Veikkausliigan taso

[Pavejasa]

Tällä kaudella on kuitenkin onneksi nähty muutamia ihan todella hyvätasoisia kärkikamppailuja liigassa. Näitä jos joku "tuulari" on sattunut katsomaan, niin liigan pelillisestä tasosta on saanut varmaan ihan hyvän kuvan.

Näin on. Tuo nyt onkin valitettavasti sattumankauppaa ja yksi pelin tason kehittämisen ja viihdyttävyyden kannalta tärkeä juttu olisi, jos saataisiin nuo kävelytempoiset tylsät peli kitkettyä pois. Jos esimerkiksi viimeviikkoiseen SJK-HJK peliin oli eksynyt niin varmasti sai todella hyvän kokemuksen katsojana.

[13ergkamp]

Yleisesti ottaen tämä Veikkausliigan taso ja viihdyttävyys on näiden KV futis-Niilojen päässä jäänyt päälle kuinka paskaa se peli on. Esimerkiksi itsellä useampi tuttu, jotka vain sanovat ”hyihyi Veikkausliiga se on tylsää ja paskaa”, vaikka eivät ole katsoneet yhtäkään peliä vuosiin. Se myös on fakta, että jos sinulla ei mitään siteitä sarjaan ole niin mielummin katsotaan varmasti sitä Valioliigaa kuin Veikkausliigaa. Se on yksi syy, miksi esimerkiksi Jääkiekossa näitä tuulareita myös varmasti pyörii enemmän.

Mieti asiaa niin päin, että eihän ns "mieshuorilla" ole mitään muuta perustetta touhulleen kuin myyttinen pelin taso. Jos tätä ei saa hokea niin mitä jäljelle jää?
Urheilua harvemmin oikeasti seurataan jonkun "absoluuttisen tason" takia. Ihmiset katselivat jalkapalloa intohimoisesti esim. 70-luvulla vaikka peli oli aivan paskaa ja nykyiset Veikkausliigajengit pyörittelisivät mennen tullen silloisia brittifutistähtiä.

Liiga on tasoltaan kuitenkin paljon lähempänä maailman huippua kuin futis. Myös jos Suomi pärjäisi futiksen arvokisoissa niin varmastikin jalkapallokatsomoihin eksyisi paljon lisää katsojia.

No jaa-a. Arvokisapaikka ei nostanut paikallisen liigan katsojalukuja, mutta arvokisamenestys sitten varmaan nostaisi? Katotaan nyt mitä vaikka Pyrinnön tai Kouvojen yleisömäärät raketoivat...

Veikkausliigasta puuttu tuon pelaajavaihtuvuuden takia myös tarinat. Joka vuosi roudataan kasoittain ulkkareita, joista jostakin kuoriutuu Axel Koume ja osa jäävät sitten Sidiben tasolle. Jos rahaseurat myös ostavat pelaajia pienemmiltä tulee heille resursseja kehittää omaa toimintaansa. Sama rumba vaan jatkuu ja jatkuu. Toivotaan vedonlyöntimarkkinan aukemisesta kultakaivosta veikkausliigalle.

... no olihan Sibiden tarina aikamoinen

[Maakuntasatraappi]

Mieti asiaa niin päin, että eihän ns "mieshuorilla" ole mitään muuta perustetta touhulleen kuin myyttinen pelin taso. Jos tätä ei saa hokea niin mitä jäljelle jää?
Urheilua harvemmin oikeasti seurataan jonkun "absoluuttisen tason" takia.

Tältä pohjalta edeltävällä sivulla nostinkin esille pelin tempon ja kaksinkamppailut ja ylipäätään intensiteetin. Ne ovat eri asia kuin "pelin taso", jossain Englannin nelostasolla (League Two) taitaa keskimäärin taitotasoiltaan olla osapuilleen samantasoiset pelaajat kuin Suomen liigassa, mutta nuo mainitut yleisöä innostavat ja tunnetasoja (niin kentällä kuin katsomoissa) kasvattavat elementit paljon isommassa roolissa.

Jokainen elämässään katsomoissa viihtynyt tietää, miten kotiyleisöön vetoaa kun oman joukkueen pelaaja vääntää  1 vs. 1 -tilanteessa vastustajasta ohi tai kun pelissä ylipäätään on ns. vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Toisaalta jos ne puuttuvat ja peli on kädenlämpöistä neppailua, niin tylsää se monen näkökulmasta on kyse mistä sarjasta tahansa ja oli absoluuttinen taso mikä hyvänsä.

[Dirk Kuyt]

Se on yksi syy, miksi esimerkiksi Jääkiekossa näitä tuulareita myös varmasti pyörii enemmän. Liiga on tasoltaan kuitenkin paljon lähempänä maailman huippua kuin futis. Myös jos Suomi pärjäisi futiksen arvokisoissa niin varmastikin jalkapallokatsomoihin eksyisi paljon lisää katsojia.

Minäkin uskoin tähän tarinaan joskus nuorempana aikana ennen ensimmäistä futiksen arvokisapaikkaa. Lätkähuuma lähti Globenin ihmeestä ja Mika Niemisen pyyhkeen alta vilahtaneesta. Vasta tuon jälkeen kansa täytti jäähallit ja muille lajeille ei jäänyt mitään. Mutta kaikki korjaantuisi, kunhan Suomi pääsisi futiksen arvokisoihin ja vähän menestyisikin siellä, niin johan tuulipuvut lopettaisi potkupallottelun ja moni liittyisi jopa Veikkaisliigan äänenkannattajaryhmiin.

Tosiasiassahan kendolle rakennettiin sen ajan mittapuun mukaan asianmukaiset hallit Tampereelle ja Helsinkiin 1960-luvulla aikana ennen kuin Suomi ei ollut kertaakaan voittanut yhtäkään lajin suurmaata. Pian muut kaupungit seurasi perässä. Lajiin syntyi kiinnostavia kamppailuasetelmia suurien kaupunkien sisälle ja niiden välille. 1974-75 kaudella aloitettiin muusta sarjatoiminnasta erilliseksi organisaatioksi eriytetty liiga, kun maajoukkueen menestys oli vielä sitä, että kuuden joukkueen tynkäkisoissa jahdattiin säälipronssia ja hyydyttiin aina neljänneksi. Silloin tällöin toki jo voitettiin joku iso maa.

Kun sitten vuonna 95 se päivä Globenissa koitti, niin sm-liiga juhli 20 vuotista taivaltaan ja samaan aikaan sen ajan kaksi parasta seurajoukkuetta jakoi mestaruudet keskenään ja vei hommaa vielä isommalle levelille ammattilaistumisen kanssa. Samaan aikaan Veikkausliiga oli vasta vaippaiässä siirtymässä amatööriydestä kohti ammattimaistumista.

Toi 95 menestys käännekohtana koko yhden lajin suosiokehitykselle on liian mytologisoitu ja siinä yritetään selittää munaa kanaksi. 1990-luvulla alkanut jatkuva kendomenestys oli enemmänkin tulos siitä, että 1960-luvulta alkaen kendolle tehtiin paremmat olosuhteet, kiinnostavempi tuote ja laji kiinnosti massoja jo kauan ennen ensimmäistäkään maajoukkueen arvokisamitalia. Pitkäjänteinen työ siis enemmänkin synnytti vähitellen myös parempia seuroja, rahaa, näkyvyyttä ja siten lopulta myös arvokisamenestystä.

On siis sinänsä ihan turha odottaa vaikkapa korisliigan yleisömäärien kasvua. Näin ei olisi käynyt, vaikka Susijengi olisi kaatanut Saksan ja Turkin mitalipeleissä ja tuonut kullan kotiin. Markkasen ja Muurisen ympärillä oleva poikkeusyksilökultti toki tulee nyt näkymään hetken aikaa koriskoulujen osallistujamäärien kasvuissa, mutta mitään pysyvempää koriskäännettä ei ole nähtävissä, kun korisliigan touhu on ns. ”täynnä Tarmoa”.

Veikkausliigasta puuttu tuon pelaajavaihtuvuuden takia myös tarinat. Joka vuosi roudataan kasoittain ulkkareita, joista jostakin kuoriutuu Axel Koume ja osa jäävät sitten Sidiben tasolle.

Jalkapallon ravintoketju on vähän sellainen, että ulkkaritähtien ympärille rakentuvat tarinat katkeaa paljon isommissakin liigoissa siihen, että huippuhyvä ulkkari myydään top5 liigaan. Silti esimerkiksi Atomissa, Kreidlissa tai vaikkapa isä-Eremenkossa ja tänne jäädessään muodostamassa klaanissaan on ihan kiinnostavia tarinoita, jotka kyllä vetoaisivat paljon suurempaankiin yleisöön, jos Veikkausliigalla olisi sellainen.

Kotimaisissakin pelaajissa tietty se sama homma, että kyllä lupauksista puhutaan meidän seuraajien kuplassa, mutta toki nämä tarinaltaan kiinnostavat lupaavat pelaajat lähtevät äkkiä ulkomaille. Kotiinpalatessaan nämä voivat tietty nousta ilmiöksi, kuten nimmareita junnuille jokaisessa vieraspelissään jakava Pukki on näyttänyt. Siltikin Veikkausliiga on tässäkin asiassa jäljessä siinä, että jos meet jossain isommassa kaupungissa kadulle kyselemään vastaantulijoilta ”kuka on Matias Siltanen?” niin aika moni sanoo, että ”en tunne”, kun taas mainitset jonkun lupaavan NHL-kendojanarin, niin tunnettavuus on suurempi.

Kyllä Veikkausliigassa on kiinnostavia pelaajatarinoita, liigasta itsessään pitäisi vain saada näkyvämpi, jotta tarinat tavoittaisi isomman yleisön.

Veikkausliigan taso on myös kokoajan nousussa ja ollaankin menossa oikeaan suuntaan. Jatkuvat liigavaiheisiin pääsyt ovat elinehto kehittyvän tason kannalta. Myös mielestäni raha pitäisi saada enemmän liikkumaan seurojen välillä siirrossa.

Tää onkin oikeastaan se olennaisin asia. Kaikesta vähättelystä ja tuskailusta huolimatta eteenpäin menoa tapahtuu, kun Veikkausliigassa uudet stadionit korvaavat lautakasan kerrallaan, isoimmat seurat rakentavat akatemiaputkiaan vähitellen kuntoon ja tänä kesänä on nähty myös jo ihan mukavanhintaisia siirtoja. Seuraava askel tietty pitäisi olla se, että noista myynneistä saataisiin enemmän rahaa, jolloin isommat seurat voisi ostaa pienemmiltä pelaajia sellaisella rahalla, että rahaa jäisi sille pienellekin muuhunkin kuin perustoiminnan ylläpitoon.

Uudet stadionit taas pitkällä tähtäimellä houkuttavat enemmän tuularia katsomoon, saavat tv-tuotteen näyttämään paremmalta, kun siellä ei näytetä perunapeltoja keskellä yleisurheilukenttää. Oman osansa tähän tekee myös äänenkannattajaskenen vähittäinen kasvu.

Eli vähitellen hitaasti tapahtuvat muutokset olosuhteisiin kyllä nostavat tuotteen näkyvyyttä, tunnettavuutta, rahavirtoja sekä myös pelaajiston tasoa. Veikkausliiga 2020-luvulla näyttää helvetin paljon paremmalta kuin Veikkausliiga 1990-luvulla, mutta matka tästäkin eteenpäin voi olla vielä helvetin pitkä, mutta kyllä viime vuosina silti on tuntunut, että asiat myös rullaa enemmän eteen kuin taakse.

[meiju suvakki]

Maalivahtien tasosta puhuttiin jo viime- vai oliko toissakaudella. Männä vuosina Suomi pystyi tuottamaan ihan ok/ok+ -tasoisia veskareita jotka nyt ehkei ollut ihan majutasoa, mutta pystyi europeleissäkin laittamaan kentälle ilman että tarvitsisi paskat housuissa pelätä otteita. Ehkä nyt ollaan vähän suvantovaiheessa, joten ehkä nuoret ja kakkosmoket ovat mahdollisesti huonompia kuin vaikkapa viisi vuotta sitten.
Sitten kun ykkösveskareita on se 12, ulkomaalaisia niistä vaikkapa kolme ja ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän huonoja kun ulkomaalaislotto on mennyt päin persettä, puhutaan neljäsosasta avaavista veskareista. Jos taas kaikki kolme olisivat huippulöytöjä, tätäkään keskustelua ei varmaan käytäisi.

Onko tämä signaali jostain vai pelkästään satunnaisvaihtelua, en tiedä, mutta et ole ensimmäinen joka nostaa asian esille.

Kotimaisten maalivahtien tason lasku on kyllä ilmeinen. Liigassa ei taida olla ensimmäistäkään maalivahtia, joille voisi povata uraa esim. Ruotsin pääsarjassa. Esim. Eemeli Reponen jaksaa hehkuttaa junnumajujen valintojen yhteydessä, kuinka maalivahtiehdokkaita on toistakymmentä ja kenet tahansa olisi voinut valita. Mitä näille lupauksille oikein tapahtuu? Liigaan asti he eivät etene ja ykkösliigassakin nuoria peluutetaan Maukonen poislukien vain pakon edessä. Samalla suomalaista maalivahtivalmennusta kehutaan maasta taivaisiin, mutta missä ne tulokset on?

[Pavejasa]

. Liigassa ei taida olla ensimmäistäkään maalivahtia, joille voisi povata uraa esim. Ruotsin pääsarjassa.

Eetu Huuhtanen ja Roope Paunio ilmoitautuu palvelukseenne

[Jortsukka]

On kyllä käsittämätön asia, että maassa jossa on hemmetin pitkä pre-season ei saada tätä kuntopuolta kondikseen. Jotain on kotimaisessa lajikulttuurissa vinksallaan.

Eräs tuntemani suomalainen oli jonkin aikaa Allsvenskan-joukkueen fysiikkavalmennuksessa mukana. Harjoittelu ja sen intensiteetti oli tietenkin dataan ja tietoon perustuvaa, mutta ei kuitenkaan mitään rakettitiedettä, eikä heillä myöskään mitään järjettömän kokoista tiimiä ollut. Eli ihan puhtaasta resurssikysymyksestä ei voi olla kyse.

Kyse on kahdesta asiasta:

1) Vaatimustasosta ennen Veikkausliigaan tulemista, ts. junioreissa vaatimustaso on liian matala
2) Vaatimustasosta Veikkausliigassa. Eli vaatimustaso on liian matala Veikkausliigassa. Harjoitella voi niin kovaa kun vain riittää kapasiteetti ja sitä voi kokoajan kehittää eteenpäin

Ottaisin esimerkiksi Ilveksen. Jos katsoo paperilla tämän ja viime kauden Ilvestä, niin eihän Ilves ole lähelläkään Suomen kärkeä. Silti se on ollut liigan kärkipäässä. Kyllä isoin tekijä että Ilveksen pelissä tempo on koko ajan kasvanut ja siihen on selvästi panostettu että joukkue juoksee kovaa ja paljon. Jos jokaisessa joukkueessa ensimmäinen tavoite olisi nostaa pelin TEMPOA niin pelin TEMPO nousisi. Tätä kautta liiga myös kiinnostaisi enemmän ja meidän pelaajilla olisi isompi kiinnostus ulkomailla. Meidän pitäisi siis liigana tehdä yhteinen päätös että joukkueet pyrkivät nostamaan peleiss tempoa. Nyt suurin osa joukkueista pyrkii tarkoituksella laskemaan pelien tempo ja ylitaktistaa pelejä.

Toki samaan aikaan pitäisi junnuissa alkaa kehittää tämä tempopuolta, mutta silti myös Veikkausliigassa voidaan asiaan vaikuttaa.

[meiju suvakki]

Eetu Huuhtanen ja Roope Paunio ilmoitautuu palvelukseenne

On kyllä siinä ja siinä riittääkö taso lopulta kummallakaan. Huuhtasella toki hyvä kausi takana, mutta kehittyä pitäisi vielä. Pauniolla ok kausi, mutta edellistä huonompi.

[Pavejasa]

On kyllä siinä ja siinä riittääkö taso lopulta kummallakaan. Huuhtasella toki hyvä kausi takana, mutta kehittyä pitäisi vielä. Pauniolla ok kausi, mutta edellistä huonompi.

Ja molemmilla ikää vasta 22vuotta.

[tampereen lurkkija miäs]

Ottaisin esimerkiksi Ilveksen. Jos katsoo paperilla tämän ja viime kauden Ilvestä, niin eihän Ilves ole lähelläkään Suomen kärkeä. Silti se on ollut liigan kärkipäässä. Kyllä isoin tekijä että Ilveksen pelissä tempo on koko ajan kasvanut ja siihen on selvästi panostettu että joukkue juoksee kovaa ja paljon. Jos jokaisessa joukkueessa ensimmäinen tavoite olisi nostaa pelin TEMPOA niin pelin TEMPO nousisi.

Olen tästä juoksemisesta jokseenkin eri mieltä. Ilves pitää TEMPOA enemmän nopealla kollektiivisella pallonliikuttelulla kuin juoksemalla kovaa ja paljon. Tietysti kun pelitapaan kuuluu korkea(hko) prässi ja pallonmenetyksen jälkeen nopeat riistot, tulee kovaa joukkueena juoksemista ajoittain. Samoin välillä pitää tulla kovaa alas jos vastustaja pääsee vastahyökkäykseen, koska pelitavasta johtuen pakka on usein tiiviinä ylhäällä ja selustaan jää tiloja. Ajoittain nähdyt nopeat vastahyökkäykset johtuvat nähdäkseni enemmän tietyistä yksilöistä, Söderbäck ja Jukkola etunenässä, kuin siihen että nopea ylöspäin lähteminen olisi integraalinen osa pelitapaa. Useammin Ilves hyökkää syöttökombinaatioilla linja kerrallaan kuin nopealla juoksupelillä. Tempo pyritään pitämään pallolla, ei juoksemalla. Ilman tilastoja, ihan silmätestin perusteella, sanoisin että Inter ja SJK ovat parempia esimerkkejä tästä kovaa ja paljon juoksemisesta kuin Rantasen Ilves.

[Newsted85]

Tää onkin oikeastaan se olennaisin asia. Kaikesta vähättelystä ja tuskailusta huolimatta eteenpäin menoa tapahtuu, kun Veikkausliigassa uudet stadionit korvaavat lautakasan kerrallaan, isoimmat seurat rakentavat akatemiaputkiaan vähitellen kuntoon ja tänä kesänä on nähty myös jo ihan mukavanhintaisia siirtoja. Seuraava askel tietty pitäisi olla se, että noista myynneistä saataisiin enemmän rahaa, jolloin isommat seurat voisi ostaa pienemmiltä pelaajia sellaisella rahalla, että rahaa jäisi sille pienellekin muuhunkin kuin perustoiminnan ylläpitoon.

Uudet stadionit taas pitkällä tähtäimellä houkuttavat enemmän tuularia katsomoon, saavat tv-tuotteen näyttämään paremmalta, kun siellä ei näytetä perunapeltoja keskellä yleisurheilukenttää. Oman osansa tähän tekee myös äänenkannattajaskenen vähittäinen kasvu.

Eli vähitellen hitaasti tapahtuvat muutokset olosuhteisiin kyllä nostavat tuotteen näkyvyyttä, tunnettavuutta, rahavirtoja sekä myös pelaajiston tasoa. Veikkausliiga 2020-luvulla näyttää helvetin paljon paremmalta kuin Veikkausliiga 1990-luvulla, mutta matka tästäkin eteenpäin voi olla vielä helvetin pitkä, mutta kyllä viime vuosina silti on tuntunut, että asiat myös rullaa enemmän eteen kuin taakse.

Tästä täysin samaa mieltä. Muistan 1990-luvun Urheiluruutupätkät, joissa etenkin Veikkausliigakauden alussa huhtikuussa laji näytti telkkarissa suoraan sanottuna usein aivan hirveälle heiluvine kameroineen, tuhnuisine urheilukenttineen ilman yleisöä... oma innostus oli toki kova, mutta ymmärrän miksi tällainen ei ehkä houkutellut monia. Jos jalkapallo haluaa "urheiluviihteenä" pärjätä Suomessa suuren yleisön keskuudessa, on olosuhteet oltava kunnossa. Nyt tähän suuntaan mennään usealla paikkakunnalla. Kävin Tampereella uudessa Tammelassa katsomassa erään Ilveksen pelin (oli lähes loppuunmyyty). Kokemus oli hieno, enkä ihmettele, että Ilveksen yleisökeskiarvo on hyvä. Tällä en yritä sanoa, etteikö (vaikka alasarja-)futista olisi hienoa katsoa paikan päällä tilanteesta riippuen vaikka millaisissa olosuhteissa, mutta pointti on se, että suuri yleisö ja ns. tuularit kaipaavat kunnon olosuhteita ja palveluita sekä tätä myöten rakentuvaa hyvää ottelukokemusta. Liigatasolla näin pitää olla, jos halutaan, että yleisömäärät kasvavat ja ruokkivat sitä että moni kokee tunnelman hyväksi ja tulee uudelleen jne. Televisiokuvassa hyvältä näyttävää ottelua oikeine stadioneineen ei pidä vähätellä mielikuvan luojana. Mutta sitten yleisömääriin vaikuttaa toki myös moni muu asia, eikä ole mitään taikatemppuja olemassa. Pelin temmon pitää Veikkausliigassakin edelleen kasvaa (usein on tämänkin osalta todella hyviä matseja).

[Jortsukka]

Olen tästä juoksemisesta jokseenkin eri mieltä. Ilves pitää TEMPOA enemmän nopealla kollektiivisella pallonliikuttelulla kuin juoksemalla kovaa ja paljon. Tietysti kun pelitapaan kuuluu korkea(hko) prässi ja pallonmenetyksen jälkeen nopeat riistot, tulee kovaa joukkueena juoksemista ajoittain. Samoin välillä pitää tulla kovaa alas jos vastustaja pääsee vastahyökkäykseen, koska pelitavasta johtuen pakka on usein tiiviinä ylhäällä ja selustaan jää tiloja. Ajoittain nähdyt nopeat vastahyökkäykset johtuvat nähdäkseni enemmän tietyistä yksilöistä, Söderbäck ja Jukkola etunenässä, kuin siihen että nopea ylöspäin lähteminen olisi integraalinen osa pelitapaa. Useammin Ilves hyökkää syöttökombinaatioilla linja kerrallaan kuin nopealla juoksupelillä. Tempo pyritään pitämään pallolla, ei juoksemalla. Ilman tilastoja, ihan silmätestin perusteella, sanoisin että Inter ja SJK ovat parempia esimerkkejä tästä kovaa ja paljon juoksemisesta kuin Rantasen Ilves.

Rantanen itse totesi viime talvena että suorastaan "pelästyi" kuinka kovaa pystyttiin juoksemaan. Toki pallon liikuttaminen on osa pelaamista, mutta merkittävä osa on että syvään pitää juosta ja paljon. Modernin jalkapallon tämän hetken kaikki data tukee sitä, että ilman jatkuvaa uhkaa selustaan ja sinne juoksemista ei pystytä luomaan merkittävästi maalipaikkoja. Se että pystytään pelaamaan siis syöttökombinaatioita ei vaadi pelkästään pallonhallintapeliin liittyviä toimintoja pelaajien sijoittumiseen kentällä(ns. tiki-taka jalkapallo) vaan vaatii merkittävästi töitä että tilaa pystytään luomaan mihin palloa pelataan. Tähän päälle Rantanen totesi omasta filosofiastaan eräässä instanssissa että "olen pyrkinyt kokoajan vähentämään pallonhallinnan määrää ja kasvattamaan pallonhallinnalla tuotavaa tulosta". Eli pallonhallinta ei ole tavoite vaan väline siihen että voidaan edetä ja tehdä maaleja.

Nyt vielä kun modernin jalkapallon uusin trendi on ns. koko kentän pelaajavartiointi, varsinkin ns. kuolleissa tilanteissa, niin oman suoran vastustajan voittaminen myös pallottomana korostuu merkittävästi. Juokseminen ja sitä kautta epätasapainojen luominen on iso osa tätä.

Tähän päälle tietenkin puolustuksen trendit ja Rantasen oma esitys siis että "mitä korkeammalle tasolle mennään sitä todennäköisempää että prässitriggeri/ansa ei riitä riistoon" ja sen jälkeinen toiminto(eli prässin jatkaminen) korostuu entisestään-> juokseminen korostuu.

Olet siis oikeassa että pallollakin pidetään tempoa yllä, mutta että palloa voidaan liikuttaa vaatii se modernissa jalkapallossa kokoajan enemmän juoksemista. Tästä paras esimerkki voisi olla Barca/Espanja jotka olivat ns. aallonharjalla possession football-trendissä ja nyt ovat merkittävästi kehittäneet pelaamista tuosta suuntaan jossa juostaan paljon enemmän pidempiä juoksuja selustaan, luodaan enemmän 1vs1 tilanteita joita pyritään voittamaan, kuin että pelattaisiin "käsipalloa" tietyillä paikoilla.

Ilvekseen vielä palatakseni niin jo tuo pelisysteemi jossa pelaat 3-4-3 muodossa vaatii aika valtavasti juoksukapasiteettia sekä WB:ltä, että merkittävästi enemmän juoksemista myös toppareilta kuin jos pelataan neljän linjalla. Siis jos halutaan puolustaa aktiivisesti eteenpäin, kuten Ilves tahtoo. Samalla hyökätessä jos halutaan tuosta saada täysi hyöty rotaatioiden luomiseen tarvitaan juoksemista ja ideahan näillä on pystyä luomaan ylivoimia. Ainoat pelaajat jotka eivät tuossa kauheasti juokse ovat olleet alemmat keskikentät sekä ehkä keskimmäinen toppari, joiden pelaaminen ollut suht. pienen alueen pelaamista.

[Kardooni]

Mieti asiaa niin päin, että eihän ns "mieshuorilla" ole mitään muuta perustetta touhulleen kuin myyttinen pelin taso. Jos tätä ei saa hokea niin mitä jäljelle jää?
Urheilua harvemmin oikeasti seurataan jonkun "absoluuttisen tason" takia.

Lihavoidusta kohdasta olen kyllä täysin eri mieltä. Sarjatasolla korrelaatio tason ja katsojien mielenkiinnon välillä vaikuttaa erittäin vahvalta, ja ainoa poikkeus tässä lienee PSG. Kaikki seuratuimmat ja tuulareita kiinnostavimmat joukkueet ovat ne samat 10 maailmanlaajuisesti parasta joukkuetta, jotka pelaavat jatkuvasti Mestareiden Liigassa ja ainakin aikaisemmin dominoivat omaa sarjaansa. Real Madrid, Man United, Liverpool, Arsenal, Chelsea, Barcelona, Bayern, joillekin Milan... monien joukkueiden ottelukohtaisista yleisömääristä myös näkee, että kovimmat joukkueet ja pelit kiinnostavat kaikkein eniten. Lapsetkin, jotka kuitenkin ovat se ryhmä, josta lähdetään luomaan kannattajia, kiinnostuvat useimmiten parhaimmista suurseuroista eivätkä Brentfordista tai jopa Villarrealista.

Taso itsessään ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Skotlannissa on kuuluisasti Euroopan kovimmat yleisömäärät väkilukua kohden, ja ilman Celticiä ja Rangersia sarja olisi edelleen kaiketi kolmas. Taso siellä nyt ei tietenkään ole päätähuimaava. Tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan, joka mainittiinkin: maineeseen ja mielikuviin. Valioliiga on onnistunut tehokkaan markkinoinnin, lingua francan, vahvan urheilukulttuurinsa sekä rahan kautta luomaan itselleen rautaisen maineen maailman parhaana sarjana, ja sen seuraaminen on hintaa lukuun ottamatta helppoa ja houkuttelevaa. Vuosien saatossa Valioliiga sitten onkin onnistunut saavuttamaan kriittisen massan, joka takaa sarjan pysyvän huipulla ikiliikkujana. Vaikka La Ligassa ja Pariisissa ehkä pelataankin teknisempää ja hienompaa jalkapalloa, ei hirveän moni tuulari seuraa noita sarjoja, poislukien Madrid ja Barcelona. Se on yksinkertaisesti hankalampaa, ja molempien sarjojen maine sekä taloudellinen realiteetti tekevät sarjoista vähemmän houkuttelevia kuin Valioliigasta, jossa jokainen rupusakki voi investoida 100 miljoonaa Ligue 1:n huippupelaajiin. Mielikuvat noiden kahden muun sarjan ympärillä eivät myöskään ole yhtä ruusuisia.

Viimeinen mutta mielestäni ylivoimaisesti tärkein tekijä on laajempi urheilukulttuuri. Jos palataan Skotlannin esimerkkiin, sarjan taso ei ole korkeaa, ja maine ja mielikuvat ovat melko negatiivisia. Kuitenkin stadioneilla käy yleisöä ihan hyvin. Minusta syy tähän on yksinkertaisesti erittäin vahva ja intohimoinen jalkapallokulttuuri, jossa "pitää" kannustaa omia.  

Entäs sitten Veikkausliiga? Taso siellä ei realistisesti ole tarpeeksi korkeaa mieshuorille, se nyt on selvää, ja mikään Kupsin ja HJK:n "lohkopaikka" tai Ilveksen yksittäinen voitto Alkmaaria vastaan ei tätä huonouden mielikuvaa muuta. Lisäksi sarjan maine on heikko tylsänä harrastelijapotkupallosarjana, ja yleinen mielikuva johon kaikki olemme varmasti törmänneet usein on, että ei noin heikkoa potkupalloa jaksa katsoa. Urheilukultturi puolestaan on Suomessa surkealla tolalla. Näistä kolmesta päätekijästä Veikkausliigan puolella on siis 0/3.

Tason nostaminen on hankalaa ilman resursseja ja tasapuolista tulonjakoa. Maineen ja mielikuvien muokkaaminen vie vuosikausia ja ne ovat monella tapaa kytköksissä tasoon. Markkinointikampanjoihin voi aina panostaa, mutta tuskin Veikkausliigan maine kohoaa #MeneeTunteisiin-sloganin seurauksena. Markkinointi voi kuitenkin yrittää herätellä ja kasvattaa jalkapallokulttuuria, ja runkosarjan yleisökeskiarvoennätyksen sekä muutamien stadionhankkeiden perusteella ainakin jotain positiivista tapahtuu. Stadionolosuhteet kuitenkin auttavat vain tiettyyn pisteeseen asti. Seurojen ja oikeastaan laajemman jalkapalloyhteisön pitää kuitenkin keksiä, miten tehdä oman jengin kannattamisesta siistiä ja miten saada sitoutettua uusia sukupolvia, koska näiden varassa urheilukulttuuri ja kannattaminen on. Sitten kun urheilukulttuuria löytyy ja yleisömäärät alkavat kasvaa, pikku hiljaa myös rahaa alkaa tulla enemmän, minkä puolestaan pitäisi johtaa tason nousemiseen ja parempaan maineeseen. Ei Veikkausliiga ikinä tule nauttimaan miljoonista katsojista tai huippusarjan maineesta, mutta jonkinlainen hyvä ja terve peruspohja on todellakin saavutettavissa pitkäjänteisellä ja yhteisöllisyyttä painottavalla työllä. Keinoja siihen en itse keksi, mutta ei se varmasti mahdotonta ole.

Käytännössä toki paljon hankalampaa kuin teoriassa. Edellä mainitussa Skotlannissakaan taso ei ole erityisemmin noussut viime vuosina kiinnostuksesta huolimatta, mutta siellä iso este kasvulle on myös Valioliigan läheisyys.

[Raahaaja]

Se toisi kiinnostavia tarinoita seuraan ja onhan se paljon mielenkiintoisempaa seurata miten KTPn Wilson pärjää Veikkausliigassa Jeesus Benfican kommosjoukkueen Rodriguez. Veikkausliigasta puuttu tuon pelaajavaihtuvuuden takia myös tarinat. Joka vuosi roudataan kasoittain ulkkareita, joista jostakin kuoriutuu Axel Koume ja osa jäävät sitten Sidiben tasolle. Jos rahaseurat myös ostavat pelaajia pienemmiltä tulee heille resursseja kehittää omaa toimintaansa. Sama rumba vaan jatkuu ja jatkuu. Toivotaan vedonlyöntimarkkinan aukemisesta kultakaivosta veikkausliigalle.

Nämä tarinat, etenkin niiden esille tuominen, on hyvin pitkälti median, kannattajien, seuraajien vastuulla. Kuinka hyvin mediassa on kirjoitettu esimerkiksi tällä kaudella liigasta? Miten somessa näkyy vloggaajien sisältö etc?

[törömömmö]

Lihavoidusta kohdasta olen kyllä täysin eri mieltä. Sarjatasolla korrelaatio tason ja katsojien mielenkiinnon välillä vaikuttaa erittäin vahvalta, ja ainoa poikkeus tässä lienee PSG. Kaikki seuratuimmat ja tuulareita kiinnostavimmat joukkueet ovat ne samat 10 maailmanlaajuisesti parasta joukkuetta, jotka pelaavat jatkuvasti Mestareiden Liigassa ja ainakin aikaisemmin dominoivat omaa sarjaansa. Real Madrid, Man United, Liverpool, Arsenal, Chelsea, Barcelona, Bayern, joillekin Milan... monien joukkueiden ottelukohtaisista yleisömääristä myös näkee, että kovimmat joukkueet ja pelit kiinnostavat kaikkein eniten. Lapsetkin, jotka kuitenkin ovat se ryhmä, josta lähdetään luomaan kannattajia, kiinnostuvat useimmiten parhaimmista suurseuroista eivätkä Brentfordista tai jopa Villarrealista.

Totta kai tasolla ja tasosta välittyvällä mielikuvalla on korrelaatio. Mutta kausaliteetti ei kulje pelkästään niin päin, että parempi taso aiheuttaa yleisön mielenkiintoa, vaan myös niin päin, että yleisön mielenkiinto mahdollistaa tason kasvattamisen. Oma pointtini oli, että mielikuva on oleellisempi asia kuin aito taso, ei se että aidolla tasolla ei olisi merkitystä. Esim. Skotlanti on hyvä esimerkki siitä, mitä mielikuva tasosta saa aikaan, vs. jonkunvitunkyproksen oligarkkiseurat, jotka voisivat pyyhkiä pelillisesti Rangersillä lattiaa, mutta niin vain yleisömäärissä on melkoinen ero.

[Maakuntasatraappi]

Rangers ja Celtic ovat paitsi urheiluseuroja niin pitkälti yli sata vuotta olleet valtavia kulttuurisia, poliittisia ja sanotaanko kvasiuskonnollisia instituutioita ja hyvin oleellinen osa satojentuhansien ellei miljoonien ihmisten identiteettiä Skotlannin ulkopuolellakin. Tämän asian kannalta on esimerkiksi ihan sama, miten seuralla jonain vuonna europeleissä menee.

... Mutta jos katsotaan jotain Livingstonia tai Falkirkia (eli "hieman" parempia vertailukohtia Suomeen), niin jotain 5000 - 8000 ihmistä paikalla matseissa ja kova meno katsomossa (ja kentälläkin, vaikka vauhtia olisi välillä enemmän kuin taitoa ja järkeä).

[13ergkamp]

Lihavoidusta kohdasta olen kyllä täysin eri mieltä. Sarjatasolla korrelaatio tason ja katsojien mielenkiinnon välillä vaikuttaa erittäin vahvalta, ja ainoa poikkeus tässä lienee PSG. Kaikki seuratuimmat ja tuulareita kiinnostavimmat joukkueet ovat ne samat 10 maailmanlaajuisesti parasta joukkuetta, jotka pelaavat jatkuvasti Mestareiden Liigassa ja ainakin aikaisemmin dominoivat omaa sarjaansa. Real Madrid, Man United, Liverpool, Arsenal, Chelsea, Barcelona, Bayern, joillekin Milan... monien joukkueiden ottelukohtaisista yleisömääristä myös näkee, että kovimmat joukkueet ja pelit kiinnostavat kaikkein eniten. Lapsetkin, jotka kuitenkin ovat se ryhmä, josta lähdetään luomaan kannattajia, kiinnostuvat useimmiten parhaimmista suurseuroista eivätkä Brentfordista tai jopa Villarrealista.

Sinä puhut nyt suhteellisesta tasosta, joka kiinnostaa.
Suhteellisen tason näkee ennen kaikkea sarjataulukosta ja tsämppäri-sijoituksista ja muista tällaisista bandwagon-mittareista. Toki myös kentällä, mutta paljon vaikeampaa se on jos ei ole vertailukohtaa vieressä. Pelataan mielikuvilla.

Onko niin että jos meille näytettäisiin nyt vaikka v. 2060 futismatsi, niin nykyjalkapalloa ei pystyisi enää katsomaan koska huomataan että se on absoluuttiselta tasoltaan niin paskaa? En ehkä usko tällaiseen...

Itsehän katselen vaikka puistofutismatseja, paljon mielenkiintoisempia ne ovat kuin vaikka slovakian 3.div ottelut vaikka jälkimmäisessä on varmasti parempi taso.

[Kardooni]

Sinä puhut nyt suhteellisesta tasosta, joka kiinnostaa.
Suhteellisen tason näkee ennen kaikkea sarjataulukosta ja tsämppäri-sijoituksista ja muista tällaisista bandwagon-mittareista.

Suhteellinen taso ja tämänhetkinen absoluuttinen taso ovat aika lähellä toisiaan. Ihmisiä kiinnostavat ne joukkueet, jotka pärjäävät parhaiten ja pelaavat hienoa huippujalkapalloa. Liverpool on parempi kuin Gnistan sekä suhteellisesti että absoluuttisesti.

Jos sadan vuoden päästä jokin asia tehdään eri tavalla tai paremmin, niin ei se muuta sitä, että tällä hetkellä teemme asian X niin hyvin kuin mahdollista todellisuuden puitteissa. Suhteellinen taso tulevaisuuteen verrattuna on matala, mutta absoluuttinen taso johon pystymme tällä hetkellä on korkea.

Onko niin että jos meille näytettäisiin nyt vaikka v. 2060 futismatsi, niin nykyjalkapalloa ei pystyisi enää katsomaan koska huomataan että se on absoluuttiselta tasoltaan niin paskaa?

Turhaa saivartelua, joka ei enää tunnu liittyvän mihinkään. Edelleen, eniten katsojia ja rahaa keräävät joukkueet ovat 90-prosenttisesti myös kaikista menestyneimpiä seuroja. Ihmisiä kiinnostaa enemmän kovamaineinen ja vauhdikas Valioliiga kuin joku mitäänsanomaton ja hidas Suomen Kolmonen.

Kuten kirjoitin aikaisemmin, moni tekijä vaikuttaa näihin tämän langan ikuisuusaiheisiin. Listasin niistä tason ja muita yllä.

Totta kai tasolla ja tasosta välittyvällä mielikuvalla on korrelaatio. Mutta kausaliteetti ei kulje pelkästään niin päin, että parempi taso aiheuttaa yleisön mielenkiintoa, vaan myös niin päin, että yleisön mielenkiinto mahdollistaa tason kasvattamisen. Oma pointtini oli, että mielikuva on oleellisempi asia kuin aito taso

Olen samaa mieltä yleisön mielenkiinnon ja tason molempisuuntaisesta vaikutuksesta toisiinsa, ja niin kirjoitinkin edellisessä viestissä. Kommentoin myös mielikuvien merkitystä, ja tälläkin saralla olen samaa mieltä lihavoidun osan kanssa tiettyyn pisteeseen asti. Positiivinen mielikuva laajemman yleisön joukossa on hankala luoda, jos taso on oikeasti heikkoa.

Rangers ja Celtic ovat paitsi urheiluseuroja niin pitkälti yli sata vuotta olleet valtavia kulttuurisia, poliittisia ja sanotaanko kvasiuskonnollisia instituutioita ja hyvin oleellinen osa satojentuhansien ellei miljoonien ihmisten identiteettiä Skotlannin ulkopuolellakin. Tämän asian kannalta on esimerkiksi ihan sama, miten seuralla jonain vuonna europeleissä menee.

... Mutta jos katsotaan jotain Livingstonia tai Falkirkia (eli "hieman" parempia vertailukohtia Suomeen), niin jotain 5000 - 8000 ihmistä paikalla matseissa ja kova meno katsomossa (ja kentälläkin, vaikka vauhtia olisi välillä enemmän kuin taitoa ja järkeä).

Tämä oli myös yksi pointeistani. Noissa maissa on urheilukulttuuria, jota Suomessa ei vielä ole. Kulttuuri onkin se tärkein asia, jota kautta noita muita voi lähteä rakentamaan ja kehittämään. Ei pari uutta stadionia ja joukkueen tai kahden eurolohkoissa pyörähtäminen riitä nostamaan tasoa pidemmällä aikavälillä, jos kiinnostusta, sitoutuneisuutta ja suhdetta seuraan ei ole.

Käytännössä kaikki on toki monimutkaisempaa ja jokainen osa-alue vaikuttaa kolmeen muuhun, mutta esimerkin tasolla vahvempi urheilukulttuuri loisi positiivisempia mielikuvia myös alemman loppusarjan joukkueista, mikä johtaisi suurempaan yleisöön ja kannattajamassaan, mikä sitten kasvattaisi tuloja joilla voisi lähteä parantamaan olosuhteita ja nostamaan tasoa.

[Pelle-Wermanni]

Liverpool on parempi kuin Gnistan sekä suhteellisesti että absoluuttisesti.

Ja joku Bella Hadid on varmaan suhteellisesti ja absoluuttisesti parempi kuin naapurin ihana elovenatyttö Laura, mutta Lauralta voi saada persettä

Yritän aina silloin tällöin katsoa jotain Valioliigan tai Mestarien liigan pelejä, jos tuttavilla tai baarissa näkyy, mutta yli kymmeneen vuoteen en ole jaksanut kiinnostua niistä sen vertaa, että vakavasti harkitsisin muuta maksukanavaa kuin Ruutu+. Maksaisin myös Lauran OF-sivusta mielummin kuin Bellan.

Veikkausliiga on absoluuttisesti ja suhteellisesti maailman hienointa ja parasta seurafutista tällaiselle suomalaiselle futisihmiselle

E: Mikään ei ole varmempaa kuin se, että suhteellisesti suomifutiksen taso tulee aina olemaan paskaa. Tämä lähtökohta ei edes teoriassa voi koskaan muuttua. Ja käytännössä kotimaisten sarjojen taso tulee jatkossa olemaan suhteellisesti vielä huonompaa, kun sarjajärjestelmätkin rakennetaan niin, että kotimaisten futarien edellytykset harrastaa futista ammattimaisesti minimoidaan. Täällä pelaa jatkossa vain junnuja, harrastelijoita, ulkkariarpoja ja eläkeläisjäähdyttelijöitä.

[Kardooni]

Ja joku Bella Hadid on varmaan suhteellisesti ja absoluuttisesti parempi kuin naapurin ihana elovenatyttö Laura, mutta Lauralta voi saada persettä

Veikkausliiga on absoluuttisesti ja suhteellisesti maailman hienointa ja parasta seurafutista tällaiselle suomalaiselle futisihmiselle

No niinpä. On päivänselvää, että joku katsoja löytyy myös Kolmosen peleille. Se ei kuitenkaan tee niistä millään tapaa laajempaa yleisöä kiinnostavia. Minäkin seuraan mieluummin Ilvestä Tammelassa kuin Liverpoolia telkkarissa, mutta tiedostan olevani vähemmistössä enkä mainitse sitä joka kerta, kun puhutaan esimerkiksi Veikkausliigan yleisestä kiehtovuudesta.

Tai jos käytetään tuota epämukavaa Laura-metaforaa, niin Lauralla on 1 000 seuraajaa somessa ja Bellalla on 2 miljoonaa.

[Rikkiviisas]

No niinpä. On päivänselvää, että joku katsoja löytyy myös Kolmosen peleille. Se ei kuitenkaan tee niistä millään tapaa laajempaa yleisöä kiinnostavia.

Mutta tässä taas päästään pointtiin eli ei jalkapallo ole kovin tasokasta monessakaan maassa, mutta silti etenkin pääsarjoista on saatu sitä laajempaa yleisöä kiinnostavia.
Suomessa on tietysti yritetty, mutta yrityksistä voidaan perustellusti olla yhtä mieltä eli suurin osa lähtökohtaisesti mokattu. Ei ole kuitenkaan mitään estettä sille, että jalkapallon suosio Suomessa kasvaisi. Koko keskustelun pointtihan on monilla se, että tasolla ei ole kamalasti merkitystä kiinnostuksen kanssa.

Tai jos käytetään tuota epämukavaa Laura-metaforaa, niin Lauralla on 1 000 seuraajaa somessa ja Bellalla on 2 miljoonaa.

Mikään ei estä Lauran suosion kasvua.

[pimputus]

Veikkausliiga on absoluuttisesti ja suhteellisesti maailman hienointa ja parasta seurafutista tällaiselle suomalaiselle futisihmiselle

Juuri tämä on se asia mitä pitää korostaa keskusteluissa että saadaan enemmän ihmisiä kiinnostumaan ja jättää puheet mistään veikkausliiga vs top sarjat eroista kokonaan pois. Kaikki tietää että eroja on ja tulee olemaan. Mitä sitten? Ainut mihin Suomalainen katsoja voi vaikuttaa on juurikin kotimainen Jalkapallo. Itselle myös kaikki muut sarjat on toissijaisia vaikka tuloksia tuleekin seurattua muualtakin

[Pelle-Wermanni]

No niinpä. On päivänselvää…

…että Veikkausliigan suhteellinen taso tulee aina olemaan huono, eikä millään Veikkausliigan tason parantumisella voida tuota merkittävästi muuttaa.

Siksi on täysin tarpeetonta puhua tasosta. Muut asiat ratkaisevat. Pelitapa, ulkoiset puitteet, markkinointi, televisiointi, tarinat, joukkueet, joukkuemäärät, sarjajärjestelmät, paikallisuus, läheisyys jne.

[Per Kopf]

Jalkapallo on väistämättä absoluuttiselta tasoltaan heikompaa kuin esimerkiksi ooppera, koska siinä vastustajajoukkue on koko ajan häiritsemässä toisen joukkueen suorituksia, kun taas ooperassa kaikki huippuammattilaiset kaiken aikaa avittavat toisiaan huippusuorituksiin. Siksi jalkapalloa katsellessa lähtökohtana on parempi olla jokin muukin kuin absoluuttinen taso, muuten siinä hukkaa vain aikaansa. Monille se on jännitys, monille yhteisöllisyys, jota voi luoda monillakin tavoilla, ja siinä alasarjafutiksella on aina oma, luovuttamaton paikkansa.

[Kardooni]

…että Veikkausliigan suhteellinen taso tulee aina olemaan huono, eikä millään Veikkausliigan tason parantumisella voida tuota merkittävästi muuttaa.

Siksi on täysin tarpeetonta puhua tasosta. Muut asiat ratkaisevat. Pelitapa, ulkoiset puitteet, markkinointi, televisiointi, tarinat, joukkueet, joukkuemäärät, sarjajärjestelmät, paikallisuus, läheisyys jne.

Ei se ole täysin tarpeetonta, kun parhaimmat joukkueet keräävät eniten yleisöä ja kiinnostavat ihmisiä eniten ja kun koko langan nimi viittaa Veikkausliigan tasoon. Toinen konkreettinen esimerkki löytyy ihan Tammelasta, jossa Veikkausliigassa voittava Ilves kerää enemmän yleisöä kuin hienon tarinan omaava ihan yhtä paikallinen feeniks-TamU. Miksi? Koska taso vaikuttaa.

Veikkausliigan tasolla on myös merkitystä, kun puhutaan esimerkiksi europelipupelluksista joille tuularit nauravat ja joita he sitten käyttävät yhtenä tekosyynä olla tulematta peleihin.

Täälläkin moni takertuu vain tuohon tasokommenttiin ja jättää huomiotta koko laajemman pointtini urheilukulttuurin ja maineen sekä mielikuvien suuremmasta merkityksestä. Kokonaisuus on laaja ja koostuu monesta osa-alueesta, kuten itsekin totesit.