Ja kun topparit oli telakalla tai pelikiellossa niin siinä mielessä ymmärrän hyvin topparina peluuttamisen.
Edes Kurikassa ei yllätytty, että se tulee mahdollisesti kostautumaan, kun kauteen lähdetään aivan liian ohuella topparimiehistöllä. Tuolla kerjättiin alun alkaenkin vain verta nenästä, mutta jostain syystä tätä ei nähty kovinkaan suurena uhkakuvana.
Tosin, tuolloin kesällä tuon ongelman olisi voinut ratkaista myös siten, että Kujala olisi pudotettu toppariksi ja annettu esim. Koljoselle peliaikaa keskikentällä. Kyllä minä olisin tuota pitänyt viisampaana ratkaisuna (ja pidin silloinkin, joten ei tämä ole mitään pelkästään jälkikäteen pyörittelyä) kuin että toppariksi pudotetaan mies hyökkäyksestä, joka on kaiken lisäksi yksin vastanut koko kauden tehoista, jota sitten hankittiin korvaamaan uusi pelaaja - Pelvas. Ja kuten Kiima-Ahokin tuossa viittasi, Pelvas ei itsekään ole pelaaja, joka luo itselleen paikkoja jne. josta Peksa nyt Viikkosavossa Iljaa kritisoi. Hassua.
Tuo on minusta aika outoa, ei kai sen Pelvaksen hankkimisen pitäisi mitenkään liittyä Iljan topparina peluuttamiseen. Ei mulla ainakaan kesällä tullut mieleenkään että Pelvas hankittiin siksi että Ilja saataisiin toppariksi.
Toki koitin itsekin itselleni uskotella sitä, että Pelvaasta kaavailtiin vain supersubia Niiralan kunkulle. Todellisuudessa kuitenkin näin tässä hankinnassa selkeitä uhkakuvia, joka Peksan tuntien tulisi vain ja ainoastaan sekoittamaan pakettia entisestään.
* * *
Pekonen vaikuttaa silmiini hyvin lyhytkatseiselta valmentajalta, jonka mielipiteet muuttuvat liikaa pienistäkin asioista. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Yksi on juuri tuo, että Ilja oli hänen mukaansa ollut parissa pelissä vaaraton, joten pitihän sitä tilalle hankkia uutta miestä, joka kuitenkin passitettiin takaisin lähes samalla ovenavauksella, kun homma ei yllättäen lähtenytkään heti toimimaan. Pelijärjestelmän kanssakin oli kauden aikana säätämistä; ensin aloitettiin 4-2-3-1:llä, sitten tuli melko pian 4-1-4-1, joka toimi ihan hyvin, kunnes sitten tuli pari peliä, joiden myötä tuo joutui kokonaan romukoppaan, koska keskikentälle Pekosen mielestä jäi liikaa tilaa, kun vastustaja teki vastaiskuista pari maalia. Ihan kuin ongelma johtuisi ryhmityksestä itsestään. Pienellä taktisella viilauksella homman olisi voinut ratkaista, mutta tuuliviiri-Esalle helpompaa oli unohtaa tuo ryhmistys. Siirryttiin siis takaisin 4-2-3-1:een, joka satunnaisesti muutettiin puhtaaksi 4-4-2:ksi, jonka myötä taktiikkana oli vain ja ainoastaan persroiskiminen. Tuo perseilyhän meinasi maksaa Suomen Cupin finaalipaikankin, kunnes Peksa lopulta tajusi vaihtaa sen toisen jakson puolivälissä 4-2-3-1:ksi, jonka myötä kauden huumorijengi JJK kaatui hikisesti tuossa välierässä.
Tuossa vain pari esimerkkiä. Tuollainen jatkuva vaihtelu lähes asian kuin asian suhteen on ihan perseestä, joka kertoo vain siitä, ettei valmentajalla ole hajuakaan, mitä pitäisi tehdä. Testataan vähän kaikkea jos jokin sattuisi toimimaan ja jos ei heti toimi, koitetaan taas jotain uutta tai sitten palataan vanhaan toivoen parasta.
Kyllä minun käy kuitenkin Pekosta sääliksi. Mies on tehnyt paljon hyvääkin KuPSille, joten olisi ehdottomasti ansainnut kunniakkaaman lopetuksen. Nyt sellaista ei ole kuitenkaan näköpiirissä, eikä minulla ole minkäänlaista luottoa, että hän saisi homman ensi kaudeksi muuttumaan. Siksi tässä on jo tovi jos toinenkin tullut oltua samoilla linjoilla Kettulanlahden pukukoppirakennuksen kanssa. Kädet ristiin, että Esa nyt älyäisi itsekin tilanteen ja irtisanoutuisi - Ari kun sitä ei selvästikään tajua.
