ECA: Report on youth academys in Europe

[Pussikalja]

Akatemian joukkue voi ihan hyvin pelata muiden seurojen vanhempia ikäluokkia ja jopa miesten alasarjaseuroja vastaan.

Aivan huikean hieno idea. Varsinkin kun katsotaan tilannetta idean toteuttamisen jälkeen pidemmällä aikavälillä.

Suomessa rahkeet riittää siis yhteen akatemiaan. Sieltä pelaajia saadaan 16-18 kpl/vuosi, jotka kaikki on tietysti huippuja ja matkaa maailmalle. Sillä välin akatemian ulkopuoliset puuhastelee mitä puuhastelee ja näistä pelaajista sitten muodostuu pääsarja ja muut aikuissarjat.

Eli kymmenen vuoden päästä akatemian 14 kesäset kilvoittelee suomen miesten mestaruudesta, jossa muut joukkueet koostuvat innokkaista puulaakipelaajista. Tällä systeemillä suomifutis nousuun?

[murdock]

Että sisäisillä höntsäpeleillä korvattaisiin "sarjapelaaminen". Eihän tuo toimi edes alle 10-vuotiailla.

Ei tietenkään toimi, jos ne ajatellaan höntsäpeleinä. Kyllä akatemian/joukkueen sisälläkin pystyttäisiin kilpailullisia pelejä pelaamaan, jos järjestelmä on hyvin mietty ja pelaajamassaa on tarpeeksi.

[murdock]

Suomessa rahkeet riittää siis yhteen akatemiaan. Sieltä pelaajia saadaan 16-18 kpl/vuosi, jotka kaikki on tietysti huippuja ja matkaa maailmalle. Sillä välin akatemian ulkopuoliset puuhastelee mitä puuhastelee ja näistä pelaajista sitten muodostuu pääsarja ja muut aikuissarjat.

Mihin tuo 16-18 pelaaja per vuosi perustuu? Ei kai siihen, että akateamiassa olisi mielestäsi yksi joukkue per ikäluokka?

[Pussikalja]

Mihin tuo 16-18 pelaaja per vuosi perustuu? Ei kai siihen, että akateamiassa olisi mielestäsi yksi joukkue per ikäluokka?

Ajaxilla on pelaajia n. 200 Barcalla 250. Laskeppa huvikses, montako jengiä/ikäluokka. Meilläkö pitäs kyetä luomaan a) akatemia b) akatemia kokoluokkaa sarja joukkueita, eli reilu 2000 pelaajaa kaikki ikäluokat mukaan laskien, eikä riitäkkään. Kahdellakin jengillä per ikäluokka pääluku ampuu 440 kantturoihin.

Luulen kuitenkin, että akatemioita olisi oltava useampi alueellisesti, jotta valmentajat edes muutaman pelurin oppisivat nimeltä tuntemaan, saati saisivat valmennettua...

[murdock]

Meilläkö pitäs kyetä luomaan a) akatemia b) akatemia kokoluokkaa sarja joukkueita, eli reilu 2000 pelaajaa kaikki ikäluokat mukaan laskien, eikä riitäkkään. Kahdellakin jengillä per ikäluokka pääluku ampuu 440 kantturoihin.

Luin viisi kertaa enkä ymmärtänyt yhtään mitä tässä on yritetty kirjoittaa.

[Superjunnukoutsi]

Ei tietenkään toimi, jos ne ajatellaan höntsäpeleinä. Kyllä akatemian/joukkueen sisälläkin pystyttäisiin kilpailullisia pelejä pelaamaan, jos järjestelmä on hyvin mietty ja pelaajamassaa on tarpeeksi.

Kyllä ne niitä höntsäpelejä olisivat. Mitä enemmän junnujen pelaamista seuraa, sitä vahvemmin huomaa, että pelit vieraita seuroja vastaan motivoivat aivan eri tavalla kuin pelit esimerkiksi oman seuran toista joukkuetta vastaan. Yhden tai kaksi kertaa voi saada kunnon pelin aikaiseksi, mutta sen jälkeen pelataan enää innotonta peliä.

Toinen juttu on sitten se, että jos resursseja riittää huipputason koulutukseen, miksi keskittää kaikki siihen yhteen ja samaan paikkaan, sen sijaan, että hajautettaisiin toimintaa lähemmäksi pelaajaa, jolloin lahjakkuuksia saataisiin seulottua tehokkaammin ja pidettyä paremmin lajin parissa.

[Pussikalja]

Luin viisi kertaa enkä ymmärtänyt yhtään mitä tässä on yritetty kirjoittaa.

Ota käteen laskin, tai vaihtoehtoisesti tietokoneen vastaava. Laske näppärästi montako ikäluokkaa mahtuu ikien 18-6 väliin. Kuvittele mielessäsi yhden joukkueen toimiva pelaajamäärä. Kerro pelaajamäärä joukkueilla ikäluokittain ja sitten monellako joukkueella haluaisit per ikäluokka akatemiaa pyöritettävän ja kerro sillä edellinen laskelmasi. Siitä pitäisi aueta yksilöiden määrä akatemiassasi.

Josko se viisi kertaa luettu viesti näillä ohjeilla pikkasen aukeaisi.

[joks11]

Kyllä alue on paljon koko pk-seutua väkirikkaampi kuten mainittiin. Lisäksi on syytä ottaa huomioon Hollannin ihan toisenlainen jalkapallokulttuuri. Samaa väestöpohjaakin kohti sieltä löytyy hyvinkin moninkertainen määrä motivoituneita ja huipulle pyrkiviä jalkapallojunnuja. Vertautuu siihen, että Helsinkiin ja Amsterdamiin perustettaisiin jääkiekkoakatemiat. Arvaisin, että Hesan akatemian materiaali muodostuisi kovempitasoiseksi.

Jalkapallokulttuurin ero on tietenkin selvä, ja suuri väestöntiheys on maalle myös suuri etu. Mutta, kuten itsekin sanoit, jääkiekkoakatemia olisi todennäköisesti Helsingissä parempi, joten kyse ei ole asukasluvusta vaan kulttuurista ja laadusta.

[Mersault]

Jalkapallokulttuurin ero on tietenkin selvä, ja suuri väestöntiheys on maalle myös suuri etu. Mutta, kuten itsekin sanoit, jääkiekkoakatemia olisi todennäköisesti Helsingissä parempi, joten kyse ei ole asukasluvusta vaan kulttuurista ja laadusta.

Oli väestöntiheys mikä hyvänsä kannattaa kuitenkin muistaa, että Hollannissa on 16 miljoonaa asukasta ja Suomessa rapiat 5 miljoonaa. Siihen kuinka monta lisenssipelaajaa eri ikäluokissa on Suomessa ja Hollannissa osaa joku paikkatietoguru varmaan jotakin sanoa, mutta oletettavasti Hollannissa on arviolta 3 kertaa enemmän esimerkiksi -01 syntyineitä pelaajia kuin Suomessa. Tuohon kun sitten otetaan huomioon jalkapallokulttuuriset seikat, ei Suomesta ja Hollannista voi samana päivänä puhua. Ring kertoi jossain haastattelussa, että siitä kun hän aloitti akatemia vai minkä lie uransa siihen kun hän lopetti joukkueessa ei tainnut Ringin lisäksi olla kuin yksi pelaaja joka oli hänen lisäkseensä selvinnyt koko akatemia tai minkä lie polu loppuun saakka. Eli kuten joks11 jossain aikaisemmassa viestissä totesi, ei suomalaista ja hollantilaista akatemiaa voi verrata, koska hollantilaisessa akatemiassa vahvimmat elävät ja uusia tulee aina tilalle. Hollantilaisissa ja muissa jalkapallokulttuurimaissa akatemioiden tehtävänä on koulia jyvät akanoista kun taas suomalaisten akatemioiden ylevä päämäärä on yrittää tehdä lahjakkaista pelaajista huippupelaajia. kylmä tosiasia kuitenkin on, että taito ja pelikäsitys eivät ole ainoita autuaaksi tekeviä asioita vaan se mikä pelaajilla on korvien välissä lopulta ratkaisee sen kenestä tulee huippu ja kenestä ei. Taitavia ja peliä ymmärtäviä pelaajia on maailma väärällään, mutta kärjistetysti siinä vaiheessa kun pelaajat tappelevat pelipaikoista halu, tahto ja itseluottamus on ne asiat jotka ratkaisee kumpi pelaajista vie pallon. Niin kauan kun Suomessa kuvitellaan, että pelaajien taitoa ja pelikäsitystä parantamalla suomalainen jalkapallo saadaan akatemioiden kautta nousuun, ollaan hakoteillä. Suomalaisten pitäisi jossakin vaiheessa ymmärtää se, että maa joka yli puolet vuodesta on jään peitossa ja jossa pelaajamäärät ovat pieniä, lähtökohtana pitäisi olla se, että miten suomalaisista lähtökohdista voi kehittää suomalaista jalkapalloa eikä kopioida barcelonien ja ajaxien toimintamalleja. Ruotsissa on tajuttu se, että ruotsalainen jalkapallo voi hyvin 4-4-2 systeemillä jossa pallonhallinta ei ole se ainoa tapa pelata ja samaten Tanskassa ja Norjassa on pärjätty vastaiskutaktiikalla, joten ehkäpä Suomessakin kannattaisi miettiä, että mikä on suomalaiseen kansanluonteeseen ja pelaajamateriaaliin paras tapa pelata.

[Pussikalja]

..."Ruotsissa on tajuttu se, että ruotsalainen jalkapallo voi hyvin 4-4-2 systeemillä jossa pallonhallinta ei ole se ainoa tapa pelata ja samaten Tanskassa ja Norjassa on pärjätty vastaiskutaktiikalla, joten ehkäpä Suomessakin kannattaisi miettiä, että mikä on suomalaiseen kansanluonteeseen ja pelaajamateriaaliin paras tapa pelata"....

Hyvä kirjoitus ja pitkälti samaa mieltä. Mutta se tapa ja pelisysteemi on sitten vain prosentti tai osia siitä perustyöstä, liittyen siihen miten pelaajia käytetään. Perusopit pitää olla kunnossa ja kuinka ne opit viljellään, siitä lienee ketjussa kyse. Ruotsalaiset ja Tanskalaiset ovat yksilöinä aivan kelvollisia toteuttamaan pelitapaa Ajaxissa, Milanissa tai Barcassa, pelasi maju systeemiä mitä tahansa. Yksilöt ovat koulittu jalkapalloilijoiksi.

Pelitapa on juniorityössä sivuseikka. Valmiudet kyetä toteuttamaan ja oppia pelitapa, lienee se juniorityön tavoite. Siihen ei oikoreittejä ole, tai siitä ei voi alennusta saada talveen vedoten. On vain treenattava ja luotava treeniympäristö, jossa tavoite myös suomesta käsin saavutetaan.

[Tapioinen]

Hollantilaiset ovat itse kuvanneet, miksi ovat maailman huipulla jalkapallossa:
[uutinen]Tämä menestys johtuu myös siitä, mitä on kehitetty jalkapallon oppimisprosessiksi vuodesta 1985 tähän päivään asti. Valmennuskoulutusjärjestelmä nuorisovalmentajia varten ja nuorisojalkapallon koulutusrakenne ovat eräät maailman parhaista. Hollantilaiset voivat olla tästä ylpeitä. Ei ole mitään epäilystä, etteikö myös joukkueen rakentaminen rakenteellisena prosessina olisi alue, jossa Alankomailla on pioneerirooli maailmassa. [/uutinen]

Mielenkiintoinen on tämä viimeinen lause:
Ei ole mitään epäilystä, etteikö myös joukkueen rakentaminen rakenteellisena prosessina olisi alue, jossa Alankomailla on pioneerirooli maailmassa.

Onko Suomessa edes käsitystä mitä tämä tarkoittaa?

[Lenko]

On myös totta sellainen fakta, että kielten rakenteellisten erojen ymmärtäminen auttaa kansallisuuksien välisistä linguistisista erilaisuuksista aiheutuvien kommunikointiongelmien ratkaisemisessa. Sellaisten hankkeiden käännöstyössä eli vieraperäisen alkuperäistekstin aukikirjoittamisessa halutulle kielelle ovat hyödyksi paitsi alkuperäiskielen monipuolinen opiskelu myös sen kielen opettelu, johon tätä kyseessä olevaa, epäilemättä sinänsä ansioitunutta lähdemateriaalia toivotaan luettavaksi saatettavan. Ilman tällaista kielen rakenteen ja ilmaisun perustavanlaatuisen eron sisäistämistä saatetaan päätyä tahtomattaan sellaiseen, jopa alkuperäiskansalle liian vaikeaselkoiseen lopputulokseen, jossa sisällöllisesti uskoaksemme hyvinkin monipuolinen ja tavoitteellisesti asioita eteenpäin vievän lähdeteoksen oppifilosofisesti värittynyt, mutta hyvin pioneerihenkinen ajatusmaailma jää lukijalta saavuttamatta, koska huolimatta asiasisällöstä, itse metodin ydin katoaa itsetarkoituksellisesti vaikeaselkoisen ulosannin ja lauserakenteeltaan itseensä kiertyvän ilmaisun peittoon. Tällaisessa tapauksessa saattaa itse käännöstyön tekijä arvioida hänen kääntämäänsä kirjallisuutta lukevaa lukijakuntaa yksinkertaiseksi ellei pysty oivaltamaan kirjoittavansa lähtökohtaisesti sellaista kieltä, jollaista kuvataan usein kapuloilla ja myös irrottavansa satunnaisia osakokonaisuuksia asiayhteyksistään ja siten omakohtaisesti tekevänsä lähettämänsä viestin niin vaikeaselkoiseksi ja hyvin monitahoisesti tulkittavaksi, että jopa kyseistä alkuperäiskieltä osaamattomalle olisi informatiivisempaa ja vastaanotettavampaa lukea kyseinen teksti alkuperäiskielellä vaikka sitten käyttäen hyväkseen yleistä kielenkääntämiseen hyödyllistä sanakirjallisuutta.

Eli.

En ymmärtänyt, koska teksti on irroitettu asiakokonaisuudesta ja kirjoitettu vaikeaselkoisella suomenkielellä. Selitä, mitä tarkoittaa joukkueen rakentaminen rakenteellisena prosessina, niin voin ymmärtää, mitä me suomalaiset emme kollektiivisesti ymmärrä.

[Mersault]

Hyvä kirjoitus ja pitkälti samaa mieltä. Mutta se tapa ja pelisysteemi on sitten vain prosentti tai osia siitä perustyöstä, liittyen siihen miten pelaajia käytetään. Perusopit pitää olla kunnossa ja kuinka ne opit viljellään, siitä lienee ketjussa kyse. Ruotsalaiset ja Tanskalaiset ovat yksilöinä aivan kelvollisia toteuttamaan pelitapaa Ajaxissa, Milanissa tai Barcassa, pelasi maju systeemiä mitä tahansa. Yksilöt ovat koulittu jalkapalloilijoiksi.

Pelitapa on juniorityössä sivuseikka. Valmiudet kyetä toteuttamaan ja oppia pelitapa, lienee se juniorityön tavoite. Siihen ei oikoreittejä ole, tai siitä ei voi alennusta saada talveen vedoten. On vain treenattava ja luotava treeniympäristö, jossa tavoite myös suomesta käsin saavutetaan.

Lueskelin tuota Report on Youth Academies in Europe -raportista Ajaxin akatemista ja Ajaxilla tuo seuran pelitapa on olennaisessa roolissa Akatemian toiminnassa. Mielenkiintoisia pointteja tuolla oli, että 12-vuotiaat pojat treenaavat Ajaxissa vain kolme kertaa viikossa jotta lapsilla on myös elämää perheen kanssa eikä lapsia eroteta sosiaalisesta ympäristöstään liian aikaisin. Toki tuona kotona viettettynä aikana lasten tulisi pelata katufutista kavereiden kanssa, koska tämä on ratkaisevaa pelaajan kehitykselle sekä jalkapalloilijana että ihmisenä. Ajaxissa pelijärjestelmä on mukana koko ajan, mutta 12-vuotiaana siirrytään 11v11 peleihin. Mielenkiintoinen huomio tuossa on, että alle 8-vuotiaat keskittyvät yllätys yllätys syöttämiseen muiden asioiden muassa. Ellen väärin muista forumistien joukosta löytyy eräs antiunder8passisti, joka vannoo 1v1:n nimeen syöttämisen sijaan. No, Hollanti on Hollanti ja Turku on Turku, joten mielenkiintoista nähä jyrääkö Turun 1v1 miehet Ajaxin syöttökoneet tulevaisuudessa.

Olennaisin Ajax-akatemian toimintamallista tulee tuossa loppukaneetissa jossa kylmästi todetaan, että Ajax pistää uudet pelaajat mottiin (suora suomennos encirclementistä) jossa heidän on kyettävä kilpailemaan muiden kanssa ja samalla kehittämään itseään. Tuo on keino jolla erotetaan ne pelaajat joilla on edellytyksiä pelata kansainvälisellä tasolla niistä, jotka ovat vain lahjakkaita. Joka kauden alussa osalle pelaajista kerrotaan, että he saavat varmasti jatkaa seurassa ja osalle taas ilmoitetaan, että he ovat vaarassa karsiutua akatemista keväällä.

Jos ja kun tuota akatemiamallia vertaa suomalaisiin "akatemioihin", ei kannata ihmetellä, että miksi suomalainen malli, jos sitä todellisuudessa edes on, ei tuota kansainvälisen tason pelaajia. Suomalaiset akatemiat, jos niitä edelleenkään edes on, pohjautuvat kaikkipelaaakatemiamalliin, jossa unohdetaan oikean akatemiatoiminnan olennainen kulmakivi eli kilpailu. Jos Suomessa oikeasti haluttaisiin harjoittaa akatemiatoimintaa, Suomessa pitäisi olla 5-6 akatemiaa joissa olisi todellista kilpailua ja vain lahjakkuuksista eroteltaisiin todelliset lahjakkuudet. Suomen kokoisessa maassa tuollaisia akatemioita ei kannattaisi laittaa seurojen kontolle, vaan toimintaa varten pitäisi Palloliiton toimesta perustaa alueellisia akatemioita joissa lahjakkuuksista koulittaisiin pelaajia. Kylmä tosiasia vaan on, että Suomesta ei löydy yhtään seuraa joka pystyisi takaamaan laadukasta valmennusta kaikille junioreille ja muutenkin homma näyttää olevan vähänkin suuremmissa kaupungeissa sellaista, että pelaajakehitystä olennaisempaa on se, että kuka on kovin jätkä, kovin pelaajien kehittäjä ja vielä hallitsee piirisarjoja. Suomalaiset kuitenkin ovat sen verran auktoriteettiuskollisia, että jos akatemiaa pyörittää riippumaton instituutio, homma voisi toimia. Vieläkö akatemioiden valmentajat palkattaisiin ulkopaikkakunnalta ja valmentajia kierrätettäisiin akatemioiden kesken, ei edes tulisi jupinoita siitä, että valmentajiksi ei ole palkattu pätevimpiä vaan kaverisuhteiden pohjalta.

[rukkanen]

Yksityiskohtien nostaminen framille oman agendan edistämiseksi on toki hieno taito, ja se näyttäisi täällä tietyillä kirjoittajilla olevan hyvin hallussa. Kokeillaanpa itsekin:

"For children in the 8 to 14 age group, the focus is primarily on strengthening a player's individual ability. It is only after this that the technical and tactical aspects are fully introduced."

Tämä oli siis Interin osiosta. Mutta muutenkin ainakin pikaisella vilkaisulla vaikuttaisi, että useammilla "Case Study" -seuroilla fokus alle 12-vuotiaissa on yksilöteknisissä ja -taktisissa asioissa kuin syöttöpelissä.

[koera]

Mutta muutenkin ainakin pikaisella vilkaisulla vaikuttaisi, että useammilla "Case Study" -seuroilla fokus alle 12-vuotiaissa on yksilöteknisissä ja -taktisissa asioissa kuin syöttöpelissä.

Niin se on Ajaxillakin, ainakin viimeksi kun niiden junnutreenejä olin seuraamassa. Tästä tosin alkaa olla jo reilu vuosi. Mainittu fokus ei tietenkään tarkoita sitä ettei esim. syöttötekniikoita voisi opetella tai että kaikki tilanteet pyrittäisiin ratkaisemaan haastamalla. Pääpointti on se että Ajaxin pelitapa vaatii timanttista pallollista osaamista. Syöttöpelissäkin oletus on että pallollinen pystyy itse luomaan tilan ja ajan syötölle, ei se että palloton tekee liikkeellään syöttämisen mahdollisimman helpoksi. Tämän takia seuran filosofian mukaista syöttöpeliä ei pystytä kunnolla treenaamaan ennen kuin kaikilla pelaajilla maalivahdista hyökkääjiin pysyy pallo kontrollissa.

Tuo vaihe toki saavutetaan huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa, mutta tämän ei pitäisi sokaista ketään näkemästä periaatetta? 

[Tapioinen]

On myös totta sellainen fakta, että kielten rakenteellisten erojen ymmärtäminen auttaa kansallisuuksien välisistä linguistisista erilaisuuksista aiheutuvien kommunikointiongelmien ratkaisemisessa. Sellaisten hankkeiden käännöstyössä eli vieraperäisen alkuperäistekstin aukikirjoittamisessa halutulle kielelle ovat hyödyksi paitsi alkuperäiskielen monipuolinen opiskelu myös sen kielen opettelu, johon tätä kyseessä olevaa, epäilemättä sinänsä ansioitunutta lähdemateriaalia toivotaan luettavaksi saatettavan. Ilman tällaista kielen rakenteen ja ilmaisun perustavanlaatuisen eron sisäistämistä saatetaan päätyä tahtomattaan sellaiseen, jopa alkuperäiskansalle liian vaikeaselkoiseen lopputulokseen, jossa sisällöllisesti uskoaksemme hyvinkin monipuolinen ja tavoitteellisesti asioita eteenpäin vievän lähdeteoksen oppifilosofisesti värittynyt, mutta hyvin pioneerihenkinen ajatusmaailma jää lukijalta saavuttamatta, koska huolimatta asiasisällöstä, itse metodin ydin katoaa itsetarkoituksellisesti vaikeaselkoisen ulosannin ja lauserakenteeltaan itseensä kiertyvän ilmaisun peittoon. Tällaisessa tapauksessa saattaa itse käännöstyön tekijä arvioida hänen kääntämäänsä kirjallisuutta lukevaa lukijakuntaa yksinkertaiseksi ellei pysty oivaltamaan kirjoittavansa lähtökohtaisesti sellaista kieltä, jollaista kuvataan usein kapuloilla ja myös irrottavansa satunnaisia osakokonaisuuksia asiayhteyksistään ja siten omakohtaisesti tekevänsä lähettämänsä viestin niin vaikeaselkoiseksi ja hyvin monitahoisesti tulkittavaksi, että jopa kyseistä alkuperäiskieltä osaamattomalle olisi informatiivisempaa ja vastaanotettavampaa lukea kyseinen teksti alkuperäiskielellä vaikka sitten käyttäen hyväkseen yleistä kielenkääntämiseen hyödyllistä sanakirjallisuutta.

Olet oikeassa. Osaan teksteistä on käytetty ammattikääntäjiä ja ne ovat parempia. Osa teksteistä ei ole ammattikääntäjien kääntämiä ja ne pitäisi käydä läpi uudestaan. Homma on myös kustannus, resurssi ja aika kysymys. Mutta toivottavasti tähän tulee mahdollisuus.

Eli.

En ymmärtänyt, koska teksti on irroitettu asiakokonaisuudesta ja kirjoitettu vaikeaselkoisella suomenkielellä. Selitä, mitä tarkoittaa joukkueen rakentaminen rakenteellisena prosessina, niin voin ymmärtää, mitä me suomalaiset emme kollektiivisesti ymmärrä.

Tämä tarkoittaa jatkuvaa joukkueen ja pelaajien kehittämistä siten, että yksittäisistä pelaajista kehitetään päivä päivältä valmiinpia, niin henkisesti, taktisesti, teknisesti, kuin myös samalla koko joukkueen "toimintoja" (esim. pelitapaa) kehitetään siten, että päämääränä on maksimaalinen suoritus joukkueena, jossa pelaajien suoritustason summa on suurempi kuin pelaajien yhteenlaskettu suoritustaso.

Toisin sanoen tuo tarkoittaa, valmentaja ja joukkue muodostavat kiinteän "tiimin", jossa eletään päivättäisessä kanssakäymisessä ja valmentajan tehtävä on hioa joukkueena toimiminen huippuunsa. Kysessä on samankaltainen ilmiö, jota nähdään yritysmaailmassa kuin huipputiimejä "rakennetaan."

Lähestymistapa on rakenteellinen, elikkä voidaan hioa jotain yksittäistä asiaa pala palalta valmiimmaksi. Ja kysessä on prosessi, jossa joukkue saavuttaa maksiminsa myös siten, että joukkuetta rakennetaan myös siten, että heikoimpia pelaajia voidaan korvata paremmilla tai joukkueen pelitapaan soveltuvimmalla pelaajilla, jotta joukkueesta tulee vahvempi.

Tässä hieman erilailla sanottuna:
[uutinen]Olen pyrkinyt kuvaamaan kokemuksiani nuorisojoukkueiden, amatöörijoukkueiden ja ammattilaisjoukkueiden valmentajana rakenteellisella tavalla. Kaikilla näillä tasoilla, miten paljon ne eroavatkaan ympäristön, intensiteetin ja pelaajien kokemuksen puolesta, voidaan havaita yksi keskeinen teema: vaikuttaminen suoritustasoon positiivisella tavalla.

Saavuttaakseen tämän valmentajalla on käytössään kolme eri elementtiä: pelaajaresurssien laatu, ottelumentaliteetti ja joukkueen rakentamisen mekanismi. Lähtökohta on tietenkin se ryhmä pelaajia, keiden kanssa työskentelet. Jokaisella pelaajalla on oma persoonallisuutensa ja elämisympäristönsä. Jokainen heistä kaipaa suosivaa kohtelua joukkueen sisällä. Intuitiivisesti jokainen pelaaja kannattaa tiettyjä joukkuetaktiikoita, jotka antavat hänen loistaa. He kaikki rakastavat pelin pelaamista, mutta kaikki pelaajat eroavat siinä, miten pitkälle he menevät ja pystyvät menemään voittaakseen.

Nämä monet pikku "valtakunnat" on sulatettava yhdeksi joukkueeksi, jolla on halukkuutta niputtaa yhteen kaikki saatavilla olevat resurssit yhteisen "vihollisen" voittamiseksi. Vain yksi henkilö voi saavuttaa tämän: valmentaja! Hänellä on monimutkainen kaksoisrooli. Yhtäältä hänen tulee kunnioittaa jokaista pikku "valtakuntaa" ja toisaalta hänen tulee saada kaikki pelaajat puolelleen, jotta he uhraavat itsensä yhteisen päämäärän – ottelun tuloksen – vuoksi. Tämä kaksoisrooli ohjaa valmentajan päivittäistä elämää.

Tätä ilmiötä kutsutaan joukkueen rakentamiseksi. Se on tärkein työkalu joukkueen suoritusten parantamisessa ja ylläpitämisessä. Yksi valmentaja käyttää tätä työkalua intuitiivisesti seurauksena hänen käytännön kokemuksestaan. Toinen valmentaja pyrkii työskentelemään mahdollisimman rakenteellisesti. Henkilökohtaisesti olen oppinut suhtautumaan joukkueen rakentamiseen vaiheittaisena prosessina.

Erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana ammattilaisjalkapallon huipputasoa on luonnehtinut yhteisen puolustuksen kehittyminen, mikä asettaa korkeita vaatimuksia yksilöllisille ja ryhmän ominaisuuksille keskikentällä pelaamisen ja hyökkäyksen aikana. Kokemuksieni valossa olen yrittänyt esitellä työkaluja, jotka herättävät monimutkaisen joukkueen rakentamisen eloon tavoitteen ollessa suoritustason nostaminen.[/uutinen]

Jos vielä kuvataan yhdellä tavalla, niin valmentaja on kuin "nukkemestari", joka pitää kaikki langat käsissään ja kontrolloi kaikkea. Mitä pelaajien mielessä liikkuu, miten nämä kommunikoivat keskenään, miten median kanssa toimitaan, miten pelaajat valmistellaan otteluihin, miten supertähdet saadaan työskentelmään joukkueen eteen itsensä uhraten jne... jne.. jne...

Juuri tämän takia esim. joku Marcello Lippi pystyy pitämään joukkueen kasassa tietyn aikaa, mutta vaatii käsittämättömän paljon, jotta menestyvä joukkue saadaan menestymään vuodesta toiseen, etteivät "langat mene käsissä sekaisin" ja ettei koko paletti romahda kuin korttitalo.

Tämä joukkueenrakentaminen on nähtävissä käytännössä siinä, että legendaarinen Rinus Michels sai käsiinsä Ajaxin joukkueen 1966, josta muokkasi vuosi vuodelta vahvemman (korvaten pelaajia paremmilla käytettävissä olevan budjetin puitteissa*, ja hioen pelaajien menttalisen kantin huippuunsa ja taktiset ja tekniset valmiudet maailmanluokan tasolle). Joukkueenrakentaminen huipentui vuoden 1969 (Euroopan Cupin kakkossijaan, jossa Ajax pelasi vielä Milanin varjossa) ja 1970 Euroopan Cupin voittoon sekä vielä (Michelsin poistuessa Barceloonaan ja seuraajien nauttiessa työn hedelmistä) vuosina 1971 ja 1972 Euroopan Cupin voittoon kolmena vuotena peräkkäin.
(Ylläolevassa kappaleessa on myös (lyhyesti) koko hollantilaisen jalkapallon perusta, josta se ammentaa voimansa vielä tänäkin päivänä.)

* esimerkkinä Vasovicin värväys 50% palkalla joukkueeseen Partizan Belgradista, jossa pelaaja oli 1967 Euroopan Cupin häviävän joukkueen puolustuksen tukipilari.

[Lenko]

Kiitos, selvensi.

[Tapioinen]

Kiitos, selvensi.

"Uskallan sanoa, että kapellimestarin työ on helpompaa kuin huippuluokan jalkapallovalmentajan työ."

Suomessa ei välttämättä ole ymmärretty "joukkueen rakennuksen" merkitystä jalkapallossa ja niitä mekanismejä, jotka sitä ohjaavat.

Kyse ei ole pelkästään paremman pelaajan ostosta yksitäiselle pelipaikalle.

Yksinkertaisena esimerkkinä voisi sanoa: "Huippuvalmentaja ja tusina tarkkailu-luokan oppilaita laitetaan "eristyksiin" ja viiden vuoden kuluttua tämä "likainen tusina" kirjoittaa ylioppilaaksi."

[joosar]

Lueskelin tuota Report on Youth Academies in Europe -raportista Ajaxin akatemista ja Ajaxilla tuo seuran pelitapa on olennaisessa roolissa Akatemian toiminnassa. Mielenkiintoisia pointteja tuolla oli, että 12-vuotiaat pojat treenaavat Ajaxissa vain kolme kertaa viikossa jotta lapsilla on myös elämää perheen kanssa eikä lapsia eroteta sosiaalisesta ympäristöstään liian aikaisin. Toki tuona kotona viettettynä aikana lasten tulisi pelata katufutista kavereiden kanssa, koska tämä on ratkaisevaa pelaajan kehitykselle sekä jalkapalloilijana että ihmisenä. Ajaxissa pelijärjestelmä on mukana koko ajan, mutta 12-vuotiaana siirrytään 11v11 peleihin. Mielenkiintoinen huomio tuossa on, että alle 8-vuotiaat keskittyvät yllätys yllätys syöttämiseen muiden asioiden muassa. Ellen väärin muista forumistien joukosta löytyy eräs antiunder8passisti, joka vannoo 1v1:n nimeen syöttämisen sijaan. No, Hollanti on Hollanti ja Turku on Turku, joten mielenkiintoista nähä jyrääkö Turun 1v1 miehet Ajaxin syöttökoneet tulevaisuudessa.

Onkos Kaihlamolta tulossa kommenttia:)

[ZZlatan]

Kaikessa suomalaisessa kasvatuksessa kv. vertailussa erinomaisesti toimivat neuvola- ja peruskoulujärjestelmät ovat se mitä kautta myös juniorijalkapallokasvatuksen uudistusta tulisi pohtia. Samalla toki ymmärtää kilpaurheilun realiteetit ja mitä tasa-arvo tässä kontekstissa tarkoittaa. Omasta mielestäni se tarkoittaa nimenomaan yhtäläistä mahdollisuutta päästä mukaan akatemiatoimintaan pelkästään oman potentiaalin mukaan, jolloin ensimmäinen edellytys on, että juuri tässä ammattilaisuuteen tähtäävässä toiminnassa kustannuksista eivät pääasiassa vastaa pelaajan vanhemmat.

Jos saataisiin aikaa valtakunnallinen malli, jossa ottaen huomioon väestön keskittymisen eri alueille eri lailla saataisiin aikaan 12 seuran ympärille rakennettu akatemiajärjestelmä, jossa liitto tukisi näitä 12 seuraa suoraan esim. 200k€/seura/vuosi, niin että nämä rahat menevät lyhentämättä akatemiatoimintaan, niin sitten muun kerätyn rahoituksen ja mahdollisten pienten kausimaksujen kautta päästäisiin hiljalleen eteenpäin. Nämä akatemiaseurat omaisivat akatemiaryhmät jokaisessa ikäluokassa U12 eteenpäin U18 asti ja pelaisivat keskenään valtakunnallista sarjaa, tosin ainoastaan niin että koko valtakunnan väliset pelit pelattaisiin esim. turnausmuotoisesti pari kolme kertaa vuodessa ja puolta maata koskevaa sarjaa pelattaisiin ympäri vuoden viikoittain.

Näiden alueellisten keskittymien ympärille sitten tulisi muodostua yhteistyöseuraverkostoja joille sitä osaamista herutettaisiin ja joihin muodostuisi niitä haastajaryhmiä joille sitten nykyisillä liiton alue- yms. sarjoilla järjestettäisiin pelejä.

Hyötyä olisi vaikka kuinka paljon ja saataisiin tämä ammatti- ja harrasteseura suhde toimimaan. Ei olisi kovin vaikeaa ja toimii monissa muissa pienissä maissa. Tällaisen järjestelmän ympärille on sitten mahdollista rakentaa kaikkea muuta mahdollista. SHA-systeemi on askel tähän suuntaan, mutta se varsinainen askel tuohon alueelliseen keskittämiseen ja aitoon rahalliseen tukeen on vielä ottamatta. Tätä kautta sitten myös paikallisen rahan kerääminen mahdollistuisi. Aika moni olisi varmaan paikallisesti valmis laittamaan sen 5-10 €/kk jonkun akatemia-tukijäsenyyteen, osa vaikka omia lapsia ei edes ole, kun on selvä tieto siitä, että tällä yhteisellä mallilla (reilu osa palloliitolta ja sitten osa sponsoreilta ja myös yksityisesti) ihan oikeasti tuetaan lyhentämättä sitä paikallista junioritoimintaa joka on ainoa tie nostaa suomalaisen jalkapallon taso. Tosiasia on, että vähintään n. 300k€-500k€ tarvitaan oikean junioriakatemian pyörittämiseen joka mitenkään vertaantuu eurooppalaiseen tasoon, toinen tosiasia on, että näitä junioriakatemioita tarvitaan koko Suomeen ja kolmas tosiasia on se, että jos toimintaa rahoittaa vanhemmat, niin ei puhuta sellaisesta akatemiatoiminnasta jolla saavutetaan systemaattisia tuloksia. Tällöin puhutaan yksittäisistä projekteista joiden lopputulos laajassa mittakaavassa on jo nähty. Pelaajia ja intoa meillä riittää, järjestelmän perusrakenne valitettavasti puuttuu kokonaan. Toisaalta aikaisempi menestymättömyys voisi olla myös voimavara, pieni maa alkaa puhaltamaan melko nopeasti yhteen hiileen kun ymmärretään, että muuttamalla sitä toimintamallia saadaan tuloksia melko nopeasti aikaan.

Tässä se on.

Konkreettinen esitys, joka nostaisi suomalaisen jalkapallon eurooppalaiselle keskitasolle.

Miten sitten malli käyttöön?

[Johnny99]

Tässä se on.

Sama.

[Kaihlamo]

Onkos Kaihlamolta tulossa kommenttia:)

Rukkanen jo aika hyvin asiasta kirjoitti. Aika väsynyttä provon tynkää muutenkin Mersaultilta, joten en kokenut siinä olleen mitään vastaamisen arvoista.

[Mersault]

Rukkanen jo aika hyvin asiasta kirjoitti. Aika väsynyttä provon tynkää muutenkin Mersaultilta, joten en kokenut siinä olleen mitään vastaamisen arvoista.

Jokainen ymmärtää asiat omien lähtökohtien muokkaaman maailmankatsomuksena kautta, mutta strukturalistinen vastakohtapariajattelu, jossa putkinäköisesti omassa erinomaisuudessa piehtaroiden tuijotetaan omaan napaan ja kuvitellaan, että maailmankaikkeus, auringosta puhumattakaan, pyörii oman navan ympärillä, saa aikaan ainoastaan tuohoa jokaisella inhimillisen kulttuurin osa-alueella. Jokainen saa toki tehdä asiat miten itse lystää, mutta kannattaa kuitenkin miettiä, että onko oma tapa toimia ainoa oikea ja välillä kyseenalaistaa omat ortodoksioiksi muuttuneet toimintatavat. Toiset ymmärtävät, että liikkeen loputon leikki asiassa kuin asiassa pitää rattaat pyörimässä, mutta aina löytyy niitä, jotka uskovat keksineensä viisasten kiven ja norsunluutorninsa korkeudesta julistavat omaa erinomaisuuttaan ja ivallisen ylimielisesti mystifioivat norsunluutornin rakenteita vääjäämättä murentavia toimintatapoja, joita vääräuskoiset pahuuden enkelit oikeauskoisten korviin kuiskivat.

Ehkäpä tämän raportin keskeinen sanoma on, että asioista voi olla, saa olla ja pitää olla eri mieltä. Se miten tämän tiedon taas ottaa vastaan, on vastaanottajassa. Toiset vertailevat asioita omaan toimintaansa ja miettivät, että miksi joku toinen toimii eri tavalla kuin me, mutta joukosta aina löytyy myös niitä jotka ivallisesti nauravat toisten idioottimaiselle toiminnalle ymmärtämättä sitä, että nauru ja ivallisuus on naurajassa eikä naurun kohteessa.

[rukkanen]

Jokainen ymmärtää asiat omien lähtökohtien muokkaaman maailmankatsomuksena kautta, mutta strukturalistinen vastakohtapariajattelu, jossa putkinäköisesti omassa erinomaisuudessa piehtaroiden tuijotetaan omaan napaan ja kuvitellaan, että maailmankaikkeus, auringosta puhumattakaan, pyörii oman navan ympärillä, saa aikaan ainoastaan tuohoa jokaisella inhimillisen kulttuurin osa-alueella. Jokainen saa toki tehdä asiat miten itse lystää, mutta kannattaa kuitenkin miettiä, että onko oma tapa toimia ainoa oikea ja välillä kyseenalaistaa omat ortodoksioiksi muuttuneet toimintatavat. Toiset ymmärtävät, että liikkeen loputon leikki asiassa kuin asiassa pitää rattaat pyörimässä, mutta aina löytyy niitä, jotka uskovat keksineensä viisasten kiven ja norsunluutorninsa korkeudesta julistavat omaa erinomaisuuttaan ja ivallisen ylimielisesti mystifioivat norsunluutornin rakenteita vääjäämättä murentavia toimintatapoja, joita vääräuskoiset pahuuden enkelit oikeauskoisten korviin kuiskivat.

Ehkäpä tämän raportin keskeinen sanoma on, että asioista voi olla, saa olla ja pitää olla eri mieltä. Se miten tämän tiedon taas ottaa vastaan, on vastaanottajassa. Toiset vertailevat asioita omaan toimintaansa ja miettivät, että miksi joku toinen toimii eri tavalla kuin me, mutta joukosta aina löytyy myös niitä jotka ivallisesti nauravat toisten idioottimaiselle toiminnalle ymmärtämättä sitä, että nauru ja ivallisuus on naurajassa eikä naurun kohteessa.

Omalta osaltani en koe, että pitäisin omaa tapaani toimia ainoana oikeana. Joka treenin jälkeen tulee pohdittua – jos ei tietoisesti, niin ainakin alitajunnan tasolla – sitä, mikä toimi hyvin ja mitä pitäisi ehkä tarkistaa jotenkin. Tietenkään sitä, minkä on hyväksi havainnut ja mikä edelleen toimii, ei itsetarkoituksellisesti lähdetä muuttamaan. Vaikka ohjastettavana on 06-syntyneet, niin olen silloin tällöin sopivan tilaisuuden sattuessa (kun pelissä on esimerkiksi tullut hyvä ja selkeästi harkitusti tehty syöttö) käsitellyt myös syöttämistä. Kyllä jotkut tuon ikäisistäkin ovat jo jonkin verran perillä siitä, mistä syöttämisessä taktisena elementtinä on kyse. Mutta tarkoitus ei ole tuputtaa asiaa tuutin täydeltä, vaan lähinnä jättää pieniä muistijälkiä, jotka sitten voivat pelaajien ajatuksissa hautua, kunnes aika on kypsä ottaa asia teho-opiskelun kohteeksi. Eli tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen kuin kirjoitustesi perusteella – olipa virhetulkintasi sitten tahallista tai tahatonta – sen koet.

Ja mitä tulee ivalliseen nauramiseen, niin kyllä tässä ravintolassa toimii ihan sama lainalaisuus kuin muissakin. Sitä saa mitä tilaa.

[Tapioinen]

Omalta osaltani en koe, että pitäisin omaa tapaani toimia ainoana oikeana. Joka treenin jälkeen tulee pohdittua – jos ei tietoisesti, niin ainakin alitajunnan tasolla – sitä, mikä toimi hyvin ja mitä pitäisi ehkä tarkistaa jotenkin. Tietenkään sitä, minkä on hyväksi havainnut ja mikä edelleen toimii, ei itsetarkoituksellisesti lähdetä muuttamaan. Vaikka ohjastettavana on 06-syntyneet, niin olen silloin tällöin sopivan tilaisuuden sattuessa (kun pelissä on esimerkiksi tullut hyvä ja selkeästi harkitusti tehty syöttö) käsitellyt myös syöttämistä. Kyllä jotkut tuon ikäisistäkin ovat jo jonkin verran perillä siitä, mistä syöttämisessä taktisena elementtinä on kyse. Mutta tarkoitus ei ole tuputtaa asiaa tuutin täydeltä, vaan lähinnä jättää pieniä muistijälkiä, jotka sitten voivat pelaajien ajatuksissa hautua, kunnes aika on kypsä ottaa asia teho-opiskelun kohteeksi. Eli tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen kuin kirjoitustesi perusteella – olipa virhetulkintasi sitten tahallista tai tahatonta – sen koet.

Ja mitä tulee ivalliseen nauramiseen, niin kyllä tässä ravintolassa toimii ihan sama lainalaisuus kuin muissakin. Sitä saa mitä tilaa.

Saatat toimia oikein, jopa lähellä maximia.

Se mikä kuitenkin loppupeleissä ratkaisee on miten KOKO KENTTÄ toimii, ja  miten sen toimita saadaan pidettyä ajan tasalla. Toisin sanoen valmennukselliset opit (parhaat mallit) pitäisi tietyllä tavalla standardoida ja viedä läpi KOKO KENTÄN. Ja toki olla valmiina päivittämään näitä oppeja.

Tämä ratkaisee isossa kuvassa suomalaisen jalkapallon kehityksen. Ei se, että jossain yksittäisessä nurkassa homma saattaa toimia 95%:lla tasolla.