Englanti - Ave Roy!

[Callit]

Jaa, on vai?

Se, että miljuunayhdistelmä voittaa seksipallolla ei tarkoita, että tyyli olisi oikea tai edes sopiva tie menestykseen pienemmillä resursseilla (mikä käytännössä tarkoittaa heikompaa materiaalia) pyöriville seuroille. Johan nuo Heiskan esimerkiktkin kertoivat siitä, että aidot ylisuorittamiset materiaalin nähden tulevat kyllä usein varsin puolustavan pelin kautta.

Pointtini ei näköjään millään tartu? Sehän on nimenomaan se, että Englanti, siis sen kohtuullisen kova miehistö, ansaitsisi paremman mahdollisuuden pelaamalla muuta kuin Hodari-palloa. Kiitos tältä osin.

[Blanchflower]

Pointtini ei näköjään millään tartu? Sehän on nimenomaan se, että Englanti, siis sen kohtuullisen kova miehistö, ansaitsisi paremman mahdollisuuden pelaamalla muuta kuin Hodari-palloa. Kiitos tältä osin.

Sinä voit pitää lädien materiaalia sellaisena, jolla haastetaan seksipalolla kovimman materiaalin maat - voi myös olla, että olet mielipiteesi kanssa yksin (taii viinurin kanssa kaksin)

[Hincha en cancha]

Englanti, siis sen kohtuullisen kova miehistö

Anteeksi mikä?

[Kratos]

Tyylien tehokkuudessa eli tuloksissa on kuitenkin selvä ero. Sama pätee jalkapalloon. Pysyn kannassani, Hodari-pallo ei ole oikein tuloksellista huipputasolla.

Tämä on siitä hedelmätön keskusteluaihe, koska käsitteitä voi väännellä ja jopa faktoja tukemaan väitettään löytää varmasti helposti. Ja aivan sama on ns. vastapuolella.

Edit. Mutta ilmeisesti teidän keskusteluissanne onkin kyse näkemyseroista Englannin materiaalin kovuuteen liittyen.

[Blanchflower]

Anteeksi mikä?

No onhan se nyt kohtuullisen kova, mutta ero terävimpään huippuun on silti juurikin lähes mallia Stoke <-> Barcelona. Se, että se on kohtuulisen kova tarkoittaa sitä, että valtaosalla maajoukkueista se on vielä selvästi suurempi. Eli esim. materiaaliltaan johonkin kympin sakkiin (tai nurkille) kuuluminen on tässä kontekstissa aika epäolennaista, jos se materiaaliero aivan terävimpään kärkeen on silti perkeleenmoinen (sinällään niitä todella erinomaisen materiaalin maita on toki varsin vähän - jo jollain Hollannilla alkaa olla todella pahoja puutteita pelaajamateriaalissa, jostain mainostamastasi Ghanasta puhumattakaan).

[Hincha en cancha]

Englannin ja edellä esitetyn Ghanan ero on nimen omaan valmennuksessa, jossa Englanti on reippaasti edellä. Mainittavaa materiaalieroa ei ole.

[Heiska]

Mainittavaa materiaalieroa ei ole.

: Lonkalta Ayew brothers vs. Rooney & Sturrdige. Muutkin voisi kaivaa jostain. Milläs osa-alueella Ghana vie?

[Blanchflower]

: Lonkalta Ayew brothers vs. Rooney & Sturrdige. Muutkin voisi kaivaa jostain. Milläs osa-alueella Ghana vie?

Onhan tuo Ghanan alakerta (maalivahti+puolustajat) nyt oikeasti aika vaisu ja maailntekijöitäkään ei taida hirveästi löytyä aavikkosarjoissa potkivan Gyanin lisäksi. Ghanan materiaalin vahvuudet taitavat löytyä vain ja ainoastaan sieltä keskikentältä.

[Earl Godwin]

Hodarin organisoima puolustus + Sturre & Rooney -kärkipari (+Lallana) = epic win

[Jugurttibiti]

Hodarin organisoima puolustus + Sturre & Rooney -kärkipari (+Lallana) = epic win

Harmi vaan, ettei keskikentän keskustasta löydy kummoisia pelintekijöitä (=hiipuvat Gerrard, Carrick, Lampard), jotka Rooneyta tai Sturridgea ruokkisivat. Lisäksi laitapelaajat ovat pääosin melko suoraviivaisia ja vikkeliä, yhden tempun poneja.

Wilsherellä on eväät nousta tulevaisuudessa ns. weltklasseen ja se auttaisi Englannin keskikentän luovuusongelmaa, mutta pitkän ja vaikean loukkaantumisen jälkeen on ymmärrettävää, että nouseminen tuohon luokkaan kestää. Hendersonin ja kumppanien parhaat ominaisuudet taitavat olla muualla kuin pelinrakentelussa.

[Callit]

Tuo Jaarlin optimistinen pelaajaluettelo täydentyy kai periaatteessa vain aivan huippujengeissä pelaavilla janareilla. Oxley ja Wilshere on Arsenalista, parit janarit tulee Manusta, Milner Citystä jne. Taso riittää paljon pidemmälle kuin on yleisesti tunnustettu. Walcottin loukkaantuminen oli toki erittäin ikävä takaisku.

[Heiska]

Tuo Jaarlin optimistinen pelaajaluettelo täydentyy kai periaatteessa vain aivan huippujengeissä pelaavilla janareilla. Oxley ja Wilshere on Arsenalista, parit janarit tulee Manusta, Milner Citystä jne. Taso riittää paljon pidemmälle kuin on yleisesti tunnustettu. Walcottin loukkaantuminen oli toki erittäin ikävä takaisku.

Ei seurajoukkueen ja pelaajan taso kulje aina käsi kädessä. Saksankin ykköskärki voi tulla Serie A:n ylemmän keskikastin porukasta (oli se kumpi vaan), Falcao vetää Monacossa jne.

Esimerkiksi Adam Lallana tulee ehdottomasti olla kesällä mukana, vaikka seurastatus ei ole "aivan huippujengi". Sama vaikkapa Bainesiin. Ihan perusasioita nämäkin.

Taso on kai paperilla yhä siinä "puolivälieräporukassa" Espanjan, Saksan ja Brasilian takana (Italia, Argentiina, Portugali, Englanti, Hollanti, Uruguay, Ranska). Noista jokaisella on pöljänä päivänä mahikset neljän sakkiin ja jopa finaaliin. Kaaviot ja päivän kunnot sitten ratkaisevat. Joku saattoi unohtuakin.

e. Ranska lisätty.

[Blanchflower]

e. Ranska lisätty.

Kai siihen voisi vielä Belgian ja Kolumbian heittää, noita joukkueita, joiden tason pitäisi riittää arpaonnesta ja päivän tasosta riippuen sinne puoli- tai neljännesvälieriin on kohtuullinen nippu. Toki lädeillä on ainoa lohko, jossa niitä on kolme ja alkulohkoon jämähtäminen on aika realistinen skenaario sekin.

[Callit]

Näistä nyt mainituista maista Englanti onkin ainoa, joka pyrkii menestykseen passiivisella hodaripalloilulla, kaikki muut pelaavat huomattavasti modernimmin. - Ei nyt keskustella ko. termistä, eihän. - Karsinnoissa Englannilla oli ihan käsittämättömiä ja jatkuvia vaikeuksia voittaa sellaisia "suurmaita" kuin Puola, Ukraina ja oliko vielä Montenegrokin. Ja Englannin matseissa ei ollut kyse mistään espanjasuomi1-1-tyyppisistä lapsuksista, vaan ihan peliin perustuneista luonnollisista tuloksista. Mielestäni Englannin miehistö (ja fanit) ansaitsevat kunnianhimoisemman lähestymistavan.

[Lätkis]

Karsintojen viimeisestä Puola-ottelusta sanottiin, että se oli vuosiin Englannin paras peli. Olihan siinä paikat pistää ottelu pakettiin jo hyvissä ajoin. Jos Welbeck ei saa viidestä metristä tyhjiin, niin ei hirveästi valmentajakaan sille voi mitään.

Noin yleinen mielipidehän tuntuu Englannissa olevan, että mieluummin aktiivisella pelitavalla lauluun kuin EM-kisojen kaltaista passiivista pelitapaa. Ja ei Englanti kyllä näkemissäni karsintapeleissä pelannut yhtä passiivisesti kuin EM-kisoissa. Luulen silti, että Italia-pelistä varsinkin saattaa tulla kyttäilyä.

Jos joukkuetta mietitään, niin olisiko jotain yllätyksiä tiedossa? Esimerkiksi Lampardin ja/tai Ashley Colen sivuuttaminen? Vasemman pakin tontille löytyy kuitenkin vaihtoehtoja, ei tarvitse mitään seurajoukkueen penkkimiestä ottaa välttämättä. Ja keskikentälle nyt kuitenkin valitaan Carrick ja Gerrard, joten siinä on jo kaksi kokenutta. Wilshere lienee myös varma valinta. Yhdestä paikasta siis taistelisivat lähinnä Lampard, Barkley ja Henderson. Cleverley pelasi ihan hyvin Arsua vastaan, mutta taitaa olla liikaa takamatkaa kisakoneeseen.

Royn tuntien sekä A. Cole että Lampard ovat molemmat tod.näk. kisakoneessa. 

[Heiska]

Noin yleinen mielipidehän tuntuu Englannissa olevan, että mieluummin aktiivisella pelitavalla lauluun kuin EM-kisojen kaltaista passiivista pelitapaa.

Tämä "hollanti-syndrooma" ihmetyttää kyllä itseäni, kun kyse on kuitenkin tulosurheilusta. Toisaalta, onhan tuolle muutamia selkeitä ja vähemmän selkeitä perustelujakin olemassa:

1) Englantilaisille riittää menestykseksi lopputurnauspaikka/neljännesvälierä, ja riittävän menestyksen saavutettua tulee priorisoida viihdyttävyyttä tuloksen sijaan.
2) Englantilaiset tietävät/uskovat, ettei pulustuspallo(kaan) riittäisi lähelle päätyä/päätyyn asti, joten sama kai suoraan yrittää maksimoida viihdyttävyys.
3) Englantilaisille maajoukkuepallo on ennen kaikkea sirkushuveja, joissa "matka" on "määränpäätä" tärkeämpi.

Joku noista, joku muu, vai vähän kaikkea?

[Panze]

Mitenköhän Hodari meinaa rakentaa hyökkäyspään? Rooney, Sturridge ja Welbeck lienevät melko varmoja? Tuohon olisi ehkä hyvä valita vielä yksi kärki, Rooney ei kuitenkaan ihan puhtaana kärkenä tule pelaamaan. Olisiko se sitten Carroll? Defoe tippunee lopullisesti kuvioista, kun siirtyy Torontoon.

[Lätkis]

Tämä "hollanti-syndrooma" ihmetyttää kyllä itseäni, kun kyse on kuitenkin tulosurheilusta. Toisaalta, onhan tuolle muutamia selkeitä ja vähemmän selkeitä perustelujakin olemassa:

1) Englantilaisille riittää menestykseksi lopputurnauspaikka/neljännesvälierä, ja riittävän menestyksen saavutettua tulee priorisoida viihdyttävyyttä tuloksen sijaan.
2) Englantilaiset tietävät/uskovat, ettei pulustuspallo(kaan) riittäisi lähelle päätyä/päätyyn asti, joten sama kai suoraan yrittää maksimoida viihdyttävyys.
3) Englantilaisille maajoukkuepallo on ennen kaikkea sirkushuveja, joissa "matka" on "määränpäätä" tärkeämpi.

Joku noista, joku muu, vai vähän kaikkea?

Sanoisin, että miksaus vaihtoehtoa yksi ja kaksi. Nyt kun Englanti sai kovan lohkon, niin alkulohkoon jäämistä ei pidetä minään katastrofina. Mestaruudesta ei haaveilla, joten nuorille pelaajille haluttaisiin antaa arvokisakokemusta ja aktiivinen pelitapa palvelisi muutenkin tulevaisuutta paremmin kuin lähteä ns. välikisoissa pelaamaan nihilististä prosenttipalloa.

Mitenköhän Hodari meinaa rakentaa hyökkäyspään? Rooney, Sturridge ja Welbeck lienevät melko varmoja? Tuohon olisi ehkä hyvä valita vielä yksi kärki, Rooney ei kuitenkaan ihan puhtaana kärkenä tule pelaamaan. Olisiko se sitten Carroll? Defoe tippunee lopullisesti kuvioista, kun siirtyy Torontoon.

Nuo kolme ovat varmoja, Carroll ja Lambert todennäköisesti taistelevat siitä yhdestä paikasta. Tuskin valitaan enempää kuin neljä kärkeä. Welbeck pelannee laidassa (jos on avauksessa) ja Rooney tosiaan kärjen alapuolella.

Tietysti kolmosvaihtoehtokin siinä mielessä pitää paikkansa, että mitä suurempaa seuraa fanittaa, niin sitä vähemmän on kiinnostunut maajoukkueesta. Siis yleistäen näin.

[koera]

Näistä nyt mainituista maista Englanti onkin ainoa, joka pyrkii menestykseen passiivisella hodaripalloilulla, kaikki muut pelaavat huomattavasti modernimmin. - Ei nyt keskustella ko. termistä, eihän. - Karsinnoissa Englannilla oli ihan käsittämättömiä ja jatkuvia vaikeuksia voittaa sellaisia "suurmaita" kuin Puola, Ukraina ja oliko vielä Montenegrokin. Ja Englannin matseissa ei ollut kyse mistään espanjasuomi1-1-tyyppisistä lapsuksista, vaan ihan peliin perustuneista luonnollisista tuloksista. Mielestäni Englannin miehistö (ja fanit) ansaitsevat kunnianhimoisemman lähestymistavan.

Mitkä noista otteluista näit? Karsinnoissa pelitapaa oli rukattu tuntuvasti verrattuna EM-kisoihin, joihin valmistautuminen oli todella lyhyt. Hodari oppi aikanaan italialaisen tuloksentekemismentaliteetin, joten se on toki selvää että riskejä ei oteta tasatilanteessa jos tasapeli riittää. Silti olisi mukava kuulla mikä nykyisessä pelitavassa on niin arkaaista, palloahan on jo ruettu hallitsemaan vastustajaa enemmän.

[Jugurttibiti]

Royn tuntien sekä A. Cole että Lampard ovat molemmat tod.näk. kisakoneessa.  

Hodgsonilla on kieltämättä jonkin verran mietittävää ennen kuin joukkueen loppukeväästä nimeää.

Maalivahtiosastolla Hart ja Forster ovat varmoja, kolmosmaalivahdin paikasta taistelee etunenässä Foster ja Ruddy. Kisat taitavat tulla liian aikaisin Butlandille.

Puolustuksessa on enemmän valinnanvaraa. Vasemmaksi laitapuolustajaksi ovat tarjolla Baines, Cole, Gibbs ja Shaw. Baines on toivottavasti ykkösvaihtoehto ja Hodgson valinnee Colen varalle. Gibbs ja Shaw ovat tulevaisuuden parivaljakko ja Cole lopettaa maajoukkueuransa todennäköisesti Brasiliaan. Keskuspuolustuksessa Jagielka-Cahill on ykköspari ja kaksi seuraavaa paikkaa jaetaan kolmikon Lescott-Smalling-Jones kesken. Jokerina voisi mainita myös Caulkerin. Oikealle valitaan Glen Johnson ja Kyle Walker.

Laitapelaajien valintaa helpottaa aavituksen Walcottin loukkaantuminen. Oma veikkaukseni on, että neljä laitapelaajaa löytyy viisikosta Lallana, Sterling, Milner, Townsend ja Oxlade-Chamberlain. Tämä jättäisi esimerkiksi Ashley Youngin ja hyvään vireeseen päässeen Adam Johnsonin rannalle. Se on sitten makuasia kuka tuosta viisikosta jää rannalle. Neljä keskikentän keskustan paikkaa menevät toivottavasti Gerrardille, Carrickille, Wilsherelle ja Hendersonille, joskin Hodgson saattaa haluta myös Lampardin mukaan. Keskikentän keskustaan on tarjolla myös ainakin Ross Barkley, Tom Cleverley ja Gareth Barry.

Hyökkäykseen sitten mukaan Rooney, Sturridge, Welbeck sekä Carroll / Lambert.

Itse haluaisin nähdä miten Henderson-Gerrard kaksikko toimisi maajoukkueessa, eli toivottavasti Hendersonille annetaan Tanska-harjoitusottelussa ysikymppinen. Henderson on ollut erinomainen tällä kaudella Liverpoolissa ja mikäli jatkaa kehittymistään, on tässä pitkäaikainen avauksen pelaaja Englannille. Mikäli Wilshere joskus löytää sen vireen ja lunastaa ne lupaukset, jotka ennen pitkää loukkaantumista olivat ilmassa, niin varsin oivan keskikentän kaksikon Englanti näistä saa.

Hodgsonilla on nyt joka tapauksessa mietittävää ainakin keskikentän keskustan sekä laitapelaajien osalta. Vanha kaarti Terryn ja Ferdinandin johdolla alkaa olemaan historiaa, eiköhän Lampard ja Cole tulevien MM-kisojen jälkeen maajoukkuekuvioista vetäydy. Ehkäpä juuri siksi Hodgson haluaa konkarit vielä mukaan ja Barkleyn yms nuorisokaartin mahdollisuus tulee sitten seuraavissa EM-kisoissa.

[Hincha en cancha]

Mitkä noista otteluista näit? Karsinnoissa pelitapaa oli rukattu tuntuvasti verrattuna EM-kisoihin, joihin valmistautuminen oli todella lyhyt. Hodari oppi aikanaan italialaisen tuloksentekemismentaliteetin, joten se on toki selvää että riskejä ei oteta tasatilanteessa jos tasapeli riittää. Silti olisi mukava kuulla mikä nykyisessä pelitavassa on niin arkaaista, palloahan on jo ruettu hallitsemaan vastustajaa enemmän.

Englannin vastustajat MM-karsinnoissa eivät olleet jättiläiskategoriasta, vaan erittäin keskinkertaisia eurooppalaisia keskitason maita. Siihen nähden "kunnioitusta ansaitsevan materiaalin" olisi todellakin pitänyt mennä lohkosta naureskellen jatkoon lähes suorilla voitoilla. Ellei sitten ole niin, että taso on se, mitä tulokset olivat eli hyvin niukasti eurooppalaisen keskitason maita parempi.

[Blanchflower]

Englannin vastustajat MM-karsinnoissa eivät olleet jättiläiskategoriasta, vaan erittäin keskinkertaisia eurooppalaisia keskitason maita. Siihen nähden "kunnioitusta ansaitsevan materiaalin" olisi todellakin pitänyt mennä lohkosta naureskellen jatkoon lähes suorilla voitoilla. Ellei sitten ole niin, että taso on se, mitä tulokset olivat eli hyvin niukasti eurooppalaisen keskitason maita parempi.

Eikö se taso karsinnoissa ollut pisteiden valossa samaa luokkaa kuin Italialla tai jatkokarsintoihin jääneellä Portugalilla? Kun ei nuo lohkot nyt niin rajusti toisistaan eronneet. Toki Ukraina oli lähempänä kuin b lohkon joukkueet Italiaa, mutta toisaalta olihan Ukraina melko lähellä tiputtaa myös Ranskan.

[SirL]

Italia oli Hollannin ohella Euroopan karsintojen ensimmäiset, jotka varmistivat paikkansa MM-kisoihin, kun kaksi karsintamatsia oli vielä pelaamatta.

[Lätkis]

Laitapelaajien valintaa helpottaa aavituksen Walcottin loukkaantuminen. Oma veikkaukseni on, että neljä laitapelaajaa löytyy viisikosta Lallana, Sterling, Milner, Townsend ja Oxlade-Chamberlain. Tämä jättäisi esimerkiksi Ashley Youngin ja hyvään vireeseen päässeen Adam Johnsonin rannalle

Laitapelaajien valinta tulee olemaan mielenkiintoinen. Tällä hetkellä sanoisin, että Lallana, Sterling, Milner ja Ox ovat todennäköisimmät. En usko Adam Johnsonin olevan ihan Royn kupponen teetä tämän välillä aika laiskan pallottoman pelaamisen vuoksi. Townsendin veikkaisin tällä hetkellä tippuvan täpärästi.

Noista Lallana, Milner ja Ox eivät ole mitään yhden pelipaikan miehiä, mikä antaa Roylle vaihtoehtoja.

[Jugurttibiti]

Laitapelaajien valinta tulee olemaan mielenkiintoinen. Tällä hetkellä sanoisin, että Lallana, Sterling, Milner ja Ox ovat todennäköisimmät. En usko Adam Johnsonin olevan ihan Royn kupponen teetä tämän välillä aika laiskan pallottoman pelaamisen vuoksi. Townsendin veikkaisin tällä hetkellä tippuvan täpärästi.

Noista Lallana, Milner ja Ox eivät ole mitään yhden pelipaikan miehiä, mikä antaa Roylle vaihtoehtoja.

Näin itsekin mietin, mutta toisaalta Townsend onnistui erinomaisesti kahdessa viimeisessä karsintaottelussa ja tämä taatusti painaa Hodgsonin vaakakupissa. Olisi myös varsin suoraviivaisena pelaajana suora korvaaja Walcottille.