Parma-Lazio 1-3Alivoimailla, maalin takaa, "Oddottomana" hieno vierasvoitto. Todiste joukkueen yhtenäisyydestä ja voitonjanosta. Näkemättä ottelua kehut Maurille, Ledesmalle sekä Behramille, joista varsinkin viimeksi mainittu ansaitsee kiitosta nopeasta noususta sairashuoneelta avaukseen. Rooli vielä hieman vaikeasti hahmotettavissa. Onko se laidalla, keskellä, pohjalla vai missä ? Rossi ei kuitenkaan Behramia olisi kentälle pistänyt ellei tällä olisi selkeä ajatus sveitsiläisen paikasta kentällä.
Kokoonpano noin muuten aiheutti pientä ihmetystä. Rossi vakuutti Oddon poisjäännin johtuneen puhtaasti loukkaantumisesta, mutta väkisinkin nousee kysymys onko takana jotain muuta. Jatkuvat siirtohuhut, epäselvät lausunnot sekä sopimuksen kanssa olevat epäselvyydetä vaikuttavat todennäköisälle syylle, joka on suututtanut joko Rossin tai Lotiton pistämään kapteenin penkille. Saatiin ainakin todiste ettei Siviglia kuulu laitapakiksi, paljon muuta varmaa ei voi sanoa.
Sijoitus on nyt kunnioitettavasti viides. Sarjataulukossa Lazion kannalta Interillä ja romalla ei ole merkitystä, sinne ei edes kovalla kirillä kerkeä. Palermo Zamparinin kanssa on sen sijaan mahdollinen kohde. Liian epävarma pohja voi viedä mielestäni edelleen pinkkipaidat pois kärkipaikoilta. Catania kuluttavan pelityylinsä ja sarjanousian perinteiden vuoksi tippuu keväällä vielä monta sijaa alaspäin, siispä suurin uhka CL-haaveille on takanapäin. Udinese, Torino ja Sampdoria eivät yksinkertaisesti vaikuta tarpeiksi vakaille noustakseen Lazion rinnalle, joten katse on parempi suunnata yhä taaemmas, missä miinuspisteiden raatelemat Milan sekä Fiorentina virkiävät kovaa vauhtia. Joulutauolle mentäessä Lazion etumatka kilpakaksikkoon on 5 ja 7 pistettä, mukava muttei missään nimessä riittävä ero ratkaisemaan kamppailua. Keskinäiset kohtaamiset merkitsevät paljon. Lazio kohtaa sekä milanolaiset että firenzeläiset Roomassa, jälleen mukava bonus. Materiaalin suorassa vertailussa Biancocelesti häviää molemmille, mutta derbystä lähtien materiaali on vaikuttanut toissijaiselle asialle. Oikealla asenteella tehdään paljon enemmän. 4. sija on siis täysin realistinen. Hyvin joukkueelta, joka oli kesällä menossa Serie B:hen mittavat pistemenetykset mukanaan.
-------
Joulun kunniaksi raapustelin välitodistuksen joukkueesta. Raadollisesti vain niistä, jotka olen tarpeeksi usein kentällä nähnyt ja heistäkin lyhyesti.
Angelo Peruzzi
: Tyson jaksaa ottelusta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen tasolla, joka aiheuttaa kateutta monessa kokemattomammassa veräjän vartijassa. Vaikeilla loppuhetkillä ja tärkeillä ratkaisukohdilla Peruzzi on noussut useasti tälläkin kaudella pelastavaksi enkeliksi. Inter-ottelussa kauden ensimmäiset selvät haparoinnit, mutta ne voidaan hyvällä omallatunnolla antaa anteeksi. Ei kärsi juuri mistään heikkouksista ja on reflekseiltään kerrassaan upea. Varmasti Serie A:n lihavimpia pelaajia, mutta lievästi huvittava ulkonäkö on Peruzzin tavaramerkki yhtä lailla huipputorjuntojen kanssa. Veteraani ehti jo syksyllä nousta kaikkien aikojen eniten Serie A-otteluita Laziossa pelanneeksi maalivahdiksi ja vitsailla lopettamisella. Jatkosopimuksen Peruzzi jos kuka kuitenkin ansaitsee.
Marco Ballotta
: Ikää on 42-vuotta ja oma Curva viheltää, mutta se ei pappaa näytä haittaavan. Paljon ei Ballotta luonnollisestikaan pelaa, mutta otteista paistaa parinkymmenen vuoden kokemus joka kerta, kun veteraani hölköttelee tolppien väliin. Täydellinen kakkosmaalivahti.
Massimo Oddo
: Pilkut maaliin, hyökkäys- puolustuspeli hallussa, parhaimmillaan koko pelinrakentelun sielu ja joukkueen kapteeni. Lista joka Oddon (luultavasti) lähtiessä Milaniin on vaikea jos ei mahdoton täytettäväksi. Armoton työhevonen, joka ei kesäistä riidoistaan huolimatta ole osoittanut mitään sitoutumattomuuden merkkejä magliaan on Lazion alkukauden paras pelaaja. Mikäli Lotiton budjetissa olisi hiukankin liikkumavaraa niin juuri Oddon kiinnittäminen seuraan jatkopaperilla olisi elintärkeää. Ikävä kyllä nyt tanssitaan Milanin sekä rahan täyteisen pillin mukaan, joka käytännössä vie kapteenin pois Roomasta joko talvella tai ensi kesänä.
Manuel Belleri
: Ei missään nimessä tarpeeksi hyvä Oddon saappaisiin jos edes koko Lazioon. Yrittää kyllä, muttei mitään merkittävää tunnu syntyvän positiivisessa mielessä. Katastrofi-ottelu Sampdoriaa vastaan ja maali Ascolin verkkoon, siinä saldo, josta Belleri tältä syksyltä muistetaan. Joutunut välillä keskikentälle korvaamaan laitureita, mutta tulokset hyvin laihoja. Huhut vievät Ascoliin, mikä tuntuu normaalille jatkumolle Bellerin uralla.
Emilson Cribari
: Hoipertelee kentällä tuon tuostakin ja aina vain epävarmemmin. Viime kausi antoi odottaa paljon parempaa. Topparille elintärkeät perusturvallisuus ja tasaisuus ovat kadonneet liiaksi, vaikka Rossi tuntuu luottavan brassiin yllättävänkin paljon. Tarvitsee hyvän tammikuun rakentaakseen sitä kautta parempaa tulevaisuutta Laziossa. Pitkä sopimus ja valmentajan tuki takaavat jatkossakin työalustan, jolla mahdollisuuksia riittää.
Guglielmo Stendardo
: Pitkälti sama pätee Stendardoon kuin Cribariinkin. Liian epätasainen liian epävarma. Korjaa puutteitaan pääpelillä, jota ei turhan paljoa muuten Lazion puolustuslinjasta löydy. Vakavia ongelmia taas löytyy nopeudessa ja sijoittumisessa. Jotenkin Stendardon suhteen olisin jo valmis luovuttamaan. Ei vain millään vaikuta tarpeeksi varmalle vaihtoehdolle Lazion tulevaisuutta ajatellen.
Sebastiano Siviglia
: Keskuspuolustajissa taso ei huimaa, joten Siviglia nousee helposti muiden kandidaattien ohi puhuttaessa paikkansa parhaasta pelaajasta Laziossa. Alkukaudesta ongelmia riitti, mutta vähitellen varmuus on löytänyt paikkansa Siviglian otteista ja kokemuksella veteraani on noussut helposti puolustuksen johtohahmoihin. Erittäin tasainen jokaisella kriittisellä osa-alueella. Virhearviointeja sattuu ylempää kaksikkoa vähemmän, mutta toisaalta Parma ottelun hölmöily todisti myös Siviglian erehtyväisyyden. Nopeus ei iän myötä lisäänny ja järkevästi ajatellen Siviglian ura on kääntymässä ehtoon puolelle, joten vähitellen olisi syytä löytää perijä tällekin paikalle.
Luciano Zauri
: Ei hurmaa oikein milloinkaan, tekee kaiken pelkistetysti ja helposti, mutta silti niin varmasti että se ansaitsisi enemmän huomiota. Rooli selkeästi vähemmän hyökkäävä kuin virkaveljellä toisella puolen puolustuslinjaa, mutta siitä Zauri tuskin valittaa. Pyyteetön ja nöyräkin kuvaavat Zaurin yleiskuvaa, joka ei suuresti intohimoja herätä, mutta silti saa Rossin luoton pelistä toiseen. Varakapteenin epävirallista arvonimeä kantava monitoimimies on kuitenkin joutumassa Lotiton jatkuvien säästötoimien uhriksi, kun uudesta sopimuksesta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Ehdottomasti pitämisen arvoinen vielä moneksi vuodeksi eteenpäin.
Fabio Firmani
: Vielä viime kaudella pidin Firmania yhtenä 2000-luvun turhimmista pelaajista Aquilottin riveissä, mutta jotenkin ne vähätkin peliminuutit mitä hän on tänä syksynä kentällä viettänyt, ovat näyttäneet tiettyjä merkkejä positiivisemmasta suuntauksesta. Ei taitava missään nimessä, mutta Rossin muokkaamassa 4-3-1-2 taktiikassa sopii hyvin täydentämään tarvittaessa puolustavien keskikenttäjyrien paikkoja.
Gaby Mudingayi
: Varsinainen leijona on belgialaisesta yhdessä vuodessa kouliintunut. Loistava esimerkki ”non mollare mai”-hengestä. Ei jätä taklauksiaan puolitiehen tai kumartele kenenkään nilkkoja, mutta siinä samalla yhdistää peliinsä tiettyä teknisyyttä. Täydellinen pelaaja nyky-Laziolle, joka kokemuksen myötä voi hyvinkin kasvaa uudeksi Vieraksi ja jopa Euroopan kenttiä kontrolloivaksi pikkujätiksi. Vielä hieman liian innokas ja nuori, joka johtaa liian usein turhiin kortteihin ja heikkoihin syöttöihin, mutta ajan kanssa kaikki paranee.
Massimo Mutarelli
: Saapui paikkaamaan Daboa ja on onnistunut tehtävässä toistaiseksi kohtuullisesti. Pelasi parhaimman pelinsä derbyssä mikä osoittaa aina tiettyä paineensietokykyä ja periksiantamattomuutta. Ei sekään silti poista sitä, että jotkut hetket syksystä Mutarellikin tuhlasi varjojen mailla. Osasyyllinen löytyy tosin loukkaantumisista ja Rossin oudosta ajatuksesta siirtää teknisesti avuton Mutarelli työmiehen tontilta laidalle. Joka tapauksessa parempaa kohti on menty kovaa vauhtia viimeinen kuukausi, joten pettymyksestä ei enää voi puhua.
Cristian Ledesma
: Kauan siinä meni ennen kuin argentiinalainen sai aikaan mitään mikä muistettaisiin hyvällä, mutta kun se tuli niin mitä muuta voisi enää pyytää. Unelmien derby ei nyt kuitenkaan voi sumentaa täysin arvostelukykyä. Ongelmia on riittänyt lähes kaikessa. Milloin rooli on valunut liian alas, milloin sivulle ja toisinaan ei yhtään minnekään. Syötöt tuskastuttivat kaikista pitkäjänteisimpiäkin lazialeja ja jatkuva vertailu Liveraniin ei ainakaan parantanut tilannetta. Lopulta, vähitellen Rossi ja Ledesma ovat löytäneet oikean roolin, joka makaa tiukasti puolustuksen edessä, mutta silti vapaana pelinrakenteluun. Kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen voi Lazio saada nautittavaa paljon enemmän ja pitemmäksi aikaa kuin koskaan Liveranin aikana. Kyse on nyt vain siitä kuinka eittämättä suuri potentiaali saadaan kunnolla esiin ja Ledesma nousemaan historiallisten maanmiestensä Almeydan, Veronin ja Simeonen tavoin kohti Lazion keskikentän herruutta.
Roberto Baronio
: Kaukaa saa hakea sitä hetkeä, kun Baronio on viimeksi väläyttänyt edes jotain siitä taidosta, joka hänellä vielä joskus oli. Varmaa on se ettei niitä hetkiä ainakaan tältä kaudelta löydy. Aika loppui jo ja nyt pitäisi löytää uusi seura. Oliko sitten niin ettei Lazio sopinut Baroniolle vai toisinpäin, mutta nykytilanne ei hyödytä kumpiakaan.
Chirstian Manfredini
: Joo-o.
Pasquale Foggia
: Taitoa löytyy yksilönä enemmän kuin keneltäkään muulta Lazion keskikentällä, mutta siihen kun lisätään itsekkyys ja loukkaantumisherkkyys niin paketti ei tunnu pysyvän kasassa. Roolikaan ei ole ollut selvillä oikein missään vaiheessa. Kun Rossi luopui puhtaista laitureista Foggiaa käytettiin lähinnä vaihdosta tuomaan energiaa kärkien taakse tai sitten selkeäksi hyökkääjäksi. Kokeilut eivät ole tuottaneet täysin toivottua tulosta. 1 vs. 1 paikoissa myrkyllinen pidettävä vastustajille, mutta laukominenkin vaatii huomattavasti lisää hiomista. Taas tullaan siihen tulokseen, että ajan kanssa ja rauhallisesti edetessä tämäkin nuorukainen voidaan saada tärkeäksi osaksi Rossin palapeliä.
Stefano Mauri
: Lähti kauteen laiturina ja onnistui jo sielläkin hyvin, mutta varsinainen yllätys on nähty, kun Mauri siirrettiin kärkien taakse. Pelannut muutaman ottelun (Udinese, Messina…) aivan mahtavalla tasolla, joka on nostanut koko Lazio hyökkäyspelin uusiin ulottuvuuksiin. Yllätysmomentti iski muutamiin vastustajiin todella kovaa, mutta viime pelit ovat nostaneet kysymyksiä siitä onko Maurista sittenkään oikeaksi trequartistaksi. Teknisesti kohtuu taitava, muttei mitenkään silmiä hivelevä pelaaja, joka omaa hyvän pelikäsityksen ja laukauksen. Taktiikan kehitys näyttää miten Maurin kausi Laziossa etenee. Se voidaan kuitenkin jo nyt todeta, että viime vuodessa Mauri on kehittynyt huimasti eteenpäin. Kutsu maajoukkueeseen ja Lazion keskikentän paras pelaaja, suunta ei paljon parempi voisi olla.
Igli Tare
: Maalinteko tuottaa albaanille valtavia vaikeuksia, mutta rooli täydellisenä target-pelaajana luonnistuu jo huomattavasti paremmin. Tarjoaa hädän hetkillä hyvän tuen roiskimislähtöiselle jalkapallolle, jota Lazio on onneksi käyttänyt syksyn pimetessä yhä vähemmän. Paljon enempää en osaa Tarelta vaatia, kun miehen rajoittuneisuus on kuitenkin ollut koko ajan hyvässä tiedossa. Tulevaisuutta ei Tarella enää suuresti ole, joten penkillä istuskeluun kokenut kärkimies saa tottua jatkossakin.
Stephen Makinwa
: Loukkaantumiset riesana alkukaudesta ja sen jälkeinen aika lähinnä vaihtopenkillä. Ei helppo, mutta lopulta melko odotettu rooli. Nopeus, koko ja pallon suojaus puolellaan Makinwa muodostaa mukavan yhdistelmän, josta pitäisi kaivaa enemmän tehoja esiin kuin tähän mennessä. Rossi sai nigerialaisen lentoon aikanaan Atalantassa, mutta silloin Makinwan edellä tai jäljessä ei ollut ketään todellista uhkaa. Nyt vaikuttaa sille, ettei taso riitä ohittamaan Pandevia tai Rocchia. Väläytykset siellä täällä eivät pitkässä juoksussa nosta tätä kautta Makinwan kohdalla sen paremmaksi kuin edellistä Palermossa.
Goran Pandev
: Tuskastuttava alkukausi on vähitellen jäämässä taakse ja tehot löytymässä. Osaa rakentaa peliä sekä auttaa keskikenttää enemmän kuin muut Lazion hyökkääjät, mikä ratkaisee avauskokoonpanopaikan jatkossakin. Toimii hyvin Rocchin vierellä ja hieman taaempana ja hienolla tekniikallaan on valmis vaikeampiinkin yksilösuorituksiin. Tasaisuus on kuitenkin avainsana. Välillä katoaa totaalisesti pelistä ja sortuu yksinyrittämiseen. Rossin luotto on kuitenkin vankka, eikä heikkojen ja loistavien otteiden välinen kuilu näytä pelottavan valmentajaa. Viime keväällä Pandev oli täysin pitelemätön ja samaa sopii joulukuun näyttöjen perusteella odottaa nytkin.
Tommaso Rocchi
: Paras maalintekijä on samalla arvokkain hyökkääjä koko joukkueelle. Tyyliltään takuuvarmat 12-17 maalia vuodessa takova työmies. Ei erityisen vaarallinen rangaistusalueen ulkopuolella, vaikka vaikuttaakin nykyisin valmiimmalle yllätyksiin kuin ennen, josta upeana todisteena mm. kaksi chippiä Udinesen verkkoon. Hakee ja luo paikkoja aktiivisella liikkeellään, joka jättää monia taitavampia kärkiä taaksensa. Yhdistelmä kaikkea sitä mitä Rossi hyökkääjältä vaatii. Oppinut pelaamaan Pandevin kanssa yhteen paremmin viime viikkoina, joka tuo tulevaisuudessa lisämaaleja. Tulevaisuus pariksi vuodeksi taattu.
Delio Rossi
: Kesäisen kaaoksen keskeltä Rossi on käynyt läpi varmasti monta stressaavaa tuntia miettieessään oikeaa koostumusta Laziolle. Aluksi se näytti löytyvän perinteisestä 4-4-2:sta jo syys-lokakuussa, mutta sitten peli jähmettyi ja Lazion ankein kausi pisti palikoita uusiksi. Lopulta Rossi näytti muuntautumiskykynsä iskemällä paperille rohkeita muutoksia ja lisäämällä Maurin trequartistaksi. 4-3-1-2 muutti nopeasti kaiken ja pelitaso nousi kohisten. Kaikki kulminoitui derbyyn, jossa Rossi varusti Lazion täydellisesti riisui Spallettin kaikista aseista ja johti joukkueen penkiltä käsin uskomattomaan voittoon. Silti ailahtelevuus ei tunnu jättävän Laziota rauhaan. Jos Rossi kykenisi jostain kaivaamaan tempun, jolla joukkue löytäisi tasaisen tien voitaisiin häntä huoletta pitää yhtenä Italian viisaimmista valmentajista. Vielä sinne on muutama askel matkaa.
