Jottei Englannin maajoukkuetta käsittelevä osio mene ihan offtopiciksi, vastaan tänne.
Entäpä Pirlo - tuskin "pärjäisi" muussa roolissa kuin siinä missä on hän on Milanissa ja maajoukkueessa?
Pirlo oli Serie A:n lupaavimpia kymppipaikan pelaajia ennen kuin Ancelotti pudotti hänet keskikentän pohjalle. Kärkien takana hän dominoi myös U21-ikäluokassa.
Tämä oli toki tuttua tietoa - Pirlo oli suuri lupaus 10-paikalla juniorina, mutta sillä tontilla hän oli jäämässä lainakierteeseen ja pelkäksi lupaukseksi aikuisten tasolla kunnes Ancelotti keksi pudottaa hänet nykyiselle paikalleen.
Vaikka se oli tuttua tietoa, että Pirlo pelasi aiemmin kymppipaikalla, joitain aukkokohtia tiedoissasi selvästi on. Ancelotti pudotti Pirlon lopullisesti keskikentän pohjalle, mutta Andrean pelipaikan muuttaminen ei ollut täysin Anceottin älynväläys. On myös naurettavaa väittää, että Pirloa uhkasi jossain vaiheessa lainakierteeseen ja ikuiseksi lupaukseksi jääminen.
Brescian junnuakatemiassa Pirlosta koulutettiin perinteinen italialainen fantasista, jonka osaamiskenttään kuuluu yleisimmin kärkien takana pelaaminen tai toimiminen kakkoshyökkääjänä. Pirlon lahjakkuus huomattiin jo varhain ja nuori lupaus pääsi poikamaajoukkueesta (U15) lähtien koluamaan läpi kaikki junnu-azzurrien ryhmät. Kaudella 94/95 romanialaisluotsi Mircea Lucescu antoi 16-vuotiaalle talentille Serie A -debyyttinsä, mutta tarkoituksena ei ollut vielä Pirlon nostaminen Brescian edustusrinkiin vaan ainoastaan kokemuksen tarjoaminen, sillä jo tuolloin oli nähtävissä, että kehitysputki oli johtamassa Italian pääsarjaan – ajallaan. Varsinaisesti Pirlo nousi Brescian edustusjoukkueen rinkiin Edoardo Rejan valmennuskaudella 1996-98. Reja peluutti Pirloa pääasiassa hyökkäyksessä.
Kaudelle 1998-99 Pirlo sai unelmasiirtonsa Luigi Simonin johtamaan Interiin. Simoni ajoi vahvasti Pirloa sisään joukkueeseen, mutta Moratti lopetti ”Gigin” kauden sinimustissa lyhyeen ja pestasi tilalle Pirlon vanhan tutun, romanialaisen Lucescun. Tuore luotsikin jakoi Pirlolle säännöllisiä peli minuutteja, mutta putoaminen ManU:lle UCL:ssä ja viimeistään 4-0-tappio Sampdoriaa vastaan tiesivät Lucesculle potkuja. Kauden kolmas mies Inter ruorissa oli uusvanha Luciano Castellini, jonka kuvioihin Pirlo ei alkuunsakaan sopinut. Andrean onneksi naurettavat piirteet saanut valmentajarumba jatkui ja Castellinin ura sinimustissa jäi vain neljän ottelun mittaiseksi. Castellinin tilalle tuli muuan Roy Hodgson, joka niin ikään oli nähty jo aiemminkin Interin penkin päässä. Hodgsonin tehtäväksi tuli viedä kausi loppuun (neljä Serie A -ottelua). Hodgson luotti joukkueensa kokeneeseen kaartiin ja päästi Pirlon kentälle vasta kauden viimeisessä pelissä.
Kaudeksi 1999-2000 Marcello Lippi nousi Interin valmentajan tuuliselle pallille. Lippi näki Pirlon lahjakkuuden ja piirsi sinimustien tulevaisuuden hänen pelinrakentelutaitojensa ympärille. Vaikka muiden muassa Bologna yritti tarjota Interille jopa yllättävän suuria summia Pirlosta, Lippi ei halunnut luopua hiomattomasta timantistaan. Andrea oli niin nuori, ettei hän vielä mahtunut Lippin tähtiä vilisevään kokoonpanoon, joten Pirlo lainattiin hankkimaan pelikokemusta Regginasta, jossa Franco Colomba käytti 3-5-2-pelijärjestelmää. Vastustajasta riippuen Colomban taktiikkataululle keskikenttä piirrettiin joko linjaan tai niin, että yksi pelaajista sijoittui hyökkääjien taakse. Regginassa Pirlo sai runsaasti vastuuta kahden kärjen takana, keskikenttälinjassa ja välillä myös seconda puntana. Joulukuussa 1999 Pirlon nimi rustattiin punamustaan toivomuslistaan. Regginan hakiessa pisteen San Sirolta Pirlo teki joukkueensa ensimmäisen maalin ja oli suuressa roolissa myös 2-2-loppunumeroissa, kun Mohammed Kallon laittoi Pirlon saksipotkusta palautuneen reboundin verkkoon. Pirlo palkittiin ottelun parhaana pelaajana. Keväällä Milanin vieraillessa Calabriassa, Pirlo loisti jälleen. Hän upotti vapaapotkusta Regginan ainokaisen 1-2-päättyneessä ottelussa. Pirlo teki tuolla kaudella Regginalle yhteensä kuusi maalia, mikä oli paljon, kun otetaan huomioon, että kyse oli niinkin nuoresta pelaajasta (s.19.5.1979).
Kesällä 2000 Pirlo voitti joukkueensa kapteenina U21-ikäluokan Euroopan mestaruuden tehden finaalissa Tshekkiä vastaan Italian molemmat maalit. Tästä huolimatta kaudella 2000/01 Pirlon tilanne Interissä oli vaikea. Lippi lähti ensimmäisen sarjaottelun jälkeen ja tilalle tullut 1982-maailmanmestari Marco Tardelli alkoi ajaa sinimustissa sisään 3-5-2-pelijärjestelmän, jossa aina ei edes käytetty selkeää10-paikan pelaaja. Muutenkin Pirlon tehtäväksi muotoutui toimiminen loistavaa kautta pelanneen Alvaro Recoban varamiehenä. Tammikuun siirtoikkunasta Pirlo heivattiin lainalle Bresicaan, jossa valmentaja Carlo Mazzone peluutti joukkuettaan usein 3-4-1-2-systeemillä. ’Il Magara’ tunsi Pirlon monipuolisuuden ja juoksutti hänet kentälle välillä Hubnerin viereen seconda puntaksi, toisinaan Baggion ja Hubnerin taakse trequartistaksi mutta joskus myös keskikentän kontrolloivaan rooliin, interno registaksi. Samaisella kaudella Carlo Ancelotti näki jotain, minkä vaikutus tulevaisuuteen oli suurempi kuin moni silloin pystyi ymmärtämään.
1.4.2001 Brescia matkasi Torinoon Juventuksen vieraaksi. Ancelotti operoi tuolloin Juven peräsimessä. Zambrotta vei isännät johtoon ja kotiyleisö odotti rutiinivoittoa. Toisin kävi. Vähän ennen ensimmäisen puoliajan päättymistä Roby Baggio toi Brescian tasoihin. Toisella jaksolla Mazzone päätti vetäytyä puolustamaan. 3-5-2 jätti Juventukselle laidoille liikaa tilaa, jota etenkin Zambrotta hyödynsi aiheuttaen jatkuvasti Regginalle ongelmia. Mazzone teki pari vaihtoa ja muutti formaatin 4-3-1-2:ksi, jolla sai laidat varmistettua ja lisäksi säilytettyä keskikentän keskustassa kolme pelaajaa, mikä oli ehdottoman tärkeää, ettei Zidanelle jäisi liiaksi pelitilaa. 4-3-1-2:een siirtyminen ei sinällään ollut yllätys, koska Mazzone oli käyttänyt sitä aiemminkin varmistelleessaan johtoa tai tärkeää pistettä. Yllätysmomentti piili pelaajien roolituksissa. Jonathan Bachini siirtyi laidalta kymppipaikalle, kun taas Pirlo putosi keskikentän pohjalle aivan keskuspuolustuksen eteen. Pirlo peitti tehokkaasti syöttösuunnat Juve-kärkien jalkaan, kun Filippinin koiruuksia kaihtamattomat veljekset pitivät huolen, ettei Zidanella ollut hauskaa. Pirlo pelasi 40 minuuttia keskikentän ankkurina loistavasti, mikä ei varmasti jäänyt Ancelottiltakaan huomaamatta. Ancelottihan oli jo Parmassa peluuttanut joukkuettaan niin, että pelintekijä sijoitettiin keskikentän pohjalle. Se kuului Ancelottin filosofiaan, mutta Juventuksessa peli piti rakentaa Zidanen ympärille, joten Carliton oli karsittava ihanteistaan. Vaikka Pirlo ei Bresciassa tehnyt ainuttakaan maalia, se ei tarkoittanut sitä, että kehityskäyrä olisi kääntynyt laskuun tai polkisi paikallaan. Bresciassa hyökkäämisen viimeiset vaiheet pelattiin aina Baggion kautta, joten Pirlon roolina oli pallon hakeminen totuttua alempaa ja laitapelaajien aktivoiminen pelinavaus ja -rakenteluvaiheessa.
Lainakierteen uhasta ei ollut missään nimessä pelkoa. Vaikka Interissä peliajan löytäminen oli vaikeaa, monet seurat yrittivät jatkuvasti saada Pirloa riveihinsä. Inter kieltäytyi kuitenkin myymästä lupaustaan kunnes Berlusconi kaivoi kesällä 2001 lompakostaan tarpeeksi kuvetta. Siirtosumma nousi lopulta kaikkineen 18 miljoonan euron arvoiseksi.
Kun Pirlo siirtyi Milaniin, oli joukkueen ruoriin vasta kiinnitetty turkkilainen Fatih Terim, joka oli luonut nimeä Fiorentinan valmentajana. Terim halusi tuoda mukanaan Firenzestä joukkueen pelin sielun Rui Costan ja saikin tahtonsa läpi. Tämä tarkoitti sitä, että Pirlon mahtuminen avauskokoonpanoon mutkistui. Terim otti käyttöön 4-4-2-pelijärjestelmän, jossa keskikenttä pelasi timanttimuodossa. Pirlo sai alkukaudesta vain jämäminuutteja Rui Costan varamiehenä. Marraskuussa Galliani ilmoitti, että Fati Terim ei jatka Milanissa vaan hänen paikkansa ottaa Carlo Ancelotti, joka jatkoi pääasiassa Terimin käyttämällä 4-4-2:lla, mutta kokeili myös muita formaattivaihtoehtoja. Pirlon peliaika jäi melko vähäiseksi.
Hieman ennen vuoden vaihtumista Rui Costa loukkaantui. Pirlon odotettiin saavan nyt lisää peliaikaa, mutta Ancelotti hioi systeeminsä niin, ettei kentällä ollutkaan enää kymppipaikkaa. Costa palasi noin kuukauden päästä tositoimiin, mutta yhtäkkiä Pirlo alkoi päästä yhä useammin kentälle ja loppukaudesta Pirlo nähtiin kymppipaikalla jopa useammin kuin Rui Costa. Huhut alkoivat kiertää portugalilaisen myymisestä, jotta Pirlolle saataisiin tehtyä tilaa kokoonpanoon. Costa jäi Milaniin ja kaiken lisäksi pakkaa tulivat sekoittamaan entisestään Rivaldo ja Seedorf, jotka pukivat ylleen punamustan pelipaidan.
Ancelotti kokeili jälleen uusia formaattivariaatioita, jotta saisi sovitettua parhaat pelaajat kentälle. Kesän harjoitusotteluissa Pirlo esiintyi koko joukkueen parhaana pelaajana. Tuolloin käytettiin paljon puhdasta 4-4-2:ta, jossa keskikenttä pelasi linjassa. Pirlon vierellä oli yleensä joko Ambrosini tai Gattuso. Oli selvää, että lupauksesta oli kasvanut tähti. Pirloa ei voitu enää jättää vaihtopenkille. Elokuun 29. päivä vuonna 2002 Milan pelasi Slovan Libereciä vastaan UCL-ottelun. Formaattina oli 4-3-1-2, jossa Pirlo operoi keskikentän pohjalla, joka on siitä asti ollut ”Pirlon paikka”. Redondo, Rivaldo, Rui Costa ja moni muu on vuoron perään jättänyt Milanon, mutta Andrea Pirlo on ja pysyy paikallaan – myös maajoukkueessa.
