"I am always thankful for what Chelsea brought to my life, I got another dimension because of Chelsea. And don't forget that Chelsea was unknown in Europe, we grew up together."
Frank Leboeuf Rakas sininen seura aloittaa jälleen uuden ns. aikakauden historiassaan kun alkavalla kaudella se saa uuden käskyttäjän. Tällä kertaa valinta on kuitenkin vanha tuttu mutta silti tuntuu että jotain uutta olisi alkamassa Chelsean historiassa. Ehkä jopa jotain uutta ja suurta? Se on selvää että draamaa ja rytinää ei viime kausien tapaan tule Chelseasta puuttumaan ja jos sitä draamaa ja rytinää ei tarjoilla viheriöllä, ovat kabinetit ja tabloidilehtien palstat siihen erinomaiseksi osoittautuneita ympäristöjä. Muistutetaan kuitenkin tynnyrissä eläneille, tai muuten vaan kännissä koko kauden olleille että mitä oikein kaudella 12/13 oikein tapahtuikaan?
Kausi 2012/2013Chelsea lähti kauteen hallitsevana CL-voittajana kuin myös FA-cupin valtiaana. Näihin saavutuksiin seuran luotsannut Roberto Di Matteo sai fanien helpotukseksi jatkopestin tuuliselle Chelsean valmentajan työpaikalle. Di Matteon kykyjä oltiin aikaisemmin epäilty valmentajana ja nyt mies saisi toden teolla näyttää mistä mies olisi tehty kun ensimmäinen tehtävä oli aloittaa joukkueen kauan odotettu nuorisoleikkaus. CL-sankarit Salomon Kalou ja Jose Bosingwa sekä seuralegendaksi viimeistään CL-finaalissa noussut Didier Drogba saivat väistyä ja tilalle tuotiin huomattavasti nuoremman polven pelaajia, etunenässään kesän suursatsaus Eden Hazard sekä lupaavat Cézar Azpilicueta ja Oscar. Pelko oli fanien keskuudessa kova sillä ilmassa velloi epävarmuus siitä että olisiko tämä ns. nuori sukupolvi valmis Valioliigan pelilliseen ja ennen kaikkea fyysiseen vaatimustasoon?
Pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi sillä etenkin Hazard ja Oscar osoittautuivat jo kauden alusta alkaen varsin mainioiksi pelimiehiksi ja Chelsean kauden alku olikin tuloksellisesti hyvä jos ei Citylle kärsittyä 3-2-tappiota Community Shield-höntsässä tai Super Cupissa koettua kyykytystä Falcaolle lasketa mukaan. Vielä ennen siirtorajan umpeutumista Chelsea ehti värvätä riveihinsä kauden avausottelussa Wiganin riveissä Chelsean puolustusta dominoineen Victor Mosesin jonka arvo nousisi esiin vasta myöhemmin keväällä europeleissä. Kauden avaustappionsa liigassa Chelsea kärsi vasta lokakuun puolella Manchester Unitedia vastaan matsissa jonka tapahtumia kertaillaan tänä päivänäkin Lontoon pubien asiantuntijapiireissä. Paitsiomaaleja, kummallisia ulosajoja ja mahdollisia rasistisia mutinoita tuomarin suunnasta... normipäivä Chelsean ja ManU:n välisessä matsissa. Myös eurokentillä tuli kauden ensimmäinen tappio Shaktaria vastaan. Chelsean pelissä alkoi näkyä jonkinlaisia hiipumisen merkkejä ja kauden alussa nähty seksifutis alkoi olemaan vain kaunis muisto.
Marraskuussa sitten alkoikin iso pyörä pyöriä. Joukkue taapersi peräti neljä peliä liigassa peräkkäin ilman voittoa ja kun vielä Juventuskin raiskasi täysin munattoman Chelsean CL:ssä, samalla tiputtaen joukkueen jatkosta, oli aika lähes perinteiseksi muodostuneen valmentajavaihdoksen. Di Matteo sai lähteä ja huhumylly korvaajasta kävi kiivaana. Vaihtoehdot Guus Hiddinkin kautta Fabio Capelloon käytiin läpi mutta useat näppikset menivät vaihtoon ja urheilusivut täyteen kahvia kun Rafa Benitez esiteltiin Chelsean väliaikaisena valmentajana medialle. Mies joka oli Liverpool-vuosinaan kerännyt usean Chelsea-fanin ikuisen vihan ylleen kommenteillaan ja teoillaan, olisi nyt Chelsean penkin päässä tekemässä ratkaisuja jotka toivat miehelle negatiivista mainetta myöhempinä Liverpool-vuosina kuin myös jaksolta Interin peräsimessä. Ei mikään paras mahdollinen kaava. Fanit myös tiedostivat julkisesti vihan Beniteziä kohtaan miehen ensimmäisissä matseissa Chelsean peräsimessä erilaisin bannerein ja julkisin kannanotoin. Joulukuun puolella Chelsea otti vasta ensimmäisen voittonsa Benitezin alaisuudessa ja kävi siinä samalla häviämässä seurajoukkueiden MM-kisojen finaalin Corinthiansille. Liigan terävimmästä kärjestä Chelsea oli tippunut jo aikoja sitten.
Vuoden alussa toivonkipinä syttyi kun Newcastlessa koko syksyn hirmuisen määrän maaleja mättänyt Demba Ba värvättiin joukkueen riveihin. Fernando Torres oli hyvästä startista huolimatta vajonnut liigapeleissä nallipyssymäiselle tasolle ja Ban uskottiin tuovan Chelsean hyökkäyspäähän uutta eloa. Alku olikin Balta hyvä mutta mitä pidemmälle pelit etenivät, sitä syvemmälle vajosi myös Ban taso. Alkuvuosi oli Chelsealta muutenkin järkyttävän epätasaista suorittamista ja jopa neljän parhaan joukkoon pääseminen alkoi vaikuttamaan haastavalta takaa tulevien kilpailijoiden kiristäessä tahtiaan. Alkuvuoden ainoa positiivinen asia oli seuraikoni Frank Lampardin kirjaimellinen uusi kevät joka sai kauden edetessä vielä historiallisia sävyjä.
Cup-kilpailuissa Chelsea porskutti edeten jatkoon niin FA-cupissa kuin Eurooppa-liigassakin. Benitez vakuutteli medialle kuitenkin että mies ei halua välttämättä ansioluetteloonsa uusia pyttyjä vaan mieluummin Chelsean ensi kauden CL-peleihin. Fanit eivät yllättäen uskoneet espanjalaistaktikon puheita. Chelsea eteni vakuuttavalla menolla eurokentillä kohti finaalia ja etenkin Fernando Torresin ja Victor Mosesin panos oli näissä karkeloissa erinomaisella tasolla. Chelsea kävi tiputtamassa myös FA-cupissa arkkivihollisensa ManU:n ja vaikka pelillisesti joukkueen esitykset eivät olleetkaan sitä mitä tuon tason miehistöltä voisi odottaa, tulokset olivat päällisin puolin hyviä.
Kevät lämpeni mutta Chelsean kone ei lämmennyt. Toki joukkue oli käsittämättömässä otteluruuhkassa ja pelasi parhaimmillaan kolmekin matsia viikon sisään, mutta silti ei käy selittäminen esimerkiksi Rubin Kazania vastaan kärsittyjä tilastotappioita. Joukkue kuitenki napsi niistä tärkeimmistä matseista voittoja ja paikka ensi kauden CL-peleihinkin alkoi varmistua jo hyvissä ajoin ennen liigan loppukierroksia. Henkilökohtaisella tasolla juhlituin sankari oli kuitenkin Frank Lampard joka toukokuussa iski kaksi maalia Aston Villan verkkoon sementoiden nimensä Chelsean kaikkien aikojen parhaana maalintekijänä. Neljä päivää myöhemmin oli toisenlaisten juhlien aika kun Chelsea osoitti jälleen olevansa isojen finaalipelien joukkue kaatamaal Eurooppa-liigan finaalissa Benfican värikkäiden vaiheiden jälkeen 2-1. Vaikkakin kyseessä oli "vain se heikompi europalkinto", oli päivä suuri vaikean kauden jälkeen. Kausi päättyi liigassa kolmanteen sijaan.
http://www.youtube.com/watch?v=hVaV3V0PZMc
"For me…pressure is Bird Flu…I’m serious the Bird Flu in Scotland is bothering me more.”
Jose MourinhoKausi 2013/2014Tuleva kausi tarkoittaa Jose Mourinhon toisen aikakauden alkua Chelseassa. Special Onen (nyk. Happy One) visiitit Italiassa ja Espanjassa olivat täynnä menestystä ja sitä totuttua draamaa mutta se on varmaa että Chelsean penkin päässä istuu tällä kaudella motivoitunut ja omien sanojensa mukaan "erittäin iloinen" Mourinho. Yhdistelmä joka toivottavasti tulee näkymään myös joukkueen esityksissä. Chelsea ei varmaankaan tule tällä Mourinhon toisella yrityksellä luopumaan viime vuosien pelitavastaan. Yksinäisen kärjen alla pelaa nippu hyökkäävämpiä keskikenttäpelaajia ja neljän miehen alakerran edessä on aina pari rouhijaa kypäräpäisen maalivahdin hoitaessa verkon edessä hommat kuntoon.
Pelaajarintamalla Mourinho on ehtinyt tehdä jo eräänlaisia "hankintoja" kun uusiksi miehiksi lainapestiensä jälkeen laskettavat belgit, Romelu Lukaku ja Kevin de Bruyne ovat Mourinhon lausuntojen mukaan miehen suunnitelmissa mukana. Myös bulista tuotu Andre Schürrle sekä erittäin lupaava nuori puukenkämaan Marco van Ginkel tulevat olemaan mielenkiintoisia nimiä jos ei nyt vielä ensi kaudella, niin varmasti tulevaisuudessa. Lähtijöiden lista on jälleen täynnä ikämiehiä. Voittamisen kulttuurin mukanaan tuonut Paulo Ferreira oli voittanut Chelseassa kaiken mitä jalkapalloilija voi voittaa joten ei muuta kuin kohti uusia metsästysmaita. Yossi Benayoun tajusi viimein että se kuuluisa taso ei ehkä riitäkään kun taas Ross Turnbull joutuu valitettavasti hommaamaan ensi kaudella eturivin kausikortin omasta taskustaan ja toisen varamaalivahdin Hilarion liikkeistä ei kenelläkään tunnu olevan varmaa tietoa. Myös Florent Malouda pääsi viimein pois henkisestä helvetistään joten au revóir! Lainalle ovat tähän mennessä lähteneet vakkarimiehistöstä viime kauden surkeasti pelannut Marko Marin sekä vakavan loukkaantumisen jälkeen uraansa uudelleen aloitteleva Oriol Romeu, molemmat La Ligaan. La Ligassa jatkaa myös kahden viime kauden tapaan maailman yhdeksi lupaavimmista maalivahdeista noussut Thibaut Courtois. Siirtoikkuna on kuitenkin vielä pahasti kesken joten mitä tahansa ehtii vielä tapahtua tällä rintamalla etenkin kun otetaan huomioon se tosiseikka että Mourinholla on tapana yleensä hommata nimenomaan ne pelaajat jotka mies itse näkee joukkueessaan parhaaksi nähtävän.
"There's no such thing as beautiful football or ugly football. Just winning football"
Dennis WiseMaalivahdit1. Petr Cech-. Mark SchwarzerPetr Cech tulee ansaitusti pitämään ykkösmaalivahdin tittelinsä myös ensi kaudella. Seuran monivuotinen ykkönen on parin viime kauden aikana palannut komealla tavalla maailman maalivahtieliittiin ja pystyy yhä edelleen torjunnoillaan voittamaan jopa otteluita. Monivuotiset penkinlämmittäjät ja sparraajat poistuivat joukkueesta ja tilalle tuli uransa ehtoopuolella oleva aussilegenda Mark Scwarzer. Hyvä veto seuralta sillä kun aiempina vuosina Cechin ottaessa ne kiintiöloukkaantumiset, on ollut pelko perseessä Turnbullin tai Hilarion seistessä maalin edessä. Nyt Chelsealla on myös kyvykäs kakkosvaihtoehto ja se jos mikä on hyvä uutinen seuralle.
Laitapuolustajat3. Ashley Cole28. Cezar Azpilicueta34. Ryan BertrandSamaan osastoon olisi toki voinut laskea myös muuan eurofinaalisankarin mutta hänestä lisää myöhemmin. Cashley tulee jatkamaan yhä ykkösvaihtehtona vasemman laitapakin tontille ja viime kaudella kehityslimboon järjettömän peluutuksen takia juuttunut Ryan Bertrand kirittää parhaansa mukaan. Toisella laidalla viime kaudella viikko viikolta parantanut Azpilicueta jatkaa toivon mukaan kehittymistään. Chelsea kuitenki tarvitsisi vielä jonkun osaavan kaverin kirittämään myös oikeaa laitaa. Hyvän lainakauden pelannut tsekki Tomas Kalas on Mourinhon mukaan saamassa näyttöpaikan mutta nähtäväksi jää miten käy? Myös moniosaaja Michael Essien voi toki tarvittaessa pelata oikeaa pakkia, kuten historia todistaa. Sam Hutchinsonia en, vaikka hieno mies onkin kyseessä, laske enää ykkösmiehistön nimien joukkoon.
Keskuspuolustajat2. Branislav Ivanovic4. David Luiz24. Gary Cahill26. John Terry (c)Ehdottomasti mielenkiintoisin Chelsean ensi kauden miehistön osa-alueista. CaptainLeaderLegend ja Gary Gahill tulevat olemaan toppareita se nyt on selvää mutta mitä tekee Mourinho Luizilla ja Branilla? Benitez osoitti viime kaudella lukeneensa foorumin Chelsea-ketjua ja laittoi David Luizin menestyksekkäästi keskikentän pohjalle jossa mies pelasi aika ajoin täydellisellä dominanssilla. Missä käkkäräpäinen fanien lellikki tullaan näkemään pääsääntöisesti ensi kaudella? Sen tietää vain Erikoinen Yksi. Ivanovic on myös kiintoisa hahmo. Mies pelasi koko loppukauden pääasiassa Gary Cahillin parina topparina mutta mies on tunnetusti myös kuin kotonaan laidallakin joten nähtäväksi jää minne mies istutetaan alkavalla kaudella? Vahvistuksia ei mielestäni tälle osastolle tarvita. Jokainen tästä nelikosta on raamit täyttävä Valioliigatoppari. Kahden loukkaantumisen tai pelikiellon osuessa samaan aikaan kohdalle, kusessa ollaan jälleen kerran.
Keskikenttä (alempi)5. Michael Essien7. Ramires8. Frank Lampard12. Mikel- Marco van GinkelSekalainen seurakunta tosiaan ja hyvin erilaisia sieluja jokainen. Essienin koulutus on nimenomaan samanlainen keskikenttäpelaaja kuin Ramires ja koska uusvanha valmentaja on vuolaasti kehunut tätä langanlaihaa brassia, tulee mitä luultavimmin Ramires olemaan huomattavasti useammin biisonin edellä kun avauskokoonpanoa valitaan. Myös Mikelin rooli tulee olemaan se sama vanha elintärkeä jos mies nyt joukkueeseen ylipäätään kauden alkaessa jää? Van Ginkel ja Lampard ovat kuin yksi ja sama pelaaja mutta yli kymmenen vuoden ikäerolla. Hollantilaisnuorukaisen pelissä on hyvin paljon samoja elementtejä kuin Lampardin dominointivuosien otteissa ja uskonkin että vielä tämän vuoden tulee tämä Eredivisien lupaavimmaksi pelaajaksi valittu nuori mies ammentamaan oppia joukkueen kaikkien aikojen parhaalta maalintekijältä. Yhtä profiilihankintaa tämä osasto vielä kaipaisi huhuttujen Xabi Alonson tai Daniele De Rossin muodossa sillä kuten viime kaudella nähtiin, kaatuu koko joukkue tämän pelaajaosaston ollessa vajaavainen.
Keskikenttä (ylempi)10. Juan Mata11. Oscar13. Victor Moses17. Eden Hazard-. Kevin De Bruyne-. Andre SchürrleKolme amigoa oli yksi viime kauden hienoimmista asioista Chelsean pelissä. Oscarin, Matan ja Hazardin yhteispeli oli parhaimmillaan taikuutta mutta aivan kuin Barcelonallakin, meininki on kuin tervassa juoksemista kun vastustaja löytää lääkkeet tämän osa-alueen blokkaamiseen. Kirittäjikseen on tämä kolmikko saanut Werderissä erinomaisen lainakauden pelanneen Kevin De Bruynen sekä hyvän suoritustason parina viime kautena vakiinnuttaneen Andre Schürrlen joten penkiltä löytyy myös loistavia korvaajia tälle hyökkäyspelin selkärangalle. Victor Mosesin roolin näen hyvin pienenä tässä ryhmässä mutta miestä en silti tohtisi pois päästää sillä kuten viime kevään europelit osoittivat, on Moses parhaimmillaan tärkeä pelaaja.
Hyökkääjät9. Fernando Torres29. Demba Ba-. Romelu LukakuYhden on heistä poistuttava, se on fakta... jopa kahden jos joukkueeseen hankitaan siirtomarkkinoilta joku iso nimi hyökkäykseen. Mourinho on julkisesti kertonut että viime kauden superkomeetta Lukaku, tulee olemaan osa hänen suunnitelmiaan joten märän ruudin erikoismiehet Ba ja Torres tulevat olemaan päineen pölkyllä ennen syyskuun ensimmäistä päivää. Torresin maalimäärät olivat hyvät viime kaudella mutta suorittaminen oli valitettavan epätasaista läpi kauden. Tämä kausi tulee määrittelemään paljon Nandon tulevaisuutta ja jos Mourinho hommaa jonkun meganimen hyökkäykseen ennen siirtoikkunan sulkeutumista, ei tätä kautta Torresille edes tule.
OdotuksetKun on kyseessä Chelsea, ovat odotukset joka suunnalta aina korkealla. Champions Leaguessa kaikki muu kuin välieräpaikka voidaan laskea pettymykseksi. Liigassa tapahtuneiden myllerrysten ansiosta ei voida tarkkaa tavoitetta vielä sanoa mutta kolmen kärki on jälleen kerran enemmänkin asetettu sääntö kuin pyrkimys. Toivon mukaan kabineteissa pysytään rauhaisissa merkeissä edes kerran yksi kokonainen kausi ja toivotaan että tästä alkaisi jokin suuri aikakausi nyt kun vihollisleirissä se vihdoin loppui...
"It's a disgrace! A ****ing disgrace!"
Didier Drogba
