Eilen nähtiin symbolinen ja kaunis päätös hienolle kaudelle, kun yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista Blaugranan paitaan muualta tulleista pelaajista pelasi viimeistä kertaa Blaugrana-paita päällään.
King-Èric Abidalin taistelu ja sairauden voittaminen tiivistyivät nykyisen Blaugranan kaikkein kultaisin ja kirkkain hetki tuona ikimuistoisena iltana Lontoossa keväällä 2011...
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin uuden taistelun jälkeen oli aika sanoa hyvästit. Blaugranan numero 22 tullaan aina muistamaan Abidalin numerona ja jos minulta kysytään, tuota numeroa ei tulisi kenenkään muun enää Barcelonassa käyttää.
... ja mikä osuvinta, Barcelona voitti historiansa 22. Espanjan pääsarjamestaruuden. Puyol ojensi pokaalin nostettavasti oikeille herroille, eli Abidalille ja Vilanovalle, sillä kuten Tito itse kauden alun kynnyksellä totesi - 'Abi, Your struggle is our strength'. Titon ja Abidalin taistelut elämästä ja kuolemasta ovat koetelleet joukkuetta isolla kädellä, mutta samalla ne ovat tuoneet voimaa. Mestaruus #22 on ennen kaikkea Titon ja Abidalin mestaruus...
... ja mikä parasta, mestaruus #22 ei ollut mikä tahansa mestaruus, vaan se oli ennätyksellisen sadan pisteen tuoma kaikkien aikojen ylivoimaisimmalla erolla voitettu Espanjan mestaruus. Blaugrana johti sarjaa ensimmäisestä kierroksesta viimeiseen ja karkasi jo joulukuussa selvään johtoon. Mestaruus on näyttänyt selvältä jo niin pitkään, mikä ei suinkaan vähennä sen arvoa, päinvastoin.
Mestaruuden takuumiehiä oli monia. Iniesta pelasi uransa parhaan kauden; Alba, Adriano ja Alves toivat tehoja välillä mukavasti hyökkäyspäähän, Xavin jalka nousi varsinkin syksyllä todella mukavasti. Busquetsin rooli on yhä merkittävämpi Barcelonan palapelissä. Cesc pelasi erinomaisen kauden alkupuoliskon, Sánchez puolestaan jälkimmäisen puoliskon. Villa teki tärkeitä pisteitä tuoneita maaleja siellä täällä. Song ja Tello kasvoivat kauden aikana ja tulevat mahdollisesti olemaan ensi kaudella merkittävämpi osa joukkuetta.
... mutta yksi mies oli väistämättä ylitse muiden. Tulee toistoa, mutta ei voi mitään: Oli suureksi osaksi Messin epäinhimillisen tasaisuuden ja kyltymättömän maalinälän ansiota, että Blaugrana nousi useimmiten voittoon tiukoista paikoista, vaikeilla stadioneilla. Kirpun 21 peräkkäistä liigapeliä kestänyt maaliputki puhuu puolestaan. Sitä sanotaan, että hyvällä puolustuksella voitetaan mestaruuksia. Barcelonassa tämä ei pitänyt paikkansa, koska puolustus ei toiminut koko kauden aikana kuin vähän alusta, mutta joukkueen ja sen kannattajien onneksi joukkueessa pelaa maailman paras ja jo yksi kaikkien aikojen parhaista koskaan - missään - tätä lajia pelanneista pelaajista. Ainoastaan kauden kaksi viimeistä kuukautta Messin osalta pilannut loukkaantuminen esti 50 La Liga -maalin ja edellisen kauden ennätyksellisen 73 kokonaismaalimäärän rikkoutumiset.
http://www.youtube.com/watch?v=cN8gKwxasxgViime keväänä Pep, nyt Abi. Jäähyväisten keväät. Niin haikeita kuin jäähyväiset välillä ovat, ovat ne samalla osoitus siitä, että maailmassa on vielä tilaa kauniille tarinoille.
Merci, Abi! Hasta pronto...
