Huippuanalyyttiselle kokokeskustelulle
Kitinäkaksikon näkemyksen perusteella pelaajan koko määrittä siis suoraan pelaaja taitotason. Näkemyksensä kullakin.
Kyllähän se on ihan kiistaton tosiasia, että Saksassa tärkein kriteeri keskikentän pohjan pelaajalle on edelleen jääkaappipakastimen kokoluokka. BuLin kärkiseuratkin ovat täynnä Bendereitä, Reinartzia, Rolfesia, Neustädteriä ja Högeriä. Bayernkin haki Espanjasta vastaavan pelaajatyypin, joskin pallollisena taitavamman ja täten syöttöpeliin soveltuvamman, kun kotimaasta ei löytynyt tarpeeksi laadukasta vaihtoehtoa Juppin pallonhallintapeliin.
Nähdäkseni esimerkiksi Bender ja Höger ovat n. 185 senttisinä melko normaalin kokoisia ihmisiä. Ja väite koosta ainoana mittarina nyt ei vain pidä paikkaansa.
Mitä tulee sitten Bayernin hankintoihin, niin Bayernhan tavoitteli toissakesänä sekä Lars Benderiä että Martinezia. Vaikea sanoa, kumpi oli varsinainen ykköskohde. Joka tapauksesta molemmista tehtiin tarjous ja kummankaan sen hetkinen seura ei suostunut myymään. Bender ei aloittanut siirron tiimoilta myöskään mitään vinkumisorkesteria ja kun Kahvilaadulla oli lisäksi ulosostolauseke toisin kuin Benderillä, niin siirtokohteeksi valikoitui loogisesti spanski.
Tätä taustaa vasten täällä on sitten kauhisteltu Guardiolan halua peluuttaa pohjapelaajana pienikokoista Lahmia, kun paikalla nähtäisiin mieluummin parikin "lihasta". On kuitenkin päivänselvä asia, että Pepin vaatimukset kyseisen paikan pelaajalle liittyvät ihan eri asioihin, eli pelaajan pitää olla älykäs, liikkuva, taitava ja mielellään molempijalkainen - yksinkertaistettuna hän on halunnut parhaan jalkapalloilijansa kentän keskeisimmälle paikalle.
Milloin täällä on kauhisteltu Lahmin peluuttamista keskellä?
Lahm taisi pelata A-junioriksi asti keskikentän keskustassa ja oikeastaan vasta laina-ajalla Stuttgartissa Magath teki pojasta lisäksi laitapakin. Bayernissa Lahm on pelannut keskikentän keskustassa yksittäisiä pelejä myös edellisten valmentajien alaisuudessa sekä lisäksi maajoukkueessa. Mitään mullistavaa keksintöä Guardiola ei tehnyt.
Jos täällä jotain on kauhisteltu, niin sitä, että Lahmin peluuttaminen keskikentällä tarkoittaa puolustussuuntaan fataalin Rafinhan nousemista avaukseen. No toistaiseksi tuo ei ole haitannut, kun vastustaja ei juuri palloa pidä, oli sitten vastassa Man City tai Nürnberg.
Saksassa "pohjarakentaja" on liki tuntematon käsite, joten onkin kuvaavaa, että maan ykkösseurassa Guardiola on joutunut peluuttaman pohjalla laitapakkia. Schweini toki lasketaan, ja Gundogan on pelimies myös. Kuitenkin Espanjan ja Italian maajoukkueissa on peluutettu Busquetsia ja De Rossia pallollisina toppareina. Tuleeko mieleen Saksasta vastaavaa pelaajatyyppiä, joka kykenisi samaan?
Tämä on kuitenkin selkein asia, jossa Saksa on jäänyt jälkeen modernia jalkapalloa pelaavista maista pystysuuntaan kohkaavan sekuntikellofutiksensa kanssa. Edes Englannissa ei olla näin vanhakantaisia, vaan siellä ovat suosiossa Carrickin, Artetan ja Fernandinhon kaltaiset pelaajat, mistä kiitos toki menee paljolti ulkomaalaisille valmentajille.
Mikä tekee pohjarakentajan käyttämisestä modernia? Miksi topparina pitäisi peluuttaa keskikenttäpelaajaa ja mikä tästä tekee modernia? En näe näissä kummassakaan mitään erityisen modernia ja esimerkiksi jälkimmäinen saattaa lähinnä kertoa siitä, että materiaalista ei löydy kyseiselle pelipaikalle juuri laajuutta. Esim. Espanjan osalta topparin paikan voi hyvin väittää olevan tällainen.
Italiassa ikäloppu Pirlo ja ehkä nuori Verratti ylläpitävät pohjarakentajan roolia yllä. Muuten tuolta ei kummoisiakaan kavereita tuohon rooliin nähdäkseni löydy, joten vaikea nähdä, että esim. Italia olisi tässä suhtessa jotenkin edelläkävijä. Italiassa ja Juventuksessa pelaa sitten tämän pohjarakentajan edessä näitä kohkaajia (mallia Marchisio). Onko modernimpia sijoittaa kohkaaja pohjarakentajan yläpuolelle kuin että se sijoitetaan kymppipaikan pelaajan alapuolelle?
Sitä paitsi tässä keskustelussa menevät muutenkin puurot ja vellit täysin sekaisin, kun esimerkkeinä pohjarakentajista tarjotaan esim. Fernandinhon kaltaisia kavereita.
Tämä kuitenkin näkyy ihan suoraan maajoukkueen menestyksessä, mistä konkreettinen esimerkki oli viime vuoden EM-välierä, jossa Italian keskikentän pelimiehet näyttivät tylysti kaapin paikan sakuille. Espanjaa nyt ei tarvitse edes mainita.
Tuossa pelissähän materiaaliero saattoi olla melkein samaa luokkaa kuin Bayernin ja Juven kohtaamisessa viime keväänä. Valitettavasti omaan näppäryyteensä sotkeunut Löw pilasi tämän. Kaikki kunnia toki myös Italialle, tuolle ottelutaktiikan mestarille.
