Koska kausiotsikon tekemiseen ei ollut suurta tunkua omin tämänvuotisen kunnian törkeästi itselleni. Nimimerkkini on Pintu ja tapani olette oppineet tuntemaan.
Pääteesi jutussa on, että kautta edeltävä tilanne Juventuksen osalta on paras vuosiin ja näköpiirissä siintää italialaisen (tai eurooppalaisen) jalkapallon dominanssi vuosikausiksi eteenpäin. Teesiä seuraa tietenkin antiteesi (Smacker?) ja siten keskustelu ottanee tulta alleen. Synteesiä tuskin tullaan näkemään, eikä siihen tule ainakaan ensisijaisesti pyrkiäkään.
Lisäksi viestissä on pitkä jaaritus italialaisen seurajoukkuepalloilun tilasta yleisemminkin. Osio saattaa välillä eksyä itse aiheesta aika kauaskin, mutta ajattelin että liigan tilanteen laajempi kartoittaminen ei olisi kuitenkaan pahitteeksi.
Yleisestä tilanteestaItalialaisen jalkapalloilun ja etenkin Serie A:n kriisistä on huudeltu jo vuosikausia tietyissä piireissä. Usein nämä piirit ovat englantilaisen jalkapalloilun ystäviä.On toki epäämätön tosiasia että Italiasta on valunut valtava määrä taitoa ja maailmanmainetta parin viime vuoden aikana joko eläkkeelle tai Englantiin, Espanjaan ja viime aikoina Pariisiin. Viime vuosien aikana Serie A:n syystä tai toisesta taakseen jättäneiden lista on pitkä ja laadukas: Alessandro del Piero, Pavel Nedved, Gennaro Gattuso, Zlatan Ibrahimovic, Thiago Silva, Alessandro Nesta, Ezequiel Lavezzi, Alexis Sanchez, Clarence Seedorf ja Samuel Eto'o muutamia mainitakseni. Kaikki edellämainitut nimet ovat ehdotonta maailmanluokkaa ja tuttuja kaikille jalkapallon ystäville ja on epäämätöntä että Serie A on satunnaiselle katsojalle vaikeammin tunnistettava liiga tällä hetkellä kuin vielä pari vuotta sitten. Puhumattakaan kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta kun sellaiset paskasakit kuin Lazio pystyi pullistelemaan Nestan, Veronin, Nedvedin ja Vierin kaltaisilla nimillä. Kuitenkin, Serie A:n suurin hienous on aina ollut sen omavaraisuus ja kyky kasvattaa hienoja persoonia ja uusia tähtiä jalkapalloilevaan maailmaan, ei ulkopuolelta tulevat supertähdet. Uusia valovoimaisia persoonia on tulossa, ei hätää. Italialaisen jalkapalloilun vahvuuksiin kuuluu myös Sergio Pellissierin kaltaiset pienempien seurojen ikonit ja johtotähdet, juuri seuroihin sitoutuneista pitkäaikaisista pelaajista syntyy hienoimmat tarinat. Nykyisessä Serie A:ssa tunnetuimmat esimerkit seurauskollisuudesta lienee Gianluigi Buffon, Francesco Totti ja Javier Zanetti, joskaan kyseiset herrat eivät palloile kovin pienissä seuroissa.
Pitäisikö sitten olla enemmän huolissaan nuorten italialaisten kykyjen hukkaamisesta? Nuorista maajoukkuejalkapalloilijoista esim. Mario Balotelli (Man City), Fabio Borini (Liverpool), Marco Verratti (PSG) ja Giuseppe Rossi (Villarreal) palloilevat päivätöikseen muualla kuin saapasmaassa. Henkilökohtaisesti en jaksa huolestua Serie A:n kaltaisen sarjan taitovajauksesta.
Kausi 2011-12Juventus lähti kauteen ongelmallisen vuoden jälkeen ja Marottan toimintaa siirtomarkkinoilla epäiltiin ainakin forumin asiantuntijaosastolla kovasti. Pirlon jaksamista epäiltiin ja Agueron päätyminen Cityyn koettiin maailmanlopuksi. Pirlo todisti epäilyt kunnostaan vääräksi loistavalla kaudella, taitoja ei taidettu koskaan epäilläkään, ja samaan aikaan Aguero todisti että Juvella todella olisi ollut miehelle käyttöä. Uusista vahvistuksista Pirlon lisäksi merkittävimpiä oli Lichtsteiner ja Vidal, jotka näyttelivät oleellista roolia mestaruuskaudella. Valmentaja Contea epäiltiin myös liian kokemattomaksi vaativaan pestiin. Uusi stadion toki loi lupaavaa hehkua tulevaisuuden ylle ja kauden jokainen kotipeli olikin loppuunmyyty.
Kausi alkoi hienolla 4-1-voitolla Parmasta kotistadionilla. Lichtsteiner sai kunnian tehdä Juventus Stadiumin avausmaalin maestro Pirlon syötöstä. Perusta Juven mestaruudelle kuitenkin valettiin kun Conte loi joukkueensa selkärangan keskikenttäkolmikosta Marchisio-Pirlo-Vidal. Kyseinen kolmikko pelasikin käytännössä koko ajan ja toimi joukkueen runkona pelattinpa sitten 4-3-3 tai 3-5-2 systeemillä.
Hyökkäyspään tehottomuusongelma, kun keskikentän tehot samaan aikaan laskivat, näytti kuitenkin kevättalven aikana vievän mestaruusmahdollisuudet ja Marottan ratkaisu hankkia paska-Marco Borriello ratkaisijaksi aiheutti hiusten harmaantumista fanien keskuudessa. Onneksi Juventuksella oli reservissä myös suurimman osan kaudesta vaihtopenkillä viettänyt kapteeni del Piero, jonka panos oli ratkaiseva useissa tiukoissa peleissä. Päällimmäisenä jäi mieleen kevään Lazio-pelin ratkaiseva vapaapotku viimeisillä minuuteilla. Nimimerkki Pintulla oli muuten ilo ja kunnia viettää Juve-Roma -pelin viikonloppu Torinossa. Kyseisenä viikonloppuna tapahtui nimittäin ehkä ratkaisevin käänne mestaruustaistossa kun Milan kompasteli Bolognaa vastaan ja Juve voitollaan kasvatti johtoaan jo ratkaisevan tuntuisesti. Ja ei pidä unohtaa myöskään Amaurin panosta Juven mestaruuteen.
Alessandro del Piero
Viime kauden merkittävin tapahtuma oli kuitenkin että del Piero lopetti Juve-uransa näihin ikimuistoisiin hetkiin:
http://www.youtube.com/watch?v=DpiYblZ19KI19 ikimuistoista vuotta. Grazie Capitano!
Mutta kuka pukee legendaarisen kymppipaidan seuraavaksi päälleen?
Kausi 2012-13Juventuksen tulevaisuus on toivontäyteinen. Voittava runko on luotu, uusi stadion Alppien kupeessa, Conte valmentajana, huippukuntoinen Buffon maalissa ja Pirlo keskikentällä. Mutta yhtä uupuu; uutta profiilihyökkääjää ei ole Torinossa vieläkään nähty. Kunpa Trezeguet voitaisiin kloonata. Huhuissa on pyöritelty Cavaneja, Falcaoita ja van Persieitä, joista viimeksi mainittu lienee todennäköisin. Van Persien viimeinen sopimuskausi Arsenalissa yhdistettynä Wengerin haluttomuuteen vahvistaa englantilaisia kilpakumppaneita saattaa tarkoittaa että puukenkä kasvattaa tulppaaneja Torinon tuulimyllyjen kupeessa ennen syyskuuta. Onhan hollantilainen nähty jo keväällä Torinossa tutustumassa kaupunkiin.
Tulevalla kaudella Juventuksen tavoite on kahtalainen. Italiassa ainoa tavoite voi olla mestaruus, yhtään uskottavaa haastajaa ei ole näköpiirissä tällä hetkellä. Milan ja Napoli ovat heikentyneet, Inter on kriisissä, Roma pestasi Zemanin valmentajaksi, Udia ja Laziota tuskin tarvitsee mestaruuskandidaatteina mainita. Euroopassa tavoitteena on uskottavuuden palauttaminen onnistuneella Mestareiden Liiga -kampanjalla. Kohta ympäri mannerta toivotaan jälleen arvontojen aikana että ”ei ainakaan Juventusta, ei ainakaan Juventusta...”
Antonio Conte
Avainroolissa kauden haasteiden suhteen on tietenkin valmentaja Conte. Juve-legenda tunnetaan vaativana valmentajana joka ei siedä laiskottelua keneltäkään joukkueessaan. Kovan työmoraalin vaatiminen aiheutti faneissa välillä myös epätoivoa kun hyökkäyksessäkin suosittiin Simone Pepen kaltaisia juoksukoneita luovempien pelaajien sijasta. Hyökkäyspään ongelmiin vaaditaankin nyt pysyvää ratkaisua, luotto allekirjoittaneella Conten kykyihin on kova. Tulevalla kaudella valmentajalta tullaan vaatimaan parempaa tasapainoilua peluutuksen suhteen kun pelimäärä kasvaa Mestareiden Liigan myötä. Tätä silmällä pitäen joukkueen keskikentälle on hankittu lisää syvyyttä rotaatiota varten
SiirtomarkkinatSiirtomarkkinoilla Juventus on ollut hyvin aktiivinen alkukesällä. Edustusjoukkueen rinkiä leventämään on hankittu Udinesestä chileläinen laituri Mauricio Isla sekä ghanalainen niittokone Kwadwo Asamoah, Parmasta oma kasvatti Sebastian Giovinco ja Interistä kokenut brassipakki Lucio. Lähtökohtaisesti voin tukea kaikkia hankintoja olettaen että Lucio on vain luotettava ringinleventäjä kaudeksi tai pariksi. Suurimmat odotukset ovat tietenkin monikäyttöisen Islan niskassa. Lisäksi tulevaisuutta silmälläpitäen on hankittu runsaasti lahjakkaita nuoria rinkiin, maalivahti Lealin, josta kaavaillaan Buffonin manttelinperijää, johdolla. Kuitenkin jo edellä käsitelty profiilihyökkääjäkysymyksen ratkaisu määrittää hyvin pitkälle kuinka onnistuneena mercatoa voidaan Juven osalta pitää. Toivottavasti uuden hyökkääjän kirjoitusasu ei ole Hanquinta.
Lähtöpuolella on myös kovasti vilskettä Juvessa. Elia lähti jo. Nyt odotellaan ratkaisuja Krasicin, Melon, Iaquintan ja Martinezin kohtaloihin. Unohtuiko vielä joku? Myös Matrin lähtöä Milaniin on väläytelty viime aikoina.
Lopuksi Jaarituksesta näytti tulevan pitempi kuin oletin, myöhempään viestiin lisään vielä pelaaja-arvioni nykyjoukkueesta. Ilmeisesti tilanne Juventuksen ympärillä on monisyisempi kuin ajattelinkaan, koska paljon jäi vielä sanomatta. Toivottavasti nämä ajatukset tulevat esille vielä tulevassa keskustelussa. Vakaa uskoni kuitenkin on että Juve purjehtii kohti voittoisaa huomista. Mutta, on oleva omituista katsoa Juventuksen pelejä ilman mahdollisuutta nähdä tuttua numero kymppiä kentällä. Kapteeninnauha oikeassa käsivarressa, kymppi selässä, keskittynyt ilme, vapaapotku ja kymmenen sekuntia myöhemmin kieli ulkona maalin merkiksi. Tätä ei enää nähdä.
Forza Juve! Forza Alessandro del Piero!mode-edit: lippu
