Pellegrini lähti siis peliin nyt 4-2-3-1:llä Yayan pelatessa kymppipaikkaa - mitä kaipailtiin jo Bayernia vastaan. Mancinihan pelasi myös näin ainakin viime kauden vierasderbyssä, jolloin tosin hyökkäyskolmikon muodostivat Milner, Silva ja Nasri Yayan pelatessa jopa Barrya alempana. Tulloin Cityn hyökkäyspelaajien laaja liike sekoitti ManUn, joten OT:lla nähtiin vierasvoitto. Cityllähän olisi kesällä ollut mahdollisuus muokata rinkiä tähän suuntaan Balotellin ja Tevezin lähdettyä, mutta Pelle halusi kuitenkin nimenomaan hankkia Negredon ja Joveticin, jotta hänellä olisi neljä vaihtoehtoa kahden kärjen systeemiin.
Pellegrini halusi siis lähteä kontrolloimaan ottelua sekä pitämään palloa ja vielä mielellään lähellä Chelsean maalia. Tähän sopivat hyvin kolme pelaajaa keskikentän keskustassa sekä laitureina Silva ja Navas, jotka ovat hieromisessa elementissään ja liikkuvat ylimiehittämään keskustaa. Cityhän hallitsikin pallollista peliä ja "voitti" sekä pallonhallinta- että syöttötilaston Silvan, Yayan ja Fernandinhon kerätessä selvästi eniten syöttöjä. Aguero oli varsin selvä valinta yksin kärkeen, koska hän on sekä paras pelaajana että tikitakaamaan. Koska kentälle ei mahtunut isoa sentteriä, eipä siellä suuremmin olisi ollut Navasistakaan niin hyötyä. Lisäksi Yaya kymppipaikalla on varsin hyvä kohde esimerkiksi omille pitkille maalipotkuille, jolloin sentterin puute ei niin haittaakaan.
Pelle halusi "laituriensa" liikkuvan siellä sun täällä, joten hän myös tiesi, että näillä olisi heikko puolustusvalmius kaistojensa suhteen Cityn menettäessä pallon. Näin ollen mies tarvitsi kaksi rinnakkain pelaavaa puolustavaa keskikenttäpelaajaa vastaiskujen varalle. Chelsean laiturit voivat toki myös liikkua laajalti, joten "kymppialueelle" oli hyvä saada ekstramiehitystä. Lisäksi Oscar on erittäin ovela pelaaja, joka osaa vetää yksittäisen pohjapelaajan pois paikaltaan, ja esimerkiksi Bruce joutui tällä kaudella kääntämään keskikentän kolmionsa, kun brassi vei hänen ankkuriaan kuin litran mittaa. Toki City ei olisi muutenkaan varsinaisesti yhdellä pohjapelaajalla pelannut, mutta Chilen Vekkuli on sen verta järkimies, ettei hän luota lönköttelevään norsuun tässä suhteessa.
Cityn pelatessa tällä ryhmityksellä kesän megahankinta Fernandinho pääsi oikeastaan ensimmäistä kertaa pelaamaan parhaalla pelipaikallaan eli 4-2-3-1:n hyökkäävämpänä pohjapelaajana. Hän pääsikin muutamaan kertaan väläyttämään yhtä suurimmista avuistaan eli nopeaa kuljetusta oman joukkueen voitettua pallon, mitä kautta hän muun muassa hankki Lampardille ottelun ensimmäisen kortin. Brassi ei kuitenkaan ole luontaisesti mikään 4-4-2:n puolustava pohjapelaaja. Esimerkiksi Bayernin kolmannessa maalissa mies lähti jonkinlaisena "selkäydinratkaisuna" kuljettamaan palloa ja menetti sen keskiympyrässä - eipä ollut Hubschmania pelastamassa tilannetta ja torppaamassa vastaiskua. Fernandinhon yksi vahvuus on myös siinä, että hän pystyy sekä tukemaan hyökkäyksiä että säilyttämään varsin hyvän puolustusvalmiuden samalla, mikä jää hyödyntämättä ankkurina pelatessa.
Cityn hyökkäyspelaajien liikkuminen aiheuttikin Chelsealle ongelmia. Maalissa Cityn oikea laituri Silva syötti vasemmalle laiturille Nasrille keskellä kenttää (!), jolloin jälkimmäinen pääsi ottamaan pallon haltuun ja kääntymään siten, että hän sai rintamasuunnan vastustajan maalia kohti, jolloin mies vapauttikin Agueron maalintekoon.
Pellegrini on viime viikkoina peluuttanut pakkejaan selvästi pareina, jotka ovat olleet Richards-Clichy ja Zabaleta-Kolarov. Yksi idea on varmasti ollut siinä, että toisella puolella olisi isokokoisempi pelaaja, joka tuo fyysistä preensensiä erikoistilanteitakin ajatellen. Tähän otteluun Pelle valitsi todennäköisesti vain ne pakit, joiden hän uskoi parhaiten pärjäävän Hazardin ja Schurrlen kanssa. Avausmaalissa heikon ottelun pelannut Clichy kuitenkin pysäytti vauhtinsa kokonaan 1-v-1-tilanteessa, jolloin Chelsean laajaliikkeinen ysi Torres pääsi "harhauttamaan" hänet vain spurttaamalla ohi. Mainittakoon tässä yhteydessä sivuhuomiona se, että aikakoneen jostain löytänyt Poika myös laukoi maalipuihin kierrettyään Zabaletan ja hankki kortit sekä Nastasicille että Garcialle, mikä kertoo siitä, kuinka laajalla säteellä hän aiheutti ongelmia.
Demichelis pärjäsi ihan hyvin debyytissään, ja hän on varsinkin sinut pallon kanssa, mikä oli tärkeää varsinkin eilen. Eihän se ihan tavallista ole, että pelaaja tulee loukkaantumisen jälkeen suoraan pelaamaan 90 minuuttia näin kovaan otteluun, vaikkakin topparin tontti on tässä toki sikäli poikkeus, että sieltä harvemmin miehiä vaihdetaan kesken ottelun. Jotain tämä varmasti kuitenkin kertoo siitä, kuinka epätoivoisesti Pellegrini halusi oikeaksi toppariksi jonkun muun kuin Garcian tai Lescottin.
Lescott taisi tosiaan olla ihan muuten vain pois kokoonpanosta? Tämä oli toki sikäli ihan loogista, että Pellellä oli kokoonpanossa varalla vasemmaksi toppariksi Demichelis sekä oikeaksi Garcia ja Richards, jolloin hän pystyi näin säästämään yhden paikan penkiltä. Chileläinen halusi sinne monta hyökkäysasetta eli Navasin, Negredon ja Dzekon. Milner oli selkeä valinta jo pelkästään siksi, että hän oli ainoa varamies keskikentän keskustaan. Kolarov on ainoa kelvollinen varavaspa, ja hän on hyödyllinen myös sikäli, että hän voi tulla sekä hyökkääväksi pakiksi että puolustavaksi laituriksi tilanteesta riippuen. Richards, joka voi pelata sekä oikeaa pakkia että topparia, mainittiinkin jo.
Lopussa sitten Kurikan hiihtomajan kisastudiolle jouduttiin tilaamaan ambulansseja hakemaan shokkipotilaita, kun Cityn alakerrassa eivät ajatukset menneet yksiin eikä kommunikaatio toiminut. Viime aikoinahan Hart on tainnut lähinnä imuroida vetoja, mutta nyt hän teki pahan pelinlukuvirheen. Päästetyissä maaleissa kuitenkin näkyy myös se, että Pellegrinin halu peluuttaa linjaa varsin korkealla aiheuttaa pulmia. Ainakin Weimannin, Lukakun, Torresin, Mullerin ja Tosicin maaleissa on ollut vähän samaa, eli vastustaja on jopa omalta kenttäpuoliskoltaan pelannut palloa Cityn linjan taakse. Pelkästään hieman ylihehkutetun Kompanynkaan perään on turha haikailla, koska hän on tehnyt ihan oman osansa virheistä, vaikka niistä ei yleensä puhuta.
