The neverending storyNewcastle United on kuin neljä huvipuistolaitetta puristettuna yhteen. Perinteisin vertauskuva on vuoristorata, mikä kieltämättä kuvaa hyvin sitä, miten Newcastlen sarjasijoitus sahaa ylös ja alas täysin arvaamattomalla tavalla. Kuka olisi uskonut, että kaudesta 2011-12 tulee niin upea. Entä sitä, että heti seuraava kausi oli niin apea?
Newcastle United on kuin karuselli, jossa samat naamat ja ongelmat pyörivät vuodesta toiseen. Menestystä lähdetään usein hakemaan palkkaamalla manageriksi joku vanha tuttu, kuten Joe Harvey, Kevin Keegan tai Alan Shearer. Ongelmatkin ovat jatkuvia ja toistuvia: loukkaantumisia tulee paljon, seurajohto suututtaa fanit säännöllisin väliajoin ja aina kun asiat alkaa sujua paremmin ilmenee jotain.
Newcastle United on kuin pelisali, jossa pyörii näennäisesti paljon rahaa, mutta juuri kukaan ei koskaan voita mitään. Mike Ashleyn aikakaudella pahimmista rahasekoiluista on päästy eroon, mikä vain korostaa sitä seikkaa, että liikevaihdon perusteella Newcastlen pitäisi olla jatkuvasti huomattavasti korkeammalla sarjataulukossa.
Newcastle United on kuin Vekkula, jossa jokaisen kulman takaa paljastuu jotain yllättävää ja käsittämätöntä. Tosin toisin kuin Linnanmäellä, mutta kuten sitä ympäröivässä kaupunginosassa, vastaan tulee aivan liian usein joku ikänsä tai terveytensä puolesta loppuun ajettu heppu. Tällaiset joekinnearit voivat olla huvittavia ilmestyksiä niin kauan kuin heidän kanssaan ei joudu oikeasti tekemisiin. Silti jotkut haluavat tehdä heille palveluksia, antaa jopa pitkiä ja hyväpalkkaisia työsopimuksia.
Jos Newcastle United olisi oikeasti huvipuisto, sataisi siellä kuutena päivänä viikossa ja hattarassa olisi suolaa.
And the wonder why we drinkSekava johdanto sisälsi lähinnä viittauksia kentän ulkopuoleiseen maailmaan, mikä ei todellakaan tarkoita, etteikö sirkusta olisi nähtävissä myös nurmella. Sitä nimittäin on, keskimäärin kerran viikossa.
Kaudella 2011-12 kaikki osui nappiin. Pisteitä kertyi hyvään tahtiin aivan ensimmäisistä kierroksista lähtien. Peli ei ollut läheskään aina kaunista tai tehokasta, mutta maalit ja torjunnat osuivat pääsääntöisesti tärkeisiin paikkoihin. Tasapelit kääntyivät voitoiksi ja tappiot tasapeleiksi. Ensimmäinen tappiokin tuli vasta marraskuun loppupuolella. Tuosta tappiosta alkoi hieman vaikeampi jakso (muun muassa kotitappiot Chelsealle ja WBA:lle sekä vierastappiot Norwichille ja Liverpoolille). Tammikuussa kaikki kuitenkin kääntyi: Newcastle nöyryytti Manchester Unitedia numeroin 3-0 ja teki erinomaisen hankinnan ostamalla Papiss Demba Cissén Freiburgista. Cissé oli yksi loppukauden avainpelaajista paukuttamalla 13 maalia, joiden joukossa muun muassa kauden maaliksi valittu leija Chelsean verkkoon. Viides sija sarjataulukossa varmisti paikan Euroopassa.
Se mikä monelta jäi tuon kauden huumassa huomaamatta oli Newcastlen taktinen yksinkertaisuus. Itsekin puutuin vuosi sitten manageri Alan Pardew'sta kirjoittaessani lähinnä siihen, että kulmapotkut eivät toimi ja joukkue onnettoman huono nousemaan tappioasemasta tasoihin, voitosta puhumattakaan. Jälkimmäinen kirous saatiin sentään viime keväänä murrettua.
Suurena ongelmana taustalla on kuitenkin se, että Graham Carrin pelaajahankintojen myötä joukkueeseen on hankittu taitavia pelaajia, joiden vahvuudet ja taidot eivät oikein sovi yhteen Alan Pardew'n pelifilosofian kanssa. Cisséä haetaan pitkillä ja korkeilla palloilla, jotka eivät tuota mitään muuta kuin paitsioita. Cissén ihmekevään 2012 maaleista yksikään ei tullut pitkästä pystypallosta vaan ne tulivat lähes poikkeuksetta lyhytsyöttöpelin tai laidalta annetun keskityksen seurauksena.
Pardew'n ja Carrin välillä onkin uutisoitu olevan erimielisyyksiä siitä, minkälaisia pelaajia joukkueeseen pitäisi hankkia. Ilmeisesti osittain näiden erimielisyyksien purkamiseksi joukkueeseen hankittiin jalkapallojohtaja-tittelillä toimivaksi diplomaatiksi Joe "Fucking" Kinnear. Pardew, Carr, Kinnear -kolmikon työnjaosta on olemassa monenlaista tulkintaa, joten vasta aika näyttää, millaiseksi yhteistyö muodostuu. Ei kuitenkaan kannata ehkä laittaa rahojaan likoon sen puolesta, että kaikki kolme aloittavat vuoden 2014 Newcastlen palkkalistoilla.
Winning Eleven?Newcastlen saamattomuus siirtomarkkinoilla hermostuttaa monia kannattajia. Tämä on aivan ymmärrettävää, mutta niin kauan kuin joukkueen parhaat pelaajat pysyvät terveinä ja Tynesidella, on kasassa ihan oivallinen joukkue. Vahvistuksia tarvitaankin ensisijaisesti penkille.
Ykkösmaalivahdin paikkaa pitää hollantilainen Tim Krul. Steven Harperin lähtö jättää penkille tai katsomoon yhden maalivahdin vajauksen, mutta Rob Elliot ja nuori Jak Alnwick ovat riittävä yhdistelmä. Newcastle on kuitenkin tiedustellut siirtomarkkinoilta maalivahtia, joka voisi viitata joko Krullin myymiseen tai Alnwickin laittamiseen lainalle.
Puolustuksessa suurin kysymysmerkki on ollut Argentiinaan kaipaava kapteeni Fabricio Coloccini. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että mies jatkaa sopimuksensa loppuun asti Newcastlessa ja on innolla valmistautumassa uuteen kauteen. Coloccinin rinnalle vaihtoehtoina ovat Mapou Yanga-Mbiwa, Steven Taylor ja Mike Williamson. Jos muut pysyvät kunnossa eikä Williamsonia tarvita kentällä, on tilanne ihan kelvollinen. Toisaalta loukkaantumisten varalta olisi hyvä hankkia vielä yksi, Williamsonia parempi vaihtoehto.
Laidoilla Mathieu Debuchy ja Davide Santon ovat hyvät ykkösvalinnat ja penkiltä löytyvät Shane Ferguson ja Massadio Haidara. Lisäksi tyrkyllä on myös Ryan Taylor, kunhan hän saa polvensa kuntoon.
Keskikentällä on paljon hyviä vaihtoehtoja. Pardew'n haasteena onkin löytää parhaat yhdistelmät ja pitää vähemmän peliaikaa saavat tyytyväisinä. Ensisijaisesti kentällä aloittanevat Yohan Cabaye, Cheick Tiote ja Moussa Sissoko. Laidolle puolestaan ovat tyrkyllä Jonas Gutierrez, Sylvain Marveaux ja Gabriel Obertan. Se ketkä avaavat, riippuu pitkälti käytettävästä muodostelmasta. Hyviä vaihtoehtoja tälle porukalle tarjovat muun muassa Vurnon Anita ja Gael Bigirimana.
Hyökkäysosastolla, jonka raja keskikentään ja edellä mainittuihin laitureihin on jossain määrin häilyvä, ovat Hatem Ben Arfa, Yoan Gouffran, Papiss Demba Cisse sekä Ameobin veljekset. Nousevana tähtenä Haris Vučkić.
Lisäksi akatemiasta nousseista on kypsymässä täksi kaudeksi enemmän tai vähemmän lupaavia nuoria, joita nähtänee ainakin ensimmäisissä cup-otteluissa: puolustajat James Tavernier, Paul Dummett ja Remie Streete, keskikenttä Michael Richardson sekä kärki Adam Campbell.
Havainnollistetaan pelaajatilannetta vielä kirjoittajan omalla ykköskokoonpanolla, jossa pelijärjestelmäksi on valittu 4-2-3-1. Suluissa varamies kullekin paikalle.
Cisse
(Ameobi)
Marveaux Sissoko Ben Arfa
(Gutierrez) (Gouffran) (Obertan)
Tiote Cabaye
(Bigirimana) (Anita)
Santon Coloccini Mbiwa Debuchy
(Haidara) (Taylor) (Williamson)(Ferguson)
Krul
(Elliot)
Lähteneet:
-James Perch (Wigan, noin 700 000 puntaa)
-Danny Simpson (QPR, ilmainen)
-Steve Harper (Hull, ilmainen)
Tulleet:
-Olivier Kemen (Metz, hinta ei tiedossa) <- vasta 16-vuotias "tulevaisuuden Alex Song"
Koronkiskuria rintaan ja menoksiNewcastlen viime keväänä julkistama paitasponsorisopimus on puhuttanut paljon, sillä moni pitää pikavippiyhtiö Wongaa moraalittomana valintana. Ehkä tästä kohusta johtuen ykköspaitaa ei ole vieläkään julkaistu ja joidenkin tietojen mukaan se esitellään virallisesti vasta elokuussa. Vahvojen huhujen mukaan se kuitenkin näyttää tältä:
Kakkospaita on sen sijaan esitelty virallisesti:
Huhujen mukaan olisi tulossa myös kolmospaita.
Vielä on kesää jäljelläJoukkue on jo palannut harjoituksiin ja preseason näyttää tältä:
16.7. Motherwell (a): 4-2 (Vučkić, Gouffran, Sissoko, Marveaux)
20.7. Rio Ave (a)
23.7. Pacos de Ferrira (a)
28.7. Blackpool (a)
30.7. St. Mirren (a)
3.8. (toistaiseksi vahvistamaton ottelu)
10.8. SC Braga (h)
Valioliiga-kausi 2013/14 alkaa Newcastlen osalta maanantaina 19.8. vierasottelulla Man Citya vastaan. Kauden ensimmäinen kotiottelu pelataan seuraavan lauantaina, jolloin St James' Parkin tuoreelle nurmelle saapuu West Ham. Ja seuraavalla viikolla pelataan liigacupin toinen kierros, jolta Newcastle aloittaa oman taaperruksensa.
Howay the Lads!
