Katselin tuossa äskettäin eilisen matsin c morelta uusintana ja päällimmäisenä mieleen jäi tunne, että kyllähän tuokin matsi olisi pitänyt voittaa. Sama fiilis on toki jäänyt jokaisesta tämän kauden ottelusta, mutta tämä olisi ollut ihan täysin Milanin peli ilman kolmea täydellistä lahjamaalia, jotka Laziolle annettiin. Milan piti palloa enemmän ja loi käytännössä myös enemmän hyökkäyksiä, mutta Boneran ja Amelian sekoilut yhdessä ja yksinään maksoivat voiton (ja toivottavasti Allegrin työpaikan). Ensimmäisessä maalissa Boneraa vietiin melko vaarattomassa tilanteessa 100-0 ja lopulta Amelia pellehyppi pomppuvedon maaliin. Toisessa maalissa nähtiin Amelian perinteinen pikku kurkotus vetoon, jonka olisi hyppäämällä saanut kiinni ja kolmannessa Bonera päätti ryhtyä maalivahdiksi ja tämän uuden aluevaltauksen toteuttaminen jätti Klosen yksinään maalin eteen. Hyökkäyspeli oli mielikuvituksetonta ja päällimmäisenä mieleen jäivätkin vain Pazzinin pelottavat silmämeikit ja Bojanin itkuinen katse tyhjyyteen miehen ryssiessä viimeisellä minuutilla nostoyrityksen boksiin.
Allegrinkin voisi kyllä jo ihan hyvin potkia pois. Peli on mielikuvituksetonta ja hidasta puurtamista, ja pallo saadaan hyökkäysalueelle vain toppareiden pitkillä palloilla tai jonkun kuljetuksilla. Joukkueen itseluottamus on myös nollassa ja tämä konkretisoituu mm. Kai Suikkasenkin rakastamina helppoina syöttövirheinä. Allegrin kunnioitus pukukopissa alkaa myös vaikuttaa varsin pieneltä, sillä jopa koulupoika Daniele Bonera (joka muuten muistuttaa ulkonäöltään sekä chihuahuaa että vanhaapiikaa, joka toimi joskus yläasteaikoina meikäläisen äidinkielensijaisena) laukoi medialle kommentteja, joissa Kapteeni kritisoi Allegrin valitsemaa kenttämuodostelmaa. Milanin pelaajistossa on potentiaalia vaikka mihin, mutta Allegri ei sitä pysty käyttämään.
Pannaan tähän vielä vähän pelaajakohtaisia settejä:
Amelia - Viime kauden lopussa Amelialta nähtiin oikeinkin hyviä otteita, mutta nyt nähtiin paluu vanhaan tuttuun jännäkakka-Ameliaan. Pomppukengät jalkaan tai Gabrielille näyttöpaikkoja.
Abate - On se nopee. Tosiaan, nopeutta Abatella on enemmän kuin tarpeeksi, mutta hyökkäyspäähän on vielä paljon opittavaa. Jälleen kerran tuli mieleen, olisikohan aitajuoksija Emanuele Abate parempi keskittäjä..
Bonera - Synninpäästö peruttu. Todellisuudessahan Boneran alkukausi oli ennen tätä ottelua ollut erinomaisen hyvä, mutta nyt nähtiin paluu vanhaan tuttuun Boneraan ja kehut alkukaudesta jäävät vielä saamatta.
Yepes - Ei mikään paras peli Yepesiltä, mutta kuitenkin selvästi Boneraa varmempi.
Antonini - Asennetta ja sydäntä löytyy kyllä vaikka muille jakaa ja erityisesti miehen itkupotkuraivarit kentällä muistuttivat omiani. Valitettavasti sama pätee usein myös pelitaitoihin. Hieno mies kuitenkin
De Jong - Hollantilaisen preesens alkaa pikkuhiljaa näkyä myös Milanin keskikentällä ja parhaina hetkinään De Jong dominoi Lazion keskikenttää vastaan lähes yksinään. Erinomainen matsi siis De Jongilta!
Montolivo - Pelasi liian alhaalla ja ei siksi päässyt jakelemaan passeja haluamallaan tavalla. Tekniikka ja työmoraali molempiin suuntiin ovat kuitenkin erinomaiset ja paremmin roolitettuna mahdollisuus vaikka mihin suurtekoihin Milanin paidassa. Tässä pelissä hieman näkymätön.
Nocerino - Nocerinolta kauden parasta tekemistä hyökkäyspäässä, mutta viime kauden esityksiin on vielä pitkä matka. Tämän kauden roolissa pärjätäkseen Nocerinon pitäisi opetella taklaamaan pelkän rinnalla juoksemisen sijaan.
Boateng - Tällä hetkellä täysin ulkona Milanin pelisysteemistä. Tarvitsisi roolin, jossa pääsisi käyttämään vahvuuksiaan. Sanoisin siis, että siirto alaspäin joko kenttäryhmityksessä tai hierarkiassa odottaa.
El Sharaawy - Alan rakastaa tätä miehenalkua. En homolla tavalla vaan miehekkäällä latinotavalla. Itseluottamus kohdillaan ja halua riittää antaa kaikki joukkueen eteen. Oli Milanin paras myös Laziota vastaan ja ansaitsee jo silläkin peukut
Pazzini - Tarvitsee palloja, mutta niitä saadessaan oli eilenkin melko vaarallinen. Pazzinikin tekee hartiavoimin töitä ja on erinomainen myös target-pelaajana. Milanin hyökkäyskaluston ainoa, joka voi saada puolustuksen purkupallot käännettyä hyökkäyksiksi.
Urby - Todella pirteä oikealla laidalla ja sai etenkin Pazzinin näyttämään hyvältä toisella jaksolla. Toimii tämänhetkisessä pelisysteemissä paremmin kuin Boateng, joten ansaitsisi avauksen paikan myös Malagaa vastaan.
Pato - Paton suurin uroteko kentällä oli siellä pysyminen ehjänä loppuun asti. Pallollisena vielä hieman pehmeä, mutta jo nyt nähtiin pari väläytystä, joiden perusteella optimistit voivat odottaa Patosta vielä tekijämiestä. Vielä ehjänä pysymiselle
Bojan - Oli kyllä sysipaska tällä kertaa ja jokainen yritys taisi mennä enemmän tai vähemmän vituralleen. Omaa silti vielä jonkinlaisen roolin Milanissa, ainakin vielä nyt Robinhon ollessa klesana.
Allegri:
