Katsahdus kuluneeseen vuoteenPuhtaasti saavutuksia tarkasteltaessa Valencian viime kautta voisi kutsua onnistuneeksi. Sarjasta irtosi maksimina pidetty kolmossija ja kahdessa eri cup-kilpailussa joukkue venyi välieriin asti. Tarina saavutusten takana on kuitenkin mutkikkaampi ja sen päätteeksi neljä kautta Valenciaa luotsannut Unai Emery joutui jättämään tehtävänsä.
Valencian kausi alkoi kotiottelulla Racing Santanderia vastaan. Oltuaan koitoksessa jo kahden maalin tappioasemassa, onnistui Valencia hurjan taistelun jälkeen kääntämään ottelun vielä voitokseen Soldadon viime hetken maaleilla. Edellisellä kaudella joukkue oli kyennyt kerta toisensa jälkeen nousemaan tappioasemasta voittoon ja trendi vaikutti jatkuvan. Harva arvasi, että alkaneella kaudella tilanne tulisi olemaan täysin päinvastainen.
Pisteiden valossa syksy alkoi sarjassa melko hyvin, vaikka erityisen loistokkaiksi ei Valencian otteita pystynyt kehumaan. Kesällä joukkueesta oli myyty avainpelaajista Mata ja Joaquín, joita korvaamaan oli hankittu ainoastaan Pablo Piatti. Piattin epäonnistuttua oli Valencian ennen niin vahva laitapeli vain kaukainen muisto. Väliaikainen pelastus löytyi 'keskiakselilta'; Banega pyöritti peliä hyvin keskikentän pohjalta, Jonas onnistui toimimaan linkkinä keskikentän ja hyökkäyksen välillä sekä kärjessä Soldado paukutti tasaisesti maaleja. Oikealla laidalla Sofiane Feghouli alkoi yllättäen valtaamaan avauskokoonpanopaikkaa varjojen mailla vaeltaneelta Pablo Hernándezilta. Parempien vaihtoehtojen puutteessa Emery nosti puolestaan vasemmalla usein Jordi Albaa ylemmäs laidallaan. Topparipariksi vakiintui nopeasti parivaljakko Ruíz ja Rami. Topalin kärsiessä jatkuvasti ailahtelevista otteista ja pienistä vammoista, kellotti myös konkari David Albelda yllättävän paljon peliminuutteja.
Mestarien liigassa samaan alkulohkoon osuivat Chelsea, Leverkusen ja Genk. Jälkimmäisen Valencia lanasi kotonaan 7-0, mutta joutui vierasottelussa tyytymään maalittomaan tasapeliin. Jatkopaikan kariutumisen kannalta kriittisin epäonnistuminen oli ehkäpä kuitenkin vierasottelu Saksassa. Valencia pelasi ensimmäiset puoli tuntia parasta peliään koko syksynä ja loi riittävästi paikkoja vähintään kolmeen maaliin, mutta lukuisista avopaikoistaan huolimatta sai tyytyä vain yhteen osumaan. Toiselle puoliajalle osui sitten koko kaudelle niin tyypillinen sysimusta viisitoistaminuuttinen, jonka aikana joukkueen peli romahti täysin ja Leverkusen iski voittoon vaaditut maalit. Valencialle jäi kuitenkin vielä ohuen ohut oljenkorsi lohkovaiheen viimeiseen otteluun Chelsean vieraana.
Toiveet romuttuivat kuitenkin heti ottelun alussa kahden karkean puolustusvirheen seurauksena, joiden jälkeen Chelsea sai rauhassa keskittyä oman maalinsa varjelemiseen. Puolustusvirheiden ohella mieleen ottelusta jäi lähinnä se kaavamaisuus, millä Valencia yritti murtaa Chelsean puolustussumppua. Edellisellä kaudella joukkueessa oli ollut kaksi luovaa pelaajaa, Mata ja Banega. Mata oli myyty illan vastustajalle ja kun Banegakin oli loukkaantuneena, puuttui Valencian pelistä tyystin se yllätyksellisyys, mitä maalien tekemiseen olisi vaadittu. Keväällä europelit jatkuisivat siis Eurooppa-liigassa.
Banega palasi kentille vielä loppusyksystä, mutta loukkaantuminen tuntui vieneen otteista parhaan terän, mikä heijastui koko joukkueen esityksiin. Joulutauolle joukkue pääsi silti kolmantena, maltilliset neljä pistettä Barcelonan takana. Pahempaa oli kuitenkin vielä luvassa.
Cup-kilpailuissa joukkueen peli tosin kulki keväällä mallikkaasti. Copa del Rey:ssä Valencia ylsi välieriin asti, jossa joukkue laittoi vielä tosissaan kampoihin Barcelonalle. Välieräpaikka oli Emeryn ennätys Valencian peräsimessä. Ehkäpä kevään mielenkiintoisimmat koitokset nähtiin kuitenkin helmikuussa, jolloin Eurooppa-liigassa arpa heitti vastustajaksi ison ja pahan Stoke Cityn. Hieman yllättäen Valencialla ei juuri ollut hätää Stoken mainostetun fyysisyyden kanssa ja espanjalaisseura voitti molemmat osaottelut verrattain vaivattomasti. Matkalla välieriin kaatui vielä kaksi hollantilaisryhmää, mutta viimein Atlético de Madrid osoittautui liian vahvaksi ja se eteni oikeutetusti finaaliin, eikä siihen tällä kertaa vaadittu edes apuja erotuomarilta. Jälkimmäisessä ottelussa erittäin pirteästi esiintynyt Sergio Canales rikkoi uudelleen polvensa, vasta edellisestä tällistä juuri toivuttuaan.
Sarjassa kevätpuolisko käynnistyi vielä välttävällä 2-2 tuloksella Villarrealia vastaan, mutta loputtomalta näyttänyt luisu oli jo käynnissä. Ponnettomat esitykset seurasivat toistaan ja lähes jokaiseen otteluun osui sysimustia jaksoja. Uskomattomasti Valencia tiputti sarjakauden aikana johtoasemasta kaikkiaan lähes 30 pistettä. Banegan loukkaantumisella oli toki osansa, mutta pitkälti kyse tuntui olevan motivaation puutteesta. Joukkoon osui muutama hyväkin esitys, kuten 0-3 vieravoitto Bilbaosta tai maaliton tasuri Santiago Bernabéulta, mutta harvassa olivat valonpilkahdukset. Synkeitä hetkiä oli senkin edestä, kuten Valenciaa lähinnä mairitteleva 5-1 vierastappio Barcelonalle tai 4-0 häviö sen samaisen kaupungin sille sympaattisemmalle seuralle.
Tuttuun tapaansa Emery riehui ja räyhäsi kentän laidalla, mutta hänen otteensa joukkueesta tuntui kirvonneen. Kevään mittaan oli jo selvää, ettei kyseessä ollut enää normaali taantumajakso ja Emeryn työpaikka alkoi olla tosissaan uhattuna. Lopulta Valencia raahusti kuin raahustikin maaliin kolmantena, kerättyään sarjasta verrattain vaatimattomat 61 pistettä. Joulukuinen neljän pisteen ero Barcelonaan oli revähtänyt kevään aikana kolmeenkymmeneen. Valencia oli äärimmäisen onnekas, että kerätty pistemäärä riitti suoraan Mestarien liigan paikkaan. Koko touhua oli leimannut paha ummehtuneisuus, eikä lopulta ollut yllätys, että seurajohto päätti tuulettaa joukkuetta oikein kunnolla.
SiirtohulinatEnsimmäinen tarjokas Emeryn korvaajaksi oli kuulemma Mauricio Pochettino, mutta argentiinalaisen irrottaminen Espanyolista olisi tullut liian kalliiksi. Neuvotteluja käytiin myös André Villas-Boasin kanssa, mutta hänen vaatimuksensa siirtokassasta ja täydestä kontrollista olivat sitä luokkaa, ettei hanke edennyt edes hänen palkkapyyntöönsä asti kaatumaan. Lehdistössä pyörivät vahvasti myös kokeneen Joaquín Caparrósin sekä Valladolidissa kelpo työtä tehneen, entisen Valencia-peluri Miroslav Dukicin nimet. Dukic oli kovasti halukas tehtävään, mutta kuulemma vain sillä ehdolla, ettei häntä palkattaisi vain siksi, että hän oli halvin vaihtoehto. Ei kai tuohon voi kuin hymyillä vaivautuneena. Joka tapauksessa hihasta ravisteltiin lopulta täydellinen yllätyskortti, Mauricio Pellegrino. Pelaajauransa jälkeen Pellegrino on toiminut Benítezin apuvalmentajana, mutta päävalmentajana hän on täysin kokematon. Hyvin epämääräisten kuulopuheiden mukaan Braulio olisi vastustanut hänen valintaansa, mutta Llorente runnoi nimityksen läpi.
Valmentajan lisäksi vilskettä on riittänyt myös pelaajarintamalla. Jordi Alba petti lupauksensa uudesta sopimuksesta ja Valencia joutui selkä seinää vasten myymään hänet turhan halvalla Barcelonaan. Topal palasi sopeutumisvaikeuksiin vedoten takaisin Turkkiin, mutta ilmeisesti merkittävä osuus prosessiin oli rouva Topalilla, joka ei alun alkaenkaan halunnut muuttaa Turkista mihinkään. Myös Aduriz palasi isiensä maille ja lahjakkuudestaan huolimatta Valenciassa epävarmasti esiintynyt Moyà siirtyi pysyvästi Getafen veräjänvartijaksi. Aimo läjä pelaajia poistui sopimuksen umpeuduttua, mikä oli suurelta osin ihan tervettä kuolleiden oksien karistelua.
Puolustuksen oikealle laidalle Valencia hankki lopulta pitkän arpomisen jälkeen João Pereiran. Fernando Gago saapui täyttämään Topalilta tyhjiksi jääneitä saappaita. Ilmaisella siirrolla Deporista napattua Andrés Guardadoa voinee ehkä viimein pitää Matan korvaajaehdokkaana. Hyökkäävä keskikenttäpelaaja Jonathan Viera puolestaan taisi olla lähinnä satsaus tulevaisuuteen. Hieman yllättäen seura ilmeisesti päätti myös lunastaa Sergio Canalesin omakseen, vaikka hän on polvivaivoiltaan kyennyt pelaamaan Valenciassa vain muutaman ottelun. Felipe Ramos haalittiin alasarjoista kolmosmaalivahdiksi.
Lähteneet:Aritz Aduriz, Athletic Bilbao (2,5 M€)
Jordi Alba, Barcelona (14 M€)
Miguel Ángel Moyà, Getafe (2 M€)
Mehmet Topal, Fenerbahçe (4,5 M€)
Hedwiges Maduro, Sevilla (sopimus umpeutui)
Ángel Dealbert, Kuban Krasnodar (sopimus umpeutui)
Bruno Saltor, Brighton & Hove Albion (sopimus umpeutui)
Miguel Monteiro, ? (sopimus umpeutui)
Cristiano, ? (sopimus umpeutui)
Míchel, Levante (sopimus purettiin)
Pelaajamyynneistä on ropissut kassaan yhteensä noin 23 miljoonaa euroa.
Saapuneet:Jonathan Viera, Las Palmas (2,5 M€)
João Pereira, Sporting CP (3,7 M€)
Fernando Gago, Real Madrid (3,5 M€)
Andrés Guardado, Deportivo La Coruña (ilmainen)
Felipe Ramos, Deportivo La Coruña (laina osto-optiolla)
Anthony Lozano, Olimpia (laina osto-optiolla)
Chori Domínquez, River Plate (palasi lainalta)
Sergio Canales, Real Madrid (7,5 m€, lainapelaajan lunastus omaksi. Virallinen varmistus uupuu.)
Hankintoihin on käytetty tähän mennessä noin 17 miljoonaa euroa. Yllä mainitut siirtokorvaukset ovat vain lehtien arvailuja, joihin kannattaa tietenkin suhtautua aina varauksella.
Chori Domínquezin sopimus yritetään purkaa ja Anthony Lozanolle etsitään lainapesti. Joukkueeseen aiotaan hankkia vielä korvaajat Alballe ja Adurizille. Epämääräisten tietojen mukaan näihin olisi varattuna noin kuusi miljoonaa euroa. Mikäli tämä pitää paikkansa, olisi Valencialla pitkästä aikaa käytettävissään edes myyntien verran rahaa ostoksiinsa. Toki uusia lähtijöitäkin voi yhä ilmaantua. Alban ja Adurizin korvaajia on puitu jo pitkään ja kovasti vaikuttaa pakka olevan sekaisin, kun siirtohanke toisensa jälkeen on kariutunut. Toivottavasti se ei enteile mitään paniikkihankintoja tai hankkimatta jättämisiä.
Valencian miehistö alkavalle kaudelle:
Päävalmentaja:Mauricio Pellegrino 
(s. 5.10.1971)
Valenciassa ei ole arkailtu palkata päävalmentajaksi Benitezin tai Emeryn kaltaisia nousevia valmentajakykyjä. Toisin kuin Pellegrinolta, löytyi mainituilta herroilta kuitenkin jo päävalmentajanäyttöjä pienemmistä ympyröistä, jolloin riski oli huomattavasti pienempi. Valencia on Pellegrinolle toki tuttu ympäristö pelaajavuosilta, jolloin hän ehti samalla osoittaa johtajankykyjään. Nimitys ohi nimekkäämpien tarjokkaiden oli silti suuren luokan yllätys. Kyynisesti ajateltuna hänen palkkapyyntönsä lieni huomattavasti nimimiehiä maltillisempi ja ehkäpä seurajohdossa myös laskeskeltiin tilaisuudestaan kiitollisen tulokasvalmentajan olevan tarvittaessa helpommin ohjailtavissa. Niin tahi näin, on Pellegrino ehtinyt Benitezin apuvalmentajana keräämään oppia ja näkemystä huipputasolta myös Englannista ja Italiasta. Toivottavasti älykkäänä ja analyyttisenä pidetty Pellegrino on ottanut kokemuksista onkeensa, sillä edessä avautuvat haasteet ovat melkoiset. Kuten käytännössä jokainen Pellegrinon edeltäjistä on saanut tuta, muuttuu Valencia hyvin nopeasti vihamieliseksi työympäristöksi, mikäli peli ei kulje.
Maalivahdit:Diego Alves 
(s. 24.6.1985)
Álmeriasta vuosi sitten muutamalla miljoonalla hankittu Diego Alves ehti kauden mittaan osoittaa olevansa hyvä maalivahti. Hän omaa erittäin nopeat refleksit, mutta erityisesti keskityspallot tuottivat ajoittain tuskaa. Maalivahtivalmentaja José Manuel Ochotorenan johdolla Alves näytti tosin saavan talven mittaan lisää varmuutta tällekin osastolle. Maalivahtien suhteen Valencialla on positiivinen ongelma, sillä joukkueessa on kaksi ykkösvahdin mitat täyttävää veskaria. Alvesin kannalta ongelmallista on, että hänen kilpailijansa Vicente Guaita on seuran oma kasvatti ja saa siten pienen etulyöntiaseman peliajasta kilpailtaessa. Viime kaudella Emery ratkaisi ongelman niin, että Alves pelasi cup-ottelut ja Guaita hoiti sarjapelit. Jompi kumpi maalivahdeista, todennäköisesti Alves, lähtenee ennemmin tai myöhemmin hakemaan ansaitsemaansa ykköstorjujan asemaa jostakin muualta.
Vicente Guaita 
(s. 18.2.1987)
Valencian oma poika Vicente Guaita lähtee melko todennäköisesti kauteen ykkösmaalivahtina, tosin harjoituskauden loukkaantumisongelmat voivat horjuttaa asemaa. Maalivahtivalmentaja Ochotorenan mukaan Guaitalta löytyvät kaikki huippumaalivahdilta vaadittavat ominaisuudet. Guaita kärsii vielä ajoittain otteiden ailahtelevaisuudesta ja pelinlukuerheistä, mutta kuten esimerkiksi Real Madrid sai maalittomana päättyneessä kotiottelussaan huomata, on Guaita hyvän päivän sattuessa erittäin vaikea ohitettava. Jahka Espanjan maajoukkueen nykyiset maalivahdit lyövät rukkasensa joskus naulaan, lienee Guaita yksi ehdokkaista astumaan remmiin. Laadukkaita maalivahteja Espanjasta toki löytyy laajalta rintamalta, mutta 25-vuotiaalla on vielä hyvin aikaa kehittyä.
Felipe Ramos (s. 10.1.1988)
Real Madridin kasvatti oli juniorina eräs ikäluokkansa lahjakkaimpia maalivahteja Espanjassa ja hän oli esimerkiksi mukana voittamassa alle 19-vuotiaiden EM-kultaa vuonna 2007. Monen muun lahjakkaana pidetyn nuorukaisen tapaan Felipe on silti joutunut totetamaan, että läpimurto aikuisten ympyröihin ei ole mikään itsestäänselvyys. Vähemmän yllättäen ura Real Madridissa jäi haaveeksi ja edessä oli siirto Deportivo de La Coruñaan, mistä mies lainattiin saman tien alasarjoihin. Nyt Felipe saa jälleen uuden mahdollisuuden osoittaa kykyjään, kun Valencia lainasi pelaajan kolmosmaalivahdikseen. Käytännössä se tarkoittaa lähinnä pelejä kakkosjoukkue Valencia Mestallan riveissä. Mitään oikeaa käsitystä Felipen nykytasosta minulla ei ole, mutta tuskin mikään maailmanvalloittaja.
Puolustus:Jérémy Mathieu 
(s. 29.10.1983)
Ranskalainen pelasi ehkäpä tasaisimman kautensa tähän mennessä, äkkiseltään ei tule mieleen yhtäkään edellisvuosilta tuttua katastrofipeliä. Ei Mathieun otteita silti kummoisin ylisanoin kannata koristella, mutta täytti ruutunsa. Kova poika höyryämään laitaansa ylöspäin ja puolustusvelvoitteet hoituvat siinä sivussa yleensä ihan kelvollisesti. Koska Emery käytti usein Albaa ylempänä laidalla, sai Mathieu urakoida kauden mittaan pitkälti yli 3500 minuuttia. Aikaisemmin Mathieun kohdalla usein kyseenalaistettu fyysinen kestävyys ei näyttänyt muodostavan ongelmaa. Lienee Pellegrinonkin papereissa ykkösvaihtoehto puolustuksen vasemmalle laidalle, vaikka haastajan nimi ei tätä kirjoitettaessa ole vielä tiedossa.
Adil Rami (s. 27.12.1985)
Ramista odoteltiin Valenciassa puolustuksen uutta tukipilaria ja johtajahahmoa, mutta toiveet eivät aivan toteutuneet. Pelasi kelpo syksyn, mutta vuodenvaihteen jälkeen otteet heittelehtivät muun joukkueen mukana. Pelasi topparin sijaan parikymppiseksi asti amatöörisarjoissa keskikentällä, minkä piikkiin voinee laittaa osan virheliikkeistä, joita hän sitten yrittää paikkailla fyysisillä vahvuuksillaan. Kokonaisuutena kuitenkin kelpo peluri ja avauskokoonpanopaikan ei pitäisi olla ongelma Pellegrinonkaan aikakaudella. Siirtohuhut ympäröivät ranskalaista talven mittaan, mutta näillä näkymin hän jää Valenciaan.
Ricardo Costa 
(s. 16.5.1981)
Syksyllä Ricardo Costa sai istua lähinnä vaihtopenkillä, kun Emery ajoi sisään toppariparia Ruiz-Rami. Kulissien takana Ricardon raivo kasvoi ja huhujen mukaan pelaaja mietti tosissaan maisemanvaihtoa jo tammikuun siirtoikkunassa. Keväällä peliaikaa alkoi kuitenkin siunaantua ja viimeistään Emeryn lähtö palautti hymyn Ricardon huulille. Tällä hetkellä mies vakuuttelee viihtyvänsä Valenciassa loistavasti ja keskusteluyhteys on avattu jopa jatkosopimuksen sorvaamiseksi. Turkista tupsahti kolmen miljoonan euron ostotarjous, mihin seura vastasi kieltävästi. Costa ei ole pelaajana mitään maailmanluokkaa, mutta silti käyttökelponen toppari, jonka johtajan ominaisuuksista kertonee nopealla aikataululla tapahtunut nosto joukkueen kapteenistoon. Ehkäpä tulevalla kaudella luvassa voisi olla tasaisemmin peliminuutteja, mikäli Pellegrino yrittää sorvata hänestä puolustuslinjan pomoa.
Víctor Ruiz (s. 25.1.1989)
Verrattain kokematon Ruiz hankittiin vuosi sitten Napolista siirtoikkunan umpeutumisen kynnyksellä ja Emery nosti hänet heti vakioavaukseen. Syynä taisi pitkälti olla Emeryn fiksaatio saada Ramin rinnalle vasenjalkainen toppari. Ruiz aloitti kelvollisesti, mutta haparoinnit lisääntyivät kauden edetessä. Ehkäpä henkinen ja fyysinen rasitus ottivat lopulta niskalenkin 22-vuotiaasta pelurista, jolle kyseessä oli vasta ensimmäinen kokonainen kausi pääsarjatasolla. Emery tuntui ymmärtävän yskän ja peluutti Ruizia loppukaudella huomattavasti säästeliäämmin. Topparin tontilla tuppaa kokemus olemaan valttia, joten odotellaan, millainen pelimies Ruizista lopulta kuoriutuu.
João Pereira (s. 25.2.1984)
Nimimies piti hankkia puolustuksen oikealle laidalle, mutta lopulta rahat eivät riittäneet van der Wieliin, Azpilicuetaan tai Debuchyyn, joten piti tyytymän Pereiraan. Alkujaan keskikentällä operoinut Pereira on noussut parrasvaloihin verrattain kypsällä iällä. Innokkaasti hyökkäävä laitapuolustaja on kärsinyt peliesitystensä ailahtelevuudesta ja myös räiskyvä temperamentti on ajoittain aiheuttanut ongelmia. Jotkut Sportingin kannattaja kuulostivat lähinnä huojentuneilta, kun seura hankkiutui kaverista eroon. Hyvät otteet EM-kisoissa ovat kuitenkin nostaneet Pereiran osakkeita ja hän lienee vakioavaaja laidallaan.
Antonio Barragán (s. 12.6.1987)
Aikansa superjunnun ura oli jumahtamassa pahasti alasarjoihin, kunnes viime kesänä siirtoikkunan umpeutumisen kynnyksellä hänet napattiin pikkurahalla Valenciaan. Barragánin ensimmäiset esiintymiset eivät juuri luvanneet hyvää, mutta lopulta hän löysi edes hieman varmuutta otteisiinsa. Ehkäpä parin vuoden takainen paha polvivamma näkyy, mutta Barragán vaikuttaa liikkeissään hieman verkkaiselta. Totutteluvuosi on nyt joka tapauksessa takana ja nykyinen taso riittää auttavasti rotaatiopelaajan rooliin, mutta toivottavasti hän kykenisi vielä hieman petraamaan. Kesän harjoitushöntsässä Pellegrino kokeili peluuttaa häntä jopa topparina.
Keskikenttä:David Albelda (s. 1.9.1977)
Albeldan uran jatkolla on arvuuteltu kesä toisensa jälkeen ties jo kuinka monta vuotta, mutta niin vain vanha konkari onnistui jälleen kerran taikomaan itselleen vuoden mittaisen sopimuksen. Asioiden suttaantumista ei ainakaan vaikeuta se, että tämä joukkueen harmaa eminenssi omaa hyvät suhteet seuran presidentti Manuel Llorenteen. Rehellisyyden nimissä Albelda pelasi ihan kelvollisen sesongin, loukkaantumisia ei juuri ollut ja kaikkiaan hän kellotti kauden mittaan pitkälti yli 2000 peliminuuttia. Topalin lähdettyä Albelda on joukkueen ainoa vanhan koulukunnan puolustava keskikenttäpelaaja, joten vastuuta voi olla mukavasti luvassa myös tulevalla kaudella.
Fernando Gago (s. 10.4.1986)
Muhkea, noin 20 miljoonan euron siirtokorvaus kuvasti hyvin niitä odotuksia, jotka Real Madrid viitisen vuotta sitten asetti Gagon harteille. Alkuaikoihin osui muistaakseni hyviäkin jaksoja, mutta osittain loukkaantumisten takia ura ajautui lopulta Madridissa sivuraiteille. Gago vietti viime kauden lainalla Italiassa, mutta ilmeisesti mitenkään maagisia eivät herran otteet olleet, sillä osto-optiota ei käytetty. Hyvänä uutisena Gago sai sentään pelata kauden ilman luokkaantumisia. Nyt hän hakee uutta nousua uralleen Valenciasta, jossa etsittiin puolustavaa keskikenttäpelaajaa Turkkiin palanneen Topalin tilalle. Lehtitietojen perusteella Gago hävisi siirron yhteydessä noin miljoona euroa palkkatuloja, joten ilmeisen tosissaan Gago uransa elvyttämisen kanssa on. Tyylillisesti hän poikkeaa melkoisesti Albeldasta tai Topalista, mutta toivottavasti homma silti toimii, sillä tontti on avainpaikkoja Valencian tulevan kauden menestyksen kannalta.
Éver Banega (s. 29.6.1988)
Mitäpä Banegasta olisi vielä sanomatta. Hyvänä päivänä yhden miehen pyörremyrsky keskikentällä, huonona päivänä jyräyttää omalla autollaan nilkkansa tohjoksi. Viime syksynä kentällä nähtiin parasta Banegaa pitkään aikaan, kunnes ensin tuli pienempiä pipejä ja lopulta surullisenkuuluisa autoepisodi vei telakalle yli puoleksi vuodeksi. Sattumaa tai ei, mutta Banegan loukkaannuttua Valencian otteet heikkenivät selkeästi. Éver palailee pelikentille joskus syksyllä, jonka jälkeen hän toivottavasti ottaa oman paikkansa keskikentän pohjan maestrona.
Daniel Parejo (s. 16.4.1989)
Cosladan prinssin ensiesiintyminen Valencian paidassa vuosi sitten Liverpoolia vastaan enteili ikävästi, mitä tuleman pitää. Tehtävänä oli keskikentän pohjalta orkestroida joukkueen pelaamista, mutta äärimmäisen epävarman oloinen Parejo tyytyi lähinnä syöttelemään palloa takaisin toppareille, jotka lopulta tuskastuneina heittelivät pitkiä palloja vastustajan kenttäpuoliskolle. Ei liene yllätys, että Valencialta ei juuri hyökkäyspeliä nähty. Parejo hankittiin Banegan korvaajaksi, mutta kun argentiinalainen jäi myymättä, oli Parejon kohtalona istua lähinnä vaihtopenkillä kiukkuaan kasvattavamassa. Banegan loukkaannuttua peliaikaa alkoi kertyä ja keväällä nähtiin jokunen kelvollinenkin suoritus. Lahjakkuutta löytyy, mutta pääkoppa vaikuttaa hieman pehmeältä ja puolustustyöskentelyyn vaadittaisiin lisää jämeryyttä. Tuleva kausi lienee hänen uransa kannalta tärkeä, mikäli mielii Valenciassa jatkaa. Harjoitusotteluiden perusteella harhasyöttöjä tulee edelleen liikaa.
Tino Costa (s. 9.1.1985)
Parejon tavoin Tino Costa joutui viime syksynä lähinnä istumaan vaihtopenkillä, mikä ei tietenkään argentiinalaista miellyttänyt. Banegan loukkaannuttua peliaikaa siunaantui, mutta otteet olivat yleensä melko alavireisiä. Venäjältä tupsahti kesällä noin kahdeksan miljoonan euron ostotarjous, mutta hieman yllättäen Valencia kieltäytyi myymästä. Tinolla on omat vahvuutensa jalkapalloilijana, mutta keskikentän kapellimestarin viittaa hän ei kykene yksin kantamaan. Ehkäpä kuvio toimisi hieman paremmin, mikäli rinnalla olisi esimerkiksi Gago pallollista vastuuta jakamassa. Pellegrinon suunnitelmat pelaajan suhteen ovat hieman hämärän peitossa, mutta lehtikirjoittelun perusteella Tinoa pohdittaisiin käytettäväksi myös puolustavana keskikenttäpelaajana.
Pablo Hernández (s. 11.4.1985)
Kaiken piti olla taputeltuna Pablon lopulliselle läpimurrolle. Toisin kävi. Aivan liian usein Pablon kentälläolon huomioi ensimmäistä kertaa vasta silloin, kun hän lyllersi turhautuneen näköisenä kohti vaihtoa. Keväällä seurajohdon ja pelaajan kommenteista alkoi jopa huokua läpi, että seuran oman kasvatin jatko joukkueessa ei enää ollut itsestäänselvää. Nyt uuden valmentajan alaisuudessa Pablolle tarjoutuu silti jälleen uusi tilaisuus osoittaa taitonsa. Ehkäpä Pellegrino onnistuu loihtimaan piilevän potentiaalin esiin.
Sofiane Feghouli 
(s. 26.12.1989)
Vuosi sitten Feghoulilla oli takanaan vain vaihtelevasti sujunut lainapesti Almeríasta, eikä hänen nimensä tainnut olla kovinkaan korkealla Emeryn papereissa. Lopulta pelkästään sarjaotteluista kertyi yli 2000 peliminuuttia ja hän oli eittämättä kauden suurin yllättäjä. Muun joukkueen kamppaillessa ajoittain motivaationsa kanssa Feghouli jaksoi painaa ottelusta toiseen ja hän onnistui pelaamaan itsensä pienimuotoiseksi Mestallan suosikiksi. Kehitysharppauksistaan huolimatta hän on toki edelleen jalkapalloilijana melkoinen raakile. Yksittäisen onnistuneen suorituksen päätteeksi hän saattaa esimerkiksi seuraavalla sekunnilla juosta pallon kanssa päätyrajasta yli vailla tolkun hiventä. Mikäli pelaajan kehitys kuitenkin yhä jatkuu, saattaa Valencialla olla tulevaisuudessa käsissään melkoinen kultakimpale. Ainakin ikänsä puolesta vasta 22-vuotiaalla pelaajalla on siihen kaikki mahdollisuudet. Emeryltä joka tapauksessa jälleen kerran melkoinen taidonnäyte nuorten lahjakkuuksien jalostamisessa.
Andrés Guardado 
(s. 28.9.1986)
Matan lähdettyä hävisi Valenciasta yhdellä ovenavauksella aimo annos sen luovuudesta. Kaiketi parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta nyt vuotta myöhemmin saappaita saapuu vihdoin täyttämään Andrés Guardado. Meksikolaisella on pitkä loukkaantumishistoria, mikä tekee hankinnasta hieman riskaabelin. Toisaalta Guardadolta löytyy yllin kyllin taitoa sekä kokemusta ollakseen hyvä vahvistus ja erityisesti ilmaisena siirtona olisi ollut Valencialta typerää jättää tämä kortti katsomatta. Terveenä ollessaan Guardado lienee Pellegrinon papereissa ykkösvaihtoehto viilettämään vasemmalle laidalle, hätätapauksessa jopa puolustajana.
Juan Bernat (s. 1.3.1993)
Valencian oma kasvatti pääsi kuluneella kaudella muutamaan otteeseen kokeilemaan kykyjään edustuksen mukana, mutta vielä ei rutiinitaso riittänyt lopullisen läpimurtoon. Käytännössä hän vietti valtaosan kaudesta kakkosjoukkue Valencia Mestallan riveissä. Kapeasta ringistä johtuen Bernat on joutunut tämän kesän harjoitusotteluissa pelaamaan jopa laitapuolustajana. Tulevalle kaudelle paluu kakkosjoukkueeseen ei enää tule kysymykseen, joten vikkeläjalkaisen laitakiitäjän kohtalona voi hyvinkin olla lainapesti.
Hyökkäyskalusto:Jonas Gonçalves (s. 1.4.1984)
Ilman suurempia odotuksia Brasiliasta puolitoista vuotta sitten pikkurahalla poimittu Jonas on vaivihkaa vallannut aseman eräänä Valencian avainpelaajista. Kotimaassaan Jonas takoi maaleja menestyksekkäästi kärkipelaajana, mutta Valenciassa hänen roolikseen on vakiintunut paikka kärjen takaa. Ujo brassi ei ole maailman värikkäimpiä tapauksia eikä hänestä nyt 28-vuotiaana tule koskaan kehittymään maailmanluokan tähtipelaajaa, mutta monipuolisuutensa ja hyvän peliälynsä ansiosta hän on tärkeä palanen Valencian hyökkäyspelissä. Viime kaudella Jonas alusti useammankin Soldadon maaleista ja naputti siinä sivussa itsekin kaikkiaan 19 osumaa. Alkuvaikeuksien jälkeen hän on kertomansa mukaan kotiutunut Espanjaan mainiosti ja alkavalla kaudella peliaikaa on varmasti tarjolla runsaasti, vaikka taustalla tilaisuuttaan kärkkyvät nuoremman polven Canales ja Viera.
Sergio Canales (s. 16.2.1991)
Iscoa korvaamaan saapuneen, huippulahjakkaan Sergio Canalesin ensimmäinen vuosi Valenciassa ei sujunut onnellisten tähtien alla. Kaksi perättäistä, pahaa polvivammaa ovat langettaneet melkoisen tumman varjon uran jatkon ylle. Miten yli vuoden lähes yhtäjaksoinen huili on vaikuttanut nuoren pelaajan tasoon? Kestävätkö polvet jatkossa? Melkoisen yllättäen Valencia päätti pelata tuplaa tai kuittia lunastamalla pelaajan omakseen alkuperäiseen lainasopimukseen kirjattua lunastushintaa halvemmalla. Lehtitietojen mukaan pelaaja löi äskettäin puumerkkinsä vuoteen 2017 ulottuvaan sopimukseen. Täytyy toivoa, että seurajohdossa ymmärrettiin sitoa pelaajan palkka pelattujen pelien määrään. Virallinen vahvistus asialle kuitenkin vielä puuttuu. Tämänhetkinen arvio pelikentille paluusta osuu jonnekin vuodenvaihteen tienoille.
Jonathan Viera (s. 21.10.1989)
Jonathan Vieraa on mainostettu uutena David Silvana, mikä tosin taitaa suurelta osin juontaa juurensa vain siitä, että pelaajat sattuvat olemaan kotoisin samalta saarelta. Toki heistä löytyy yhtäläisyyksiä myös jalkapalloilijoina, sillä molemmat ovat hyökkääviä keskikenttäpelaajia ja teknisesti erittäin taitavia. Suurella todennäköisyydellä Viera ei tule koskaan Silvan tasolle yltämään, mutta parilla miljoonalla hän on silti varsin mielenkiintoinen haku seurajohdolta. Mitään suuria odotuksia ei nuorukaisen ensimmäiselle kaudelle ole kuulemma asetettu, vaan tarkoituksena on tarjota suht' pehmeä lasku uuteen ympäristöön. Canalesin parannellessa polvivammaansa saattaa peliminuutteja kuitenkin olla ihan mukavasti tarjolla kauden alusta alkaen.
Pablo Piatti (s. 31.3.1989)
Viime kesän harjoitusottelut sujuivat Piattilta vielä lupaavasti, mutta itse kauden alkaessa ei ollut enää nähtävissä jälkeäkään siitä väkkärästä, joka Almeríassa aiheutti tuhoa vastustajien puolustuksille. Piatti vaikutti tyystin kadottaneen itseluottamuksensa ja hänen pelaamisensa oli lähinnä epätoivoista ryntäilyä. Talven mittaan oli havaittavissa väläyksiä paremmasta, mutta missään vaiheessa hän ei kyennyt lunastamaan hänelle asetettuja odotuksia. 23-vuotiaana Piatti ei tietenkään ole vielä iällä pilattu ja ehkäpä totutteluvuoden jälkeen hän alkaa sopeutumaan Valenciassa vallitsevaan vaatimustasoon. Palkkataulukon yläpäästä löytyvältä pelaajalta odotetaankin huomattavaa parannusta otteisiinsa, mikäli mielii Valenciassa jatkaa.
Roberto Soldado (s. 27.5.1985)
Viime kaudella Valencialle kaikkiaan 27 maalia paukuttanut Roberto Soldado on vakiinnuttanut paikkansa Valencian ykköskärkenä. Maalimäärin mitattuna hän on onnistunut täyttämään Villan saappaat mainiosti, mutta puhtaampana kärkipelaajana hänen panoksensa hyökkäysten rakentelussa jää edeltäjäänsä vähäisemmäksi. Tulisieluinen Soldado vaikutti viime kaudella saaneen hieman lisää itsehillintää, liekkö nosto joukkueen kapteenistoon rauhoitti. Soldado on hyvän, mutta ailahteleva maalintekijän maineessa, jonka maalit syntyvät ryppäissä, joita ympäröivät hiljaisemmat ajanjaksot. Viime syksynä pääsarjamaaleja kertyi mukavat 11, mutta vuodenvaihteen jälkeen enää vain 6 kappaletta. Pitkälti muiden tarjoilun varassa elävän Soldadon harteille ei syytä voi kokonaan vierittää, sillä koko joukkueen pelin tahmatessa ei palloja hänelle asti juurikaan saatu. Valenciasta kotoisin oleva peluri allekirjoitti kesällä vuoteen 2017 ulottuvan jatkosopimuksen.
Paco Alcácer (s. 30.8.1993)
18-vuotias oman kylän poika on paukuttanut tasaisesti maaleja joukkueessa kuin joukkueessa, olivat kyseessä sitten junnumaajoukkueet tai kolmannella sarjatasolla majaileva Valencian kakkosjoukkue. Tulevaisuudenodotukset ovat suuret, mutta olisikohan vielä hieman liian aikaista siirtyä ykkösjoukkueeseen, missä peliaika voi jäädä kehityksen kannalta turhan vähiin. Tätä kirjoitettaessa Soldado on loukannut jalkansa eikä Adurizin korvaajaa näy, joten ainakaan aivan oven takana ei lainapesti vielä odottele.
Muutama miete tulevastaValencialla on koossa ihan kelpo joukkue, jolla pitäisi riittää rahkeet taisteluun sarjan kolmossijasta ja hyvän päivän sattuessa se voisi yksittäisissä otteluissa kiusata isompiaankin. Uuteen kauteen lähdettäessä suurimman kysymysmerkin muodostaakin uusi ja kokematon päävalmentaja Mauricio Pellegrino. Unai Emery jakoi mielipiteitä, mutta kaikesta huolimatta hän kykeni vuosi toisensa jälkeen täyttämään hänelle asetetut tulostavoitteet. Edellisen kerran Valencia palkkasi kokemattoman päävalmentajan 1980-luvun puolivälissä ja myrskyisä kausi päättyi sarjasta putoamiseen. Tunnelma Valencian kannattajien keskuudessa on tästä huolimatta kuitenkin varovaisen positiivinen, ehkäpä asiaa auttaa Pellegrinon pelaajatausta Valenciasta. Mestallan yleisön tuntien kuherruskuukausi tosin päättyy hyvin nopeasti, mikäli tulosta ei ala syntymään.
Kun Pellegrino nimitettiin Valencian päävalmentajaksi, alkoi heti arvailu, aikoisiko hän vanhasta muistista taannuttaa Valencian pelitavan menestysvuosilta tuttuun vastaiskumuottiin. Irtonaisten lehtikommenttien ja parin harjoitushöntsän perusteella näin ei kuitenkaan olisi tapahtumassa. Pellegrino on puhunut hyökkäävästä ja pallonhallintaan perustuvasta pelitavasta, jossa laitojen käytöllä on suuri rooli. Kuulostaa siis kovasti Emerymäiseltä. Pellegrino onkin todennut, että hän ei aio liiaksi muuttaa niitä osa-alueita, jotka Valencian pelissä ovat jo toimineet. Kesän harjoitusleirillä on aluksi keskitytty pelaajien kentällä liikkumisen parempaan organisointiin. Enemmän ajatusta, vähemmän koohotusta. Ilmeisesti peruskenttäryhmityksenä säilyy perinteinen 4-2-3-1, mistä tarpeen tullen voidaan siirtyä vaikkapa kahden kärjen käyttöön. Jälleen kovasti tuttua edellisiltä kausilta. Pelaajienkaan ensikommenttien perustella mitään suurta mullistusta ei olisi odotettavissa, mutta käytännössä ei auta kuin odottaa kauden alkuun, jotta nähdään, miten Valencia todellisuudessa tulee Pellegrinon aikakaudella pelaamaan.
Untuvikon päävalmentajan ohella myös joukkueen pelaajamateriaalissa lymyilee muutama epävarmuustekijä. Fernando Gagolla on omat vahvuutensa jalkapalloilijana, mutta hän ei ole Topalin kaltainen puolustuslinjan tuki ja turva. Gago ja Banega/Parejo/Tino keskikentän pohjalla voi tuottaa kivaa pallonhallintapeliä ja riittää puolustuksellisesti heikompia joukkueita vastaan, mutta kovempien poppoiden käsittelyssä kyyti voi olla kylmää. Toki kysymys on suurelta osin myös valmentajan käyttämästä pelitavasta. Tietysti ainahan on mahdollista heittää kentälle, uh, Albelda.
Toinen hämmennystä aiheuttanut seikka on seuran aikomus lähteä kauteen kolmella topparilla. Ensimmäinen loukkaantuminen poistaisi mahdollisuuden rotaatioon ja toinen pakottaisi jo nostamaan kokoonpanoon varamiehiä kakkosjoukkueesta. Valinta osuisi näillä näkymin 22-vuotiaaseen Carlos Delgadoon, joka on kuulemma kesän aikana tehnyt parhaan vaikutuksen Pellegrinoon. Eri asia sitten on, uskaltaisiko Pellegrino tosipaikassa heittää jotakin alasarjapeluria kentälle, vai nähtäisiinkö topparin tontilla joku Albelda. Säästösyistä rinki on muutenkin takavuosia kapeampi, joten toivottavasti pitkäaikaisilta loukkaantumisilta tänä vuonna vältyttäisiin.
Vaan ei pelkkää synkkyyttä, sillä kyllä miehistöstä voi erottaa mahdollisuuksiakin. Esimerkkinä vaikkapa viime kesänä hankittu, verrattain nuori kolmikko Ruiz, Piatti ja Parejo. Kukaan pelureista ei onnistunut odotusten mukaisella tavalla, mutta nyt totutteluvuosi on takana ja jokainen omaa potentiaalia tasonnostoon. Lahjakkuudesta se ei yhdenkään kohdalla jää kiinni, mikäli pääkoppa vain kestää Valenciassa vallitsevan vaatimustason.
Tulevan vuoden tavoitteet eivät juurikaan eroa viime kaudesta. Sarjassa tulisi venyä Mestarien liigaan oikeuttaville sijoituksille sekä samalla kuroa umpeen eroa Real Madridiin ja Barcelonaan. Erityisesti jälkimmäinen tehtävä on hyvin vaikea, sillä resurssikuilu sarjan kahden ökyn ja muiden välillä repeää kausi kaudelta aina vain suuremmaksi. Valencian vaihdettua valmentajaansa taistelu sarjan kolmos- ja nelossijoista sen sijaan näyttää viime kautta avoimemmalta. Viime kauden nelonen, Málaga, on tätä kirjoitettaessa täysi kysymysmerkki. Valencian tavoin kuulemma myös Sevilla ja Atleti ovat joutuneet hieman kiristämään vyötään, mutta kumpikin lienee tutusti europaikkakisassa mukana. Athletic Bilbao on sarjan musta hevonen. Viime kaudella alku meni vielä Bielsan oppeja omaksuessa ja lopussa iski kapeasta ringistä johtuva väsy, mutta ehkäpä tällä kaudella tahti on tasaisempi. Siirtoikkuna on tosin auki vielä joitakin viikkoja, joten lienee vielä liian aikaista voimasuhteiden tarkemmalle arvioinnille.
Mestarien liigassa minimitavoite on selviytyä alkulohkosta jatkoon. Valencia on sijoitettu kakkoskoriin, mikä merkitsee samaan alkulohkoon jotakin kovaa ykköskorin joukkuetta. Myös alemmista koreista löytyy Juventuksen, PSG:n ja Borussia Dortmundin kaltaisia nippuja, joiden osuminen Valencian kanssa samaan lohkoon tekisi jatkoonpääsystä hyvin vaikeaa. Eurooppa-liigaan joutuminen olisi totutusti kaksiteräinen miekka. Se lisäisi huomattavasti kuormitusta keväälle, mikä voisi vaikuttaa otteisiin Espanjan kentillä, mutta toisaalta kyseinen kilpailu tarjoaa Valencialle tätä nykyä ehkäpä parhaan mahdollisuuden tavoitella täytettä palkintokaappiinsa.
Seuran tulevaisuuden kannalta merkittävimmät väännöt käydään pelikenttien sijaan kuitenkin kabineteissa. Mikäli veloille saadaan järjesteltyä järkevä maksuaikataulu ja uuden stadionin rakentamista pystytään viimein jatkamaan, näyttäisi seuran tulevaisuus reilusti nykyistä valoisammalta. Seuran presidentti Manuel Llorenten käyttämiä kielikuvia mukaillen potilas VCF on tätä nykyä saatu elvytettyä teholta vuodeosastolle, mutta sopu velkajärjestelyistä mahdollistaisi jo siirron kotihoitoon.
Harjoitusottelut jatkuvat huomenna torstaina koitoksella Tottenham Hotspuria vastaan, jolloin uudistunut Valencia samalla esittäytyy virallisesti Mestallan kotiyleisölle. Jo lauantaiksi joukkue matkaa Saksaan pelaamaan vielä viimeisen harjoitushöntsänsä ennen kauden alkua. Loukkaantumisten takia otteluista puuttuvat ainakin Soldado ja Rami, mutta myös Mathieun osallistuminen on epävarmaa. Toivottavasti toipuvat pian. Ensi viikolla häämöttävä sarjakauden alku laittaa nimittäin Valencian kovaan testiin, sillä heti avauskierroksella on edessä vierasottelu Real Madridia vastaan ja jo kolmannella kierroksella joukkue matkaa Barcelonan vieraaksi. Ehkäpä ökyjen kohtaaminen heti kauden alkajaisiksi on ajankohtana hyvä, mutta kokematon päävalmentaja tulee kyllä heitetyksi suoraan altaan syvään päähän.
Tulipa sitten taas naputeltua, vaikka vuosi sitten uhosin, että tänä vuonna olisi jonkun muun vuoro. Pahoittelut, jos tekstistä ei paikoitellen löydy päätä eikä häntää, sillä turhan tiukalla aikataululla tuli teksti rykäistyä kasaan. Toivottavasti ensi kesänä joku toinen nimimerkki uskaltautuu urakkaan, sillä näiden vahvasti mutupohjaisten löpinöideni sijaan olisi huomattavasti mielenkiintoisempaa tutustua vaihteeksi jonkun muun näkemyksiin. Kuluneen kauden topikki keräsi edellisvuosia enemmän viestejä ja uusia kirjoittajiakin uskaltautui mukaan. Toivottavasti tahti jatkuu kasvavana. Valencian kelkassa tuskin on liiemmin luvassa kultaa tahi kunniaa, mutta omituisia käänteitä ja draamaa senkin edestä.
