Helsinki Cup 2013

[giresse]

 Rytmittäminen yleensä tarkoittaa, että välillä pidetään palloa omalla joukkueella esim. pelataan takaisin alaspäin eikä rynnätä päättömästi kohti vastustajan maalia.
 Osalla pelaajista on kyky katsoa mennäänkö vauhdilla ylös vai pitääkö itse hetken palloa ja odottaa lisää pelaajia hyökkäykseen tai pelaa takaisin alas.

[nachox]

Ihan kivaa luettavaa.

Mielestäni näissä 7 v 7 otteluissa ei voi puhua mistään keskikenttäpelaamisesta.
Mitä tarkoitat sanalla "rytmitti"?

Toinen sanonta mitä nykyään käytetään erityisen paljon niitten keskuudessa, jotka ovat käyneet Palloiliiton kursseilla, on "jalka vapaaksi" tarkoittaen pelaajan pyrkivän laukomaan vastustajan estämättä. Onkohan taas keksitty jokin  hienompi sana, jotta kuulostaisi siltä, että jalkapallomme on mennyt eteenpäin? Varsin ärsyttävää kuulla esim. jonkun alta 10 v. valmentajan huutavan kentän laidalta "jalka vapaaksi".
Itseäni hämmästytti koko turnauksen aikana miten paljon yksjalkasia pelaajia suomalaisissa joukkueissa on. Tilanteet menevät joko hukkaan tai syntyvät siitä kun ei osata edes hitusen käyttää heikompaa jalkaa. Koskee kaikkia ikäluokkia.

KäPan ja osittain Klubinkin osalta voidaan mielestäni puhua pienen kentän keskikenttäpelaamisesta, sillä kumpikaan joukkue ei käyttänyt 3-3-systeemiä, vaan pikemminkin 3-1-2-muodostelmaa, jossa toinen hyökkääjistä tippui alemmas rakentamaan peliä. Tätä sitten tuki laitapakkien ajoittaiset nousut. KäPan hallinta kyseisen ikäluokan finaalissa perustui oikeastaan juuri tuohon keskialueen haltuunottoon ja pelin rakenteluun alhaaltapäin.

Nimimerkki giresse avasikin jo hyvin tuota käyttämään rytmitti-termiä. 10-vuotiaiden poikien peleissä on mielestäni vielä kuitenkin poikkeuksellista, että pelaaja kykenee valitsemaan oikeat hetket pitämään pallon hallussa nopean syötön sijaan. Tämä KäPän eräs pelaaja (olisiko ollut Leevi Lehkosuo, en ole täysin varma?) pelasi monessa tilanteessa järkevästi pallon alaspäin, sen sijaan, että olisi toimittanut sen eteenpäin kärkipelaajalle, jota ympäröi 3-4 Klubin pelaajaa. Tämä taas toi KäPalle aikaa organisoituun hyökkäyksen, jossa päästään helpoilla syötöille eteenpäin, eikä joukkue sorru turhiin menetyksiin hyökkäyskolmanneksella. Hienoa pelaamista siis nuorelta kaverilta!

[Hincha en cancha]

Ihan kivaa luettavaa.

Mielestäni näissä 7 v 7 otteluissa ei voi puhua mistään keskikenttäpelaamisesta.
Mitä tarkoitat sanalla "rytmitti"?

Toinen sanonta mitä nykyään käytetään erityisen paljon niitten keskuudessa, jotka ovat käyneet Palloiliiton kursseilla, on "jalka vapaaksi" tarkoittaen pelaajan pyrkivän laukomaan vastustajan estämättä. Onkohan taas keksitty jokin  hienompi sana, jotta kuulostaisi siltä, että jalkapallomme on mennyt eteenpäin? Varsin ärsyttävää kuulla esim. jonkun alta 10 v. valmentajan huutavan kentän laidalta "jalka vapaaksi".

"Rytmittää" on ihan normaalikäytössä myös junioritasolla. Lyhyesti se tarkoittaa, että pallollinen pelaaja tekee ratkaisuja, jotka joko ovat nopeita tai hitaampia.

Ja "jalka vapaaksi" on ollut junioritasollakin yleisessä käytössä jo viime vuosisadalla. Lyhyesti se tarkoittaa, että pallollinen pelaaja pystyy harhauttamaan vastustajaa siten, että tämä ei pääse estämään pallon kulkua sinne, mihin pallollinen sen haluaa.

Eivät nämä ole mitään mukahienoja termejä vaan hyviä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa vakiintuneita termejä, jotka ovat kuvailevia ja siksi hyviä, parempia kuin esim. sanoina epämääräiset "transitio", "kontra", "lateraali" tai "diagonaali".

[Jortsukka]

Tämä taas toi KäPalle aikaa organisoituun hyökkäyksen, jossa päästään helpoilla syötöille eteenpäin, eikä joukkue sorru turhiin menetyksiin hyökkäyskolmanneksella. Hienoa pelaamista siis nuorelta kaverilta!

En ota nyt kantaa kyseisen kaverin pelaamiseen, koska en sitä ollut näkemässä. En edes kantaa tuohon peliin, vaan yleisesti tuohon lauseeseen liittyvään ongelmaan. Suomessa on nyt jotenkin tullut pakolliseksi se että palloa ei saa menettää. Itse tahtoisin että se asia käännettäisiin niinpäin että uskallettaisiin palloa pitää, haastaa, syöttää vaikeaankin paikkaan, pieneen tilaan, jne. Nyt kuitenkin tuosta lauseesta tulee juuri se mikä itselläni nostaa karvat pystyyn nyky junnufudiksessa. Eli kyllä siellä hyökkäyskolmanneksella pitää uskaltaa yrittää ratkaista tilanteita niinkin, että joskus ehkä sitten voi sen pallon menettää. Varsinkin kun puhutaan 7vs7 pelistä, niin tavoitteena tulisi olla päästä maalipaikkaan, eikä suinkaan vain pitää palloa.

Nyt esim. kun katsoo suomalaisten nuorten maajoukkueita, niin ei siellä uskalleta todellakaan riittävästi haastaa, pelata pieneen tilaan hyökkäyspäässä/keskikentällä, vaan valitaan se helppo syöttö AINA. Ja ei en tarkoita että aina pitäisi yrittää väkisin puskea ylöspäin, vaan toivoisin vain että pelaajille saataisiin usko, luottamus siihen että siellä hyökkäyspäässäkin voi kokeilla rohkeasti asioita, havainnoiden toki aina tilanteet. Ainoastaan sillä että uskalletaan pelata sitä palloa pienessäkin tilassa ja rohkeasti hyökkäyspäässä voidaan kehittää sitä taitoa mitä se vaatii.

Ja jos sen pallon sitten joskus menettää, niin sitten vaan se pitää voittaa mahdollisimman nopeasti takaisin. Lisää siis uskallusta ja rohkeutta peliin! Opetetaan lapset pienestä pitäen siihen, että virheitä ei pidä pelätä, vaan aina pitää uskaltaa pelata ja ottaa roolia, kun tarvitaan.

[korpivaara]

Muutama sananen näkemistäni finaaleista:


B11 - TuPS - KyIF 5-0

Paljon on tuusulalaisten pelejä tullut seurattua ja alun hermostuneisuuden jälkeen TuPS vakuutti jälleen kerran. Liikkeessä, ensimmäisessä kosketuksessa ja kaksikamppailukovuudessa KyIF jäi selkeästi jalkoihin, vaikka lukemat pysyivätkin pitkään varsin siedettävinä. Ero taitotasossa oli joukkueiden välllä sangen suuri eikä KyIF juurikaan päässyt maalintekosektorille. Kovin liioiteltua ei ole väittää, että TuPS on tällä hetkellä ainakin Etelä-Suomen paras junioriseura 02-ikäluokassa (TuPS:n kakkosjengi oli muuten samassa ikäluokassa pronssilla). Ikäluokan parhaaksi valittiin TuPS:n pallovarma ja kovaotteinen toppari - täysin ansaitusti. Pakko nostaa KyIFille kuitenkin hattua - huippuyksilöitä joukkueessa ei juurikaan ollut, vaan tiukka joukkuepelaaminen on vienyt joukkueen näinkin pitkälle (jatkopeleissä putosi mm. aina kova HJK/edarit).

KyIF:n 02 joukkuetta eri turnauksissa nähneenä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä siellä huippuyksilöitä löytyy. Joukkueessa useampi 03-syntynyt pelaaja, jotka kaikki pärjäävät vuotta vanhempien Suomen kovimpia vastaan. Viime vuonna tämä KyIF-joukkue oli pronssilla ja silloinkin pudotti HJK:n jatkosta. Oli muuten kolmenkymmenen (30) pilkun rankkuskaba tuossa tämän vuoden puolivälierässä HJK - KyIF.

[giresse]

 Nachox  mainitsi ettei turhiin pallon menetyksiin sorruta , eikä ettei palloa saisi menettää. Pelin rytmittäminen on aivan eri asia kuin pelirohkeus. Olen samaa mieltä, että pitäsi haastaa enemmän ja uskaltaa pelata ahtaisiin paikkoihin. Haastamiset pitää vain oppia tekemään silloin kun siitä on joukkueelle hyötyä, eikä jossain 1 vastaan 3 tilanteessa vaikka tosin niistäkin joskus tulee maaleja kun pakit eivät tiedä kuka ottaa pallollisen pelaajan.
toivottavasti tulevaisuudessa nähdään enemmän taitavia linkkejä ja muitakin, jotka pystyvät murtautumaan läpi.

[nachox]

Mutta eiväthän nämä asiat suinkaan sulje toisiaan pois! On aivan eri asia lähteä haastamaan keskikentän pallonriiston jälkeen kolmen vastustajan pelaajan ympäröimänä kuin vaikkapa yksi vastaan yksi tilanteessa laidalla, jossa löytyy riittävää tukea omista pelaajista. Itse taas olen havainnut, että junnumaajoukkueissa ongelmana on usein se, että luotetaan flow-tilaan ja mennään fiiliksen mukaan, ja taktinen kypsyys loistaa poissaolollaan. Tästä samasta teemastahan puhui myös Roope Riski valottaessaan Italian kokemuksiaan Veikkaaja-lehdessä taannoin.

Epäonnistumiset opettavat, ja pelaajia pitää toki rohkaista haastamaan ja hakeutumaan 1 vs. 1-tilanteisiin. Tämä pitää kuitenkin erottaa siitä, että otetaan hallitsemattomia riskejä hyökätessä vaikkapa kahden pelaajan voimin vastustajan organisoitua puolustuslinjaa vastaan. Mitä nuorempana näitä pallopelien lainanalaisuuksia opetetaan, sitä iskostetumpia ne ovat myöhemmässä kehitysvaiheessa.

Luovan pelaajan määritelmä ymmärretään Suomessa usein niin, että luovia (välillä käytetään nimitystä taiteilija) ovat ne, jotka tekevät hienoja harhautuksia ja temppuja pallon kanssa, ja sitten sattuvat menettämään sen vaarallisessa paikassa tarjoten vastustajalle paikan vastahyökkäykseen. Itse koen luovuudeksi myös taktisen silmän/kypsyyden, jolloin voi valita olemassa olevista vaihtoehdoista parhaimman ja palvella omaa joukkuetta antamalla joukkueella aikaa rauhoittamalla pelin, pitämällä pallon pahassa paikassa omilla tai vaihtoehtoisesti rakentamalla oivaltavalla syötöllä hyökkäystilanteen.

edit: Kaiken kaikkiaan ratkaisevaa on mielestäni miettiä, mitä lisäarvoa yksittäisen pelaajan suoritus joukkueelle kyseisessä yksittäistilanteessa tuo.

[nachox]

KyIF:n 02 joukkuetta eri turnauksissa nähneenä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä siellä huippuyksilöitä löytyy. Joukkueessa useampi 03-syntynyt pelaaja, jotka kaikki pärjäävät vuotta vanhempien Suomen kovimpia vastaan. Viime vuonna tämä KyIF-joukkue oli pronssilla ja silloinkin pudotti HJK:n jatkosta. Oli muuten kolmenkymmenen (30) pilkun rankkuskaba tuossa tämän vuoden puolivälierässä HJK - KyIF.

Näin KyIF:n pojilta tämän vuoden cupissa neljä ottelua ja vuoden alussa muutaman pelin, joten näkemykseni ei perusta välttämättä kovin kattavaan otantaan. Kaikissa näkemissäni peleissä yhdistävä piirre oli se, että ryhmä puolusti kurinalaisesti, loi usein tekopaikat vastahyökkäyksistä ja oli vahva erikoistilanteissa. Tätä pakettia täydensi varma maalivahti, joka pystyi pelaamaan hyvin jalalla. Taitavia poikia joukkueesta ehdottomasti löytyi, mutta ei näistä kukaan tekopaikkoja tyhjästä pystynyt luomaan tai vakuuttanut jollain erikoisominaisuudella. Valtaosa oli hyviä peruspelaajia, joka on ymmärrettävä pelkästään positiivisena piirteenä. Tärkeimmät ominaisuudet olivat monilla hyvällä tasolla, mutta syöttötaidossa, laukauksessa, pelinäkemyksessä tai ensimmäisessä kosketuksessa kukaan ei ns. loistanut verrattuna vaikkapa HJK:n, TuPS:n tai KäPan pelaajiin.

Tuo puolivälierän pilkkuskaba taas oli mitä mainointa draamaa, ja yksi osoitus futiksen yllätyksellisyydestä. Turhat niput eivät Klubia tämän omalla "kotikentällään" kaada.

[Jortsukka]

...

Ymmärsin mitä hait takaa, mutta tuo tekstisi vain toi taas mieleen sen kun on nyt katsellut viime vuodet miten Suomessa hierotaan nätistä palloa alhaalla/ilman painetta. Varsinkin puolustuksessa pallo liikkuu hyvin poikittain, sitten pelataan kesikentälle ja siellä sitten se liikkuu vain poikittain ja pian palautetaan aina taaksepäin kun on vähänkin riskiä pallo menettää.

Aloitin tästä tuolla "valmennus-puolella" ketjunkin kun alkoi tämä nykyinen suuntaus vähän jo tulemaan korvista ulos. Varsinkin kun todella nuorissa jo lähdetään hakemaan vain pallon hallitsemista alhaalla pyöritellen.

Toivonkin että kun nyt on pelattu "barcelonaa" useampi vuosi Barcelonan ja Espanjan menestyksen takia, niin nyt alettaisiin pelaamaan enemmän "dortmundbayernia", kun ne menestyivät tänä vuonna CL:ssä.

Eli osattaisiin pelata paljon nykyistä monipuolisemmin. Katsomaan milloin pelata suoraviivaisemmin, milloin haastaa, milloin sitten pelata varmemmin alaspäin. Siinä sitä rytmitystäkin erinomaisesti opiskellen. Nyt kun tuntuu että rytmitys tarkoittaa enemmän sitä että pelataanko alaspäin vai poikittain.

[Tommy Tykki]

Erittäin hyvää keskustelua ja kiitos niille, jotka jaksoivat vastata asiallisesti kysymyksiini.

Inhoan liioiteltua "pallon pitämistä" (pallonhallintaa) omien pelaajien kesken. Se ei johda muuhun kuin, että vastustaja ehtii alas puolustamaan omalle kenttäpuoliskolle ja näin ollen hyökätessä pitää päästä kaikkien vastustajien ohi. Tätä näkee hyvin paljon suomalaisessa jalkapallossa, oli sitten kyseessä juniorijoukkue tai Veikkausliigajoukkue.
Mielestäni jalkapallo on maalintekopeli, jossa tulisi yllättää vastustaja mahdollisimman nopeilla ratkaisuilla.

On eri asia mikäli joukkueessa on Bracelonan tapaisia pallotaitureita, mutta kun niitä ei ole.




  

[joosar]

En ota nyt kantaa kyseisen kaverin pelaamiseen, koska en sitä ollut näkemässä. En edes kantaa tuohon peliin, vaan yleisesti tuohon lauseeseen liittyvään ongelmaan. Suomessa on nyt jotenkin tullut pakolliseksi se että palloa ei saa menettää. Itse tahtoisin että se asia käännettäisiin niinpäin että uskallettaisiin palloa pitää, haastaa, syöttää vaikeaankin paikkaan, pieneen tilaan, jne. Nyt kuitenkin tuosta lauseesta tulee juuri se mikä itselläni nostaa karvat pystyyn nyky junnufudiksessa. Eli kyllä siellä hyökkäyskolmanneksella pitää uskaltaa yrittää ratkaista tilanteita niinkin, että joskus ehkä sitten voi sen pallon menettää. Varsinkin kun puhutaan 7vs7 pelistä, niin tavoitteena tulisi olla päästä maalipaikkaan, eikä suinkaan vain pitää palloa.

Nyt esim. kun katsoo suomalaisten nuorten maajoukkueita, niin ei siellä uskalleta todellakaan riittävästi haastaa, pelata pieneen tilaan hyökkäyspäässä/keskikentällä, vaan valitaan se helppo syöttö AINA. Ja ei en tarkoita että aina pitäisi yrittää väkisin puskea ylöspäin, vaan toivoisin vain että pelaajille saataisiin usko, luottamus siihen että siellä hyökkäyspäässäkin voi kokeilla rohkeasti asioita, havainnoiden toki aina tilanteet. Ainoastaan sillä että uskalletaan pelata sitä palloa pienessäkin tilassa ja rohkeasti hyökkäyspäässä voidaan kehittää sitä taitoa mitä se vaatii.

Ja jos sen pallon sitten joskus menettää, niin sitten vaan se pitää voittaa mahdollisimman nopeasti takaisin. Lisää siis uskallusta ja rohkeutta peliin! Opetetaan lapset pienestä pitäen siihen, että virheitä ei pidä pelätä, vaan aina pitää uskaltaa pelata ja ottaa roolia, kun tarvitaan.

Tätähän vois varmaan kysyä HJK:n -99 porukan vetäjiltä että mitä tosiaan kannattais opettaa pelaajille alle 12v. Ilmeisesti yks Suomen lahjakkaimista ikäluokista ja ulkomaan vastavat ikäluokan joukkueet ovat jo *ratkaisevasti* edellä HJK:n poikia?

[agademi]

Tätähän vois varmaan kysyä HJK:n -99 porukan vetäjiltä että mitä tosiaan kannattais opettaa pelaajille alle 12v. Ilmeisesti yks Suomen lahjakkaimista ikäluokista ja ulkomaan vastavat ikäluokan joukkueet ovat jo *ratkaisevasti* edellä HJK:n poikia?

En tiiä HJK 99-porukasta sen enempää, mutta olisiko ongelma juuri siinä mikä tässä tulee epäsuorasti ilmaistua. Eli meillä ajatellaan, että riittää kun otetaan nippu poikia ja opetetaan tuolle nipulle joitain asioita ennemmin tai myöhemmin. Muualla taas (kielikuva erittäin osuva) mylly jauhaa pelaajia eteenpäin. Osa jää pois ja uusia tulee koko ajan tilalle. Mitä pidemmälle mennään sitä tiukemmaksi homma muuttuu. Meillä taas jalkapallossa taitaa olla vähän niin, että kun tullaan siihen 14-v. ikään niin homma on jostain ihmeen syystä ikään kuin vähän taputeltu. Tässä on nyt sitten se sama nippu mikä oli silloin ennenkin. Ihmetellään kun muualla edetään systeemin mukaan (niitä on erilaisia) eteenpäin. Totta kai siinä jää se yksi yksittäinen joukkue muiden jalkoihin jos ei pystytä tai osata uusiutua koko aikaa.

Pelitapaan ja näihin taitokysymyksiin liittyen voisi väittää, että se suuri virhe pääsee helposti käymään, että ei osata kehittää sitä taitoa sinne peliin niin että se tempo koko ajan kiihtyy. Opetellaan lyömään jarrut tiskiin. Siinä mielessä nämä puheet siitä, että siirrellään turhaan ovat ihan oikeita, siis mielestäni. Ja se ihan suurin ongelma syntyy siitä, että suurin osa meidän ns. hyvistä junnuporukoista ovat melkoisia kuplia. Kehitellään porukka joka pärjää pikkukentällä. Sitten 11v11 siirryttäessä pärjätään vielä kohtuullisesti hetki, mutta pohja putoaa lopullisesti kohta todennäköisesti sen takia, että ei olla osattu kasata joukkuetta niin että se kehittyisi elinvoimaisesti kun pojat kasvaa (vääristyneet lähtökohtaiset ajatukset roolituksista jne).

[huithapeli]

KyIF:n 02 joukkuetta eri turnauksissa nähneenä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä siellä huippuyksilöitä löytyy. Joukkueessa useampi 03-syntynyt pelaaja, jotka kaikki pärjäävät vuotta vanhempien Suomen kovimpia vastaan. Viime vuonna tämä KyIF-joukkue oli pronssilla ja silloinkin pudotti HJK:n jatkosta. Oli muuten kolmenkymmenen (30) pilkun rankkuskaba tuossa tämän vuoden puolivälierässä HJK - KyIF.

Anteeksi, kenties olen kyynikko ja saatan viedä ilon nyt monelta. Mutta, sen verrankuitenkin tässä on fudista tullut seurattu jokunen vuosikymmen, että oikeastaan voisin väittää, että on aivan turha puhua erottuvista yksilöistä tai huippuyksilöistä vielä tuossa 10 v iässä. Vaikka kuinka valitettavaan ja saatta viedä fiiliksen, mutta mielestäni aivan kyllä turhaa nostaa vielä pokaaleja jos tuossa iässä joku pärjää vuotta vanhempia vastaan. Väittäisin, että tuossa iässä puolet junioreista pärjäisi vuotta tai kahta vanhempien kanssa, jos vaan pelaisivat. Moni tyttökin pärjää jopa kolme vuotta vanhempien poikien kanssa, mutta eiköhän liene ne hehkutukset hieman ennenaikaisia... ne kehitysasteet näät -varmaankin ymmärrätte mitä tarkoitan. Eli, vanhempien ei nyt kannta kuitenkaan liikaa innostua

[huithapeli]

KäPan ja osittain Klubinkin osalta voidaan mielestäni puhua pienen kentän keskikenttäpelaamisesta, sillä kumpikaan joukkue ei käyttänyt 3-3-systeemiä, vaan pikemminkin 3-1-2-muodostelmaa, jossa toinen hyökkääjistä tippui alemmas rakentamaan peliä. Tätä sitten tuki laitapakkien ajoittaiset nousut. KäPan hallinta kyseisen ikäluokan finaalissa perustui oikeastaan juuri tuohon keskialueen haltuunottoon ja pelin rakenteluun alhaaltapäin.

Nimimerkki giresse avasikin jo hyvin tuota käyttämään rytmitti-termiä. 10-vuotiaiden poikien peleissä on mielestäni vielä kuitenkin poikkeuksellista, että pelaaja kykenee valitsemaan oikeat hetket pitämään pallon hallussa nopean syötön sijaan. Tämä KäPän eräs pelaaja (olisiko ollut Leevi Lehkosuo, en ole täysin varma?) pelasi monessa tilanteessa järkevästi pallon alaspäin, sen sijaan, että olisi toimittanut sen eteenpäin kärkipelaajalle, jota ympäröi 3-4 Klubin pelaajaa. Tämä taas toi KäPalle aikaa organisoituun hyökkäyksen, jossa päästään helpoilla syötöille eteenpäin, eikä joukkue sorru turhiin menetyksiin hyökkäyskolmanneksella. Hienoa pelaamista siis nuorelta kaverilta!

Niin, on se katsomo hauska paikka. Tuosta pallon alaspäinpelaamisesta kuulin puolestani katsomosta pari asiantuntijakommenttia, että "pelirohkeus puuttuu", "ei ole uskallusta", "jännittää ja itseluottamus puuttu kun ei uskalla haastaa". "tekniikka ei riitä". Tapahtumat kun voi nähdä niin eri näkökulmista....

[Kevin Keegan]

Kaksi parasta kuitenkin kotimaisista tästäkin turnauksesta pois.

Linkki:

http://fct.sportti.info/matchprogram/

Miksiköhän näin että kaksi Suomen parhaimpien joukkoon kuuluvaa tämän ikäluokan nuorisojengiä (HJK & TPS) jättävät väliin näitä kotimaassa ja kotikaupungissa järjestettäviä laatuturnauksia joissa osallisina mm. Zenit ja Bromma Premierkarsinta lähellä mutta kuitenkin samat jengit vetää ympäri Eurooppaa turnauksissa kesken sarjakauden???

Eikai ole kilometrejä meikäläisellä riittävästi takana jotta vois ymmärtää kaiken?

[Superjunnukoutsi]

Linkki:

http://fct.sportti.info/matchprogram/

Miksiköhän näin että kaksi Suomen parhaimpien joukkoon kuuluvaa tämän ikäluokan nuorisojengiä (HJK & TPS) jättävät väliin näitä kotimaassa ja kotikaupungissa järjestettäviä laatuturnauksia joissa osallisina mm. Zenit ja Bromma Premierkarsinta lähellä mutta kuitenkin samat jengit vetää ympäri Eurooppaa turnauksissa kesken sarjakauden???

Eikai ole kilometrejä meikäläisellä riittävästi takana jotta vois ymmärtää kaiken?

Jos samoja vastustajia tulee kauden aikana vastaan riittävästi jo muutenkin?