Taktiikka- ja pelitapakeskusteluotsikko

[Tunnelointimikroskooppi]

Guardiola palasi nyt selkeästi 4-1-4-1/4-3-3:een. Lahm pelasi keskikentän pohjimmaisena sekä Schweini ja Kroos tämän yläpuolella.

Pep halusi selvästi panostaa syöttöpeliin jättämällä mukanajuoksentelija Mullerin penkille. Nyt keskustassa ollut kolmikko on pallosta huolta pitämisessä erittäin kovaa luokkaa, ja he syöttivätkin yhteensä ihan kunnioitettavasti reilusti yli kaksi ja puoli sataa kertaa.



Bayernilta välillä molemmat pakit leikkasivat pallollisessa vaiheessa jopa samanaikaisesti sisään ikään kuin keskikentän keskustan pelaajiksi, kun taas tuolloin laiturit pitivät leveyden. Välillä taas laituri tuli sisään ja pakki oli leveällä. Idea oli kuitenkin nähdäkseni se, että aina toinen laidan pelaajista oli leveällä ja toinen sisässä, jolloin peliä avaavan kolmikon yläpuolella oli neljä syöttövaihtoehtoa keskustassa. Näin Schalke pakotettiin puolustamaan kapealla, ja sen jälkeen vain heiteltiin ristipalloja laitoihin, millä saatiin lähes "vapaalippu" hyökkäyskolmannekselle pallon kanssa.

Varsinkin ottelun alussa Alaba hyökkäsi nähdäkseni pakeista selvästi aktiivisemmin. Näin Rafinha tuli usein painottomalta puolelta keskemmälle, mutta samalla hän pystyi sijoittumaan niin sanotusti pelin alle ja olemaan hyvin sijoittunut ajatellen puolustusvalmiutta vastaiskuissa.

Kaikki kolme ensimmäistä maalia luotiinkin vasemman laidan kautta. Kouluesimerkki oli kolmas maali, jossa Schweini vapautti Alaban vasemmalta laidalta ja keskemmältä boksiin leikannut Ribery laittoi matalan keskityksen sisään.

Ensimmäinen maalihan tuli kulmasta, jossa Höwedes hukkasi Schweinin miesvartioinnistaan ja Uchida suoritti erittäin vahvasti takatolppamiehenä. "" Sinänsä oli ihan mielenkiintoista, että kun Bayern loi lyhyen kulman uhan, juuri Uchida meni lipulle, jolloin tolppamiestä ei siis ollut.

[SirL]

Bayernilta välillä molemmat pakit leikkasivat pallollisessa vaiheessa jopa samanaikaisesti sisään ikään kuin keskikentän keskustan pelaajiksi, kun taas tuolloin laiturit pitivät leveyden. Välillä taas laituri tuli sisään ja pakki oli leveällä. Idea oli kuitenkin nähdäkseni se, että aina toinen laidan pelaajista oli leveällä ja toinen sisässä, jolloin peliä avaavan kolmikon yläpuolella oli neljä syöttövaihtoehtoa keskustassa. Näin Schalke pakotettiin puolustamaan kapealla, ja sen jälkeen vain heiteltiin ristipalloja laitoihin, millä saatiin lähes "vapaalippu" hyökkäyskolmannekselle pallon kanssa.

Varsinkin ottelun alussa Alaba hyökkäsi nähdäkseni pakeista selvästi aktiivisemmin. Näin Rafinha tuli usein painottomalta puolelta keskemmälle, mutta samalla hän pystyi sijoittumaan niin sanotusti pelin alle ja olemaan hyvin sijoittunut ajatellen puolustusvalmiutta vastaiskuissa.

En katsonut matsia, mutta Pep tosiaan peluuttaa systeemistä riippumatta aina vähintään neljää pelaajaa keskikentän keskustassa pelin rakenteluvaiheessa.

Juuri näin. Müllerilta vietiin eilen 7 kertaa pallo jalasta, ei riitä taito pelaamaan ahtaassa tilassa tikitakaa vaarallisella alueella kenttää, mistä kääntyi sitten pahoja vastahyökkäyksiä, kun pallonmenetyksen jälkeinen prässikään ei toiminut. Tuo on aivan liikaa keskikentän keskustassa pelaavalle pelaajalle, eikä pelannut edes kun ainoastaan 70 minuuttia. Lahm pisti myös pari hasardisyöttöä keskikentän pohjalla pelatessaan.

Pepin peliajatukseen kuuluu aina systeemistä riippumatta, että keskikentän keskustassa on hyökkäyksen rakenteluvaiheessa vähintään neljä pelaajaa. Systeemi vaihtelee, mutta tämä sääntö pätee lähes poikkeuksetta.

Keskikentällä Pep peluuttaa lähtökohtaisesti aina kolmea pelaajaa, yksi näistä pohjalla ja kaksi vähän ylempänä, mutta se säännön neljäs pelaaja vaihtelee systeemin mukaan. Se voi olla valeysi (Messi, Götze), se voi olla toinen laitahyökkääjä (Iniesta, Ribery) tai se voi olla laitapakki, kuten eilen. Tällöin siis molemmat laitahyökkääjät (Ribery, Robben) pitivät leveyden olemalla rakenteluvaiheessa sivurajoilla, Mandzukic piti syvyyden olemalla vastustajan puolustuslinjassa kiinni, jolloin laitapakki (etenkin Alaba) kavensi keskikentän keskustaan neljänneksi pelaajaksi.

Koko peliajatus pohjautuu siis pallonhallintaan, ja sen toteuttaminen vaatii keskikentän keskustaan vähintään 4 pelaajaa (Barcelonalla ollut joskus jopa 5...) sekä että etenkin näiden neljän taito riittää toteuttamaan sitä tikitakaa ahtaassa tilassa ilman pallonmenetyksiä. Tästä taitovajeesta syntyi eilenkin ne suurimmat ongelmat, kun Chelsea pääsi riistoihin keskialueella vaarallisissa kohdissa ja pelasi heti etenkin Alaban jättämään tilaan, kun tämä oli systeemin mukaan kaukana omalta tontiltaan.

Tuo on ihan mielenkiintoinen ratkaisu tuoda neljänneksi pelaajaksi se painottoman laidan laitapakki.

Ei se tietenkään mitenkään Pepin oma maata mullistava taktinen ratkaisu ole, vaikkakin aika harvinainen nykyään eurooppalaisessa futiksessa. Cruyffin Ajax (sekä Van Gaalin Ajax Litin aikaan) sekä Barcelona pelasivat samalla tavalla 4-3-3/3-4-3(timantti)-systeemillä, samoin vaikkapa Bielsan Argentiina 2006 MM-kisoissa, jolloin Sorin pelasi laitapakkia ja keskikentän timantin vasenta laitaa. Etelä-Amerikassa tuollaisia systeemejä nykyään useamminkin näkee ja esimerkiksi Chilen maajoukkue on pelannut 3-4-3(timantti)-systeemillä ja Mauricio Isla oikella tuota timantin laitaa ja oikeaa laitapakkia.

[Tunnelointimikroskooppi]

Tokihan perinteisessä Ajax-systeemissä keskikentälle nousi nimenomaan nelospaikka eli nouseva toppari, mitä paikkaa pelasivat van Gaalin joukkueessa lähinnä Rijkaard ja Frank de Boer.

Olikohan tarkoituksesi viitata Bielsan Argentiinaan 2002 vai Pekermanin Argentiinaan 2006?

[SirL]

Tokihan perinteisessä Ajax-systeemissä keskikentälle nousi nimenomaan nelospaikka eli nouseva toppari, mitä paikkaa pelasivat van Gaalin joukkueessa lähinnä Rijkaard ja Frank de Boer.

Ei, kyllä nelospaikka oli keskikentän pohjapelaaja Van Gaalin 3-3-1-3-systeemissä, eikä toppari.

Yleisin kokoonpano oli siis:


                            Kluivert

Overmars                                              Finidi
                           Litmanen

              Davids                    Seedorf
                            Rijkaard

   
           F. De Boer     Blind       Reiziger

                         Van der Sar

Laitojen puolustaminen syvältä puolustettaessa, eli kuinka se neljän linja muodostettiin, sitten vaihteli. Yleisimmin Rijkaard putosi keskikentältä toppariksi Blindin ja painollisen laidan laitatopparin väliin, mutta usein se puolustuslinjaan pudonnut pelaaja oli nimenomaan keskikentän timantin laita, etenkin silloin kun Rijkaard ei pelannut.

Esimerkkinä vaikkapa UCL 1995/1996 Real Madrid - Ajax 0-2:

Kokoonpano:


                             Kluivert

Overmars                                                Finidi
                            Litmanen

                Musampa             R. De Boer
                         
                             Davids

           Bogarde        Blind           Reiziger

                          Van der Sar

Olikohan tarkoituksesi viitata Bielsan Argentiinaan 2002 vai Pekermanin Argentiinaan 2006?

Pekermanin Argentiinasta nimenomaan puhuin, vaikka todennäköisesti myös Bielsan Argentiina ja Chile on pelannut samankaltaisella tavalla Bielsan 3-3-1-3-systeemissä.

[Tunnelointimikroskooppi]

Ihan mielenkiintoinen tilanne oli tuossa Interin kulmamaalissa eilen Violaa vastaan.



Valero pelasi siis tilanteessa takatolppamiehenä.



Fiorentinan maalivahti Neto lähtee hakemaan palloa kauempaa pelaten kuitenkin itsensä ulos. Näin ollen Valero päättää jäädä maaliviivalle "tuuraamaan" tätä.

Kun maalivahti on ylhäällä, paitsiolinja kulkeekin tietysti toiseksi alimman eikä alimman puolustajan kohdalla. Näin Cambiasso ja kaksi muuta Interin pelaajaa ovat tässä vaiheessa paitsioasemassa.



Veskari lähtee tietysti nopeasti palaamaan paikalleen, jolloin paitsiolinja kulkeekin taas Valeron mukana. Borja lähteekin nostamaan, mutta hän tekee sen auttamatta myöhässä, jolloin Cambiasso on "onside" ja pääsee tekemään maalin.

Mikä on sitten tämän tarinan opetus? Mene ja tiedä.

Tuossahan perseiltiin oikein urakalla ihan lähtien siitä, että veska kävi vetämässä hudit pallosta. Kuitenkin tuollaisen flipperipallon syntyessä ei ole myöskään kovin vaikeaa yleensä jättää maalivahdin alueella olevia pelaajia paitsioon. Tässä tullaan taas siihen, että esimerkiksi tuossa tilanteessa Campagnaron mahdollisuus saada vaarallinen yritys maalia kohti oli suunnilleen nolla, mutta tuollainen jatkopallotilanne taas on hyvinkin todennäköinen.

[Tunnelointimikroskooppi]

Näiden keskustelujen vakioaiheisiin kuuluvat erilaiset "formaattiväännöt", joissa useimmiten on käsitelty kolmeen toppariin ja wingbackeihin pohjautuvien systeemien sopivuutta erilaisia neljän puolustuslinjan systeemejä vastaan. Esiin on nostettu useita pointteja, ja keväällähän saatiin varsinkin Bayernin ja Juven kohdatessa vähän lihaakin luiden ympärille.



Juventuksen ja Milanin kohtaamisessa kotijoukkue lähti otteluun totutusti ryhmityksellä 3-5-2 ja vierasjoukkue 4-3-1-2. Milan hallitsi avausjaksolla palloa peräti 62 prosenttisesti. Pirlo pelasi 19 syöttöä, kun taas de Jong ja Montolivo syöttivät 43 ja 41 kertaa. Yksi syy siihen, että Milanin oli helppo pallotella alakerrassa, oli se, että 3-5-2:ssa ei ole luontaisia pelaajia - eli laitureita - prässäämään vastustajan pakkeja. Näin Milanin pakit olivat yleensä aina pelattavissa, ja näiden tullessa pallolliseksi Juven wingbackit lähtivät suht pitkältä takamatkalta ylemmäs prässäämään näitä, jolloin näillä oli hyvinkin aikaa rauhallisesti katsella sopiva syöttö.

Montolivo pelasi pallottomassa vaiheessa keskikentän ylimmäisenä eli Pirloa vastaan, mutta pallollisessa vaiheessa hän putosi yleensä alemmas de Jongin rinnalle peliä tekemään. Juven keskikentän kolmikko pelasi suht tiiviinä alhaalla, joten Montolivolle jäi myös kosolti tilaa ja aikaa syötellä palloa, vaikkakin Milanilla oli vaikeuksia päästä eteenpäin. Mene ja tiedä sitten, kuinka paljon tämä johtui siitä, että Allegri halusi vain kontrolloida peliä, ja kuinka paljon siitä, ettei tikitakaaminen oikein vain Nocerinon ja Muntarin kanssa luonnistu. Milanille myös maksoi pari maalia se, kun se menetteli palloa vaarallisissa paikoissa. Sekä Pirlon vaparimaaliin johtanut rike että Giovincon maali lähtivät tilanteista, kun Montolivo ei saanut oikean topparin Zapatan syöttöä kunnolla haltuun.

Keväällä Juven ja Bayernin toisessa kohtaamisessa Torinossa tuleva CL-mestari oli varsinkin avausjaksolla vaikeuksissa. Juve pyrki prässäämään aggressiivisesti, mikä teki esimerkiksi Schweinin elämästä hankalaa. Toisella jaksolla sitten ottelun kiihko laski, Bastikin pääsi peliin mukaan ja Bayern ratkaisi otteluparin lopullisesti. Tuolloinkin kuitenkin yksi Juven prässin tehokkuuden ongelma oli se, että Bayern pääsi rauhoittamaan peliä Lahmin ja Alaban kautta, koska nämä olivat varsin vapaina.

[Tunnelointimikroskooppi]

Mistäköhän syystä muiden suosikkiformaatti 4-2-3-1 on edelleen liki täydellisessä paitsiossa Serie A:n kärkipäässä?

Täällähän on toki ennenkin ollut juttua Italian "toisinajattelusta" ryhmitysten suhteen. Saapasmaassa panostetaan mielellään keskisektoriin yksien laitapelaajien muodostelmilla tyyliin 3-5-2, 3-5-1-1, 4-3-1-2 tai 4-3-2-1, eivätkä laiturit ole oikein ikinä olleet siellä sitä kuuminta hottia.

Kuitenkin taas 4-3-3 on varsin yleinen formaatti Serie A:ssa. Tälläkin kaudella sitä ovat käyttäneet ainakin Roma, Fiorentina, Milan ja Lazio sekä aiemmin muun muassa Conten Juve. Italiassa on lisäksi aina osattu rakastaa kymppipaikan pelaajia.

Miksi siis Italiassa pitää lähes aina olla tuo keskikentän kolmio niin päin, että siinä on yksi pelaaja pohjalla ja kaksi tämän yläpuolella tai sivuilla? Kymppipaikan pelaajan taaksekin siis tungetaan yleensä tuo kolmio tyyliin 3-5-1-1 tai 4-3-1-2. Onko sitten regista-tyylisten pelaajien merkitys niin suuri? Kuitenkin muualla "pohjarakentaja" pelaa usein toisena pohjakaksikosta 4-2-3-1:ssä.

Ainoa selkeä poikkeus kärkiseuroista on tietysti Napoli. Se on kuitenkin ihan oma lukunsa tässä suhteessa, koska Benitezin Valencia aikanaan lähes lanseerasi 4-2-3-1:n huipputasolle.

[Tunnelointimikroskooppi]

Vilkkaalle keskustelulle ""

Miksi siis Italiassa pitää lähes aina olla tuo keskikentän kolmio niin päin, että siinä on yksi pelaaja pohjalla ja kaksi tämän yläpuolella tai sivuilla?

Kahden tällaisen kolmion, tyyliin 4-3-3 tai 3-5-2, kohdatessa ne ylemmät kaksikot pelaavat usein pääasiassa vastakkain, jolloin molemmat pohjapelaajat jäävät vapaiksi pelaajiksi, koska heille ei näistä ryhmityksistä löydy luonnolista prässääjää. Jotkut sitten toki pudottavat hyökkääjänsä pohjapelaajaa häiritsemään. Nykyään näkee sitäkin, että pohjapelaaja lähtee keskeltä prässäämään toista pohjapelaajaa peräti ylemmän kaksikon yläpuolelle, mistä esimerkiksi ZM on monesti kirjoittanut.



Velhomainen taktikko Magic Montella kykenee vaihtelemaan joukkueensa ryhmitystä vastustajan mukaan. Juvea vastaan hän käytti muodostelmaa 3-5-1-1 peilaten vierasjoukkuetta ja saaden 3-v-2-tilanteen alakertaan Teveziä ja Llorentea vastaan. Laidoilta vahvaa Napolin 4-2-3-1:tä vastaan Montella käytti tuttua 4-3-3:a.

Milan puolestaan pelasi ryhmityksellä 4-3-3. Pikkulentsikka myös tiesi, että Milanin laiturit Birsa ja Kaka liikkuvat erittäin keskelle. Montella päätyikin nyt muodostelmaan 4-3-1-2, jolla hän sai keskikentälle kolmikon laittamaan "kymppitaskun" tukkoon ja lisäksi keskikentän keskustaan yhden ylimääräisen miehen eli Valeron kymppipaikalle prässäämään ylemmäs kenttää.



Tässä de Jong on noussut keskikentän pohjalta prässäämään vastustajan keskikentän pohjaa Ambrosinia. Tämä ei kuitenkaan toistunut mitenkään usein, eikä Allegri sitä varmaan halunnutkaan, vaan sen sijaan Balotellin oli tarkoitus pudota vähän pohjapelaajaa paimentamaan. Toisaalta sentteriä ei kuitenkaan yleensä haluta pudottaa liian alas.



Tässä sitten Milan on ryhmittynyt 4-3-3/4-5-1-puolustusmuotoonsa, joten kukaan ei prässää Ambrosinia vaan tämä saa vapaan syötön. Syöttö löysi Matosin, jota Muntari rikkoi, mitä seuranneesta vaparista Vargas teki 0-1.



Fiorentinan ryhmityksessä sen sijaan oli luontainen prässääjä pohjapelaaja de Jongille eli kymppipaikan Valero. Toisella jaksolla Valero kävi nähdäkseni varsin usein prässäämässä Montolivoa, joka yritti tehdä Milanin peliä alempaa, koska hän ainoana heidän keskikentältään siihen kykenee.

Ensimmäisenä varsinaisena vaihtona (Ambrosinin pakkovaihdon jälkeen) Vincenzon taikurihatusta nousi tällä kertaa laituri Joaquinin ottaminen hyökkäyskaksikon oikeaksi osapuoleksi. Tämä pääsi sitten oikealla laidalla haastamaan puolustajan 1-v-1 ja keskittämään, ja Valero kävi kymppipaikaltaan boksissa laittamassa taululle loppunumerot 0-2.

[Ricardo Leite]

Miksi siis Italiassa pitää lähes aina olla tuo keskikentän kolmio niin päin, että siinä on yksi pelaaja pohjalla ja kaksi tämän yläpuolella tai sivuilla?

Vastasit tavallaan itsellesi. Yhdellä keskikentän pohjapelaajalla pyritään eliminoimaan kymppitaskuun pelaaminen ja helpottamaan keskikolmanneksen leveyden puolustamista. Kääntämällä kolmion toisin päin kymppitaskun varmistaminen ei olisi yhtä selkeää ja toisaalta keskikolmanneksen leveyden puolustaminen vaikeutuisi.

Etenkin kolmen topparin systeemillä pelaavan vastustajan alempaa vauhtiin lähtevien wingbackien puolustamiseen 4-2-3-1 soveltuu kovin huonosti, sillä mikäli keskusta halutaan pitää tiiviinä ja kymppitasku tukossa on ryhmitys äärimmäisen haavoittuva puolenvaihdolle ja vapaasti kiihdyttämään pääseville wingbackeille.

Tilanteenvaihtojen näkökulmasta kolmion ollessa 1-2 on varsinkin painoton laita taas vapautettu paremmin pitämään leveyden, mikä antaa suuren hyödyn positiivisen tilanteenvaihdon näkökulmasta mahdollisten syöttösuuntien kulman laajetessa ja vastustajan joutuessa puolustamaan näille negatiivisen tilanteenvaihdon jälkeen leveämmällä.

[Kuntsi Calcio]

Oisko Tunnelointimikroskooppilla tai muilla mitään analyysia Roman uuden koutsin kuvioista? Aikamoisessa lennossa Roma tuntuu olevan ranskalaisen opeissa.

[SirL]

Rickardo Leitelta ihan hyviä pointteja.

Voisin lisätä kuitenkin vielä pelaajatyypit. En itse edes laske tyypillisiä kymppipaikan pelaajia keskikentän keskustan pelaajiksi, ja esimerkiksi Italiassakin trequartista taidetaan luokitella hyökkääjäksi. Ei joku Özil, Silva, Mata ym. sovellu kunnolla vaikka 3-5-2-systeemiin keskikentän keskustan kolmikkoon puhumattakaan että voisivat pelata kahden miehen keskikentän keskustassa. Italiassa tosiaan keskikentän keskiakselilla on erittäin korostunut rooli ja usea joukkue peluuttaa ja on pitkään peluuttanut ainakin kolmea keskikentän keskustan pelaajaa. Tämän lisäksi jotkin myös kymppipaikaa, mutta kahdella keskikentän keskustan pelaajalla + kymppipaikalla harvemmin pelataan. Tyypillisessä italialaisessa 4-4-2-systeemissäkin usein vähintään toinen laituri on hyvin keskustapainotteinen pelaaja tyyliin Mauro Camoranesi ja keskikentän neljän linja pelaa kapealla.

[Horselover Fat]

Velhomainen taktikko Magic Montella kykenee vaihtelemaan joukkueensa ryhmitystä vastustajan mukaan. Juvea vastaan hän käytti muodostelmaa 3-5-1-1 peilaten vierasjoukkuetta ja saaden 3-v-2-tilanteen alakertaan Teveziä ja Llorentea vastaan.

Vähän huono esimerkki, koska Viola pelasi päin helvettiä tuolla aloitusryhmityksellä, ja Aquilani Joaquin ja 4-3-3 aloittivat raiskajaiset.

[Tunnelointimikroskooppi]

Kyllähän Ricky siinä ansiokkaasti selvitti, miten tuollainen kolmio on vahvempi puolustussuuntaan, missä nyt ei tosin mitään mystistä ole. Voihan sen ajatella ihan niinkin, että peluuttamalla kahta laituria ja kymppiä (sekä ysiä) kentälle tulee neljä varsin hyökkäävää pelaajatyyppiä, mikä ei välttämättä sovi italialaiseen puolustusajatteluun.

Tuosta voi vain toisaalta saada vähän sellaisen mielikuvan, ettei 4-2-3-1:llä voisi pärjätä lainkaan. Kuitenkin kun katselee luetteloja viime vuosilta CL-finalisteista ja muiden top4-liigojen mestareista (poikkeuksena Barcan 4-3-3), voi tulla vähän erilaiseen johtopäätökseen. Ei ole "heikko kymppitaskun ja keskikentän leveyden puolustaminen" ollut mikään menestyksen este - vaikka melkein kaikilla vastustajillakin on ollut se kymppi ja vielä sisään leikkaavat laiturit.

Ei tuo siis mitenkään sellaisenaan selitä sitä, että Italian pitäisi olla joku oma planeettansa tässä suhteessa, vaikka toki ymmärränkin heidän valkkujensa ajattelutavan. Kyllä Benitezin 4-2-3-1 ainakin tuntuu tekevän calciossakin ihan hyvää tulosta.

Onkin ihan mielenkiintoista, että Serie A:n kärjessä porskuttaa tällä hetkellä kaksi ulkomaalaista valmentajaa. Tuskin onkaan sattumaa, että Roman ja Napolin voitaneen sanoa pelaavan sarjan kärkijoukkueista selkeintä laitahyökkääjäpeliä. Mahtaako tällä olla joku yhteys pärjäämiseen?

[Heiska]

Onkin ihan mielenkiintoista, että Serie A:n kärjessä porskuttaa tällä hetkellä kaksi ulkomaalaista valmentajaa. Tuskin onkaan sattumaa, että Roman ja Napolin voitaneen sanoa pelaavan sarjan kärkijoukkueista selkeintä laitahyökkääjäpeliä. Mahtaako tällä olla joku yhteys pärjäämiseen?

Jännästi se rajanveto tässä menee maalieron kohdalla siihen ensimmäiseen italialaiseen. Ja katsotaan nyt ihan rauhassa. Mourinhoa lukuun ottamatta italialaisvalmentaja on voittanut Serie A:n viimeiset 13 kautta. Ja Mourinhonkaan suurin vahvuus ei taida olla italialaisettomuus, vaan se, että hän on Mourinho. Saattaa jopa olla se italialaistyylisin ei-italialaisista huippukoutseista.

[Ricardo Leite]

Voihan sen ajatella ihan niinkin, että peluuttamalla kahta laituria ja kymppiä (sekä ysiä) kentälle tulee neljä varsin hyökkäävää pelaajatyyppiä, mikä ei välttämättä sovi italialaiseen puolustusajatteluun.

Minkä lisäksi 4-2-3-1 on suosittu formaatti paperilla ja käytännössä ensisijaisesti siksi, että se taipuu suhteellisen nopeasti ja selkeästi tilanteenvaihdossa puolustusmuodostelmasta hyökkäysmuodostelmaan ja päinvastoin. Jos takerrutaan stereotypioihin niin nopeat tilanteenvaihdot ja pelin nopeatempoinen kiertokulku ei välttämättä ole italialaisille se ensisijainen ideaali.

Tuosta voi vain toisaalta saada vähän sellaisen mielikuvan, ettei 4-2-3-1:llä voisi pärjätä lainkaan. Kuitenkin kun katselee luetteloja viime vuosilta CL-finalisteista ja muiden top4-liigojen mestareista (poikkeuksena Barcan 4-3-3), voi tulla vähän erilaiseen johtopäätökseen. Ei ole "heikko kymppitaskun ja keskikentän leveyden puolustaminen" ollut mikään menestyksen este - vaikka melkein kaikilla vastustajillakin on ollut se kymppi ja vielä sisään leikkaavat laiturit.

Oudosti muodostettu mielikuva. Mutta siirrytään Italiasta ja Tunneloijan ansiokkaista detaljit paljastavista kuvista laajempaan katsantoon. Mikäli esimerkiksi Bayernin viime kauden lähtökohtaista kenttäryhmitystä voidaan pitää mitenkään 4-2-3-1 -numerosarjana, oli sen vahvuus esimerkiksi Barcaa nuijiessa juuri nopeassa tilanteenvaihdossa. Bayernia ei haitannut, että ryhmitys ei ollut omimmillaan menetyksen jälkeen leveyttä puolustaessa, sillä leveyteen Bayern juuri halusi Barcan päästää ja leveyteen Barca juuri ei halunnut nopeita hyökkäyksiä pelata.

Guardiolan siirtyessä Bayernin peräsimeen kolmio kääntyi ja pallonhallintapeli jyräsi tilanteenvaihdot prioriteeteissa. Ei sillä, etteikö Bayern toki kyennyt ja pyrkinyt hallitsemaan palloa tarvittaessa varsinkin Saksassa Heynckesin aikanakin.

Dortmund eli ja elää sekin nopeasta ja sujuvasta tilanteenvaihdosta. Niin myös Real.

Voidaanko siis alkaa vetää johtopäätöksiä siitä, että kolmion seisoessa kärjellään joukkue tahtoo ensisijaisesti pelata enemmän staattista ja kontrolloitua peliä? Sellaista, mikä vaatii ryhmitykseltä positiivisen tilanteenvaihdon jälkeen pinta-alan nopean maksimoimiseksi vähintään kaksi varmaa ja rauhoittavaa syöttöä omille toppareiden luodessa pinta-alaa syvälle ja leveälle. Tuolloin yksi keskikenttäpelaaja riittää näiden väliin ja vapauttaa siten yhden pelaajan lisää tekemään syöttösuunnan ylöspäin.

Voidaanko sanoa kolmion seisoessa kärki ylöspäin joukkueen pyrkivän ensisijaisesti nopeaan hyökkäysrytmiin positiivisen tilanteenvaihdon jälkeen, jolloin riiston jälkeen pyritään pelaamaan ensimmäinen tai viimeistään toinen syöttö vähintään yhden linjan läpi, jolloin virhemarginaali kasvaa ja toppareita suojaamaan tahdotaan kaksi pelaajaa? Enpä tiedä.

Yksittäisiä selityksiä sille, ettei Italiassa suosita 4-2-3-1 -ryhmitystä, on vaikea tarjota. Tukeuden siihen, että Italiassa pelataan yhä taajemmin kolmen linjalla ja kahdella wingbackilla, minkä puolustamiseen 4-2-3-1 on lähtökohtaisesti vähän kökkö.

Jalkapallokeskustelu kirjoittamalla on vähän passé ja perseestä.

[Tunnelointimikroskooppi]

Kyllähän tosiaan puhtaimmilla pallonhallintaseuroilla mallia Barca ja Ajax on 4-3-3 ihan standardina. Kolmion pitämisestä noin päin saadaan kuitenkin selkeitä etuja nimenomaan hitaampiin hyökkäyksiin. Esimerkiksi kolmiopeli akselilla pakki-laituri-"kymppi" on aina helposti muodostettavissa kummalta tahansa puolelta. Samoin toppari-toppari-syötön jälkeen on aina siellä omalla puolella syöttövaihtoehtona toinen "kympeistä".

Tässä pitää myös huomioida pelaajatyypit. Ricky mainitsikin jo saksalaiset joukkueet, joissa usein toisena pohjapelaajana on puolustusvahva kutonen. Viime kaudella sekä Heynckesin Bayern että Kloppin Dortmund käyttivät pelinavausmallia, jossa toinen pohjapelaajista putosi topparien välistä palloa hakemaan näiden ollessa tietysti Schweini ja Gundogan. Lienee selvää, että tällöin Martinez ja S. Bender eivät ole niitä kavereita, joita ensisijaisesti haetaan siitä ylempää syötöillä peliä rakennettaessa. Tuolloin kentällä on tavallaan yksi "turha" pelaaja, mikä ei ole omiaan pallonhallintapelin kannalta. CL-finaalissahan Schweinin syöttövaihtoehdot keskikentällä ylempänä olivat Martinez ja kymppipaikan Muller, eikä se peli auennutkaan, ennen kuin Dortmundin prässi lopahti viimeisellä puolituntisella. Jos ylempänä ovat pelattavissa Kroos ja Schweini, kuten Lahmilla nyt, tai vaikka Xavi ja Iniesta, se on vähe eri juttu.

Toisaalta taas nykyisin kymppipaikalla nähdään monesti nimenomaan hyvin vastahyökkäyksiin soveltuvia pelaajia, jotka pystyvät nopeisiin ja pitkiin kuljetuksiin pallon kanssa sekä antamaan laadukkaan ratkaisusyötön kovasta vauhdista. Esimerkeistä käyvät jälleen saksalaiset Götze ja Özil sekä vaikkapa Rooney.

Kun nyt päästiin keskustelussa niinkin yleiselle tasolle kuin 4-2-3-1:n ja 4-3-3:n eroihin, niin otetaan mukaan vielä prässipelaaminen. Nimittäin 4-2-3-1 soveltuu hyvin ylhäältä prässäämiseen sikäli, että ysi ja kymppi voivat pelata rinnakkain taivuttaen ryhmityksen puolustusmuotoon 4-4-2, mikä taas mahdollistaa topparien prässäämisen 2-v-2. Tästä löytyy juttua tästäkin otsikosta. Kuitenkin ehkäpä maineikkain prässijoukkue Barca pelaa nimenomaan 4-3-3:lla.

[Ricardo Leite]

Kun nyt päästiin keskustelussa niinkin yleiselle tasolle kuin 4-2-3-1:n ja 4-3-3:n eroihin, niin otetaan mukaan vielä prässipelaaminen. Nimittäin 4-2-3-1 soveltuu hyvin ylhäältä prässäämiseen sikäli, että ysi ja kymppi voivat pelata rinnakkain taivuttaen ryhmityksen puolustusmuotoon 4-4-2, mikä taas mahdollistaa topparien prässäämisen 2-v-2. Tästä löytyy juttua tästäkin otsikosta. Kuitenkin ehkäpä maineikkain prässijoukkue Barca pelaa nimenomaan 4-3-3:lla.

Barcan "prässääminen" tähtää pallonhallintavaiheen jälkeisen menetyksen välittömään uudelleenkääntämiseen. Siksi kärjellään seisova kolmio soveltuu Barcan tarkoitusperiin. Alue, jossa riskejä otetaan ja menettäminen on ns. sallittua, ylimiehitetään pallonhallintavaiheessa siten, että alueella on jatkuvasti tarpeeksi pelaajia luomaan syöttösuuntia ja edelleen tarpeeksi väkeä tarpeeksi lyhyin välimatkoin piirittämään pallon välittömästi menetyksen sattuessa.

Koska prässi on niin välitön, nopea ja tehokas, riittää yksi pelaaja suojaamaan toppareiden väliä ja voittamaan ykkös- ja kakkospalloja välittömästi takaisin omalle joukkueelle.

[Tunnelointimikroskooppi]

Palataanpa vielä tällä sivulla jo sivuttuun aiheeseen eli kahden 4-3-3:n kohtaamiseen viime viikkoisen Juventuksen ja Real Madridin kohtaamisen myötä. Kyseisessä matsissahan kohtasivat samalla kaksi viime vuosien johtaviin pohjarakentajiin lukeutuvaa pelaajaa eli Andrea Pirlo ja Xabi Alonso.

Molempien peruslähestymistapa oli sama, eli yksinäiset sentterit, Llorente ja Benzema, pyrkivät pääosin putoamaan pohjapelaajan päälle. Kuitenkin sitäkin nähtiin, että mikäli sentteri prässäsikin toppareita tai ei pudonnut "liian" alas lähelle omaa maalia, Pirlo ja Alonso saattoivat käydä prässäämässä toisiaan.

Pääosin siis molemmat kuitenkin jättivät topparit ilman prässiä. Juven osalta erityisesti oikea toppari Barzagli ottikin pelintekovastuuta ja kävi monesti vastustajan kenttäpuoliskolla syöttämässä. Normaalistihan Juven kolmen alakerran keskustopparina pelaava Bonucci avaa peliä muun muassa hyvine pitkine syöttöineen. Pelatessaan Barzaglin kanssa parina Bonucci joutuu kuitenkin pelaamaan vasempana topparina, mikä oikeajalkaisena hivenen heikentää hänen syöttökulmiaan. Toisessa päässä oli ihan vastaava tilanne. Jo noin kymmenen pelatun sekunnin jälkeen Alonso näytti Pepelle, että tämän tulee ottaa tyhjiä pois, kun tilaa kerran on. Ainakin jonkun kerran Xabi teki niin, että hän vei tarkoituksella Llorentea kohti omaa vasenta laitaa ja näytti sitten taas Pepelle, että tämän kannattaa syöttää oikealle puolelle isoon tilaan jääneelle Varanelle.

Kaikesta huolimatta Pirlohan pääsi hyvin palloon kiinni, ja hän olikin ottelun eniten syöttöjä syöttänyt pelaaja. Yksi ero tuli siitä, että Pirlo nousi paikoin ihan hyökkäyskolmannekselle saakka, kun taas Alonso pysytteli mieluummin alempana. Andrea pääsikin jakelemaan vaarallisia syöttöjä siitä noin 25-35 metriä Realin maalista, kun Benzemakaan ei yleensä seurannut häntä sinne saakka. Realin osalta varsinkin Pepe tyytyi usein vain antamaan pallon helpolla Modricille, joka ikään kuin stunttasi Llorenten pihdeissä ollutta Xabia ja olikin Realin eniten syöttöjä pelannut pelaaja.



Avausmaaliin johtaneessa tilanteessa Realin hyökkäyskolmikon pelaajat olivat vaihtaneet paikkoja. Keskellä ollut Bale lähti syystä tai toisesta rohkeasti prässäämään toppareita, joten Alonsokin nousi syvälle Juven kenttäpuoliskolle estämään Pirlon vapaan pelaamisen. Tuossa tilanteessa sitten Barzagli syötti Caceresille (joka jäi valitettavasti ulos kuvasta, mutta oikean pakin paikan hahmottanee jotenkuten), joka pelasi paineistettuna pallon ykkösellä ylöspäin. Alonson olleessa ylempänä paljon mainostettu kymppitasku oli täysin auki, joten Llorente sai vapaasti ottaa pallon haltuun selkä vastustajan maalia kohti ja pelata pallon vasempaan laitaan, mitä kautta sitten Tevez ja Pogba hankkivat rankkarin.



Toiselle jaksolle tappioasemasta lähtenyt Real pyrki luonnollisesti vähän terävöittämään prässiään. Alonso nousikin taas prässäämään Pirloa Juven kenttäpuoliskolle saakka. Tämä mahdollisti Benzeman olemisen lähempänä toppareita, ja samalla Caceresilta syötiin helpon syötön mahdollisuus. Tämän heikko syöttö ajautuikin lopulta Benzemalle, ja tilanteesta C. Ronaldo teki maalin.

Oli ihan mielenkiintoista, että molempiin päihin siis syntyi maali sen seurauksena, että Alonso nousi prässäämään Pirloa Juven kenttäpuoliskolle saakka. Lisäksi molemmat maalit olivat seurausta siitä, että Caceres pakotettiin syöttämään paineen alla. Viimeisessä maalissa sitten vielä Pirlo pääsi vapaasti syöttämään Caceresille keskityspaikkaan oikealle laidalle, vaikkakin tuossa tilanteessa Andrea oli rintamasuunta omaa maalia kohti.

Wanha walmentaja Mara "Masa" Kuusela ihmetteli nuoremman kollegansa Erkka Veen säestyksellä Pirlon vapautta ja suositteli Ancelottille keskikentän kolmion kääntämistä. Ajatus oli sinänsä ihan pätevä, mutta kokeneena huippuammattimiehenä Carlo oli luultavasti harkinnut asian hyvinkin tarkkaan. Olikin hieman ironista, että avausmaali syntyi, kun Realin kolmio oli tavallaan hetkellisesti toisin päin, kun Alonso oli noussut ikään kuin kymppipaikalle prässäämään Pirloa. Yksi syy siihen, että Ancelotti halusi nimenomaan ankkurin puolustuslinjan eteen, saattoi ollakin siinä, että tämä kykeni estämään pallon pelaamisen selkä maalia kohti olevalle Llorentelle.



Yksi hyvä esimerkki näiden keskikentän kolmioiden dynamiikasta nähtiin noin vuosi sitten, kun Espanja ja Ranska kohtasivat MM-karsinnassa Madridissa. Tuolloin Ranska vaihtoi noin tunnin pelin jälkeen 4-3-3:sta 4-2-3-1:een. Muutoksen seurauksena Ranska sai otetta pelistä ja tasoittikin lopulta loppuhetkillä.

Pique oli poissa, joten del Bosque päätti peluuttaa Busquetsia oikeana topparinaan. Näin ollen Alonso pelasi yksin keskikentän pohjalla. Deschamps taas lähti otteluun luonnollisesti varsin puolusvoittoisesti. Cabaye ja Matuidi pelasivat pääosin Iniestaa ja Xavia vastaan, kun taas pohjapelaaja Gonalons vahti valeysi Fabregasia topparien lisäksi. Tällöin siis Espanjan pohjapelaajalla Alonsolla ei ollut luontaista vastustajaa.

Tappioasemassa Deschamps siis käänsi keskikentän kolmion. Gonalons tuli pois kentältä ja tilalle Valbuena kymppipaikalle. Cabaye ja Matuidi hoitelivat edelleen Iniestan ja Xavin, kun taas toppareille jäi edelleen 2-v-1 Fabregasia vastaan. Valbuena puolestaan kykeni nyt hyvin prässäämään Alonsoa, jolla ei edes ollut tuttuun tapaan Busquetsia vierellään tarjoamassa helppoa poikittaissyöttöä. Laajasta liikkeestään tunnettu Valbuena kykeni toki samalla aiheuttamaan Ranskan hyökätessä isompia ongelmia Espanjan yksittäiselle pohjapelaajalle.

[SirL]

Real Madridin keskikentän kolmikko on jotain poikkeuksia lukuunottamatta kyllä puolustanut koko kauden linjassa, ts. siellä ei ole muitakaan joukkueita vastaan ollut puolustuslinjan edessä makaavaa ankkuripelaajaa, vaan keskikentän kolmikon keskimmäinen prässää ihan normaalisti, jos hänen alueellaan on pelaaja, jolle ollaan syöttämässä.

[Ricardo Leite]

Palataanpa vielä...

Poikkeuksellisesti ei postaukseen löydy oikein mitään uutta sanottavaa, joten heitän harvinaisen yksinäisen -merkinnän.

[tohvelisankari]

Todella hyvää settiä täällä topicissa  osallistuisin keskusteltuun, jos vain osaisin. Mutta mielelläni luen lisää!

[marcelo vieira da silva]

Todella hyvää settiä täällä topicissa  osallistuisin keskusteltuun, jos vain osaisin. Mutta mielelläni luen lisää!

Tämä ja seurantaan. Ehkä jopa osaisin, mutta monasti, kun olen saanut jotain tämänkaltaisia visioita päähäni ja ratkaissut ne tahi jäänyt pohtimaan niitä ratkaisemattomina en millään jaksa uudestaan avata niitä alusta asti. Aika ja mielenkiinto loppuvat.

[Sivurajatapaus]

Tämän linkin takaa löytyy kuvausta Liverpoolin prässipelistä:
http://eplindex.com/46370/pressing-formula-success-for-liverpool-tactical-analysis.html

Jutussa kuvattiin niitä "triggereitä", joita Pool käyttää prässin käynnistämisessä. Ts. kun palloa vastaanottavalla vastustajan pelaajalla on esim. pää alhaalla tai selkä hyökkäyssuuntaan (jolloin hän ei kunnolla näe muiden pelaajien sijoittumista), niin Pool lähtee kollektiiviseen prässiin.

Tuli mieleen, että kun prässi on nykyään niin olennainen osa huippujoukkueiden taktiikkaa, niin onkohan jossain käytetty prässin murtamiseen "valetriggereitä"? Jos prässäävän joukkueen (A) triggeri perustuu sellaiseen tilanteeseen, jossa vastustajan (B) pelaaja vaikuttaisi olevan hetkellisesti "pihalla", niin mitä tapahtuisi, jos B:n pelaaja ei oikeasti olisikaan pihalla, vaan ainoastaan näyttelisi pihalla oloa? Prässäävä joukkuehan on hieman haavoittuvassa tilassa, jos prässi saadaan ohitettua ja pelaajat ovat väärillä paikoilla. Jos B:n pelaaja esim. olisi ennen syötön vastaanottoa katsonut muiden pelaajien sijoittumisen ja liikkeen, ja sitten laskenut katseensa palloon tai omaa maalia kohti (ja näin käynnistänut A:n prässin), ja sen jälkeen onnistuisi pääsemään irti ensimmäisestä prässääjästä ja laittamaan syötön prässääjien jättämään tyhjään tilaan, niin B voisi päästä vaaralliseen hyökkäykseen.

En tiedä sainko monimutkaista ajatusta ilmaistua ymmärrettävästi, mutta Litmanen ainakin olisi ymmärtänyt mistä on kyse, ja olisi myös osannut toteuttaa. :-/

[Ricardo Leite]

Tämän linkin takaa löytyy kuvausta Liverpoolin prässipelistä:
http://eplindex.com/46370/pressing-formula-success-for-liverpool-tactical-analysis.html

Tuli mieleen, että kun prässi on nykyään niin olennainen osa huippujoukkueiden taktiikkaa, niin onkohan jossain käytetty prässin murtamiseen "valetriggereitä"?

No joukkuetaktisesti en osaa sanoa missä määrin noita käytetään, mutta yksilötaktisesti useat pelaajat toki käyttävät valetriggereitä ja ovat käyttäneet niitä läpi historian. Näkyvin näistä on ehkä Pirlo, joka voisi usein aivan hyvin hakeutua positiiviseen peliasentoon vastaanottaessaan syöttöä, mutta pelaa itsensä negatiiviseen peliasentoon saadakseen prässin kiinni itseensä. Ja sitten käännytään tai pelataan pallo pois prässin alta tietäen tarkkaan mitä selän takana tapahtuu.

[Sivurajatapaus]

Näkyvin näistä on ehkä Pirlo, joka voisi usein aivan hyvin hakeutua positiiviseen peliasentoon vastaanottaessaan syöttöä, mutta pelaa itsensä negatiiviseen peliasentoon saadakseen prässin kiinni itseensä. Ja sitten käännytään tai pelataan pallo pois prässin alta tietäen tarkkaan mitä selän takana tapahtuu.

Mielenkiintoista. En ole koskaan osannut katsoa sillä silmällä.