Vähän apuja kaivataan 03 syntyneiden valmennukseen

[Mindraker]

Jollei itseltä onnistu töistä lähteminen niin koitetaan asia hoitaa jotenkin toisella tavalla. Ei se lapsi siellä töissä ole vaan vapaalla tai ippessä, jolloin lapselle se aika on mitä mainioin harjoitteluun. Keinoja on - kysymys on viitsitäänkö asian eteen tehdä yhtään mitään.

Eli jos se lapsi haluaa yli kaiken pelata futista mutta treenit eivät sovi SUN aikatauluun niin sä viet sen vaikka hyppäämään mäkeä, jos sen lajin harjoitukset sopii paremmin SUN aikatauluun?

Tilanne voi varsin helpostikin olla se, että vaihtoehtoja ei ole, minkä ihan esimerkein perustelin. Ja kyllä, jos en saa töitä sopimaan harrastukseen, mietitään sitten yhdessä uutta harrastusta, minkä harrastaminen perheessä on mahdollista. Tuskin kukaan on niin tyhmä, että hankkiutuu hankaluuksiin työpaikalla lapsen jalkapalloharrastuksen takia. Valitettavasti niitä töitä täytyy tehdä, ja silloin, kun työnantaja käskee. Edelleen perään seuran vastuuta asiassa, jos halutaan harrastajia. Ymmärtäisin jos MUN aikatauluissa olisi kyse vaikka siitä, että telkasta tulee brömbrömiä ja ei lasta treeneihin kerkee viedä, mutta työt on tehtävä ensin, sitten katsellaan niitä harrastuksia. Sulla ei sit vissiin ihan hirveästi ole kokemusta oikeasta työelämästä, jos väität, ettei se ole este sille, että lapsen saa kentälle arkisin klo 1545. Ajatus on jo alusta saakka typerä ja tuota vaativan valmentajan kanssa tuskin tulisi edes puhuttua.

[Mersault]

Tuon "ehtiihän sitä myöhemminkin" paikalle kun vaihtaa "pitää jaksaa vanhempanakin", niin alat olla jäljillä.

En tiedä, mutta veikkaisin, että sulla on vasta ensimmäinen ikäluokka/luokat työn alla. Kyseleppä hieman niiltä, jotka ovat 15-20 vuotta hommaa nähneet. Saattaapi arviot porukoiden nykytilasta suhteessa tulevaisuuteen olla hieman rauhallisemmat, kuin odotuksesi "maailman huipuista". Sitten kun pojat on 16v, voi hieman varovaisia toiveita heitellä. Siihen lienee vielä aika monta moponostoa, tyttökaveria, myöhästynyttä taklausta ja perheen avioeroa matkaa jäljellä. Jos yksikin tulee ammatikseen pelaamaan, olet onnistunut hyvin. Jos useampi, olet keksinyt ruudin. Toivon vilpittömästi, että jatkossa ruudinkeksijöinä mainitaan Kiina ja Turku.

Eiköhän nuo maailman huiput kannata unohtaa heti kättelyssä. Jos tähän päivään mennessä Suomessa on onnistuttu tuottamaan kaksi maailman huippua tai oikeammin nämä huiput ovat treenanneet koko pienen iän sen verran kuin huipulle vaaditaan, paljon, ja ovat myös olleet lahjakkaita, ei noita huippuja aleta tekemään sillä, että perustetaan akatemia ja aloitetaan -01-98 ikäluokista muokkaamaan huippuja. Noiden -01-98 ikäluokkien osalta etsikkoaika on jo mennyt, jos pelaajat eivät ole 6-7 -vuotiaista asti viettäneet 10-20 tuntia aikaa pallon kanssa.

Jos todella haluaa huipulle a.) pitää olla urheillullinen ja jalkapallollisesti lahjakas b.) viettää viimeistään 6-vuotiaasta lähtien pallon kanssa aikaa niin paljon kuin ikinä pystyy. Noilla avuilla on mahdollisuus maailman huipulle, mutta ainoastaan mahdollisuus. Niiden jotka lahjoilla ja vähäisellä harjoittelumäärillä dominoivat ikäluokassaan, ei edes kannata haaveilla ulkoimaista. Kotimainen kakkonen on todennäköisesti taso jolla saattaa onnistua.

[Kaihlamo]

Tilanne voi varsin helpostikin olla se, että vaihtoehtoja ei ole, minkä ihan esimerkein perustelin. Ja kyllä, jos en saa töitä sopimaan harrastukseen, mietitään sitten yhdessä uutta harrastusta, minkä harrastaminen perheessä on mahdollista. Tuskin kukaan on niin tyhmä, että hankkiutuu hankaluuksiin työpaikalla lapsen jalkapalloharrastuksen takia. Valitettavasti niitä töitä täytyy tehdä, ja silloin, kun työnantaja käskee. Edelleen perään seuran vastuuta asiassa, jos halutaan harrastajia. Ymmärtäisin jos MUN aikatauluissa olisi kyse vaikka siitä, että telkasta tulee brömbrömiä ja ei lasta treeneihin kerkee viedä, mutta työt on tehtävä ensin, sitten katsellaan niitä harrastuksia. Sulla ei sit vissiin ihan hirveästi ole kokemusta oikeasta työelämästä, jos väität, ettei se ole este sille, että lapsen saa kentälle arkisin klo 1545. Ajatus on jo alusta saakka typerä ja tuota vaativan valmentajan kanssa tuskin tulisi edes puhuttua.

Ihan varmasti löytyy riittävä kokemus työelämästä molemminpuolin pöytää, että tiedän olevan myös paljon työpaikkoja joissa ei jousteta mistään ja joista ei pääse poistumaan kesken työpäivän. Mutta tiedän myös, että asioita pystytään ratkomaan myös muulla tavalla kuin sillä, että lähdetään pois töistä kesken työpäivän tai aiemmin. Keinoja edelleenkin on ja varmasti näihin asioihin löytyy jonkunnäköinen ratkaisu jos vähän osaa ajatella ja näkee välillä vähän vaivaakin. Meilläkin tänään taas 15:30 alkavat treenit ja näyttäisi nimenhuudon perusteella olevan yksi pelaaja tänään pois, joten kummasti ne lapset pääsee taas paikalle vaikka vanhemmat pääosin ovatkin töissä samaan aikaan.

Sä peräät seuran vastuuta, mutta Turussa esim. seurat eivät päätä sitä mitä vuoroja saavat vaan Palloliiton piiri (mites muissa kasvukeskuksissa?). Maaseudulla taas näistä ei pitäisi edes tulla mitään ongelmaa, jos seurat saa itse asioita päättää. Siinä seurassa, jossa olen valmennuspäällikkönä niin aikaisin harjoitusajankohta millään joukkueella arkena on klo 16:30 alkaen (maaseudun kasvattajaseura) - ja omalla ryhmällä on treenit pääsääntöisesti tosiaan klo 18->. Mutta vastaavasti ison kirkon edarissa meillä on harjoitusajat arkisin joko klo 15:30 tai 16:30 alkaen ja viikonloppuisin lauantai-aamuisin klo 10-> (talvella oli klo 8:30->). Eli jos vaihtoehtoja treeniajoille ei ole niin silloin on otettava ne vuorot mitä annetaan. Ja jos joku nyt ei pääse paikalle aiemmin mainittujen ongelmien vuoksi niin sitten se on voivoi. Parempi vaihtoehto sekin kun ei treenejä ollenkaan.

[Ricardo Leite]

[joks11]

Tuon "ehtiihän sitä myöhemminkin" paikalle kun vaihtaa "pitää jaksaa vanhempanakin", niin alat olla jäljillä.

En tiedä, mutta veikkaisin, että sulla on vasta ensimmäinen ikäluokka/luokat työn alla. Kyseleppä hieman niiltä, jotka ovat 15-20 vuotta hommaa nähneet. Saattaapi arviot porukoiden nykytilasta suhteessa tulevaisuuteen olla hieman rauhallisemmat, kuin odotuksesi "maailman huipuista". Sitten kun pojat on 16v, voi hieman varovaisia toiveita heitellä. Siihen lienee vielä aika monta moponostoa, tyttökaveria, myöhästynyttä taklausta ja perheen avioeroa matkaa jäljellä. Jos yksikin tulee ammatikseen pelaamaan, olet onnistunut hyvin. Jos useampi, olet keksinyt ruudin. Toivon vilpittömästi, että jatkossa ruudinkeksijöinä mainitaan Kiina ja Turku.

No mulla on "hommaa nähty" nyt ihan hitusen vajaa 15 vuotta. Pahinta, mitä voi tehdä on ajatella että "näin nää hommat on hei ennenkin tehty".

[Pussikalja]

No mulla on "hommaa nähty" nyt ihan hitusen vajaa 15 vuotta. Pahinta, mitä voi tehdä on ajatella että "näin nää hommat on hei ennenkin tehty".

En liene kieltänyt pitämästä hyviä harjoituksia. Joku roti vain pitäisi muistaa laji-intohimon, lapsien iän ja vanhemmilta vaatimisen välillä.

Oletkos Joks muuten koskaan törmännyt tapaukseen, jossa huippuikäluokka hajoaa, sen huippuvalmentaja katoaa lajin parista ja myöhemmin jupisee peleissä, että se ?? ikäluokka oli aivan mieletön, mutta kun siinä oli sellaisia vanhempia, jotka sotkivat hommat/ huippujätkiä, mutta päävikaisia, jotka lopetti kun pää ei kestä? Minä olen, en luojankiitos joka vuosi, mutta aina silloin tällöin. Vanhemmat on kasvatusprojektissa yhteistyökumppaneita, ei vihollisia. Ja lapsetkin voi hyvin helposti polttaa loppuun. Musiikki on sekä suvussa että kaveriporukoissa ollut aika isossa roolissa ja sielläkin 9/10 antaa periksi, juuri kun alkaa hommaan jyvälle päästä. Ei yksinkertaisesti jaksa, jos liian paljon liian lyhyessä ajassa "lajiharjoittelua" pusketaan. Jos vanhempien kanssa spesiaalitapauksia lukuunottamatta alkaa hankaluuksia olla tai drop out porukassa on suuri, on peiliin katsomisen paikka. Ei ongelma vaikenemalla parane, mutta siitä voi oppia.

Yksi iso ongelma lajin kehittymisessä on juuri nämä "minä näytän maailmalle, oho ei onnistunut, lopetan" valkut, jotka ennenkuin ehtivät oppia, jo luovuttavat. Ja ei kenellekään henkilökohtaisesta osoitettuna, vaan ihan yleisellä tasolla. Siihen kun lisää isävalkut, jotka katoavat lapsien aikuistuttua tai lopetettua, niin se hukka kokemuksessa on jalkapallossa aivan mieletön. Kokemus lienee tässäkin "ammatissa" se, mikä kehittää. Kokemus ei ole synonyymi konservatiivisyydelle, vaikka samassa paketissa ne toki voi esiintyä. Yleensä opetellessa jotain tulee tehtyä virheitä ja viisaimmat niistä osaa ottaa opikseen. Koulutukset on kuitenkin vain koulutuksia ja niissä treeneissä asioita opitaan, jos kenellä kyky oppia on.

Ja tulokset on nähtävissä vasta, kun pelaajat ovat aikuisikäisiä. Tämä ei ole projekti, vaan kehittyvä prosessi tämä juniorivalmennustoiminta, olipahan laji kuin laji...Ja siitä uskoisin, että Joks olemme samaa mieltä?

[joks11]

Kyllähän tässä on kaikenlaisia tapauksia nähnyt. Tosi hyviä valmentajia ja tosi huonojakin. Ja kaikkea siltä väliltä.

Olen kyllä samaa mieltä. Kokemus on aivan korvaamatonta, sillä kokonaiskuva on uudella valmentajalla lähes poikkeuksetta päin prinkkalaa. On se monesti kokeneemmillakin, mutta sentään harvemmin kuin aloittelijoilla. Tärkeintä kuitenkin on se tietty palo, koska ilman tahtoa ei kehity vaan jää junnaamaan niihin samoihin vanhoihin kaavoihin.

Btw, typerin kommentti mitä olen yhdeltäkään valmentajalta koskaan kuullut, tuli ammattilaisen suusta. "Älkää turhaan sitä Veikkausliigaa menkö katsomaan, illalla tulee ManUn peli." Kohteena ~10-vuotiaat ja sanoi ihan tosissaan.

[Pussikalja]

Btw, typerin kommentti mitä olen yhdeltäkään valmentajalta koskaan kuullut, tuli ammattilaisen suusta. "Älkää turhaan sitä Veikkausliigaa menkö katsomaan, illalla tulee ManUn peli." Kohteena ~10-vuotiaat ja sanoi ihan tosissaan.
   

Jep, oishan se ihan kiva että ensin kehittyisi riittävän hyväksi oman värin edustukseen, jotta se Manukin olisi sitten realismin rajoissa. Ihan samalla tavalla sitä omille penskoille yrittää vihjata sukulaisten lakkiaisissa/valmistujaisissa, että eikös olisi hieno keikistellä joku päivä lakki päässä. Veikkaan, että toimii paremmin kuin Eisteinin suhteellisuusteorian esittely kommentilla, että pyri parempaan. Onhan se oman seuran ja paidan ylpeydellä kantaminen yksi iso osa joukkuelajeja, olipahan sitten edustuksessa tai seuran D-junnuissa logo rinnassa.

[Superjunnukoutsi]

Tuosta edariharkoissa paikalla olemisesta, sen verran, että yleensähän pelaajaa edariin valitessa pitää paitsi lapsen, myös aikuisten sitoutua siihen, että lapsi on paikalla harkoissa, vaikka harkkojen ajankohta perseestä olisikin. Ainakin oman edarilapsen kohdalla näin piti tehdä.

Kyllähän se tietysti pitäisi saada ne harkat järjestettyä niin, että vanhempien olisi helppo saada ne lapset paikalle. Ironisesti tuo onnistuu aluejoukkueissa paremmin kuin edarijoukkueissa.

[eiks oo kauheet]

Juuri näin kuin superjunnukoutsi kirjoitti. Sen vuoksi niitä edareita on että niissä harkoissa käydään ja niihin panostetaan. Mitä tulee huipulle pääsemiseen, ei välttämättä tarvi olla lahjakas, toki paljon se antaa apuja. Treenata pitää tosi paljon jos ammattilaiseksi pyrkii. Turha niitä valkkuja aina haukkua, kun pitäis junnun tajuta treenata omalla ajalla vähintään 1.5 h pvä, viimeistään 10 vuotiaasta eteenpäin. 12 vuotiaana voi vielä asioita korjailla, mutta monella juna on jo mennyt. Ehkä suurin haaste on saada junnut tajuamaan treenin merkitys tulevaisuuteen. Välillä tuntuu että Suomalaiset lapset eivät yksinkertaisesti vaan jaksa.

[Haapamies]

Kiitos vastauksista :-)
Oli paljon apua. ;-)

Me (tarkoitan meidän valmentajia) valittiin linja jossa mennään
tiistaina 1 1/2 h
torstaina 2 h
ja hyvältä on tuntunut ainakin ekat viikot. Hyvin ovat jaksaneet 2 h harkatkin. On vain suunnitteltava hyvin.

[Hippoheikki]

Siihen kun lisää isävalkut, jotka katoavat lapsien aikuistuttua tai lopetettua, niin se hukka kokemuksessa on jalkapallossa aivan mieletön. Kokemus lienee tässäkin "ammatissa" se, mikä kehittää. Kokemus ei ole synonyymi konservatiivisyydelle, vaikka samassa paketissa ne toki voi esiintyä. Yleensä opetellessa jotain tulee tehtyä virheitä ja viisaimmat niistä osaa ottaa opikseen. Koulutukset on kuitenkin vain koulutuksia ja niissä treeneissä asioita opitaan, jos kenellä kyky oppia on.

Tämä teksti on niin sanotusti spot on. Ihan ensimmäinen iso asia minkä eteen seuroissa tulisi tehdä työtä on valmentajien sitouttaminen. Ja aivan sama onko kyseessä mallia isävalmentaja, vai joku ex-pelaaja, vai sekä että. Jos kaveri on innostunut asiasta, haluaa kouluttautua ja tuntee vastuuta työstään eikä hoida hommaa pelkästään siitä lähtökohdasta että on siinä koska ketään muitakaan ei ollut tarjolla, niin hänet pitäisi pyrkiä pitämään.

Liian usein on niin, että valmentaja opettelee valmentamaan samalla kuin pelaajat pelaamaan, ja sitten kun se sen hetkinen ikäluokka on tiensä päässä/oma poika lopettaa, niin valmentajan taival loppuu myös, vaikka siinä vaiheessa hänellä olisi jo vuosien kullanarvoinen kokemus siitä työstä, koulutusta, ja tulisi luultavasti tekemään uuden ikäluokan kanssa erinomaista jälkeä.

[Superjunnukoutsi]

Tämä teksti on niin sanotusti spot on. Ihan ensimmäinen iso asia minkä eteen seuroissa tulisi tehdä työtä on valmentajien sitouttaminen. Ja aivan sama onko kyseessä mallia isävalmentaja, vai joku ex-pelaaja, vai sekä että. Jos kaveri on innostunut asiasta, haluaa kouluttautua ja tuntee vastuuta työstään eikä hoida hommaa pelkästään siitä lähtökohdasta että on siinä koska ketään muitakaan ei ollut tarjolla, niin hänet pitäisi pyrkiä pitämään.

Liian usein on niin, että valmentaja opettelee valmentamaan samalla kuin pelaajat pelaamaan, ja sitten kun se sen hetkinen ikäluokka on tiensä päässä/oma poika lopettaa, niin valmentajan taival loppuu myös, vaikka siinä vaiheessa hänellä olisi jo vuosien kullanarvoinen kokemus siitä työstä, koulutusta, ja tulisi luultavasti tekemään uuden ikäluokan kanssa erinomaista jälkeä.

Eiköhän tuossa sitouttamisessa ole kyse lopulta rahasta. Sitten kun noita junnuja vielä kasvatetaan muihin joukkueisiin pelaamaan, niin eivät tule koskaan tuottamaan seuralle edes rahaa. Aika harvassa taitavat olla seurat joihin on palkattu edes junioripäällikkö.

[joks11]

Palkattu junioripäällikkö ei sinänsä liity sitouttamiseen mitenkään, kunhan seurassa vain asiaa ajattelee ja hoitaa. Ne summat mitä valmentajille maksetaan ovat niin pikkurahoja, että pienempikin ikäluokka pystyy ne hoitamaan vaivatta.

[Superjunnukoutsi]

Palkattu junioripäällikkö ei sinänsä liity sitouttamiseen mitenkään, kunhan seurassa vain asiaa ajattelee ja hoitaa. Ne summat mitä valmentajille maksetaan ovat niin pikkurahoja, että pienempikin ikäluokka pystyy ne hoitamaan vaivatta.

Ei sinänsä liity, mutta jos seuralla ei ole rahaa edes täyspäiväiseen junioripäällikköön, niin tuskin kykenee maksamaan valmentajillekaan sellaista korvausta, että olisivat sitoutuneita jatkamaan hommia sitten kun omat lapset ovat siirtyneet junnuista eteenpäin. Ja mielestäni junioripäällikkö on avainasemassa levittämässä sitä kokeneempien valmentajien kokemusta ja osaamista kokemattomille valmentajille, ihan jo vuorovaikutuksen ja ohjeistamisen ansiosta.

[joks11]

Ei sinänsä liity, mutta jos seuralla ei ole rahaa edes täyspäiväiseen junioripäällikköön, niin tuskin kykenee maksamaan valmentajillekaan sellaista korvausta, että olisivat sitoutuneita jatkamaan hommia sitten kun omat lapset ovat siirtyneet junnuista eteenpäin. Ja mielestäni junioripäällikkö on avainasemassa levittämässä sitä kokeneempien valmentajien kokemusta ja osaamista kokemattomille valmentajille, ihan jo vuorovaikutuksen ja ohjeistamisen ansiosta.

Kyllä, palkatusta junioripäälliköstä on apua, mutta mikään välttämättömyys se pesti ei ole.

Summat eivät tosiaan ole mitään liian suuria jos sitouttamisesta puhutaan. Ratkaisuna on yrittää saada jo valmiiksi sellaisia valmentajia mukaan remmiin jotka eivät ole pelaajien vanhempia. Tällöin he ovat muutenkin mukana jonkun muun kuin oman lapsensa harrastuksen vuoksi. Ei ole helppoa, mutta toimivaa lähes aina kun onnistutaan.