02-05 syntyneet palloilijat Suomessa

[nozick]

Argumentti siis on, että 8-vuotiaana pitäisi muodostaa edustusryhmät ammattilaisuuteen tähtääviin seuroihin, mutta erityisesti sen tulosvertailun ja taulukoiden suhteen pitäisi edetä erittäin rauhassa katse siellä isolla kentällä koko ajan. Lisäksi toiminta pitäisi olla ammattimaista ja vanhempien rooli pitäisi saada minimiin. Tasapuolisesta toiminnasta hyötyy lopulta kaikki, seura, lahjakkaat, suomifutis jne.

Jos tämä on se pointti, niin tästä olen kyllä samaa mieltä. Noista aiemmista esseistäsi en kyllä ihan tätä saanut irti.

[ZZlatan]

Toivottavasti mtontola on isossa roolissa jossakin suomalaisessa johtavassa seurassa. Jos hänenlaisiaan "ison kuvan ymmärtäjiä" olisi 10 parhaassa seurassa, olisi meidän futis täysin toisella tasolla.

Itse olen ähkyä myöten täynnä kultaista 92, 93...97...99...03 jne ja kaikki ikäluokat siltä väliltä -puhetta. Aina jossakin ikäluokassa muutama valmentaja, muutama aktiivivanhempi + muu toimija saavat aikaan illuusion, että nyt on tekeillä jotain suurta ja mahtavaa - täysin poikkeavaa.

MUTTA KUN RAKENTEET joukkueissa, seuroissa, piireissä, liitoissa ovat ne samat vanhat, lopputulos on aina sama - täyslässähdys viimeistään U16 -vaiheessa.

Toivoa on. Koska mtontola pystyy antamaan konkreettisen mallin, miten kokonaisuus tulisi organisoida. Toivotaan, että hän tai joku jolla on valtaa asioihin, saa oikean muutoksen aikaan.

Tämä keskustelu on jo ollut hyvin tärkeä, ja toivottavasti avaa edes jonkun pikkupoikien nimien listaajan silmät. Suomeksi: ihan sama, millaisia nappulatähtiä missäkin seurassa on - toiminnan rakenne suomalaisessa junnufutiksessa on sellainen, että kv.pelaajia ei täältä tule muuten kuin sattumalta.

[ZZlatan]

Pakko ottaa kantaa vielä yhteen ongelmakohtaan.

Eli seuroihin seurojen sisällä. Tapauksiin, joissa toimijat ja vanhemmat luovat omalle joukkueelleen omat säännöt, toimintatavat ja -mallit seuran linjasta välittämättä.

Näissä hetkelliset tulokset voivat olla hyviä, mutta seuraukset tuhoisia eivätkä todellakaan yksilönkehitystä tukevia. Kun joskus oma happy family menee väkisin rikki, pelaajille ja vanhemmille tulee shokki. Seuraa turhautumista ja pahimmilaan lopettamisia. Uuteen ympäristöön ei sopeuduta ja kehitys pysähtyy, kun energia menee kaikkeen epäolennaiseen.

Tekisi mieli mainita eräskin vielä 11v11 -peleissä alkuun hyvää kv.jälkeä tehnyt joukkue, joka taisi hävitä jostakin 50 kv.pelistä vain pari.

Nyt pojat ovat siinä rankimmassa vaiheessa, jossa tarvitaan eniten työtä ja tukea eli ammattiinvalmistavassa nuorisourheiluvaiheessa. Enkä ole lainkaan vakuuttunut, että ympäristö olisi mitenkään optimaalinen, varsinkaan kun on totuttu johonkin täysin muuhun. Mielenkiintoista nähdä, montako ammattilaista ryhmästä lopulta tulee.