Matsin jälkeen suoraan Tukholmaan ja nyt kotiuduttu, joten analyysiä kehiin. Kenellekään jäi tuskin epäselvyyttä joukkueiden tasoerosta tuona päivänä. Hjk:n tempo oli täysin eri luokkaa Honkaan verrattuna, ja lupi pystyikin jäädyttämään pelin täysin tehtyään kolme maalia. Toisella jaksolla isännät hölläsivät otettaan, joten Honka pääsi näennäisesti mukaan peliin. Harvat hyökkäykset päättyivät kuitenkin surkeisiin ratkaisuihin. Jos olisi pitänyt laukoa (jota Hongassa ei harrasteta juurikaan), niin lähti käsittämätön syöttöyritys. Kun taas vihdoin yritettiin laukoa, niin pallo löysi tiensä takaverkkoon tai kattoon. Toki nyt on vasta talvi ja Honka ei pelannut läheskään parhaalla miehistöllään, mutta silti tämä ennakoi todella pitkää kautta espoolaisryhmälle. Uudet pojat eivät perjantaina pärjänneet alkuunkaan. Herra Saarinen pitää kyllä mainita erikseen. Jos aikoo pärjätä Veikkausliigassa, niin kyllä syöttö pitää saada haltuun eikä päästää sitä jalan alta yli sivurajan. Surkuhupaisin tilanne oli se, kun Mosan syöttö meni hieman liian eteen ja Saarinen ei uskaltanut lähteä tilanteeseen Zeneliä(!) vastaan
Siitä lähti tilanne muistaakseni luppenin toiseen maaliin.
Hongan paras oli ehdottomasti Tuomas Peltonen, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästettyihin maaleihin. Loistavia torjuntoja Hongan aliarvostetuimmalta pelaajalta. Jotkut lehdet ovat puhuneet veskarista joka on "liigan paras jalalla", mutta se on toki pelkkä vitsin aihe. Keskittykää siihen, että mies pystyy venymään ns. gamesavereihin ja on tärkeä mies Hongan muuten nuoressa joukkueessa. Rexhepi johti puolustusta hyvin aina punaiseen korttiin asti. Sen toteutuminen ei tosin tullut yllätyksenä. Lum on kuitenkin vihdoin toteuttamassa potentiaaliaan, eli käyttää kokoa hyväkseen etenkin pääpalloissa. Tuohon vielä ripaus tekniikkaa niin hyvä tulee.
