CHELSEA FOOTBALL CLUBPerustettu: 1905
Kotistadion: Stamford Bridge (41841)
Omistaja: Roman Abramovich
Puheenjohtaja: Bruce Buck
MestaruudetLiiga: 4 (1954-55, 2004-05, 2005-06 ja 2009-10)
FA Cup: 7 (1969-70, 1996-97, 1999-00, 2006-07, 2008-09, 2009-10, 2011-12)
UEFA Champions League: 1 (2011-2012)
Liigacup: 4 (1964-65, 1997-98, 2004-05 ja 2006-07)
Cup-voittajien Cup: 2 (1970-71 ja 1997-98)
UEFA Super Cup: 1 (1998)
Charity Shield / FA Community Shield: 4 (1956, 2000, 2005 ja 2009)
________________________________________
Katsaus päättyneeseen kauteen:Kausi 2011-12 alkoi kovin odotuksin, kun joukkueen peräsimeen hankittiin kesäkuussa Portosta hurjalla 15 miljoonan euron ennätyskompensaatiolla 34-vuotias edellisen kauden triplamestari André Villas-Boas. Hän oli se mies, jonka oli tarkoitus uudistaa kaiken kokeneista vanhoista dinosauruksista koostuva pelaajamateriaali nuorilla ja nälkäisillä pelaajilla sekä pyrkiä toteuttamaan seuran omistaja Roman Abramovichin unelmaa kaunista jalkapalloa pelaavasta Chelseasta. Ihan niin yksinkertaista se ei sitten kuitenkaan lopulta ollut.
Villas-Boas aloitti projektinsa ostamalla joukkueeseen päättyneellä kaudella Chelsean vuoden pelaajaksikin valitun Juan Matan sekä Oriol Romeun. Chelsean paikallisvastustaja Tottenhamissa palloileva Luka Modric oli pitkään Villas-Boasin kiikarissa, mutta lopulta hän ei ollutkaan saatavilla ja tyytyminen oli AVB:n alaisuudessa hetken ajan jo Portossakin pelanneeseen Raul Meirelesiin, jonka Chelsea hankki paniikkiostoksena kesän siirtoikkunan viimeisenä päivänä Liverpoolista. Näiden kolmen herran lisäksi joukkueeseen liittyi myös muutamia seuran johtoportaan skouttaamia hankintoja, kuten belgialaiskolossi Romelu Lukaku, joka oli melko selvästi alusta asti Villas-Boasin kuvioiden ulkopuolella.
Kausi alkoi ihan kohtalaisesti ja pienen hetken ajan Chelsea oli näennäisesti jopa Valioliigan mestaruustaistelussa mukana, mutta sen jälkeen alamäki oli hurjaa. Pistemenetyksiä tuli liigassa jatkuvasti ja lähellä oli, ettei Chelsea jäänyt manchesteriläisjoukkueiden tavoin nolosti CL:ssä jo alkulohkoon, mutta lohkovaiheen viimeisellä kierroksella Villas-Boas sai psyykattua joukkueen hienoon esitykseen ja lopulta jopa lohkovoittoon asti, kun Valencia kaatui Stamford Bridgen illassa 3-0 ja samaan aikaan Bayer Leverkusen menetti pisteitä lohkossa viimeiseksi jääneen belgialaisjoukkue Genkin vieraana. Villas-Boasin työpaikka oli pelastettu, mutta vain vähäksi aikaa.
Kauden edetessä managerin ja pelaajiston välit alkoivat viilentyä, kun osa seuran monivuotisista pelaajista kääntyi manageria vastaan tajutessaan, etteivät olleet enää takavuosien tapaan kiistattomia ykkösvaihtoehtoja omille pelipaikoilleen ja heidän tulevaisuutensa seurassa oli uhattuna, kun Villas-Boas valmisteli suunnitelmiaan jo seuraavia kausia varten. Nicolas Anelka sekä Alex olivat ensimmäiset, joille ovea näytettiin, eikä paluuta entiseen enää ollut. Kauden puolivälin jälkeen Chelsean peli oli aivan sekaisin, kun pelaajia ei enää kiinnostanut enää nuoren managerin alaisuudessa pelata ja Villas-Boas näytti neuvottomalta penkkinsä päässä. Maaliskuussa Chelsea oli voittanut 12 edellisestä ottelustaan vain kaksi, jolloin Villas-Boasin oli aika siirtyä sivuun. Syitä oli varmasti monia, mutta miehen puutteelliset kyvyt pukukopin isojen egojen käsittelemisessä ja itsepäisyys taktiikoidensa suhteen olivat varmasti suurimmat syyt siihen, että AVB sai lopulta kengän kuvan takalistoonsa. Melkein voisi jopa sanoa, että Villas-Boas oli oikea mies oikeassa paikassa, mutta väärään aikaan. Hieman yllättäen Chelsea ei kuitenkaan ottanut vuoden 2009 tavoin pois potkitun managerin korvaajaksi jotain vapailla markkinoilla ollutta nimeä, vaan tilalle nousi Chelseaa kuuden vuoden ajan jo pelaajauransa aikana edustanut Roberto Di Matteo, joka oli liittynyt seuran valmennusvahvuuteen edellisenä kesänä samaan aikaan Villas-Boasin kanssa ja oli toiminut siihen asti Andrén kakkosmiehenä.
Maaliskuun alussa Roberto Di Matteon hymy oli huomattavasti leveämpi kuin hänen tieltään kenkää saanen André Villas-Boasin.Manageripiireissä melko kokemattoman ja viimeisimpänä valioliigaseura West Bromwichistakin potkut saaneen Di Matteon astuessa managerin pallille oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa, mutta yllättäen hänen alaisuudessaan peli alkoi sujua huomattavasti Villas-Boasin aikoja paremmin ja joukkuehenki tuntui olevan korkeimmillaan moneen vuoteen. Herkkusieniliigassa Chelsea onnistui kuin ihmeen kaupalla ottamaan Napolista dramaattisen 4-1 jatkoaikavoiton, vaikka ensimmäisessä osassa kärsityn 3-1 tappion jälkeen jatkopaikka tuntui kaukaiselta ajatukselta. Liigassa tulokset eivät juuri AVB:n ajoista parantuneet, mutta Napolin jälkeen Chelsea marssi Cup-kilpailuissa voitosta voittoon, kunnes joukkue oli edennyt FA Cupissa ja Mestarien liigassa molemmissa jo semifinaalivaiheeseen asti, jossa vastaan arvottiin paikallisvastustaja Tottenham sekä historian kovimmaksi seurajoukkueeksikin tituleerattu Pep Guardiolan luotsaama Barcelona, jota vastaan Chelsealla oli kalavelkoja maksettavanaan joukkueiden edellisestä ja ikimuistoisesta kohtaamisesta vuodelta 2009. Kovinkaan moni ei varmasti ennakkoon olisi uskonut, että senioreilla olisi jalat riittäneet kilpailla täydellä pakalla molemmissa kilpailuissa, mutta Tottenham kaatui Wembleyllä rumin 1-5 lukemin ja Barcelonankin Chelsea onnistui nollaamaan tunnollisella puolustuspelillä ja terävillä vastahyökkäyksillä. Kuten myös Napoli-otteluparissa, niin Barcelonaakin vastaan Chelsea oli jo veitsi kurkulla ja harva uskoi finaalipaikkaan enää siinä vaiheessa, kun kapteeni John Terry oli hölmöillyt itsensä suihkuun jälkimmäisen osan ensimmäisellä puoliajalla yhteismaalien ollessa 1-1, mutta vajaamiehinen Chelsea taisteli hienosti loppuun asti ja finaalipaikka irtosi lopulta yhteismaalein 3-2.
FA Cupin finaalissa Chelseaa vastassa oli Liverpool, joka kaatui yllättävänkin helposti Wembleyn kuninkaan Didier Drogban heiluttaessa tahtipuikkoa ja seuran palkintokaappi sai parin vuoden tauon jälkeen taas täytettä seitsemännen FA Cup pytyn muodossa. Paria viikkoa myöhemmin Chelsea matkasi Champions League finaalia varten Münchenin Allianz Arenalle, jossa vastaan asettui kyseisellä stadionilla normaalistikin kotiotteluitaan isännöivä Bayern München. Kyseessä oli vasta Chelsean seurahistorian toinen yritys voittaa sitä suurinta ja himotuinta seurajoukkuepokaalia ja kuten monet varmasti muistavat, niin se ensimmäinen kertahan oli vuonna 2008, kun Chelsea kärsi Moskovassa karvaan tappion rangaistuspotkuilla Manchester Unitedia vastaan.
Panokset Münchenin finaaliin olivat äärimmäisen kovat. Chelsea ei päättyneellä Valioliiga-kaudella poikkeuksellisesti yltänyt neljän parhaan joukkoon seuraavan kauden Mestarien liigaan oikeuttaville sijoille, jolloin ainoa jäljellä ollut oljenkorsi oli voittaa tämä ehkäpä seurahistorian suurin ottelu. Samalla kyseessä saattoi hyvinkin olla muutamille seuran monivuotisille edustajille viimeinen mahdollisuus voittaa kyseinen pokaali Chelsean väreissä. Ottelussahan Chelsea oli suurimman osan ajasta alakynnessä ja toivo näytti olevan jo menetetty, kun Thomas Müller kävi alle 10 minuuttia ennen loppuvihellystä puskemassa isännille ratkaisevalta tuolla hetkellä tuntuneen 1-0 osuman, mutta seuraikoni Didier Drogba pelasti taas joukkueensa tekemällä elintärkeän tasoitusmaalin varsinaisen peliajan viimeisten minuuttien aikana ja unelma oli vielä elossa, kun ottelu eteni jatkoajalle. Myös jatkoajalla näytti ajoittain jo vähän heikolta, kun Bayern sai pilkun ja paikkoja oli muutenkin paljon, mutta Cech nappasi marjat pois ja puolustus piti. Englantilaisilla ei kovin mairittelevaa saldoa ole saksalaisia vastaan pilkkukisoista, mutta vastoin kaikkia odotuksia Chelsea sai kuin saikin sen kauan himoitun UCL-voiton rangaistuspotkukilpailussa, kun läpi kevään suorastaan jäätäviä pelastuksia esittänyt Petr Cech oli jokaisessa nahkahousujen pilkussa mukana ja ratkaisevassa osassa oli jälleen kerran Drogba, joka laittoi viimeisen rangaistuspotkun sisään yleensä niin varman Schweinsteigerin ensin epäonnistuttua omassaan. Tuuria oli rutkasti matkassa koko satumaisen UCL-urakan aikana, mutta ainahan sitä pitää voittajalla olla.
Vielä ennen finaalia oli täysin mahdollista ja ehkä jopa todennäköistä, että Chelsean kausi olisi päättynyt melkoiseen pannukakkuun ja ollut seuran huonoin sesonki liki kymmeneen vuoteen. UCL-mestaruus kuitenkin päästi Chelsean kuin koiran veräjästä, eikä kukaan enää vuosien päästä muista tuota täydellistä floppausta Valioliigan osalta, vaan kyllähän kausi 2011-2012 tullaan jatkossa muistamaan seuran menestykseikkäämpänä kautena ikinä historiallisen UCL & FA Cup –tuplan myötä. Tästä on hyvä jatkaa ensi kauteen.
Vaikea kausi sai sittenkin onnellisen lopun, kun seura juhli voittoa jopa kahdessa eri kilpailussa.Mitä seuraavaksi?Ensi kauden kuviot ovat toistaiseksi täysin auki, kun ei edes manageriakaan ole vielä selvillä. Roberto Di Matteo sai tsempattua seniorit viimeiseen joutsenlauluun, mutta onko hän sitten se oikea mies jatkamaan Chelsean peräsimessä vielä seuraavallekin kaudelle ja aloittamaan tuon jo useamman vuoden ajan suunnitelmissa olleen nuorennusleikkauksen, vai pitäisikö hänen lähteä nyt kaikkien kevään aikana voitettavissa olleiden pokaaleiden voittaneena legendana jatkamaan uraansa muualle? Di Matteon jatko kelpaisi ehdottomasti itselleni, mutta omat riskinsä siinäkin on ja seurajohdolla olisi todella paha tilanne käsissään, jos Di Matteon johdolla ei homma sujuisikaan odotetulla tavalla. Roberto on tämän kevään saavutuksillaan varmistanut paikkansa ikuisesti fanien sydämissä ja jos hänelle potkut joutuisi antamaan, niin tilanne olisi vähän verrattavissa tsempparikuningas Dalglishin potkuihin Liverpoolin peräsimestä, kun fanit olivat täysin sokeita seuran huonosta menestyksestä ja legendastatuksen takia miehen olisi pitänyt antaa jatkaa managerina ja upottaa seura vaikka alemmalle sarjaportaalle. Itse en vastausta tähän kysymykseen osaa sanoa ja täytyy myöntää, että en todellakaan haluaisi olla tätä päätöstä tekemässä.
Jos nyt jotain ratkaisua pitäisi ehdottaa, niin Di Matteon jatko yhden vuoden pestillä voisi olla ainakin seuran kannalta se paras vaihtoehto, jos RDM siihen vain suostuisi. Jos homma toimisi odotetulla tavalla, niin sitten vain jatkosopimusta jossain vaiheessa ja jos se ei toimisikaan, niin ensi kesänä sitten vain sopimuksen päätyttyä mies kunniallisesti ulos ja tilalle joku kova managerivelho. Eipä tuolla tällä hetkellä mielestäni mitään hyviä realistisia vaihtoehtoja Di Matteon lisäksi taida edes olla, joten ehkäpä tuo jatko voisi olla järkevintä ja ensi kesänä varmasti on noita hyviä vaihtoehtoja enemmän saatavilla kuin tänä vuonna, jos homma menisikin metsään Di Matteon kanssa ja 13/14 kauteen seura päättäisi jatkaa jonkun toisen managerin johdossa.
On managerina ensi kaudella sitten kuka tahansa, niin on helppoa ennustaa Chelsean kokoonpanon tulevan varmasti kokemaan kesän aikana ehkä suuriakin muutoksia, mutta mitään nimiä ei kyllä uskalla lähteä veikkaamaan. Tietysti tuo hallitsevan Euroopan mestarin status ja paikka ensi kauden UCL-lohkovaiheeseen auttavat houkuttelemaan noita kovempia nimiä seuraan ja ehkäpä Chelsea pystyy sittenkin haastamaan tänä kesänä hankinnoista jopa Manchesterin joukkueet, joihin niitä kaikkein halutuimpia pelaajia on tähän asti huhuiltu.
Niin paljon on vielä kysymysmerkkejä ilmassa ensi kauteen liittyen, että ainakaan tässä vaiheessa ei mitään Challenge for the Title –hassutteluja ja UCL-mestaruuden uusimisia viitsi Chelsealle ennustaa edes huumorilla. Ehkä sopivanlaisilla hankinnoilla ja managerilla kaiken osuessa nappiin voi ensi kaudellekin jotain menestystä odottaa, mutta vielä on aivan liian aikaista puhua niistä. Se on ainakin varmaa, että äärimmäisen jännittäviä aikoja eletään Chelseassa ja mielenkiintoisin kesä moneen vuoteen on nyt edessä.
Mitä tuo tulevaisuus tullessaan esimerkiksi näiden kahden herrasmiehen osalta?________________________________________
Kokoonpano:Maalivahdit:
1. Petr Cech
Seuran monivuotinen ykkösmaalivahti, joka kauden ensimmäisen puoliskon haparointien jälkeen oli aivan uskomattomassa tikissä ja suurelta osin hänen ansiotaan oli se, että Chelsea tuon Cup-tuplan nappasi. Todella hienoja pelastuksia kaikissa loppukauden suurissa otteluissa ja toivon mukaan sama jatkuisi myös ensi kaudella heti alusta asti.
22. Ross Turnbull
Montaakaan ottelua ei Turnbull pelannut, mutta niiden perusteella ei kovin luottavaisin mielin voi Cechin loukkaantumisen sattuessa olla ja toivon todella, että Chelsea päättäisi vihdoinkin napata vaikkapa sitten vapailta markkinoilta jonkun kokeneen molarin, joka suostuu rooliin vaihtopenkillä (Jässi?).
45. Henrique Hilário
Kokenut lusitaani taitaa olla nykyään enemmänkin sellainen isähahmo ja tulkki kielitaidottomille pelaajille kuin varteenotettava vaihtoehto pelikentälle. Itse olisin varmaan jättänyt jo parin edellisen kauden aikana nuo yhden vuoden jatkosopimukset tekemättä, mutta ehkä kyseessä on vain todella hieno mies ja kentän ulkopuolella iso osa joukkuetta, joten seurajohto on päättänyt palkita miehen aina vain uusilla sopimuksilla.
??. Thibaut Courtois
Vasta hiljattain 20 vuotta täyttänyt belgialaismaalivahti saapui viime kesänä vajaan kahdeksan miljoonan punnan siirtosummalla Genkistä ja vietti kauden lainalla Atletico Madridin ykkösmaalivahtina David De Gean lähdettyä Manchester Unitediin. Courtois torjui Atleticon Eurooppa Liigan voittoon ja oli muutenkin yksi La Ligan parhaista maalivahdeista koko kauden ajan. Todennäköisesti muutaman vuoden sisällä yksi maailman parhaista maalivahdeista ja varmuudella myös Chelsean tulevaisuuden ykkösvahti, jos vain jaksaa odottaa. Ensi kausi menee kuitenkin todennäköisesti vielä lainalla Atletissa.
Puolustus:
2. Branislav Ivanovic
Kovaotteinen serbi on ainakin toistaiseksi selvä ykkösvaihtoehto puolustuksen oikeaan laitaan, mutta koska ainakin yksi oikea laitapakki lienee kesän hankintalistalla, niin saa nähdä miten Branan käy. Itse toivoisin tuon todennäköisen hankinnan olevan tasoa varamies Ivanovicille, eikä mitään valmista tähtipelaajaa, joka maksaa omaisuuden ja vaatii itselleen avauskokoonpanon paikkaa joka otteluun. Laitapuolustuksen lisäksi Ivanovic on varteenotettava vaihtoehto myös puolustuksen keskustaan, mutta näkisin Terryn, Cahillin ja Luizin olevan siellä hänen edellään nokkimisjärjestyksessä.
3. Ashley Cole
Kaksijakoinen kausi Colelta. Villas-Boasin alaisuudessa pelaaminen ei kiinnostanut edes vähää alusta ja kauden ensimmäisellä puoliskolla peliesitykset olivat jatkuvasti todella laiskanoloista löntystelyä, mutta loppukauden suurimpiin peleihin nosti tasoaan todella huimasti ja pelasi uransa parhaita otteluita. Ilman Colen lukuisia purkuja maaliviivalta olisi voinut jäädä pokaalit voittamatta. Todennäköisesti myös ensi kaudella ykkösvaihtoehto vasemmaksi laitapuolustajaksi, mutta toiveissa olisi hieman aikaisemmasta pienentynyt rooli ja Bertrandille enemmän pelejä.
4. David Luiz
Vekkuli Sideshow Bobin näköinen toppari jakaa mielipiteitä. Ajoittain suvereenia dominointia puolustuksen keskustassa, mutta myös virheitä löytyy ja useimmiten ihmiset sitten niihin huonoihin suorituksiin takertuvatkin. Ei suinkaan mikään virheetön kausi Luizilta, mutta silti ehdottomasti joukkueen pirteimpiä pelaajia ja taistelee myös ensi kaudella avauskokoonpanon paikasta. Barcelonan on huhuttu olevan kiinnostunut Luizista ja heidän pelikirjaansa tuollainen toppari sopisi kuin nenä päähän, mutta itse ainakin toivon, että mies jäisi.
17. José Bosingwa
Ei jatkoon. Sopimus katkolla tänä kesänä ja toivottavasti seurajohto ei erehdy sitä jatkamaan. Yksi joukkueen heikoimmista pelaajista päättyneellä ja suurin osa niistä harvoista hyvistä esityksistä olivat juuri silloin, kun Bosingwa oli pakotettu pelaamaan joko topparina tai vasempana laitapakkina, mutta omalla tontillaan oikeana laitapuolustajana aivan järjetöntä koomailua jatkuvasti ja Ivanovicin kirittäjäksi toivoisin jotain vähän Bosingwaa luotettavampaa kaveria. Ehkä AVB huolii miehen saunakaverikseen sitten kun jonkun seuran manageriksi päätyy? 19. Paulo Ferreira
Jo monen vuoden ajan Ferreira on ollut lähtökuopissaan, mutta siellä se vain vieläkin on. Ei pelaa usein, mutta koskaan ei viime kaudellakaan vastuuta saadessaan pettänyt. Hieno mies ja uskollinen palvelija seuralle. Olettaisin Paulon jäävän Chelseaan vielä ensi kaudeksi sopimuksen loppuun asti, mutta sen jälkeen miehen voisi päästää jo eläkkeelle tai pienempiin ympyröihin jäähdyttelemään uran viimeiset vuodet.
24. Gary Cahill
Tammikuussa Alexin korvaajaksi tullut Cahill osoittautui nopeasti varsin päteväksi pelimieheksi pienehköstä hintalapustaan huolimatta. Epäilijöitä oli siitä, riittääkö taso suurseuraan pelattuaan aikaisemmin vain noissa hieman heikommissa englantilaisseuroissa, mutta piti maailman parhaan taskussaan UCL-semifinaalissa ja finaalissa oli myös mies paikallaan, vaikka puolikuntoisena joutuikin pelaamaan. Jatkaa kakkos- tai kolmostopparina myös ensi kaudella.
26. John Terry (C)
Kapteenilta poikkeuksellisen heikko kausi, joka tullaan muistamaan lähinnä rasismikohusta ja siitä, että hän petti joukkueensa UCL-semifinaalissa ottamalla täysin idioottimaisen punaisen kortin, joka hänen onnekseen ei kuitenkaan finaalipaikkaa ja lopulta CL-pokaalia maksanut. Tietenkin joukkoon mahtuu myös todella hyviä otteluita, mutta silti kokonaisuudessaan huonompi kuin aikaisemmat kaudet. Topparitilanne Chelseassa on tällä hetkellä melko hyvä Cahillin ja Luizin yhteispelin toimiessa varsin kelvollisesti, joten ehkä Terryn rooli voisi muutenkin olla ensi kaudella hieman totuttua pienempi? Terry on viime vuosina kärsinyt loukkaantumisista sen verran paljon, että ajoittaiset lepovuorot voisivat tehdä jopa ihan hyvää. Toki Chelsea saattaa olla pidemmän aikaa jopa pakotettu pelaamaan ilman kapteeniaan, jos tuosta rasismikohusta jotain jälkiseuraamuksia tulee, mutta niitä nyt on tässä vaiheessa vielä aivan liian aikaista lähteä ennustamaan.
27. Sam Hutchinson
Seuran oma kasvatti, joka joutui kaksi vuotta sitten lopettamaan uransa jatkuvien polvivaivojen takia. Teki kuitenkin paluun pelaten aluksi lähinnä reservijoukkueessa ja loppukaudella muutaman kerran jopa Valioliigassa. Tuskin ensi kaudellakaan mitään isoa roolia on tarjolla, mutta hienoa silti nähdä seuran oman kasvatin pelaavan ja varsinkin tehtyään ihailtavan comebackin pahojen loukkaantumisten jälkeen.
28. César Azpilicueta
34. Ryan Bertrand
22-vuotias seuran lähes oma kasvatti yllätti positiivisesti aina pelatessaan. Olisi ollut valmis pelaamaan suuremmankin määrän pelejä, mutta onneksi edes loppukaudesta sai kunnolla vastuuta ja kauden päättäneeseen UCL-finaaliin mahtui jopa avauskokoonpanoon asti. Moni olisi varmasti lukuisten lainapestien jälkeen jo luovuttanut ja lähtenyt suosiolla hakemaan säännöllistä peliaikaa jostain pienemmästä seurasta, mutta Bertrand on tunnollisesti taistellut paikastaan joukkueessa ja nyt se näyttäisi tuottavan tulosta. Ehdottomasti jatkoon ja ensi kaudelle vain isompaa roolia. Ehkä jossain vaiheessa valmis täyttämään Colen saappaat pysyvästi?
Keskikenttä:
5. Michael Essien
Valitettavasti jälleen kerran vakavan polvivamman viime kesänä kärsineestä Biisonista ei taida enää pelimiestä sinne ihan kirkkaimmalle huipulle tulla. Ikää alkaa miehellä jo olla ja parin edellisen kauden ajan peliesitykset ovat olleet melko heikkoja. Ehjän pre-seasonin kanssa otteet voisivat olla ensi kaudella parempia, mutta kannattaako siihen luottaa, vai pitäisikö Essienistä jo yrittää luopua? Vaikeita päätöksiä seurajohdolle. 6. Oriol Romeu
Villas-Boasin hankkima tulevaisuuden lupaus pelasi hienosti syyskaudella ja onnistui jopa syrjäyttämään Mikelin avauksesta, mutta Essienin paluun ja managerisekoilujen keskellä mies jäi täysin paitsioon eikä pelannut moneen kuukauteen. Toiveissa olisi Essienin lähtö ja Oriolille suurempaa roolia ensi kaudeksi. Tämä siis toki olettaen, ettei Romeu nyt ole matkalla takaisin Barcelonaan kesän aikana, kun niitä takaisinostopykäliä miehen sopimuksessa taitaa kuitenkin olla.
7. Ramires
Ramiresin ensimmäinenkin kausi oli mielestäni jo ihan hyvä muiden joukkueiden kannattajien floppihuuteluista huolimatta ja odotukset olivat korkealla miehen toisen kauden suhteen, mutta tämä juoksukone onnistui silti ylittämään kaikki odotukseni. Yksi joukkueen tärkeimmistä palasista päättyneellä kaudella ja teki jopa lukuisia tärkeitä maaleja, kuten tuo Chelsean vuoden maaliksikin valittu UCL-finaalipaikan varmistanut upea nosto, josta jopa Messi olisi ollut ylpeä. Ramiresin ensimmäisellä Chelsea-kaudella maaleja syntyi vain kaksi kappaletta, mutta nyt jopa 12. Toki Rambo pelasi loppukaudesta Di Matteon alaisuudessa lähes pelkästään laiturina ja sen takia maaleja syntyi varmasti enemmän, mutta huikea kehitys debyyttikaudestaan joka tapauksessa.
8. Frank Lampard
Yksi niistä joukkueen kokeneista konkareista, joille olisi tarkoitus viimeistään parin vuoden sisällä korvaajat löytää. Osa kaudesta Lampardilta ehkä hieman vaisumpaa, kun mies ei AVB:n kuvioihin tuntunut aivan täysillä kuuluvan ja se näkyi peliesityksissä. Syksyllä sentään yritti, mutta alkukeväästä naurettavaa löysäilyä ja ei edes yrittänyt tosissaan Villas-Boasin ollessa vielä managerina. Di Matteon astuttua puikkoihin kaikki muuttui, koska hän osasi selvästi kommunikoida pelaajien kanssa paremmin ja lisäksi hän muutti Lampardin roolia sen verran, että Frank putosi tuohon 4-2-3-1 ryhmityksen keskikentän alempaan kaksikkoon, joka näin miehen vanhoille päiville tuntuisi sopivan huomattavasti paremmin kuin rooli ylempänä kenttää. Loppukaudesta erinomaisia esityksiä ja olihan se äärimmäisen hienoa nähdä Lamps viimeinkin nostamassa UCL-pokaalia. Pelannee isoa roolia myös ensi kaudella, mutta olisihan se tärkeää saada jo joku varteenotettava kirittäjä Lampardille.
10. Juan Mata
Tätä miestä ei voi liikaa kehua. Saapui joukkueeseen elokuussa, kun kautta oli jo muutama kierros pelattu, mutta sopeutui todella nopeasti ja ehdottomasti joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Matan vastuulla oli maalipaikkojen luonti ja siinä mies onnistuikin erinomaisesti. Pelasi aluksi lähinnä laidalla, mutta varsinkin kärjen takana vapaassa roolissa pelatessaan miehen vahvuudet tulivat esiin. Ruud Gullitin (1996) jälkeen ensimmäinen pelaaja, joka on onnistunut ensimmäisellä kaudellaan voittamaan Chelsean Player of the Year –palkinnon. Varmuudella avainpelaaja myös ensi kaudella.
12. John Obi Mikel
Ehdottomasti aliarvostettu pelaaja. Syksyllä oli ongelmia kentän ulkopuolella, kuten tuo isän kidnappaus ja täysin ymmärrettävää olisi ollut, vaikka ei olisi kyennyt pelaamaan ollenkaan, mutta mies hoiti silti hommansa varsin ihailtavasti eikä antanut ongelmien näkyä pelikentällä. Varsinkin loppukauden tärkeissä peleissä (mm. Barcelona-ottelut ja molemmat finaalit) Mikel oli huikea ja ansaitsisi aivan yhtä paljon kiitosta noista voitoista kuin Drogba, Cech ym. joiden osuus oli vain huomattavasti näkyvämpi. Sen sijaan miestä usein syytetään turhaksi alibisyöttelijäksi, mutta faktahan on, että ilman Mikelin loppukauden hienoja otteita kausi olisi voinut päättyä paljon huonomminkin. Jatkanee myös ensi kaudella kilpailua peliajasta keskikentän pohjalla.
15. Florent Malouda
Maloudan kausi oli tylysti sanottuna luokaton. Aikaisempien kausien avainpelaaja pakotettiin todella pieneen rooliin, joka varmasti vaikutti peliesityksiin silloinkin, kun mies kentälle pääsi, koska piti siinä vähässä ajassa näyttää jotain, minkä takia pääsisi pelaamaan vielä seuraavassakin ottelussa. Tuloksena oli turhauttavia kaukolaukauksia ja muuta yksin yrittämistä, jota ei aikaisempien vuosien Maloudalta noin paljoa nähty. Toiveissa olisi Maloudan ulostus kesän aikana, mutta veikkaanpa silti patongin jäävän vielä viimeiseksi sopimuskaudeksi Chelseaan palkkaa nostamaan… 16. Raul Meireles
Liverpoolista kesän siirtoikkunan viimeisenä päivänä pankiikkihankintana ostettu Meireles oli ihan sitä mitä odottaa saattoikin. Hyvä pelaaja rotaatioon, mutta ei välttämättä sen enempää. Mitään sateentekijää en Meirelesistä välttämättä odottanutkaan, joten kovin pettynyt en miehen kauteen ollut. Ehkä yksi kesän potentiaalisista lähtijöistä, jos parempia pelaajia olisi saatavilla korvaamaan, mutta muuten voi puolestani jäädä rotaatioon. 20. Josh McEachran
Kovat odotukset ovat Joshin suhteen, mutta toistaiseksi näytöt ovat hyvin ohuet. 2010-11 kaudellakin tuli enemmän vastuuta kuin viime sesongilla, vaikka kehitystä olisi pitänyt jo tapahtua. Laina Swanseassa oli täysi floppi, eikä McEachran montaakaan kertaa kentällä tainnut käväistä Sigurdssonin dominoidessa joutsenten keskikenttää. Ehkä ensi kaudelle jotain onnistuneempaa lainapestiä?
44. Gaël Kakuta
Muutaman epäonnistuneen lainan jälkeen Kakuta lähti hakemaan vauhtia Ranskan pääsarjasta Dijonin riveistä kauden jälkimmäiseksi puolikkaaksi ja siellä vastuuta tulikin paremmin. Aluksi jälki Dijonin paidassa oli ilmeisesti todella tehokasta, jonka jälkeen sitten vaisumpaa. Dijon tosin taisi hävitä lähes kaikki loppukauden otteluistaan ja lopulta taitaa matkata sarjaporrasta alemmaksi, joten ehkäpä Kakuta ei suinkaan ollut ainoa, joka ei loppukautta pelannut samalla tasolla kuin aikaisemmin. Jokohan ensi kaudeksi löytyisi edes jotain roolia Chelsean paidassa, vai lähteekö suosiolla jo pysyvällä siirrolla muualle? Uuteen lainapestiin en kyllä millään jaksa uskoa.
21. Marko Marin
Täysin puun takaa tullut siirto, joka varmistui jo hyvissä ajoin keväällä. 23-vuotias laituri, joka oli vielä pari vuotta sitten yksi kuumimmista lupauksista Euroopan kentillä, mutta käsittääkseni on sittemmin kärsinyt loukkaantumisista ja peliesitykset Werder Bremenissä olivat parin edellisen kauden ajan ailahtelevia. Odotukset Marinin suhteen ovat ainakin itselläni kovat, mutta saa nähdä…
14. Kevin de Bruyne
Tammikuussa varmistui De Bruynen pitkään huhuttu siirto Chelseaan, mutta kevätkauden ajan mies jatkoi vielä dominointiaan Genkin riveissä Belgian pääsarjassa. Nyt pitäisi sitten keksiä, mitä tällä miehellä tehtäisiin. Onko tarpeeksi hyvä ottamaan Kaloun tai Maloudan roolia rotaatiossa, vai lähetäänkö mies ensin muutamalle epäonnistuneelle lainapestille, jonka jälkeen ilmaisella siirrolla johonkin alemman keskikastin seuraan, kuten Chelseassa yleensä on tapana ollut? Itse toivoisin näkeväni hänet jo alkavalla kaudella Chelsean riveissä, mutta kovin luottavainen en sen suhteen ole, kun katsoo miten tässä seurassa on noita tulevaisuuden lupauksia aikaisemminkin onnistuttu pilaamaan.
17. Eden Hazard
11. Oscar
13. Victor Moses
Hyökkäys: 9. Fernando Torres
50 miljoonaa puntaa maksanut hyökkääjä, jolle annetaan puolitoista kautta aikaa ja tuloksena on 12 maalia. Tarvitseeko muuta edes sanoa? Välillä ihan pirteitä esityksiä, mutta maaleja pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän. Di Matteon alaisuudessa mies pelasi huomattavasti paremmin kuin Villas-Boasin managerikautena ja ehkäpä Torresista voisi vielä maalintekijän saada, jos mies olisi se joukkueen kiistaton ykköshyökkääjä, mutta kannattaako sitä riskiä ottaa? Itse olen sitä mieltä, että jos tästä janarista joku seura on kesällä kiinnostunut, niin tarjouksia kannattaa ehdottomasti kuunnella ja tarkastella asiaa sen jälkeen uudestaan. Mitään kovin suurta siirtosummaa tuskin kannattaisi kuitenkaan odottaa…
11. Didier Drogba
34-vuotias Drogba vei huikealla dominoinnillaan Chelsean Cup-kilpailuissa jatkoon aina, kun tiukka paikka tuli ja molemmissa finaaleissa ratkaisi voitot liki yksinään Cechin kanssa, mutta heikompia joukkueita vastaan ei mies enää syty. Äärimmäisen hieno mies ja ehdoton Chelsea-legenda, mutta olisiko Drogban nyt aika jatkaa muihin maisemiin sopimuksen ollessa katkolla vai pitäisikö miehelle antaa vielä se yksi viimeinen jatkosopimus? Sydän liputtaisi jatkon puolesta, mutta ymmärrän myös järkiperusteet, jos seuran sikariporras päättää olla sopimusta tarjoamatta ja kumpi tahansa vaihtoehdoista kelpaa itselleni. Jos Didier vain siihen suostuu, niin yhden vuoden jatko olisi kiistatta paras vaihtoehto omasta mielestäni ja Drogba pääsisi vielä yrittämään seurajoukkueiden MM-kisojen sekä Uefa Super Cupin voittoa ja sitten olisi maha täynnä menestystä, mutta ainakin tähän asti Didi on vaatinut kahden vuoden jatkopahvia. Jos nyt pientä hassuttelua sallitaan, niin kyllähän Drogba täytyisi joukkueessa pitää vielä yhden vuoden ajan vaikka väkisin, koska jos se pieni todennäköisyys toteutuisi ja Chelsea pääsisi ensi keväänä Wembleylle puolustamaan UCL-pokaaliaan, niin eihän siihen otteluun pitäisi olla hyökkäykseen kuin yksi vaihtoehto, eli Wembleyn Kuningas. Tuon vuoden jatkosopimuksenkin jälkeen Drogba ehtisi vielä lähteä hakemaan ne viimeiset eläkerahat jostain rahaliigasta, tai vaihtoehtoisesti lopettaa ura Chelsean paidassa yhtenä seurahistorian suurimmista hyökkääjistä ikinä. 18. Romelu Lukaku
Järkälemäinen 19-vuotias belgialaishyökkääjä tuli kovalla summalla Anderlechtista Chelseaan viime syksynä, mutta tuloksena kuitenkin vain muutama pelattu ottelu ja 0 maalia. Ensi kaudeksi sitten lainapestiä johonkin Stokeen tai muuhun vastaavaan valjuseuraan, jossa mies pääsee fyysisyydellään rymistelemään ja katsotaan sitten lainan jälkeen, olisiko miehestä idolinsa Drogban seuraajaksi.
21. Salomon Kalou
Sympaattinen ivoriaani, jolla taso ei avauskokoonpanon pelaajaksi riitä, mutta rotaatioon ihan mukava lisä. Di Matteon astuttua puikkoihin Kalou pelasi avauskokoonpanossa lähes kaikki ottelut ja oli isossa roolissa Cup-tuplassa, mutta oikeastaan vain sen takia, ettei parempiakaan vaihtoehtoja ollut avauskokoonpanoon valittavaksi. Jos on valmis tekemään uuden sopimuksen kohtuullisella palkalla, niin kallistuisin jatkon kannalle, mutta en vastustaisi miehen lähtemistä Bosman-siirrolla. 23. Daniel Sturridge
Syyskaudella hienoja esityksiä hyökkäyksen oikealla laidalla, mutta kauden jälkimmäinen puolikas aivan järkyttävää kuraa. Syksyllä ne yksin yrittämiset ei niin paljoa haitannut, kun miehen itseluottamus oli huipussaan ja onnistumisia tuli kuin liukuhihnalta, mutta keväällä ei tainnut mieheltä montaakaan onnistunutta ratkaisua tulla. Viimeinen sopimuskausi käynnistymässä, eli jotain täytyisi tehdä. Joko jatkosopimus tai mies lihoiksi. Aikaisemmin olin vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, mutta nyt olen alkanut vähän epäröidä. Potentiaaliahan Sturridgella on tulla vaikka kuinka kovaksi pelimieheksi, mutta onko tuollaisesta itsekkäästä neppailijasta sitten voittavan joukkueen kantavaksi voimaksi? Jos Sturridge jossain vaiheessa kypsyy joukkuepelaajaksi ja saa itseluottamuksensa viime syksyn tasolle, niin jälki voisi olla tuhoisaa, mutta en vastustaisi miehen myymistä ja ykkösvaihtoehdoksi laitaan sitten jotain uutta hankintaa.
35. Lucas Piazon
18-vuotiaan brassin siirto Chelseaan vahvistui jo vuoden 2011 keväällä, mutta vasta tämän vuoden tammikuussa mies lopulta siirtyi tultuaan täysi-ikäiseksi. FA Youth Cupissa ja reserviliigan peleissä hienoja esityksiä, mutta tuskin mitään kovin suurta vastuuta on saamassa ykkösjoukkueen peleissä. Ehkä pari esiintymistä kaljacupissa ja kevätkaudeksi sitten jotain sopivaa lainapestiä?
________________________________________
PelaajaliikenneUlos:
Didier Drogba -> Shanghai Shenhua
Salomon Kalou -> LOSC Lille
José Bosingwa -> QPR
Thibaut Courtois -> Atlético Madrid (laina)
Patrick Van Aanholt -> Vitesse (laina)
Kevin de Bryune -> Werder Bremen (laina)
Romelu Lukaku -> West Bromwich (laina)
Josh McEachran -> Middlesbrough (laina)
Sam Hutchinson -> Nottingham Forest (laina)
Gael Kakuta -> Vitesse (laina)
Thorgan Hazard -> Zulte-Waregem (laina)
Michael Essien -> Real Madrid (laina)
Yossi Benayoun -> West Ham (laina)
Raul Meireles -> Fenerbahce (£8m)
Sisään:
Marko Marin, Werder Bremen (£8,6m)
Eden Hazard, LOSC Lille (£32m)
Thorgan Hazard, RC Lens (£0,9m)
Oscar, Internacional (£25m)
César Azpilicueta, Olympique Marseille (£7m)
Victor Moses, Wigan Athletic (£8m)
________________________________________
Pelipaidat 2012-2013
Kultainen väri sopii sinisen kanssa todella hyvin, mutta ehkä tuollainen väritys olisi ollut parempi tehdä jonkun edes hieman tätä nykyistä farssia paremmin sujuneen kauden jälkeen. Tai no, onhan tässä vielä mahdollisuudet vaikka UCL & FA Cup tuplaan.
Kotiasusta tuli julkaisun aikoihin sanottua noin. Kieli poskessa heitetty kommentti kävi tällä kertaa toteen, kun tuplahan sieltä lopulta tuli ja mikäpä sen mukavampaa kuin jatkaa näin hienon kauden jälkeen seuraavaan sesonkiin peliasulla, joka oikein huokuu menestystä. Vielä jos tuohon saisi vuodenvaihteen aikoihin liitettyä nuo FCWC-lätkät, niin hipoisi jo täydellisyyttä.
Topicin yleisilmettä on lainattu kovalla kädellä muutamien edellisten vuosien kausitopiceista ja ainoastaan nuo teksit ovat omaa käsialaani, joten kunniaa ennen kaikkea niihin suuntiin (nubster, Kepes, Tomba jne.).
