Pelaaja-arviot kaudelta 2011-2012:Seuraavaksi ovat vuorossa pelaaja-arviot. Arvioihin sisältyvät pelaajan suorittaminen koko kautena, suurimmat yksittäiset kohokohdat, heikoimmat hetket, arvosana ja jonkinlainen arvio pelaajan merkityksestä joukkueelle tulevaisuudessa. Faktat ennen arviota menevät tässä järjestyksessä:
Pelaajan koko nimi, ikä, pelinumero, pelatut ottelut(vaihdosta kentälle), maalit + syötötTilastojen lähde:
www.transfermarkt.deMaalivahdit:Víctor Valdés Arribas, 30, #1#, 52(0), 0 + 0Joukkueen aliarvostettu ykkösmaalivahti Valdés pelasi odotetusti paljon, todella paljon. Copa del Rey oli sovitusti Pinton heiniä, mutta muut merkitykselliset pelit kuuluivat Valdésille.
Valdés pelasi perushyvän kauden, mutta kokonaisuutena ei tämä kausi ollut ihan yhtä hyvä kuin aikaisemmat kaudet Pepin alaisuudessa. Kolmella edeltävänä kautena Valdés oli tasainen ja oikeissa paikoissa jäätävän hyvä. Tällä kaudella Valdés oli tasainen, oli hyvä, mutta ratkaisevissa paikoissa tuli silti pieniä virheitä. Parhaiten tulevat mieleen kauden viimeisen El Clásicon molemmat maalit sekä UCL-välierän toisen osaottelun ensimmäinen maali vierailijoilta. Virheet eivät olleet karkeita emämunauksia, mutta toisenlaisella suorittamisella Víctor olisi saattanut pitää joukkueensa mestaruushaaveet elossa, kuten hän teki niin monesti edellisillä kausilla. Valdésin takia Blaugrana ei mestaruuksia hävinnyt, mutta tällä kertaa ratkaisuhetkillä Valdés ei kyennyt joukkuettaan myöskään pelastamaan.
Kauden avauspuoliskolla Valdés pelasi peräti yhdeksän nollapeliä putkeen, mikä on miehen henkilökohtainen ennätys. Toinen huippuhetki Valdésilta oli ehdottomasti El Clásico joulukuulta. Vaikka Valdés teki virheen ottelun alussa ja Real Madrid siirtyi 1-0 johtoon, hän kokosi itsensä ja antoi jatkossakin avaukset omille lyhyinä joukkueensa pelifilosofialle uskollisena. Moni olisi potkaissut pallot niin kauas kuin mahdollista tuollaisen munauksen jälkeen. Se oli urheutta, jos mikä!
Barcelona on joukkue, jota maalivahdin ei tarvitse pitää pystyssä yhtä usein kuin muissa huippujoukkueissa ja se johtuu tietysti joukkueen pelityylistä. Pelityyli vaatii maalivahdilta kuitenkin äärettömän hyvää keskittymiskykyä, koska tilanteita tulee yleensä niin harvoin ja usein tilanteet ovat vieläpä vaikeita. Lisäksi Blaugranan maalivahdilta vaaditaan loistavaa pallokontrollia ja osallistumista syöttötyöskentelyyn. Väitän, että Valdés on kenties maailman paras maalivahti pelaamaan jalalla pallon omille.
Valdés jatkaa ensi kaudella joukkueessa ja rooli pysyy muuttumattomana. Jos näin ei käy, on se suuri ihme.
Arvosana: 6½
José Manuel Pinto Colorado, 36, #13#, 12(0), 0 + 0Pinto on omaksunut kakkosmaalivahdin roolinsa hyvin eikä hänen suorituksiinsa voi olla kuin tyytyväinen. Pinto ei ole koskaan onnistunut uhkaamaan tosissaan Valdésin asemaa, mutta sitä häneltä ei – ainakaan näin culén näkökulmasta – odotetakaan, koska Valdés vain on ykkönen ja kokenut Pinto kakkonen. Piste.
Copa del Reyn mestaruus tuli, mutta ei Pinton tarvinnut valtaisiin sankaritekoihin sen eteen venyä. Copa del Reyn El Clásicoissa CR:n maalit menivät hieman helposti, mutta joukkue voitti otteluparin siitä huolimatta. Pallollisena Pinto on selkeästi Valdésia jäljessä. Pinto jatkaa joukkueessa ja rooli pysynee muuttumattomana myös ensi kaudella. Saattaa ensi kausi kuitenkin jäädä pitkätukan viimeiseksi Barcelonan paidassa, kenties koko uralla.
Arvosana: 6½
Puolustajat:Gerard Piqué Bernabéu, 25, #3#, 38(6), 2 + 2Piquésta puhuttiin kauden aikana paljon. Kauden syyspuolisko meni hyvin pitkälti loukkaantumisten kanssa taistellessa, kun ensin elo-syyskuussa Gerard oli sivussa kuukauden ja lokakuussa pari viikkoa. Sitten kun mies tervehtyi, eivät esitykset olleet sillä tasolla, jolla olemme ne tottuneet Piquén osalta näkemään. Keskittyminen näytti olevan kadoksissa ja lukuisia maaleja voidaan pistää Piquén piikkiin. Jäävuoren huippuna muistamme ottelun Pamplonassa, jossa ainakin 2/3 Osasunan maaleista saamme syyttää Piquéta.
Sittemmin keväälle tultaessa Piqué paransi otteitaan ja ajoittain näimme jo sitä tuttua loistavaa, oikein sijoittuvaa ja jumalaisia avaussyöttöjä antavaa Piquéta. Kauden ratkaisuhetkillä Piqué ei pettänyt, mutta ei loistanutkaan. Aina häntä ei nähty edes kentällä, esimerkkinä tästä huhtikuun El Clásico. Se, jos mikä toimii osoituksena siitä, ettei Piqué pelannut edellisillä kausilla nähdyllä tasollaan. Hän oli ehdottomasti yksi kauden suurimmista pettymyksistä Barcelonan joukkueen pelaajista puhuttaessa.
Tästä huolimatta Piquén paikka Barcelonassa on kirjoitettu kiveen ja hän jatkaa ensi kaudella. Toivottavasti näemme motivoituneemman ja paremmin työhönsä keskittyvän Piquén.
Arvosana: 6
Carles Puyol i Saforcada, 34, #5#, 44(4), 5 + 0Kapteeni Puyol palasi loukkaantumisten vaikeuttaman edelliskauden jälkeen koko kesän kuntoutumisen jälkeen kentille syksyllä pikkuhiljaa ja tuttuun
puyolmaiseen tapaan täynnä taistelutahtoa. Puyol pelasi hyvän kauden, paikoin jopa erinomaisen. Jalka on iän myötä hidastunut, mutta se ei haittaa, sillä onhan kyseessä Carles Puyol. Virheitä sattui Puyolillekin siellä täällä. Oi mikset siivonnut tapojesi mukaan palloa heti kulmatilanteessa huhtikuun El Clásicossa, vaan päästit Khediran tekemään maalin?
Vastapainoksi El Capitáno iski ennätysmäärän maaleja, peräti viisi kappaletta. Kaksi niistä tuli huikeisiin paikkoihin: Ensin Copa del Reyn puolivälierissä Real Madridia vastaan Bernabéulla ja sitten saman kilpailun välierissä Mestallalla samaan tapaan, kulmapotkusta puskien!
Puyol jatkaa toki vielä ensi kaudella ikuista taisteluaan. Juuri päättynyt kausi päättyi Puyolin osalta polviongelmiin, mutta pre-seasoniin mennessä ne pitäisivät olla jälleen taakse jäänyttä elämää. Kausi antoi kuitenkin toivoa varmasti miehelle itselleenkin jatkosta, koska olihan se varsin ehjä ja peliminuutteja tuli paljon. Puyol, jos kuka, tietää, mistä barcelonismossa on kyse. Puyol, älä lopeta koskaan!
If Messi is an on-field giggle, if Ronaldinho was live samba, Puyol is a square jaw. If Iniesta is one of Tolkein’s impossibly-precise, stunningly fast elven archers, Puyol is a Spartan hoplite. If Xavi is the brains of the operation, Puyol is the man on a mission. He is a determined yell — YOU SHALL NOT PASS — in human form; a man who would rather burst his lungs than permit an opponent’s incursion. Real Madrid’s Jorge Valdano put it this way: “Puyol must be the only player in the world who gets shot in the head and just stands there."Arvosana: 8-
Javier Alejandro Mascherano, 28, #14#, 51(3), 0 + 0Mascherano pelasi loistavan kauden ollen ehdottomasti tasaisin ja etenkin näkyvin puolustaja Barcelonan joukkueesta. Argentiinalainen lähti toiseen kauteensa Blaugranan paidassa hieman epävarmana roolistaan, koska yleensähän Masche on totuttu näkemään keskikentän pohjalla. Barcelonassa hän ei ole kuitenkaan vakuuttanut tuossa roolissa, koska hänen pelikäsitys, syöttötaito ja syöttövariaatiot eivät yksinkertaisesti ole riittävän korkealla tasolla. Kauden alussa Puyol ja Piqué olivat sivussa loukkaantumisten takia, joten Mascherano sai tilaisuutensa topparina. Ja sen hän myös käytti. Mascherano on loistava taklaaja ja pallonriistäjä.
Kauden edetessä tuli selväksi, että Mascheranon paikka oli avauksessa, koska etenkin Piqué pelasi heikompaa kautta. Mascherano pelasi 3-4-3:ssa oikealla ja siellä hänellä oli kenties suurimmat ongelmat. Mascheranon ongelmana oli usein myös se, että hän tuli vastaan paljon, jolloin hänen taakse syntyi tilaa. Tämän tilan pääsivät hyödyntämään mm. Milanin Pato syyskuussa, saman joukkueen Nocerino huhtikuussa sekä Chelsean Ramires UCL-välierässä. Valitettavaa, mutta totta ja se laskee Mascheranon suoritusta kauden aikana kokonaisuutena.
Mascherano jatkaa joukkueessa ja on varteenotettava avauksen mies myös ensi kaudella topparin tontista puhuttaessa. 48 avauksessa pelattua ottelua viime kaudella kertovat paljon. Tähtihetkenä muistan Espanyolia vastaan lähes maaliviivalta pelastetun tilanteen, jonka jälkeen argentiinalainen sai valtaisat suosionosoitukset yleisöltä.
Arvosana: 8½
Éric-Sylvain Bilal Abidal, 32, #22#, 38(3), 1 + 3Abidal. Niin, mitäpä tähän sanoa. Abidal on noussut ikävien asioiden kautta barcelonismossa todella rakkaaksi henkilöksi eikä häntä tulla unohtamaan koskaan. Abidal pelasi hyvän alkukauden. Hän ei ollut niin sensaatiomaisen hyvä, mitä hän oli kaudella 2010-2011, mutta hän ei myöskään pettänyt. Valenciaa vastaan Mestallalla syyskuussa Abidal ei ollut parhaimmillaan ja teki oman maalin. Abidalin huippuhetki osui tammikuussa Bernabéulla pelattuun El Clásicoon, jossa King-Éric iski 1-2 voittomaalin, joka osoittautui otteluparin kannalta ratkaisevaksi maaliksi. Kausi päättyi Abidalin osalta kuitenkin ikävästi, kun hän joutui jo varhain keväällä leikkaukseen ja koko peliura on maksan siirron myötä vaakalaudalla. Jotkut sanovat, että Abidal vielä pelaa, toiset taas ovat sitä mieltä, ettei pelaa.
Joka tapauksessa Barcelonan vasen laita ei loppukaudesta ollut entisensä sen jälkeen, kun Abidal siirtyi sivuun. Huhtikuun ratkaisuotteluissa Barcelonan vasemmalta laidalta vastustajat iskivät lukuisia ratkaisevia osumia: Adriano oli myöhässä Stamford Bridgellä ja Drogba rokotti, Camp Noulla Özilillä oli tilaa (Real Madridin) oikealla laidalla syöttää CR vapaaksi ratkaisemaan mestaruus ja samalla stadionilla ja laidalla Ramires ja kumppanit saivat tilaa tehdä ratkaiseva 2-1 kavennusosuma.
Jordi Alban saapuminen Barcelonaan tarkoittaa sitä, ettei Abidalin mahdolliselle pelikuntoon toipumiselle ole asetettu mitään odotuksia, kuten ei pidäkään. Toivottavasti Abidal toipuu täydellisesti jatkamaan normaalia elämäänsä perheensä kanssa. Se on tärkeintä!
Arvosana: 7½
Daniel Alves da Silva, 29, #2#, 52(7), 3 + 18Dani Alves on ollut neljä kautta itsestään selvä valinta Barcelonan oikean pakin tontille ja suurimmaksi osaksi Alves onkin pelannut aina loistavasti. Viime kauden alussa Alves aloitti Supercupit pitämällä Cristiano Ronaldon täysin pimennossa. Muutkin erityisen hyvät hetket Brassin kohdalla osuivat Klassikkoihin: joulukuussa maalisyöttö Fábregasin osumaan Bernabéulla sekä ihmemaali Camp Noulla Copa del Reyn puolivälierissä tammikuussa.
Alves pelasi jälleen todella paljon, mutta kauden loppupuoliskolla hän ei enää pelannut täysin omalla tasollaan. Paljon kertoo se, ettei Alves ollut avauksessa kauden ratkaisevassa ottelussa Chelseata vastaan Camp Noulla. Alvesin kevääseen mahtui pari punaista korttia ja loukkaantuminen, joka piti hänet lopulta sivussa kauden päättäneestä Copa del Reyn finaalista. Alves oli kauden edetessä koko ajan hivenen enemmän jäljessä edelliskausien tasostaan ja siten hän pelasikin ehdottomasti heikoimman kautensa Blaugranan paidassa tähän mennessä. Totutunlainen tasaisuus puuttui ja ehdoton huippu jäi näkemättä kauden ratkaisun hetkillä.
Toivottavasti Alves kohottaa tasoaan takaisin ensi kaudella sinne, missä se aikaisemmin oli, sillä parhaimmillaan Alves on maailman top3 oikean laidan pelaajia niin puolustussuuntaan kuin hyökkäyssuuntaankin. Villeimmät huhut veivät loppukaudesta Alvesia pois Kataloniasta, mutta en jaksa uskoa moiseen. Sekä seura että pelaaja itse ovat kieltäneet kaikki mahdollisuudet siirtoon. Montoyasta voisi kehittyä oiva kirittäjä ja myöhemmin jopa tasavertainen kilpailija Alvesille.
Arvosana: 7+
Adriano Correia Claro, 27, #21#, 40(10), 3 + 9Adriano pelasi toisen kauden Barcelonan paidassa ja pelasi sen ok-tasolla. Adrianon rooli kaudella muuttui paljon, koska suurimmat kilpailijat, Maxwell ja Abidal, jäivät omista syistään pois taistelusta peliajasta. Näiden myötä Guardiolalle tuli pakkorako käyttää Adrianoa yhä useammin avauksessa asti kauden lopussa.
Adrianon suurimmat ongelmat liittyivät lukuisiin loukkaantumisiin. Lihasvammat olivat brassin huolena aina vähän väliä ja ne tekivät pelaamisesta jaksottaista ja brassilla näytti olevan vaikeuksia päästä kunnon pelirytmiin. Kansainvälisillä forumeilla vitsailtiinkin keväällä, kun Adriano pelasi täydet 90 minuuttia, että ”oho, eikö Adriano loukkaantunut?”
Kauden lopussa Adriano sai luottoa mm. surullisen kuuluisassa El Clásicossa 3-4-3-muodostelman vasemman laidan puolustajana. Adriano kehittyi kauden mittaan puolustajana, mutta ei hän missään tapauksessa Abidalin tasoa alaspäin ollut. Hyökkäyssuuntaan brasilialainen on hyvä, tekninen, kohtuullisen nopea ja laukauskin lähtee Blaugranan pelaajaksi poikkeuksellisen usein.
Seurajoukkueiden MM-kisojen välierissä Adriano iski peräti kaksi osumaa. Kauden avauspokaalia (Espanjan Supercupin) Adriano oli ratkaisemassa joukkueelleen syöttämällä Messin tekemän voittomaalin. Nämä tulivat ensimmäisinä mieleen Adrianon kauden henkilökohtaisia huippukohtia etsiessäni. Kokonaisuutena Adrianon kausi oli keskinkertainen, mutta parempi kuin edellinen.
Tulevalla kaudella voisi kuvitella, ettei Adrianon rooli kovinkaan paljoa muutu. Toki riippuu paljon siitä, miten nopeasti Jordi Alba sopeutuu joukkueeseen ja miten paljon Vilanova luottaa häneen. Vaikea uskoa, että Adriano nousisi selkeäksi ykkösnimeksi vasemmalle, mutta erinomaiseksi rotaatiomieheksi hänestä ilman muuta on.
Arvosana: 7-
Andreu Fontàs Prat, 22, #24#, 6(1), 0 + 0Nuori toppari Fontás nostettiin kaudeksi 2011-2012 ykkösjoukkueeseen ja siten häneltä odotettiin - jos ei nyt ihan läpimurtoa - niin ainakin runsaasti peliaikaa selkeästi heikompia jengejä vastaan. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka Puyol teki kauden alussa vielä paluuta loukkaantumisensa jälkeen hitaasti ja aisapari Piqué loukkaantui hänkin syksyllä, ei Fontás nauttinut Pepin luottamusta, vaan toppareiksi nostettiin Busquets, Abidal ja/tai Mascherano. Oikeastaan loukkaantumiset olivat osasyy sille, miksi Fontás sai entistä vähemmän peliaikaa, koska olisi ollut suurempi riski laittaa Fontás jonkun ei-niin-omalla-topparin-tontilla-pelaamaan-tottuneen pelaajan viereen kuin Piquén tai Puyolin rinnalle. Siksi Pep oli pakotettu käyttämään Busia ja kumppaneita vararatkaisuina. Tammikuussa nuorukaisen kausi meni sitten lopullisesti pilalle, kun polvi hajosi ja pelit olivat siinä.
Peliaikansa Fontás sai merkityksettömämmissä otteluissa sekä Copa del Reyn peleissä ja pelasi ihan ok-tasolla. Suuria onnistumisia tai suuria virheitä ei jäänyt mieleen. Fontásin kausi oli joka tapauksessa pettymys syksyn vähäisen peliajan ja tammikuun loukkaantumisen vuoksi. Vaikka syksyn vähäiselle peliajalla löytyy päteviä selityksiä, on varmasti ollut kyse myös siitä, ettei Fontás ole Guardiolan ja Vilanovan silmissä ollut vielä valmis isoon rooliin. Onko hän sitä ensi kaudella? Vaikea sanoa, mutta aika näyttää. Ensin hänen tulisi toipua loukkaantumisestaan. Varmaa on ainakin se, että kilpailu peliajasta on entistä kovempaa uusien nimien noustessa ykkösrinkiin mukaan.
Arvosana: 5½
Maxwell Scherrer Cabelino Andrade, 30, #19#, 12(6), 1 + 1Maxwell pelasi jo kolmatta kautta Barcelonassa ja häneltä tiesi, mitä odottaa. Hän jakoi vasemman pakin peliajan yhdessä Abidalin ja Adrianon kanssa ja Maxwell oli näistä kaikista vähiten vakuuttava. Se näkyi myös peliajassa. Maxwell huomasi sen myös itse ja siirtyi peliajan perässä Paris-Saint-Germainiin Ranskaan. Kiitos ja näkemiin. Maxwell ei missään nimessä ole huono pelaaja, mutta ei myöskään ollut – ainakaan enää – Barcelonan tasoinen.
Arvosana: 5½
Keskikenttäpelaajat:Sergio Busquets i Burgos, 23, #16#, 52(6), 2 + 3Sergio Busquets aloitti siitä, mihin hän kaudella 2010 - 2011 jäi, eli pelaamalla omalla, tasaisella, varmalla ja korkealla tasollaan. Alkukaudesta Busi pelasi jonkin verran topparina, mutta se ei ole hänen paras pelipaikkansa. Omimmillaan Busquets on pivotena, eli pelaajana keskikentän pohjalla. Kun Barcelona menneellä kaudella pelasi 3-4-3 muodostelmalla, pelasi Busi keskikentän pohjalla silloin, kun Barcelona piti palloa, mutta laski topparin tontille vastustajan pitäessä palloa, eli ikään kuin puolitopparina. Hommassa oli ongelmana se, ettei Busquets pystynyt vartioimaan Barcelonan puolustuslinjan edessä häärääviä vastustajia aina kunnolla. Tästä hyvänä esimerkkinä muistetaan Özilin vapauttava syöttö CR:lle maalintekoon huhtikuun Klassikossa.
Busquets on kasvanut erittäin kypsäksi ja varmaksi pelaajaksi, joka ei tee enää isoja virheitä ja pieniäkin todella vähän. Muistamme takavuosilta pelaajan, joka oli parhaimmillaan häikäisevän hyvä, mutta tasaisuus puuttui ja isojakin virheitä Busille tuolloin sattui. Nykyisin Busquetsilta löytyy tuo taannoin puuttunut tasaisuus.
Busquets osaa isoissa peleissä vartioida vastustajalle tärkeitä pelaajia tehokkaasti. Sen hän teki kauden alkupuoliskon El Clásicoissa Özilille. Busquets on todella älykäs pelaaja sekä pallollisena että pallottomana ja hänen neronleimauksillaan pallo usein saadaan pelattua näppärästi Xaville. Youtubesta näistä löytyy loistavia näytteitä. Heikoista hetkistä viime kauden osalta tulee mieleen Ramiresin maalin UCL-välieristä, joka oli lopulta kohtalokas. Tilanne ei ollut helppo puolustaa, sillä Mascherano oli noussut pivoten tontille karvaamaan ja näin Busin piti lukea peliä ja laskea ottamaan kiinni Ramires, mutta sitä hän ei tarpeeksi hyvin ehtinyt tehdä.
Kierimisistä, heittäytymisestä ja rikkeen korostamisista tunnettu Busquets on kuin onkin vähentänyt niitä. Edelleen Busquets kaatuu pienistä rikkeistä, mutta ei hän mikään räikeä filmaaja ole. Busi toimii linkittävänä pelaajana puolustuslinjan ja pelintekijän, eli Xavin, välillä ja on siten äärimmäisen tärkeä pelaaja Blaugranalle. Tästä syystä myös vastustaja iskee usein Busiin kovaa ja aggressiivisesti. Busquets on todella hyvä luopumaan pallosta juuri oikeaan aikaan, jolloin vastustajan taklaukset myöhästyvät ja näin Busi on todella rikottu pelaaja. Ja se, jos mikä, saa suuren yleisön inhoamaan filmaaja-kurkkija-Busia.
Rooli ensi kaudella tuskin tulee muuttumaan. Jos Keita pysyy joukkueessa, jakaa hän pitkälti Busin kanssa pivoten roolin peliajan, kuten viime kaudellakin. Mascheranon vakuuttavat esitykset topparina ja vähemmän vakuuttavat esitykset pivotena eivät ainakaan vähennä Busquetsin peliaikaa tulevaisuudessa, ainakaan minun papereissani. Uusi hankinta pivoten rooliin tosin ei täysi mahdottomuus ole varsinkaan sitten, jos Keita lähtee.
Arvosana: 8½
Seydou Keita, 32, #15#, 42(20), 4 + 5Keita pelasi parissakin eri roolissa menneellä kaudella. Alkukaudesta näimme hänet yllättävänkin paljon pivotena Busquetsin sijaan yllättävän isoissa ja tärkeissä otteluissa. Mutta joulukuussa El Clásicossa ja seurajoukkueiden MM-kisoissa Busquets otti roolinsa ja siitä lähtien Keita tuli yleensä penkiltä kentälle ottelun lopussa. Puolessa Keitan pelaamista otteluista hän on tullut vaihdosta kentälle. Toinen Keitan rooli oli ns. box-to-box pelaaja, jossa hän juoksi vastustajan 16-alueelle silloin, kun joukkueella oli pallo ja kun oma joukkue menetti sen, rouhi Keita keskikentällä minkä kerkesi ja useimmiten vasemmalla puolella kenttää.
Afrikan mestaruusturnaus katkaisi Keitan kauden tammi-helmikuussa. Sen jälkeen Keita ei pelannut enää keskikentän pohjalla, vaan rouhijana. Vieraspelissä Milania vastaan Pep käytti Keitaa koko ottelun, Chelseaa vastaan toisen osaottelun lopussa Pep yritti tuoda fyysisyyttä ja pääpelivoimaa boksiin Keitan muodossa, mutta tuloksetta. Keitan huippuhetkistä muistuu mieleen ottelun loppuhetkillä syntynyt upea voittomaali Sportingia vastaan, kun Blaugrana pelasi vieläpä vajaalla.
Keitan kaltainen pelaaja on todella tärkeä pelaaja Barcelonan kaltaiselle superjoukkueelle, joka vilisee maailmantähtiä. Keita ei valita peliajan vähyydestä, vaan suostuu istumaan myös penkillä. Ennen kaikkea Keita hoitaa oman roolinsa useimmiten kiitettävästi ja silloin tällöin tuo lisänsä myös maalintekoon. Keita on pallollisena selkeästi Xavia, Iniestaa, Thiagoa, Cesciä ja kumppaneita jäljessä, mutta hän tuo kentälle muuta kuin edellä mainittu pienikokoisten pelaajien ryhmä. Erilaisena pelaaja hän tuo kentälle joskus vaadittavaa fyysisyyttä ja pääpelivoimaa. Joskus Pep sanoi, että Keita on paras pelaaja, jota hän on koskaan valmentanut ja tarkoitti nimenomaan parasta pelaajaa omaksumaan oman roolinsa joukkueessa.
Kokonaisuutena Keitan kausi oli oikeastaan miehen paras seurassa. Oli yllätys, että malilainen pelasi niin paljon ja nimenomaan pivoten roolissa. Kun Macherano pelasi topparina, oli Busquetsille löydettävä joku varamies ja lepuuttaja, ja se oli Keita. Keitaan joukkue ei kaatunut, mutta ei Keitasta ollut joukkuetta kantamaan vaikeilla hetkillä, mitä häneltä ei lähtökohtaisesti toisaalta odotetakaan. Keitaa on huhuttu yhdeksi lähtijäksi kesällä. Vilanova sanoi, että Keita saa jäädä, jos haluaa, joten kaikki riippuu miehestä itsestään.
Arvosana: 7+
Xavier Hernández Creus, 32, #6#, 51(6), 14 + 16Maestro, mammanpoika, kaikkien aikojen paras pelinrakentaja, Barcelonan pelin moottori, Mr. Tiki-taka. Kaikkea tätä on Xavi Hernández Creus. Xavi nousi Blaugranan pelin moottoriksi jo silloin, kun itse profeetta Guardiola pelasi vielä seurassa. 2000-luvun alussa seuran vaikeina vuosina Xavi erottui loisteliaana pelaajana joukosta, mutta maksimaalista arvostusta oli vaikea antaa, kun joukkue ei mitään voittanut. Vuonna 2004 liigamestaruus tuli viimein ja Xavi oli iso osa sitä. Seuraavalla kaudella tuli tupla, mutta Xavi missasi yli puolet kaudesta eikä siten saanut meriittejä itselleen. Parin heikomman kauden jälkeen keskikentän syöttömyllyyn, tiki-takaan, uskova profeetta, Pep Guardiola, palasi ja antoi Xaville roolin, johon mies oli todellakin valmis. Guardiolan alaisuudessa Xavi heräsi uuteen kevääseen niin seura- kuin maajoukkueessakin ja loppu onkin jalkapallohistoriaa.
Xavin kausi 2011 – 2012 oli monikerroksinen. Siihen mahtui jonkin verran ikäviä loukkaantumisia, erityisesti talvella ja keväällä. Ne selkeästi vaikuttivat Maestron pelaamiseen. Mutta edelleen Xavi oli joukkueen pelin moottori. Joukkueen onneksi Thiago ja Cesc olivat täksi kaudeksi tulleet joukkueeseen paikkaamaan Xavin ajoittaisten poissaolojen jättämiä aukkoja. Xavin kauteen mahtui useita huippuhetkiä, sillä tekihän hän henkilökohtaisen maaliennätyksen! Mutta tärkeimmät maalit, lohkovaiheen voittomaali San Sirolla Milania vastaan sekä seurajoukkueiden MM-finaalin maali Santosia vastaan, ovat makeimpia kirsikkoja kakun päällä.
Jotta ei menisi pelkäksi hehkuttamiseksi, niin täytyy realistisesti sanoa, että Xavi on asettanut riman itselleen niin ylös, että väkisinkään sitä ei voi loputtomiin heittämällä ylittää. Siten päättynyt kausi oli Xavilta henkilökohtaisella tasolla heikoin kausi Guardiolan alaisuudessa ja se ei voi olla heijastumatta koko joukkueen suorittamiseen. Osa menee varmasti loukkaantumisten piikkiin, mutta väkisinkin ikä tulee jossain vaiheessa vastaan eikä jalka enää nouse aikaisempaan malliin. Xavi tekee kuitenkin kentällä valtavasti töitä myös pallottomana.
Mitä kertoo se, että Xavi vaihdettiin Chelseaa vastaan Camp Noulla pois, kun tarvittiin välttämättä maalia? Sitä, että bussijoukkueita vastaan Xavi ei välttämättä ole hyödyllisin tai tehokkain pelaaja peruspelaamisellaan. Xavin vahvuudet tulevat esiin paremmin aggressiivisia keskikenttiä ja prässejä vastaan, jolloin vastustaja pyrkii iholle, mutta ei kuitenkaan pääse, koska Xavi on Xavi.
Kun Barcelona pelaa Xavin kautta, on hyökkäyksiin lähteminen usein hidasta, mutta varmaa. Kun Xavi oli poissa ja keskikentällä olivat Iniesta ja Thiago, nopeutuivat hyökkäyksiin lähdöt vaikkakin pallonmenetykset olivat todennäköisempiä kuin Xavin ollessa kentällä, sillä Xavihan ei ole legendan mukaan menettänyt koskaan palloa ja viimeisin harhasyöttö on 90-luvulta…
Ensi kaudella Xavin rooli tulee kentällä ollessaan todennäköisesti olemaan sama kuin tähänkin asti, mutta voisi kuvitella, ettei Maestro pelaa enää joka viikko kahta kertaa viikossa, vaan rotaatio osuu myös häneen yhä useammin. Niinhän tapahtui jo päättyneelläkin kaudella. Parhaimmillaan Xavi pyyhkii edelleen koko maailmalla lattiaa Messi oikeana ja Iniesta vasempana kätenään.
Arvosana: 8+
Andrés Iniesta Luján, 28, #8#, 46(7), 8 + 12Barcelonan keskikentän moottori Xavin ohella on kiistatta Don Andrés Iniesta, isojen pelien ja tärkeiden maalien mies. Iniesta on vaatimaton ja nöyrä. Hän on parhaimmillaan maailman paras. Niin hyvä on Iniesta. Messi on maailman paras kuljettamaan, Xavi syöttämään. Iniesta on molempia.
Iniestan kautta kiusasivat jälleen kerran monet loukkaantumiset. Lihasvammat ovat usein olleet Don Andrésin kiusana eikä viime kausi siis ollut poikkeus. Toivottavasti Iniesta saisi ensi kaudella pelata ehjän kauden, sillä Barcelonan pelistä puuttuu iso ja tärkeä palanen, kun Iniesta ei pelaa.
Iniesta pelasi korkealla tasolla koko kauden lähes poikkeuksetta aina kentällä ollessaan. Hän teki ensimmäisen maalinsa El Clásicossa elokuussa Camp Noulla. Keväällä isoissa UCL-peleissä Andrés iski häkin sekä Milania että Chelseaa vastaan. Lisäksi kauden päättäneessä ottelussa, Copa del Reyn finaalissa, Iniesta alusti loisteliaalla syötöllään Messin maalin. Kokonaisuutena Iniesta pelasi loistavan kauden, henkilökohtaisella tasolla yhden uransa parhaista – ellei jopa parhaan - loukkaantumisistaan huolimatta. Iniestan suoritusten arvoa nostaa se, ettei Barcelona ollut joukkueena ihan yhtä hyvä tai terävä kuin edellisinä kausina eikä läheisin pelitoveri Xavi ollut aina parhaimmillaan niin kuin on totuttu.
Heikkoina hetkinä Iniesta katoaa kuvasta ja tuolloin yleensä hän pelaa vasemmalla laidalla. Yllättävän usein Pep peluutti Iniestaa laidalla. Siihen oli tietysti syynä se, että jonkun oli pidettävä peli leveänä ja Iniestaan pystyi luottamaan, jos johonkin. Mutta niin usein Iniestakin kuitenkin ajautuu laidalta keskelle...
Paras esimerkki löytyy viime joulukuun El Clásicosta, jolloin Iniesta oli ensimmäisellä puoliajalla todella näkymätön ja heikko, mutta toisella puoliajalla rooli muuttui hivenen keskemmäs (lähemmäs Xavia) ja sitten totaalinen dominointi alkoi.
On pakko vielä hehkuttaa Iniestan suorituksia EM-kisoissa! Oli kertakaikkisen huikeaa dominointia uskomattoman kovassa joukkueessa! Xavi oli esillä enemmän neljä vuotta sitten, kun Espanja viimeksi vei EM-tittelin, mutta nyt oli Iniesta. Hieno mies!
Ensi kaudella Iniesta dominoi Barcelonan keskikentällä tuttuun tyyliin tai vieläkin paremmin, jos mahdollista ja terveys sen sallii. Iniesta on nuorempi kuin Xavi, joten absoluuttiset huippuvuodet ovat todennäköisesti kohta vasta käsillä.
Arvosana: 9
Francesc Fàbregas Soler, 25, #4#, 48(10), 15 + 20Viime kesänä Cesc Fábregas saapui vihdoin ja viimein takaisin Barcelonaan. Cesc tuli Arsenalista, Lontoosta ja tuli voittamaan. Ensin tuli Espanjan Supercup, sitten Euroopan Supercup, jossa hän teki joukkueensa toisen ja pokaalin varmistaneen maalin ja myöhemmin tulivat vielä seurajoukkueiden maailmanmestaruus sekä Copa del Reyn voitto.
Cescin rooli joukkueessa viime kaudella oli mielenkiintoinen. Kauden avauspuoliskolla hän pelasi enimmäkseen kohtuullisen vapaassa roolissa timantin kärkenä vaihtaen Messin kanssa paikkaa tuon tuosta. Yhteistyö Messin kanssa toimikin kauden avauspuoliskon aikana kuin unelma ja maaleja syntyi molemmille kuin liukuhihnalta. Cesc pelasi kauden aikana myös alempana keskikentällä Xavin roolissa, mutta esitykset eivät olleet läheskään yhtä hyviä kuin ylempänä. Cesc kuitenkin osoitti olevansa loistava viimeistelijä (jopa päällä!) ja maalisyöttäjä, mutta kauden lopussa hänen tehot katosivat kuin tuhka sinne kuuluisaan tuuleen. Helmikuussa, kun Cesc pelasi kenties kauden parhaan ottelunsa Copa del Reyn välierien toisessa osassa Valenciaa vastaan, hän syötti ja teki maalin. Sen jälkeen Cesc ei maaleja Barcelonan paidassa ole iskenyt. Messin jälkeen tehokkaimpana pelaajana Cesc iski 15 maalia ja 20 maalisyöttöä, eivätkä ne ole huono saldo, mutta kauden ratkaisevissa peleissä keväällä tehot jäivät uupumaan ja se ei voi olla vaikuttamatta kokonaiskuvaan Fábregasin kaudesta. Tiivistettynä voidaan sanoa, että kauden avauspuolisko oli Cesciltä erinomainen, jopa yllättävän hyvä, mutta jälkimmäinen puolisko oli heikko.
Toivottavasti alkavalla kaudella Cesc kasvaa pelaajana yhä paremmaksi ja kehittyy etenkin pelinrakentajana eikä pelkästään maalitekijänä tai syöttäjänä. Näen Fábregasin ylempänä pelinrakentajana pudottamassa ja pitämässä palloja vastustajan 16-alueen tuntumassa vähän kuten kesän EM-kisoissa, mutta samalla toivon, että hänen roolinsa seurajoukkueessa monipuolistuu ja siten hän olisi kykeneväinen pelaamaan korkealla tasolla myös keskikentän muita rooleja.
Arvosana: 7½
Thiago Alcántara do Nascimento, 21, #11#, 45(12), 4 + 8Thiago nostettiin jo edellisellä kaudella B-joukkueesta ykkösjoukkueeseen, mutta kaudella 2011 – 2012 nuorukainen sai viimein sopimuksen ykkösjoukkueen kanssa ja läpimurtokausi odotti ottajaansa. Sen Thiago teki. Hän pelasi yllättävän paljon ja paikoin jopa yllättävän hyvin ja tasaisesti. Jo pre-season antoi odottaa Thiagolta paljon, koska Thiago oli joukkueen paras pelaaja pre-seasonilla iskien lukuisia loistavia maaleja.
Thiago esitti loistavia kuljetuksia, syöttöjä ja haltuunottoja aina kentällä ollessaan. Thiagosta tulee mieleen hieman Ronaldinho, mutta myös Iniesta ja jopa Xavi. Syöttövarmuus noin nuoreksi kaveriksi on huippuluokkaa ja siitä kertoo se, että Thiagolla oli koko La Ligan paras syöttöjen onnistumisprosentti, 94,7 %. Myös Thiagon monipuolisuus on loistava asia, sillä hän kykeni kauden aikana pelaamaan molemmilla laidoilla (Milania vastaan San Sirolla syksyllä sekä Santosia vastaan joulukuussa) keskikentän lisäksi.
Thiago on edelleen nuori, joten annetaan hänelle aikaa, koska emme vielä tiedä, onko hänestä Iniestan ja Xavin tasoiseksi isoja mestaruuksia ottavan joukkueen keskikentän kapellimestariksi. Alku on ainakin lupaava, koska kumpikaan, ei Iniesta eikä Xavi, ollut noin hyvä ja kypsä noin nuorena, mitä Thiago on.
Ensi kaudella Thiago saanee lisää peliaikaa ja lisää vastuuta, joten peliesitykset toivottavasti sitä myöden paranevat entisestään. Kaikki edellytykset siihen ovat. Viime kauden jälkeen odotukset ovat jälleen pykälän verran ylempänä. Thiago ei ole vielä toipunut täysin loppukauden vammastaan, joten hän ei osallistu olympialaisiin, vaan aloittanee pre-seasonin joukkueen mukana.
Arvosana: 8
Ibrahim Afellay, 26, #20#, 5(4), 0 + 0Afellayn kohdalla kausi 2011 – 2012 oli vasta ensimmäinen kokonainen kausi joukkueessa, koska saapuihan hän Barcelonaan tammikuussa 2011. Kauteen lähdettiin kohtuullisen kovin odotuksin, mutta lopulta koko kausi meni hollantilaisen osalta pilalle loukkaantumisen takia ja siten hän on edelleen niin sanottu kääntämätön kortti joukkueessa. Culét muistavat hänet edelliskauden Mestareiden liigan välieristä Real Madridia vastaan, kun hän vaihdosta sisään tulonsa jälkeen syötti Messin iskemän voitto-osuman.
Afellay tervehtyi loppu kaudella täyteen iskuun ja pelasi jopa EM-kisoissa flopanneen Hollannin joukkueessa. Afellay on erikoinen tapaus, sillä hänellä riittää nopeutta laituriksi asti, mutta kauden lopussa näimme häntä keskikenttäpelaajan roolissa Barcelonan paidassa. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään, mutta itse pitäisin miehen joukkueessa, sillä näyttöpaikkoja hän ei ole vielä oikeastaan saanut. Loukkaantuneena olemisesta oli kuulemma jotain hyötyä, sillä hän opetteli espanjan kielen ja on siten entistä valmiimpi joukkueeseen.
Arvosana: 5½
Hyökkääjät:Lionel Andrés Messi Cuccitini, 25, #10#, 60(3), 73 + 37Barcelonan oma kultakimpale Lionel Messi pelasi paljon, todella paljon! Messi on voittanut jo kolme kertaa peräkkäin maailman parhaan pelaajan tittelin eikä loppua tälle putkelle ole välttämättä ihan heti tulossa, sillä tilastojen valossa Messin kausi 2011 – 2012 on kaikkien aikojen kausi mitä kukaan on koskaan missään pelannut. Tilastot eivät tietysti kerro kaikkea, mutta jotain ne silti kertovat.
Messi aloitti kautensa Espanjan Supercupin ensimmäisen osan ottelulla Bernabéulla vain kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli aloittanut pre-seasonin. Silti se oli lopulta Messi, jonka panoksen (tehot 3+2) ansiosta Barcelona voitti kyseisen pokaalin, sillä Real Madrid oli pelillisesti lähempänä Blaugranaa kuin mitä se oli vuosikausiin ollut. Messin maali ja maalisyöttö toivat myös Euroopan Supercupin tittelin Barcelonaan. Syksy meni Messiltä muutenkin varsin mallikkaasti, vaikka lokakuussa puhuttiin jo kriisistä, kun Leo ei tehnyt maalia kolmeen otteluun. Seurajoukkueiden MM-finaalin parhaan pelaajan pysti meni Leolle, kuten myös turnauksen parhaan pelaajan palkinto.
Messin kevät oli vieläkin huikeampi kuin syksy. Neljä maalia Valencian verkkoon, viisi maalia Leverkusenin verkkoon, neljä maalia Espanyolin verkkoon, yhteensä huikeat 44 maalia ja reilut 15 maalisyöttöä 34 pelissä keväällä kertovat jo kaiken oleellisen. Barcelonan hyökkäyspeli lepäsi koko kauden ajan entistä enemmän Messin harteilla Villan ja Pedron loukkaantumisten ja (jälkimmäisen) vaisuuden takia. Keskikenttä ja Alexis Sánchez ottivat maalinteossa roolia sen minkä pystyivät, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi. Chelseata vastaan Camp Noulla Messi otti roolia ja kantoi joukkuettaan harteillaan, mutta kahta kehikkoihin osunutta ratkaisua pidemmälle Messin harteet eivät kantaneet tällä kertaa. Ei aina voi onnistua. Barcelonan ringin kapeus hyökkäyspään ratkaisijoiden osalta tarkoitti sitä, että Messin olisi tällä kertaa ollut pakko onnistua koko kevään ajan kahdesti viikossa täydellisesti. Se oli liikaa vaadittu jopa maailman parhaalta pelaajalta.
Messi kantoi joukkueensa läpi vaikean talven hienoon voittoputkeen, jonka ansiosta jo kerran menetetyiltä näytetyt mestaruusmahdollisuudet palasivat. Lopussa kuitenkin Real Madrid oli parempi, mutta ei Messin huonouden takia, vaan aivan muiden syiden. Ei ole Messin vika, ettei hänen joukkueessaan riittänyt leveyttä ja ratkaisuvoimaa hänen lisäkseen ja muun muassa sen takia nousi tie pystyyn kahdessa tärkeimmässä kilpailussa.
Messi nousi päättyneellä kaudella Barcelonan kaikkien aikojen maalipörssin kärkeen. Messi teki La Ligan (50) ja UCL:n (14) maaliennätykset, voitti toisen kerran urallaan Pichichin ja Euroopan Kultaisen Kengän ja neljännen kerran peräkkäin Mestareiden liigan maalipörssin. Maalinteon lisäksi kymmenet maalisyötöt ja huikeat esityöt kertovat omaa jälkeään Messin merkityksestä joukkueelle. Jos Xavi on Barcelonan koko pallonhallintaan perustuvan keskikenttäpelin moottori, on Messi hyökkäyspelin sielu ja ruumiillistuma, jonka maalinälkä ei ota loppuakseen. Tilastojen mukaan Messillä oli myös koko La Ligan eniten onnistuneita läpisyöttöjä.
Mutta tilastot sikseen, Messi on niin paljon muutakin kuin mitä tilastot kertovat. Tapa pelata jalkapalloa pienessä tilassa kuljettamalla, syöttelemällä ja harhauttamalla yksinkertaisesti on jotain, millaista ei ole kenties koskaan nähty. Messi on todellinen talentti, maailman paras.
Messin kaudessa oli kuitenkin huonotkin puolensa. Messi pelasi liikaa. Se ei tietenkään yksiselitteisesti ollut Kirpun vika, mutta hänen palava halunsa pelata koko ajan on osa syy. Toinen puoli syytä on Villan loukkaantuminen, Pedron surkea vire sekä Fábregasin ja Sánchezin ensimmäiset kaudet seurassa. Nämä syyt pakottivat Guardiolan peluuttamaan Messiä koko ajan sen lisäksi, että Barcelonan oli pakko voittaa joka ottelu keväällä taistellakseen mestaruudesta edes teoreettisesti. Ja jotta Messi pystyisi pelaamaan 60 täyttä ottelua kaudessa, piti Messin muovata pelaamistaan kentällä. Messi ei prässännyt tai liikkunut pallottomana enää entiseen malliin, vaan harrasti paljon ns. säästöliekillä pelaamista, jolloin Barcelona joutui välillä pelaamaan ikään kuin miehen vajaalla. Se ei voi olla pitkässä juoksussa hyväksi joukkueelle eikä Messille itselleen. Siksi onkin tärkeää, ettei Leo pelaa aina täysiä minuutteja kahta kertaa viikossa jatkossa.
Kesällä Messi saa pitkästä aikaa lomailla kunnolla, joten odotukset ovat entistä korkeammalla ensi kauden suhteen Messin osalta. Hänestä tulee syksyllä isä, joten onnea hänelle. 38 maalia, 47 maalia, 53 maalia, 73 maalia… Voiko noususuhdanne yhä jatkua? Onko se enää mahdollista? Sen aika näyttää, mutta ei se loputtomiin voi jatkua. Messi on kausi kaudelta ollut yhä tärkeämpi palanen myös pelinrakentelussa, joten etenkin sillä saralla odotan eteenpäin menoa. El Clásico joulukuussa oli oiva osoitus siitä, kuinka hyvä Messi voi olla 10-paikalla. Jotain samantapaista saattaa olla tulevaisuudessa luvassa. Mitä tapahtuu kehitykselle, kun Pep ei ole enää valmentajana?
Arvosana: 10-
Alexis Alejandro Sánchez, 23, #9#, 41(10), 15 + 5Alexis Sánchez oli vielä suurella yleisölle tuntematon ennen kuin saapui Udinesesta Barcelonaan kesällä 2011. Sánchez pelasi hyvän kauden. Hän ei flopannut, mutta ei myöskään koko aikaa vakuuttanut. Culét rakastavat kuitenkin häntä jo nyt, sillä hän on osoittanut olevansa kova poika tekemään töitä kentällä muidenkin edestä eivätkö tilastot todellakaan kerro chileläisen arvoa joukkueelle.
Alexis Sánchez pelasi kauden aikana molemmilla laidoilla sekä kärjessä. Vakuuttavimmat esitykset tulivat kenties kärjessä Messin yläpuolella. Joulukuussa tuossa roolissa Los Blancosin linja oli helisemässä ja siitä osoituksena Sánchez iski kertaalleen pallon Ikerin selän taakse. Sánchez iski pallon maaliin myös huhtikuun Klassikossa, mutta se jäi valitettavasti lohdutusosumaksi tappion myötä.
Sánchez kärsi kauden aikana paljon loukkaantumisista, mikä vaikeutti sopeutumista ja sai Guardiolankin hermostumaan, sillä Alexis Sánchez vaikutti yrittävän liikaa eikä siten muistanut säästää itseään tilanteissa, jotka sellaisen sallivat.
Kokonaisuutena kausi oli kuitenkin varsin onnistunut debyyttikausi Alexis Sánchezilta joukkueeseen, joka vaatii paljon, ottaa paljon, mutta parhaimmillaan myös palkitsee ruhtinaallisesti. Udinese oli kuitenkin hyvin erilainen ympäristö pelaajalle Barcelonaan verrattuna, mutta Sánchez ei antanut sen häiritä, vaan yritti kovasti, todella kovasti. Alexis pelasi loukkaantumistaan huolimatta tasaisemman kauden kuin esimerkiksi toinen debytantti Cesc Fábregas.
Alexis Sánchezin pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota omaan lihashuoltoon. Moraaliltaan hän on valmis Barcelonaan, samoin tekniseltä osaamiseltaan. Taktisella puolella miehellä on vielä kehityttävää, mutta onneksi hän on nuori. Toivottavasti ensi kaudella Alexis Sánchezin kehitys jatkuu nousujohteisena, koska kilpailu peliajasta on entistä tiukempaa Villan paluun myötä.
Arvosana: 8
Pedro Eliezer Rodríguez Ledesma, 24, #17#, 48(16), 13 + 8Pedro teki läpimurtonsa kaudella 2009-2010 ja jatkoi loistavia otteita kaudella 2010-2011. Pedron vahvuuksiin kuuluu hyvä viimeistelytaito ja tietynlainen suoraviivaisuus ratkaisupaikoissa, mikä usein puuttuu muilta Blaugranan pelaajilta. Kaudella 2011-2012 Pedro oli kuitenkin kaukana parhaastaan. Viimeistely ei ollut läheskään tutulla tasolla ja oikeastaan Pedro ei enää päässyt edes tekopaikoille samaan tapaan kuin aiemmin. Pallon saadessaan Pedrolta puuttuivat hänelle tyypillinen yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus ja hän yritti ihan turhaan tehdä asioita liian monimutkaisesti tai näyttävästi ja siten peli meni hänen osaltaan erittäin hitaaksi ja tehottomaksi. Peli puuroutui. Loukkaantumiset eivät helpottaneet asiaa.
Pedro ehti toki tehdä kauden aikana 13 maalia, mikä ei sinällään ole huonosti ottaen huomioon muun joukkueen tason maalienteon suhteen (pois lukien Messi). Mutta maalit tulivat hyvin pitkälti selkeästi heikompia joukkueita vastaan tai vasta sitten kun liigamestaruus oli jo ratkennut.
Mahtui Pedron kauteen jokunen valopilkkukin. Syyskuussa Pedro esitti vielä hyviä otteita iskien Milanin ja Valencian verkkoon maalit. Copa del Reyn puolivälierissä tammikuussa Real Madridia vastaan isketty osuma oli hyvin viimeistelty. Kauden lopussa Pedro nosti vähitellen tasoaan, mutta ei riittävästi, jotta hänestä olisi ollut liigan tai Mestareiden liigan ratkaisupeleissä juurikaan apua. Copa del Reyn finaalissa Pedro maalasi kahdesti ja pelasi samalla kauden parhaan pelinsä varmistaen paikkansa Espanjan maajoukkueen kisamiehistöön.
Pian alkavalla kaudella Pedro palaa toivottavasti huippuiskuun, jossa olemme hänet tottuneet näkemään, sillä Messi ei voi enää yksin vastata koko joukkueen tehoista. EM-kisoissa Pedro oli pirteä, vaikka ei tehoista nauttinutkaan.
Arvosana: 6+
David Villa Sánchez, 30, #7#, 24(7), 9 + 3Villa aloitti toisen kautensa Blaugranan paidassa vahvasti iskemällä Bernabéulla Supercupin pelissä huikean osuman. Muutenkin Villan alkusyksy oli varsin hyvä, vaikka hän hukkasi tosi paljon paikkoja. Parhaiten muistuu mieleen Valenciaa vastaan hukattu tuhannen taalan paikka ottelun lopussa.
Mitä pidemmälle syksy eteni, sitä tuskaisemman näköistä oli Villan pelaaminen. Takkuisuus paistoi miehen kasvoilta eikä mistään meinannut mennä sisään. Lopulta Villa ei mahtunut avaukseen joulukuun Klassikkoon, vaan hänen paikkansa nappasi Alexis Sánchez. Muutamaa päivää myöhemmin Villa loukkaantui ja oli lopulta koko loppukauden sivussa. Sittemmin selvisi, että Villan jalka oli jo ollut aikaisemmin kaudella ollut kipeä, mikä oli vaikuttanut negatiivisesti miehen pelaamiseen.
Toivottavasti Villa palaa terveenä ja huippukuntoisena takaisin, sillä huippukuntoista Villaa joukkue kaipaa. Villa olkoon Barcelonan ”hankinta” ensi kaudeksi hyökkäyspäähän.
Arvosana: 6-
Juan Isaac Cuenca López, 21, #23#, 30(10), 4 + 12Isaac Cuenca pelasi vielä kauden alussa B-joukkueessa, mutta nousi Pedron heikon vireen, Alexis Sánchezin ja Villan loukkaantumisten myötä ykkösrinkiin loppusyksystä ollen siellä kauden loppuun saakka. Cuencan vahvuudet ilmenevät loistavassa laitapelaamisessa. Cuenca on loistava keskittäjä ja hyvä löytämään tilaa keskityksilleen. Cuenca osaa säilyttää leveyden, mikä on taktisesti erittäin tärkeää Barcelonan pelissä, jossa niin usein jauhetaan vain keskeltä. Taktisesti Cuenca siis oli tärkeä nosto ykkösjoukkueen rinkiin.
Cuenca ei missään nimessä ole valmis pelaaja, sillä hän on vasta 21-vuotias eikä hän ole kokenut ykkösjoukkueen mukana tuomia paineita kuin vähän alusta. Keväällä Cuenca pääsi avaukseen ratkaisuotteluun Chelseata vastaan ja syöttikin heti avausmaalin, mutta se ei lopulta riittänyt jatkoon. Cuenca tarvitsee lisää kokemusta ja me kannattajat tarvitsemme häneltä lisää näyttöjä, jotta voisimme heittää todellisen ja lopullisen arvion siitä, miten korkealle hänen eväänsä riittävät. Ensi kausi näyttää paljon ja joka tapauksessa Cuencan osalta se alkaa sairastuvalla. Pelikentille Cuenca palannee vasta joskus syyskuun jälkeen.
Kausi oli hieno hänelle itselleen ja täysin puskista tuli varmasti kaikille nousu ykkösjoukkueeseen. Eli odotuksiin nähden kaikki meni nappiin, mutta suoritustaso ei vielä täysin vakuuttanut absoluuttisella huipulla, mikä ei ollut sinällään yllätys.
Arvosana: 7
Cristian Tello Herrera, 20, #37#, 22(18), 7 + 3Tello teki Cuencan tapaan nousun ykkösrinkiin vasta kesken menneen kauden. Cuencan tapaan Tello on laitapelaaja. Tellon vahvuudet ovat (lähtö)nopeudessa sekä oikea-aikaisuudessa. Jyrkästi sanottuna Tello on yhden kikan mies, mutta olen nähnyt liian vähän hänen pelejään voidakseni sanoa niin. Tello vaikuttaa Cuencaa yksipuolisemmalta, mutta nopeammalta, pelaajalta. Tello osoitti myös erinomaista tehokkuutta pelaamissaan peleissä, mutta huhtikuun El Clásicossa kävi ilmi, ettei hänkään Cuencan tapaan ihan valmis vielä ollut ottamaan sitä viimeistä askelta. Tello ei tuossa pelissä vakuuttanut laidallaan, vaikka paikkoihin hän kyllä pääsi.
Ensi kausi on vielä kysymysmerkki Tellon osalta. Ainakin hän on mukana alustavassa ryhmässä matkalla Lontoon olympialaisiin ja niiden jälkeen hän palannee Blaugranan rinkiin. Joitain huhuja miehen siirtymisestä/lainaamisesta Atléticoon on ollut, mutta saapa nähdä, mitä tapahtuu. Kyllähän Tello olisi tervetullut lisä pitämään leveyttä Barcelonan hyökkäyspäässä, sillä kuten viime kaudella nähtiin, se ei kestä montaakaan loukkaantumista.
Arvosana: 6½
Kauden aikana näimme myös joitain B-joukkueen muitakin pelaajia Barcelonan ykkösjoukkueen paidassa kentällä, mutta en näe järkeä antaa heille arvosanaa niin vähäisen peliajan vuoksi. Annetaan Montoyalle erityismaininta kypsistä otteista Copa del Reyn finaalissa!
***
Mikä meni pieleen?Vaikka pitkin avausta on tullut jaariteltua syitä menetettyihin pokaaleihin, käyn silti vielä läpi ne tiivistetysti omassa osiossaan.
Guardiolan Barcelona ei kärsinyt avainpelaajien osalta pahoista loukkaantumisista kausien 2008-2009, 2009-2010 tai 2010-2011 aikana paria poikkeusta (Puyol, Iniesta & Abidal) lukuun ottamatta. Kaudella 2011-2012 se kärsi. Ensin loukkaantui Afellay (okei, ei avainpelaaja, mutta hyödyllinen rotaatiopelaaja), sitten Villa (ehdoton avainpelaaja) ja lopuksi Fontás (juniori). Kaikki edellä mainitut loukkaantumiset olivat pahoja, vähintään puolen vuoden toipumista vaativia, tapauksia. Mutta ei siinä vielä kaikki. Alexis Sánchez kärsi koko kauden pienistä tai keskisuurista (2 kk) vaivoista, kuten myös Iniesta (yllätys yllätys), Pedro, Fábregas, Xavi ja Adriano. Toki Abidal on oma lukunsa.
Loukkaantumisia sattuu tietysti jokaiselle joukkueelle eivätkä ne saisi olla mikään selitys. Fakta nyt kuitenkin on, että Guardiola tykkää kapeasta tai kapeahkosta pelaajaringistä, jossa ei turhia penkkiveikkoja juurikaan ole. Se taktiikka toimi kolme kautta, mutta ei viime kaudella. Selvää on, että kapealla ringillä loukkaantumiset vaikuttavat enemmän kuin laajalla pelaajamateriaalilla. Onneksi b-joukkueen pojat antoivat omalta osaltaan elvytystä tilanteeseen ja antavat varmasti jatkossakin, vaikka b-joukkueen pelit ovat ihan eri tason pelejä ykkösjoukkueen peleihin verrattuna.
Etenkin hyökkäyspään osalta Barcelonan materiaali oli ja on kapea. Välillä oli poissa Afellay, Villa, Pedro, Alexis Sánchez ja Iniesta, joten ei ihme, että vaikeuksia oli. Villa ja Pedro olivat niitä tukipelaajia, joihin Barcelona luotti kaudella 2010-2011 (tietenkin Messin ohella), mutta viime kaudella näin ei ollut, vaan he pettivät. Villa ei tietysti loukkaantumiselleen mitään voi, mutta vire ennen loukkaantumistaan ei ollut mairitteleva ja Pedro oli lähes koko kauden täysin hukassa. Sen seurauksena lähes koko hyökkäyspeli, sen tehokkuus ja tae voittamisesta lepäsi Messin harteilla. Uudet kaverit, Fábregas ja Sánchez, auttoivat minkä pystyivät, mutta Fábregas oli hänkin puolet kaudesta ihan pihalla – jyrkästi sanottuna. Xavi oli pelillisesti heikompi kuin kolmella aikaisemmalla kaudella, mutta tehollisesti hän teki osansa. Iniesta pelasi loistavan kauden, mutta hänkin oli edelleen liikaa sairastuvalla. Cuenca ja Tello tekivät, minkä pystyivät, mutta ei heidän varaansa vielä voinut noin paljon laskea kuin mitä viime kaudella tehtiin.
Huippujoukkueessa vastuuta pitää jakaa, jotta tiukan paikan tullen ei olla liian helposti eliminoitavissa ja olla liian riippuvaisia yhden pelaajan suorituksista. Barcelona oli juuri sitä viime kaudella. Kaikki kunnia Messille, hän on loistava jalkapalloilija, viimeisen viiden vuoden paras sellainen, mutta ei hänkään joka keskiviikko ja lauantai voi joukkuettaan voittoon pelastaa, ei nykyjalkapallossa, jossa kilpailu on kovaa ja marginaalit minimaalisia. Muistellaanpa Barcelonaa kausimallia 2008-2009, jolloin Messi, Eto’o ja Henry muodostivat pelätyn hyökkäyskolmikon, joista kuka tahansa pystyi ratkaisuihin eikä yhden pelaajan huono päivä estänyt joukkueen voittamista. Samaa voitiin sanoa Pedrosta, Messistä ja Zlatanista (myöhemmin Bojanista) kaudella 2009-2010. Kaudella 2010-2011 Villa-Messi-Pedro oli tuo nippu, joka toimi tehokolmikkona yhdessä ja kantoi vastuuta tehoista yhdessä.
Kaudella 2011-2012 Barcelonalla oli Messi ja muut. Ketkä muut? No, oli Fábregas (15 maalia kauden avauspuoliskolla), Alexis Sánchez (15 maalia, mutta puolet kaudesta sivussa), Xavi (keskikentän pelaajaksi kova saldo: 14 osumaa) ja Pedro (surkea kausi 13 maalistaan huolimatta). Mutta kukaan edellä mainituista pelaajista ei pelannut koko kautta tasaisesti vastuuta kantaen ja tehoja tehden. Siihen toivon ja uskon muutosta ensi kaudeksi. Katsokaa vaikkapa Real Madridin hyökkäysvitjaa viime kauden osalta: CR teki 60 maalia, Benzema säesti 32 maalillaan ja Higuaín teki kakkoshyökkääjänä 26 maalia. Jopa Real Madridin neljänneksi paras maalintekijä, Callejón, teki lähes vastaavan määrän maaleja kuin Barcelonan toiseksi tehokkain pelaaja. Callejón siis maalasi viime kaudella 13 kertaa, Cesc ja Alexis Sánchez 15. Liigamestaruus ratkesi tähän.
Syksyllä joukkue oli edelleen kenties maailman vaikeimmin voitettava joukkue (ainoastaan Getafe onnistui siinä), mutta tasapelejä tuli silloin tällöin (ja tässä tapauksessa liikaa), mikä kieli pienestä keskittymisen ja/tai motivaation puutteesta. Tämä tarkoitti sitä, että jo tammikuun otteluruuhkasta lähtien oli pakko voittaa jokainen peli, koska oltiin vastustajaa perässä (vastustajaa, joka oli erittäin hyvä, mutta tähän tullaan myöhemmin). Siinä ei onnistuttu, koska materiaali antoi periksi loukkaantumisten myötä. Voittoputki saatiin päälle vasta helmikuusta lähtien, mikä oli jälkikäteen ajateltuna auttamatta liian myöhään…
.. koska se vaati Barcelonan täydellistä onnistumista ja Los Blancosin epäonnistumista loppukauden osalta, mitä ei kuitenkaan lopulta tapahtunut. Oli jo ihme, että Barcelona ylipäätään oli mestaruustaistelussa vielä mukana, kun huhtikuun Klassikkoon lähdettiin. Siitä menee iso kiitos koko joukkueelle sekä etenkin Lionel Messin häikäisevälle kevätvireelle.
Lopulta huhtikuun ratkaisupeleissä joukkue romahti. Blaugrana menetti kaksi suurinta ja tärkeintä pokaalia viikon sisään. Miksi näin kävi? Yksiselitteistä syytä on vaikea löytää eikä sitä tarvitsekaan. Pikemminkin täytyy nostaa esiin koko kauden aikana esillä olleet ongelmat: Kapea rinki ei kestänyt loukkaantumisia ja siten todellisia vastuunkantajia oli liian vähän.
Viimeistely on tärkeä osa jalkapalloa, kenties se tärkein, jos haluaa voittaa, ja se petti Blaugranalta varsinkin Chelseaa vastaan. Alexis Sánchez ylärimaan, Cescin maaliin menevä chippi siivotaan maaliviivalta, Čech torjuu Puyolin puskun vain vaivoin, Pedro vetää tolppaan ja Busquets lopulta taivaisiin. Puhumattakaan toisessa osassa hukattuja paikkoja: Messin kaksi torjuttua paikkaa, Messin rimaan vedetty pilkku, Messin tolppaan osunut laukaus… Ja nämä ovat siis vain niitä tilanteita, jotka muistuivat mieleen tarkistamatta.
Barcelona on onnistunut kolmen kauden ajan lähes poikkeuksetta olemaan parhaimmillaan ja siten voittamaan ne kaikkein tärkeimmät ottelut sekä syksyllä että keväällä. Viime kaudella näin kävi vain syksyllä. Aina ei voi olla parhaimmillaan, ei edes Messi, Xavi ja Iniesta. Täytyy kuitenkin muistaa, että vastustaja oli erittäin kova. Real Madrid oli paras Real Madrid, joka minun culéna olon aikana (2003-2012) on vastaan asettunut. Se oli tehokas, täsmällinen, monipuolinen ja aggressiivinen kone, joka ei ollut liikaa kenenkään yhden yksilön varassa, vaan vastuu jakautui sopivasti. Los Blancosin monipuolisuus ilmeni siinä, että se kykeni pelaamaan ilman palloa, eli puolustamaan ja sitten iskemään vaarallisesti ja nopeasti vastaan, mutta samalla se kykeni dominoimaan otteluita pallokontrollillaan yhä paremmin ja paremmin, mikä teki siitä tehokkaan myös kyläseuroja vastaan (jota se ei ollut Mourinhon ensimmäisellä kaudella).
Lopulta Real Madrid voitti Barcelonan keskinäisessä ottelussa ja ratkaisi siten mestaruuden itselleen. Se viimeistään osoitti, että se joukkue todella ansaitsi mestaruuden. Täytyy muistaa, että Real Madrid kasvoi joukkueena kauden aikana valtavasti. Barcelona oli heille se iso peikko, jota he eivät pystyneet selättämään elokuun Supercupin otteluissa eivätkä joulukuun Klassikossa liigassa tai Copa del Reyn peleissä tammikuussa. Mutta nuo tappiot olivat arvokkaita Mourinholle ja koko heidän joukkueelleen, koska he ottivat niistä opiksi ja hyödynsivät tehdyt kotiläksynsä viimein huhtikuussa. Mourinho yritti olla kauden 2010 – 2011 jälkeen viisas ja lyödä Barcelona ja Pep Guardiola taktisessa pelissä heti kättelyssä elokuussa, mutta Pep oli viisas ja teki omia vastamuutoksia, joiden avulla kauden viisi ensimmäistä Klassikkoa kääntyi Barcelonalle. Pepillä ei kuitenkaan ollut enää eväitä huhtikuussa, vaan takki oli taktiselta puolelta tyhjä ja toisaalta joukkue ei myöskään ollut missään nimessä terävimmillään.
Barcelonan puolelta liian moni kolmen edellisen kauden aikana loistavasti pelannut avainpelaaja alisuoritti pitkin koko kautta. Puhtaisiin epäonnistujiin voidaan laskea Pedro ja Piqué. Yleisesti alisuorittaneisiin pelaajiin voidaan laskea Valdés ja Alves. Xavi kuuluu puolestaan joukkoon, joka alisuoritti silloin tällöin eikä näin pelannut yhtä loisteliasta kautta hänkään, kuin mitä edelliset kaudet olivat olleet. Pitkäaikaispotilaita en viitsi edes mainita.
Täytyy toki muistaa, että Barcelonan joukkue joutui henkisesti äärimmäisen raskaiden takaiskujen kohteeksi jatkuvasti. Keväällä 2011 Abidalin maksasta poistettiin kasvain ja se oli jo kyllin raskas tapaus. Sitten syksyllä 2011 Afellayn kausi meni pilalle loukkaantumisen vuoksi. Lokakuussa Tito Vilanovalla todettiin kasvain ja joukkuetta koeteltiin jälleen. Joulukuussa Villan kausi oli sananmukaisesti paketissa. Fontás loukkaantui pahasti tammikuussa. Maalis-huhtikuussa oli jälleen Abidalin vuoro, kun maksansiirto oli edessä ja siten (normaalin) elämän ja jalkapallouran jatkuminen oli vaakalaudalla. Huhtikuussa Pep ilmoitti lähdöstään. Tällaista määrää epäonnea ei toivo millekään joukkueelle!
Josep Guardiola i Sala – profeetta & seuralegenda vailla vertaistaan
"I did cartwheels of joy when I was made Barca B coach and the same when I took over the first team," Pep admitted. "But time wears everything down and time has worn me down. Had we not been winning so much then I would have left sooner. These projects are always built to be short, not long-term."Kun Josep Guardiola kesällä 2008 piti ensimmäisen lehdistötilaisuutensa Barcelonan ykkösjoukkueen valmentajana, hän ei luvannut pokaaleita, voittoja tai menestystä. Hän ainoastaan lupasi kovasti yrittävän ja töitä tekevän joukkueen. Samaan hengenvetoon Pep kehotti kiinnittämään turvavyöt. Ja nyt, neljä kautta myöhemmin, voin sanoa, että olipa helvetinmoista kyytiä!
Culéille neljän kauden aikana Pepin kanssa voitetut 14 pokaalia ovat tietysti kaikki kaikessa, mutta tavallisien sivustaseuraajien ja jalkapallon ystävienkin on ollut mahdoton olla arvostamatta Blaugranan pelaamaa mullistavaa, rohkeaa, luovaa ja hyökkäysvoittoista jalkapalloa, jonka Pep Guardiola herätti henkiin. Guardiola tuntee barcelonismon ja tietää, ettei barcelonismossa ole tärkeintä pelkästään ne voitot, vaan tyyli, miten voitetaan.
***
Pep toi Barcelonaan takaisin ammattimaisuuden. Rijkaardin aikana ja varsinkin viimeisinä kausina homma ei ollut hollantilaisen hanskassa ja maailmantähdet Ronaldinhon ja Decon johdolla saivat aivan liikaa vapauksia kentällä, harjoituksissa ja etenkin kentän ulkopuolella siviilielämässä. Näiden pitäisi olla yksinkertaisia juttuja huippu-urheilussa, mutta silloisessa Barcelonassa näin ei ollut, kuten on nyt viimeistään jälkeenpäin käynyt ilmi.
Pep toi mukanaan työläisten mentaliteetin. Hän teki koko organisaatiolleen selväksi, että mitään ei tultaisi saamaan ilmaiseksi, vaikka oltaisiin kuinka taitavia tahansa. Kaikki lähtee omasta tekemisestä harjoituskentällä ja sitten harjoituskentällä tehtyjen asioiden siirtämisestä peleihin. Pep tiesi, mitä pelaajilta halusi ja vaati sitä. Hän ei tuominnut koskaan ketään julkisesti, ei haukkunut, mutta oli kuitenkin vaativa siinä suhteessa, että jatkuvien huonojen peliesitysten seurauksena penkillä istuttiin. Samalla Guardiola loi uskoa pelaajiin ja motivoi heitä tavalla, jollaista ei ole Barcelonassa nähty pitkään aikaan, jos koskaan. Sen Pep teki jo pelkällä olemuksellaan.
“If Pep told me to throw myself off the second tier at the Camp Nou,” said Dani Alves once, “I’d think: ‘There must be something good down there.’”Pep Guardiola itse valmentajana elää ja hengittää jalkapalloa ja se lopulta ajoi hänet ulos Barcelonan päävalmentajan tontilta. Pep on perfektionisti ja viimeisen päälle herrasmies. Hän vaatii pelaajiltaan täydellisyyttä, mutta itseltään vielä enemmän. Peliä edeltävänä päivänä Pep katsoi tulevan vastustajan pelejä yksin pimeässä huoneessa tuntikausia muistiinpanoja tehden. Se on sitä jalkapallovalmentajan arkea raadollisimmillaan. Ja sitä Pep sisimmässään rakastaa; sitä makua, veren makua, kuten Pepin hyvä ystävä Marcelo Bielsa sitä aikanaan nimitti.
Pep esiintyy lehdistölle aina herrasmiesmäisesti, omana itsenään ollen samalla äärimmäisen tietoinen sanomisistaan. Häntä ei tarvitse kutsua The Special One:ksi, koska hän ei koskaan ole halunnut olla millään jalustalla pönkittääkseen omaa itsetuntoaan tai egoaan. Pep haluaa olla kaikille tuttavallisimmin Pep.
Barcelonan ensimmäinen kausi Guardiolan alaisuudessa oli huikeaa ilotulitusta. Ensimmäinen kausi oli kuin sotaa, jossa yllättäen peliin tullut johtaja ottaa unohdetun armeijan komentoonsa ja valjastaa siitä itselleen täydellisen joukon, jolla on vielä ensimmäisessä taistelussa yllätyksen tuoma etu puolellaan. Pep teki Barcelonalla juuri näin. Tekninen taito oli niin valtaisaa, ettei Pepin tarvinnut edes taktisesti esittää mitään ylivoimaista voittaakseen vastustajansa. Messin, Eto’on ja Henryn muodostama hyökkäyskolmikko oli maailman ylivoimaisesti paras hyökkäystrio. Samalla koko joukkue huokui itseluottamusta ja raikkautta eikä Xavin ja Iniestan johtamaa keskikenttää lyönyt kukaan.
Keväällä 2009 UCL-välierissä Chelseaa vastaan tähdet olivat kohdallaan ja Barcelona eteni jatkoon ja lopulta ylivoimaiseen mestaruuteen, mutta samalla tuossa välierässä Guardiola sai ajatuksen, josta koko seura on sittemmin maksanut vähintään keskipitkän pennin. Hän sai – ymmärrettävistä syistä – idean, että Barcelonan oli hankittava Plan B Chelsean kaltaisia bussipysäkkejä vastaan ja se oli Zlatan Ibrahimovic. Toki ajatuksen takana ei ollut ainoastaan ottelupari Chelseaa vastaan, vaan seurassa muistettiin myös seuran edellisen suurmestaruuden, eli vuoden 2006, jälkeinen laakereilleen jääminen ja sen seurauksena koko joukkue pöhöttyi. Pep ei sallinut sitä tapahtuvan kevään 2009 triplamestaruuden jälkeen. Samalla Pepin valtasi tunne, että Samuel Eto’osta oli päästävä eroon. (Jälkeenpäin ajateltuna itseäni harmittaa, että Eto’osta luovuttiin jo tuolloin.)
Pepin johtamalla toisella kaudella, eli kaudella 2009-2010, joukkueen pelimäärä kasvoi edelliskevään menestyksen myötä. Peliesitykset olivat ensimmäistä vuotta tasapainoisempia, vaikka vastustajat olivatkin oppineet yhä paremmin pelaamaan Blaugranaa vastaan eikä sillä ollut enää yllätyksen tuomaa etua. Kuitenkin kaikki sujui hyvin kevääseen 2010 asti, kunnes Pepille ja Zlatanille tuli jotain riitaa eikä Zlatan enää pelannut hyvin. (Hän ei tosin pelannut ennen sitäkään mitenkään kaksisesti keväällä.) Interiä vastaan pienet marginaalit ja onni ratkaisivat UCL-välierän voiton ja lopulta koko UCL:n voiton Italiaan, mutta Espanjan herruus säilyi Barcelonassa. Taktisesti merkittävin askel Barcelonalle oli Messin siirtyminen pysyvästi laidalta keskelle.
‘Pep Guardiola said that the biggest thing that has happened in these past few months are not the victories, nor the titles, nor the glory. “The biggest thing that has happened is that people thank me more than they congratulate me.” …after Pep’s team won the first Club World Cup in Barca’s history.Ongelmiin ajautunut Zlatan saikin heti lähteä kesällä 2010 ja tilalle hankittiin pelityyliin sopivampi David Villa. Villa oli menestys. Jo edelliskaudella läpimurtonsa tehnyt Pedro muodosti yhdessä Messin ja Villan kanssa pelottavan kovan kärkitrion. Joukkue oli taktisesti huomattavasti kypsempi kuin Guardiolan ensimmäisellä tai toisella kaudella ja se näkyi entisestään kasvavana pallokontrollina. Pelejä dominoitiin entistä enemmän eikä sattumalle annettu sijaa. Syksystä 2010 muistetaan aina 5-0 Camp Noulla Valkoisia vastaan. Casillasin ilme, Mourinhon ilme…
Keväällä Barcelona ja Guardiola tekivät sen taas. Copa del Reyn menettäminen oli oikea-aikainen herätys joukkueelle ja sen myötä tie finaaliin aukeni loistopelillä Bernabéulla. Finaalissa ManU oli toistamiseen suupala Pepille, tällä kertaa vieläkin ylivoimaisemmin. Jopa suuri Sir Alex myönsi Barcelonan ylivertaisuuden. Tuplamestaruus oli uskomaton saavutus.
Guardiolan viimeinen kausi oli taktisesti ehdottomasti kypsin. Variaatioita oli käytettävissä Thiagon, Alexis Sánchezin ja Cescin myötä entistä enemmän ilman, että laatu suuresti kärsisi. 3-4-3 oli tervetullut uudistus joukkueelle, vaikka se paikoitellen sekoitti myös joukkueen peliä. Loukkaantumiset olivat joukkueen huolena. Suurimmilta loukkaantumishuolilta Barcelona oli aikaisemmilla Guardiolan kausina säästynyt, mutta ei enää. Sitä kokoonpano ei kestänyt ja se alkoi näkyä otteluruuhkassa tasapeleinä, koska Xavi, Messi ja kumppanit eivät voi olla aina kahdesti viikossa ratkaisemassa otteluita. Tosin syksyn kuntohuippu oli täydellisesti ajoitettu, joten siitä ei voi moittia.
Kun Barcelona oli kymmenen pistettä Real Madridia perässä, Pep kertoi mestaruuden olevan jo mahdoton. Siltähän se tuntui, mutta Pep oli fiksu mies ja tiesi, mitä sanoi. Samalla hän oli myös rehellinen, ainakin puoliksi. Kun Barcelona lähti neljän pisteen kaulasta huhtikuun El Clásicoon, kaikki oli auki. Mutta Los Blancos vei tuon taistelun ja lopulta mestaruuden. Mourinho oli oppinut kauden aikaisemmista Klassikoista ja toisaalta Pepillä tai koko Barcelonan joukkueella ei ollut enää uutta ässää hihassa CR:n lamauttavan maalin jälkeen. Kaksiosainen taisto Chelseaa vastaan hävittiin jo käytännössä ensimmäisen osan viimeistelyongelmiin, mikä mahdollisti Chelsean bussipysäkkitaktiikan. Lisäksi Barcelona ei ollut hereillä kummankaan ottelun ensimmäisten puoliaikojen lisäajoilla ja Chelsea rankaisi molemmilla kerroilla. Ne mahdollistivat aina toisille puoliajoille Chelsealle ihanteellisen tilanteen: ei tarvinnut tehdä maalia, vaan ainoastaan pitää maali puhtaana.
Viikon sisään ratkesi kaksi isoa pokaalia ja tällä kertaa ne menivät molemmat Barcelonan ulottumattomiin. Aikaisemmilla kausilla näin ei ollut käynyt, mutta aikaisemmilla kausilla samaan tapaan Barcelona pelasi lyhyen ajan sisään isoista asioista otteluissa, joissa pienet marginaalit ratkaisivat. Pep tietää tämän ja siksi hän valmistautuu otteluihin siten kuin valmistautuu. Kevään kolmessa ratkaisevassa ottelussa oli silti monta tekijää, jotka pettivät: Chelseaa vastaan pettivät viimeistely ja keskittyminen. Real Madridia vastaan pettivät myös molemmat edellä mainitut, mutta taktisesti Barcelona oli tällä kertaa jäljessä Valkoisia eikä siten Real Madrid tarvinnut edes suuresti onnea voittaessaan Camp Noulla.
Kun Barcelona kohtasi joulukuussa 2008 lyhyen ajan sisään Sevillan, Valencia, Real Madridin ja Villarrealin, voitti Barcelona jokaisen otteluistaan. Tuolloin Pep oli täynnä intoa, energiaa ja raikkautta. Joten ehkä viime kevään tuloksellinen romahtaminen ratkaisupeleissä osoittaa tavallaan sen, että Pepin todella oli juuri oikea aika lähteä, vaikka hänen oma päätöksensä ei tullutkaan kyseisten pelien perusteella. Guardiola teki lähtemiselläänkin historiaa ollen ensimmäinen päävalmentaja Barcelonan seurahistoriassa, joka lähti omasta tahdostaan seuran, seurajohdon, kannattajien ja pelaajien tahtoa vastaan.
... jatkuu seuraavassa viestissä...
