Englanti - Ave Roy!

[BalloBaba]

2-0 FT. Englannille ensimmäinen tappio 15 otteluun, Espanja oli kauttaaltaan parempi ja ansaitsi voittonsa. Englannilla toki loukkaantumiset selittävät hieman vaisua esitystä.

Ja tämä oli yllätys kenelle?Se oli kaikkien tiedossa että englanti ottaa kuokkaan heti kun tulee joku vastus tuon naurettavan helpon lohkon ulkopuolelta.

[R08]

Ja tämä oli yllätys kenelle?Se oli kaikkien tiedossa että englanti ottaa kuokkaan heti kun tulee joku vastus tuon naurettavan helpon lohkon ulkopuolelta.

Ilmeisesti luulit tosissaan että lohkoa on pelattu 15 kierrosta jo?

[pablo arpa]

Muutenkin vaihtaisin tuosta ottelusta ja avauskokoonpanosta Walkerin Clyneen, Jonesin Stonesiin ja about puolet lopuista pelaajista. En tarkoita, että laittaisin tappion rotaation syyksi, sehän oli jumalauta täysi friendly ja Espanja samanlaisella hassuttelulla liikenteessä - vaan lähinnä lietsoisin huolta tappiosta.

Delph, Lallana, Walker eivät ole tällä hetkellä maajoukkueen avauksen tasoisia pelaajia. Jones on hyvä yleismies, mutta en tuotakaan näe avauksessa oikein missään muodostelmassa.

Stones muuten istui taas, Cahill pääsi vaihdosta sisään. Eikö Woy tykkää? Muutenkin Hodarin viime matsien, loppukarsintojen, puolustuksen peluuttamiset ovat olleet kummallisen vaihtuvia - Liettuaa vastaan avasi Walker-Jagielka-Jones-Gibbs ja vielä Sveitsiä vastaan Shaw-Smalling-Cahill-Clyne, josta Viro-matsiin vaihtui Bertrand loukkaantuneen Shaw'in tilalle.

Meinaakohan se ennen kisoja lyödä mitään lukkoon?

[Super Iron]

Aux armes, citoyens, To arms, citizens,
Formez vos bataillons, Form your battalions,
Marchons, marchons ! Let's march, let's march!
Qu'un sang impur Let an impure blood
Abreuve nos sillons ! Water our furrows!

Tänään Wembleyn valotaululla on Marseljeesin sanat Englanti v Ranska matsissa jotta britit voivat laulaa sen! Hienoa!

[Laitalinkki]

Enpä muistanutkaan, että Marseljeesin sanat ovat noin uskomattoman militantit ja brutaalit. Kaikkihan kansallislaulut vähän on - ja Marseljeesi toki tunnetusti vähän enemmän - mutta tuohan on kuin tehty taistelulauluksi tähän Ranskan julistamaan sotaan islamilaista valtiota vastaan.

Sama suomeksi:

Edetkäämme, isänmaan lapset,
kunnian päivä on tullut!
Meitä vastaan hirmuvallan
verinen lippu on nostettu
verinen lippu on nostettu.
Kuuletteko konnuillamme
noitten villien sotilaiden huudon
jotka tulevat teidän syliinne asti
leikkaamaan poikienne ja kumppaneidenne kurkut

(Kertosäe)
Aseisiin kansalaiset!
Muodostakaa pataljoonanne!
Marssikaamme, marssikaamme!
kunnes epäpuhdas veri kastelee peltomme.

Ja tuolta löytyy sama savoksi: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/12/11/marseljeesi-savoksi

Jotta vähän asiaa ketjun aiheeseenkin liittyen, niin Englannin tämän päivän joukkueessa Rooneylla tehtynä 50 maaottelumaalia ja koko muulla joukkueella yhteensä 10, kolmen maalin Kane ja Cahill seuraavina Rooneyn jälkeen.

[Lätkis]

Ja tämä oli yllätys kenelle?Se oli kaikkien tiedossa että englanti ottaa kuokkaan heti kun tulee joku vastus tuon naurettavan helpon lohkon ulkopuolelta.

Italiaa vastaanhan Englanti pelasi vieraissa tasan lohko-otteluiden ulkopuolelta. Eihän näillä ystävyysotteluilla ole minkään valtakunnan merkitystä etenkään tässä vaiheessa kautta ja varsinkaan tällä Englannin loukkaantumistilanteella. Tokihan Espanja nyt olisi suosikki ollut missä olosuhteissa tahansa, mutta eipä tuo Roylle tarjonnut varmaan muuta kuin, että jotkut eivät olleet vielä valmiita tämän tason vastustajaan. Sen verran kai tuosta oppi.

Itsehän en peliä edes nähnyt.

[Eiccu]

Ja tämä oli yllätys kenelle?Se oli kaikkien tiedossa että englanti ottaa kuokkaan heti kun tulee joku vastus tuon naurettavan helpon lohkon ulkopuolelta.

Englanti on vuosina 2010-2015 pelannut yhteensä nyt 69 peliä ja hävinnyt 9. Se on voittanut mm. Italian, Ranskan, Brasilian, Espanjan, Belgian, Ruotsin, Ukrainan, Puolan ja Meksikon. Tappiot ovat tulleet Saksaa X2, Ranskaa, Hollantia, Zlatania, Chileä, Uruguayta, Espanjaa ja Italiaa vastaan.

En nyt tiedä onko se nyt niin itsestään selvää, että Englanti häviää kaikille hyville joukkueille, eikä niin käynyt tänäänkään.

[Callit]

Englanti on vuosina 2010-2015 pelannut yhteensä nyt 69 peliä ja hävinnyt 9. Se on voittanut mm. Italian, Ranskan, Brasilian, Espanjan, Belgian, Ruotsin, Ukrainan, Puolan ja Meksikon. Tappiot ovat tulleet Saksaa X2, Ranskaa, Hollantia, Zlatania, Chileä, Uruguayta, Espanjaa ja Italiaa vastaan.

En nyt tiedä onko se nyt niin itsestään selvää, että Englanti häviää kaikille hyville joukkueille, eikä niin käynyt tänäänkään.

Aivan oikein. Englannin ala-arvoinen MM2014 vaan taisi innostaa ylilyönteihin taipuvaisia. Sen sijaan moittisin Englantia siitä, ettei se ole ainakaan 2014 kisojen loppumiseen mennessä kyennyt minkäänlaiseen pelilliseen dominanssiin vähänkään parempia vastaan. Ja kyse ei ole pelkästä pallonhallinnasta. EM2012:ssa pelattiin komea tasapeli Italiaa vastaan, mutta koko matsin ajan oli selvää, että Italia vie ja Englanti todellakin vikisee. Ei siis mitään taitavaa ja järkevää vastaiskupeliä, vaan pelkkää retuutusta.

Mutta nyt pitäisi tilanteen olla parempi. Näin toisen Sveitsi-voiton karsinnoissa, ja se oli Englannin vakuuttavin tosipeli piiitkään aikaan. Ja kun koko karsintarupeama oli virheetön, niin kyllä Englanti on yksi ensi kesän kisojen suosikeista. Periaatedissaajat ja thistimewecangoalltheway-hurmahenget käykööt sitten omat keskustelut ennen kisoja kisatopiceissa.

[Laitalinkki]

Englanti voitti maanantaina U21-karsinnassa Sveitsin 3-1, ja on nyt voittanut U21-ikäluokassa 24 kotiottelua putkeen maalierolla 77-6.

[Jugurttibiti]

Englanti voitti maanantaina U21-karsinnassa Sveitsin 3-1, ja on nyt voittanut U21-ikäluokassa 24 kotiottelua putkeen maalierolla 77-6.

Aikuisissa Englanti on nyt voittanut 9 kotiottelua putkeen Wembleyllä.

[Jugurttibiti]

Englantilaisseurojen managereista Pochettino vaikuttaa olevan kunnostautunut englantilaispelaajien kasvatukseen tai kehittämiseen, ainakin maaotteludebytanttien lukumäärää katsomalla.

Ten of last 18 England debutants nurtured by Pochettino

Tottenham manager Mauricio Pochettino has helped nurture 10 of the last 18 newly-capped England players – and is unique in giving youngsters a chance, according to Eric Dier.

Since arriving at Southampton in January 2013, Pochettino has embraced young home-grown talent like no other top-flight boss to such an extent that England could field a team of outfielders purely made up of players to have played under Argentine.

Pochettino’s prodigies

Nathaniel Clyne (made England debut within months of Pochettino leaving Southampton)

Callum Chambers

Eric Dier

Luke Shaw

Ryan Mason

Dele Alli

Adam Lallana

Jay Rodriguez

Rickie Lambert

Harry Kane

Kane, Alli and Dier all played in England’s 2-0 win over France at Wembley on Tuesday night, with Alli repaying the faith shown in him with a goal and man-of-the-match performance as Dier impressed in defensive midfield having been converted into the role by Pochettino over the summer.

“If you’d told me that in the summer that I would make my debut as a midfielder, I’d have thought you were crazy,” Dier said.

“I think the manager was probably the only one who believed it at the beginning of the year and hopefully I have proved a lot of people wrong.

“I am really pleased the manager (Roy Hodgson) gave me a chance and hopefully I took it. That’s what you’ve got to do when you get chances.”

However, chances are often few and far between for young English talent in the Premier League, making Pochettino’s impact all the more impressive.

“Our club manager is giving young English players a chance and if you take it then I guess that’s where you can end up,” Dier said.

“I think that’s what all us young Spurs boys have been doing.

“I think maybe he just doesn’t have the fear that other managers have in giving people a chance, you know?

“I think if we then didn’t take our chance, then we probably wouldn’t be where we are now.

“He has no fear in giving you a chance, but then it is obviously up to the player to take it.”

Dier not getting carried away

Dier arrived at Spurs last summer from another club happy to put their trust in youth, Sporting Lisbon, whose youth system he came through.

It is a learning experience the 21-year-old reflects on positively, so too the chance to go to Euro 2004 as a fan growing up in Portugal.

Now, 11 and a half years on, Dier could well find his way playing at a European Championship, although the defensive midfielder is not getting ahead of himself.

“I am sure that’s what the manager wants, problems,” he said of young talent pushing the more experienced squad members.

“Hopefully we have given him some and us young lads have just got to keep pushing.

“I am sure more experienced players will be worried about that and they’ll keep pushing.

“It is just a matter of keep going and see what happens. I just try my best and see where that takes me.”

http://www.teamtalk.com/news/ten-of-last-18-england-debutants-nurtured-by-pochettino

[Earl Godwin]

^suht' helppoa kun sekä Southamptonissa että Spursissa on laadukkaat akatemiat.

[Lilywhite]

^suht' helppoa kun sekä Southamptonissa että Spursissa on laadukkaat akatemiat.

No ei se kyllä ihan noin mustavalkoista ole. Tuo Jugurttibitin linkittämä juttuhan kertoo juuri siitä, miten niille nuorille pitää antaa myös mahdollisuus ja peliaikaa. Moni seura kasvattaa pelaajia ja istuttaa heitä penkillä tai lainaa muualle. Suuri vastuu on niin seuroilla, kuin pelaajillakin. Tuo akatemia-vertauksesi menee siinä mielessä metsään, että esimerkiksi Dier tuli Portugalista topparina Tottenhamiin ja pelasi viime kaudella paljon oikeana laitapakkina, mutta nyt tuo debytoi maajoukkueessa täysin uudessa roolissa. Allin seuravalinta oli vastuullinen, sillä tuo saapui Spursiin Pochettinon ansiosta ja tämä johtuu siitä, että Pochettinolla on hyvä maine nuoriin uskomisen suhteen. Eipä varmasti kaduta seuravalinta tällä hetkellä ja Engalnnista löytyy vuosien saatosta aivan liikaa pelaajia, jotka ovat "tuhonneet" lupaavan urakehityksensä hölmöillä seura/manageri-valinnoilla.

Dierin ja Kanen kohdalla on tehty hyvin selväksi se, miten heihin luotetaan ja vaikka Kanella olisi hyvä olla puhdas kärki varamiehenä, niin annettiinhan tuossa jo siirtomarkkinoilla vahva signaali luottamuksesta näitä kahta kohtaan. Tuosta luottamuksesta Pochettino keräsi aivan älyttömän kasan kuraa niskaansa, sillä Dieriä ei nähty ulkopuolisten silmin riittävänä vaihtoehtona keskikentän puolustavaan rooliin, Pochettino sen sijaan näki ja uskoi. Tuo ei missään nimessä ollut mikään "suht helppo" peliliike ja harva on ajatellut sitäkään mikä myrsky siitä olisi noussut jos Dier ei olisi tuossa onnistunutkaan. Nythän ollaan sitä mieltä, että Dierille pitäisi olla varamies ja sen puute on ongelma, mutta eipä tuota puolta kukaan tainnut ajatella kauden alussa ja nyt miehen onnistuminen on tuonut tämän ongelman esille.

Englannissahan liitto pohti julkisesti viime kaudella sitä miten näitä Harry Kaneja saataisiin kaivettua esiin, se on vaikea homma, sillä potentiaalia löytynee lähes jokaisen seuran sisältä, mutta kuka manageri/valmentaja sitä uskaltaa kaivaa esiin, kun liossa on oma työpaikka ja nykyisellään kasvaneiden tv-tulojen aikaan se "helpompi"-tie on tehty entistä helpommaksi, eli siirtomarkkinoilta sen "varmemman" vaihtoehdon hakeminen. Tämä tulee olemaan jatkossa Englannissa entistä suurempi ongelma ja se tekee näistä Pochettinoista entistä arvokkaampia tapauksia.

Hodgson tuossa juuri Ranska-pelin jälkeen kiitti julkisesti Pochettinoa siitä miten tuo on tuottanut kaluja hänen pakkiinsa ja ihan aiheesta kiittikin.

[Callit]

No ei se kyllä ihan noin mustavalkoista ole. Tuo Jugurttibitin linkittämä juttuhan kertoo juuri siitä, miten niille nuorille pitää antaa myös mahdollisuus ja peliaikaa. Moni seura kasvattaa pelaajia ja istuttaa heitä penkillä tai lainaa muualle. Suuri vastuu on niin seuroilla, kuin pelaajillakin. Tuo akatemia-vertauksesi menee siinä mielessä metsään, että esimerkiksi Dier tuli Portugalista topparina Tottenhamiin ja pelasi viime kaudella paljon oikeana laitapakkina, mutta nyt tuo debytoi maajoukkueessa täysin uudessa roolissa. Allin seuravalinta oli vastuullinen, sillä tuo saapui Spursiin Pochettinon ansiosta ja tämä johtuu siitä, että Pochettinolla on hyvä maine nuoriin uskomisen suhteen. Eipä varmasti kaduta seuravalinta tällä hetkellä ja Engalnnista löytyy vuosien saatosta aivan liikaa pelaajia, jotka ovat "tuhonneet" lupaavan urakehityksensä hölmöillä seura/manageri-valinnoilla.

Amen, juuri näin. Tuli jokin aika sitten keskusteltua uusien miljoonien vaikutuksesta nuorten pelaajien mahdollisuuksiin, ja tässä on sitten se toinen puoli eli valmentajien uskallus. Jos ajattelee huippuvalmentajia, niin heidän joukossaan on tosiaan Fergusonin ja van Gaalin tyyppisiä nuoriin luottavia, ja sitten on Hitzfeldin ja Rehhagelin tyyppisiä änkyröitä, jotka pistävät aina kokeneemman kehiin, jos siihen on pieninkin mahdollisuus. Ja jos joku kiittelee Hitzfeldiä Schweinsteigerin sisäänajosta, niin tiedoksi, että siinä oli kyse Beckenbauerin hennota käskystä ajaa joku nuori sisään. Ressuissa 100 matsissa 40 maalia sylkenyt Misimovic ei saanut koskaan tilaisuutta edes yrittää läpilyöntiä.

Eli hattu pois päästä Pochettinolle, mies tekee arvokasta työtä myös Englannin maajoukkueelle. Sen vähän mitä olen Allia päässyt näkemään, niin siinä on todellinen LUPAUS. Lienee tiedossa mitä se tarkoittaa.

[Jugurttibiti]

Dier ja Alli ovat varmasti lähellä kisapaikkaa, riippuen taas kerran loukkaantumisista. Syytä on muistaa, että esimerkiksi Wilshere ja Henderson menevät kunnossa ollessaan automaattisesti aina Englannin avaukseen saakka, joten kilpailua pelipaikoista on. Kuten Lätkis(?) toisaalla mainitsi, niin Englannilla on kyllä mainioita nuoria pelureita kehittymässä ja osa kunniasta menee ilman muuta Pochettinolle, joka rohkeasti antaa mahdollisuuksia ja vastuuta nuorille.

Kanen kohdalla voi kuitenkin olla huolissaan valtavasta kuormituksesta, joka tällä kaudella on Harrilla edessä. Tottenhamin muut hyökkääjävaihtoehdot ovat sen verran kehnot, että Kane vetänee jokaisessa mahdollisessa kilpailussa isot minuutit, joten näinköhän Ranskassa ei jalka enää kovin hyvin nouse? Mielelläni olen toki väärässä tämän asian suhteen.

[Lätkis]

Kyllä täällä oikeilla jäljillä ollaan. Kyse on näyttöpaikkojen antamisesta nuorille pelaajille. Akatemia saa olla kuinka hyvä tahansa, mutta mikäli ykkösjoukkueen puikoissa on mies, joka pelkää oman perseensä puolesta niin paljon, että mieluummin luottaa kokeneisiin perusjyriin/ostopelaajiin kuin antaa tilaisuuden nuorille lahjakkaille pelaajille silläkin riskillä, että tämä välillä tekee virheitä. Homma on niin lyhytnäköistä. Valmentajat pelkäävät työpaikkansa puolesta ja seurat tippumista. Rahaa on pelissä niin paljon ja käytännössä puolet sarjan joukkueista on taistelussa putoamista vastaan.

[SOINIO]

Kyllä kai Kivikovassa pohjimmiltaan putoamista vastaan taistelevat kaikki muut kuin (taloudellinen) Top Six.

Ovathan siellä nytkin sellaiset seurat kuin Castle ja Villa tulilinjalla. Eli eivät mitkään Evertonit ja Saintsitkaan mitenkään turvassa ole heikon kauden tullen.

Tämä kommentti ei liity sinänsä varsinaiseen keskusteluun.

[Lilywhite]

Dier ja Alli ovat varmasti lähellä kisapaikkaa, riippuen taas kerran loukkaantumisista. Syytä on muistaa, että esimerkiksi Wilshere ja Henderson menevät kunnossa ollessaan automaattisesti aina Englannin avaukseen saakka, joten kilpailua pelipaikoista on. Kuten Lätkis(?) toisaalla mainitsi, niin Englannilla on kyllä mainioita nuoria pelureita kehittymässä ja osa kunniasta menee ilman muuta Pochettinolle, joka rohkeasti antaa mahdollisuuksia ja vastuuta nuorille.

Siitähän oli jo tuolla muualla juttua miten Hodgson antoi sen suuntaisia lausuntoja, ettei näillä loukkaantuneilla pelaajilla ole kausaria sinne maajoukkueen avaukseen ja ainakin itse tahdon uskoa siihen jo ihan maajoukkueen takia. Toki Hodgson myös toistelee kiitosta lojaaleille sekä uskollisille maajoukkuemiehille, mutta siinä taitaa olla ripaus politikointia mukana.

Kanen kohdalla voi kuitenkin olla huolissaan valtavasta kuormituksesta, joka tällä kaudella on Harrilla edessä. Tottenhamin muut hyökkääjävaihtoehdot ovat sen verran kehnot, että Kane vetänee jokaisessa mahdollisessa kilpailussa isot minuutit, joten näinköhän Ranskassa ei jalka enää kovin hyvin nouse? Mielelläni olen toki väärässä tämän asian suhteen.

Kuormitus on kova, siitä ei pääse mihinkään, mutta yksi asia yhdistää näitä Spursin nuoria ja pelaajia ylipäätään, eli joukkue on hyvässä kunnossa. Pelaajathan ylistivät Pochettinon tuomaa kuntokulttuuria argentiinalaisen ensimmäisellä kaudella ja tuota samaa on ylistetty miehen edellisissä seuroissakin. Mainitun Kanen kohdallahan jotkut olivat näkevinään väsymystä miehen maalittoman jakson aikana, mutta kummasti se "väsymys" on kaikonnut onnistumisten myötä.

Ovathan siellä nytkin sellaiset seurat kuin Castle ja Villa tulilinjalla. Eli eivät mitkään Evertonit ja Saintsitkaan mitenkään turvassa ole heikon kauden tullen.

Southampton pelasi vielä kaudella 2011-12 divarissa ja myös Newcastle tahkoi divaripelejä 2010-luvulla.

[Callit]

Kyllä täällä oikeilla jäljillä ollaan. Kyse on näyttöpaikkojen antamisesta nuorille pelaajille. Akatemia saa olla kuinka hyvä tahansa, mutta mikäli ykkösjoukkueen puikoissa on mies, joka pelkää oman perseensä puolesta niin paljon, että mieluummin luottaa kokeneisiin perusjyriin/ostopelaajiin kuin antaa tilaisuuden nuorille lahjakkaille pelaajille silläkin riskillä, että tämä välillä tekee virheitä. Homma on niin lyhytnäköistä. Valmentajat pelkäävät työpaikkansa puolesta ja seurat tippumista. Rahaa on pelissä niin paljon ja käytännössä puolet sarjan joukkueista on taistelussa putoamista vastaan.

Toki kyse on osittain (lyhytnäköisestä) tuloshakuisuudesta, kun valmentajat eivät laita juunioreja kentälle. Silti näen selkeästi suurimmaksi syyksi valmentajien asennoitumisen asiaan. Vai voiko joku väittää, etteivät esim. Söör Alex ja Louis "Minä" van Gaal ole äärimmäisen tulosorientoituneita? Oliko riski heittää täysin kokematon Thomas Müller kehiin ihan puhtaasti pre seasonilla nähdyn tason perustella?

Joskus ennen vuosituhannen vaihdetta sakumediassa ihasteltiin englantilaisten rohkeutta antaa junnuille näyttöpaikkoja. Muuan Michael Owen oli paraatiesimerkki.

[Jugurttibiti]

Siitähän oli jo tuolla muualla juttua miten Hodgson antoi sen suuntaisia lausuntoja, ettei näillä loukkaantuneilla pelaajilla ole kausaria sinne maajoukkueen avaukseen ja ainakin itse tahdon uskoa siihen jo ihan maajoukkueen takia. Toki Hodgson myös toistelee kiitosta lojaaleille sekä uskollisille maajoukkuemiehille, mutta siinä taitaa olla ripaus politikointia mukana.

No tokihan Roy tässä vaiheessa julkisesti juttelee ympäripyöreitä, josta ei oikein mitään johtopäätöksiä voi vetää. Englannin maajoukkueen touhuja seuranneena väitän silti, että Wilshere ja Henderson avaavat, mikäli vain ovat kunnossa ja vähintään normaalissa vireessä. Mutta kesään on pitkä matka ja katsotaan miten pelaajien otteet kehittyvät, esimerkiksi Wilshere kaipaisi kipeästi pitkää jaksoa ilman loukkaantumisia.

Roylla on omat suosikkipelaajansa, mistä johtuen esimerkiksi Rooney saattaa hyvinkin avata kisoissa, vaikka maalit keväälläkin olisivat kiven takana. Welbeck on ainakin ennen kuulunut näihin suosikkipelaajiin, kuten myös jossain määrin Oxlade-Chamberlain, sillä jälkimmäinen tuppaa aina kunnossa ollessaan olemaan joukkueessa ja jopa avasi 2012 EM-kisoissa Ranskaa vastaan. Spurs-duon kanssa keskikentällä peliajasta kilpailevat ainakin Wilshere, Henderson, Barkley, Delph, Milner ja Carrick.

Kuormitus on kova, siitä ei pääse mihinkään, mutta yksi asia yhdistää näitä Spursin nuoria ja pelaajia ylipäätään, eli joukkue on hyvässä kunnossa. Pelaajathan ylistivät Pochettinon tuomaa kuntokulttuuria argentiinalaisen ensimmäisellä kaudella ja tuota samaa on ylistetty miehen edellisissä seuroissakin. Mainitun Kanen kohdallahan jotkut olivat näkevinään väsymystä miehen maalittoman jakson aikana, mutta kummasti se "väsymys" on kaikonnut onnistumisten myötä.

Kanen laatu tuli viime kaudella selväksi ainakin allekirjoittaneelle, joten tämän kauden otteet eivät ole yllättäneet. Väsymys on kuitenkin relevantti uhka, jos tuolla taas tahkotaan sellaiset 50 ottelua kaikissa kisoissa ennen debyyttiä miesten arvokisoissa. Tokihan Englannilla on jopa poikkeuksellisen hyvä tilanne hyökkääjien osalta, kun kisakoneeseen on ehdolla Sturridge, Rooney, Welbeck, Kane, Vardy, Berahino ja Walcott.

[SOINIO]

Joskus ennen vuosituhannen vaihdetta sakumediassa ihasteltiin englantilaisten rohkeutta antaa junnuille näyttöpaikkoja. Muuan Michael Owen oli paraatiesimerkki.

Mikki oli oman aikansa megalahjakkuus, joka oli muun muassa 18-kesäisenä voittamassa Kivikovan maalikuninkuutta. Hänen peluuttamisessaan oli kyse ihan puhtaasta tuloksenhausta jopa junnun oman parhaan edun kustannuksella. Mikkihän on myöhemmin itsekin pitänyt nuoruuden puhkipeluutusta yhtenä syynä myöhempien vuosien runsaisiin vammoihin.

[Callit]

Mikki oli oman aikansa megalahjakkuus, joka oli muun muassa 18-kesäisenä voittamassa Kivikovan maalikuninkuutta. Hänen peluuttamisessaan oli kyse ihan puhtaasta tuloksenhausta jopa junnun oman parhaan edun kustannuksella.

Silloinhan sai mahdollisuutensa myös Danny Cadamarteri -niminen suureen tuntemattomuuteen vajonnut lahjakkuus. Mutta anyway, kyllähän Owenin peluuttaminen palveli joukkueen tulosta, mutta on silti tullut pohdittua olisiko jokainen valmentaja uskaltanut tehdä saman liikkeen heti kauden alussa tai sen aikana. Täysin toisenlaista pelaajatyyppiä edustava Oliver Bierhoff debytoi aikoinaan liigassa tekemällä kaksi maalia ja oli erittäin tehokas U21-maajengissä, mutta joutui silti hakeutumaan ulkomaille saadakseen mahdollisuutensa.

Mikkihän on myöhemmin itsekin pitänyt nuoruuden puhkipeluutusta yhtenä syynä myöhempien vuosien runsaisiin vammoihin.

Aikaisin kypsä on aikaisin mätä, kyllä tuo vanha viisaus pitää usein kutinsa. Oli kyllä huikea kaveri esim. MM98:ssa.

[R08]

Toki kyse on osittain (lyhytnäköisestä) tuloshakuisuudesta, kun valmentajat eivät laita juunioreja kentälle. Silti näen selkeästi suurimmaksi syyksi valmentajien asennoitumisen asiaan. Vai voiko joku väittää, etteivät esim. Söör Alex ja Louis "Minä" van Gaal ole äärimmäisen tulosorientoituneita? Oliko riski heittää täysin kokematon Thomas Müller kehiin ihan puhtaasti pre seasonilla nähdyn tason perustella?

SAFin class of '92 nyt ainakin oli riski, joskin jälkeenpäin katsottuna enemmän kuin onnistunut sellainen.

[Jugurttibiti]

Owenin tavoin nuorista tähdistä tulee mieleen Wilshere, joka nousi 18-vuotiaana Arsenalin avaukseen ja pelasi ennen loukkaantumiskierteen alkamista kaudella 2010/2011 peräti 49 ottelussa. Mieleen tuolta kaudelta jäivät esimerkiksi Jackin loistavat otteet otteluissa Barcelonaa vastaan Mestarien liigan pudotuspeleissä. Sen jälkeen ura onkin mennyt enemmän tai vähemmän vammakierteessä.

[Callit]

SAFin class of '92 nyt ainakin oli riski, joskin jälkeenpäin katsottuna enemmän kuin onnistunut sellainen.

Kuinka paljon siinä oli riskiä, kuinka paljon hallittua sisäänajoa ja kuinka paljon ihan puhdasta nuoren pelaajan paremmuutta. Noihin aikoihinhan Yle näytti Mertarannan ja Röngän vetämiä mainioita lauantaipelejä, ja itse muistan, että esim. Scholesin sisäänajo oli varsin perinteistä hiljalleen etenemistä. Mutta  olen siis samaa mieltä, että riskin se sisälsi. Fergusonille ikuinen hatun nosto sen johdosta, että uskalsi aina ottaa tuon riskin.

Wilshere ja Owen johdattelevatkin sitten sopivasti siihen aiheeseen, että matseja on liikaa. Olisiko aika kypsä sille, että jos Englanti ensi kesänä seuraa perinteitä ja floppaa, niin lädilandiassakin vihdoin herättäisiin karsimaan liikoja pois. Silloin vanhasta selityksestä olisi kerrankin jotain hyötyä. Ja itse siis toivon, että Englanti pelaa hyvät kisat.