Kauden alustunnelmat... Aloitan tilanteen katsastamisen tarinalla, Keisarin iltasadulla.
----------------------------------------
Olipa kerran iso punaiseen paitaan pukeutuva seura. Seurahistoriansa kultavuosina ryhmä nousi Euroopan Ahvenanmaan selvästi menestyneimmäksi seuraksi. Naapurin sininen ryhmä jäi jalkoihin. "Me olemme mestareita, me omistamme historian". "Joukkue, jolla on historia". Ryhmän pitkäaikaista manageria tituleerataan seuran historiaholvissa vaatimattomasti vuosituhannen manageriksi. Menestyksen aika alkoi skottimanagerin ohjauksessa ja päättyi skottimanagerin ohjaukseen. Vähän niin kuin Suomenmaassa, aika jolloin presidentit olivat Kekkosia.
Viimeisinä kullankirkkaina vuosina ryhmä voitti maansa mestaruuden joka toinen vuosi. Loppuvaiheessa välimestaruudet menivät pääsääntöisesti suuntaan, jossa pukeudutaan sinisiin. Viimeisen kerran mestaruudesta pelatessaan mestaruus ratkesi katkerasti kauden viimeisellä minuutilla, kilpakumppanin eduksi. Kyllä otti pattiin silloin punaisten joukossa. Voittamisen kulttuuria muistettiin kuitenkin ylistää. Bounce backia ei kuitenkaan koskaan edellä mainitun tappion jälkeen enää tullut.
Henkilökohtaista glooriaa myös sateli. Yksi seuran menestyksen tukipilareista ja suurimmista pelaajista kruunattiin juhlallisin julistuksin Euroopan Ahvenanmaan kaikkien aikojen menestyneimmäksi pelaajaksi.
Menestyskautensa loppupuolella ryhmä alkoi olla ikääntynyt. Tätä ei pidetty kovin laajalti suuren suurena ongelmana. Kannattajien keskuudessa oli toiveikkuutta ja hypeä olemassa tulevasta nuoresta sukupolvesta. "Täältä tulevat uudet vastuunkantajat". Oli uutta nuorta hyökkääjää, kovanluokan laitapelaajaa kuten myös hypeä nostattanut keskikentän keskustan pelaaja. Maalivahdin tontilla nousuaan teki uusi nuori tulokas etelästä. Keskeisenä tukipylväänä toimivat kuitenkin edelleen, jo kangistuneet, mutta kovat yli kolmekymppiset pelimiehet, seuralegendat, joiden taskut olivat jo täynnä arvometallia.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten suunnitelmiin oli kirjattu. Nuoret eivät yhtä-kahta poikkeusta lukuun ottamatta tehneet mitään merkittävää uraa (nekin osin muissa seuroissa) vaan osoittautuivat kupliksi menestyksen vaatimalla tasolla. Seuran menestys alkoi kokonaisuutena takkuilemaan. Perinne menestyksestä alkoi sulaa. Rahaa kyllä edelleen käytettiin satunnaisiin ostoihin vaikka seura ei enää pystynyt kilpailemaan aivan muutaman kovimman kilpailijan ja raharikkaan kanssa samoista pelaajista. Hankittiin kuitenkin tosiaan mm. uusi veskari etelästä. Tottenhamista tuli ostettua uusi hyökkääjä kovalla rahalla. Vituiks meni hänellä ja aivan penneillä myytiin ulos.
Loppuvaiheessa penkin päässä istui legendaarinen skottihahmo. Lopulta terveys alkoi rakoilemaan ja pelejä jäi väliin. Seurahistoriaan on jäänyt isot merkinnät kahdesta suuresta skottimanagerista, joiden veroisia hahmoja ei ole sen koomin näkynyt. Kaipaus on suuri.
Naapureille kuittailtiin toki yhä äänekkäästi. "Tulkaa sitten v…lemaan kun olette ensin voittanut jotain muutaman kerran". Ja niin he tulivat.
Uusi kukkulan kuningas voitti ensin maan cup-mestaruuden, jonka jatkoksi tuli sitten liigamestaruus, vuosikymmenten yrityksen jälkeen. Vanha mestari elää menneisyydessä, ja menneisyydestään. Talviuni vaikuttaa pitkältä.
-----------------------------------------
Tarinat ovat toki vain tarinoita. Edellinen on kuitenkin tositarina, mutta siihen lappuun mihin se oli kirjoitettu ei oltu muistettu mainita marginaaliin, että oliko tarina menneisyydestä vai tulevaisuudesta. Vai peräti molemmista. Ehkäpä kuitenkin huomenna saattaisi olla aikaa arvioida mistä skenariosta mahtaisi olla kyse. Kausianalyysiä siis tiukalla otteella silloin jo yllä mm. Phizzan, Kyykyn, Jabba the Huttin ja candidaten loistavien analyysien jatkoksi.
Yritän palata silloin myös Kyykyn Ruuni-kommenttiin.
