Onnittelut! Tämän kauden paras joukkue Euroopassa - FC Bayern München.
Kiitos. Sinun asiallisia kirjotuksiasi on aina mukava lukea. Siksi sinun kaltaisiltasi reiluilta miehiltä tulevat onnittelutkin noteeraan korkealle.
Ja näinhän se nyt on, kuten sanoit. FC Bayern München on tämän kauden paras seura Euroopassa ja todennäköisesti samalla maailmassa. Kuinka kauan valtakautta kestää, on sitten eri asia, mutta nyt nautitaan tästä täysillä. Onhan tämä ollut aivan huikea kausi ja olen syvästi kiitollinen, että olen vielä tämän saanut kokea.
Mediassa (varsinkin Suomessa) nostetaan aina Bayernin yhteydessä, seuraavassa lauseessa, voiton päivänäkin esiin ns. katkerat tappiot ja muistutetaan (tarkoituksella ja erityisesti) jostain häviöistä englantilaisjengeille, mutta ei vahingossakaan niistä monista hienoista voitoista, joita seura on taipaleensa varrella saavuttanut. Eilinen finaali oli järjestyksessä Bayernin 10. ja voitto 5. jo tässä kisassa ja semipaikkoja en ole edes laskenut.
Mutta, ihan sama tällä hetkellä mitä meistä kateelliset suoltavat. Nyt on meidän vuoromme juhlia, muiden vuoro tulee taas aikanaan. Silloin on meidän vuoromme ottaa hattu päästä. Ja tehdään se, vaikka he eivät ikinä meille kunnioitustaan osoittaisikaan. Nyt kuitenkin nautitaan täysillä tästä upeasta hetkestä!
Olen onnellinen, kun olen saanut kokea kaikki Bayernin eurovoitot, lähtien vuoden -67 Cup-voittajien Cupista, joka siis on laskettava 5 Euroopan Cupin/CL-voiton lisäksi meriitteihin. Sitä seurannut 70-luvun huuma oli taianomainen. Eurooppa valloitettiin 3 kertaa peräkkäin, kuten Ajax oli juuri sitä ennen tehnyt. 2001 CL-finaali oli hermojaraastava revanssi pari vuotta aiemmalle huonotuuriselle tappiolle kalkkiviivoilla ja tarpeellinen terapiavoitto samalla, vaikka rankkarikisan jälkeen ja mahdollisimman niukasti tulikin. Hienoa, että sen saivat kokea pitkälti samat miehet, jotka olvat joutuneet pari kevättä aiemmin masentumaan. Erityisesti jäivät meleen Sammy Kuffuorin kyyneleet molempien em. finaalen jälkeen. Allegoria eiliseen iltaan tässä mielessä.
Vaikea on arvottaa näitä voitettuja finaaleja keskenään. Joukkueista rakkain minulle tulee aina olemaan se Kaiser Franzin 70-luvun jengi ja olikin upeata nähdä sen porukan ns. kapinallispoika (nyt jo toki aikamies
) Paul Breitner isossa roolissa eilen avajaisissa. Oikean miehen olivat englantilaiset valinneet. Siitä ja näytelmän symboliikan ymmärtämisestä ja huikeista puitteista muutenkin heille suurkiitos.
Jos se sydämen joukkue minulle, pelaaja pelaajalta, onkin tuo muinainen jo mainittu 70-luvun porukka, niin ehkä kaikkien aikojen tasollisesti paras joukkue, on nykykaaderi. Ja Wembleyn voitto, tällaisen satumaisen kauden jälkeen, on ikuisesti sementoitu muistoihin. Jalkapalloilullisesti tämä on eräs kaikkien aikojen saavutuksista tässä kilpailussa, millekään seuralle. Voitot ensin välierissä parista Euroopan perinteisestä jättiläisestä ennenkokemattoman ylvoimaiseen tyylin ja hienon Dortmundin kukistaminen tiukassa finaalissa oli enemmän kuin varmaan kukaan uskalsi ennalta odottaa. Voitto oli hieno asia jo sinällään, mutta se tapa millä tämän kauden CL voitettiin, kruunasi kaiken. Viiden viimeisen matsin yhteismaalit olvat 13-1! Kysymys kuuluukin: saako tällaista enää koskaan kokea minkään seuran esittämänä? Joskus kaikki ennätykset lyödään, mutta olen jo ikämies.
Ei voi mitään. Tämä vetää nöyräksi näin herkässä tunnetilassa, jossa edelleen olen. Vielen Dank, Grossartige Bayern!
