Konstru jotain laittoikin, mutta harjoitusmatsin peruuntuminen sapettaa niin, että puretaanpa kiimaa vähän tähän.
Kisaväsymys iskee, ketään kiinnosta kuitenkaan, täähän on vaan jotain puulaakia hiekalla, jos se ei oo veikkausliigaa ni ei kiinnosta...jne ja joopa joo.
Ne ajat taitavat toivottavasti olla jo onneksi ohitse. Kiimaa on ollut niin TUKI-futiksessakin ja viime kesänä Kutosessa, joten se mitä sarjaa Siniset pelaa on loppuviimein yhdentekevää. Tärkeintä on, että pelataan. Sen huomaa, kun pelaajat antavat kaikkensa ja haluavat selvästi näyttää ja menestyä Sinisissä. Kohtalaisen pienen porukan puuhailu on jo nyt levinnyt niin hyvin, että taustalla vastuita pystytään jakamaan tarpeeksi laajalle, joten työnmääräkin jakautuu tasaisemmin. Tähän päälle kun lisää viime kauden kilpailullisen menestyksen, on kannattajilla jo ensimmäisen kilpasarjavuoden jälkeen hienoja hienoja voittoisia muistoja ja toki myös kitkeriä tappioitakin. Kaikki on kuitenkin tehty ja koettu yhdessä. En olisi itse ainakaan uskonut, että väkeä saapuu näihin matseihin niin laajalla rintamalla kuin viime kauden aikana nähtiin. Jopa "tuularitkin" saapuivat, elivät täysin pelin mukana ja olivat hieman yllättäenkin mukana luomassa tunnelmaa. Eri alojen ammattilaiset yllättäviltäkin tahoilta tarjosivat apuaan osaamisensa mukaan ja ylipäätään suurimman osan vastustajista kanssa saatiin hienoja tapahtumia järjestetyiksi. Ja näiden tapahtumien keskipisteenä oli kuitenkin "vain" futis, eikä mitkään ihmeelliset ja turhanpäiväiset markkinointitempaukset. Joskin myönnetäköön, että viimeisessä karsintaottelussa oli toki isosti haipattu hot dog-tarjoilu, mutta sekin oli hoidettu niin, että hodarit olivat laadultaan ylivoimaisesti parasta mitä saatavilla on - niinkuin on seurakin.
Tässä projektissa kuitenkin rakennellaan vielä puitteita kuntoon tulevaisuutta varten. Parin vuoden aikana TamU-K on näyttänyt yhteisöllisyyden voiman ja hoitanut asiat lähes kaikilla osa-alueilla tyylikkäämmin, ammattitaitoisemmin ja aktiivisemmin kuin jopa useat vl-seurat, alasarjajoukkueista puhumattakaan - talkoovoimin. Aktiivisuus uutisoinnissa, twitter-seurannat, streamit ja radioselostukset sekä myös facebook ovat pitäneet asiasta vähänkään kiinnostuneet ajan tasalla TamU-K:n asioista ja täten saaneet koko ajan lisää kiinnostuneita mukaan toimintaan. Seuran asioiden järjestelyistä vastaava väki näyttää ymmärtävän jalkapallokulttuuriakin sen verran, että tarjonta seuran asioita seuraaville on saatu rakennettua kiinnostavaksi, keskittyen niihin asioihin, jotka jalkapallokannattajia kiinnostavat (esim. hyvät ennakot matseista, otteluohjelmat, kattavahkot matsiraportit, mielenkiintoiset pelaajaesittelyt, from the terrraces). Toki verraten muihin juuri perustettuihin seuroihin TUK ry on päässyt nauttimaan poikkeuksellisen hyvää näkyvyyttä alueen, ja jopa koko tasavallan, valtamedioissa, mutta eivät nämäkään asiat itsestään tapahdu.
Joukkueen rakentamisessa on toki käynyt "onnenkantamoisia", mutta pääasiassa kovan työn ja pitkien neuvottelujen myötä on saatu kerättyä kasaan jälleen kova nippu pelimiehiä, joten kannattajien onneksi ensi kaudellakin nähtäneen nälkäinen ja kova sinipaitainen joukkue. Menestyskään ei ole toki poissuljettua tai epätoivottua missään nimessä, mutta edelleen tärkeimpänä näkisin kuitenkin sen faktan, että kaikki tässä projektissa toimivat haluavat tehdä jokaisen asian joukkueen sisällä ja ympärillä niin hyvin kuin mahdollista. Niin surullista kuin se onkin, voitaneen tälläistä toimintaa pitää uudenlaisena kulttuurina ainakin tamperelaisessa futiksessa.
Onhan tuossa futisseuran pyörittämisessä varmasti vielä paljon opeteltavaa, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että kyllä ihmisiä futis kiinnostaa. Kun itse uskoo asiaansa, hoitaa kaiken tarpeenmukaisella uskottavuudella ja ennakkoluulottomasti, alkaa hienoja asioita tapahtua. Tämäkään ei valitettavasti ole itsestäänselvää useimmille toimijoille. Surkuttelu ja uskonpuute lienee suurimmat syyt suomifutiksen alennustilaan ylipäätään. Suomen Cup toiminee hyvänä esimerkkinä. Jos se ei kiinnosta Palloliittoakaan, miten voidaan olettaa että se kiinnostaisi hirveästi seuroja tai yleisöäkään? Toki Pölliksen perseily pitäisi lopettaa tähän paikkaan ja alkaa vaatia liitoltakin asianmukaista toimia, mutta mukavampihan se on surkutella ja laittaa oma saamattomuus pölliksen piikkiin ja siinä sivussa manata pölliksen käsittämättömiä, epärealistisia ja onnettomia visioita ja projekteja.
Jo nyt voidaan nähdä, vaikka tästä ei loppuviimein mitään kaikkien aikojen menestystarinaa tulisikaan, mitä monet ff-friikkien suosimista "perinteisistä" seuroista menettävät (ja "muoviseurat" varsinkin, emo-tamu mukaan lukien), kun jättävät yhteisönsä toiminnassaan todella pieneen rooliin tai joissakin tapauksissa kokonaan ulkopuolelle. Mielummin maksellaan mainostoimistoille ja palkataan pari tradenomia kehittelemään Frederik/Peksin poppi-Mondeo -tempauksia ja muita naurettavia sirkushuveja ja oletetaan, että näin ihmiset marssivat massoina matseihin uudestaan ja uudestaan. Puhumattakaan siitä, että toisivat ja jäisivät jälkikasvunsa mukana toimintaan. Toki junnuihin tällä projektilla on vielä pitkän pitkä matka.
Vaikka itse olen hävettävän vähän ollut tähän projektiin osallisena, olen todella ylpeä TamU-Ksta. On jossain määrin häkellyttävää, että tämän vuoden suurimpia futistapahtumia Tampereella, niin uutisoinnin ja yleisömääränsäkin puolesta oli kutosdivarin nousukarsintaottelut, vaikka samaan aikaan Pirkanmaalla tehtiin nousuja ja laskuja huomattavasti korkeammilla tasoilla. Tämäkin johtuu pitkälti siitä, että kun unohtaa turhan häpeilemisen ja on ylpeä ja arvostaa saavutuksiaan, alkaa arvostusta tulla myös ulkopuolelta. Mikä tärkeintä, TamU-K ei minun silmissäni yritä olla jotakin, vaan rehellisesti on mitä haluaakin olla. Toki siinä pitää kestää muutaman nettimiehen peukkuhekottelut, mutta vastapainoksi saa kohtalaisen hienoja iltoja, kuten esimerkiksi 7.10.2012.
Alkais jo kausi.
