Pientä rapoa parista matsista pääsiäisenä.
Flora pelaa nykyään kotiottelunsa A Le Coqin vieressä Sportland Arenalla, mikä on oikein hyvä päätös. Kompakti yhden katsomon futiskenttä on täysin riittävä varmaan ihan derbyihinkin Levadiaa vastaan. Sisäänpääsy oli 5€ ja helteisenä perjantaina ottelua Paidea vastaan oli seuraamassa kuulutuksen mukaan 702 katsojaa, joka on varsin hyvä lukema. Puolen litran tuoppi kustansi 5€, ja myös litran tuoppeja myytiin kympillä. Fanituotteita oli myös täyden kojun verran, ja ruokakojusta sai naposteltavien lisäksi ainakin hodareita. Pari brittituristia taisi vetää noin 6 hodaria per mies, joten sen perusteella taisivat ihan maittavia olla. Ottelun alussa Floran noin 15 hengen kannattajakatsomo esitti ihan näyttävän pyroshown. Puuhamiehet saivat kaksin käsin pitää huolen siitä, että soihdut ja savut paloivat ja tuo on vissiin jossain määrin ainakin sallittua Viron sarjapeleissä, sillä ihan omilla kasvoillaan saivat rauhassa soihduttaa ja katsomossa oli pari vesiämpäriä käytettyjä pyroja varten. Vierasjoukkueen nimekkäin pelaaja oli Motherwell-legenda Henrik Ojamaa, ja Paide pyrkikin pelaamaan oikeastaan kaikki hyökkäykset Ojamaan kautta. Juteltuani Heartsia kannattavan Skotin kanssa opin myös, että Floran kymppipaikalla pelaa Mart Poomin poika. Lähes Tarmo Neemelomainen maalintekijälegenda Rauno Sappinen teki ottelun ainoan maalin, ja Flora otti voiton hiukan ehkä pelitapahtumien vastaisesti. Edellä mainittujen lisäksi Floran legenda ja näyttävästä tukkalaitteestaan tunnettu Rauno Alliku tuntui olevan kotiyleisön suurin suosikki. Paiden iltapäivästä ei jäänyt muuta kehuttavaa kuin kaksi sinistä savua jotka syttyivät piskuisen vierassektion keskellä toisella jaksolla.
Pääsiäisen pääkohteena oli käydä bongaamassa Narvan kaupunki, ja Trans Narvan kotiottelu Nomme Kaljua vastaan. Venäjän raja näytti olevan auki, ja vähän väliä surkean näköisiä ihmisiä tallusteli rajan yli puolin ja toisin. Hellettä piisasi koko päivän, mutta kovin suurta jalkapallojuhlan tuntua kaupungissa ei ollut. 7€ sisäänpääsymaksu otteluun oli olosuhteisiin nähden aika kova hinta. Keskuskentällä oli yksi katettu katsomo joihin oli saapunut tätä ottelua katsomaan noin 200 katsojaa. Suht heikkolaatuiset huivit maksoivat 15€, kolme euroa maksanut pieni olut kaadettiin tiskin takaa tölkistä muovimukiin ja muuten myynnissä oli vain karkkipusseja, suklaapatukoita ja sipsipusseja. Ainoana vessana toimi bajamaja jonka pohjalla oli useamman viikon paskat. Kentällä tallinnalaiset vieraat olivat selvästi laadukkaampi joukkue, ja harvalukuisen kotiyleisön ainoat kannustukset olivat muutamat davai davai-täytteiset yksittäiset huudot. Toisen jakson alussa Kalju teki 0-2 maalin, ja tuo olikin eriskummallisin maali minkä olen hetkeen paikan päällä nähnyt. Puolustaja yritti pitkää avausta, ja pallo kimposi prässäävästä hyökkääjästä maaliin melkein 40 metristä
https://youtu.be/g6YGzgn6QPM?t=113. Ottelun loppua kohden huhtikuinen helle alkoi hiljalleen muuttua ukkosmyrskyksi, ja noin 85 minuutin pelin kohdalla lämpötila laski yhtäkkiä ison tuulenpuuskan myötä varmaan 15 astetta, ja samalla myös molempien vaihtopenkkien katokset lähtivät tuulen voimasta lentoon. Onneksi tuossa nyt ei kellekään mitään sattunut, ja onneksi myöskään lisäajalla ei enää maaleja nähty sillä yli puolet maksaneista katsojista oli tuolloin jo lähteneet kotiin.
