Ja vielä peukkua Benitezin "floppaukselle", harvemmin sitä liigaa tullaan voittamaan kesken kauden. Taitaa tämä manageriruletti viedä faneiltakin pikkuhiljaa suhteellisuudentajua.
Harvemmin joukkue potkii valmentajan pihalle, kun eroa kärkeen on neljä pistettä. Mestaruus ei nyt varmaankaan mikään tavoite ollut, mutta kyllä se ihan kohtuullista on vaatia jotain muuta kuin eron kasvattamista 12 pisteellä.
Noh, ehkäpä nuo tasapelit Liverpoolia ja Spursia vastaan ovat enemmänkin sellaisia matseja joista voi odottaa melkein mitä vaan tuloksien muodossa ja tasapelit ihan kohtuullisa, joskaan eivät hyviä tuloksia.
Voi kun kyse olisikin vain siitä, että Chelsea jäi tasapeleihin. Hommassa hiertää se tapa millä Chelsea noihin tasapelihin jäi. Ottelut aivan hallussa kunnes sitten Benitez saa älynväläyksen ja ottaa vähän Hazardia ja Oscaria pois ja kentälle Moses ja Yossi Benayoun joka todettiin jo West Hamissa liian huonoksi. Toki Pool sekä Spurs eivät olisi ilman tuomarivirheitä tulleet tasoihin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa miten pihalle Benitez noiden vaihtojen kanssa on. Liigacupin välierässä myös kahden maalin takaa-ajoasemassa toppareiden ja laitapakin vaihtaminen päittäin onkin jo sitten jotain aivan unohtumatonta sähellystä.
Näistä jäämme kiistelemään. Oliko koko UCL vain AVB:n erinomaista joukkueenkasausta? Vai oliko kyseessä sittenkin vain harvinaislaatuinen, valtavan epätodennäköinen sattumien sarja, jossa motivaatio kohtasi oikeat miehet oikealla tavalla? Tiedä sitten, mutta liigassa RDM ei voinut tehdä yhtään mitään mikä olisi Chelseata pelastanut edes lähelle top 4 paikkoja. Vai onko niin että "varma" UCL voitto jätti pelaajat niin varmoiksi menestyksestään että viimeisestä viidestä pelistään 9 pistettä pudottanutta Arsenalia ei tehnyt edes mieli jahdata takaa vaan Newcastle ja Liverpool raiskaukset olivat vain säästelyä kohti varmaa menestystä? FA Cupin finaalissa jäi roikkumaan tuo erittäin hilkulla ollut tilanne jossa pallo oli maaliviivalla Carrollin puskun jälkeen.
Samalla voidaan varmaan jäädä kiistelemään onko tämän kauden EL-menestys ja liigasijoitus lopulta vain RDM:n erinomaista joukkueenkasausta? Vai oliko kyseessä sittenkin vain harvinaislaatuinen, valtavan epätodennäköinen sattumien sarja, jossa motivaatio kohtasi oikeat miehet oikealla tavalla?
Liigaanhan Chelsea ei enää tosissaan panostanut tuon Barcelona-voiton jälkeen ja se näkyy kyllä noista kokoonpanoista selvästi.
18.4 Barcelona (UCL) Cech, Ivanovic, Cahill, Terry, Cole, Ramires, Lampard, Mikel, Meireles, Mata, Drogba.
21.4 Arsenal (PL) Cech, Bosingwa, Cahill, Terry, Bertrand, Romeu, Essien, Malouda, Torres, Kalou, Sturridge.
24.4 Barcelona (UCL) Cech, Ivanovic, Cahill, Terry, Cole, Ramires, Lampard, Mikel, Meireles, Mata, Drogba.
29.4 QPR (PL) Cech, Bosingwa, Terry, Ferreira, Cole, Lampard, Essien, Sturridge, Torres, Kalou, Mata.
2.5 Newcastle (PL) Cech, Bosingwa, Terry, Ivanovic, Bertrand, Meireles, Malouda, Ramires, Mikel, Sturridge, Torres.
5.5 Liverpool (PL) Turnbull, Ferreira, Ivanovic, Terry, Bertrand, Malouda, Romeu, Essien, Ramires, Torres, Sturridge.
13.5 Blackburn (PL) Turnbull, Hutchinson, Terry, Ivanovic, Bertrand, Ramires, Meireles, Malouda, Essien, Sturridge, Lukaku.
19.5 Bayern Munich (UCL) Cech, Bosingwa, Cahill, Luiz, Cole, Mikel, Lampard, Kalou, Mata, Bertrand, Drogba.
Kyllähän Chelsea selkeästi heikennetyllä kokoonpanolla noihin otteluihin lähti. Cech kahdesta viimeisestä liigaottelusta kokonaan sivussa ja Drogba ei aloittanut otteluakaan. Lampard, Mata, Mikel ja Cole avauksessa vain kerran.
Tostakin huomionarvoista se, että Ivanovic, Terry, Ramires ja Meireles olivat UCL-finaalissa pelikiellossa. Muuten olisivat tuskin pelanneet noin paljon Barcelona ja Bayern-ottelun välissä.
FA Cupin finaalissa Chelsea oli kentällä tunnin verran parempi joukkue kunnes Liverpool sai momentuminsa tuosta Carrollin maalista. Se, että Liverpool sai pallon maaliviivalle ei muuta asiaa kyllä yhtään mihinkään.
Djalon kanssahan tässä enemmän väännettiin, ja pointti oli enemminkin se, että "Rafa-viha" tuntuu aika lailla vääristävän arvioita siitä, kuinka hyvin ko. valmentaja on Chelseaa loppukauden johtanut, etenkin nyt sitten verrattuna ihQ-RdM:ään, jonka arvostusta ei nyt ihan järkisyillä voi käsittää.
Miksei RDM:n arvostusta voi järkisyillä muka käsittää? Käänsi AVB aiheuttaman kaaoksen yhdeksi Chelsean seurahistorian ikimuistoisimmaksi hetkeksi voittamalla UCL:n ja siinä samalla vielä FA Cupin. Liigassakin homma lähti hyvin käyntiin, mutta muutamat pistemenetykset johtivat potkuihin eikä Di Matteolle edes annettu mahdollisuutta kääntää kurssia. Ja tuo alamäkikin lähti liikenteeseen tappiosta ManU:lle jossa Chelsea pelasi kahden miehen alivoimalla (joista toinen oli selkeä tuomarivirhe) ja ManU duunasi vielä ottelun voittomaalin paitsiosta. Sitten tuli Di Matteosta johtumattomista syistä tuo Clattenburg-keissi joka sekoitti joukkuetta. Ja jos noita Swansea ja Liverpool tasapelejä ja tuota WBA tappiota analysoi niin kyllä noi enemmänkin kaatuivat pelaajien henk.koht virheisiin kuin Di Matteon virheisiin.
UCL:ssähän Chelsea jäi lopulta vierasmaalisäännön perusteella ulos jatkopeleistä. Jossiteltavaa jäi myös tuon Shakhtar-Nordsjaelland ottelusta jossa Adriano teki sen anti-Fair Play-maalinsa. Ilman tuota maalia olisi tulos voinut hyvinkin olla erilainen Tanskassa. Ja kun toi Adriano sai vielä pelikiellon lohkon päätösotteluun Juventusta vastaan niin ei toikaan ihan Chelsean pussiin mennyt. Ja kun Spurs-janarit tuosta ManU-Chelsea matsistakin itkivät miten ManU ei ottanut matsia tosissaan ja lahjoitti pisteet Chelsealle niin eipä Shaktarkaan tuossa matsissa ihan räkä poskella voitosta kamppaillut.
Mitä nyt tulee Rafa-vihaan niin en ole kiistämässä etteikö tuollaista olisi, mutta ei sillä kyllä ole juurikaan tekemistä, kun arvostellaan Rafan tekemää työtä Chelsean peräsimessä. Edelleenkin se ero kärkeen oli neljä pistettä kun Rafa astui ruoriin ja nyt se on 16 pistettä. Liigacupista ja MM-kisoista oli tarjolla helpot pokaalit, mutta eivät kelvanneet. EL:ssä tehnyt toki tehnyt maksimin, mutta tässäkin on oikeasti hyvä pitää mielessä millaista tusinaporukkaa tuolla on ollut vastassa (kaikella kunnioituksella toki vastustajia kohtaan).
Rafan arvostusta tämän kauden osalta ei oikein järkisyillä voi käsittää. Jengillä tuntuu olevan joku harhakäsitys siitä, että Chelsea oli jossain suuressakin kriisissä, kun Rafa tuli kuvioihin, mutta sitä eroa sarjakärkeen oli tosiaan vain se neljä pistettä ja pelejä liigassa jäljellä 26.
Abramovichin ajan valmentajista muuten vain Ranierilla ja AVB:llä on huonompi voittoprosentti kuin Rafalla.
