Kausi 2011-12Viime kausi jäänee Forestin historiaan kenties tapahtumarikkaimpana, hulluimpana ja myrskyisimpänä kautena ikinä.
Ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. Edes
Brian Cloughin viimeiset alkoholin kyllästämät kaudet 90-luvun alussa, velkarahan voimalla epätoivoiset säilymistaistelut valioliigassa 90-luvun lopussa tai
David Plattin rahantuhlausvuodet 2000-luvun alussa eivät vedä likimainkaan vertoja kaikelle sille, mitä Forestissa viime kauden aikana tapahtui. Totaalinen katastrofi sentään loppujen lopuksi vältettiin, kun sarjapaikka uusittiin ja kesällä saatiin ruoriin uusi omistaja, jonka varallisuuden turvin talousvaikeudet ovat taakse jäänyttä elämää.
Reilun parin kauden ajan Forestia menestyksekkäästi manageroinut, mutta jatkuvasti seurajohdon kanssa tukkanuottasilla ollut skottimanageri
Billy Davies sai lähteä kesällä 2011. Tilalle palkattiin entinen englannin maajoukkuemanageri
Steve McClaren. McClarenin odotettiin jatkavan siitä mihin Davies jäi, tai pikemminkin jopa parantamaan tilannetta ja nostamaan Forest vihdoin takaisin valioliigan parrasvaloihin.
McClarenin pesti tuntui olevan alusta asti tuhoon tuomittu. Daviesiltä jäänyt pelaajisto olisi halunnut miehen jatkavan, eivätkä he ottaneet seurajohdon ratkaisua kovinkaan iloisena vastaan. McClaren oli jo pelkästään tuosta syystä menettänyt pukukopin hallinnan ennen kuin kerkesi edes kunnolla aloittaakaan työsarkaansa.
Närää ja eripuraa pelaajiston keskuudessa lisäsi myös se, että McClarenin hankkimat vahvistukset saivat palkkasekkeihinsä huomattavasti suurempia summia kuin jo seurassa olleet pelaajat, jotka olivat sentään kahden kauden ajan kolkutelleet valioliigan portteja.
Vielä kun soppaan lisätään McClarenin uppiniskaisesti sisäänajama uudenlainen hollantilaistyyppinen pelityyli, joka ei missään vaiheessa näyttänyt käytettävissä olevalta pelaajakatraalta onnistuvan ja epäonnistumiset hankintojensa kanssa oli miehen keitoksen epäonistumisen perusta jo luotu.
Syksy oli nihkeää taapertamista. Joukkue ei tosiaan missään vaiheessa omaksunut McClarenin oppeja ja seura rupesi vajoamaan kohti putoamistaistelua. McClaren ja Forestin omistaja
Nigel Doughty saivat niskaansa lokaa jatkuvalla syötöllä. Doughtylle tuo tuskin oli mitään uutta, olihan mies saanuut faneilta nuuskaa jo kahden edelliskauden aikana, kun näiden mielestä Doughty ei panostanut pelaajamarkkinoilla tarpeeksi tammikuun siirtoikkunoiden aikana ja näin antanut Daviesille riittäviä työkaluja taistella tosissaan noususta.
Tällä kertaa Doughtyn selkäranka kuitenkin naksahti. McClaren erosi lokakuussa ja samassa rytäkässä Forestin pelaajahankintapolitiikasta vastanut transfer acquisition panel hajotettiin ja Doughty itse astui syrjään puheenjohtajan virasta ilmoittaen seuran olevan myös myynnissä. Doughtyn taka-alalle jättäytyminen sai aikaan varsin vaihtelevia reaktioita. Toisen olivat tyytyväisiä kun kitupiikkinä pitämänsä mies astui vihdoin syrjään. Toisen pelkäsivät pimeiden aikojen palaavan City Groundille kun intohimoisena Forest-fanina tunnettu Doughty ei ollut enää tuomassa taloudellista turvaa seuralle.
Uudeksi puheenjohtajaksi nimettiin entinen Forest-pelaaja ja -manageri
Frank Clark. Uudeksi manageriksi palkattiin ennenkin vaikeissa olosuhteissa työskentelemään tottunut
Steve Cotterill. Doughty ilmoitti rahoittavansa seuraa vielä sen verran, että McClarenin hankintojen sopimusajan palkat menisivät hänen pussistaan, samoin juoksevat kulut hän olisi edelleen valmis maksamaan niin kauan kun uusi omistaja löytyisi. Pelaajistosta tippui haastatteluja ja muutenkin tietoa julkisuuteen, että McClaren ei ollut pidetty kaveri pelaajien keskuudessa. Ruvettiin jopa heittämään ilmoille epäilyksiä, että pelaajat olisivat haluttomilla esityksillään tarkoituksella myötävaikuttaneet managerinsa kohtaloon.
Uutta omistajaa ei tuntunut löytyvän, eikä joukkueen pelaamisenkaan taso juurikaan parantunut managerinvaihdoksen myötä. Päinvastoin Cotterillin perseroiskinta ei miellyttänyt faneja edes vähää alusta ja mies sai rapaa niskaansa siinä missä McClarenkin aikaisemmin. Cotterillin avuksi palkattiin ennen vuoden vaihdetta Doncasterin managerina maineensa luonut ja lyhytsyöttöpelin vankkumattomana kannattajana tunnettu
Sean O´Driscoll. Hyvien lainahankintojen ja O´Driscollin mukanaan tuomien uusien tuulien myötä joukkueen pelaaminen rupesi asteittain ja pikku hiljaa paranemaan ja tuloksiakin rupesi silloin tällöin tulemaan. Syksyllä haluttomalta ja totaalisen surkealta vaikuttanut pelaajistokin rupesi heräilemään ja osoittamaan kiinnostusta pelikentällä.
Helmikuun alussa pamahti eteen sitten seuraava paukku. Musertava suru-uutinen, entinen puheenjohtaja ja edelleenkin seuran omistava Nigel Doughty oli löydetty kuolleena kotinsa kuntosalilta. Miehen sydän oli pettänyt. Tuo suuri sydän, joka teki jatkuvasti hyväntekeväisyystyötä ympäri maata ja etenkin Nottinghamissa. Suuri sydän, jossa oli suuri paikka seuralle nimeltä Nottingham Forest. Suuri sydän, jonka oloa ei varmasti helpottanut kuluneen kauden ongelmat kaikkine käänteineen. Uutinen oli suorastaan musertava pelkästään inhmilliseltä kannalta, Forestin kannalta se tiesti epävarmuuden aikoja.
Seuraa yli vuosikymmenen ajan lähes yksin pinnalla pitäneen ja liki sata miljoonaa puntaa seuran lähes pelkkään olemassaoloon upottanut mies oli poissa. Uudesta omistajasta ei edelleenkään ollut tietoakaan.
Sitä minkälainen vaikutus tällä suru-uutisella loppujen lopuksi oli Forestin pelaajistoon jää arvailtavaksi. Esitykset kuitenkin parantuivat ja sarjapaikka säilytettiin. Siinä oli kuitenkin vasta yksi, loppujen lopuksi, pieni syy huoahtaa helpotuksesta, seuran koko tulevaisuus nimittäin oli vaakalaudalla.
Seura siirtyi Doughtyn perikunnan haltuun. Perikunnan aikeista Forestin suhteen ei oikein kenelläkään ollut mitään käsitystä. Se ainoastaan tiedettiin, että seura oli edelleen myynnissä. Myös se tiedettiin, että seura teki isot summat tappiota kuukaudessa. Niin isot, että perikunta tuskin kauaa viitsisi moista katsella. Kevään aikana oli nimittäin paljastunut, että seura ei ollutkaan enää niin hyvässä kunnossa taloudellisesti kuin oli luultu. Daviesin aikana Doughtyn rahoja oli palanut pelaajistoon ja etenkin sen palkkoihin huommattavasti enemmän kuin vaikkapa aikanaan Plattin aikana.
Colin Calderwoodin manageriaikana aikaan saadut uudet järkevät palkkajärjestelmät ja muutenkin suurella työllä ykkösliigavisiitin aikana aikaan saatu taloudellinen tasapaino oli saatu kääntymään tuntuviksi tappioksi Daviesin kanssa sarjanousua jahdatessa. Ainoastaan Doughtyn avoin kukkaro oli mahdollistanut tämän. Seura oli velkaa Doughtylle noin 70 miljoonaa puntaa. Noita velkoja Doughty ei ikinä ukonut tosin saavansa tai edes perivänsä takaisin, näin mies oli vielä syksyllä muutamassakin haastattelussa todennut. Mutta mikä olisi tilanne nyt kun mies oli poissa ja nuo velat olivat perikunnan omaisuutta. Testamenttia Doughty ei ollut tehnyt, jossa asiasta tai ylipäänsä miehen aikeista Forestin suhteen olisi ollut mustaa valkoisella.
Koko seuran pelättiin pahimmassa tapauksessa menevän nurin.
Kevään ja alkukesän aikana tihkui jatkuvasti huhuja seuran myynnistä. Mitään ei vain tuntunut tapahtuvan. Lopulta sitten kuwaitilainen
Al-Hasawin perhe lunasti seuran Doughtyn perikunnalta itselleen. Viilennysteknologialla; mm. jääkaapeilla ja ilmastointilaitteilla omaisuutensa luonnin alkuun aikanaan potkaissut Al-Hasawin perhe on vaikuttanut muutaman kotimaansa seurajoukkueen taustoilla kuten myös espanjalaisen Malagan takana. Perheelle jalkapallomaailmassa toimiminen oli siis entisestäänkin tuttua. Näiden syiden ja tottakai omaisuutensa takia perhe otettiin iloisena vastaan fanien keskuudessa. Menneen kauden painajaiset voitiin pikkuhiljaa jättää taakse ja ruveta katsomaan mielenkiinnolla tulevaisuuteen.
Rest in peace Nigel. Ja kiitokset kaikesta.Kausi 2012-13Vaikka Al-Hasawin veljekset, Fawaz nokkamiehenä, otettiinkin pääsääntöisesti hyvin vastaan, pyöri alkukesästä ilmassa kysymysmerkkejä. Onko tässä tulossa taas yksi esimerkki siitä, kuinka seura on rikkaalle omistajalleen vain pelkkä leikkikalu? Ruvetaanko seuraan tuomaan kalliita ja nimekkäitä pelureita huolimatta siitä, onko näille todellisuudessa tarvetta? Joutuuko tuleva manageri vain omistajiensa sätkynukeksi, omistajien halutessa vaikuttaa kokoonpanoihin? Kuka seuraan ylipäänsä tuodaan uusien omistajien toimesta manageriksi? Tullaanko näkemään suoranaisia identiteettimuutoksia tyyliin seuran värien tai seuran logon muuttaminen? Vai muuttuuko tai katoaako identiteetti kokonaan, kuten monilla muilla ulkomaiseen omistukseen siirtyvillä seuroilla on tupannut käymään?
Ja se tärkein ja suurin kysymys mikä näissä tälläisissä tilanteissa aina jokaisen kannattajan päässä kuiskii: onko tämä enää se sama seura johon olen rakastunut?
Al-Hasawit ovat mielestäni aloittaneet varsin tyylikkäästi. Korulauseita seuran historiasta ja suurudesta on kuultu, herrat ovat ainakin lukeneet läksynsä Forestin historian suhteen. Doughtyn lempilapsi, Forestin nuorisoakatemia nimettiin uusien omistajien toimesta Doughtyn mukaan, herrat ovat luvanneet seuran palaavan pelityyliltään siihen perinteiseen Forestin näyttävään lyhysyöttöpeliin. Kaiken kaikkiaan herrat ovat olleet hyvinkin maltillisia puheissaan ja teoissaan. Ainakin toistaiseksi.
Yksi asia mikä on tehnyt vaikutuksen useisiin Forest-faneihin on seuran tiedotuspolitiikan täydellinen muuttuminen. Doughtyn aikakaudella esimerkiksi pelaajaliikenteestä ei kerrottu koskaan yhtään mitään (eikä oikein mistään muustakaan). Fanit saivat lukea asioista vasta seuran nettisivuilta niiden ollessa täysin varmoja, minkäänlaisia myöntöjä tai kieltoja mihinkään huhuihin ei koskaan kuulunut. Al-Hasawit puolestaan ovat olleet suorastaan lapsenomaisen innokkaita kertomaan omilla Twitter-sivuillaan siitä mitä tapahtuu. Yksikään pelaajahankinta ei esimerkiksi olet tullut juuri kenellekään yllätyksenä, kun veljekset kertovat neuvottelutilanteista välillä jopa pelottavankin reaaliaikaisesti.
Fawaz Al-HasawiSteve Cotterill sai kesällä lähteä managerinpallilta. Toisaalta sääli, kyllähän mies kuitenkin teki vaikeissa olosuhteissa ihan hyvää työtä. Cotterill nyt vaan ei missään nimessä ole Forestin näköinen manageri. Melkein kaikki seurathan väittävät omaavansa pitkät perinteet maata pitkin pelaamisen ja näyttävän lyhytsyöttöpelin suhteen. Näin myös Forest (eikä missään nimessä perustettomasti), ja tähän konseptiin Cotterillin kaltainen pitkänpallon suosija ei missään nimessä sovellu. Alkuun seuraan yhdistettiin nimekkäitä ja kokeneita managereita ympäri maailman, mutta yksikään näistä nimistä ei syystä tai toisesta toteutunut. Lopulta sitten puikkoihin saatiin tuttu mies, kun Sean O´Driscoll palasti City Groundille. Verbi palasi siksi, että mies oli jo kerinnyt toukokuussa lähteä seurasta Crawleyn manageriksi.
Mielestäni hyvä nimitys. Mies tuntee seuran ja pelaajiston hyvin ja on tullut tunnetuksi nimenomaan kauniin syöttöpelin vaalijana. Nimekästä O´Driscollista ei saa tekemälläkään ja miehen haastattelut ovat tylsiä ja värittömiä, mutta jalkapallosta mies tuntuu tietävän yhtä sun toista. Nyt herralla on toistaiseksi uransa suurin mahdollisuus näyttää kykyjään.
Muita muutoksia organisaatioon ei kauheammin ole tehty, Doughtyn oikeana kätenä toiminut
Mark Arthur jatkaa edelleen seurassa, ilmeisesti edelleen samassa toimessa kuin ennekin. Mikä se sitten tarkallee on, kannattajien yleisen sylkykupin lisäksi, on vähän hämärän peitossa. Frank Clark on "laitettu" sivuun puheenjohtahan hommista ja mies toimii nyt jonkunnäköisenä "ambassadorina". Al-Hasawin veljeksistä Omar toimii nimellisenä puheenjohtajana.
McClarenin mukaanaan tuoma esikunta valmentajia ynnä muuta henkilökuntaa on edelleen pääosin mukana.
Yksi asia, joka faneja ja itseäni huolestutti vielä jokunen viikko sitten, oli uusien omistajien pelaajapolitiikka. Pelkona oli, että tehdään ns. viime kesän Leicesterit. Eli lähdetään ostamaan summan mutikassa sarjatason parhaita pelaajia ja muuten vaan nimekkäitä pelaajia kuvitellen sen takaavan menestyksen.
Näin ei todellakaan ole käynyt. O´Driscolilla on selvästi ollut kaikki valta sen suhteen mitä pelaajia hän joukkueeseensa haluaa. Ja hankitut pelaajat ovat olleet sopuhintaisia täsmähankintoja. Joukossa ei ole ensimmäistäkään showpony-hankintaa. Rahaakaan hankintoihin ei ole kulunut mitenkään ihmeellisen paljoa. Huhut jostain 20 miljoonan siirtokassasta voidaan haudata saman tien. Tai ainakaan siitä ei ole käytetty kuin pienen pieni osa.
Hankittavaahan O´Driscollilla nimittäin on ollut. Joukkueen koko puolustus meni käytännössä uusiksi, kun molemmat viime kautiset topparit
Joel Lynch ja
Luke Chambers vaihtoivat maisemaa sopimuksiensa loputtua. Iki-Forest
Wes Morganhan myytiin jo kevättalvella Leicesteriin. Oikea laitapakki
Chris Gunter myytiin valjunousija Readingiin, samaan suuntaan matkasi laituri
Garath McCleary sopimuksensa loputtua. Myös sopparinsa loppuun lusinut laituri
Paul Anderson kirjataan lähtöpuolelle, suuntana Bristol City. Siinäpä ne merkittävimmät lähtijät toistaiseksi.
Geroge Boatengia ja kakkosveskari
Paul Smithiä ei merkittäviksi menetyksiksi voi laskea, eikä myöskään niitä muutamia yli-ikäisiä junnua, joista ei koskaan ollut nousemaan edustustasolle.
McCleary ja Lynch olivat viime kauden harvoja onnistujia, joten näiden menetys totta kai kirpaisee, kuten myös tasonsa parin kauden aikana osoittaneen Gunterin. Muut lähtijät eivät periaatteessa pahaa lovea tee.
Puolustus siis on mennyt käytännössä täysin uusiksi. Uusina naamoina nähdään Stokesta tullut kokenut toppari
Danny Collins, Norwichista koko kauden mittaiselle lainalle saapunut nuori ja tekninen toppari
Daniel Ayala, Southamptonissa tarpeettomaksi jäänyt vasen laitapakki
Dan Harding sekä Pompeyn kalmistosta napattu oikea laitapakki/toppari
Greg Halford.
Doncasterista napattiin keskikenttämies
Simon Gillett sekä viime kaudella Wolvesista kevätkauden lainalla ollut ja yksi säilymisen tärkeimpiä takuumiehä,
Adlene Guedioura. Viimeisimpänä tulijana on WBA:sta napattu kärkimies
Simon Cox.
Yksi viime kevään tärkeimpiä pelaajia, Adlene Guedioura, on nyt Forestin omia miehiä.Huhujen mukaan koko tähän seitsikkoon ei ole uponnut juurikaan enempää rahaa siirtosummien muodossa kuin mitä saatiin Readingilta Gunterista, joten mihinkään tuhlailuun ei todellakaan ole ryhdytty. (Palkkojen muodossa toki rahaan menee sitten pitkän pennin verran enemmän kuin mitä Gunter sai.)
Kaiken kaikkiaan nämä hankinnat ovat juuri sellaisia millä, teoriassa, tässä sarjassa pärjätään. Tasonsa jo todistaneita sarjajyriä ja joukkueissaan avauksen miehinä pelanneita kavereita. Collinsia lukuunottamatta hankinnat eivät ole mitään viimeisen palkkapussinsa perässä juoksevia veteraaneja vaan pelaajia, joilla pelivuosia on vielä runsain mitoin edessäkin päin.
Hakintojen lisäksiä Forestilla on kesän mittaan juossut testattavana useita ja useita pelaajia niin englannista kuin muualtakin maailmasta. Etenkin Lähi-Idästä on Al-Hasawin yhteyksillä käynyt näytillä tusinan verran eri näköistä jamppaa. Näistä kolme on herättänyt O´Driscollin mielenkiinnon siinä määrin, että kavereille ollaan ilmeisesti hankkimassa työlupia. Jos näin käy niin lisähankintoja on siis vielä luvassa. Nämä työlupiaan odottavat pelaajat ovat Kuwaitissa supertähden statuksella liikkuva kärkimies
Bader Al-Mutawa, toppari
Hussain Fadel samasta maasta ja niin ikään kuwaitilainen maalivahti
Khalid Al-Rashidi. Al-Rashidia muuten Wiganin Ali Al-Habsi kehui jokunen viikko sitten parhaaksi maalivahdiksi mitä Lähi-Idästä ja Arabian niemimaalta löytyy. Jos nyt kaveri on lähellekään Al-Habsin tasoa, niin kyllähän kaverille varmasti paikka löytyy.
Muutoin nippu rupeaa mielestäni olemaan jotakuinkin kasassa. Laituria tai paria tuo vielä kaipaa ja eikä yksi lisäpuolustajakaan pahitteeksi olisi.
Pelaajamateriaali ei ole mitenkään kauhean kova, mitään suuria tähtiä tuosta ei löydy, mutta mielestäni joukkue on tasapainoisesti rakennettu ja muutamaa pelipaikkaa lukuunottamatta materiaali on kohtalaisen laaja.
Myyntipuolellle kirjattavia nimiä saattaa vielä hyvinkin ilmestyä. Lupaava oma kasvatti
Kieron Freeman on uunoillut kesän aikana sen verran pahasti, että pojan jääminen Forestiin lienee mahdottomuus. Puolustuksen molemmilla laidoilla viihtyvän pojan tilannetta tarkkailee useampikin seura. Hyökkäyksessä on tällä hetkellä liikaa materiaa. Joku tai jotkut joukosta
Marcus Tudgay, Matt Derbyshire, Ishmael Miller, David McGoldrick saanee luvan poistua muonavahvuudesta. Samoin keskikentän keskustaan on suorastaan ylitarjontaa. Tällä hetkellä vaikea sanoa kuka tuolle pelipaikalle jää ylijäämäksi, sen verran tasaisesti on kaikille kesän harjoitusmatseissa peliaikaa siunaantunut.
Pelaajat kaudelle 2012 -13
Maalivahdit1. Lee Camp 28 v 183 cm 75kg 
Toissa kauden sarjan parhaan maalivahdin tatsi on laskenut kuin lehmän häntä. Viime kaudella Camp oli kuin varjo entisestään.
Alkuun miestä tuntui kismittävän se, ettei seura päästänyt häntä valjuun nousseeseen Swanseaan. Yksi suurimpia tai ainakin julkisuuteen näkyvimpiä McClarenin arvostelijoita. Campilla, kuten monella muullakin on tällä kaudella paljon todistettavaa ja parennettavaa viime kaudesta.
12. Karl Darlow 21 v 185 cm 78 kg 
Oma kasvatti, joka ei ole peliajalla juhlinut. Ilmeisesti kuitenkin jonkun sortin lahjakkuus kun on jo neljän managerin aikana seurassa saanut pysyä.
Laina johonkin alempaan sarjaan peliaikaa hakemaan olisi kenties se ideaalein ratkaisu.
xx. Khalid Al- Rashidi 25 v 185 cm 
Kuwaitin maajoukkuevahti. Ei vielä missään nimessä varmasti Forestin pelaaja. Pesti voi kaatua vielä työlupa-asioihin.
Jos työlupa heltiää, lienee alussa luvassa maahan ja pelityyliin totuttelemista reservien mukana ja penkillä istumista.
Puolustajat3. Dan Harding 28 v 182 cm 75 kg Southamptonissa viime kaudella nousua juhlinut vasen laitapakki. Ja ihan pelaavassa kokoonpanossakin vielä. Vaikka onkin kokenut jyrä, niin on itselleni hieman vieraampi kaveri. Ensimmäinen todellinen oma vasen laitapakki sitten Julian Bennettin ja kauden 07-08.
5. Danny Collins 32 v 183 cm 76 kg 
Sunderlandissa aikoinaan maineensa luonut toppari, jolta luonnistuu myös vasemman pakin paikka. Kokeneelta kehäketulta odotetaan puolustuksen leaderin roolin ottamista ja esikuvana toimimista nuorelle Lascellesille. Ollut nousemassa championshipistä kahteen kertaan, joten ainakin tietää mitä tässä sarjassa menestymiseltä vaaditaan.
15. Greg Halford 28v 193 cm 81 kg Kiertolaiselämää viettänyt puolustaja, jolta luonnistuu oikean laitapakin tontin lisäksi niin topparin kuin oikean laiturinkin roolit. Pitää itseään ensisijaisesti topparina, O´Driscollin aivoituksissa tarjolla todennäköisesti kuitenkin laitapakin paikka oikealla. Antanut aikojen saatossa itsestään melkoisen idiootin ja päänaukojan kuvan. Miehen edesottamuksia saataneen tälläkin kaudella seurata pelikenttien lisäksi vaikkapa Twitterissä erinäisten trollien kohteena.
16. Jamaal Lascelles 19v 189 cm 83 kg Useiden suurseurojen kiikarissa jo vuosia ollut toppari, joka sai vihdoin viime kaudella kunnollisen kosketuksen ammattilaisjalkapalloon oltuaan kevätkauden lainalla ykkösliigan Stevenagessa. Pelasi siellä pääosin oikeaa laitapakkia, joten monikäyttöisestä puolustajasta on siis kyse. Jokohan tällä kaudella olisi luvassa vastuuta myös kasvattiseurassaan? Todennäköisesti, sen verran ohut Forestin kalusto puolustuspäässä, ainakin vielä, on.
18. Brendan Moloney 23 v 186 cm 85 kg 
Sujuva liikkeinen oikea laitapakki, joka ei ole vielä tähän ikään mennessä päässyt vielä kunnolla murtautumaan pelaavaan kokoonpanoon, kiitos muuan Chris Gunterin. Osoittanut kuitenkin aina kentälle päästessään olevansa ihan kelvollinen peluri.
Nyt olisi edessä elämänsä paikka osoittaa onko miehestä taistelemaan tosissaan pelipaikastaan.
24. Kieron Freeman 20 v Molemmilla puolilla pelaamaan kykenevä laitapakki, jolta luonnistuu myös keskikentän pelipaikat. Pelasi viime kaudella lainalla Notts Countyssa hurmaten naapurifanit osaamisestaan. Tänä kesänä vaatinut Forestilta varmaa pelipaikkaa ja lisää rahaa. Kaiken kukkuraksi huhujen mukaan hölmöillyt kesän aikana jotain anteeksiantamatonta. Kaikki nämä em. syyt ovat aiheuttaneet sen, että poika ei kuulu O´Driscollin suunnitelmiin, eikä Forest pojan. Vaihtaa maisemaa todennäköisesti vielä tässä siirtoikkunassa, kenties vielä ennen kauden alkua. Sääli, lupaavan oloinen sälli kyseessä.
xx. Hussain Fadel 27 v 183 cm Kuwaitin maajoukkuetoppari. Samat sanat kuin Al-Rashidiin. Työlupaa odotellessa. Miehen lempinimi Kuwaitissa on kuulemma peto.
Greg Halford, mulkkunakin pidetty.Keskikenttämiehet4. Simon Gillett 26 v 170 cm 70 kg Pienikokoinen keskikenttämies, jolta odotetaan vähän samanlaista panosta kuin Paul McKennalta muutaman kausi sitten. O´Driscollille tuttu kaveri jo Doncasterista. Miehen roolia kuvannee parhaiten O´Driscollin sanat: Mitä vähemmän Gillett ottelun aikana näkyy, sen paremmin hän on roolinsa hoitanut. Niissä harjoitusotteluissa mitä mies on kerinnyt pelaamaan, kaveri ei ole vakuuttanut, tuntuu liian heiveröiseltä keskikentän pohjan rooliin, eikä hänessä oikein ole sitä sellaista McKennamaista buldoggimaisuuttakaan. Toivoa sopii, että paras osaaminen on vielä näyttämättä.
6. Guy Moussi 27 v 187 cm 82 kg 
Moussinkaan viime kausi ei ollut hääppöinen. Ei ollut enää fyysisenä peloitteenakaan keskikentällä entisensä veroinen ja miehen pallollinen pelaaminen oli entistäkin surkeampaa. Välillä tuntuu että Moussilla olisi kaksi vasenta jalkaa, sen verran surkeaa on miehen työskentely pallon kanssa pahimmillaan. Pystyy viime kautta huomattavasti parempaan esitykseen.
7. Adlene Guedioura 27 v 178 cm 71 kg 
Fanien suursuosikiksi laina-aikansa esityksillään noussut keskustan pelaaja. Energinen, kovaa työtä tekevä, omaa hyvän laukauksen, kohtalaisen hyvän pelisilmän ja on vielä kohtalaisen tekninenkin. Toivottavasti jatkaa siitä mihin keväällä jäi. Jos saa vierelleen täydessä kunnossa olevan Chris Cohenin on Forestilla heittää keskikentän keskustaan varmasti sarjan koviten työtä tekevä kaksikko.
8. Chris Cohen 25 v 178 cm 69 kg Viime kausi meni Cohenilta täysin pipariksi pahan loukkaantumisen takia. Miehen polvessa napsahti joulukuussa ja loppukauden mies olikin sitten sivussa. Nyt vastaa rupeaa olemaan kunnossa tuon loukkaantumisen jäljiltä. Kesän aikana on kuitenkin ilmaantunut jotain pientä uutta vammaa, eikä ole päässyt vetämään pre-seasonia täysillä tehoilla. Saas nähdä kauanko menee, että on takaisin täydessä tikissä. Toivottavasti tuo paha polvivamma ei ole jättänyt kaveriin suurempia arpia, sillä täydellä höyryllä ja asenteella painavaa Cohenia Forest todellakin tarvitsee.
10. Lewis McGugan 23 v 175 cm 73 kg Loistavan toissakauden jälkeen viime kausi olikin sitten sitä tutumpaa Lewisia. Jalkapalloammattilaiselle sopiva elämäntyyli ei aina tuntunut kaveria täysillä nappaavaan, eivätkä esitykset kentälläkään olleet useasti kovinkaan kaksisia. McGuganin asennetta kuvaa hyvin seuraava keskustelu O´Driscollin kanssa:
“When I came in and told him about it, I said ‘You keep falling out with managers’ and he said: ‘No, they fall out with me.".
Parhaimmillaan pelaaja, joka ratkoo pelejä vaikka yksin. Huonoimmillaan vain lonnii kentällä ollen enemmän haitaksi omilleen kuin hyödyksi.
11. Andy Reid 30 v 170cm 75 kgReid aloitti viime kauden vaisusti pudoten välillä penkin puolelle. Oli kuitenkin yksi niistä jonka esitykset paranivat juuri silloin kuin sitä vaadittiin. Vartalonmuodoistaan huolimatta treenannut tänäkin kesänä lujaa ollen yksi joukkueen kovakuntoisimmista pelaajista. Kokeneena ja taitavana tilanteiden luojana edelleen yksi joukkueen tärkeimpiä pelaajia mielestäni. Olisikohan SOD sellainen manageri joka näkee pulskan ulkokuoren läpi sen mitä Reid todellisuudessa on: jatkuvaa peliaikaa vaativa fiilispohjalta vetävä taitoniekka, joka ei kaihda kovaakaan työntekoa.
14. Jonathan Greening 33 v 180cm 74 kg Yksi viime kauden suurimpia pettymyksiä. Ei täyttänyt McKennan saappaita edes vähää alusta. Verkkainen, fyysisesti yllättävän heiveröinen alibisyöttöjen jakelija. Tosin kärsi varmasti "McClarenin hankinta"-statuksestaan niin kannattajien, joukkuetovereiden kuin Cotterillinkin silmissä. Pystyy aivan varmasti viime kautta parempaan. Onko todellista näytön paikkaa vaan tulossa? Sen verran materiaalia keskustan pelipaikoille kuitenkin on.
28. Radoslaw Majewski 25 v 170 cm 66 kg 
Majewski ei oikein sopinut McClarenin eikä Cotterillinkaan suunnitelmiin. Perus slaavilaisen kansapiirteen mukaisesti tämä johti murjottamiseen, sulkeutuneisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Mies oli syksyllä ja alkutalvesta yleisempi näky nottinghamin yökerhoissa kuin Forestin kokoonpanoissa.
Otti kuitenkin itseään niskasta kiinni kevättalvella ja oli yksi kevätkauden onnistujia. Kenties Forestin taitavin ja luovin pelaaja, joka näyttää tarvitsevan rakkautta kukoistaakseen. Ja niin, peliaikaa tietysti. Saako sitä, se jää nähtäväksi.
Simon Gillett, not the best that man can get.
Hyökkääjät9. Robbie Findley 27 v 175cm 73 kg 
Jälleen yksi kaveri, jonka viime kaudesta voi sanoa vain yhden sanan: paskaa.
Potentiaalia olisi. Findley on todella nopea veijari ja kokoisekseen yllättävän vahva. Mikään synnynnäinen maalitekijä Findley ei missään nimessä ole, mutta nopeudellaan aiheuttaa kyllä vaikeuksia vastustajien puolustajille.
17. David McGoldrick 24v 185 cm 74 kg Vuodet vierii ja asiat muuttuu. Paitsi meikäläisen mielipide tästä kaverista. Täysin turha jannu. Ei mahdu meikäläisen kaaliin ei niin sitten mitenkään, että miksi tämä mies on edelleen mukana. (tai no, eihän tälläistä turhaketta kukaan muukaan halua) Saanut SODilta harjoituspeleissä vastuuta ja ilmeisesti esiintynytkin ihan edukseen. Osoitappa Goldie nyt meikäläisen halveksunta vääräksi jooko, oisko tämä se kausi?
20. Marcus Tudgay 29 v 175 cm 73 kg Työntekoa pelkäämätön kärkimies. Maaleja saisi tehdä tehokkaamminkin. Ihan kelpo rotaatiomies, ei kuitenkaan mitään sen enempää.
23. Dexter Blackstock 26 v 185 cm 76 kg 
Oli yli vuoden pahan polvivamman takia sivussa. Palasi kentille viime vuoden lopussa ollen, takaisin täyteen iskuun päästyään, yksi tärkeistä palasista sarjapaikan säilyttämisen kannalta. Tärkeä pelaaja niin taitojensa puolesta kuin hengenluojanakin. Saattaa näyttää äkkivilkaisulla flegmaattiselta, mutta tekee kentällä aina kaikkensa joukkueensa puolesta. Mitään 20 maalin miestä Dexistä ei saa, mutta kyllähan mies maalinteonkin osaa.
25. Ishmael Miller 25 v 190 cm 89 kg Merkillinen kaveri. Ominaisuuksia olisi vaikka mihin. Iso, vahva, nopea, ketterä, erinomainen laukaus, mutta kenties se tärkein atribuutti on sittenkin asennevammainen. Miestä ei vaan tunnu kiinnostavan kuin ajoittain. Toki loukkaantumiset olivat riesana viime kaudellakin, mutta jotenkin miehestä vaan jää sellainen kuva ettei anna oikeastaan koskaan, edes lähellekään, kaikkeaan. Todella turhauttava pelaaja seurata.
27. Matt Derbyshire 26 v 185 cm 71 kg Taistelee ainakin meikäläisen papereissa kaikkien aikojen huonoimman Forest-hankinnan tittelistä. 24:ssä ottelussa kentällä (16 avauksessa) ja kokonaiset 2 maalia. Kaveri oli viime kaudella pehmeä kuin kissanpoikanen. En oikein onnistunut näkemään viime kauden aikana mitään ominaisuuksia millä tämä kaveri kehtaa kutsua itseään edes jalkapalloilijaksi, hyökkäjästä puhumattakaan. Toki loukkaantumiset vaivasivat tätäkin kaveria, mutta Derbyshirekin lukeutuu pitkään listaan Forest-pelaajia joilla on edessään todellinen näytön paikka.
xx. Simon Cox 25 v 180 cm 70kg Swindonin paidassa ykkösliigassa reippaasti yli puoli maalia per peli. Baggies-paidassakin cahmpionshipissä kelpo tehot 3-4 hyökkääjänä.
Maaleja kaveri siis osaa ainakin tehdä. Toivottavasti soveltuu SODin systeemeihin. Tämän luontaisempaa maalintekijää Forestilla ei nimittäin riveissään ole.
(tätä kirjoitettaessa siirtoa ei ole vielä varmistettu. Pelaajan omilla Twitter-sivuilla ja Fawaz Al-Hasawin Twitter-sivuilla näin kuitenkin kerrotaan.)
xx. Bader Al-Mutawa 27 v 175 cm Samat sanat kuin kahteen muuhunkin kuwaitilaiseen. Työlupaa odotellessa. Pidetään yhtenä, ellei sitten jopa kaikkein aikojen parhaimpana kuwaitilaispelaajana. Ollut ehdolla kahdesti aasian vuoden pelaajaksi ja ollut molemmilla kerroilla äänestyksessä toinen. Meriitit puhuvat puolestaan, ollut kuulemma myös erinomainen testijaksollaan.
Ishmael Miller, asennevammainen lasijalka.
Taktiikka ja kokoonpanotHarjoitusotteluissa on menty perinteisellä 4-4-2:lla.
Puolustuksessa toppariparin todennäköisesti muodostavat Collins ja Ayala. Halford omista mieltymyksistään huolimatta pelannee oikealla ja Harding saa urakoida vuoren varmasti vasemmalla niin paljon kuin suinkin jaksaa ja pystyy. Lascelles tuuraa toppareita ja tarvittaessa Halfordia oikealla.
Täysin uusiksi menneellä puolustuslinjalla saattaa kotva mennä ennä kuin löytävät yhteisen sävelen, mutta sen verran kokeneita kavereita tuossa kuitenkin on, että eiköhän se asia ole kunnossa ennemmin kuin myöhemmin.
Kunnollisia laitureita ei joukkueessa tällä hetkellä pilvin pimein ole. Oikeastaan Andy Reid on ainut täysverinen sellainen. Majewski, Findley, Al-Mutawa ja Greening ovat pelanneet harjoituspeleissä jonkun verran laidoilla. Myös Cohen, Halford, McGolrick, McGugan ja Tudgay kykenevät laidoilla tarvittaessa pelaamaan. Mutta kyllähän tuo 1-2 kunnon laitapelaajaa vielä huutaa. Etenkin oikealle puolelle johon ei tällä hetkellä ole luontevaa laituria heittää laisinkaan.
Keskikentän keskustaan on tarjolla useita vaihtoehtoja; Moussi, Gillett ja Greening puolustavampiin rooleihin, Cohen tervehtyessään mille paikalle hyvänsä ja Majewski ja McGugan hyökkäävämpiin rooleihin. Guediouraltakin onnistuu sekä tasapainottavampi, että hyökkäävämpi rooli. Neljän keskikentällä pelatessa McGugan ja Majewski eivät oikein sovellu yhtä aikaa kentälle, sen verran huonoa on kavereiden puolustuspelaaminen. Moussi, Gillett, Greening kolmikosta taas kahta ei yhtäaikaa myöskään todennäköisesti nähdä kentällä. Guedioura lienee ainoa, jonka avauksen paikka on kiveen hakattu.
Hyökkäyksessä ykköspari lienee Blackstock - Cox. Al-Mutawa työluvan saadessaan ensimmäinen vaihtoehto ja viisikosta Findley, Tudgay, McGoldrick, Miller, Derbyshire yksi tai kaksi saa mahdollisuutensa myöskin. Findley tosin saattaa joutua laiturinkin hommiin. Loppujen lopuksi tämä homma on vähän onnestakin kiinnin, kenellä kahdella lähtee hommaa toimimaan ja keillä ei. Lähtökohtiasesti Cox ja Blackstock kuitenkin lienevät ne nokkimisjärjestyksessä kaksi ensimmäistä.
Toistaiseksi ainakaan ei ole juuri muunalaisia sommitelmia tuon 4-4-2:n lisäksi satunnaisia kokeiluja enempää testattu. Ensimmäisenä tulee mieleen jonkun näköinen väännelmä 4-3-3:sta jossa keskikentällä Guedioura, Moussi/Gillett/Cohen ja McGugan/Majewski. Blackstock saisi tuossa ylhäällä vierelleen Coxin ja jonkun toisen hyökkääjäkuusikosta.
4-4-2:lla mentäessa kokoonpano olisi jotakuinkin tämän näköinen:
CampHalford/Moloney-
Ayala-
Collins/Lascelles-
HardingMcGugan/Majewski/Cohen/Findley-
Cohen/Gillett/Moussi/Greening-
Guedioura-
Reid/Cohen
Blackstock/Miller/McGoldrick-
Cox/Findley/Derbyshire/Findley/Al-Mutawa
O´Driscollin pelifilosofiaan siis kuuluu maata pitkin pelaaminen ja pitkienkin pallorallien pyörittäminen. Tuohon tyyliin miehelle löytyy käyttöönsä myös ihan kelpo palikoita. Vain se tärkein palanen on pienoinen kysymysmerkki. Alimman keskikentän roolia pelaavista Moussi ei ole mikään varsinainen samettijalka, Greening oli tuossa roolissa viime kaudella todellinen pettymys eikä Gillettistä voi oikein vielä sanoa yhtään mitään.
Kunnon maaliruiskua tarvitaan myös. Blackstock ei muista avuistaan huolimatta sellainen ole, Coxiin kääntyy katseet. Millerillä ja Derbyshirella on paljon todistettavaa, mutta saavatko he kunnon mahdollisuutta.
Puolustus osaa olla iso ja ilkeä, se on aina plussaa. Ayalan pitäisi olla hyvä pallolisena, joten kahden viime kauden tapaista onnetonta pelinavaamista ei topparipuoleltakaan pitäisi olla luvassa.
Arvio kaudesta 2012 -2013Ison nimen tähtihankintoja ei siis ole tehty ja mielestäni hyvä niin. Joukkueessa löytyy puolustuksen hienoista kapeutta ja oikean laiturin puuttetta lukuunottamatta taisaista laatua ja leveyttä joka pelipaikalle. Jonkun tai mieluiten joidenkin hyökkääjien on paukuteltava maaleja, jos meinataan taistella taulukon yläpäässä.
Kokonaisuutena Forestilla on tällä kaudella sen verran rutinoitunut nippu, että sijoitus kymmenen sakkiin pitäisi olla realismia. Kaiken mennessä nappiin, en ihmettelisi yhtään vaikka taas nähtäisiin yhdet pudotuspelit Trentin varrella.
Viime kauden kaltaiseen kyntämiseen en jaksa uskoa mitenkään. Ihan jo silläkin perusteella, että jos siltä rupeaisi näyttämään, niin nyt on puikoissa omistajat, joilla riittää rahaa ja kanttia vahvistaa joukkuetta tammikuussa. Sama pätee tietysti myös siihen, että jos näyttää siltä, että noususta taistelu on mahdollisuuksien rajoissa, niin lisäpanostusta on varmsti luvassa.
Jonkun Forestfanin pilke silmäkulmassa taiteilema logo.
