Swansea 2012-13: Jenkinsin 10 vuoden taidonnäyte

[swansea]

Siirtoikkunan sulkeutumisen jälkeen Swansea oli menettänyt ykköshyökkääjänsä eikä ketään ollut hankittu tilalle. Muiden joukkueiden kohdalla olisi revitty otsikoita tuhon alusta, ei Swanseassa. Jenkinsin, tai kenen tahansa, päätös osoittautuu jälleen oikeaksi, uskon minä.

Jos olisi haluttu tyynnytellä kannattajia, olisi hankittu edes joku hyökkääjä. Hyviä ei ollut tarjolla, joten olisi saatu huono. Keväällä olisi surkuteltu rahojen tuhlausta. Nyt jäi rahaa kesää varten. Silloin toki pitää hankkia hyökkääjä, johon voi turvata pari seuraavaa vuotta. Mutta sitä ennen voidaan mennä aivan hyvin nykyisillä pelaajilla. Pelejä on enää yksi viikossa, joten rotaatio ei ole välttämätöntä. Michu voi pelata hyökkääjänä, vaikka paras paikka hänelle on hyökkääjän takana. Sarjapaikka alkaa olla varmistettu, eikä Bradfordia vastaan ole niin väliä, onko kentällä Graham vai Moore: molemmat ovat Bradfordia vastaan laatupelaajia (sitä paitsi siinä pelissä ratkaisee asenne).

Swanseassa tehdään pitkäkestoista työtä. Pelitapaa ei muuteta heikon hetken jälkeen. Eikä joukkueeseen hankita kalliita pelaajia turvaamaan paria pistettä lisää.

Ottelu West Hamia vastaan ei suuremmin yllättänyt. Välillä Swansea piti palloa ja pakotti kotijukkueen puolustamaan yhdeksällä miehellä. Välillä taas West Ham sai painetta aikaan lähinnä erikoistilanteiden avulla. Eikä ollut yllätys, että ainoan maalin puski Carroll kulmapotkusta. Swansealta puuttui halu tehdä ensimmäinen maali. Tyydyttiin pyörittämään peliä. Vasta West Hamin maalin jälkeen Swansea alkoi toden teolla hakea maalia, eikä se niin kovin kaukana ollutkaan. West Ham pelasi myös varsin vaatimattomasti, joten kolme pistettä olisi ollut otettavissa. Yritettiin kuitenkin tyytyä yhteen, jolloin ei saatu mitään.

Tremmelin torjuntojen lisäksi ilahduttavinta olivat Hernandezin väläytykset. Tosin häneltäkin viimeiset syötöt jäivät vajaiksi. Puolustus hoiti lukuisat keskityspallot kohtuulisesti maalia lukuun ottamatta. Siinä Williams päästi Carrollin turhan helposti puskemaan. Mutta toki jos Williams olisi pystynyt pitämään Carrollin tapaisen pääpelaajaan poissa palloista, hän olisi siirtynyt suurella rahalla muualle. Pituutta vaille Willams olisi sarjan johtavia puolustajia. Nyt hän on Swansean johtava puolustaja.

Michu ei ole tehnyt maalia kuuteen otteluun. Teen helpon veikkauksen. Seuraavassa ottelussa QPR:ää vastaan hän palaa kauden ensimmäisen ottelun hurmokseen.

[swansea]

Maaliero QPR:ää vastaan oli siis tänä vuonna 10-1. Tällä perusteella voisi ajatella, että swansealaiset toivoisivat QPR:n säilyvän liigassa. Näin ei ole. On mukava näyttää, että järkevä ja pitkäkestoinen kehitys tuottaa parempaa tulosta kuin rahalla pröystäily.

Eilinen ottelu oli pitkälti ohi seitsemässä minuutissa. Vastustaja lähti edellisten otteluiden tapaan pitämään maalia puhtaana, ja kun tämä tavoite ei toteutunut, minkäänlaista toista suunnitelmaa ei ollut olemassa. Ensimmäisellä puoliajalla QPR ei saanut aikaiseksi yhtään laukausta. Ja kun maalivahti ei tällä kertaa yltänyt pelastuksiin, Swansea eteni kauden toiseksi helpoimpaan voittoon. Helpoin tuli kauden avauspelissä samaista joukkuetta vastaan.

Toista kertaa tällä kaudella Swansea lähti taktiikalla, jossa Michun takana pelasi kolme laitapelaajaa. Avausryhmittymässä Hernandez ja Dyer olivat laidoilla ja Routledge keskellä, mutta sen verran nämä pienet väkkärät hyrräsivät pitkin kenttää, etteivät vastustajat tienneet, missä kohdin heitä pitäisi vahtia. Kun vielä otteluun sattui tuomari, joka vihelsi repimiset ja estämiset (ja antoi niistä jopa varoituksia), tilaa tuntui olevan kahdeksan puolustajan keskelläkin. Näyttäisi siltä, että hyökkäyspelin kannalta tämä systeemi on tällä hetkellä kaikkein toimivin. Etenkin Dyer ja Hernandez onnistuivat hienosti. Myös Bradfordia vastaan lähtisin tällä hyökkäysryhmittymällä, sillä epäilenpä, ettei heillä ole sarjapeleissä pahemmin kokemuksia puolustaa tällaista joukkuetta vastaan.

Oli ilahduttavaa, että Michu teki kaksi taitavaa ja kylmänviileästi harkittua maalia. Tosin hänen otteensa ovat olleet jatkuvasti sitä luokkaa, että maalivireen löytymiseen saattoi luottaa. Etenkin neljäs maali oli kiva. Siinäpä vietiin 10 miljoonan hätähankintaa kuin sambaa. Ennen tätä maalia oli nähty espanjalainen hattutemppu, kun maalit oli merkitty Michun, Rangelin ja Hernandezin nimiin. Toinen maali herätti eniten ajatuksia. Siinä Rangel osoitti, miten laitapakin oikea-aikainen nousu voi hajoittaa koko puolustuksen. Oleellista oli se, että hän lähti liikkeelle noin viisi metriä ennen linjaa. Routledgelle jäi juuri sopivasti aikaa syöttää siinä vaiheessa, kun pallo oli varmasti hallussa. Tällöin parinkymmenen metrin pituinen läpisyöttö näytti jopa helpolta. Jos Suomen maajoukkuessa Raitala tai Arkivuo ymmärtäisivät edes joskus nousta samalla tavalla, Roman Eremenko pääsisi esittelemään kiistattomia syöttötaitojaan. Ei Rangel ole fyysisesti  (etenkin nopeudeltaan) eikä taidollisesti huippuluokkaa, mutta pelikäsitys ja henkinen uskallus ovat nostaneet hänet aladivisioonapelaajasta tälle tasolle.

Koska Wembley-ottelu odottaa kahden viikon päästä, puheet kääntyvät väistämättä loukkaantumisiin. Eilen jokainen vaihto tehtiin jonkinasteisen loukkaantumisen takia. Michun kolhu ei todennäköisesti ole paha. Routledgen lihasvammasta on vaikea sanoa mitään. Chico ei varmaankaan tervehdy nilkkavammasta kahdessa viikossa. Britton oli eilen poissa. Yhtään lisävammaa ei varmasti enää haluta (ja tietysti Michu pitää olla kunnossa), joten olisi järkevää säästellä joitakin pelaajia (esim. Rangelia, Michua, Routledgea, Williamsia, Vormia) Liverpoolia vastaan, vaikka eihän Rodgersille mielellään soisi kevennettyä työpäivää.   

 

[Brendan R.]

On mukava näyttää, että järkevä ja pitkäkestoinen kehitys tuottaa parempaa tulosta kuin rahalla pröystäily.

Tähän täysin sama   Swanseaa on ilo katsella eikä joukkuetta ole rakennettu sekalaisella rahan heittelyllä.Vaikka Bradford on sympaattinen alasarjalainen niin jotenkin ei haittaa vaikka Swansea tuon pystin veisivät, osoitus että jalkapalloa pelataan vielä kentälläkin.

[swansea]

Eipä eilistä ottelua kauheasti viitsisi muistella, mutta onhan ne synkätkin hetket otettava vastaan. Ja ehkä myös todettava, että idealistin on syytä alistua välillä realistiksi.

Swansean avauskokoonpano on hyvää tasoa. Vaihtopenkiltä löytyy yleensä muutama vaihtoehto. Sen sijaan heidän takanaan ei ole ketään. Tämä on pienen seuran todellisuutta. Eilisessä lähes koko tuo takapenkkiosasto sai mahdollisuuden antaa näyttöjä. Tosiasia kuitenkin on, että yksittäinen hieman heikompi pelaaja pystyy nostamaan tasoaan parempiensa rinnalla, mutta sen sijaan samantasoisten kanssa esitykset suuntaavat herkästi kohti toivottomuutta. Siinä sivussa nekin, jotka normaalisti kykenevät haastamaan vastustajansa, jäävät kauas omasta tasostaan. Lopputulos on se, että hävitään 5-0; olisi voitu hävitä 10-0.

Seuraavan sunnuntain finaali on tämän kauden tärkein ottelu. Chicon loukkaannuttua edellisellä viikolla oli selvää, ettei Williams saa loukkaantua. Yhtään kunnon hyökkääjää ei ole, joten Michu ei saa loukkaantua. Rangel ei saa missään nimessä saa olla poissa. Ki, Routledge... joskus on levättävä. Ja joskus täytyy antaa näyttöpaikka myös niille, jotka taistelevat seuraavan kauden pelipaikasta. Näyttöhaluisia pelaajia siis kentälle. Aina voi selitellä, mutta tosiasia on, että tämä peli suostuttiin häviämään ilman taistelua. Eihän se urheilullisesti ole hyväksyttävää, mutta minkä mahtaa jos se on järkevää.

Laudrup valitsi oikean miehistön. Hänessä on realistin vikaa. On se nähty tällä kaudella muutenkin monessa vieraspelissä. Kaunista peliä voidaan esittää silloin, kun se on mahdollista, ja kyllä, tuloksellista. Se ei ole pois idealismilta, joka on nostanut Swansean ammattilassarjojen viimeiseltä tilalta sunnuntaiseen finaaliin.

[swansea]

Linkki, jossa kerrotaan Jenkinsin merkityksestä Swansealle:
http://www.sportinglife.com/football/news/article/165/8510146/jenkins-is-swanseas-driving-force

[Silvennoinen]

Onneksi olkoon sympaattiselle Swansealle Liigacupin voitosta!

[swansea]

Eilen näkyi konkreettisesti, mistä Swansea on tullut vajaassa kymmenessä vuodessa. Tai itse asiassa on tultu vielä kauempaa, sillä Bradford on sentään liigassaan kymmenennen sijan tienoilla ja Swansea oli silloin sarjan viimeisenä. Kaksi herraa on nähnyt kaiken tämän: Jenkins ja Britton.

Avauskokoonpanossa oli kaksi yllätystä. Toinen oli pieni (ei oikeastaan edes yllätys): Tremmel oli maalissa. Tremmel on kuitenkin pelannut kaikki cupin pelit, joten oikeudenmukaisuuden nimissä hänen kuului päästä maaliin myös finaalissa. Toinen oli suuri: Chicon korvaaja oli Ki eikä Monk. Ki ei ole pelannut tuolla paikalla muutamia hajaminuutteja lukuun ottamatta. Lisäksi Monkin olisi voinut olla sopiva pelaaja painimaan kookkaan keskushyökkääjän kanssa. Mutta Laudrupin taktiikka oli toisenlainen. Siinä ei ajateltu sitä, mitä vastustaja tekee kulmapotkuissa. Taktiikan mukaan vastustaja ei saa kulmapotkuja, ei ylipäätänsä minkäänlaisia hyökkäyksiä. Ki oli keskuspuolustajan paikalla pelaava pelintekijä. Hän piti Brittonin ja Guzmanin kanssa huolen siitä, että Swansean kenttäpuoliskolla pallo oli lähes aina omien hallussa.

Jos edellisen viikonlopun Liverpool-tappion pelitapahtumista ei kannattanut pahemmin kirjoitella, samoin on tämän finaalin laita. Swansea oli ylivoimainen. Bradfordin pelaajat seisoivat asemissa ja katselivat, kuinka Swansean pelaajat liikuttivat palloa heidän ympärillään, välissään, kaikkialla. Siinä on kehuttava Bradfordia, etteivät he esittäneet ottelussa yhtään ylirajua (ei edes rajua) taklausta. Jopa ottelun ratkettua he tunnustivat reilusti, että huonompia ollaan.

Dyerista pitää sanoa sananen. Alasarjalaisia vastaan hän on ylivoimainen vastus. Nopeus ja ketteryys ovat aivan liikaa pelaajille, jotka ovat tottuneet taistelupalloon. Sekään ei haittaa, vaikka pallo karkaisi Dyerilta parin metrin päähän, koska hän ehtii siihen joka tapauksessa ensimmäisenä. Tietenkin itkeminen siitä ettei saa apua rankkaria (ja siten saada mahdollisuutta kolmanteen maaliin) oli naurettavaa, mutta se hänelle suotakoon: pitäähän pelissä olla hieman hupailuakin. Ja lopussa tietenkin halattiin ystävinä.

Ei kaduta, etten lähtenyt tällä kertaa metsästämään lippua Wembleylle. Oli tarpeeksi hauskaa katsella ottelua netistä ja muistella, millaista oli kaksi vuotta sitten nousun varmistuttua. Ehkä Swansean pitäisi pelata aina Wembleyllä. Saataisiin jopa rankkareita.   

[Jennings]

http://www.101greatgoals.com/gvideos/bradford-0-swansea-5/

Huikeaa menoa Brittonilta kohdassa 1.40. Pallon alasotto, siirto sivuun ja kaksi askelta eteenpäin -> tilaa on yhtäkkiä viisi metriä joka suuntaan. Lähes yhtä mahdoton prässättävä kuin Xavi tai Iniesta. Ei voi ymmärtää, miksi tuontasoinen mies on joutunut nousemaan alimmalta sarjatasolta ylimmälle "itse".

[swansea]

Kauden tavoite oli neljäkymmentä pistettä. Nyt se on saavutettu ja lisänä napattu seuran ensimmäinen pysti. Pitääkö tässä sitten jättää kynsien pureskelu pariksi kuukaudeksi?

Onneksi Swansea peleissä ei ole kyse pelkästä tuloksesta.  Nyt on aika hioa pelitapaa entistä näyttävämmäksi. Eilinen ottelu oli tähän sopiva aloitus. Päinvastoin kuin monet muut vieraat Newcastle pelasi yllättävän aggressiivisesti ja hyökkäävästi. Jos kyseinen ottelu olisi pelattu Newcastelessa, Swansea olisi lähtenyt pelaamaan vastahyökkäyspeliä. Kotona asenne oli tietenkin toinen. Niinpä nähtiin ottelu, jossa molemmilla joukkueilla oli hallinta-aikansa, jolloin olisi pitänyt pystyä maalintekoon. Kumpikaan ei siihen kyennyt, joten voitto vedettiin arvalla. Pallo pomppi Mooren jalkaan ja Swansea voitti.

Oleellisinta oli, että Newcastelen ärhäkkään alun jälkeen Swansea otti pelin täysin haltuunsa. Vaikka vastustaja yritti käydä kiinni ja viedä tilan keskikentältä, Swansea pystyi näyttävään yhden kosketuksen peliin. Liike oli erinomaista. Vastustajat joutuivat juoksemaan pallon perässä. Mutta maalitilanteita ei saatu tarvittavaa määrää, mikä johtui pitkälti siitä, että Michu joutui pelaamaan hyökkääjän paikalla. Yksi oivaltava hyökkääjä ja Swansea voisi todellakin taistella sijoituksesta kuuden sakkiin.

Kun Swansea ei saanut johtomaalia, ote siirtyi Newcastelelle. Toisella puoliajalla heillä oli yhtä monta selvää maalipaikkaa kuin Swansealla ensimmäisellä puoliajalla. Oli hyvä muistutus siitä, että ottelun sisällä on monta peliä. Kuten Laudrup ottelun jälkeen sanoi, 90 minuuttia ei voi pelata niin hyvin kuin sitä pariakymmentä minuuttia, jolloin Swansea peli kulki malliikkaasti. Pitää ottaa huomioon se, että myös vastustajalla on hyvät hetkensä. Vaatii henkistä kanttia ja nöyryyttä keskittyä oman hallintahetken jälkeen puolustamiseen. On menestyvän joukkueen merkki kääntää tällaiset aaltoilevat pelit voitoiksi (tätähän ManU on tehnyt koko kauden).

Newcastlesta on sanottava, että uusien pelaajien myötä se pelasi joukkueena paremmin kuin kertaakaan Swansea vastaan (tai ylipäätänsä mitä olen nähnyt Newcastelen pelejä parina viimeisenä kautena). Enää se ei hyökännyt pelkästään neljän yksilön voimin. Eikä se vähentänyt millään tapaa puolustuksen toimivuutta. Swansean maalikaan ei johtunut siitä, että puolustus olisi ollut huonosti ryhmittynyt. Siinäpä monelle Valioliigajoukkueelle vinkki siitä, että yhtenäinen joukkue on pitkällä aikavälillä parempi vaihtoehto kuin muutamaan kalliiseen hyökkääjään perustuva. Eikä joukkuepelaaminen silti ole este tähtien syttymiselle, kuten Michun tapaus osoittaa.

[Pete Thornton]

Laudrup allekirjoitti juuri vuoden jatkosopimuksen. Isot seurat eivät siis varmaan vielä kesällä hommaa miestä leipiinsä.

[swansea]

Oli harvinaisen heittelehtivä ottelu. Tällaisia vierasotteluja saattaa keväällä olla vielä monta. Kun suoraa panosta ei ole, on luonnollista, että keskittyminen vaihtelee. Toisaalta voisi olettaa, että edes tuomarit pitäisivät katseensa pelissä.

Ottelu oli varsin tasainen. Ensimmäisellä puoliajalla Swansealla oli aluksi paremmat paikat. Hienoin hetki koettiin, kun joukkue aloitti hyökkäyksen omalta rangaistusalueelta ja pelasi kuudella syötöllä (jokainen yhdellä kosketuksella) Michun läpi. Yllättäen hän sijoitti niukasti ohi yläkulman. Pian tämän jälkeen nähtiin epätavallinen Swansea-maali: Moore puski kulmapotkun sisään. Loppujaksolla WBA sai enemmän otetta ja Lukaku tasoitti. Maalissa Monk antoi hänelle aivan liian paljon tilaa. Muutenkin Monk oli erittäin epävarma koko ottelun ajan. Seuraavassa ottelussa Bartley saanee mahdollisuus näyttää omaa osaamistaan.

Toisen puoliajan Swansea aloitti sekavasti. Lopulta Monk hävisi pääpallon ja Rangel puski maaliviivalta pallon De Guzmanin selkään ja siitä omaan maaliin. Jo tätä ennen WBA:lla oli rankkari, jonka Moss antoi muuhun viheltämiseensä nähden helposti. Vorm kuitenkin nappasi vedon helposti syliinsä. Kovin vimmaista takaa-ajoa Swansea ei saanut aikaan, mutta sekin olisi riittänyt tasapeliin, jos tuomaristo ei olisi aika käsittämättömästi hylännyt maalin paitsiona. Jo ennen hidastusta näkyi selvästi, että Lamah sai pallon WBA:n pelaajalta. Nähtävästi sekä linjatuomari että päätuomari olivat sijoittuneet niin että palaajia oli tilanteen edessä. Mossista en ihmettele yhtään, ettei hän nähnyt tilannetta, sillä ei hän kovin kauas keskiympyrästä ehtinyt koskaan juoksemaan. Milloin Englannissa opitaan, että myös tuomareiden taso täytyy nostaa mannermaiselle tasolle.

Moore teki toisensa maalinsa, joten hän pyrkii antamaan näyttöjä ensi kautta ajatellen. Valitettavasti taisi tulla pieni loukkaantuminen. Lamahin jatkoon en usko. Pääasia kuitenkin on, että Laudrup teki jatkosopimuksen kauden 2015 loppuun. Saa muuten nähdä, joko hän arvostelee tuomaristoa. Mutta eiköhän hän herrasmiesmaisesti taas totea, että tilanteet tulevat nopeasti.

[Chingón]

Ei todennut tällä kertaa:

http://www1.skysports.com/football/news/11731/8552705/Premier-League-Swansea-s-Michael-Laudrup-furious-at-defeat-by-West-Brom

No jaa eipä tuo kyllä "furious" ole tuossa haastattelussa vaan itseasiassa aika herrasmiesmäisesti "raivoaa".

[swansea]

Motivaatio on mielenkiintoinen ilmiö. Ammattilaisilla pelaajilla palkkakuitti on viikosta toiseen sama, mutta silti jotain jää puuttumaan, jos ottelu ei ole kovin merkityksellinen. Tietenkin pelaajat ymmärtävät, että he pelaavat katsojille, minkä vuoksi he yrittävät kyllä kaikkensa. Mutta silti... jokin jää puuttumaan. Huomaa sen katsojissakin. Laulu ei irtoa samaan tapaan, kannustaminen on jotenkin pakonomaista. Ja huomaa sen kirjoittamisessakin. Jotenkin on sellainen tunne, että tämä on vain tehtävä, koska se on tullut aloitettua. Tämä on arkea. Juhlat voi pitää kerran vuodessa, ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Siihen väliin mahtuu monta arkista puurtamispeliä. Se on vain tehtävä.

Laudrup taisi tehdä kokoonpanon suhteen muutaman virheen. Kolmikko Britton, Guzman, Ki ei toiminut tarpeeksi hyvin, koska Arsenalilla oli pistää vastaan vielä laadukkaampi kolmikko. Jos kaksi joukkuetta pelaa täsmälleen samalla tavoin, yleensä ennalta tasokkaampi voittaa. Tai oikeastaan motivoituneempi joukkue voittaa. Arsenalin ainoa mahdollisuus onnistuneeseen kauteen piilee paikassa neljän joukkoon. Swansealla onnistunut kausi on jo saavutettu. Tuosta kolmikosta Ki pelasi mallikkaasti, liikkui ja syötteli älykkäästi. Sikäli oli outoa, että juuri hän joutui ensimmäisenä vaihtoon.

Jos Swansea pelaa tuolla keskikentän kolmikolla, laitapelaajien on onnistuttava hyökkäyspelissä. Siihen Hernandez ja Dyer eivät pystyneet. Arsenalin puolustus pääsi turhan helpolla. Michu ja Rangel saivat ensimmäisellä puoliajalla paikkansa mutta eivät niissä onnistuneet. Siinä vaiheessa kun Moore tuli hyökkääjäksi ja Michu valui alemmaksi, peli alkoi olla pelattu. Siinä vaiheessa Arsenal uskoi jo voittoonsa. Aika moni ottelu on osoittanut, että kotipeleissä Michun kannattaa pelata hyökkääjän alapuolella.

Kolmas mahdollinen virhe oli Monkin peluuttaminen. Sinällään Monk ei pelannut huonosti, mutta jossain vaiheessa Bartleylle kannattaisi antaa peliaikaa. Tulevilla kausilla Monk on kuitenkin lähempänä valmentajan kuin avauksen pelaajan paikkaa.

Arsenal oli parempi ja ansaitsi voittonsa. Ja on se myös oikein, että kun Swansea tarvitsi pisteitä, Arsenal antoi niitä kotipelissään, ja nyt kun Arsenal tarvitsi pisteitä, Swansea teki vastapalveluksen. Ovathan nämä joukkueet kuitenkin samasta perheestä. Vaikka on mukava voittaa isoveljensä, ei tappiokaan lopulta harmita. Toista se olisi hävitä naapurin Stokelle. Puhumattakaan siitä joukkueesta jonka nimeä ei mainita. Mutta ne juhlapelit ovat sitten ensi kaudella.   

[Chingón]

Uskoisin että Laudrup haluaa antaa Monkille niitä minuutteja, ja tässä kohtaa kun Chico on loukkaantuneena ja otteluissa ei niin painetta ole, niin se on helppoa. Ja vielä kun Monk pystyy suoriutumaan. Miehellä on kuitenkin 2 vuotta sopparia jäljellä ja eiköhän rooli pienene joka vuosi.

[swansea]

Eilen tuli hyvä tappio. Toki Laudrup sanoi, että hän ei ole tyydy neljäänkymmeneenviiteen pisteeseen ja 15. sijaan. Totta, mutta paineettomana katsojana voin tunnustaa, että on mukava katsella kiinnostavia otteluita välittämättä sarjasijoituksesta (kun sarjapaikka on varmistettu).

Eilinen peli oli viihdyttävä. Alussa Tottenham oli vahvoilla. Molemmat maalinsa he tekivät taidolla. Etenkin Balen nopea laukaus heti haltuunoton jälkeen muistutti hieman Messin vetoa AC Milania vastaan. Ensimmäisessä maalissa Vertonghen esitti keskuspuolustajalle harvinaista taituruutta. Näihin maaleihin ottelu ei kuitenkaan ratkennut. Swansea uskoi tasoitukseen loppuun asti, eikä antanut periksi. Tottenhamille syntyi mahdollisuuksia nopeisiin iskuihin. Lopulta Tottenhamin voitto oli hyväksyttävä, vaikka olisi se saattanut tasapeliksikin kääntyä.

Pelaajista nousivat esille taas ne, joista on tullut kaiketi eniten kirjoitettua. Dyer, hermot sinun kanssasi menee. Tänäänkin hän teki valtavasti töitä, liikkui laajalla säteellä ja haastoi vastustajia hanakasti. Mutta miten voi puskea parista metristä kenenkään estelemättä ylärimaan? Ja miten laukaukset näyttävät aina siltä, kuin ne olisi suoritettu side silmillä? Viihdearvo 10, tehokkuus 0.

Tiendallille useat fanit olisivat tarjoamassa jatkosopimusta, minä en. Tietenkin hän oli paljon esillä eilisessä ottelussa, mutta Swansean pelitapa vain on sellainen, että kuka tahansa oikea laitapakki näyttää hyökkäysvoimaiselta. Toki pari hyvää keskitystä Tiendalli antoi, mutta muuten ratkaisut olivat selvästi alle Rangelin tason. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, ettei Tiendallilla ole samanlaista pelikäsitystä kuin Rangelilla. Ensimmäinen maali johtui osittain siitä, että Tiendalli oli pari metriä linjaa alempana. Hyökkäyssuuntaan tuli muutamia paitsioita puhtaasti sen vuoksi että Tiendalli nousi hyökkäykseen liian aikaisin. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka vaikuttavat koko joukkueen peliin. Swansean pelitavassa virhesyöttöjä saa antaa, mutta sitä ei voida sallia, ettei ymmärrä, miten kuuluu liikkua. Tietenkin voi käydä niin, että hän saa vuoden jatkosopimuksen, koska varamiehet eivät saa maksaa paljon.

Ja sitten puhtaasti positiiviset tapaukset: Michu taisteli, oli vaarallinen ja säilytti lopulta hermonsa, vaikka näytti jo siltä, että kohta hän lentää ulos (ja Foy olisi vamaankin heittänyt). Davies oli puolustapäässä erinomainen, joten Lennonista ei ollut pahemmin vaaraa. Hyviä olivat myös Vorm ja Britton, mutta ei heistä nyt sen enempää.

Useat fanit haukkuivat taas erotuomarin esitystä kelvottomaksi. Tällä kertaa en ole samaa mieltä. Tietenkin olisi Swansea etu, jos ottelut vihellettäisiin samaan tapaan kuin Espanjassa. Mutta jotta Valioliigan peli-ilme pysyisi jokseenkin samanlainsena, kuin se aina on ollut, kaikkia rikkeitä ei voi viheltää. Toisella puoliajalla Tottenham rikkoi paljon, mutta useammat näistä rikkeistä olivat sellaisia, että pelaaja kyllä pyrki osumaan palloon. Liukutaklaukset kaatoivat mutta eivät kohdistuneet suoraan jalkoihin. Tietenkään Parkerin pelitavalla ei voisi pelata Espanjassa, mutta Englantiin se sopii. Varoitus eilisessä pelissä oli sopiva rankaisu, ulosajo olisi ollut liikaa (vaikka toistuvia rikkeitä oli paljon). Lisäksi Tayloria voi kehaista siitä, ettei hän mennyt ajamaan Michua ulos pienestä läpsäisystä. Jos tuomari antaa pelata reilusti kovaa, on hänen hyväksyttävä myös se, että rikottava pelaaja saattaa hieman hiiltyä (tämäkin viesti sinne Foyn suuntaan). Näyttääkin siltä, että Valioliigassa kokemattomimmat tuomarit ovat parhaita.

Seuraavassa ottelussa soisi kolmen ottelun tappioputken katkeavan. Ja olisihan se jopa häpeällistä, että Norwich olisi ainoa joukkue, jolle on hävitty kaikki neljä Valioliigapeliä. 

[swansea]

Oli kiinnostava ottelu. Se osoitti, etteivät kauden jännityshetket suinkaan ole ohitse. Samalla se antoi (Laudrupille) lisätietoa pelaajistaan.

Tilanteet vaihtelivat useaan otteeseen. Ensin Swansea hallitsi peliä ja meni Michun hienolla maalilla (etenkin Guzmanin hienolla syötöllä) johtoon. Sitten Davies hävisi juoksukilpailun ja Tiendalli ei älynnyt edes juosta, joten Norwich sai melko helpon tasoitusmaalin. Maalista kotijoukkue sai lisäintoa, minkä myötä syntyi johtomaali vapaapotkukuviosta. Tähän Swansea vastasi Rangelin ja Mooren ansiosta tasoituksella. Jatkoajalla Michulla oli vielä loistava paikka tehdä voittomaali, mutta tällä kertaa täytyi tyytyä tasapeliin, ehkä oikeudenmukaiseen tulokseen.

Maalien lisäksi oli muutakin nähtävää. Oli lähes hauskaa seurata, miten Norwichin pelaajat olivat aidon ihmeissään, kun jaloille potkimisista tuli varoituksia. Mutta onhan joukkue kieltämättä varsin perienglantilainen, joten ehkä heidän mielestään varoitusta ei voi antaa, jos on yrittänyt osua palloon. Oma lukunsa on tietenkin Holt. Vaikka hän tuli kentälle kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä, ei ulosajo olisi ollut mikään vääryys. Ensin hän potkaisi Chicoa hieman polven alapuolelle ja myöhemmin pääpallotilanteessa huitaisi nyrkillä Chicoa ohimoon. Ja molemmissa tilanteissa Holtin ilme ja eleet kertoivat, että todellinen syyllinen oli Chico, epärehellinen latinofilmaaja. Kyllä on metka persoona.

Oma jännityslataus muodostui myös siitä, että Swansea oli hävinnyt kaikki kolme aiempaa Valioliiga-ottelua Norwichille. Täytyi kyllä eilenkin kummastella, että minkä ihmeen takia. Toki Nowrichin pelaajat juoksevat paljon, mikä vaikeuttaa Swansean syöttöpeliä, mutta eilen Swansea sai kyllä yllin kyllin tilaa pelata. Toinen syy Norwichin hankaluuteen on se, että joukkueessa on muutama hyväpotkuinen pelaaja, joten erikoistilanteet ovat melko vaarallisia. Mutta ei sekään niin paljon vaikuttanut, etenkin kun Holt oli lähes loppuun asti penkillä. Eli ei kai syynä ole muuta kuin mörköjoukkueen maine. Eiköhän tasapelin myötä siitäkin rasitteesta nyt päästy.

Eilisessä ottelussa puoluspelaaminen oli epätasapainossa. Osittain se johtui inhimillisestä syystä: Britton oli saanut kaksoispojat. Toinen syy oli Tiendalli. Voin uskoa, että joku toinen katsoja on voinut ajatella, että Tiendalli pelasi hienon pelin, koska hän oli niin paljon esillä hyökkäyksissä. Se ei kuitenkaan ollut Tiendallin ansiota. Muu joukkue järjesti hänelle jatkuvasti vapaita keskityspaikkoja viimeiselle kolmannekselle, mutta yhtään niistä hän ei pystynyt käyttämään hyväksi. Lisäksi oli täysin järjetöntä, että hän sijoittui kentälle laitahyökkääjän roolissa. Ensinnäkin tämä vei Dyerilta mahdolisuuden nousta laidasta, eikä Dyer todellakaan ole kotonaan keskemmällä. Lisäksi puolustukseen jäi ammottavia aukkoja, joita Norwich pystyi hyödyntämään onneksi vain kerran. Swansean pelitapaan kuuluu, että laitapuolustajat nousevat tukemaan hyökkäyksiä, mutta se ei tarkoita sitä, että puolustaja odottaa valmiiksi kulmalipulla. Hyvin kuvaavaa oli, että kun Rangel viimein vaihdettiin kentälle, hän pääsi heti syöttämään tasoitusmaalin. Nähtävästi Laudrup tarkkaili ottelussa nimenomaan Tiendallia, sillä Rangelin tultua kentälle Tiendalli pistettiin toiselle laidalla Daviesin tilalle. Oma tuomioni jatkosopimuksen suhteen on selvä.

Moore teki maalin, eli peliaikaan nähden maaleja alkaa olla ihan kohtuullisesti. Aika ihmeellistä että israelilaishyökkääjä on ollut tähän asti hänen edellään. Keskikentällä Ki pelasi tasapainoisen ottelun. Puolustuksen paras oli Chico. Michu pääsi pelaamaan oikealla paikallaan hyökkääjän alapuolella, ja hän pääsikin neljä kertaa nousemaan huippupaikkaan. Tällä kertaa osui ainoastaan kerran.

[swansea]

Swansea lähti otteluun toivotulla kokoonpanolla, jossa Moore oli hyökkääjänä ja Michu hänen takanaan. Mukana oli myös Rangel ja Britton, joten oikeastaan parhaalla kokoonpanolla lähdettiin liikkeelle. Mutta ei peli silti edennyt toivotulla tavalla.

Alku oli Swansea, ensimmäisen puoliajan loppupuoli Southamptonin, toisen puoliajan alku ei kummankaan ja loppupuoli Swansean. Vorm pelasti kaksi Southamptonin paikkaa, ja vastaavasti Swansealla oli 3-4 paikkaa, josta olisi kyllä yksi maali pitänyt saada tehtyä. Eli ei tasapeli mikään vääryys ollut.

Southamptonin joukkue muistutti Evertonia, jonka kanssa Swansealla on ollut vaikeuksia. Heillä on juoksuvoimainen joukkue, ja kun takana oli viiden tappiottoman ottelun putki, energiaa riitti. Niinpä etenkin ensimmäisen puoliajan loppupuolella Swansealla oli vaikeuksia saada syöttöpeliään kulkemaan. Swansean pelaajat liikkuivat liikkuivat liian vähän. Erityisen ärsyttäviä olivat tilanteet, joissa Swansean pelaaja odotti paikallaan syöttöä ja Southamptonin pelaaja juoksi takaa katkaisemaan syötön. Näitä tilanteita oli paljon. Kun sitten toisella puoliajalla Moore lähti vaihtoon ja Swansea otti yhden pelaajan lisää keskikentän keskustaan, Swansea alkoi saada otetta. Ehkä Southamptonin pelaajat myös väsyivät ravaamiseensa.

Swansean parhaat löytyivät puolustuspäästä. On puhdas mielipidekysymys, oliko Vorm vai Chico joukkueen paras pelaaja. Myös Williams oli hyvä. Sen sijaan laitapakit eivät onnistuneet etenkään hyökkäyspäässä. Ja olihan Davies välillä vaikeuksissa Clyden nopeuden kanssa. Tai ehkä vika oli enemmänkin Hernandezissa, jonka liikkuvuuteen kannattaa ensi kesänä kiinnittää huomiota. Sen sijaan Dyerin pitäisi saada jostain rauhallisuutta. Taas kerran hän olisi voinut ratkaista ottelun, mutta valitettavasti viimeiset ratkaisut olivat mitä olivat.

Ei se huono ottelu ollut, mutta kolmas voitoton ottelu kotona ja viides ylipäätänsä ei tietysti tunnu hyvältä. Se tietysti lämmitti mieltä, että Taylor oli edennyt toipumisessaan jo penkille asti. 

[swansea]

Neljäkymmentä minuuttia sai toivoa, että cupin ottelut saisivat jatkoa. Chelsea piti palloa mutta ei päässyt maalitilanteisiin. Sitten pääsi ja teki kaksi maalia ennen taukovihellystä. Loppuun pelattiin ilman suurempaa innostusta.

Takaa-ajotilanteessa Swansea pelasi kohtuullisesti, mutta viimeiset syötöt jäivät vajaiksi. Tätä samaa on saanut katsella nyt kuuden ottelun ajan. Jokaisessa ottelussa vastustajalla on ollut enemmän voitettavaa, mikä on näkynyt terävyydessä. Ihan kiva esitys ei riitä.

Swansean parhaat olivat Vorm, Chico ja Ki. Vorm on päässyt nyt viimevuotiseen vireeseensä, mikä tarkoittaa sitä, että hän pelastaa jokaisessa ottelussa ainakin yhden melko varman maalin. Chicolla intoa näyttää riittävän kauden loppuun asti. Yhä selvemmin häntä voi verrata pelityyliltään ja asenteeltaan Puyoliin. Ki pelaa nätisti palloa omien jalkaan. Ei puutu enää kuin se ensimmäinen maali.

Pelin ratkaisu oli Ramiresin loukkaantuminen. Tilalle tuli Swansean oma poika Lampard (pelasi teinipoikana muuutaman ottelun lainassa, silloin neljänneksi ylimmällä tasolla). Ensin hän syötti maalin ja potkaisi sitten rangaistuspotkun verkon perille. Muutenkin Chelsea sai hänen tulonsa myötä hyökkäykseensä vaarallisuutta.

Taylor on tullut takaisin. Ensimmäinen vartti loukkaantumisen jälkeen on nyt pankissa. En ihmettelisi, jos hän pelaisi lähiaikoina avauksessa, sillä Daviesin otteissa (etenkin hyökkäysten tukemisessa) on nähtävissä pientä väsymystä.

[swansea]

Ei ole synti pelata maaliton kotitasapeli mestaria vastaan. Ei etenkään, jos maalipaikatkin menivät melko tasan. Näillä otteilla nähdään vielä tälläkin kaudella voitto.

Swansean perusranka on tällä hetkellä kolmikko Vorm, Williams, Chico. Kovassakin paineessa he pitävät hermonsa. Etenkin Cityn kaltaiset joukkueet, jotka perustavat pelinsä taitoon, pysyvät kyllin hyvin kurissa.

Keskikentällä Dyer ja Hernandez väläyttelivät, mutta tehot jäivät edelleen vähäisiksi. Michu missasi yhden selvän maalipaikan, ja toisesta piti huolen erotuomari. Eihän se tietenkään ole rankkarin paikka, jos puolustaja samanaikaisesti potkaisee vatsaan ja lyö kädellä turpaan. Mutta ehkä tämäkin pitää nähdä positiivisesta suunnasta. Meneekö todellakin koko kausi niin että välttyy rangaistuspotkun paineesta.

Michu lienee loppupeleistä ulkona, joten nyt saavat muut näyttää maalintekotaitoaan. On helppo uskoa, että Swansea tulee tekemään viimeisissä peleissä enintään kaksi maalia. Mutta eiköhän alakerran kolmikko pidä huolen siitä, että sekin riittää yhteen voittoon ja loppusijoitukseen kymmenen joukossa. 

[swansea]

Kymmenen vuotta sitten käytiin Swansea historian tärkein ottelu, jonka voitto varmisti paikan ammattiliigoissa. Tuossa historiallisessa joukkueessa pelasivat eilen kohdanneet Martinez ja Britton. En tiedä, kävikö Britton pelin jälkeen lohduttamassa kaveria, mutta ainakin siihen olisi ollut syytä.

Ennakkoasetelmat eivät olleet Swansean puolella. Wiganilla oli paljon voitettavaa. Muutamia avainpelaajia oli poissa. Toisaalta myös Wiganin puolustuslinja oli kärsinyt loukkaantumisia.

Ensimmäinen puoliaika oli Wiganin. Erityisen huolestuttavaa oli, ettei Swansea saanut luotua maalitilanteita. Ainoa paikka syntyi Wiganin lahjoittamasta epäsuorasta vapaapotkusta. Jostain syystä laukaisijaksi valittiin Williams. Toppari laukoi tietenkin sinne minne topparin kuuluukin laukoa. Puoliajan ainoa maali syntyi viimeisellä minuutilla, ja siitä peli varsinaisesti alkoi.

Toiselle puoliajalle Swansea tuli vauhdikkaasti, päättäväisesti. Ja vastaavasti Wigan lähti liikkeelle varovaisesti ja erityisen hermostuneesti. Ensimmäisen viiden minuutin aikana peli oli jatkuvasti Wiganin päädyssä, mutta tietenkin epäilytti, pystyykö joukkue tekemään maaleja ilman Michua. Enpä olisi uskonut, että Rangel laukoo ilmasta kuin Van Persie. Tai että Shechter ja Tiendalli tekevät ensimmäiset maalinsa Swansean paidassa. Onneahan molemmilla oli, mutta ei se vähennä yhtään onnistumisen iloa.

Hieno voitto, jossa on lievä surullisuuden leima. Ei sille mahda mitään, että Martinezille soisi vielä yhden kauden Valioliigan valmentajana. Tosin voi olla, että hänelle tarjotaan piakkoin paikkaa jossain toisessa joukkueessa, jos Wigan todellakin putoaa. Mutta mutta, nyt taisi tulla varmistettua loppusijoitus kymmenen joukossa. 

[swansea]

Kauden toiseksi viimeisessä ottelussa vietettiin Fergusonin jäähyväisiä. Swansea tarjosi kaksi lahjaa. Aika kilttejä oltiin.

Ensimmäisessä puoliajalla Swansea ei saanut omaa peliä mitenkään käyntiin. Puolustus sentään piti kohtuullisesti. Tosin puolustamista helpotti melkoisesti se, että ManU:n pelaajat yrittivät turhan hienoja maaleja. Kolme seinäsyöttöä saattoi onnistua mutta se ratkaiseva neljäs ei osunut ihan kohdalleen. Se on ero englantilaisten ja espanjalaisten huippujoukkueiden välillä. Ainoan maalinsa ManU sai Taylorin ja Williamsin yhteismöhläyksen ansiosta.

Toisen puoliajan alussa Swansea sai yllättäen otetta pelissä. Hernandez oli monta kertaa aivan vähällä päästä huippupaikkaan. Lopulta Michu sitten tasoitti pelin taidokkaalla ohjauksella. Tämänkin jälkeen Swansealla oli paikkoja, jotka vastustajan puolustajat pystyivät niukin naukin peittämään. Vähitellen Swansea alkoi pelata tasapeliä, mikä ei ollut järkevä ratkaisu. Kulmapotkutilanteessa Chico potkaisi pallosta ohi (tosin hän ajautui tilanteeseen, koska hänen oli pakko mennä paikkaamaan Williamsia), ja Ferdinand pääsi tekemään helpon voittomaalin.

Williamsin ajatukset taisivat olla siirtohuhujen puolella. Taylorin pelaamattomuus näkyi. Tiendalli ei vain ole tarpeeksi hyvä. Niinpä Swansean parhaimmisto löytyi tällä kertaa keskikentältä. Hernandez väläytteli vaarallisuuttaan, mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan. Muiltakin nähtiin varsin hyvää peliä. Se riitti tarjoamaan kyllin kiinnostavan ottelun, jotta Ferguson sai kotiyleisöltä arvolleen kuuluvat jäähyväiset.

Ottelun jälkeen Laurdup totesi, että ensi kaudella joukkue kaipaa täydennystä. Näin on. Mutta nyt voidaan iloita siitä, että Swansea on lopullisessa sarjataulukossa vähintään yhdeksäs. Jos sijoitus nousisi vielä yhdellä, se merkitsisi samaa kuin mestaruus, sillä edellä olisi silloin ainoastaan joukkueita, joiden ohi olisi voinut mennä ainoastaan näiden joukkueiden kompuroinnin takia.

[Pete Thornton]

Joukkueen kausi päättyi sitten selkeällä kotitappiolla Fulhamille. Yhdeksäs sija ihan hyvä suoritus ja liigacupin voitto oli kyllä kova juttu. Nimimerkki swansean pitkää kausianalyysiä odotellessa..

Kohta voikin sitten aloittaa joukkueen osalta siirtomarkkinoiden tarkastelun. Uusi hyökkääjä tulee seuraan varmuutta lähenevällä todennäköisyydellä ja britannian iltapäivälehdissä tullaan varmasti linkittämään mitä ihmeellisimpiä nimiä Swanseaan. Nähtäväksi jää onko se uusi kärki sitten jo pitkän aikaa seuraan linkitetty Iago Aspas vai joku ihan muu.

[swansea]

Viimeinen ottelu Fulhamia vastaan jätti pienen miinuksen hienolle kaudelle. Sinällään Swansea oli ottelussa selvästi parempi – etenkin toisen puoliajan 20 ensimmäistä minuuttia pallo oli pysyvästi Fulhamin rangaistusalueen rajoilla – mutta tehottomuus johti ikävään kotitappioon. Toisaalta ottelu tiivisti ne asiat, joihin kesän aikana pitää kiinnittää huomiota.

Kohti seuraavaa kautta:

Maalivahtipeli:

Swansealla oli ennen tätä kautta hyvä ykkösmaalivahti ja onneton kakkonen. Vaikka Vormin kausi ei ollut yhtä loistava kuin edellinen, hän on edelleen Valioliigassa keskitasoa parempi maalivahti. Lisäksi Tremmel yllätti kaikki. Hänen palkallaan olisi vaikea löytää yhtä pätevää kakkosmaalivahtia. Tämä osasto on ensi kautta varten kunnossa.

Puolustuspeli:

Vasemmalta löytyy kauden yllättäjä. Daviesilla ei ollut alla yhtään minuuttia edustusjoukkueessa ennen Taylorin loukkaantumista. Silti otteet olivat ammattimaisia ensi minuutista lähtien. Ja hämmästyttävästi ote ei hiipunut yhtään kauden aikana. Koska Taylor on periaatteessa häntäkin parempi laitapakki, vasen sivusta on erinomaisessa iskussa. Oikealla puolen Rangel on joukkueen pelitavan takia joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Swansean hyökkäyspeli kärsi pahasti, kun Tiendalli täytyi pistää avaukseen. Tiendallin ainoa mahdollisuus jatkosopimukseen löytyy pelaajabudjetista. Rangelin tuuraaja ei saa maksaa paljon.

Keskuspuolustus oli Williamsin ja Chicon osalta rautaa. Etenkin kevään vaikeina hetkinä he pystyivät pitämään pelit tasaisina. Loppujen lopuksi on vaikea sanoa, kumpi heistä pelasi paremmin tai kumpi on joukkueelle tärkeämpi pelaaja. Williamsilla on tietenkin kapteenin ominaisuuksia. Lisäksi hän on saanut paljon kehuja pelin avaamisesta (tosin Swansean pelitapa myös saa Williamsin syöttötaidot näyttämään  paremmilta, mitä ne todellisuudessa ovat; tai ainakin moni muukin toppari vaikuttaisi syöttötaitoiselta).  Chicon pelaamisesta huokuu intohimo. Ei häntä ole suotta verrattu Puyoliin. Siinä missä Williams tuo puolustuslinjaan organisaatiokykyä, Chico tuo energisyyttä. Sikäli he muodostivat mainion parivaljakon. Monkista ei oikein ole enää pitkäaikaiseksi tuuraajaksi, ja Bartley esiintyi niin harvoin, ettei hänen kyvyistään saanut selvää kuvaa. Huhut vievät Williamsia ainakin Arsenaliin. Jos näin tapahtuu, keskuspakin hankinta on ensi kautta ajatellen tärkeää. Mutta epäilemättä Williamsista saatavalla siirtohinnalla sellainen myös löytyy.

Keskikentän rakentelu:

Rodgersin Swanseassa Britton oli joukkueen tärkein pelaaja. Laudrupin pelitavassa hänen merkityksensä ei ole aivan niin selvä. Britton on mestari antamaan lyhyitä syöttöjä. Samoin hän hakeutuu hyvin pelattavaksi. Laudrup pyrkii kuitenkin käynnistämään hyökkäyksen hieman nopeammin, joten Brittonilta vaaditaan entistä enemmän syöttöjä eteenpäin. Tähän hän ei ole täysin pystynyt. Niinpä Swansea on kaiketi jo hankkinut samalle pelipaikalle Jose Canasin Real Betisistä. Ei Britton helpolla luovu pelipaikastaan, joten kilpailusta tulee kiivas. Aika monen muunkin valmentajan silmissä Britton on vaikuttanut vaihtopelaajalta, kunnes hän on näyttänyt todellisen luonteensa. Vaikka Brittonin kausi alimpana keskikenttäpelaajana ei ollut yhtä hohtoinen kuin edeltävä, tuore kaksospoikien isä saattaa vielä yllättää.

Brittonia hieman ylempänä pelasi joko de Guzman tai Ki. Vieraspeleissä he saattoivat olla myös yhtä aikaa avauksessa. Näistä kahdesta Ki kuuluu Swansean tulevaisuuteen. Missään nimessä tämä kausi ei ollut hänelle täydellinen, ei ehkä edes hyvä. Jos kaikki napsahtaa tulevaisuudessa kohdalleen, Ki voi nousta tasolle, joka herättää rikkaiden joukkueiden kiinnostuksen. Hänen kosketuksensa palloon on pehmeä. Sekä lyhyet että pitkät syötöt onnistuvat. Liike on hitaanlaista mutta samalla järkevää. Potkutekniikka on hyvä, vaikka yhtään maalia ei syntynyt. Pituutta riittää vaikka toppariksi. Kaikki ominaisuudet loistavaksi pelaajaksi ovat olemassa. Ainoa kysymysmerkki on se, löytyykö tarpeeksi henkistä kanttia. De Guzman on henkisesti valmiimpi, mutta toisaalta hän ei tuosta enää kehity. Vaikka hän nousi Hollannin maajoukkueeseen, en usko, että hän koskaan pelaa arvoturnauksessa. Valitettavasti hänellä ei ole erikoisominaisuuksia, joista voisi maksaa. Niinpä on aika siinä ja siinä, ostaako Swansea hänet pysyvästi joukkueeseen. Viisi miljoonaa alkaa olla liian paljon. Kaksikon lisäksi samaa pelipaikkaa hamusi Augustien, mutta valitettavasti hänellä ei ole kykyjä nousta avauksen pelaajaksi.

Oikealla laidalla pelaava Dyer joukkueen erikoisin pelaaja. Harva pelaaja pystyy hukkaamaan niin monta lupaavaa hyökkäystä. Toisaalta usein hän ne paikat on itse hankkinut. Liikkuvuus on loistavaa tasoa. Valitettavasti pelikäsitys on sitä luokkaa, ettei hänen kannata poistua laidalta. Keskustassa on liikaa vaihtoehtoja, joista Dyer valitsee yleensä sen huonoimman. Äläkä koskaan yritä laukoa rangaistusalueen ulkopuolelta. Eli onhan se vähän yksipuolista peliä, jos ei pysty muuhun kuin pelaamaan Rangelin kanssa laidassa. Mutta minkä mahtaa, kun sillä tavoin Swansea nostaa painopisteen hyökkäyspäähän lähes jokaista vastustajaa vastaan. Eikä toista oikean laidan peluria oikeastaan ole. Eli sinnekin kaivataan vahvistusta.

Vasemmalla laidalla Routledge ja Hernandez ovat melko tasavahvoja. Koko kautta ajatellen Routledge oli parempi. Hän pelasi varmasti uransa parasta peliä. Hyödyttömästä pörrääjästä kehittyi varsin vaarallinen pelaaja. Laudrupin pelisysteemi, jossa laituri kaventaa keskelle, sopi hänelle mainiosti. Hernandezille tämän systeemin olisi luullut sopivan vielä paremmin, mutta ailahtelevuus vaivasi hänen peliään. Parhaimmillaan hän oli Espanjan maajoukkuetasoa, huonoimmillaan valmis vaihtopenkille heti aloitusvihellyksen jälkeen. Mutta tämähän tiedettiin jo ostettaessa. Joka tapauksessa vasen laita ei kaipaa täydennystä sen enempää puolustukseen kuin keskikentällekään.

Hyökkäysvoima:

Tämän kohdan voisi tiivistää yhteen nimeen: Michu. Jokaiselle Valioliigaa seuranneelle on varmasti kauden aikana käynyt selväksi, millainen kaappaus Michu oli Swansealta. Huikeaa kautta ei estänyt edes se, että kolmasosan kaudesta Michu joutui pelaamaan epäsopivalla paikalla yksinäisenä hyökkääjänä. Toki hän pystyi pelaamaan silläkin paikalla, mutta parhaat tehot syntyvät, kun hän pääsee nousemaan maalitilanteisiin hyökkääjän takaa. Ja pitää muistaa, ettei Michu ole pelkkä maalintekijä. Hyökkääjän takana hän pystyy osallistumaan maalitilanteiden luomiseen ja pallonriistoihin. Se vain vaatisi sitä, että joukkueella olisi edes jonkintasoinen hyökkääjä. Vaikka Grahamin kausi oli huono, hän pystyi alkukaudesta auttamaan sen verran, että Michu pääsi loistamaan. Hän oli kuitenkin joukkueen ainoa hyökkääjä, jonka saattoi pistää Valioliigassa kentälle. Moore ei päässyt juuri edes yrittämään, ja Shechter oli puolestaan umpisurkea. Ei siis ole salaisuus, että kunnon hyökkääjä on kaikkein tärkein hankinta. Vaikea sanoa, millainen hänen pitäisi olla. On puhuttu Jones tai Lukakun kaltaisesta fyysisestä hyökkääjästä. Toisaalta haaveillaan myös Aspasin kaltaisesta pelaajasta, joka osaa juosta oikeaan paikkaan ja pistää pallon verkkoon. Tärkeää tietenkin on, että hän pystyy pelaamaan Michun kanssa yhteen. Eli onhan se Aspas ykkösvaihtoehto.

Pelitapa:

Kun Laudrup tuli valmentajaksi, Swansean kannattajilta pääsi helpotuksen huokaus. Oli päivänselvää, että joukkue jatkaisi pelaavalla tyylillä. Kuitenkin pieniä yllätyksiä nähtiin kauden mittaan. Ensinnäkin vieraskentällä Swansea lähti pelaamaan viime kautta puolustusvoittoisemmin. Ajoittain pelattiin selvällä vastahyökkäystaktiikalla. Toinen muutos liittyi laitapelaamiseen. Rodgers peluutti laitureita sivurajan tuntumassa, kun taas Laudrupin antoi käskyn siirtyä lähelle keskustaa. Joillekin pelaajille tämä sopi (Routledge, Rangel) ja toisille taas ei (Dyer). Parhaimmillaan Swansean hyökkäyspään pelaajat vaihtoivat paikkaa niin useasti, että lautapääajatteluun tottuneet puolustukset olivat ihmeissään. Toisaalta yhä edelleen Swansealla oli vaikeuksia sellaisia juoksuvoimaisia joukkueita vastaan, jotka pystyivät liikkeellään ja fyysisyydellään sulkemaan keskikentän. Tähän pitäisi saada ensi kaudeksi jokin vastalääke.

Itselleni tuli Laudrupista ensimmäisenä mieleen Tanskan huikea 80-luvun puolivälin maajoukkue, jossa hyökkäyspelaaminen oli nyky-Dortmundin kaltaista. Siinä mielessä oli lievä yllätys, että nopeatempoista hyökkäämistä nähtiin vain ajoittain. Mutta pitää muistaa, että suurimman osan urastaan Laudrup pelasi Espanjassa. Siellä hän oppi ymmärtämään kokonaisvaltaisemman peliajattelun. Jos ei pysty pelaamaan joukkueena sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan, ei ole mahdollisuuksia menestyä. Maailmaa nähneenä valmentajana hänen ajattelutapaansa kuuluu realistisuus. Aina ei voi hyökätä, aina ei kannata pitää palloa. Lisäksi Laudrupin maailmanmiehen kyvyistä pitää mainita erinomainen esiintyminen otteluiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa. Lapsellisia kiukkupuuskia on turha odottaa. 

Vahvuudet:

Vaikka jokainen valmentaja on tuonut omat vivahteensa, Swansean pelitapa on pysynyt kohta kymmenen vuotta melko samana välittämättä siitä millä tasolla pelattiin. Ja oikeastaan tuo pelitapa luotiin jo kahdeksankymmenluvun alkupuolella. Siitä lähtien jokaista joukkuetta verrattiin Toschakin aikaiseen menestysjoukkueeseen. Pallon roiskimista ei ole koskaan sallittu. Voikin kysyä, kehittikö Martinez nykyisen pelitavan vai kehittikö Swansea Martinezista valmentajan. Joka tapauksessa pysyvä pelitapa on aiheuttanut sen, että uudetkin pelaajat oppivat pian, miten Swanseassa pelataan.

Taloudenpidossa Swansea on ollut hämmästyttävän realistinen. Nousua ei ostettu. Eikä nousunkaan jälkeen haalittu liian kalliita pelaajia. Niinpä kaksi viime kautta ovat kummatkin tuottaneet n. 15 miljoonan punnan voiton. Sillä rahalla on luotu ajanmukaiset harjoitusolot ja stadionin kehittämistäkin (lisää katsomotilaa) on suunniteltu. Sekä siis pelillisesti että taloudellisesti uskotaan pitkäjänteiseen työhön.

Heikkoudet:

On nähty, että jos nojaa liiaksi tiettyyn pelitapaan, vastustajat oppivat ajan myötä pelaamaan sitä vastaan. Swansean turmioksi ovat osoittautuneet Evertonin kaltaiset joukkueet, joiden juoksuvoima vie syöttöpeliltä tilan. Tosin Laudrupin ansioksi on sanottava, ettei hän ole peluuttanut joukkuetta yhtä jääräpäisesti kuin Rodgers.

Erikoistilanteiden puolustaminen on ollut iät ajat Swansean suurin heikkous. Syy on ilmeinen. Jos topparilta odotetaan pelinavaustaitoja, kolhoja pääpelaajia ei voida hankkia. Toki maailmassa on myös pitkiä toppareita, jotka ovat samalla taitavia jalalla, mutta he taas maksavat liikaa. Eli jatkossakin on hyväksyttävä se, että vastustajien pituus aiheuttaa Swansealla ongelmia. Kyse on siitä, että vahvuuksien on mentävä heikkouksien edelle.

Niin, pelaajabudjetti tulee aina olemaan Swansean heikkous. Sen tähden on kehitettävä joukkuetta.

Siirtoikkuna:

Jokaiselle Swansean pelaajalle voi antaa yhden neuvon: älä lähde. Yksikään Swansean pelaaja ei ole nostanut uraansa toisessa joukkueessa (siis nykyaikana). Surkuhupaisimmat esimerkit ovat Sinclair (joka ei saanut tällä kaudella juuri yhtään peliaikaa), de Vries (joka pääsi viimein taas ykkösmaalivahdiksi – ja oli tiputtamassa Wolvesia Division Oneen) ja Scotland (tekikö Swanseasta lähdön jälkeen urallaan pari maalia). Eikä loistavasti ole mennyt Sigurdssonilla tai Allenillakaan. Kuunnelkaa Brittonia, joka sanoi, että hänen uransa pahin virhe oli käväistä Sheffield U:ssa.

Eniten on ollut huhuja Williamsin lähdöstä. Ja jos muistelee, miten pyöreäposkinen hän oli kauden alussa, voi olla, että hän haaveilee haasteista Arsenalin kaltaisessa joukkueessa. Vituiks se siirto menee, mutta ei miestä voi estää, jos hinkua on muualle. Ja ylihinnalla aina myydään, kuten Allenin tapaus osoitti.

Hyvä hyökkääjä on pakko saada, mahdollisesti kaksi. Oikean laitaan pitää saada ainakin keskikenttäpelaaja, mahdollisesti myös puolustaja. Ja keskikentän keskustaan on kaiketi jo hankittu vahvistusta. Ei tuo lista mitenkään mahdoton ole. Ylivoimaisesti suurin merkitys on oivallisen hyökkääjän hankkimisella.

Pieni purnaus tuomarilinjasta:

Miten voi olla mahdollista, että joukkue, joka pitää yleensä vastustajaa enemmän palloa, ei saa kauden aikana yhtään rangaistuspotkua? Ja mitä virkaa on tuomareilla, joiden mielestä ensimmäisellä puoliajalla ei kannata antaa varoituksia? Mitä se enää auttaa, että varoituksia jaellaan viimeisen vartin aikana. Siihen mennessä on ehditty potkia jaloille ja työntää selästä vaikka kuinka monta kertaa. Ja tietenkin Swansea pienenä ja pelaavana joukkueena kärsii linjasta enemmän kuin vastustajansa. Väitän, että Valioliigan vihellyslinja vaikuttaa merkittävästi siihen, miksi Englannin maajoukkue ei ole yltänyt pitkään aikaan mitaleille, eikä yllä pitkään aikaan. Jos rikkeitä salliva tuomarointi jatkuu, pelaajia kannattaa kehittää enemmän fyysiseen kuin taitavaan suuntaan. Ja taito on pitkän aikaa tuottanut tulosta arvoturnauksissa.

Ennustus:

Vaikka loppukevät oli nihkeä, ei ole mitään syytä olettaa, että ensi kaudesta tulisi tätä huonompi. Ei tosin kannata odottaa myöskään sitä, että Swansea nousisi kuuden joukkoon. Kaikkein toiveikkain voi olla Euroopan kenttien suhteen. Kansainvälisistä otteluista on aikaa, joten Swansea suhtautuu niihin vakavammin kuin Valioliiga-joukkueet yleensä. Se saattaa heijastua syyskaudella Swansea liigapeleihin, mutta mihinkään romahdukseen en usko.

Ja sitten vielä viimeinen ennustus: tulen katsomaan Swanseassa ensimmäisen Valioliiga-otteluni. Muiden divisioonien pelejä onkin tullut nähtyä, samoin legendaarinen nousu Wembleyllä. Kahtena edellisenä kautena en ole mennyt paikan päälle, koska mielestäni se olisi ollut epäluottamuslause joukkuettani kohtaan: ikään kuin pitäisi käydä katsomassa peli nyt, kun se vielä on mahdollista. Nyt kuitenkin uskon lopullisesti Swansean pitkäjänteiseen työhön. En mene Swanseaan viimeisen mahdollisuuden tähden.

Mutta Swansea- Cardiff -otteluun en taida silti rohjeta. Silloin menen sängyn alle laskemaan sekunteja.

[Zukkis]

Kauden loputtua on annettava kunnioitusta swansea nimimerkin pitkäjänteiselle ja laadukkaalle kommentoinnille Swansean kausiotsikossa. Tekstejäsi on mukava lukea ja avautuu Swansean touhut vähän paremmin, kun ajoittain käy lueskelemassa täällä. Jatka vain ensi vuonnakin.

Täältä hiekkalaatikon toiselta puolelta on pakko tulla kehumaan Swansean hyviä otteita ja esimerkillistä työskentelyä. Kausi 12/13 oli historiallinen Swansealle ja luultavasti jatkossakin on hyviä otteita tulossa. Mielestäni Swansean ensi kausi tulee kiteytymään europeleihin. Etenkin hyökkäys on saatava kuntoon ja siihen on saatava leveyttä. Ensi kaudella toivoisin neutraalina, että Swansea olisi rohkeampi "isoja" joukkueita vastaan (tosin saa Spursille 6 pistettä lahjoittaa jos siltä tuntuu *hymiö*) ja Swansea tulisi sekoittamaan pakkaa top 8:aan.

[Edmundo]

Tämä topic on ehdottomasti Hollannin liigan ketjun ohella kansainvälisen puolen ehdotonta kermaa Joka kerta on yhtä miellyttävä tulla lukemaan.