastus, ihan henkisestikin, vaikka sitä ei kilpatasolla tekisikään. Mutta ei niin että luodaan futisura tekemällä yläasteikään saakka kaikkea muuta ja vasta sitten aloitetaan futis.

Alle kouluikäisten kohdalla telinevoimistelu olisi parempi vaihtoehto nimenomaan yleisen motoriikan, tasapainon ja kehonhallinnan kehittymiseen. Yleisurheilu voisi tulla mukaan, tai vaihtua telinevoimistelusta, noin 9-ikävuodesta alkaen.

Mutta yleisesti, ei siitä haittaa junnulle ole jos nuoruusvaiheen läpi on mukana myös toinen joukkuepalloilulaji - oli se sitten koris, säbä, lätkä ym. Niin se oli Litmasellakin lätkä "talvilajina" mukana aika pitkään.

[Safiiri]

Olisiko yksi vaihtoehto laittaa junnu jo alle kouluikäisenä harrastamaan myös yleisurheilua futiksen rinnalla? Omilta junnuvuosilta joukkueessani pelasi kolme yleisurheilukasvatuksen saanutta pelaajaa, jotka olivat fyysisesti ylivertaisia muihn pelaajiin verrattuna. Yksi heistä aloitti futiksen vasta yläasteikäisenä, mutta pärjäsi hyvin mukana, vaikka taitoa hänellä oli varsin rajallisesti.

Yleisurheilutreenit antaa hyvät valmiudet myös muihin lajeihin. Siellä tehdään paljon esim. koordinaatiota kehittäviä harjoituksia. Se on mainio laji myös kakkoslajiksi.

Mutta ylivoimainen oheislaji pikkujunnuille on kuitenkin paini. Sen parempia 'fysiikkatreenejä' ei pikku pojille taida olla tarjolla. Jos alle 10-vuotiaana käy futistreenien lisäksi 2 kertaa viikossa painitreenissä, ero alkaa äkkiä näkyä myös futiskentällä. Ennen kaikkea koordinaatio, tasapaino, voima ja uskallus paranevat.

[murdock]

Tai sitten voitaisiin tehdä niin, että otettaisiin oheisharjoitteiksi parhaat jumppaliikkeet. Näin junnujen fysiikka parantuisi ilman, että tarvitsee aloittaa toista lajia ja käyttää energiaa jalkapallon kannalta turhien juttujen opetteluun.

[Pussikalja]

Tai sitten voitaisiin tehdä niin, että otettaisiin oheisharjoitteiksi parhaat jumppaliikkeet. Näin junnujen fysiikka parantuisi ilman, että tarvitsee aloittaa toista lajia ja käyttää energiaa jalkapallon kannalta turhien juttujen opetteluun.

Näin jo toimitaan.

Et ehkä ihan havaitse perusongelmaa. Kun katsot 3-4 vuotiasta taaperoa, se lakkaamatta ryömii ahtaisiin paikkoihin, pyrkii kiipeämään mahdollisimman korkealle, kokeilee erilaisia hyppyjä jne... Tämä kehitys jatkuu, jos sitä ei ulkoisesti pysäytetä lapsilla luonnostaan varhaismurrosikään asti. Isoissa akatemioissa ne uskaltaa jättää tälle luonnolliselle urheilijaksi kasvamiselle tilaa, kun ne kokoontuu vain kolmesti viikossa. Ne uskaltaa luottaa lapsiin. Me otetaan ne ohjaukseen ja tapetaan luonnollinen leikki liian varhain. Virheitä tehdään jo päiväkodeissa, mutta lajiharjoittelussa virhettä vahvistetaan. Kuuluu se pallokin luonnolliseen liikuntaan ja jos lapsella on aikaa ja virtaa, kyllä ne sen kesyttää. Annetaanko me se tila vai onko meillä liian kiire, jonka hinta maksetaan varhaisessa kehityksen pysähtymisessä ja vammoissa.

[murdock]

Annetaan lasten toimia oman päänsä mukaan, niin syntyy huippujalkapalloilijoita? Hieman epäilen.

[sateentekijä]

Näin jo toimitaan.

Et ehkä ihan havaitse perusongelmaa. Kun katsot 3-4 vuotiasta taaperoa, se lakkaamatta ryömii ahtaisiin paikkoihin, pyrkii kiipeämään mahdollisimman korkealle, kokeilee erilaisia hyppyjä jne... Tämä kehitys jatkuu, jos sitä ei ulkoisesti pysäytetä lapsilla luonnostaan varhaismurrosikään asti. Isoissa akatemioissa ne uskaltaa jättää tälle luonnolliselle urheilijaksi kasvamiselle tilaa, kun ne kokoontuu vain kolmesti viikossa. Ne uskaltaa luottaa lapsiin. Me otetaan ne ohjaukseen ja tapetaan luonnollinen leikki liian varhain. Virheitä tehdään jo päiväkodeissa, mutta lajiharjoittelussa virhettä vahvistetaan. Kuuluu se pallokin luonnolliseen liikuntaan ja jos lapsella on aikaa ja virtaa, kyllä ne sen kesyttää. Annetaanko me se tila vai onko meillä liian kiire, jonka hinta maksetaan varhaisessa kehityksen pysähtymisessä ja vammoissa.

Tätä olen itsekin miettinyt, että kuinka hyvä ratkaisu on ohjata ala-asteikäiset lapset jalkapallon lisäksi esim. paini/yleisurheiluharjoituksiin jos vaihtoehtona on kaverien kanssa leikkiminen ulkona. Kuvittelisin että omien leikkien ideointi kehittää myös henkistä puolta eri tavalla verrattuna ohjattuihin harrastuksiin. Toki tässä pitää nähdä vaivaa että ne lapset saa leikkimään ja pois tietokoneen äärestä.

Spanish soccer coaching bible -kirjaa selaillessa tuli muuten mieleen että siinä on aika erilainen lähestymistapa jalkapallon opetteluun verrattuna siihen mikä käsitys on jäänyt Suomessa vallalla olevasta tavasta. Eli lapselle annetaan paljon vapauksia kokeilla itse ja luotetaan että
vapaampi harjoittelu tuottaa luovempia yksilöitä. Täällä tuntuu olevan enemmän käsitys että ohjataan tiukasti oikeisiin suoritustekniikoihin alusta lähtien eikä niinkään huomioida jokaisen yksilöllistä tapaa tehdä asioita.

[murdock]

Tätä olen itsekin miettinyt, että kuinka hyvä ratkaisu on ohjata ala-asteikäiset lapset jalkapallon lisäksi esim. paini/yleisurheiluharjoituksiin jos vaihtoehtona on kaverien kanssa leikkiminen ulkona. Kuvittelisin että omien leikkien ideointi kehittää myös henkistä puolta eri tavalla verrattuna ohjattuihin harrastuksiin. Toki tässä pitää nähdä vaivaa että ne lapset saa leikkimään ja pois tietokoneen äärestä.

Tässä päästään taas vanhempien rooliin. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että istuttavatko vanhemmat lapsensa sohvalle television ääreen vai komentavatko ulos kiipeilemään puihin. Syy siihen miksi suomalaiset lapset ovat ylipainoisia ja rapakuntoisia on 99%:sesti vanhemmissa.

[Pussikalja]

Annetaan lasten toimia oman päänsä mukaan, niin syntyy huippujalkapalloilijoita? Hieman epäilen.

Kun ei saada aikaan edes divarifutaajia, huoli huippujalkapallosta lienee tässä vaiheessa aiheeton.

[Safiiri]

Tai sitten voitaisiin tehdä niin, että otettaisiin oheisharjoitteiksi parhaat jumppaliikkeet. Näin junnujen fysiikka parantuisi ilman, että tarvitsee aloittaa toista lajia ja käyttää energiaa jalkapallon kannalta turhien juttujen opetteluun.

Kyllä näin, mutta monessako seurassa ja/tai joukkueessa näin tehdään? Yleensä on niin kiire menestyä, että tehdään vain 'ei jalkapallon kannalta turhia juttuja'. Tämä yleensä kostautuu kyllä sitten myöhemmin.

Tätä olen itsekin miettinyt, että kuinka hyvä ratkaisu on ohjata ala-asteikäiset lapset jalkapallon lisäksi esim. paini/yleisurheiluharjoituksiin jos vaihtoehtona on kaverien kanssa leikkiminen ulkona. Kuvittelisin että omien leikkien ideointi kehittää myös henkistä puolta eri tavalla verrattuna ohjattuihin harrastuksiin. Toki tässä pitää nähdä vaivaa että ne lapset saa leikkimään ja pois tietokoneen äärestä.

Samoin tämä, liikkuva lapsi ei tarvitse välttämättä oheislajia, mutta moniko joukkueesta on tällainen? Meillä ei enää ole pikkujunnuja, mutta luulen, että tämä ei ole ainakaan parempaan suuntaan muuttunut. Taitaa todellisuus olla sitä, että oheislaijin vaihtoehto on pleikkarin tai muun koneen pelaaminen.

[murdock]

Kyllä näin, mutta monessako seurassa ja/tai joukkueessa näin tehdään? Yleensä on niin kiire menestyä, että tehdään vain 'ei jalkapallon kannalta turhia juttuja'. Tämä yleensä kostautuu kyllä sitten myöhemmin.

Yleinen urheilullisuus ja fysiikka eivät ole jalkapallon kannalta turhia juttuja. Paras tapa näiden kehittämiseen ei kuitenkaan ole paini- ja yleisurheiluharjoitukset. Ihan pienemmille junnuille lajitekniikkaa taitaa olla vähemmän, mutta melko nopeasti siellä menee vähintään puolet ajasta tekniikka treeneihin. Jalkapalloilija ei hirveästi hyödy kuulantyöntötekniikasta tai käsivarsiheiton harjoittelusta.

Jalkapalloilija voi tehdä samoja kuperkeikkoja, puolivoltteja, loikkia jne. oheisharjoitteluna.

[Pussikalja]

Yleinen urheilullisuus ja fysiikka eivät ole jalkapallon kannalta turhia juttuja. Paras tapa näiden kehittämiseen ei kuitenkaan ole paini- ja yleisurheiluharjoitukset. Ihan pienemmille junnuille lajitekniikkaa taitaa olla vähemmän, mutta melko nopeasti siellä menee vähintään puolet ajasta tekniikka treeneihin. Jalkapalloilija ei hirveästi hyödy kuulantyöntötekniikasta tai käsivarsiheiton harjoittelusta.

Jalkapalloilija voi tehdä samoja kuperkeikkoja, puolivoltteja, loikkia jne. oheisharjoitteluna.

Mitenkäs meinasit korvata ne 7 tunnin uimaranta peuhaukset ja pitkät pyöräretket, metsäleikeistä puhumattakaan. Siis sen perustan jaksamiselle?

[sateentekijä]

Mitenkäs meinasit korvata ne 7 tunnin uimaranta peuhaukset ja pitkät pyöräretket, metsäleikeistä puhumattakaan. Siis sen perustan jaksamiselle?

Jep, olen samaa mieltä Murdockin kanssa että ne hyödyt voi tosiaan saada ilman täysipainoista toiseen lajiin satsaamista.

Monipuoliseen liikkumiseen/leikkiin verrattuna tulee kuitenkin juuri tämä ongelma että ei kukaan tavallinen lapsi jaksa/halua tehdä irrallisia
voimistelu/painiliikkeitä kotona niin paljon että siitä saisi vastaavan hyödyn. Varmaan voi olla poikkeusyksilöitä jotka ala-asteiässä määrätietoisesti harjoittelevat myös oheisharjoitteita, mutta joukkueellista voi olla vaikea löytää.

[Pussikalja]

Oikeastaan ainut ryhmä lapsista ja vanhemmista joilla ei ole liian kiire lajin menestyksen suhteen, on entisten aktiivien perheet. Ne suhtautuu lapsifutikseen juuri niinkuin pitääkin, tullaan jos keretään ja niiden lapset saa kokeilla, liikkua ja elää lapsina, vaati seura mitä vain. Ja kummasti peliura periytyy, olipahan laji kuin laji. Tekeeköhän nuo perheet jotain oikein?

[murdock]

Mitenkäs meinasit korvata ne 7 tunnin uimaranta peuhaukset ja pitkät pyöräretket, metsäleikeistä puhumattakaan. Siis sen perustan jaksamiselle?

Sehän on vanhempien vika, jos lapset eivät liiku tarpeeksi. Sille ei voi kukaan muu yhtään mitään.

[Safiiri]

Huomaa, että täällä ei tunneta lasten yleisurheilukoulujen toimintaa. Siellä ei ole ykkösasiana lajitekniikoiden opettelu. Samoin pikkupoikien painitreeneissä 1,5 tunnin harkasta oli yleensä tunti kuntopiiriä, joskus koko harkka-aikakin.  Molemmissa lajeissa alle 10-vuotiaiden ryhmissä luodaan ennen kaikkea pohjaa tulevalle. On helpompi opettaa lajitekniikkaa, kun ominaisuudet (koordinaatio yms. on kunnossa). Tietysti tässä on varmasti vaihtelua seurakohtaisesti.

Futiksen oheistreeneilläkin asia voidaan hoitaa. Ongelmana  tässä on usein se, että valmentajat eivät halua ’uhrata’ tekniikka- ja peliharjoitusaikaa fysiikkatreeneihin. 10 minuuttia harkkojen aluksi ei riitä.  Ja ymmärrän hyvin, että futisvalmentajalla  ei ole resursseja  vetää 2-3 harkkakerran lisäksi 1-2 fysiikkatreeniä viikossa.

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että näillä pikkunappuloilla vapaata liikkumista ja pelaamista ei korvaa mikään ohjattu fysiikkatreeni.  Kunhan sitä on riittävästi.

[Pussikalja]

Käytännössä 7-12 vuotiaan lapsen päivä menee koulussa, läksyt, treeneihin 1-1.5h liikuntaa, kotiin ja unille. Mitä enemmän sovittuja tapaamisia treeneissä, sen useamman illan liikuntamäärä on se 1-1.5 h.

Ilman treenejä koulu, läksyt ja vapaa-aika 5-6 tuntia parhaimillaan liikunnallista vapaa-aikaa.

Lajitreeniä tarvitaan ohjaamaan peliuralle, tekniikoihin jne. Mutta missä suhteessa vapaa-ajan monipuoliseen liikuntaan. Jossain on se ihanteellinen suhde, josa ohjattu ja omaehtoinen liikunta tukee toisiaan, jos se ylitetään ohjatulla toiminnalla, kokonaisliikuntamäärä laskee. Mitä ammattimaisemmin yritetään toimia, sen enemmän kallistutaan ohjattuun tekemiseen, vaikka ammattimaisuus voisi näkyä myös sen ohjatun tapahtuman sisällä parempana valmennuksena, jos vain uskallettaisiin muistaa, että lapsia ne materiaalit on ja kyllä ne tykkää liikkua, jos siihen on mahdollisuus. Nyt pojat istuu liikaa autossa matkalla treeneihin tai pois . 

[nozick]

Käytännössä 7-12 vuotiaan lapsen päivä menee koulussa, läksyt, treeneihin 1-1.5h liikuntaa, kotiin ja unille. Mitä enemmän sovittuja tapaamisia treeneissä, sen useamman illan liikuntamäärä on se 1-1.5 h.

Ilman treenejä koulu, läksyt ja vapaa-aika 5-6 tuntia parhaimillaan liikunnallista vapaa-aikaa.

Näin se on. Haasteena lasten yleisen tason nostamisessa on se, että liian suurella osalla lapsista tuo 5-6 tuntia vapaa-aikaa sujuu TV:n, internetin ja tietokonepelien parissa. Jos/kun puhutaan mallista joka vie kokoinaisuutta eteenpäin, tarvitaan järjestelmiä jotka "pakottavat" lapset ulos leikkimään. Tällä hetkellä tällaisia "pakkoleikittäjiä" on esim. koulujen iltapäiväkerhot, jotka kokoavat 1. ja 2. luokkalaisia lapsia koulun pihalle pelaamaan. Tätä vanhemmille ei vastaavaa toimintaa ole, minkä vuoksi lapset helposti jämähtävät TV:n ääreen.

Tässä olisi markkinarako.

[Marem2]

Käytännössä 7-12 vuotiaan lapsen päivä menee koulussa, läksyt, treeneihin 1-1.5h liikuntaa, kotiin ja unille. Mitä enemmän sovittuja tapaamisia treeneissä, sen useamman illan liikuntamäärä on se 1-1.5 h.

Ilman treenejä koulu, läksyt ja vapaa-aika 5-6 tuntia parhaimillaan liikunnallista vapaa-aikaa.

Lajitreeniä tarvitaan ohjaamaan peliuralle, tekniikoihin jne. Mutta missä suhteessa vapaa-ajan monipuoliseen liikuntaan. Jossain on se ihanteellinen suhde, josa ohjattu ja omaehtoinen liikunta tukee toisiaan, jos se ylitetään ohjatulla toiminnalla, kokonaisliikuntamäärä laskee. Mitä ammattimaisemmin yritetään toimia, sen enemmän kallistutaan ohjattuun tekemiseen, vaikka ammattimaisuus voisi näkyä myös sen ohjatun tapahtuman sisällä parempana valmennuksena, jos vain uskallettaisiin muistaa, että lapsia ne materiaalit on ja kyllä ne tykkää liikkua, jos siihen on mahdollisuus. Nyt pojat istuu liikaa autossa matkalla treeneihin tai pois . 

Luin joskus jonkun kartoituksen, jossa pelkästään harkkoihin kulkemisiin/valmistautumisiin meni aikaa 400h/ vuodessa. Tämäkin aika on poissa omatoimisesta harjoittelusta. Tämä pitänee varmasti paikkansa, kun omaa valmentajatuntilistaa katsoo ja siihen käytettyä aikaa. Jo itse osallistuminen ohjattuihin harkkoihin  vaatii monesti erinäisiä käytännön järjestelyjä(kyydit, ruokailu=ei täydellä vatsallla, suihkut jne.) niin lapselta kuin hänen vanhemmiltaan. Siksi katsoisin, että jalkapalloilijaksi kehittymisen näkökulmasta joukkuetreeniaika pitäisi käyttää pääsääntöisesti joukkueen treenaamiseen. Omatoimisen fysiikka-/tekniikkatreenin pitäisi tapahtua joukkuetapaamisten ulkopuolella ja lähellä kotia, helposti ja vähin valmisteluin. Toteutusmuotoina voi toimia pelit, leikit, kotiohjelma jne. Kuitenkin niin, että ne ovat paremmin arjessa mukana, koska joukkueharkkojen järjestely esim. seurojen sisällä on monesti sellaista säätämistä, että kellekkään ne eivät monestikaan käy optimaalisesti. Perheet ovat monesti aivan helisemässä näiden aikataulujen kanssa, jos esim. tehdään vuorotyötä, yksinhuoltajat, useampi harrastus lapsella, useita harrastavia lapsia ym. Tähän on hankala monesti enää lisätä ylimääräiseksi koettavia fysiikkatreenejä.

Toki joukkuetapaamisissa voi aina seurannan näkökulmasta välistä tehdä esim. fysiikkatestejä, joiden avulla pelaaja/ valmentaja näkee kehittymisensä tasoa. Vaikka kyllä hyvä fysiikkatason pitäisi näkyä ennenkaikkea itse pelissä ja pelitilanteissa-parempina suorituksina...

[Marem2]

Oikeastaan ainut ryhmä lapsista ja vanhemmista joilla ei ole liian kiire lajin menestyksen suhteen, on entisten aktiivien perheet. Ne suhtautuu lapsifutikseen juuri niinkuin pitääkin, tullaan jos keretään ja niiden lapset saa kokeilla, liikkua ja elää lapsina, vaati seura mitä vain. Ja kummasti peliura periytyy, olipahan laji kuin laji. Tekeeköhän nuo perheet jotain oikein?

Periytyvät lahjakkuustekijät osaltaan selittävät tuon asian, vaikka kaiken lahjakkuuden takana on yleensä todella paljon työtä.
Entisten urheilijoiden oma kokemus ja tietämys siitä mitä pelaajaksi kehittyminen oikeasti vaatii, tuo mukanaan aimo annoksen realismia. Kun on itse tehnyt jossain vaiheessa paljonkin työtä urheilu-uransa eteen niin pystyy myös suhteuttamaan asioita-kannattaako uhrata ja miten paljon.

Kenttien laidoilla näkee aina välistä vanhempia, joilla suhteellisuuden taso aika alhainen, mitä tulee oman lapsen kykyihin. Kauheeta kuunnella ja katsoa, vaikka futiksen harrastaminen lapselle olisi kuinka mieluisaa ilman sitä isukin ja nykyisin myös äipän painostusta. Ihan kuin tavoitteena olisi se, että kaikista pelaajista pitäisi tulla huippuja? Tämänkään ei pitäisi olla seurojenkaan tavoite, koska resursseja pitäisi pystyä kohdentamaan huippuyksilöiden kehittämiseksi yhtälailla kuin harrastusmielessä futaajien tarpeisiin.

[sateentekijä]

Luin joskus jonkun kartoituksen, jossa pelkästään harkkoihin kulkemisiin/valmistautumisiin meni aikaa 400h/ vuodessa. Tämäkin aika on poissa omatoimisesta harjoittelusta. Tämä pitänee varmasti paikkansa, kun omaa valmentajatuntilistaa katsoo ja siihen käytettyä aikaa. Jo itse osallistuminen ohjattuihin harkkoihin  vaatii monesti erinäisiä käytännön järjestelyjä(kyydit, ruokailu=ei täydellä vatsallla, suihkut jne.) niin lapselta kuin hänen vanhemmiltaan. Siksi katsoisin, että jalkapalloilijaksi kehittymisen näkökulmasta joukkuetreeniaika pitäisi käyttää pääsääntöisesti joukkueen treenaamiseen. Omatoimisen fysiikka-/tekniikkatreenin pitäisi tapahtua joukkuetapaamisten ulkopuolella ja lähellä kotia, helposti ja vähin valmisteluin. Toteutusmuotoina voi toimia pelit, leikit, kotiohjelma jne. Kuitenkin niin, että ne ovat paremmin arjessa mukana, koska joukkueharkkojen järjestely esim. seurojen sisällä on monesti sellaista säätämistä, että kellekkään ne eivät monestikaan käy optimaalisesti. Perheet ovat monesti aivan helisemässä näiden aikataulujen kanssa, jos esim. tehdään vuorotyötä, yksinhuoltajat, useampi harrastus lapsella, useita harrastavia lapsia ym. Tähän on hankala monesti enää lisätä ylimääräiseksi koettavia fysiikkatreenejä.

Toki joukkuetapaamisissa voi aina seurannan näkökulmasta välistä tehdä esim. fysiikkatestejä, joiden avulla pelaaja/ valmentaja näkee kehittymisensä tasoa. Vaikka kyllä hyvä fysiikkatason pitäisi näkyä ennenkaikkea itse pelissä ja pelitilanteissa-parempina suorituksina...

Jep. Tosiaan jos joukkuetreenit omistetaan pallolliseen harjoitteluun ja tekniikka/lihaskuntotreeni tehdään omatoimisesti niin treenimäärä pysyisi
kohtuullisempana. Treeneihin lähtöjä ja aikataulupaineita tulisi vähemmän kun treenaamista voi suunnitella joustavammin.

Fortum tutorin playbook on tässä mielessä askel oikeaan suuntaan, samoin kuukauden kikat sivusto. Tällaisiin kannattaa panostaa jatkossakin.

[Sportacus]

Jep. Tosiaan jos joukkuetreenit omistetaan pallolliseen harjoitteluun ja tekniikka/lihaskuntotreeni tehdään omatoimisesti niin treenimäärä pysyisi
kohtuullisempana. Treeneihin lähtöjä ja aikataulupaineita tulisi vähemmän kun treenaamista voi suunnitella joustavammin.

Fortum tutorin playbook on tässä mielessä askel oikeaan suuntaan, samoin kuukauden kikat sivusto. Tällaisiin kannattaa panostaa jatkossakin.

Omatoiminen fysiikkatreeni on futisjunnuilla kyllä täyttä utopiaa. Vaikka muutama junnu sellaista viitsisi tehdäkin, niin osaaminen ei vain riitä omatoimiseen treeniin. Siksikin yleisurheilun kaltaisen yksilölajin harrastaminen futiksen ohella on ehdottoman kannatettavaa, siinä opitaan tekemää omatoimista fysiikkatreeniä.