Avataan vihdoin uusi otsikko syvään talviuneen syksyllä herätetyn toivon jälkeen jälleen kerran vajonneelle torniolaisseuralle. Mitään tietoa pelaajista, tavoitteista tai juuri mistään muustakaan ei ole saatavilla vielä helmikuun lähestyessäkään, mutta jatketaan hiljaiseloa ja arvailua uuden otsikon alla kuitenkin. Vakaa tarkoitus on kuitenkin pelata ja seurata pelejä Kakkosen pohjoislohkossa kaudella 2013.
Kimmo Halmkronan upeasti lähelle nousukarsintoja kaudella 2011 luotsaama TP-47 lähti kauteen 2012 varsin kovin odotuksin. Nuorisokaarti oli taas aavistuksen kokeneempi ja edelliskauden pelaajistosta odotettiin ainakin huikean syksyn pelanneen Mikko Barskin jatkavan, kun taas Jouni Talvensaaren ura punapaidassa päättyi turhan vähäeleisesti ja vain tarkkasilmäisimpien huomaamana kauden 2011 lopussa viimeisen kotipelin tunteikkaalta näyttäneeseen kentältä poistumiseen. Toppari-ikoni Gaston Bindzi oli solminut palatessaan Tornioon pidemmän sopimuksen, mutta niin vain mies katosi kuvioista vähin äänin ennen kauden alkua. Uutena nimenä punapaitaan saapui mm. Marko Kivilä ja paluumuuttajana Mikko Väänänen. Keskikentän keskustaan alkoikin olla laadukkaita vaihtoehtoja Ahonpään, Heralan ja Toljan jatkaessa siitä, mihin edelliskaudella jäivät. Moni muu tontti oli enemmänkin kysymysmerkki.
Mikko Väänänen palasi punapaitaan Oulusta.Odotukset kauteen 2012 olivat siis varovaisen toiveikkaita, vaan toisin kävi. Joukkue oli pitkään putoamisviivan alapuolella rimpuillen jo surullisen perinteikkäästi ja alavireisesti alkukauden kotipelit ammattikoulun muovikentällä sekalaisella kokoonpanolla loukkaantumisten ja ties minkä muiden huhuissa liikkuneiden syiden vuoksi. Katastrofaalinen alku johti lopulta tilanteeseen, jossa hienoa työtä useamman vuoden tehnyt päävalmentaja Kimmo Halmkrona sai kenkää ja tilalle tuli toinen miehistä jotka Halma kolmisen vuotta aiemmin korvasi, eli edelliskaudella PS Kemiä luotsanneen vanha tuttu Oleg Eprintsev. Seuran liigaan asti nostaneesta kaksikosta siis puolet oli taas remmissä mukana. Tälläkin kertaa valmentajan vaihtaminen piristi otteita, aivan kuten päinvastaisessa vaihdoksessa Ykkösessä kaudella 2009.
Marko Kivilä runnoi keskikentällä kauden 2012 ajan.Keskikesän tullen meno alkoi piristyä ja
säilyminen Kakkosessa alkoi sittenkin näyttämään mahdolliselta. Loppukauden aikana joukkuetta vahvistettiin useammillakin kokeneella ja yllättävällä takavuosien pelaajasuuruudella (Keijo Huusko, Adriano, Jeferson Pires). Pelaajistossa kävi sen verran kova kuhina ja turbulenssi kauden mittaan että kaikkia kennielhydejä, artemschekunoveja ja jormakankaita ei tahdo enää muistaakaan. Jevgeni Chekalin jäi mieleen hankittuaan neljän ottelun pelikiellon mutta ei juuri muista syistä. Esimerkiksi maalitolppien välissä pelasivat kauden aikana niin herrat Nykänen ja Konde kuin vanhemman kaartin jermut Rönkkö ja Alapekkalakin. Muutenkaan minkäänlaista vakiokokoonpanoa ei ehtinyt kauden aikana muotoutua.
Lopulta sarjapaikka varmistui jo kohtuullisen hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä sekä roimasti parantuneiden omien otteiden että Warkaus JK:n sarjasta sulkemisen jälkeen. Vauhtia orastavalle nousulle antoi myös toukokuisen PS Kemi -pelin voitto kabinettipäätöksellä. Kaikkiaan tapahtumat antavat karun kuvan sekä Kakkosesta yleensä että myösTP-47:n kaudesta.
Olegin palattua alkoi spekulointi Väikkä Vaallon jatkosta Oulussa Ykkösessä pelanneen yhteistyöseura OPS:n markkinointi-, valmennus- ja ulkomaalaislotossa. Pian kauden päättymisen jälkeen uutisointiinkin paitsi Väikän paluu, mutta myös kovat tavoitteet tulevien vuosien suhteen. Näiden jälkeen onkin sitten ollut huomattavasti hiljaisempaa edustusjoukkueen suhteen. Kovaa työtä on siis Väikkä & Oleg -duolla edessä sekä taloudellisten realiteettien kanssa painiessa että yleisön kiinnostuksen herättämiseksi. Nythän Pohjan stadionin maltillisen kokoisille lehtereille on mahtunut aivan liian hyvin pelejä katsomaan.
Väikkä ja Oleg ovat täällä taasA-poikien SM-sarjakarsinnat ovat olleet talvella tapetilla kiitettävästi ja hyvät otteet tuolla luovatkin jotain uskoa tulevaisuuteen - jos siis nämä veijarit jatkavat aikanaan aikuisten tasolla ja nimenomaan Torniossa. Positiivista on sekin, että monilla noissa karkeloissa pelaavalla on jo kokemusta aikuisten peleistä.
Övertorneå SK:ssa pelaavat tai pelasivat TP-kasvateista mm. Sarra Hiukka, Jussi Hakasalo, Mikko Barsk, Petteri Pohjanen ja ilmeisesti myös useimpien lähteiden mukaan uransa lopettaneet Ville Pekkanen ja Jouni Talvensaari. Ketkä siirtyvät seuraavaksi Ruotsin puolelle höntsäämään? Marko Kivilä siirtyi ilmeisesti Iisalmeen jatkamaan uraansa (?).
Aleksi Gullsten kävi ainakin SJK:n testattavana ja on ollut varsinkin ennen muun joukkueen myötäisesti hiukan alavireisempää viime kautta useampienkin Ykkösen ja Veikkausliigatason seurojen tarkkailussa. Alluhan kävi kääntymässä kaudella 2012 myös OPSin paidassa debytoimassa Ykkösessä. OPS-yhteistyön jatkosta lienee katkolla useammastakin syystä. Seuraavaa ylemmän sarjatason yhteistyöseuraa varmaankin etsitään, mutta vaihtoehdot taitavat olla vähissä. Tähän tietoon yhteistyö Kolmosessa höntsäävän FC Kemin kanssa on jatkumassa myös 2013.
Pelaajistolle on olemattoman vähän pelejä nähneen etelässä asuvan vaikea antaa kummempia arvosanoja, mutta jokuhan voi niitä halutessaan naputella. Kenenkään jatkosta tai jatkamatta jättämisestä ei ole mitään tietoa kantautunut ainakaan omiin korviin tai silmiin. Tällä tasollahan aiemmin tehdyillä jatkosopimuksilla ei juurikaan ole tekemistä sen kanssa, jatkuuko ura oikeasti sopimusseurassa (esimerkiksi case Bindzi). Mielenkiintoisia nimiähän punapaidassa viime kaudella nähtiin, mutta jatkaessaankin huuskot ja adrianot ovat vuoden verran vanhempia ja painavampia. Kunnossa ollessaan ja motivoituneina useimmat olisivat kuitenkin edelleen erittäin kovia tekijöitä tällä tasolle ja pystyisivät näyttämään nuorille pelaajille mallia - riskinä taas juuri päinvastainen.
Ollaan kuitenkin taas positiivisia ja uskotaan Väikän ja Olegin puna-armeijan marssivan vakain askelin kohti Ykköstä suunnitelmiensa mukaisesti
