Pellegrinin City näkyisi käyttävän tätä pelinavausmallia, jossa topparit levittävät ja pohjapelaaja putoaa heidän väliinsä. Kyseinen pohjapelaaja on siis juuri Yaya Toure. Mancinin City ei tätä mallia käyttänyt, vaikka pallonhallintajoukkue oli sekin.
Mancinin paria viime kauttahan varjosti selvästi "deep-lying playmaker" -tyylisen pelaajan etsintä. Jo mestaruuskaudella tuotiin David Pizarro lainalle, vaikka hän ei lopulta niin isoa roolia saanutkaan. Siitähän italialainen piti huolen, ettei kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi, ettei seura ostanut hänelle Javi Martinezia tai Daniele De Rossia viime kesänä.
Pellegrini ei ole kuitenkaan lähtenyt merta edemmäs kalaan, joten hän on istuttanut nyt Yayan kyseiseen rooliin. Sikälihän tämä ei ole kovin kaukaa haettua, että viime kaudellakin norsunluurannikkolainen oli muistaakseni peräti kolmanneksi eniten syöttöjä per ottelu jakanut pelaaja top5-sarjoissa vähän alle 80 syötöllään. Newcastlea vastaan tulikin sitten jo komeasti yli 100 syöttöä, vaikka toki siihen vaikutti myös ottelun luonne ylivoimineen. Yayallahan on myös ihan hyvä pitkien syöttöjen valikoima, joten hän pystyy myös heittelemään ristipalloja lähinnä oikealle laiturille tai pakeille.
Pelle haluaa kuitenkin selvästi rakentaa peliä alakerran kautta, ja Newcastleakin vastaan siellä palloteltiin välillä todella rohkeasti oman boksin tienoilla. Saapa nähdä, miten äijien käy sitten kovemmassa prässissä, jos esimerkiksi CL:ssä tulee vastaan taas jotain borussiadortmundeja, kun kuitenkin alakerrassa pelaa Hartin ja Kompanyn kaltaisia puujalkoja.
Vapaasti liikkuva Silva tulee yleensä keskelle tarjoamaan syöttövaihtoehtoa, ja Newcastlea vastaan hän tuli jopa omalle kenttäpuoliskolle palloa hakemaan peliä avatessa. Fernandinho tietysti tarjoaa myös syöttöpaikkaa ylempänä. Pakit nostavat valmiiksi topparien levittäessä, mutta heidän ei ole hyvä nousta liian ylös, vaan heidän tulee tarjota syöttövaihtoehto "laitatoppareille". Näin Cityllä voi olla peräti seitsemän pelaajaa peliä rakennettaessa jopa omalla kenttäpuoliskolla tai ainakin lähellä sitä, jolloin vastustajan on jo aika vaikeaa prässätä palloa pois, kun syöttömahdollisuuksia on runsaasti. Yksi vaihtoehto on toki sitten vielä pelata kolmelle ylimmälle pelaajalle joko vastustajan linjojen väliin tai suoraan puolustuslinjan taakse.
Pakit eivät saa "karata" liian kauas myöskään siksi, että Pellegrini ei nähdäkseni lähtökohtaisesti halua nostaa heitä samanaikaisesti, vaan sen sijaan mies haluaa jättää neljä pelaajaa alas vastaiskuja varomaan. Perusideana on muodostaa tuollainen 3-1-tyylinen muoto tai ikään kuin "timantti" alakertaan, jolloin kentän leveys on täytetty ja puolustusta suojaamassa yksi pelaaja sen edessä. Jos siis esimerkiksi hyökkäys lähtee oikealta, Kompany jää sijoittumaan sinne, Lescott tulee keskemmälle ja painottoman puolen pakki Clichy kaventaa ja palaa vähän alas päin Yayan taas noustessa linjan eteen.
On toki syytä huomauttaa, että myös Yaya voi tehdä nousuja, mikäli tilanne sitä huutaa. Tällöin Fernandinhon on luettava peliä ja otettava vastaavasti tuo varmistava rooli hoitaakseen.
ZM:n Cox
kirjoitteli ansiokkaasti siitä, että kun chileläisen pelikirjassa hyökkäävät pelaajat saavat liikkua laajalti, muiden on tehtävä "korvaavia" juoksuja tyhjennetyille alueille, jolloin koko kentän leveyttä voidaan hyödyntää. Mancinipallon yksi iso ongelmahan oli juuri pelin puuroutuminen keskustaan, kun sekä Silva että Nasri leikkasivat sinne; tuolloin Zabaletalle ja Clichylle jäivät vaihtoehdoiksi lähinnä toivotaan-toivotaan-keskitykset ja pallon palauttaminen keskustaan.
Tähän samaan liittyy sekin, että ilmeisesti Pellen suunnitelmiin ei kuulu lainkaan Silvan ja Nasrin peluuttaminen laitureina samaan aikaan. Sen sijaan molemmat ovat nimenomaan vasempia laitureita ja "sisään leikkaavia pelintekijöitä". Toisin sanoen Nasri on siis lähinnä Silvan varamies, vaikkakin vaihtojen myötä nähtiin sekä Arsenalia että Newcastlea vastaan se, että ranskalainen tuli vasemmalle ja espanjalainen siirtyi kymppipaikalle. Oikealle ovat vaihtoehtoja sitten Navas ja Milner, jotka ovat molemmat oikeajalkaisia ja kykenevät suoraviivaisempaan peliin eli huolehtimaan leveydestä ja jakamaan keskityksiä. Zabaleta ja oikea laituri pyrkivätkin pelaamaan seinäsyötöillä aika lailla suoraan pystysuuntaan laitaa myöden.
Ottelun keskimääräisistä sijoittumisista näkyykin hyvin se, miten Navas oli leveällä ja ylhäällä oikealla, ja vastaavasti Silvan rooli keskemmällä ja alempana. Toki tuosta on nähtävissä myös Yayan vähän puolustavampi rooli Fernandinhoon nähden. Ei ole myöskään yllättävää, että City hyökkäsi Newcastlea vastaan eniten juuri oikean laidan kautta, vaikka toisaalta kaikki kaistat ovat kyllä ihan hyvin edustettuina.
Mielenkiintoista kyllä tulemaan olee nähdä, löytyykö Pellegriniltä sitten "big match" -strategiaan esimerkiksi CL:ssä jotain variaatioita eli nähdäänkö keskikentän keskustassa tuolloin vähän tasapainohenkisempiä kolmikoita tyyliin Garcia-Yaya-Fernandinho. Kovimmat joukkueet käyttävät kyllä hyväkseen sen, mikäli heidän keskikentän ylimääräinen miehensä pääsee huseeraamaan vapaasti Cityn keskikentän ja hyökkääjien välissä. Toisaalta jo mainittu Silvan pelaaminen kymppipaikalla ja Nasrin vasemmalla on myös hyvä variaatio - esimerkiksi johtoasemassa - ranskalaisen kyetessä tukemaan pallonhallintapeliä.
