Società Sportiva Lazio
2011-2012Edoardo Reja käveli raskain askelin Formellon yläkertaan 20.9.2011. Harmaahapsen korvissa soi kannattajien vihellys ja tunkeilevien toimittajien imbesillit kysymykset. Tarkoitus oli jättää eroanomus presidentti Lotitolle. Sen tehtyään hän ilmoitti asiasta pelaajilleen. Sekä Lotito että pelaajat totesivat ykskantaan, etteivät he hyväksy tällaista ratkaisua. Luvattiin, että otetaan vähintään kuukauden aikalisä ja katsotaan yhdessä kortit loppuun.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Lazio lähti uuteen lentoon. Laziota haukuttiin toki vuoroin kyyniseksi, vanhanaikaiseksi ja toivottoman puolustusvoittoiseksi joukkueeksi. Jos se olikin sitä se oli myös voittava joukkue. Kauden tärkein voitto koettiin jo lokakuussa, kun viiden derbyn mittainen hirveä kirous katkaistiin kiitos Miroslav Klosen. Klosen yleisen dominoinnin vieressä oli ikävä seurata toisen nimihankinnan Djibril Cissen tuskaa. Tilanne kiristyi lopulta siihen pisteeseen, että suurin toivein kaupunkiin saapunut Cisse oli lopulta tammikuussa myytävä sumusaarille.
Niin, tammikuu. Kun vuosi vaihtui Lazio oli tiukasti CL-tahdissa kiinni, mutta ilman Cissen poistumistakin oli selvää, että loukkaantumissuman kouriin joutunut joukkue tarvitsi kipeästi vahvistuksia. Huhut velloivat, mutta mitään ei tapahtunut. Kun siirtoraja lopulta umpeutui oli Lazion ”urheilutoimenjohtaja” Igli Taren naama punainen. Kaikki tiesivät, että seura oli merkittävästi heikentynyt ja syyllinen tähän sen lahjattomassa johtoduossa Lotito-Tare.
Seurajohdon mädännäisyyden vastakohtana Curva, joukkue ja Reja hitsautuivat kuitenkin yhteen. Tämä näkyi selvimmin sillä hetkellä, kun Reja yritti toistamiseen erota. Nyt esiin astuivat ultrat, jotka päättivät tavata valmentajan kasvotusten. Kenties juuri tämä tapaaminen madridilaisessa hotellissa sai Rejan kääntämään päänsä. Mediakaaosta seurasi jälleen derby - jälleen Lazio voitti. Muitakin suuria voittoja saavutettiin, kun sekä Inter, Milan että Napoli kaatuivat Olimpicolla taivaansinisten käsittelyssä. Se suuri täyttymys jäi kuitenkin jälleen tulematta, kun Udinese pyyhälsi loppusuoralla rampaakin rujomman Lazion ohi kolmannelle sijalle. Loukkaantumiset eivät silti yksin selitä Lazion loppuhetkien romahdusta. Takana oli myös taktisia tosiasioita, kuten Rejan Lazion kyvyttömyys aktiiviseen pallonhallintaan heikompia joukkueita vastaan, mikä nähtiin ikävällä tavalla mm. Novara-, Lecce- ja Siena-otteluissa ratkaisevilla hetkillä. Kuitenkin lopputulos, neljäs sija, derbyvoitot, muutamat maukkaat yksittäiset ottelut (kukapa unohtaisi sen, kuinka miesalivoimalla käännettiin 0-2 tappioasema 3-2-voittoon Cesenaa vastaan..) ja yhtenäinen Romanitaa’ huokunut Curva tekivät kaudesta vähintään kahdeksikon arvoisen.
RISUT JA RUUSUTPORTIERIFederico Marchetti (31) 8: Cagliarin presidentti Massimo Cellino sylkäisi vuosi sitten suustaan sanat ”Lotito ei häntä ansaitse” tarkoittaen maalivahtiaan, jonka hän joutui vastentahtoisesti myymään vihaamalleen kollegalleen. Tosiasiassa Cellino oli itse kussut pastakulhoonsa pakottamalla Marchettin siirtoriitojen vuoksi vuodeksi sivuun sardinialaisten pelaavasta kokoonpanosta. Tästä syystä moni myös epäili Marchettia, niin hänen asennettaan kuin pelituntumaansakin. Turhaan. ”Tarzanin” potentiaali puhkesi kukkaansa välittömästi. Nando’ Musleran aikakauden isommat virheet jäivät unholaan, tilalle saatiin dominoiva maalivahti, joka toi mieleen Angelo Peruzzin päivät. Arvosanan ansaittu plussa suli pois Marchettin tarpeettomasti huitaistua tuomaria toukokuun Udinese-ottelun jälkimainingeissa. Tiedä sitten vaikuttiko juuri tämä siihen, ettei Italian toiseksi parasta maalivahtia kutsuttu EM-kisoihin. Tämän virheen Prandelli oikaissee De Sanctisin siirtyessä yhä lähemmäs eläikää.
Albano Bizzarri (7) 7+: Bizzarri ei ensimmäisellä kaudellaan Laziossa pystynyt vakiinnuttamaan edes kakkosmaalivahdin asemaa itselleen. Mies itsekin tunnusti vuosi sitten pohtivansa lähtöä takaisin kotimaahansa Argentiinaan. Onneksi Bizzarri kuitenkin sisuuntui ja jäi Roomaan. Marchettin loukkaantumisten ja pelikieltojen aikana lazialet turvasivat maalinsuulla yhteen sarjan tasokkaimmista kakkostorjujista. Bizzarrin onnistui saada se itseluottamus takaisin, joka teki hänestä Catanian vuosinaan keskivertoa paljon paremman maalivahdin. Ansaitsisi enemmän peliaikaa, mutta tyytyy tulevallakin kaudella kakkosvahdin asemaan.
DIFENSORI Lionel Scaloni (19/1) 7+: Scaloni oli pitkään ollut Laziossa hiukan laitapuolenkulkijan maineessa. Peliaikaa ei irronnut, eikä argo sitä varsinaisesti otteillaan enempää ansainnut. Viime kaudella ”Lionello” koki kuitenkin kummallisen renessanssin. Scaloni nousi oikean laitapakin paikan nokkimisjärjestyksessä pian ohi umpisurkean Zaurin ja tuurasi lasinilkaksi kostautunutta Konkoa etenkin keväällä useaan otteeseen. Kaikkensa kentällä antanut Scaloni valloitti kannattajien sydämet. Erityisesti hänen raivoisa ottelunsa kevään derbyssä sai Curvan laulamaan ”Lionelloa”. Scaloni on yhä juoksuvoimainen, keskitykset hallitseva, hyökkäävä laitapakki. Pelasi myös muutaman mukiinmenevän ottelun keskuspuolustajana. Jatkaa seurassa uuden sopimuksen turvin ainakin tulevan kauden.
Luciano Zauri ( 8 ) 5: Zauri kantoi vuosia sitten Laziossa kapteenin nauhaa. Hän oli tasaisen varma laitapakki ja kannattajien ystävä. Riitauduttuaan seurajohdon kanssa vietti kuitenkin pari vuotta muilla mailla lainasopimuksilla. Palasi seuraan vuosi sitten ja… ja.. sanattomaksi vetää. Zauri oli kuin hahmo suoraan Scherzi a Partesta. Yhden käden sormet eivät riitä laskemaan Zaurin tekemiä, vastustajan maaliin johtaneita, amatöörimäisiä virheitä. Kokonaisarvosanan pelastaa hylätyltä kohtuullisen hyvä suoriutuminen tammikuun Lazio-Atalanta-ottelussa. Se oli sellaisenaan Zaurin ainoa ja toivottavasti viimeinen teko Lazion hyväksi.
Abdoulay Konko (26/1) 7: Pidetyn Stephan Lichtsteinerin manttelinperijäksi hankittiin vuosi sitten Genoasta Abdoulay Konko. Odotukset olivat kaksijakoiset ja sellainen oli kaiketi lopputuloskin. Syyskaudella Konko pelasi toisinaan niin vakuuttavasti, etenkin ylöspäin, ettei ”Lichtin” perään pahemmin itketty. Keväällä realisoitui Konkoon tiiviisti liittynyt riski; miehen järkyttävä loukkaantumisherkkyys. Risaiseksi menneiden parin viimeisen kuukauden aikana ehdittiin jopa puhua sopimuksen purkamisesta. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että rauha on palannut maahan ja Konkon kroppaan. Parhaimmillaan Konko on erinomainen moderni laitapakki, jonka entiset puolustuspään vinoumat ovat nyttemmin hioutuneet pois. Pysyessään kunnossa Lazion puolustuksen kulmakiviä.
Marius Stankevicius (11) 6: Viime kesän oudoin hankinta oli kolmenkympin väärälle puolelle ikääntynyt liettulaispakki Stankevicius. Sekä laitapakkina että topparina luutinut ”Stanke” ei missään vaiheessa vakuuttanut. Hasardi- ja loukkaantumisherkkyys tekivät viimeistään vuodenvaihteen jälkeen selväksi sen, ettei Stankeviciuksella tulisi olla sijaa tulevaisuuden Laziossa.
Andre Dias (23) 6+: Aikaisemman puolentoista Lazio-kautensa aikana luunkovana keskuspuolustajana vakuuttanut Dias hyytyi pahasti viime kaudella. Syy tähän ei ollut yksin jatkuvissa loukkaantumisissa. Kentällä ollessaan Dias vaikutti toisinaan hämmentävän epävarmalta, hitaalta ja kankealta. Ehkä juuri sellaiselta mitä häneltä alun perin Italiaan saapuessaan odotettiin. Dias on kuitenkin luvannut olla luovuttamatta, eikä paluu Brasiliaan ole agendalla. Mikäli rujo Faveloiden kasvatti saadaan täyteen kuntoon on hänestä edelleen Lazion puolustukselle hyötyä. Paljon riippunee siitä aikooko Petkovic pyörittää Lazion peliä kolmen keskuspuolustajan linjalla vai ei.
Mobido Diakite (25/1) 7: Diakite jatkoi viime kaudella hivuttautumistaan Lazion avaintoppariksi. Suuresta läpimurrosta ei voida puhua, mutta ilmiselvästi Diakiten arvo on nousussa. Romuluinen ranskalainen omaa pelinsä fyysiseen pelotteeseen, nopeuteen ja työmoraaliin. Heikkoudetkin ovat edelleen tämän mukaisia; pelinlukeminen ei ole ”Dian” vahvuuksia. Hän tarvitsee vierelleen Biavan kaltaisen klassisen älykkään italotopparin. Kannattajien suosioon Diakite voi kuitenkin jo nykyisin huoletta sulkeutua. Ei ollut sattumaa, että ranskalaisen saavuttua heinäkuun ensimmäisiin harjoituksiin Formelloon huudeltiin hänelle ”Kapteeni kahden vuoden sisällä?”. Jatkosopimusneuvotteluja edelleen käyvän Diakiten vastaus tuli leveän hymyn kanssa: ”Toivotaan, toivotaan…”
Giuseppe Biava (26/1) 7+: Puolustuksen nestori pelasi hyvän kauden, vaikka pelitoverit sekä keskellä että laidoilla vaihtuivat loukkaantumisten myötä tiuhaan tahtiin. Giuseppe Biava edustaakin Serie A:n tavaramerkkituotetta, laadukasta peliälyllään loistavaa keskuspuolustajaa. Tämä on taannut Biavalle kausikortin avaukseen, vaikka toisinaan otteissa on nähtävissä iän tuomia luonnollisia heikkouksia. ”Beppe” Biavan pitkä ura on ehtoopuolella, mutta mies itse luultavasti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tämän vuoksi uutiset siitä, että Petkovic ei kaavaile Biavalle minkäänlaista roolia Lazion puolustuksessa kummastuttavat.
Stefan Radu (21) 7-: Lazion puolustuspelin suurimpiin kompastuskiviin kuului viime kaudella Stefan Radun loukkaantumissuma. Radu oli yksi niistä, jotka tärkeytensä vuoksi otettiin kentälle, vaikka sitten puolikuntoisena. Lopputulos oli arvattavissa, kun vanhat vammat alkoivat vain uusiutua entistä ärhäkämpinä. Radun esitykset olivat pitkälti edellä mainituista syistä hyvin ailahtelevia, eikä vanha tasavarma suorittaminen jatkunut. Täysikuntoisena romanialainen pystyy dominoimaan vasenta laitaa ketä hyvänsä laituria vastaan. Pystyy myös monipuolisena puolustajana ottamaan topparin paikan hoitoonsa. Ikävä kyllä mies viettää koko pre-seasonin lasaretin puolella, mikä vaikeuttanee huomattavasti Radun tulevaa syksyä.
Javier Garrido (11) 7-: Garridon viime syksy oli synkkä. Espanjalainen joutui käytännössä täysin pimentoon, kun hänen leipälajinsa vasemmalla laidalla annettiin Radun, Lulicin ja Zaurin hoitoon. Vuodenvaihteessa Rejalle oli kuitenkin käynyt selväksi Radun fyysinen kunto, Lulicin soveltumattomuus puolustajaksi ja Zaurin katastrofiherkkyys. Kävi siis niin, että keväällä Garrido pääsi pelaamaan ja lunasti paikkansa kohtuullisen hyvin. Garridon parhaat avut ovat yhä hyökkäyspäässä, missä hänen monipuolinen potkutekniikkansakin pääse parhaiten oikeuksiinsa. Todennäköisesti Garridosta ei tule koskaan Laziossa avainpelaajaa, mutta ringinleventäjästä hän menee tällä hetkellä paremmin kuin zaurit ja stankeviciukset.
CENTROCAMPISTIChristian Brocchi (15) 7: Brocchin kausi tiivistyi parhaiten lokakuun Derbyyn. Uskomattoman työmäärän tehnyt keskikentän terrieri onnistui hankkimaan läpiajollaan Kjaerille punaisen ja Laziolle pilkun. Loppuottelun Brocchi pelasi kuin riivattu, loukkaantumisestaan huolimatta, ja kun Klose lopulta niittasi Lazion derbykirouksen hautaan juoksi Brocchi jalkaansa nilkuttaen suoraan Curvaan. Kannattajien suursuosikki oli siis edelleen 36-vuotiaana kentällä ollessaan ehdoton apu joukkueelle. Kevään loukkaantumiskierre pisti liikkeelle huhupuheita Brocchin mahdollisesta eläköitymisestä. Mies itse viittasi näille puheille kintaalla ja ilmoitti jatkavansa pitkää, monipolvista, uraansa yhä edelleen. Muita vaihtoehtoja kuin Laziota veteraani ei edes miettinyt. Jo yli 100 ottelua taivaansinisissä tahkonnut Brocchi on ensi kaudella ainakin erittäin käyttökelpoinen isähahmo pukukopin puolella.
Lorik Cana (15/2) 7-: Canan saavuttua vuosi sitten Lazioon Muslera-kaupan kylkiäisenä olivat odotukset ehkä hiukan liian korkealla. Albanialaisen pallollinen taito ja peliäly olivat valitettavan vaatimattomalla tasolla. Hurja asenne ja kovat otteetkaan eivät riittäneet kuromaan ”anti-Tottiksi” toivotun Canan ja avauskokoonpanon välimatkaa umpeen. Hän jäi auttamatta Lazion kokeneiden Serie A-ratsujen varjoon. Tammikuussa ehdittiin jo epäillä, että Cana palaisi takaisin Marseilleen. Varsinkin kevään loppusuoralla Cana tuntui kuitenkin saavan itseluottamuksensa kohdilleen. Komea muulinpotku Bergamossa Atalantan verkkoon oli hieno symbolinen tapa päättää ailahteleva debyyttikausi Italiassa. Loppukauden näytöillään Albanian maajoukkueen kapteeni lunasti itselleen lipun myös Petkovicin kuvioihin, joka tuntuu yllättäen näkevän Canan enemmän keskuspuolustajana kuin keskikentän pohjana.
Francelino Matuzalem (21/1) 7: Matuzalem jatkoi viime kausien linjaansa. Brassin kiivas luonne, loistava peliäly ja loukkaantumisherkkyys muodostivat sen kolminaisuuden, jonka mukaan häntä on arvioitava. Toisinaan Matuzalemista saa jopa typerän kuvan (esim. Bologna-kotiottelun järjetön punikki), toisinaan hän taistelee ja taiteilee keskikentän keskustan herruuden Laziolle. ”Matun” varaan ei voi enää paljoa rakentaa, mutta mielenkiintoinen jokerikortti hän silti on. Saattoi kuitenkin epäammattimaisella myöhästymisellään pre-seasonilta tuhota mahdollisuutensa Petkovicin kanssa. Sääli sinällään. Francelino Matuzalemin koko ura on ollut varjopuolia täynnä (loukkaantumiset, oikeusjutut Ukrainassa…), potentiaalia oli paljon parempaankin.
Cristian Ledesma (37/3) 8: Tapahtui Laziossa mitä hyvänsä yhteen asiaan voi luottaa. Siihen, että Cristian Ledesma johtaa joukkueen kentälle. Ledesmasta ei ole kasvanut viime vuosina vain yhtä sarjan parhaista registoista, vaan hänestä on tullut myös nyky-Lazion symboli, jonka kanssa taivaansinisen bandieran tittelistä saattavat kilvoitella vain kaksi muuta kapteeniston jäsentä Rocchi ja Mauri. Ledesman viime kauden minuuttimäärä kertoo oleellisen. Yhden ottelun hän jätti pelikiellon myötä väliin, muuten läpi koko kauden keskikentän suurin vastuu painoi argentiinalaissyntyisen tähden hartioita 90-minuuttisesta toiseen. Vastuunsa Ledesma kantoi kylmänviileän tyylikkäästi. Ledesmalla on myös sitkeät kriitikkonsa, joiden mukaan hän on hidas ja epätasainen. Yleensä he hiljenevät viimeistään silloin, kun nähdään minkälaista Lazion pelinrakentelu on ilman Ledesmaa. Eikä vain pelinrakentelu; jälleen viime kaudella Ledesman panos puolustussuuntaan oli valtava. Onpa mies viime aikoina noussut myös joukkueen pilkkuspesialistiksi. Ledesman hermot ovat siihenkin kuin tehdyt.
Antonio Candreva (15/3) 8: Candrevan Lazio-uran lähtökohdat olivat viime tammikuun siirron jälkeen epätoivoiset. Aikaisemmin urallaan romanistaksi ja Tottin sekä De Rossin ihailijaksi tunnustautunut Candreva oli edellisen lisäksi kannattajille rankka pettymys siksikin, että pitkään seuraan oli yhdistetty paljon nimekkäämpiä pelaajia. Ensimmäisen kuukauden ajan näytti siltä, että Candrevan alamäki vain jyrkkenisi. Hänelle buuattiin Curvasta, eivätkä otteet olleet sen parempia, kunnes Napolia vastaan Candre’ tälläsi maalin. Jotain liikahti. Mies tapasi Lazion ultrien johtoa ja vakuutti sitoutumistaan taivaansinisiin väreihin. Kannattajat päättivät antaa miehelle mahdollisuuden, jonka hän sitten täysimittaisesti myös käytti. Candreva oli monien mielestä Lazion loppukauden paras pelaaja. Candrevan nopeus ja pallonkäsittelytaito pääsivät oikeuksiinsa, kun hänestä tehtiin laituri, sen sijaan että häntä olisi peluutettu keskellä. Hurja työmoraali puhui myös sen puolesta, että Candreva oli tosissaan kannattajilleen antamansa lupauksen kanssa. Yhden kevään mittaiselle tuhkimotarinalle luonnollisena jatkumona Lazio hankki Candrevan toisen puolikkaan heinäkuussa pysyvästi omistukseensa.
Anderson Hernanes (31/8) 7-: ”Profeetan” toinen kausi Roomassa oli vaikea. Vaikka hän vihdoin täytti ennustuksensa ja iski Roman matalaksi, nähtiin Brasilian maajoukkuemieheltä myös tukku aavemaisia esityksiä. Toisinaan Hernanes tuntui jäävän keskikentällä pelkäksi sivustaseuraajaksi. Hänet otettiin toistuvasti vaihtoon kesken ottelun, mikä vaikutti negatiivisesti miehen itseluottamukseen. Loppukauden aikana Hernanesin olemuskin kertoi oleellisen; kestohymy vaihtui lasittuneeseen katseeseen. Hernanesin talenttia ei kuitenkaan voi viedä pois. ”Herny” on yksi Serie A:n taitavimmista keskikentän keskustan pyörittäjistä. Kysymys ei ole myöskään asenneongelmasta, koska brassi tiedetään tunnolliseksi ammattilaiseksi. Suurin ongelma onkin ollut ehkä Hernanesin pakkositomisessa liian hyökkäävään rooliin. Vaikka analogia voi olla hiukan liian rohkea jotain samaa väärin peluutetussa nuoressa Pirlossa ja nykyisessä Hernanesissa on. Jos Petkovic onnistuu roolittamaan Hernanesin oikein on hänellä käsissään uskomaton voimavara keskikentälle. Sen hukkaaminen olisi katastrofi sekä Hernanesille itselleen että Laziolle.
Alvaro Gonzales (31/1) 7: ”Tata” oli viime kauden tasavarmimpia suorittajia, ottaen keskikentän oikean laidan omakseen. Ja vaikeahan Gonzalesista on olla ainakaan ihmisenä pitämättä. Hurjia kilometrimääriä illasta toiseen juokseva uruguaylainen on korvannut peliälyssä ilmenevät puutteensa suurella sydämellä. Tarpeen vaatiessa hänet on istutettu puolustuksen laidalle ja keskikentän pohjalle, eikä taso ole oleellisesti tippunut. Vaikka Gonzalesin viimeiset ratkaisut ovat usein silmiä kirvelevää katsottavaa, eikä hän pysty avaaviin syöttöihin on hänellä paikka aggressiiviseen ja nopeatempoiseen peliin pyrkivässä Petkovicin Laziossa.
Senad Lulic (27/4) 8+: Senad Lulic saapui Roomaan vuosi sitten vain hetki Klosen jälkeen. Salamavalot eivät bosnialaisen kohdalla pahemmin välkkyneet, puhuttiin Lotiton halvasta oikusta, josta tuskin olisi apua Rejalle. Jäätävä alku laitapakin roolissa lisäsi löylyä; ei osaa puolustaa, eikä pelata pallollisena. Tämän totesi myös Reja, joka siirsi Lulicin kertaheitolla huomattavasti ylemmäs, keskikentän laidalle. Tulos oli melkoinen pommi Lulicin kriitikoille, joihin myös sivullekirjoittanut kuului. Lulic sai pian lempinimen ”il Treno”, ”Juna”, tyylistään jolla hän vastustamattomasti puhkoi vastustajien takalinjoja loistavilla läpijuoksuillaan ja hyvällä potkutekniikallaan. Tuulennopea Lulic nousi vastaiskuihin nojanneen Lazion tärkeimpiin palasiin joulutaukoon mennessä. Bosnialaisen kausi olisi voinut olla vieläkin räjähtävämpi ilman kevään täyttäneitä loukkaantumisia. Jotain hänen arvostaan kertoi se, että Reja käytti Lulicia joka kerta kun hänet saatiin parsittua edes keskinkertaiseen pelikuntoon. 3 miljoonan euron mies on tällä hetkellä arvoltaan moninkertaisessa luokassa. Nimitys ”uusi Kolarov” saattaa itse asiassa aliarvioida Lulicia, jolla on kaikki mahdollisuudet olla jo ensi kaudella koko sarjan johtava laituri.
Stefano Mauri (16/4) 7+: Stefano Maurin kaudesta jäi puhuttavaa niin kentän sisä- kuin ulkopuolellakin ihan valtavirran uutisointia myöten. Joukkueen varakapteeni joutui sivuraiteille lokakuussa, kun hän loukkaantui vakavasti palaten kentälle vasta neljän kuukauden pakkolevon jälkeen. Pian Mauri kuitenkin todisti, ettei pitkä huili ollut vienyt hänen pelitaitojaan. Mauri otti paikkansa kärkien takaa takaisin itselleen tyylillä. Hän iski voitto-osuman kauden toisessa derbyssä ja teki kenties koko Serie A-kauden kauneimman maalin Napolin verkkoon tulisella saksipotkulla. Ja pelisilmäänsä monzalainen esitteli luonnollisesti useaan otteeseen. Älykäs ja karismaattinen kentällä – rikollinen sen ulkopuolella? Sitä kysyttiin kauden päätyttyä, kun Mauri pidätettiin neljäksi päiväksi Calcioscommese-skandaaliin liittyen epäiltynä yhdeksi ottelutulosten manipuloijista. Todisteita ei ole tähän päivään mennessä juuri esitetty. Alkushokin jälkeen kannattajat ja seura asettuivat vankasti Maurin taakse. On edelleen epäselvää, missä tutkinnassa mennään. Mitä nopeammin kaikki saadaan loppuun sen parempi.
ATTACCANTIMiroslav Klose (27/13) 9: ”DIO ESISTE!”, ”JUMALA ON OLEMASSA!” huusi Guido De Angelis, kun Klose upotti puoli minuuttia ennen lokakuun Il Derbyn päättymistä Roman. Ja jalkapallojumalahan Miroslav Klose on. Hänen introvertti persoonansa, hiljainen, mutta ankaran ammattimainen ote kaikkeen tekemiseen on tehnyt Klosesta vuodessa suorastaan myyttisen hahmon Roomassa. Harvoin Klose antaa sen syvällisempiä haastatteluita, mutta sen tehdessään hän on ylistänyt Ikuista Kaupunkia ja lazialien intohimoa (sitäkin posteljoonia, joka oli kuulemma derbyn jälkeen laonnut Klosen jalkoihin, kun saksalainen avasi ovensa). Kannattajat, valmentaja(t), seuran johtoporras ja kanssapelaajat rakastavat kaikki aidosti Klosea. Sen kaiken rakkauden Klose ansaitsi kentällä. Etenkin alkukaudesta hän oli täysin pitelemätön. Monipuolisena maalintekijänä fantastinen, mutta joukkuepelaajana jos mahdollista sitäkin arvokkaampi. Reja kertoi aidosti hämmästyneensä sitä, kuinka paljon Klose auttaa keskikenttää, jopa puolustusta, prässätessään aktiivisesti vastustajia ja avatessaan loistosyötöillä paikkoja myös muille pelaajille. 13 liigamaalia ei siis kerro Klosen kohdalla kuin puolet positiivisesta totuudesta. Ikävä kyllä myös Klosea vaivaavat iän mukanaan tuomat fyysiset vaivat, joihin kauden loppusuoralla kaatui Lazion CL-paikan metsästys. Realistista tuskin on olettaa, että Klose pystyisi ensi kaudella pelaamaan juuri enempää kuin edellisellä. Toivottavasti hyökkäys pystytään järjestämään niin, ettei ”No Klose – No Party”-sloganista tule turhan painavaa taakkaa.
Tommaso Rocchi (20/5) 7: Viime kausi todisti, että Tommaso Rocchi on yhä elossa. Veteraani murtautui jälleen kerran penkiltä avainpelaajaksi jättäen taakseen cisset ja scullit. Rocchi on hyvä esimerkki siitä, miten tuhannet toistot, ammattimainen harjoittelu ja äärimmäinen voitontahto kantavat pitkälle vielä 35-vuotiaana. Venezialainen pystyy edelleen puhkomaan vastustajan puolustuslinjan väijymällä tavaramerkkityyliinsä maalipaikkaa aivan paitsioansan rajalla. Joukkueen itseoikeutetun ykköskapteenin taivaansininen maalisaldo nousi jo lukemaan 105. Kolmen maalin päässä on -70 ja 80-lukujen taikuri Bruno Giordano. Kun katsoo ketä listalla on sen jälkeen enää jäljellä (Silvio Piola, Giorgio Chinaglia, Beppe Signori) alkaa todella ymmärtää minkälaiseen seuraan Rocchi on noussut. Elävä legenda sanoisi joku.
Libor Kozak (17/4) 7-: Tsekkiläisen jättiläisen tekemistä on tuskastuttava seurata aina siihen pisteeseen asti, kunnes hän pistää pallon maalin jollakin ulokkeellaan. Kozakin suurin apu on hänen kokonsa ja sen kautta hän elää ja kuolee. Parhaimmillaan nuorukainen on suojatessaan palloa selkä maalin päin sekä maalinedustan kukkotappeluissa. Mutta onko Kozakissa todellista potentiaalia pitemmälle? Todennäköisesti lainakausi pienemmässä seurassa kertoisi Kozakista tarvittavan, mutta toistaiseksi hän on ollut Lotiton oudossa suojeluksessa. Presidentti ei halua päästää itse löytämäänsä nuorukaista minnekään muualle edes kokeilumielessä.
Emiliano Alfaro ( 8 ) 6: Urugualayinen oli viime tammikuun hätäostos, kun joukkueen hyökkäyspää tyhjeni kovemmista tekijöistä. Kun Alfaro pelasi tuli ikävä Cisseä, Scullia, Floccaria ja Zaratea – jokaista. Tosiasiat kävivät selviksi hyvin pian. Alfaro oli/on raakile sekä fyysisesti että henkisesti, joskin hän teknisesti vaikutti toisinaan ihan näppärältä hyökkääjältä. Yksinkertaisesti Alfarolle hyppy kotimaan pääsarjasta Serie A:han oli liian pitkä. Tilannetta pitäisi päästä tasoittamaan lainakaudella jossain Italian tai Espanjan keskisuuressa seurassa. Vaikea uskoa, että Rooman painostavassa ja tulosherkässä ilmapiirissä Alfaro tekisi läpimurtoaan ainakaan vielä ensi kaudella.
MERCATOMerkittävin päätös siirtorintamalla, riippumatta siitä, mitä vielä ehditään tekemään, tehtiin kun Lazion uudeksi valmentajaksi palkattiin Vladimir Petkovic. ”Kuka?!” kysyttiin niin Corriere dello Sportin toimituksessa kuin roomalaisissa katukahviloissakin. Pääasiassa Sveitsissä uraa luonut 48-vuotias bosnialainen saa nyt elämänsä tilaisuuden. Sen hän aikoo käyttää istuttaen Lazioon ”aggressiivisen, hyökkäävän ja nopeatempoisen pelitavan” – pitkälti siis täysin päinvastaisen moduulin kuin mitä Reja käytti. Tämän voi tulkita rohkeaksi, mutta myös hyvin vaaralliseksi tieksi. Äkkinäinen täyskäännös pelitavassa vaatisi väistämättä seuralta voimakkaita panostuksia uusiin pelaajiin. Toistaiseksi hiljaista mercatoa on selitetty sillä, että Petkovic haluaa tutustua nykyjoukkueeseensa kunnolla. Eipä silti yllättäisi jos kävisikin niin, että kaikki olisi kesken vielä elokuun viimeisenä päivänä.
Niinpä Lazion ainoaksi hankinnaksi on toistaiseksi jäänyt brasilialainen keskikenttäpelaaja Ederson. Pitkään taivaansinisiin yhdistetty Ederson siirtyi lopulta Roomaan ilmaiseksi päätettyään sopimuksensa Lyonin kanssa. Monipuolisen hyökkäävän keskikenttäpelaajan uran viime vuodet ovat menneet vaihtelevissa merkeissä. 15 miljoonan hintalappuaan hän ei kuitenkaan Lyonissa lunastanut. Laziossa toivotaan, että Ederson syttyy Hernanesin tuella siihen Nizza-aikojensa iskuun, joka teki hänestä suosikin Euroopan suurseurojen siirtolistoille.
Huhuja uusista tulokkaista riittää silti sivutolkulla. Toteutumatta ovat jääneet niin Ylimazin (taloudelliset syyt) kuin Brenonkin (oikeuden langettava tuomio pelaajalle itselleen) siirrot, mutta toivoa on yhä elätelty ainakin Balzarettin, Peluson, Xandaon ja Guidettin suhteen. Jo nämä nimet kertovat, että fokus on enimmäkseen ikääntyvän puolustuksen uudistamisessa.
Petkovic, kuten Rossi, Ballardini ja Reja kukin vuorollaan, esitti alkuun toivomuksen että joukkueen pelaajamäärää pienennetään. Tälläkin suunnalla tulokset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia. Pois lähtivät turhakkeet Del Nero, Artipoli ja Makinwa, mutta lainalta palasivat Cavanda, Stendardo, Carrizo, Foggia, Sculli, Zarate ja Floccari. Heistä suurin osa kipattaisiin mieluusti saman tien muualle. Vielä yhden mahdollisuuden on kuitenkin saamassa tuhlaajapoika Zarate. Onnistuessaan argentiinalainen voisi olla kuin uusi hankinta, epäonnistuessaan hän on rasite joukkuehengelle ja seuran taloudelle ison palkkapussinsa kanssa.
Sisään:
Ederson (Lyon)
Palaavat lainalta:
Guglielmo Stendardo (Atalanta), Juan Pablo Carrizo (Catania), Luis Pedro Cavanda (Bari), Pasquale Foggia (Sampdoria), Giuseppe Sculli (Genoa), Mauro Zarate (Inter), Sergio Floccari (Parma)
Ulos:
Ivan Artipoli, Simone Del Nero, Stephen Makinwa – sopimukset päättyvät, Alessandro Tuia (laina, Salernitana), Adeleke (laina, Salernitana), Federico Sevieri (laina, Lumezzane)
FUTUROKun Corriere dello Sport kysyi Lazion kannattajilta viime keväänä, onko seuran presidentti Claudio Lotito onnistunut tehtävässään jakautuivat tulokset seuraavasti: 71,4% vastasi ”NO!” ja 28,6% ”si”. Murskaavaa tulosta säesti usean Lazion legendan happamat arviot seuran omistajasta. Kysymys ei ole yksiselitteisesti urheilullisesti heikoista tuloksista, vaan Claudio Lotiton tyylistä ja tavoista. Se tapa kuvastui hänen vastauksessaan galluptuloksiin: ”en välitä paskaakaan niiden ihmisten mielipiteistä, joilla ei ole väliä” – siis kannattajista! Jotain kertoi sekin, että toukokuun ratkaisevilla hetkillä Lotito matkusti katsomaan vasta ostamansa Salernitanan otteita ennen Laziota. Lazio on Lotitolle pelkkää bisnestä ja vain sitä.
Ehkä tällä linjalla voi silti saavuttaa jotain? Näin Lotito luultavasti ajattelee. Hän näkee, kuinka useat italoseurat ovat syvissä taloudellisissa ongelmissa. Kun paikka kärjen tuntumassa on saavutettu jo viime vuosina, saatetaan kohta päästä entistä ylemmäs jos milanolaiset taantuvat ja Udinesen lento viimeinkin loppuu. Jos ja saatetaan toistuu näissä arvioissa silti liian usein. Luottamusta ei ole ainakaan lisännyt toistaiseksi tuloksellisesti surkeasti edennyt harjoituskausi.
Modernin jalkapallon puristuksessakin perinteistä on silti jäljellä leijonanosa. Kun Lazio aloittaa kautensa elokuun lopuksi Bergamossa astuu kentälle joukkue uusissa paidoissa, joista jokaiseen on kirjailtu kannattajien vaatimuksesta se taivaansinisistä lauseista tärkein: ”La prima squadra della capitale”. Ja kun seuraava mölyinen mercato tammikuussa alkaa vietetään Pratin kaupunginosassa Piazza della Libertàlla, Tiberin hämyssä, 113. S.S Lazion syntymäpäivää. Italian vanhin polisportiva on onneksi paljon muutakin kuin Claudio Lotito.
