Räpymies
 Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
 |
Vastaus #25 : 12.09.2013 klo 20:19:18 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #27 : 27.09.2013 klo 20:51:16 |
|
|
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #28 : 29.09.2013 klo 15:31:26 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #30 : 09.10.2013 klo 15:14:12 |
|
|
|
|
|
|
Dagger
Poissa
Suosikkijoukkue: Suomi, Apollo, Hyps,FC TPS, LFC
|
|
Vastaus #31 : 09.10.2013 klo 15:26:07 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #33 : 27.10.2013 klo 18:12:28 |
|
Uusittu esittelysivu ja kuvan kera. Henkilöllisyyteni ei koskaan ole ollut mikään salaisuus, mutta nyt katsoin aiheellisesk itarkentaa esittelyä hieman. http://rapymies.wordpress.com/about/ |
|
|
|
|
|
|
ZZlatan
Poissa
|
|
Vastaus #35 : 03.11.2013 klo 19:34:35 |
|
Vau. Selvästi paras räpellys tähän mennessä. Erittäin hyviä ja konkreettisia nostoja. :peukku
|
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #36 : 03.11.2013 klo 19:48:10 |
|
Vau. Selvästi paras räpellys tähän mennessä. Erittäin hyviä ja konkreettisia nostoja. :peukku
Kiitos. Haluaisin kirjoittaa kapea-alaisempia tekstejä, mutta juuri tässä tilanteessa ja tuon Remmelin kirjoituksen jälkeen tämä syntyi kuin itsestään. Räpymies on kuitenkin ennenkaikkea kannattaja ja haluaisin kirjoittaa kannattamisesta ja kirjoituksillani kannattaa, mutta välillä on sohittava myös valtakunnan tasolla kun siihen on syytä. |
|
|
|
|
joosar
Poissa
|
|
Vastaus #37 : 03.11.2013 klo 20:25:51 |
|
Tähän haluaisin kyllä selvennystä: Olen joutunut kokemaan vaivaannuttavimmat hetket lajin parissa juuri Palloliiton koulutuksissa ja tuntuukin siltä, että liiton olettamuksena on, että kenttäväki ei ymmärrä sen paremmin jalkapallosta kuin politiikastakaan juuri mitään. Keskustellaan asioista sitten selvästi niin me kaikki jotka emme aina niin ymmärrä jalkapallosta niin saatais asioihin selvyyttä! Kuten itsekin kirjoitit että kommunikaatiota pitää olla. |
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #38 : 03.11.2013 klo 22:14:06 |
|
Huomautan yllä mainitun olevan vain henkilökohtainen kokemus ja sarja yksittäisiä tapauksia, mutta voin toki selventää. En tarkoita tuossa mitenkään että kaikki koulutukset kokonaisuudessaan ovat olleet vaivaanuttavia vaan olen niissä kokenut vaivaannuttavia hetkiä. Pääasiassa kokemukset ovat liittyneet siihen tunteeseen, että kouluttajat saarnaavat hyvin yksiäänistä totuutta ja on kuka tahansa kurssilainen, minä tai joku muu koittanut esittää vatsa-argumentteja ne on ammuttu alas erittäin tylysti ja heikosti perustellen.
Yksi yleisimpiä vaivaannuttavia ja kyseenalaistamattomia totuuksia on myytti suomalaisen valmennuksen korkeasta tasosta. Tämä myytti ei pidä paikkaansa, jos suomalainen valmennus todella olisi niin kilpailukykyisellä tasolla kuin jaksetaan väittää meillä olisi huomattavasti enemmän valmentajia maailmalla.
Toinen on sokea usko auktoriteetteihin. Jatkuvasti pudotellaan nimiä ja kerrotaan kuka on tehnyt ja saavuttanut mitäkin, mutta hyvin vähän jos lainkaan puhutaan siitä miten saavutuksiin on päästy.
Annan mielelläni lisää esimerkkejä. Mistään nimistä en ala puhumaan koska ne ovat epäolenaisia. Olennaista on mitä on tehty tai sanottu ei se kuka niin on tehnyt tai sanonut. Minä en myöskään väitä tuossa itse ymmärtäväni mitään sen kummempaa kuin kukaan muukaan. Minulle vain on syntynyt koulutuksissa vahvasti sellainen tunne, että minua pidetään ihan täytenä idioottina ja täysin mistään mitään ymmärtämättömänä. Sen verran älyttömiä juttuja siellä on totuutena opetettu.
Kysy ihmeessä lisää tarkennuksia, jos vielä jäi epäselvää. Seison ihan jokaisen sanan takana. Eikä minulla ole tarkoitus mustamaalata mitään tai ketään.
|
|
|
|
|
zekki
Poissa
|
|
Vastaus #39 : 04.11.2013 klo 00:31:37 |
|
Hyvä blogikirjoitus vaikkei siinä kovin syvälle ongelmiin päästy. Futishan on Suomessakin vanha laji. Siihen on juurtunut vahvasti vanhat perinteet, jotka eivät enää ole tätä päivää. Miksi Palloliitto on joutunut moiseen pysähtyneisyyden aikaan, missä se ilmiselvästi on. Turha Alajaa on syyttää, hän on vain tämän symboli. Pitäisi kysyä, miksi futiksen seurat ja kenttäväki halusivat paluuta menneisyyteen. Ilmeisesti kyse oli vastareaktiosta siihen, että edellinen johto pyrki nopean muutokseen. Huiippufutiksen tavoitteet pyrittiin nostamaan yhtäkkiä koko Suomen jalkapallon tavoitteeksi.
Mikä meni pieleen?
Suomessa ei oikein pystytä hyväksymään, että jalkapalloperheeseen kuuluu hyvin erilaisia kulttuureita. Ylimpien sarjojen pitäisi elää vahvan kaupallisessa ammatillisessa maailmassa. Tähän pitää liittyä myös selkeitä pelaajan ja valmentajan ammattiin valmistavia polkuja. Samaa aikaan on perinteistä harrastuspohjalta lähtevää seuratoimintaa hyvin erilaiselta ideologiselta pohjalta. Ei sekään mihinkään katoa, vaikka ei se ole samanlailla esillä kuin ammattipuoli. On mahdotonta yrittää tehdä kaikesta futikseen liittyvästä ammatillista. Tässä mentiin metsään. Kaikki yritettiin viedä ammattimaisen toiminnan alle. Yhtenäiskulttuuri, mutta nyt toisesta suunnasta.
Englannissa nämä alueet erosivat parisataa vuotta sitten, Ruotsissa noin 70 vuotta sitten. Suomessa yritetään elää yhtenäiskulttuurin illuusiossa ja kaikki pulikoivat samassa ankkalammikossa. Palloliitoakin arvioidaan jo samanlailla kuin ammattiorganisaatioita, mutta se itse elää enemmistönsä eli harrastusseurojen ehdoilla. Palloliitto on huippufutikseen nähden kuin isävalkku, joka on vähän divarissa pelannut ja sitten sillä kokemuksella yrittää valmentaa pojastaan modernia huippufutaajaa. "Poika, niinkuin minäkin silloin..."
|
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #40 : 04.11.2013 klo 00:57:31 |
|
Tämä koko seuratoiminnana murrostila ja samalla huipputekemisen vaatimustason nopea nousu ovat aivan ongelmien kovinta ydintä. Sydämmeni itki verta kun olin lavatanssikurssilla ja siellä ohjaja kertoi käyneensä 4v koulutuksen ammattikorkeassa vodakseen opettaa lavatanssia, joka on kuitenkin jalkapalloon verrattuna kuin jätkänshakki verrattuna oikeaan shakkiin. Meillä valtaosa valmentajista on pelkkien muutamien kymmenien tuntien pikakurssien ja oman harrastuneisuuden varassa. Siinä on melkoisen vaikeaa luoda akateemista prosessia. Samoin pelaajien polku kohti ammattilaisuutta on täysin sattuman varassa. On ihan siitä kiinni mihin kaupunkiin ja minkä seuran vaikutuspiiriin sattuu syntymään, että millaista valmennusta on mahdollista saada. Kovimmat talentit kyllä löydetään, mutta ns. peruspelaajien valmennus on tolkuttoman kirjavaa.
Mainitsitkin tuossa yhden erittäin yleisen ongelman eli sen että tehdään niinkuin aina ennenkin on tehty. Valitettavasti maailma vain ei ole niinkuin ennenkin.
|
|
|
|
|
zekki
Poissa
|
|
Vastaus #41 : 04.11.2013 klo 01:35:52 |
|
Tämä koko seuratoiminnana murrostila ja samalla huipputekemisen vaatimustason nopea nousu ovat aivan ongelmien kovinta ydintä. Sydämmeni itki verta kun olin lavatanssikurssilla ja siellä ohjaja kertoi käyneensä 4v koulutuksen ammattikorkeassa vodakseen opettaa lavatanssia, joka on kuitenkin jalkapalloon verrattuna kuin jätkänshakki verrattuna oikeaan shakkiin. Meillä valtaosa valmentajista on pelkkien muutamien kymmenien tuntien pikakurssien ja oman harrastuneisuuden varassa. Siinä on melkoisen vaikeaa luoda akateemista prosessia. Samoin pelaajien polku kohti ammattilaisuutta on täysin sattuman varassa. On ihan siitä kiinni mihin kaupunkiin ja minkä seuran vaikutuspiiriin sattuu syntymään, että millaista valmennusta on mahdollista saada. Kovimmat talentit kyllä löydetään, mutta ns. peruspelaajien valmennus on tolkuttoman kirjavaa.
Mainitsitkin tuossa yhden erittäin yleisen ongelman eli sen että tehdään niinkuin aina ennenkin on tehty. Valitettavasti maailma vain ei ole niinkuin ennenkin.
Se, että valmentajat oppivat käytännön kautta ja osin oppisopimusmaisesti ei sinänsä ole paha asia. Ongelma on siinä, missä tämä tapahtuu. Valmentajien pitäisi päästä korkeatasoiseen toimintaympäristöön ja tällaisia ei Suomessa valitettavasti juuri ole. Akateeminen linja ja ns. kirjaviisaus auttaa paremmin ymmärtämään ongelmia ja siten vanhasta on helpompi päästä irti, mutta ei se suoraan tuo uutta käytännön tasolle. Varmin tapa tason nousuun olisi saada Suomeen hyviä valmentajien valmentajia, jotka osaisivat soveltaa oppejaan suomalaiseen ympäristöön. Ainakin jos pyramidin käääntämiskirja on uskominen Hollannin futismenestyksen salaisuus oli se että Englannista tullut valmentaja opetti nuorille oppimiskykyisille pelaajille sekä uuden teorian että käytännön. Sekä pää että jalat oli mukana. Suomessa valitettavan usein edelleen ajatellaan että futis on vain jalkatyötä. Tämä on perinnekysymys. Eihän kouluja käyneitä pelaajia tarvitse opettaa aivan samalla kaavalla kuin pystyviidakosta tulleita. Kaikki pitkän historian omaavat ammatit on alkaneet siitä, että niitä tehtiin aluksi vain käytännön kautta. Kesti aika pitkään ennenkuin esimerkiksi hyväksyttiin että vaikka myyntimiehille kannatti opettaa jotain tiedollistakin, joka paransi heidän saavuttamiaan tuloksia. Suomen futiksessa mennään siinä, ettei paljon ole opettavaakaan. Materiaalit on usein lastentarhatasoisen piirileikin ohjaamisen tasoa. |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 04.11.2013 klo 01:38:48 kirjoittanut zekki »
|
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #42 : 04.11.2013 klo 01:49:48 |
|
Ei käytännön kautta oppiminen ole missään nimessä itsearvoisesti paha asia. Ongelma on enemmän siinä, että prosessilla ei ole suuntaviivoja ja tavoitetasoja. Usein ajatellaan, että ei tähän valmentamiseen kannata panostaa kun ei tästä ikinä kuitenkaan ammattia saa ja se ei ikävä kyllä ole edes kovin pessimistinen näkemys. Myös tuo mainitsemasi päiväkerhomaisuus on hyvinkin läsnäoleva asioiden tila. Harva vanhempi tai edes toimihenkilö ajattelee harrastusta osana ammatillista pätevöitymistä. Tämä on ongelma taas pelaajapuolella. Mainitsemassani tanssissa on esimerkiksi erinomaisesti määriteltynä mitä minkäkin vuosikurssin suorittaneen tanssijan on hallittava missäkin opintojensa vaiheessa. Futari voi ihan hyvin pelata b-junnuksi osaamatta lajin sääntöjä ja osallistumatta joukkueen pallottomaan pelivaiheeseen.
Kuvaavaa touhussa on se, että Suomessa puhutaan nyt paljon pelipaikkakohtaisesta erityisvalmentamisesta ja spesialistipelaajista kun maailmalla trendi on jo muuttunut selkeästi monipuolisten peruspelaajien suuntaan. Tässä ollaan konkreettisesti siinä kuuluisassa jälkijunassa.
|
|
|
|
|
zekki
Poissa
|
|
Vastaus #43 : 04.11.2013 klo 08:32:57 |
|
Ei käytännön kautta oppiminen ole missään nimessä itsearvoisesti paha asia. Ongelma on enemmän siinä, että prosessilla ei ole suuntaviivoja ja tavoitetasoja. Usein ajatellaan, että ei tähän valmentamiseen kannata panostaa kun ei tästä ikinä kuitenkaan ammattia saa ja se ei ikävä kyllä ole edes kovin pessimistinen näkemys. Myös tuo mainitsemasi päiväkerhomaisuus on hyvinkin läsnäoleva asioiden tila. Harva vanhempi tai edes toimihenkilö ajattelee harrastusta osana ammatillista pätevöitymistä. Tämä on ongelma taas pelaajapuolella. Mainitsemassani tanssissa on esimerkiksi erinomaisesti määriteltynä mitä minkäkin vuosikurssin suorittaneen tanssijan on hallittava missäkin opintojensa vaiheessa. Futari voi ihan hyvin pelata b-junnuksi osaamatta lajin sääntöjä ja osallistumatta joukkueen pallottomaan pelivaiheeseen.
Kuvaavaa touhussa on se, että Suomessa puhutaan nyt paljon pelipaikkakohtaisesta erityisvalmentamisesta ja spesialistipelaajista kun maailmalla trendi on jo muuttunut selkeästi monipuolisten peruspelaajien suuntaan. Tässä ollaan konkreettisesti siinä kuuluisassa jälkijunassa.
Jep, ja jatkanpa sitä myyntimiesesimerkkiä. Otetaan ammattikategorian alimmainen taso eli kiertävät pölynimurikauppiaat. Toki heidän myyntivalmentajansa voisi kirjoittaa valmennusohjeet tekemisen kautta: avaa ovi, mene autolle, aja asiakkaan luokse, soita ovikelloa ja aloita myyminen. Käytännössä hyvä myyntivalmentaja sitten osaisi poimia oikeat asiat tämän itsestäänselvyyden keskeltä Nykypäivänä ohjeet kirjoitettaisiin kuitenkin tyyliin, mitkä ovat tavoitteet, mitä vaikeita asioita tulee eteen, miten selvitä hankalissa tillanteissa, miten arvioida omaa myyntisuoritusta. Eli missä futiksen koulutuksessa oikein ollaan suhteessa edes tähän alimpaan ammattikategoriaan. Lapsi- ja junnupolella tilanne on hieman toinen. Jos heistä halutaan kasvattaa myös hyvään myyntityöhön pystyviä ihmisiä ei sitä voida tehdä samoin kuin aikuisten kohdalla. Pitäisi korostaa ensin avointa itsensä ilmaisua, omaehtoista esittämistä jne. Kouluikäisille tuoden mukaan jo tietoakin, joka on esittämisen ja myynninkin takana. On kuitenkin ihmeellistä, että vaiikka 16 vuotiaille futisjunnulle tarjotaan materiaalia, joka sopisi lähinnä 6 vuotiaille. Jäädään siis täysin sen varaan, osaako valmentajat painottaa oikeita asioita. Eli osaako kommunikoida. Kyse ei ole sujuvasta puhumisesta vaa siitä osaako hän avata oikeita asioita oikealla tavalla. Vaikea taito, johon vain harvat pystyy. Tosin 50-luvun myyntitykki olisi varmasti sanonut, että myyntityö opitaan vain käytännössä, ei siihen mitään selityksiä tarvita! |
|
|
|
|
Räpymies
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS
|
|
Vastaus #44 : 04.11.2013 klo 15:02:56 |
|
Olet juurikin asian ytimessä ja tässä kohtaa ongelmaksi muodostuu juuri tuo koulutuksien yksitotuuksisuus. Valmentajia ei uskalleta kehoittaa omatoimiseen opiskeluun riittävän ponnekkaasti, koska moni kouluttaja tuntuu pelkäävän oman osaamisensa puolesta ja aktiivisen ja lahjakkaan oppilaan pelätään menevän ohi opettajastaan. Tätä pelkää ikävän moni valmentaja myös pelaajien kohdalla, vaikka luonollisessa tilanteessa sekä pelaaja, että valmentaja oppii yhdessä ja peli on se opettaja. Pelin varaan heittäytyminen vaan tuntuu olevan niin pelaajille kuin valmentajillekkin liian pelottavaa.
|
|
|
|
|
Preeti
Poissa
|
|
Vastaus #45 : 05.11.2013 klo 15:07:02 |
|
Blogille  En nyt keksi järkevämpää kommentoitavaa, mutta haluan antaa kannustusääneni. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
