Ihan mielenkiinnolla odota, että miten Conky meinaa tästä ansastaan kiemurrella irti.
Ei tässä mitään kiemurrella tarvitse, mutta kannattaa nyt kaikkien kuitenkin muistaa, että urheilussa ei aina ole kaikki ihan mustavalkoista. Se, että hyvin suorittava laatupelaaja onnistuu jossain pelaamaan tasollaan tai jopa sen yli ei aina automaattisesti tarkoita sitä, että se sama toistuu kuin itsestään jossain muualla. Ashrafin cv ja hänen oikea todistettu tasonsa on jo todellisuudessa sellainen, mistä muut Suomessa pelaavat puuhastelijat voivat vain kaukausesti haaveilla päiväunissaan. Sheriffin suorituksiin ja kauteen valmistautumiseen ovat ymmärrettävästi vaikuttaneet traagiset läheistensä kuolemat, oman rakkaan kotimaansa kaoottinen tilanne ja eläminen jatkuvassa epävarmuudessa rakkaidensa puolesta.
Sitten kaiken kaaoksen keskellä, tämä todellinen ammattilainen sitoi kuitenkin vielä nappikset jalkaan ja päätti, että life goes on ja ajatukset on hyvä siirtää pois ikävistä asioista antamalla muille ihmisille nautintoa hänen ainutlaatuisten lahjojensa seuraamisesta. Tuli lopulta siirto ennen näkemättömän huonoon sarjaan jonnekin tuntemattomaan ja synkkään maahan, missä pelataan kaiken lisäksi vielä jalkapallomaasta tulevalle ammattilaiselle todella oudolla ja ammattijalkapalloon kuulumattomalla alustalla. Jo ensimmäisissä harjoituksissa kävi kuitenkin ulkomailla ilmi, että taso riittää jopa rapakunnossa dominoivaan rooliin, kunhan pelikavereiden kanssa vielä oppii toistensa kuviot.
Tilanne uudessa puuhasteluseurassa ei kuitenkaan ollut missään nimessä helppo, sillä joukkueeseen hankittiin myös ainoa pelaaja koko liigasta, kenen nimen voi lausua tämän ammattilaisen kanssa edes samassa lauseessa. Tuo toinen ammattilainen oli tietenkin liigan kaikkien aikojen kovin maalipyssy Juho "Mäksä" Mäkelä ja jotta tilanteesta saisi vieläkin hankalamman Ashrafin kannalta, niin edustusjoukkueeseen nousi samalle tontille juuri vielä kovin suomalaislupaus sitten Miklu Forsellin, jollaisia Suomen kaltaiseen antiurheilumaahan syntyy keskimäärin vain yksi kerran 20:ssä vuodessa. Klubin savonlahtelainen mulkvisti taas ei missään vaiheessa ollut vaikuttamassa tasollaan Sherifin tilanteeseen, joten siitä ei sen enempää.
Kausi oli lopulta alkamassa, mutta koska uuden seuran toimistolla ei osattu käyttää sähköpostia, puhua kieliä ja faxitakin oli paperi loppu, niin peliluvan saaminen vaan viivästyi viivästymistään ja tuollainen totaalinen keijoilu tietenkin lisäsi vain hämmennystä ja valmistautumista kauteen uudessa amatööriliigassa, joten monesti varmasti kävi tämän ammattimaiseen toimintaan tottuneen pelimiehen mielessä, että mihinköhän pelleilyyn on kädet tullut oikein työnnettyä?
Sitten lopultakin päästään joukkueen mukaan, mutta kauhistukseen hän kuitenkin huomaa heti, että stadionin vahtimestariksi luulemansa hassun näköinen ukko onkin joukkueen valmentaja, Antti "menin naimisiin ja ripillekin verkkarit päällä" Muurinen. No, eihän sitä saa ketään ulkoisen olemuksen mukaan tietenkään tuomita pohti varmasti meidän rautainen ammattilainen, mutta sitten koittikin jo aika ensimmäisen taktisenharjoitteen, johon "Mursu" ohjeisti suunnilleen näin:
Mursu:
- Hei Ekypti, ok good, you ball, go goal, good ok?
Sherif:
-aaa ok. So what do you want me to do?
Mursu:
- jes, good ok?
Sherif:
- I don't really get what ya r saying.......
Mursu:
- Ok jes jes. Go nyt vaan hei. Good ok?
Sherif:
- ............... Fuck my life..............
Ja näillä eväillä suunnilleen sitten lähdettiin ajamaan Ashrafia joukkueeseen sisään. Toki Sheriffillä oli tiedossa, että aikaisemmin samassa seurassa ovat saaneet nostaa vuosia palkkaa miltei ilman mitään tulosvastuuta kaiken maailman Paska-Parikat ja Pelle-Pelvakset, joten joutuuko tuon ukon nyt oikeasti ottamaan ihan tosissaan? Tilannetta hankaloittaa myös sekin seikka, että ei Sherif ole parhaimmillaan missään piikissä, vaan sen alla, jota joukkueen valmennus ei osaamisen puutteessaan osaa käyttää valitettavasti hyväkseen.
Sitten lopuksi vielä tilanteeseen vaikuttaa se, että kaikille maailman huipuille sattuu aina joskus hieman heikompia jaksoja, vaikka pelaajan todellinen taso ei oikeasti ole minnekään kadonnut. Hyvänä loputtomista esimerkeistä mainittakoon nyt vaikka Torres ja hänen aikansa chelseassa. Vain täydellinen idiootti ja urheilusta mitään ymmärtämätön sohvaurheilija jaksaa edes puoliksitosissaan väittää, että hänen tasonsa olisi jotenkin laskenut ja taito maalintekoon kadonnut, vaikka meno ei yhtä hurjaa olekaan ollut, kuin aikaisempina vuosina.
Välietappi tämä puulaakisarja Sheriffille kuitenkin on, joten jos täällä nyt ei natsaa näistä lukuisista syistä johtuen, niin seuraavassa kovemmassa sarjassa sitten uudelleen paremman valmennuksen kanssa uutta yritystä. Harvinaisen laadukas pelaaja tässä on kuitenkin kyseessä, se on varma.
