Paluu menneisyyteen...Lähtökohdat viime kauteen olivat selvät. Minkään ei pitänyt estää Milanin toistamasta edellisen kevään temppuaan, Piazza del Duomon piti kaiken järjen mukaan olla alkavankin kauden päätteeksi väriltään punamusta.
Vaan kukapa olisi uskonut, että tämä Pekingin illassa voitettu Supercoppa Italian pysti jäisi Milanin ainoaksi pokaaliksi kaudella 2011/12.
29/10/2011: Milan voittaa Roman Stadio Olimpicolla 2-3 Zlatanin osuessa kahdesti ja Nestan kerran. Paluumatka Milanoon sysää kuitenkin synkän varjon koko jalkapalloyhteisön niskaan. Antonio Cassano alkaa voida jostain kumman syystä todella huonosti, liikkuminen ja puhuminen on vaikeaa. Suuri epätietoisuus velloo ilmassa kun uutisia miehen tilasta alkaa tihkua, milloin syynä on aivohalvaus, milloin joku muu. Lopulta tutkimukset paljastavat syyksi sydänvaivan ja leikkaus odottaa. Paranemistoivotuksia tulvii ympäri maailmaa. Real Madrid, jonka värejä Cassano ehti kantaa yllään kaudella 06/07, halusi myöskin lähettää omat terveisensä Fantantonion suuntaan.Monella varmasti vielä mielessä surulliset uutiset Sepangin radalta Malesiasta. Lokakuu 2011 ei ollut todellakaan se valoisin kuukausi Italian urheiluhistoriassa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sydänoperaatio onnistuu ja Cassano pääsee kotia toipumaan. Hetken jo epätodennäköiseltä näyttänyt peliuran jatko saa loppuratkaisunsa viimeistään huhtikuussa 2012 kun Fantantonio kipittää jälleen nurmimatolle Milan-paita yllään. Lopulta mies ehtii vielä Puolan/Ukrainan-lennollekin ja on 1. päivä heinäkuuta näkemässä kentällä kun Espanja kellistää Azzurrit EM-kisojen finaalissa.
Tammikuun siirtoikkuna ei tuonut tullessaan Carlos Tevezin tapaisia isoja kaloja. Sen sijaan haaviin tarttui Interissa sylkykupin rooliin joutunut Sulley Muntari, sekä lähinnä Sveitsin aladivareissa nimeään luonut aavikkokoira, Djamel Mesbah.
Unohtamatta tietenkään Sexy Maxi Lopezia! Argo saapui loppukauden kestävällä lainalla Cataniasta. Tämä siirto sai tosin hieman koomisia piirteitä: Tevezin ollessa se ensisijainen tähtäin siirtoikkunassa jäi Maxin kohtaloksi odotella ko. saaga loppuun. Odotteluaika kului leppoisasti hotellihuoneessa Milanossa nettiä päivitellessä.
Marco Simoncellin traaginen kuolema Malesian MotoGP-osakilpailussa 23. lokakuuta 2011 pysäytti koko Italian urheiluyhteisön. Marco oli todella pidetty persoona koko maassa ja hänestä povattiin lajin seuraavaa todellista suurmestaria, Valentino Rossin seuraajaa. Marco tunnustautui Milan-faniksi joten San Sirolla miestä muisteltiinkin asiankuuluvin elkein.
CIAO SIC!
Kotipeli Arsenalia vastaan sai myös Tizziano Crudelin innostumaan. Tuona iltana nähtiin kenties kauden parasta Milania. Samalla saatiin kaivattu revanssi lontoolaisista, Tottenham kun oli pudottanut punamustat vuotta aiemmin kilpailusta samassa vaiheessa. Sumusaarilla pelatussa toisessa osaottelussa tosin oli lähellä käydä kylmät.
24/03/2012: Milan valmistautuu kotipeliin Romaa vastaan. Jo aiemmin Coppa-matsissa tällin saanut Thiago Silva loukkaa itseään lisää pelin alkulämmittelyissä. Allegri empii brassin peluuttamista ottelussa mutta TS vannoo olevansa pelikunnossa. Sitten se pahin mahdollinen tapahtuu. Brassitoppari, tuo puolustuksen tuki ja selkäranka, nilkuttaa 10. minuutin kohdalla tuskaisena vaihtopenkille. Paikat eivät kestäneet ja päätös pelata illan ottelussa oli väärä. Tuo päivä saattoi olla ratkaiseva koko kauden 2011/2012 Scudetto-taiston suhteen. Myöskin Barcelonan todellinen haastaminen Mestareiden liigan puolivälierissä vaikeutui huomattavasti. Brasilialainen ei enää kentille loppukaudesta palannut ja Milan tippui Barcalle ja hävisi Scudetton Juventukselle. Kukapa milanisti olisi osannut arvata, että tuona kevät iltana nähtiin Thiago Silvan jäähyväiset AC Milanissa.
Kun ottaa huomioon syksyisen tapaus Cassanon niin voitaneen todeta, että Roma-matsit olivat viime kaudella kirottuja ja ratkaisevia koko kauden suhteen. Vaikka Milan nuista kohtaamisista täyden pistepotin mukaansa repikin.
Seli seli...
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa niin Milanin ikioman, ja maailmankuulun, tuho-osaston ovet liikkuvat vinhaan tahtoon myös ensi kaudella.
Tifot olivat komeata katseltavaa San Siron lehtereillä myös viime kaudella. 
Zlatanin viime kausi oli yksi ruotsalaisen parhaista kautta aikojen, ellei jopa paras. Vaikkakin miehen huikea voittoputki pääsarjatasolla katkesikin kun Milan ei Scudettoa juhlinut. 28 liigamaalia 32 ottelussa kertoo kaiken, tuolla irtosi luonnollisesti myöskin Classifica Marcatorin voitto. Paikoitellen ruotsalainen piti osumillaan yksin Milania pystyssä. Zlatan on kuitenkin kunnostautunut uransa aikana palkkasoturina jolle seurauskollisuus on täysin outo käsite. Niinpä mies jätti kesällä Milan-paatin sen kummempia taakseen katsomatta. Tähtitieteellinen palkkatarjous Pariisin suunnalta tarkoitti sitä, että Zlatan on ensi kaudesta lähtien PSG:n mies.
“Galliani put on the song ‘Mi manchi’ with Fausto Leali after I told him my decision." -Rino Gattuso
Kauden päätöskierros oli pyhitetty jäähyväisille. Pelillistä panosta kotiottelussa Novaraa vastaan ei ollut kun Scudetton kohtalo ratkesi viikkoa aiemmin Juven hyväksi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä etteikö tunnelatausta San Sirolta olisi puuttunut. Pippo Inzaghin viimeistelemä 2-1 voittomaali toimi kermana kakun päälle. Sankarit poistuivat San Siron pelaajatunneliin haikeissa tunnelmissa. Iso palanen punamustaa historiaa lyötiin kansien väliin. Hattu pois päästä ja arvostusta heille ketkä sen todellakin ansaitsevat. Mercato, Kesä 2012 – Kivijalka murtuu?
Samaan aikaan kun Puolassa ja Ukrainassa pelattiin EM-kisoja alkoivat tummat pilvet kasaantua Via Turatin päämajan ympärille. Pariisin suunnalta oltiin lähestytty punamustien ehdotonta franchise-pelaajaa, Thiago Silvaa. Äkkirikastuneet ranskalaiset olivat tosimielellä liikenteessä sillä brasilialaisen kohdalla puhuttiin puolustajien maailmanennätys siirrosta. Reilun neljänkymmenen miljoonan euron siirtokorvaus oli jättämässä taakseen jopa Manchester Unitedin pulittamat rahavuoret Leedsille Rio Ferdinandin palveluksista. EM-kisoissa esiintyneet Milan-pelurit, Antonio Cassano etunenässä, ärähtivät julkisesti uutisen kuullessaan. Viesti oli selvä, Thiagosta ei pidä luopua. Seurajohto ottikin ensimmäisessä erässä torjuntavoiton. Siirtotarjous hylättiin ja TS:n kanssa allekirjoitettiin arvokas jatkosoppari nopealla tahdilla. Milanistit huokaisivat helpotuksesta ja Silvio sai kiitosta. Tilanne ei kuitenkaan ollut vielä ohi, kaikkea muuta. Pariisilaiset eivät niin vain luovuttaneet ja hetken päästä konttorille ilmestyi uusi tarjous. Tällä kertaa PSG ei enää havitellut pelkästään Thiago Silvaa, sen sijaan he halusivat omakseen Milanin toisenkin ässän, Zlatan Ibrahimovicin. Toimistolla nostettiin pakon sanelemana kädet ilmaan. PSG:n yli 60 miljoonan tarjous kaksikosta oli sen verran tähtitieteellinen ettei sitä oikein voinut enää torjua. Toisekseen Milanilla ei ollut mitään saumoja lähteä kilpailemaan pariisilaisten palkkatarjousten kanssa. Zlatan tulee Ranskassa nettoamaan kahdeksan numeroisen summan kaudessa mikä on aivan järjetön kasa rahaa. Ruotsalainen on kuitenkin ylittänyt pelaajana kolmenkymmenen vuoden ikärajan. Kuinka kauan mies on enää se dominoiva pelaaja kentällä. Shevasta ja Kakásta luopumiset tapahtuivat aiemmin juuri kreivinaikaan, käykö näin myös Ibran kohdalla sen aika näyttää. Kaksikon laittaminen lihoiksi myös esti sen tilanteen muodostumisen, että joukkueen muut tähtipelurit alkaisivat vaatimaan pikaista palkankorotusta. Raha ratkaisee nykyjalkapallossa, niin se vain on. Ja jossain kohtaa se budjetin raja tulee vaan vastaan. Pitää myös aina muistaa nämä pian voimaantulevat UEFA:n Financial Fair Play –säännökset.
Thiago Silvan ensimmäinen pressikonfrenssi Pariisissa kätki sisäänsä viestin joka kertovat kaiken oleellisen:
“I apologize, it was not my decision”. Eli monia miljoonia vuodessa ansaitsevalla, ja maailman parhaisiin keskuspuolustajiin lukeutuvalla supertähdellekään ei loppupeleissä ole paljoa sanansijaa markkinavoimakoneiston jyllätessä. Iso kiitos TS:lle Milan-vuosista ja rehellisesti hyvää onnea tulevaisuuteen!
Zlatan sen sijaan ei paljon siirtoaan jaksanut selitellä. Fanit eivät ymmärrettävästi täysin sulattaneet sitä, että joukkueen kahdesta superstarasta päätettiin luopua. Jo lunastettuja kausikortteja on palautettu toimistolle. Kesäkamppanjan avaus ei myöskään saanut porukkaa liikkeelle edellisten vuosien malliin. Ja olipahan Via Turatin eteen kärrätty ruumisarkkukin jossa luki ”AC Milan 1899-2012”.
Kuitenkin lienee varmaan, että mercato ei ole vielä ohi. Galliani ja Berlusconi eivät ole vielä viimeistä sanaa sanoneet. Bakaye Traoré, Kèvin Constant ja Francesco Acerbi kaltaiset matalamman profiilin pelaajat ovat vain tyyntä myrskyn edellä. Fiorentinasta saapuneen mj-pelaajan Riccardo Montolivon siirto olisi voinut hyvinkin tapahtua jo viime kesänä sitten mutta sitä nyt venytettiin vuodella. Viime vuosina punaista mattoa pitkin San Sirolle on astellut niin Ronaldinho kuin Zlatan Ibrahimovićkin. Olisiko tänä kesänä esim. Kakán vuoro jatkaa tuota perinnettä. Näyttäytyä uudelleen vanhan kotiyleisönsä edessä punamustat vermeet päällä. Palata takaisin kotiin. Sen lähiviikot ratkaisevat. Nyt periaatteessa pitäisi ainakin olla taas rahaa käytettävissä. Asiaa laajemmasta kuvakulmasta katselevat milanistit eivät TS:n ja Zlatanin siirroistakaan hermostuneet. Kausikortit pysyivät taskussa. Monet kääntävät itse asiassa kesän tapahtumat edukseen ja näkevät koko kuvion suurena mahdollisuutena. Ensi kausi voi olla mielenkiintoisin vuosiin.
Uudet tulokkaat perhepotretissa.SQUADRA 2012/13PortieriMaalivahtipeli tänäkin vuonna täysin Abbiatin harteilla. Sillä oletuksella, että brassitulokas Gabrielista ei ole vielä tällä kaudella vastuunkantajaksi. Marco Amelia ei ole onnistunut vastaamaan huutoon silloin kun on Abbiatia päässyt/joutunut tuuraamaan. Kuvio on kieltämättä hieman riskialtis. Mitä sitten jos Abbiati ei pystykään pelaamaan ehjää kautta? Jälkiviisastelu on tietenkin aina sitä itseään mutta kenties punamustien olisi pitänyt tarrata kiinni viime kesänä Cagliarista lähtöä tekevään Federico Marchettiin. Loistokausi Laziossa osoitti sen, että Marchettilla olisi rahkeet riittänyt olemaan Abbiatin seuraaja Milanin ykkösveskarina. 
#32 Christian Abbiati08.06.1977 (35v) 191cm, 92kgKonkarimaalivahti pelasi yllättävänkin epävarmasti alkukaudesta. Niin Juventusta kuin Udinesea vastaan yksi pallo pääsi livahtamaan luvattoman helposti selän taakse. Kuitenkin vain jälkimmäinen nuista maksoi joukkueelle pistemenetyksen. Moni ehkä takertui hieman em. mokiin sillä loppukaudesta moisia hairahduksia ei enää Abbiatin toimesta nähty. Ikää mittarissa sen verran, että ehjän kauden pelaaminen tulee olemaan väkisinkin kovan työn alla. Kunnossa pysyessään on edelleen kiistaton ykkösvalinta tolppien väliin. Joukkueen varakapteeni.
#1 Marco Amelia02.04.1982 (30v)190cm, 90kgJos molarin työkalupakista ei löydy niitä ns. isoja torjuntoja tärkeissä paikoissa niin silloin lienee turha haaveilla ykkösmaalivahdin paikasta, varsinkaan Milanin kaltaisessa joukkueessa. Näin Amelialle näyttää juurikin käyneen. On Abbiatin takana vain suhkot ok kakkostorjuja.
#59 Gabriel22.09.1992 (20v)193cm, 84kgYhtälö brassiveskari ja AC Milan tuo takuulla suurelle osalle jalkapalloa seuraavista ensimmäisenä mieleen 2000-luvun vaihteen ja alun mestarimaalivahdin Didan. Cruzeiron nuorisoakatemin tuote, näyttänyt nokkaansa myöskin brassien nuorisomaajoukkueissa. Perinnee kuitenkin ensialkuun Flavio Roman jättämän tontin maalinkantajana Milanellon harjoituskentällä. Jatko näyttää sitten sen mihin nuoren brassitorjujan rahkeet oikeasti riittävät.
DifensoriThiago Silvan ja Alessandro Nestan lähdöt jättivät ison loven Milanin puolustukseen. Jopa niin ison, että sitä on mahdotonta paikata? Nestan päätös jättää Italian kentät nuorempien haltuun koitettiin saada pyörrettyä seuran toimesta, varsinkin sen jälkeen kun TS:n lähtö Pariisiin sai varmistuksen. Mestari kuitenkin pysyi sanojensa takana ja lähti viettämään varhaiseläkepäiviään Montrealiin. Philippe Mexèsille jäi näin iso vastuu kaksikon viitankantajana. Tuskin kukaan milanisti tosissaan uskoo, että ranskalaisesta on täysin vastaamaan odotuksiin. Chievosta saapunut Francesco Acerbi on vielä hieman kääntämätön kortti tällä tasolla. Junnuakatemiat läpikäynneestä Michelangelo Albertazzista odotetaan paljon. Hänen aikansa koittaa kuitenkin vasta myöhemmin.
Mercatosta on lähes pakko irrota vielä toppari joukkueeseen sillä puolustus on tällä hetkellä ehdottomasti joukkueen heikoin lenkki. Huhuissa ollut konkari Ricardo Carvalho tai Montpellierin Yanga-Mbiwa tulisivat siis akuttiin tarpeeseen.
Vasemman laitapakin tonttia ollaan jo pitkän aikaa pidetty Milanin heikoimpana lenkkinä. Luca Antonini toiminee näillä näkymin myös ensi kaudella ykkösvaihtoehtona tuohon pelipaikkaan. Syystäkin hieman mietityttää, että mitkä ovat sitten valmennusjohdon ajatukset vaspan tontin suhteen kun Taiwo ja Dídac Vilà jäivät ilman todellista näytönpaikkaa. Ja sitten hankitaan joku Mesbah jengiin monivuotisella sopimuksella…
Myös pari kokenutta sotaratsua poistui muille maille. Aina yhtä tyylikäs Massimo Oddo ei ikinä palannut Leccesta enää takaisin. Myös toinen maailmanmestari Gianluca Zambrotta jätti jäähyväisensä. Tosin Zambrotta oli loppuaikoinaan lähinnä maskotin roolissa, eihän vanha juustohöylä Taye Taiwon kertomuksen mukaan käynyt enää edes harjoituksissa. 
#5 Philippe Mexès30.03.1982 (30v)187cm, ? kgLauleskeli jo Roman pukukopissa
Inno Milania joten toissa keväällä tapahtunut siirto Rossoneriin oli patonkitopparin kohdalla todellinen unelmien täyttymys. Oli käynyt tuota aiemmin läpi polvileikkauksen joten kesä ja syksy kuluivat polvea kuntouttaessa. Ranskalainen ajettiin pikkuhiljaa sisään joukkueeseen kuntoutumisensa jälkeen. Teki virallisen debyyttinsa punamustissa lokakuussa, ollen kuitenkin koko ajan nokkimisjärjestyksessä Thiago Silvan ja Nestan takana. Pääsi todella sisään vasta kun toinen em. kaksikosta oli sivussa vammojen takia. Paikoitellen Mexes pelasikin jopa loistavasti. Ikävä kyllä kauden mustat hetket ajoittuivat kauden h-hetkeen. TS loukkaantui Barcaa vastaan pelatun toisen osaottelun alla ja Mexes sai komennon avaukseen. Patongin kämmin takia tuossa pelissä pitkälti kävi miten kävi ja Milan lähti laulukuoroon. Mokasi myöskin samoihin aikoihin pelatussa sarjamatsissa Cataniaa vastaan joten sädekehä miehen ympärillä sai ison särön. Ilman kunnollista vahvistusta on Milanin keskuspuolustus ensi kauteen lähdettäessä pitkälti Mexesin vastuulla, nyt kun siis Nesta ja TS eivät enää talossa ole. Tämä tietenkin pelottaa hieman jokaista punamustaan väriin vannovaa. Mexes oli mukana Ranskan joukkueessa EM-kisoissa muttei tuollakaan muiden ranskalaisten tapaan liiemmin vakuuttanut. Milanellosta on kantautunut huhuja, että Mexes olisi ottanut kesän massakuurin hieman turhan kirjaimellisesti. Ensimmäinen työmaa onkin siis saada läskit sulamaan.
#20 Ignazio Abate12.11.1986 (25v)180cm, 70kgKäyrä edelleen vahvassa noususuhdanteessa. Tuskin muuten olisi saanut kutsua Prandellilta kesän EM-kisoihin. Vastasi huutoon kun Italia vaihtoi kesken kisojen kolmen miehen alakertansa neljän miehen linjaksi. Nopeuden puolesta ei jää jälkeen juuri kenellekään. Parannettavaa löytyy potkutekniikasta. Cafu nähdään tasaiseen tahtiin San Siron lehtereillä joten jospa brassimestarilta liikenis aikaa opettaa Abatelle kuinka keskittää/laukoa. Se Leonardon valmennuskauden aikainen katastrofialtis haamu astui esiin vain Derby della Madonninoissa. Ne olivat selkeästi viime kauden huonointa abatea.
#77 Luca Antonini04.08.1982 (30v)182cm, 70kgEi ole Antoninin vika ettei seura hanki vahvistusta vaspan tontille. Eikä anna edes näytönpaikkoja taiwoille ja didac viloille. Ja jos totta puhutaan ei Antonini nyt ihan niin huono pelaaja ole mitä moni voisi kuvitella pelkkien kirjoittelujen perusteella. Itse asiassa italialainen oli kentän parhaimmistoa kun pelattiin kauden tärkeimpiä pelejä Barcelonaa vastaan herkkusieniliigan puolivälierissä. Sympaattinen, ja seurauskollinen veijari joka vannoo rakkauttaan punamustalle nutulleen. Kantanut kapteenin nauhaa hihassaan harjoituspeleissä silloin kun Ambrosini ja Abbiati eivät kentällä ole olleet. Ei ensi kausi Lucaan kaadu, vaikka se vahvistus jäisikin tulematta.
#25 Daniele Bonera31.05.1981 (31v)183cm, 74kgSympaattinen puolustuksen joka paikan höylä aiheutti tuttuun tyyliinsä myös viime kaudella paljon päänsärkyä milanisteille. Täysi hasardi pelatessaan topparin tontilla, vähemmän hasardi laidalla, tosin ei sielläkään mitenkään hyvä. Mikään ei tule muuttumaan Boneran kohdalla myöskään ensi kaudella sillä kyseessä Allegrin luottomies josta kertoo hyvin 20 esiintymistä kentällä viime liigakaudella (plus mestareiden liigat ja coppa-matsit). Nyt kun TS ja Nesta ovat poissa niin Boneran peliaika luultavasti vain kasvaa ensi kaudella. Ei tässä siis auta muuta kuin koittaa kestää.
#13 Francesco Acerbi10.09.1988 (23v)192cm, 90kgSuomen Idolssissa ihastuttaneen Lassi Valtosen kaksoisolennon hyvät otteet Chievossa herättivät Gallianin ja kumppaneiden kiinnostuksen ja niinpä Acerbin siirto punamustiin julkistettiin kesän alussa. On siis Genoan Andreas Granqvistin, ja Cagliarin Davide Astorin sijaan se pelaaja jolle jää paikattavaksi, ei enempää tai vähempää, kuin itse maestro Alessandro Nestan suuret saappaat punamustien puolustuksessa. Siinäpä hieman paineen poikasta siis Lassin...meinaan Francescon niskaan. Mennyt jostain kumman syystä ajelemaan taikaviiksensä pois kesän aikana. Miten pelaaminen onnistuu ilman amispensseleitä, sen aika näyttää.
#76 Mario Yepes13.01.1976 (36v)186cm, 83kgJoukkueen ikäpresidentin nimi esiintyi viime kaudella lähinnä nälkävuoden pituisella sairaslistalla, ja käytännössä läpi koko kauden. Eipä siinä, että vastuuta muutenkaan olisi liiemmin tullut, olihan kyseessä kuitenkin melko puhtaasti backup-osaston kaveri. Nyt kun Thiago Silva ja Nesta vaihtoivat maisemaa tilanne on muuttunut radikaalisesti. Senpä vuoksi kolumbialainen allekirjoitti vuoden mittaisen jatkopaperin seuran kanssa. Vaikka vauhti onkin vuosien saatossa takuulla hidastunut niin ehdottomasti hyvä juttu, että sopimusta jatkettiin. Täyttää kyllä tonttinsa, mikä ikinä se onkaan.
#2 Mattia De Sciglio20.10.1992 (19v)181cm, 70kgDe Sciglio näyttäisi olevan näistä tämän hetken Primavera-jannuista se joka kiilasi itsensä ensimmäisenä ykkösjoukkueeseen. Teki Serie A-debyyttinsa huhtikuussa Chievoa vastaan kun Allegri kelpuutti pojan avaukseen. Tuon jälkeen vielä pari peliä vyölle kauden lopusta joten nyt on pääsarjaakin päästy haistelemaan. Kirjoitetaan Mattiasta enemmän sitten kun nähdään millaisesta kaverista oikeasti on kyse. Ainakin Abatella on nyt nuori kirittäjä jonkun kaiken voittaneen kehäraakin sijaan. Ja tuolla kehäraakilla en tarkoita sitten Oddoa, ei sinne päinkään.
#15 Djamel Mesbah09.11.1984 (27v)179cm, 74kgTodellinen mvnt-hankinta Leccesta viime tammikuun siirtoikkunassa. Ikää 27v, aiemmat seurat lähinnä Sveitsin divarijoukkueita. Italiassa kausi Avellinossa jonka jälkeen kolme vuotta Leccen kirjoilla. Mitä hemmettiä Milan kuvitteli saavansa kun Mesbahin hankki? Menee jo vähän mustan huumorin puolelle sillä Mesbahan ei edes saapunut millään loppukauden lainalla vaan peräti neljän ja puolen vuoden sopimuksella!!? Oli kevätkaudella juuri niin huono kun osattiin odottaakin. Kenties toimiston päässäkin tajuttiin hieman viivellä, että nyt tuli tehtyä melkoinen moka sillä Mesbahia koitettiin kaupitella kauden päätteeksi muualle. Sarjanousija Torinon kanssa oltiin saatu jo jonkinlainen yhteisymmärrys kaupoista ja kaikki näytti hyvältä. Vaan arvaatkaas kahdesti suostuiko Mesbah lähtemään? Jos koko kaupan päätarkoituksena on myydä punamustaa krääsää Afrikkaan niin sitten tätä voi hieman antaa anteeksi. Muussa tapauksessa seurajohto löi kätensä syvälle kamelin paskaan kun Mesbahin menivät hankkimaan.
Taye Taiwo16.04.1985 (27v)183cm, 81kgKovista potkuistaan tutuksi tullut nigerialainen vaspa siirtyi viime kesänä Marseillesta Milaniin. Monet odottivat Taiwon olevan kauan kaivattu apu tuolle joukkueen ongelmaksi muodostuneelle pelitontille. Loppujen lopuksi nigerialaisen kaudesta muodostui todellinen mysteeri. Jo syksyllä Milanellosta kantautui huhuja, että muuten hyvä pelaaja kunhan oppisi vielä puolustamaan…Ei saanut missään vaihessa tungettua jalkaansa Allegrin avauksen ovenrakoon joten tammikuussa tie vei Lontooseen, QPR:n loppukauden lainalle johon kuului osto-optio. Valitteli jälkeenpäin ettei ollut saanut pukukopissa mitään tolkkua Allegrin puheista kun tämän italiankieli oli ollut aivan liian nopeaa. Palasi kuitenkin kauden päätteeksi takaisin Milanoon. Jatko epäselvä, siitä kertoo hyvin sekin tosiseikka, että nigerialaiselle ei arvottu edes pelinumeroa ensi kaudeksi.
Dídac Vilà
09.06.1989 (23v)184cm, 74kgViime vuoden tammikuussa joukkueeseen hankittu espanjalainen laitapuolustaja ei sitten saanut missään vaiheessa todellista näytönpaikkaa Milanissa. Viettänyt koko Milan-aikansa Espanyolissa lainalla. Kuulemma ei ole tuolla pelannut lainkaan hullummin joten hyvä kysymys on miksei Milan halunnut edes testata kaverin kykyjä? Jäi Taiwon tapaan ilman pelinumeroa tulevalle kaudelle mikä tarkoitti tietenkin vain yhtä asiaa. Lähti siis jälleen lainalle, tällä kertaa Valenciaan jossa tarkoituksena paikata Jordi Alban jättämä aukko.
CentrocampistiGennaro Gattuson viime kausi meni täysin piloille silmävammojen takia. Clarence Seedorf ei kuulunut enää Allegrin ykkösvalintoihin. Sen sijaan Mark van Bommel oli keskikentän henkinen ja fyysinen johtaja. Yhteistä tälle kolmikolle on se, että yksikään ei näe päivänvaloa Milan-nutussa ensi kaudella. Huikean viime kauden pelanneelta Antonio Nocerinolta ei tietenkään voida odottaa muuta kuin saman uusimista. Prinssille tilaukseen ehjä kausi. Alberto Aquilanista ei ollut missään vaiheessa ns. herra X:ksi. Lähinnä herra X:n neliöjuuresta voitaneen puhua. Huonon kauden jälkeen Aquaman poistuikin kaikessa hiljaisuudessa takaovesta vasemmalle. Riccardo Montolivon odotetaan tuovan hieman kadoksissa ollutta juonikkuutta Milanin keskikentälle. Uudet tulokkaat Constant ja Traoré saavat mielellään todistaa olevansa muutakin kuin pelkkää täyteosastoa.
#23 Massimo Ambrosini29.05.1977 (35v)182cm, 72kgKapteeni on takuulla haikein mielin seurannut tätä käynnissä olevaa sukupolvenvaihdosta. Niin moni pitkään rinnalla palvellut taistelutoveri on yhtäkkiä vaihtanut maisemaa. Ambronkin sopimus oli katkolla viime kauden päätteeksi. Vuoden mittainen jatkoaika sovittiin kuitenkin nopealla tahdilla. Ikävä kyllä Ambrosinin parhaat avut ei taida enää ajoittua pelikentälle. Aika alkaa olla ajanut kapteenistamme ohi ja nuorempien perässä pysyminen tuottaa kieltämättä välillä jo melkoisia vaikeuksia. Noh pukukoppipelaajiakin tarvitaan. Kapteeni johtakoot nuorentunutta laivaamme pelikentän ulkopuolelta.
#10 Kevin-Prince Boateng06.03.1987 (25v)185cm, 86kgHyvän debyyttikauden jälkeen Prinssillä oli viime vuonna astetta vaikeampaa. Pystyi pelaamaan kaikkea muuta kuin ehjän kauden. Tyttöystävä Melisa Satta sai saapasmaassa epävirallisen huomihuora tittelin omakseen kertomalla, että Prinssin vammat johtuvat liiallisesta seksin harrastamisesta. Ensi kaudella sitten jonkinlainen selibaatti-ehto seuran puolesta jotta paikat pysyvät kunnossa? Sillä Prinssiä todellakin kentällä tarvitaan. Todella dynaaminen ja pallovahva pelaaja joka pystyy pelaamaan niin kymppipaikkaa kuin myös alempana keskikentällä. Potkutekniikka kenties parasta koko joukkueessa. Tästä saatiin oiva esimerkki vieraspelissä Leccea vastaan jossa Milan oli jo 3-0 tappiolla. Prinssi tuli toiselle jaksolle sisään ja upotti puhtaalla hattutempulla lopulta kotijoukkueen. Maali Barcelonaa vastaan CL:n alkulohkossa oli yksi komeimpia koko viime kaudella. Joukkueen avainpelaajia (myös) ensi kaudella.
#8 Antonio Nocerino09.04.1985 (27v)175cm, 75kgHankittiin aivan kauden alla Palermosta vain puolen miljoonan siirtokorvauksella. Osoittautui nopeasti todelliseksi superkaappaukseksi. Siirto poiki ison sulan Gallianin hattuun. Varsinkin syyskaudella ihan pitelemätön. Kellotti koko joukkueen isoimmat peliminuutit viime kaudella. Ts. Nocerino oli niitä harvoja Milan-pelaajia viime kaudella jotka välttyivät loukkaantumisilta. Kevään puolella runsas rääkki alkoi hieman paistaan otteissa eikä meno ollut enää ihan niin maagista. Sai kutsun Prandellilta EM-kisoihin mutta jäi siellä vielä ilman vastuuta. Kenties Brasiliassa sitten Azzurrien runkomiehiä? Todella nykyaikainen ja monipuolinen futaaja. Hankittiin ensisijaisesti pahasti loukkaantuneen Flaminin korvaajaksi mutta nopeasti kävi selväksi, että kyseessä on Flamsteria parempi ja ennenkaikkea paljon monipuolisempi pelaaja. Siitä hyvä osoitus 10 maalia liigassa viime kaudella, toiseksi eniten joukkueesta heti Zlatanin jälkeen. Ehdottomasti iso palanen terävintä kärkeä punamustassa palapelissä tällä hetkellä.
#18 Riccardo Montolivo18.01.1985 (27v)181cm, 65kgMontyn siirto Violasta Milaniin oli tapetilla jo viime syksynä. Myös pitkin kautta pidettiin lähes varmana, että osoite vaihtuu juurikin Milaniksi kauden jälkeen. Kenties juurikin tästä syystä Montyn viimeinen kausi Violassa ei ollut mikään sen kummempi menestys. Joutui myöskin fanien hampaisiin siirtohuhujen keskellä ja pyydettiinpä Montya jopa laskemaan housunsa kinttuihin harjoitusnurmella jotta saatais selville onko miehellä munia lainkaan. Noh se viime kaudesta, nyt Monty on siis viimeinkin joukkueessa jota jo lapsena kannatti. Toiveissa on, että tässä on uusi kapellimestari keskikentälle. Pirlon lähdön myötä Milanin keskikentältä katosi iso annos luovuutta ja nyt sitä halutaan taas Montolivon muodossa nähdä. Oli mukana EM-joukkueessa jossa väläyttelikin osaamistaan sen jälkeen kun kentälle pääsi. Se jos mikä on kuitenkin sanomattakin selvää, että Monty on selkeätä EOM:aa surkeaan Aquilaniin verrattuna.
#28 Urby Emanuelson16.06.1986 (26v)176cm, 68kgJoko herra Allegrilla on jokin ihmeen fetissi hollantilaista kohtaan, tai sitten yksinkertaisesti vaihtoehdot avaukseen viime kaudella olivat ihan helvetin kortilla. Joka tapauksessa Urby sai kaudella 2011/12 enemmän vastuuta ja peliaikaa kun moni olisi ikinä uskaltanut odottakaan. Allegri peluutti miestä melkein kentän jokaisella osa-alueella, se ainakin kävi hyvinkin selväksi, että
trequartistaa Urbysta ei tehdä kirveelläkään. Loppupeleissä runsas peliaika taisi kuitenkin olla sen syytä, että ukkoja oli pitkin kautta aivan järkyttävällä syötöllä lasaretin puolella. Ja vaikka Urbysta nyt tuollainen häslääjän kuva hieman jäikin niin kevään koittaessa haukkuja piti jo alkaa hieman vetämään takaisin kun otteet alkoivat parantua. Olisi kuitenkin vahvistanut jopa Hollannin maajoukkuetta EM-kisoissa? Mielenkiinnolla odottelen onko Allegrin lupauksissa kokeilla Urbya ensi kaudella kunnolla vaspan tontilla mitään perää. Vähän tuntuisi siltä, että se voisi olla se oikea tontti hollantilaiselle. Ajaxissahan mies pelasi kuitenkin melko säännöllisesti juurikin tuolla paikalla.
#16 Mathieu Flamini07.03.1984 (28v)178cm, 67kgLoukkasi polvensa viime kesän harjoituskaudella niinkin pahasti, että käytännössä koko kausi 2011/12 meni polvea kuntouttaessa. Flaminin suhteen Via Turatilla huokaistiin varmasti syvään kauden päätösvihellyksen soidessa sillä tämä tarkoitti samalla myös sitä, että ranskalaisen posketon nelivuotinen miljoonadiili oli viimeinkin historiaa. Virheistä pitäisi oppia ja toivokaamme ettei moisia rahan hukkaan heittämisiä ainakaan vähään aikaan enää sattuisi. Tavallaan tuo sopimus oli se viimeinen muisto nuista 2000-luvun menestysvuosista ja sen aiheuttamasta sokeudesta/piittaamattomuudesta pelaajamarkkinoilla. Mies liikkui kesän alussa siis vapaan agentin nimikkeellä . Huhut veivät patonkia kovasti takaisin isiensä maille mutta loppujen lopuksi ranskalainen löysi Gallianin kanssa yhteisymmärryksen ja vuoden mittainen jatkopahvi allekirjoitettiin, noin 60 prosentin palkanalennuksella.
#4 Sulley Muntari27.09.1984 (27v)179cm, 76kgMoni jalkapalloa seuraava hieroi tammikuussa epäuskoisena silmiään kun Interissa hyvinkin epäsuosiolliseen asemaan joutunut Sulley Muntari vaihtoi leiriä kaupungin sisällä. Puhuttiin lähinnä todella huonosta vitsistä. Ghanalainen keräsi pakolliset propsit kehumalla pääseensä, ei vain pelkästään kaupungin, vaan koko maailman parhaaseen seurajoukkueeseen. Hiljensi pikkuhiljaa epäilijänsäkin myöskin kentällä. Yhtäkkiä ghanalaiselle ei enää naureskeltu. Monessa sopassa keitetty piinkova ammattilainen tässä on kuitenkin kyseessä. Tuntuu, että Muntari olisi pelannut jalkapalloa jo ikuisuuden mutta näinhän asianlaita ei kuitenkaan ole. Ikää vasta 27v, ts. jalkapalloilija parhaassa iässään. Meni loukkaamaan itseään pihapeleissä kavereidensa kanssa ja aloittaakin tulevan kauden lasaretin puolelta.
#14 Rodney Strasser30.03.1990 (22v)178cm, 80kgSierra Leonelainen aloitti viime kauden lainalla Leccessa. Ehti esiintyä 13 matsin verran
Salentinin nutussa viimeistellen tuon rupeaman aikana yhden osuman. Loukkasi nilkkansa tammikuussa Juvea vastaan, lainasopimus päättyi samalla siihen ja Rodney palasi Milanoon Milan Labin kynsiin kuntouttamaan jalkaansa. Teki paluun kentille emoseuran nutussa huhtikuussa. Nilkka teki kuitenkin tenät uudelleen heti harjoituskauden alussa ja niinpä mies on arvioiden mukaan 2-3kk sairastuvan puolella.
#12 Bakaye Traoré06.03.1985 (27v)186cm, 77kgPitkin kevättä Milanin kiikarissa olleen malilaisen kolmevuotinen sopimus punamustiin sai nimet alle heti kauden päätyttyä. Ranskassa Nancya kolme kautta edustanutta Traorea luonnehditaan hieman samankaltaiseksi pelaajaksi mitä Muntari on, eli tuollainen keskikentän b2b-pelaaja. Kun meiltä jo Muntari entuudestaan löytyy niin hieman mietityttää mitä uutta malilaisella on tarjottavanaan. Vaan eiköhän se kauden aikana selviä. Maailman jalkapallokentät ovat jo entuudestaan täynnä traoreja joten kait Milaniinkin yksi mokoma mahtuu.
#21 Kèvin Constant 15.05.1987 (25v)184cm, 80kg
Genoa-linkin kautta lainalle saapunut guinealainen keskikenttäpelaaja. Milan oli miehen perässä jo tämän pelatessa Chievossa joten kait siellä suunnalla sitten tiedetään mitä oikein on tulossa. Genoan peleissä tullut seurattua ihan eri pelaajia joten sen ihmeempää kerrottavaa Constantista minulla ei ole. Villi veikkaus, että rotaatiomiehestä puhutaan.
AttaccantiHuolimatta niinkin dominoivan pelaajan kuin Zlatanin lähdöstä huolimatta Milan-hyökkäys näyttää paperilla hyvältä myös ensi kauteen lähdettäessä. Kysymysmerkkejä kuitenkin riittää. Kestääkö Paton reidet? Jatkaako Binho maalipaikkojen tuhlailujaan? Onko El-Shaarawysta vielä 19 vuotiaana vastuunkantajaksi? Pystyykö Cassano perimään Ibran jättämän hyökkäyksen leaderin paikan?
Ensi kaudella Milanin hyökkäyksessä ei nähdä enää fanien suursuosikkia Filippo Inzaghia. Super Pippo hyvästeli jalkapallokentät viime kauden päätteeksi ja ripusti nappulansa lopullisesti naulaan. Lohduttava tieto saatiin kuitenkin kesän aikana, Pippo jää perheeseen. Uusi aikakausi potkaistaan käyntiin Milanin Allievi Nazionalin (alle 17 vuotiaiden) peräsimessä.
#99 Antonio Cassano12.07.1982 (30v)175cm, 73kgKesken toissa kauden joukkueeseen saapuneelle Fantantoniolle soviteltiin isoa roolia viime kauden Milaniin. Syksyiset sydänvaivat pelästyttivät jalkapalloväen ja niinpä seurallakin menivät suunnitelmat uusiksi. Toipui vaivoistaan ja teki paluun kentille loppukeväästä. Ehti vielä Italian kisakoneeseenkin. Pelasi onnistuneet kisat jotka kantoivat aina finaaliin asti. Zlatan voitti siis viime kaudella Serie A:n maalikuninkuuden 28 osumallaan. Paljonhan tuo lukema olisi ollutkaan mikäli Cassano olisi ollut koko kauden ruotsalaisen rinnalla ja ruokkinut tätä oikein tosissa. Varsinkin tilanteiden rakentelijana entinen hulivilipoika on parhaimmillaan. Ehdottomasti yksi joukkueen avainpelaajista, ja hyökkäyspelin ehdoton sielu, varsinkin nyt kun Zlatan on poistunut.
#70 Robinho25.01.1984 (28v)172cm, 60kgToissa kaudella 14 liigaosumaa jolla heltisi joukkueen sisäisen maalipörssin ykkössija. Paikkoja oli kyllä silloinkin melkeinpä toiseen mokomaan. Viime kaudella sympaattinen brassi ei sitten tuntunut osuvan enää edes siihen kuuluisaan ladon seinään. Serie A:ssa mies esiintyi yhteensä 28 pelissä kentällä, näissä syntyi vain kuusi osumaa mikä on surkea saldo. Joutui välillä jopa pyytelemään julkisesti anteeksi tuhlailujaan. Positiivista tietenkin, että brassi pelaa itsensä maalipaikkoihin mutta kyllä tuohon tuhlailuun joku roti pitäisi saada. Iso annos maalintekovoimaa katosi Pariisiin joten Binhonkin olisi nyt terästäydyttävä. Huhut kuljettivat brassia kesällä niin äkkirikastuneeseen Malagaan kuin myös takaisin Brasilian maalle. Nämä puheet jäivät kuitenkin huhuasteelle. Hyvänä päivänä Binho tuo edelleen uuden aspektin Rossonerien hyökkäyspeliin, tämä vain monesti unohtuu kun päähuomio keskittyy tuohon tragikoomiseen perseilyyn maalintekosektorilla.
#92 Stephan El Shaarawy27.10.1992 (19v)178cm, 72kgNuoren tulevaisuuden lupauksen debyyttikausi Milanissa poiki reilu parikymmentä esiintymistä Serie A:ssa ja kaksi tehtyä liigamaalia. Potentiaalia pojassa riittää, tuskin muuten Milan olisi pulittanut kahdeksan numeroista summaa Genoalle, että saa Pikku-Faraon omakseen. Kyllä sekin kertoo jotain, että itse Pippo Inzaghi jäi ulos viime kauden Mestareiden liigaan nimetystä miehistöstä kun taas El Shaarawy pääsi nuitakin kekkereitä pelaamaan. Osittain vielä raakile näissä kuvioissa, mutta luottoa SES:n pikaiseen kehittymiseen löytyy. Vastuun luulisi entisestään kasvavan tulevalla kaudella. Niitä pelaajia joita todella kantsii pitää silmällä kaudella 2012/13.
#9 Alexandre Pato02.09.1989 (23v)179cm, 78kgSalamamaali Barcelonan verkkoon Mestareiden liigan lohkovaiheen ensimmäisessä kohtaamisessa jäi ikävä kyllä brassihyökkääjän ainoaksi valonpilkahdukseksi menneellä kaudella. Takareisivammat eivät antaneet armoa ja niinpä taas yksi kausi meni piloille loukkaantumisten takia. Kävi hakemassa apua jenkeistä asti vammakierteeseensä. Palasi kentälle Barcelonaa vastaan, tällä kertaa puolivälierissä. Vaihdosta sisään ja hetken päästä takaisin vaihtopenkille kun jalat eivät vain kestäneet pelaamista. Jenkkilän noitatohtoreistaan ei siis apua ollut. Aiemmin tammikuussa siirtomarkkinoilla oltiin kohistu Paton siirtymisestä Pariisiin ja Manchester Cityn kanssa riitaantuneen Carlos Tevezin tulosta punamustiin. Pato ei kuitenkaan halunnut lähteä ja niinpä koko siirtokuvio kuivui kasaan. Keltaisessa lehdistössä taas kohistiin mahdollisista ongelmista paratiisissa, Barbaran ja ankan välillä. Ikävä tosiasia on tällä hetkellä se, että 23 vuotiaana Alexandre Paton koko ura on enemmän tai vähemmän vedenjakalla. Vammakierteelle on vain saatava stoppi, piste. Ympäristö olisi tällä hetkellä kaikin puolin todella otollinen hyvälle kaudelle, Zlatan kun lähti sinne Pariisiin ja ruotsalaisenhan kanssa Patolla ei yhteispeli ottanut oikein tuulta alle. Kauden alla brassin otteita voidaan seurailla Lontoon kesäolympialaisissa.
Massimiliano Allegri - Mies menestyksen takana. Vai onko sittenkään?Kaksi vuotta punamustan laivueemme kapteenina toimineen Massimiliano Allegrin aikakausi on toistaiseksi tuonut tulleensa debyyttikauden Scudetton sekä viime hetkillä käsistä livenneen mestaruuden viime kaudella. On pienen yhteenvedon paikka.
Yksi näkökanta Allegrin Scudetolle on se, että tuo mestaruus oli kuin tekemällä tehty Milanille. Interin dynastia oli ajettu päätöstilaan ja muista ei ollut todellista uhkaa. Toisekseen Zlatan Ibrahimović, tuore kesän superkaappaus Barcelonasta, oli sen verran järeä ase johon saapasmaan päävastustajilla ei ollut millä vastata. Scudetto palautui sen Milanon kauniimman joukkueen haltuun pitkälti Zlatanin dominoinnin ansiosta, Allegrin oli helppo hymyillä penkin päässä.
Viime kaudella, jos nyt ylipäätänsä edes mahdollista on, oli Zlatan vieläkin dominoivampi pelaaja. Hitaan lähdön jälkeen Milan nousi kuin nousikin sarjakärkeen kun joulutaukoa lähdettiin viettämään. Milanin peli oli paikoitellen, voitoista huolimatta hieman vaivaannuttavaa katsottavaa. Zlatanin henkilökohtaiset onnistumiset pitivät milanistien suut supussa mutta tulosten takaa alkoi muodostua ongelma. Allegri oli tehnyt ruotsalaisesta jo liiankin ison palapelin osasen, täyttänyt keskikentän mörssäriosastolla, kokonaisvaltainen peli ei hyvään jalkapalloon tottuneen Milan-fanin silmää hivellyt. Toki Allegri oli myöskin olosuhteiden uhri. Milanin kausi 2011/12 oli niin loukkaantumisävytteinen, että melkeinpä menee ihmeen puolelle ettei myöhemmin loppukeväästä sattunut otteen lipeäminen tapahtunut jo aiemmin. Zlatan oli Allegrille kaikki kaikessa, valmentaja ei pelännyt ruotsalaisen puhkipeluuttamista vaan jatkoi täysien ysikymppisten antamista myös niissä peleissä jotka luonteeltaan olisivat olleet hyviä paikkoja antaa sitä kaivattua lepoaikaa. Lopulta Zlatan joutui itse omilla tekemisillään (De Sanctis-huitomiset jne.) luomaan nuita harvoja paikkoja hengähtää.
Allegri janosi menestystä joka rintamalla, myös Coppa Italiassa. Olisiko kotomaan cupin kuitenkin voinut kuitenkin ottaa hieman löysemmin rantein, varsinkin kun ääriään myöteen pullisteleva sairastupa yhdistettynä pitkään kauteen ei ole varmastikaan se toimivin yhdistelmä. Milan oli Copassakin liikenteessä aina lähes parhaalla mahdollisella miehistöllään. Tuoltahan sai alkunsa myöskin Thiago Silvan saama vamma, joka poiki myöhemmin pelatussa Roma-matsissa katastrofaaliset seuraukset loppukaudelle. Oliko TS:n peluuttaminen loukkaantuneena kuitenkin hieman Allegrin pelisilmän puutosta, vaikka brassi syyt loukkaantumisestaan harteilleensa ottikin.
Allegrin auktoriteetin uhreiksi on jäänyt ensisijaisesti joukkueen kokenut osasto, se kultainen sukupolvi. Lähinnä Carlo Ancelottin päänsilittelyyn tottuneilla veteraaneilla on ollut huomatttavasti vaikeampaa uuden tulokkaan alaisuudessa. Carlettohan oli pelaajille enemmänkin hyvä ystävä kuin pelkkä valmentaja. Tämä käy hyvin selväksi kun legendat ovat poistumisensa jälkeen muistelleet mennyttä. Ancelottia muistellaan lämmöllä, Allegrin nimeä en ole kuullut mainitsevan. Ensimmäisenä Allegrin auktoriteetin sai kokea Andrea Pirlo. Keskikentän maestro ja jalkapallokenttien todellinen herrasmies huomasi jääneensä paitsioon Allegrin alaisuudessa. Vuosien ajan joukkueen ehdottomaan terävimpään timanttiin kuulunut Pirlo tunsi itsensä yhtäkkiä epätoivotuksi henkilöksi organisaatiossa. Pelivuosia silloin 32-vuotiaalla Pirlolla oli vielä edessään mutta seuran toimesta tarjottiin vain vuoden mittaista jatkopahvia. Kävi selväksi, että Allegrin papereissa Pirlon nimi ei ollut kirjoitettuna kovinkaan isoin kirjaimin. Italialainen ei nähnyt kuin yhden vaihtoehdon, maisemanvaihdon. Näillä mainhan Clarence Seedorfikin ärähti julkisesti ettei Milan enää kunnioita entisiä voittajiaan. Viime kausi Juventuksessa on historiaa mitä nyt tuskin tarvii tässä alkaa kertaamaan. Jossittelu on tietenkin aina yhtä tyhjänpäiväistä mutta siltä ei voida täysin välttyä tämän tapauksen kohdalla. Oliko Pirlon päästäminen pahimpiin kilpakumppaneihin kuuluvan Juven leiriin se kohtalokas virhe joka lopulta maksoi Scudetton kohtalon viime kaudella. Hyvinkin mahdollista, että näin on. Toinen näkökanta on se, että maisemanvaihdos toimi sytykkeenä Pirlon uudelleen heräämiselle, punamustissa miehen aika oli tullut täyteen. Aivan lähimenneisyys Milanissa oli kuitenkin ollut melko loukkaantumissävytteistä ja hieman alavireistä soittoa. Juvessa mies pääsi pitkästä aikaa pelaamaan ehjän kauden. Kesän EM-kisoissa moni milanisti ei enää Pirlosta luopumista surkutellut vaan otti puhtaasti ilolla vastaan sen, kuinka entinen seuralegenda johdatti Azzurrit aina finaaliin asti. Vuosi Pirlon lähdön jälkeen sama kuvio toistui taas. Tällä kertaa äänessä oli toinen seuralegenda, Gennaro "Rino" Gattuso. Myös hän valitteli sitä kuinka tunsi olevansa epähaluttu valmentajan silmissä, ja ainoa keino ratkaista tilanne on sulkea punamustat portit viimeisen kerran. Sitäkin on syytä kysyä olisiko Nestan lopettamispäätös ollut kuitenkin pyörrettävissä, jos valmentaja olisi sitä todellakin halunnut. Myös Sandron ja Allegrin välien on huhuiltu olleen melko jäiset. Allegrihan ei liiemmin päätöksiään/tekemisiään selittele. Tämä kävi harvinaisen selväksi esim. tapaus Taiwon kohdalla.
Lukijoille on takuulla jäänyt nyt hieman negatiivinen kuva herra Allegrin valmennustaidoista. On kuitenkin syytä muistaa, että vasta hänen komennossaan marssijärjestys Italiassa palautui ainakin hetkeksi aikaa milanistia tyydyttäväksi. Loppuaikojen Ancelottista, tai vuoden joukkuetta koutsanneesta Leonardosta ei tähän ollut. Zlatanin lähtö Pariisiin tarkoittaa sitä, että vasta nyt Allegrin kyvyt valmentajana joutuvat tositestiin. Oliko ruotsalainen se laivan todellinen kapteeni, vai onko Allegrista kääntämään vallitseva tilanne jopa seuran eduksi. Monipuolistuuko pelaaminen, saavatko kannattajat taas nähdä sitä kaunista, pelaavaa jalkapalloa mitä Milan-fanina kuuluu odottaakin. Tämä on ensimmäinen kerta kun Allegrin Milan lähtee kauteen jopa selvähkön haastajan asemassa. Miten valmentaja kykenee suoriutumaan muuttuneiden olosuhteiden alla? Tuleva kausi vasta osoittaa minkä kokoluokan valmentajasta Massimiliano Allegrin kohdalla oikeasti puhutaan.
Milanissa tietyt lainalaisuudet on vain luotu kestämään. Siispä Allegrinkin kohtalona lienee olla vain seuran todellisten pääpamppujen liikuteltavissa oleva sätkynukke.Katseet kohti tulevaa...Voisin tähän loppuun vielä kirjoitella jotain ennakkoasemien tynkää kaudelle 2012/13. Voisin ottaa jotain kantaa kesän siirtomarkkinoilla vahvistuneeseen Juventukseen, Stramaccionin aikakauden Interiin, Luis Enrique-korttinsa pikaisesti loppuun asti katsoneeseen Romaan, tai Napoliin, aikaan jälkeen Lavezzin. Näin en kuitenkaan tee. Tämä on AC Milanin kausitopikin avaus, muiden seurojen tekemisistä voi käydä lueskelemassa näiden omista topikeista. Milan on par´aikaa jenkeissä pre-season kiertueellaan. Mukaan vahvuuteen ovat liittyneet nyt myös EM-kisoissa esiintyneet punamustat. Tuleva kausi näyttää etukäteen helvetin mielenkiintoiselta. Lyödään siis uusi topikki pitemmittä puheitta tulille.
Forza Milan!
