Veikkausliigan taso

[13ergkamp]

sitten, kun nuoret joutuvat ensimmäistä kertaa urallaan taistelemaan minuuteista ja pelitilastaan, ruvetaan heti itkemään ja etsimään syitä muista tekijöistä.

Kysymykseen siitä, pitäisikö pääsarjatasolla pelata nykyistä enemmän nuoria, Miettisellä on ytimekäs vastaus.
– Ei ”pitäisi”. Toivon kyllä, että useampi nuori olisi valmis pelaamaan Veikkausliigassa, mutta paikka täytyy ansaita.

Ilves-ketjussa saattaisi jollain olla ajatuksia Tiitisestä ...

Ilves-ketjussa tästä on jauhettu varmaan sellaiset viisikymmentä sivua ja useammallakin nimimerkillä on voimakkaitalin ajatuksia Tiitisestä.

Kaikki ovat varmaan sitä mieltä että olisi ollut kiva jos Tiitinen olisi pelannut viime kaudella enemmän. Mutta se jakaa ”mielipiteitä”, että kuinka lookkaantunut oli missäkin vaiheessa kautta.

Ja nyt pre-seasonilla Tiitinen on ollut heikko ja/tai loukkaantunut; että vaikea sitten sanoa oikein mistään mitään.

[Jortsukka]

Tuo oli erinomainen teksti ja siitä pitäisi ymmärtää ne ydinkohdat. Tärkein viesti että meillä on ongelmia ihan kaikissa vaiheissa pelaajakehityksessä.

Ensinnäkin meillä on lapsuusvaiheen valmennus aivan kurapaskaa. Tämä tarkoittaa että meidän pelaajat heti pelaajakehityksen alussa jäävät takamatkalle suhteessa muihin maihin. Tämän huonon valmennuksen lisäksi ei myöskään yleinen kulttuuri(futis ei ole täällä ammatti ajattelun tasolla) ja perheiden suhtautuminen futikseen(vähän harrastellaan) tukee sitä että kaikki lähtee heti väärään suuntaan keskimäärin.

Nuorisourheiluvaiheessa kun kilpailun pitäisi kasvaa, niin sen sijaan että se kasvaisi se laskee. Parhaat pelaajat pääsee liian helpolla, heiltä ei vaadita juuri mitään ja katsotaan sormien läpi paljon asioita mitä maailmalla ei ikinä katsottaisi sormien läpi akatemioissa. Oli kyseessä huonot elämäntavat, laiska asenne harjoitteluun, jne. Riittää kun se paras pelaaja tekee maaleja.

Kun tullaan lähelle sitten VL vaihetta, niin sitten peli viimeistään menetetään, koska ei ole selkeitä askeleita pelaajille miten he menevät sen loppu junioriputken lävitse kohti VL:aa. Seuroissa ei ole suunnitelmia miten pelaajia kehitetään, ei selvästi ajateltu että ketkä pelaajat olisivat valmiita lyömään lävitse tai vaikka olisivat valmiita lyömään lävitse, niin sitten ei osata tukea tuota puolta oikein.

On ihan turha ottaa yksittäisiä pelaajia esimerkeiksi, mutta toisaalta on vain hyvin vähän edes näistä Vikströmejä ja Tiitisiä. Me olemme jo alussa tiputtaneet näiden potentiaalisten Tiitisten ja Vikströmien määrän lähelle nollaa, loppu vaiheessa se sitten on jo enää sen 1-2 per ikäluokka per seura(eli n.10 pelaajaa ikäluokasta koko Suomessa) ja sitten kun heitäkään ei osata viedä eteenpäin, niin lopulta ollaan tilanteessa missä ollaan fiiliksissä kun joku 19-20vuotias "nuori lupaus" breikkaa Suomessa lävitse. Ei ymmärretä, että esim. ne top-5 liigat voi jo unohtaa.

Olen lopen väsynyt myös näihin "ei se ole valmis vielä" puheisiin, kun tiedetään että ei meillä ole junnut tasolla Lamine Yamal, mutta on meillä pelaajia jotka voisivat ottaa sen seuraavan stepin, jos saisivat roolin, luottamusta ja oikeaa ohjausta. Meillä liian helposti nuoret tuomitaan/lannistetaan ja todetaan että "ei riittänyt". Siis vaikka tilanteessa missä nuori on ensin pelannut hyvin, loukkaantunut, sitten pelannut edelleen hyvin, mutta saanut todella vähän vastuuta kun pelataan vaikka sijoituksista(oli se mestaruus tai tippuminen) niin on helppo jättää se junnu penkille ja luottaa "varmoihin kortteihin". Erkki Valla hyvin tuossa puhuu siitä että Suomessa kaikessa futiksessa näkyy konservatiivisuus ja se että ajatellaan aina ennemmin riskejä, kuin mahdollisuuksia.

Mitä siis pitäisi muuttaa:

- Lapsiurheiluvaiheeseen pitäisi liiton ja seurojen panostaa enemmän. Olen jo aiemmin kirjoittanut palstalle että talentti-järjestelmä murskaksi ja sen tilalle sitten palloliitto palkkaisi lapsiurheiluvaiheen alueelliset kouluttajat. Näiden tehtävä kiertää seuroja ja kouluttaa lapsiurheiluvaiheen valmennusta ja valmennuspäällikköjen ymmärrystä mitä tuossa vaiheessa pitää tehdä.

- Meidän pitäisi yhteiskuntaan pystyä vaikuttamaan niin että liikunta on tärkeää ja urheiluun panostaminen on ok, myöhemmin ehtii kyllä saada vielä muunkin ammatin

- Kilpailujärjestelmä sellaiseksi että parhaat pelaa parhaita vastaan enemmän(suljetut sarjat esim. U12-U15) ja parhaat harjoittelee parhaiden kanssa-> kuitenkin niin että ymmärretään myös myöhemmän kehitysvaiheen(esim. PHV vaikutus kehitykseen). Käytännössä isoimmat seurat eivät haalisi valtavia massoja vaan pyörittäisivät vaan ns. kilparyhmää ja sen lisäksi ns. late bloomer toimintaa

- Seuratoimintaan selvempi profiloituminen ja arvon nostaminen kaikista eri toiminnoista (on tärkeää olla hyvä kasvattiseura)


- Vaatimustaso paljon korkeammaksi nuoruusvaiheessa pelaajille. Valmentajien ei pidä katsoa tulosta vaan pelaajien tekeminen pitäisi olla suhteessa heidän tasoonsa. Ts. vaaditaan enemmän parhailta pelaajilta

- Seurojen sitoutuminen pelaajakehitykseen eli kaikki VL seurat pitäisi palkata tekijä jonka työnkuvassa on miettiä miten oman junioriputken parhaat pelaajat saadaan vietyä lävitse sinne edariin. "nämä ovat tämä vuoden parhaat ja näille peliapaikoille ei hankita liikaa tusinaa tielle"

- Seurojen valmennukseen myös ymmärrystä siitä että se nuori ei välttämättä ole joka pelissä valmis pelaaja, mutta voi sitä olla hyvin nopeasti jos vaikeilla hetkilläkin saa vastuuta ja roolia ts. valmennus uskoo pelaajaan

Nykyinen järjestelmä ei toimi, pelaajakehitys on paskaa ja maajoukkueet ei pärjää. Kaikki varmaan voi allekirjoittaa tämän? Miksi siis jatkaisimme tällä nykyisellä menolla vain koska "näin on menty". Miksi kukaan seura ei uskalla oikeasti innovoida ja lähteä tekemään asioita eri tavalla? Ok, siinä on riskejä, mutta samalla nykyisellään jatketaan vaan jälkeen jäämistä enemmän.

Esimerkkinä nyt tänä talvena hehkuteltu vaikka Martin Kirilovia, että hienoa kun saanut vastuuta ja tulee olemaan kova tekijä. No hän on kesällä 19-vuotias pelaaja, 19-vuotias pitääkin dominoida jo VL ja vähän enemmän. Jos vasta tuossa vaiheessa breikkaat VL tasolle, niin ihan turha kyllä pääosin haaveilla että missään isommassa sarjassa enää kukaan sinusta kiinnostuisi. Toki siis voit vielä luoda uran, kovankin uran, mutta paljon vaikeampaa se tulee olemaan kuin että jos 17-vuotiaana breikkaat.

Edelleen korostan Suomessa täysin väärä mielikuva ensinnäkin kansainvälisestä vaatimustasosta, siitä mikä on oikeasti nuori pelaaja ja viimeiseksi siitä millaisia steppejä nuoret pelaajat voivat ottaa vs ne vanhemmat pelaajat ja kuinka lyhyessä ajassa. Tämä ei tarkoita että VL pitäisi muuttua miksikään nuorten sarjaksi, mutta se tarkoittaa että seuroilla pitäisi olla selvä suunnitelma miten kehittää, ketä kehittää ja antaa sille oikeasti mahdollisuus. Täällä myös hyvin huomaa miten fanien, varmasti myös tämä koskee valmentajia, mielikuva pelaajasta voi tulla yhdestä ottelusta ja helposti nuorista ajatellaan että "ovat virheherkkiä ja ei riitä tasaisuus". Siinä missä se vanhempi kokenut pelaaja saa jatkaa pelistä toiseen, vaikka taso laskisi "kun on aikanaan näyttänyt tason" niin nuorella yksi virhe niin todetaan että "ei riitä vielä".

[13ergkamp]

Eikö jollain SJK:lla ole pyrkimystä tällaiseen ”innovointiin”?

[Jortsukka]

Eikö jollain SJK:lla ole pyrkimystä tällaiseen ”innovointiin”?

Ehkä SJK tosiaan koittanut vähän tätä tehdä, mutta sielläkin se näyttänyt, näin ulkoapäin ainakin, siltä että hommataan vaan niin monta suomalaista nuorten maajoukkuepelaajaa ja ulkomaalaista nuorta, että joku niistä breikkaa. Sekään ei ole minusta se oikea tie, koska silloin tuo on enemmän sitä mitä esim. Italian akatemioissa tehdään eli "ostetaan monta lottolippua, niin joku voittaa jotakin varmasti". Mutta siinä toki oikeassa että koitettu ainakin tehdä eri tavalla ja siitä nostan hattua.

[Kardooni]

Oikein mielenkiintoinen artikkeli, kiitos sen jakamisesta. Hyvää pohdintaa mutta parissa kohtaa ehkä myös hieman ristiriitaisia kommentteja.

- Rupeamme heti laskemaan rimaa, kun lapset tulevat lajin pariin, emmekä tee oikein mitään viimeisen päälle -- Harjoittelu ja pelaaminen ovat liian aikaisin liian aikuismaista.

Eikö aikuismaisuus ole juuri tuollaista riman ja vaatimustason nostamista? Toki 7-vuotiaat eivät voi, osaa ja jaksa pelata kuin aikuiset.

mokaamme tämän jutun heti siinä vaiheessa, kun lapset aloittavat jalkapallon. -- B-nuorten SM-sarjassa suurimmalla osalla pelaajista on karmea taitovaje -- monet puutteet ovat sellaisia, että ne voisivat olla laadukkaalla harjoittelulla ja hyvän ympäristön tuella vielä korjattavissa

Eli kaikki mokataan alusta asti ja koko junnuputki on surkea, mutta yhtäkkiä 15-vuotiaan pelaajan taitovajeen pitäisi saada korjattua parissa vuodessa? Kuulostaa aika optimistiselta.

Miettisen arvio suomalaisen jalkapallon identiteetistä on koruton.

– Suomalainen jalkapallo ei pohjaudu oikein mihinkään, tamperelainen aloittaa. -- Miettisen mukaan Suomen köyhä lajikulttuuri heijastuu karulla tavalla pelaajakehitykseen.

Hyvin mielenkiintoinen pointti, ja ei tuosta voi eri mieltäkään olla. Lajikulttuurin köyhyyttä olen itsekin usein pohtinut tällä palstalla, ja se vaikuttaa suoraan myös pelaajatuotantoon sekä Veikkausliigatuotteeseen. Ei se kuitenkaan ole aivan tarpeeksi hyvä tai kokonainen selitys, sillä ei se lajikulttuuri nyt oikeasti voi olla mitenkään järjettömän suurta esimerkiksi Islannissakaan.

- Suomalainen jalkapallokulttuuri on niin olematonta, että valmentajat ovat tavallaan sen uhreja. Ja pelaajat taas ovat katastrofaalisen huonon juniorivalmennuksen uhreja, Miettinen arvioi.

Olettaisin Miettisen urheilutoimenjohtajana kykenevän tehdä asialle jotain. Joo, ehkä koko suomalainen valmennus- ja koulutussysteemi ei toimi hyvin joten kotimainen osaaminen jää vähäiseksi, mutta varmasti Ilveksen kaltainen seura voisi palkata pari ulkomaalaista valmentajaa seuraan luomaan tietynlaista kulttuuria ja osaamista. Juuri seura kiinnitti fysiikkavalmentajan Latviasta. Ei Suomeen tietenkään mitään Kloppia saa raahattua, mutta varmasti Ilveksellä (sekä tietysti Klubilla ja rahasetäjoukkueilla) on varaa investoida sata tonnia vuodessa yhteen tai kahteen ulkomaalaiseen eksperttiin, jotka voisivat lähteä kehittämään junioripuolta pidemmällä aikavälillä. Samainen kommentti pätee myös koko haukuttuun ja heikkotasoiseen systeemiin yleisesti: jos kaikki kouluttajat ovat heikkoja ja valmentajien osaaminen jää heikoksi, niin koko systeemi täytyy romuttaa ja täytyy lähteä hakemaan uusia, osaavampia kasvoja. Näitä löytynee helpoiten ulkomailta, oli kyse sitten Miettisen kaltaisesta paluumuuttajasta tai ihan kokonaan ulkopuolisesta ulkomaalaisesta. Ei se köyhää lajikulttuuria saa hoidettua kuntoon, mutta ainakin tekeminen lasten kanssa ja täten pelaajakehitys voisi kehittyä.

Mutta kuinka nopeasti nuoren pelaajan laatu voidaan todeta riittäväksi – tai riittämättömäksi? Se on kysymys, joka on Salosen mukaan kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Jos yhtään lohduttaa niin tämä ilmiö on ihan kaikkialla sama. Tiedä sitten, onko Suomen kaltaisissa jalkapallon lilliputtimaissa enemmän odotuksien kasautumista tiettyihin tähdenlentoihin kuten case Tiitinen viime vuonna. Lajin jäteissä kuten Englannissa ei varmaan ihan jokainen teininä minuutteja tahkova pelaaja pääse sanomalehtien urheilusivujen ykkösaiheeksi. Saatan toki olla väärässä.

Salosen mukaan ajatus siitä, että pelaaja voi pelata Veikkausliigaa huoletta vielä päälle parikymppisenä ennen siirtoa selvästi suurempaan liigaan, ei edusta nykypäivän huippujalkapallon logiikkaa.

Monelle foorumistille paha pala purtavaksi 😀

Eerikkilässä kouluttajan tittelillä työskentelevä Valla on muiden haastateltavien kanssa samaa mieltä siitä, että suomalainen juniorityö ei ansaitse hyvää arvosanaa.

Yritä kouluttaa paremmin, Valla.

– Valmentajan tehtävänä on tehdä pelaajasta valmis. Se vaatii osaamista ja näkemystä, Valla täydentää.

Se vaatii myös hyvää pohjaa, motivoituneen pelaajan sekä hieman tuuriakin.  Ei Guardiolakaan saa jokaista pelaajaansa nostettua maailman parhaaksi.

– Seurojen riskinottokyvyn pitäisi olla ihan toisenlainen -- Esimerkiksi valmentajien suusta kuulee välillä, että pelaaja ei ole valmis. Se on ihan älytön kommentti -- Se on ainoastaan huonoa johtamista, jos tasoltaan vaatimattomille pelaajille annetaan liikaa mahdollisuuksia.

Täh. Eli pitäisi ottaa enemmän riskejä ja valmentaa junnuja paremmin ja päästää heitä pelaamaan vaikka he eivät olisi valmentajan mielestä valmiita, mutta sittenkään ei pitäisi päästää heikkoa junnua pelaamaan "liikaa".

Hyvää johtamista Vallan mukaan olisi se, että seuroissa vastuuasemassa olevat tahot saisivat aidosti valtaa ja pelimerkkejä nuorten pelaajien tukemiseksi.

Anna niitä pelimerkkejä seuroille, kouluttaja. Eivät ne tipu taivaasta.

– Urheilujohdolla pitäisi olla mahdollisuus sanoa päävalmentajalle, että ”tämän pelaajan pitää pelata heti – mieti, miten toteutat sen”.

Valmentajat tunnetusti tykkäävät tosi paljon siitä, että heidän kokoonpanoihinsa puututaan ylempää. Fanitkin tykkäävät siitä, että parempi pelaaja penkitetään.

Nyt toiminta on hirveän varovaista, lyhytjänteistä ja näkemyksetöntä.

Valitettavasti urheilu on usein sellaista. Varmasti tämä ongelma on entistäkin isompi Suomen kaltaisessa pienessä ja köyhässä jalkapallomaassa, jossa marginaalit ovat erittäin pieniä ja monet seurat eivät ole mitenkään erityisen hyvällä taloudellisella perustalla. Pelaajabudjetti ei toki ole sama asia kuin kokonaisbudjetti, mutta jos Klubia lukuun ottamatta keskivertoseura liigassa investoi 800 000 euroa pelaajiinsa, niin tuskin akatemiaan irtoaa aivan hirveästi rahaa. Tällaisessa tilanteessa ei ole helppoa uhrata kahta kriittistä kautta ja investoida enemmän juniorityöhön ja nuorten peluuttamiseen, ja yhtä lailla rikkaammat seurat eivät kehtaa riskeerata mestaruustaistelua tai europaikkaa peluuttakseen paria junnua. Hankala yhtälö.
---

Kaiken kaikkiaan mainiossa artikkelissa nousee esiin pari ydinkohtaa: mahdollisuuksien antaminen nuorille, laajempi asenne/kulttuuri jolle ei voi tehdä paljon sekä huono valmennustyö. Ehkä hieman ärsyttävästi artikkelissa ei oikein uskallettu osoittaa sormia tai tarjota aitoa konkretiaa tästä keskeisestä valmennuksen huonoudesta, vaan enemmän täytyy päätellä rivien välistä että miksi juniorivalmentajat ovat huonoja. Ovatko kouluttajat huonoja? Onko ongelma enemmän Palloliiton vai Eerikkilän puolella? Ovatko organisaatiot päteviä? Onko seuroilla rahaa investoida valmennukseen vai pyöriikö kaikki vapaaehtoistyötä tekevien isien ja äitien voimin? Onko metodiikka ja opetus tehokasta ja järkevää vai sellaista ympäripyöreää diibadaabaa? Kantavatko seurat vastuuta valmentajista ja valmennuksesta kunnolla? Seuraako urheilutoimenjohtaja tätä asiaa tarpeeksi ja yrittääkö hän tehdä rakenteellisia muutoksia? En itse jaksa ihan täysin uskoa siihen, että Joukkue X ei tuota hyviä junnuja vain Palloliiton kyvyttömyyden takia. Jos on tarpeeksi kiinnostusta (ja rahaa), niin varmasti oman akatemian saa pyörimään paremmin.

[Yanarii]

https://www.suomifutis.com/2026/03/haastattelu-georgios-kanellopoulos/?utm_campaign=twitter&utm_medium=twitter&utm_source=twitter

Kreikassa peli perustuu enemmän teknisyyteen, kun taas esimerkiksi Suomessa kyse on enemmän fyysisyydestä. Se oli suurin ero. Suomessa tuomarit antavat pelata vähän kovempaa. Siellä saa taklata, eikä niistä vihelletä rikettä niin helposti. Kreikassa on enemmän pallollista laatua.

Kreikan forkalla kiroillaan hipsujen viheltämisestä varmaan Suomeakin enemmän

[sonny burnett]

Ensinnäkin meillä on lapsuusvaiheen valmennus aivan kurapaskaa. Tämä tarkoittaa että meidän pelaajat heti pelaajakehityksen alussa jäävät takamatkalle suhteessa muihin maihin.

Mihin tämä heitto perustuu? Hyvin vaikea uskoa ilman perusteluja, että tämä koskettaisi kaikkia Suomen seuroja.

[Jortsukka]

Mihin tämä heitto perustuu? Hyvin vaikea uskoa ilman perusteluja, että tämä koskettaisi kaikkia Suomen seuroja.

Mihin perustuu:

- Omaan havainnointiin harjoituksista(sekä lapsuus että muun vaiheen) yli 10-vuoden ajalta
- Omaan havainnointiin siitä millaista noiden ikäluokkien pelaaminen on
- Omaan havainnointiin siitä millaisia pelaajia meillä on esim. huuhkaja- ja helmariturnauksessa(ns. lopputulos lapsuusvaiheesta)
- Keskusteluun muiden valmentajien kanssa harjoittelusta eri seuroissa
- Keskusteluun muiden lajia lasten vaiheessa seuraavien kanssa
- Keskusteluun seuroissa vaikuttavien ihmisten kanssa
- Keskusteluun palloliitossa olevien henkilöiden osalta

Ja jotta ymmärretään mitkä ne isoimmat ongelmat seuroissa lapsuusvaiheessa ovat vastaan alla olevaan tekstiin jatkoksi:

Ehkä hieman ärsyttävästi artikkelissa ei oikein uskallettu osoittaa sormia tai tarjota aitoa konkretiaa tästä keskeisestä valmennuksen huonoudesta, vaan enemmän täytyy päätellä rivien välistä että miksi juniorivalmentajat ovat huonoja. Ovatko kouluttajat huonoja? Onko ongelma enemmän Palloliiton vai Eerikkilän puolella? Ovatko organisaatiot päteviä? Onko seuroilla rahaa investoida valmennukseen vai pyöriikö kaikki vapaaehtoistyötä tekevien isien ja äitien voimin? Onko metodiikka ja opetus tehokasta ja järkevää vai sellaista ympäripyöreää diibadaabaa? Kantavatko seurat vastuuta valmentajista ja valmennuksesta kunnolla? Seuraako urheilutoimenjohtaja tätä asiaa tarpeeksi ja yrittääkö hän tehdä rakenteellisia muutoksia? En itse jaksa ihan täysin uskoa siihen, että Joukkue X ei tuota hyviä junnuja vain Palloliiton kyvyttömyyden takia. Jos on tarpeeksi kiinnostusta (ja rahaa), niin varmasti oman akatemian saa pyörimään paremmin.

Valmennuksen osaaminen lapsuusvaiheen valmennukseen on todella puutteellista. Konkreettisesti tämä näkyy mm. siinä että:

- Osaavimmat valmentajat eivät toimi lapsuusvaiheessa vaan yleensä vasta myöhemmissä vaiheissa
- Lapsuusvaiheen valmennuksen erityisosaamista ei ole juuri ollenkaan seuroissa
- Seuroissa lapsuusvaiheessa pääosin valmentavat isä-/äitivalmentajat, joilla on vähän kokemusta tai juuri aloittaneet valmentajat joille kyllä voidaan maksaa palkkaa, mutta heillä ei ole tietämystä tuosta vaiheesta

Vastasin jo aiemmin miten tuota voisi lähteä ratkaisemaan, mutta konkreettiset ongelmat ovat siis pääosin nämä:

- Lapset eivät liiku riittävästi(kulttuurillinen ongelma), jonka tulokset urheilullista massaa on todella vähän
- Seuroissa ei osata myöskään valmentaa riittävästi yleisliikunnallisia valmiuksia
- Valmennuslinjoissa opettaminen on liian ylätason toimintaa, eikä sitä osata pilkkoa oikeisiin asioihin(opetettavat teemat)
- Toimintaa mitataan tuloksilla, eikä seuroissa ole riittävää seurantaa toiminnasta kentällä-> vähän parempi toiminta joltain osilta voi tuoda tuloksia, mutta ei kehitä pelaajan valmiuksia riittävästi

Ja kaikkien seurojen kaikkien toimijoiden kohdalta tämä ei tietenkään päde, mutta koska meillä ei ole yhtään seuraa Suomessa missä suuri osa tekijöistä olisi erinomaisia valmentajia sekä meillä on valtavasti seuroja missä melkein kaikki valmentajat ovat tasoa heikko, niin lopputuloksena sitten on että lapsuusvaihe on todella heikkoa. Heikosti johdettua, heikkoa sisällöltään ja heikosti kehittyvää.

Muutokset nyt jos mietitään vain lapsuusvaiheeseen tulisi olla siis ylhäältä alaspäin näin:

- Liittotasolla ymmärrys millaisia asioita valmentajien pitäisi opettaa, miten ja milloin
- Tämän jalkauttaminen koulutukseen ja mieluusti erillinen valmennuspanostus tähän(esim. korvataan talenttivalmennus ja tietyt aluevalmentajat lapsuusvaiheen valmentajakouluttajilla/seurojen lapsuusvaiheen valmennuksen tukijoilla/arvioitsijoilla)
- Seuratasolla opettamisen pilkkominen niin että miten "meidän seurassa valmennetaan jotta pelaajasta tulee meidän profiiliin mahdollisimman hyvä pelaaja"
- Tämän pilkkominen opetusvaiheisiin mitä halutaan opettaa ensin, esim. "ensimmäiseksi pelaajan pitää oppia liikkumaan ilman palloa ja pallon kanssa matalassa tempossa, sitten kovemmassa" mitä tämä tarkoittaa käytännössä esim. pallon kanssa "ensimmäiseksi opimme käyttämään kuljettamisessa jalan eri osia, sitten eri jalkoja ja sen jälkeen nostamme tempoa kuljettamisessa" tämän jälkeen kun osaamme kuljettaa voimme jatkaa eteenpäin, jne.
- Seuratasolla tämän luominen valmennuslinjaksi ja sen jälkeen pidetään huolta että valmennus ymmärtää tämän valmennuslinjan niin hyvin kuin mahdollista ja tämän jatkuva sparraaminen(resurssien mukaisesti)
- Valmentajien osaaminen ymmärtämään mitä pitää osata ensin että voidaan edetä seuraavaan asiaan ts. ei lähdetä oikomaan, vaan tehdään systemaattista askel askeleelta tapahtuvaa kehitystä

Meillä tapahtuu tällä hetkellä sitä, että U15 pelaaja voi pelata Huuhkajaturnauksessa, vaikka ei osaa teknisesti kuljettaa palloa kunnolla. Tämä ei ole pelaajan vika, vaan sen että häntä ei ole opetettu siihen.

[ExtraJack]

Ehkä SJK tosiaan koittanut vähän tätä tehdä, mutta sielläkin se näyttänyt, näin ulkoapäin ainakin, siltä että hommataan vaan niin monta suomalaista nuorten maajoukkuepelaajaa ja ulkomaalaista nuorta, että joku niistä breikkaa. Sekään ei ole minusta se oikea tie, koska silloin tuo on enemmän sitä mitä esim. Italian akatemioissa tehdään eli "ostetaan monta lottolippua, niin joku voittaa jotakin varmasti". Mutta siinä toki oikeassa että koitettu ainakin tehdä eri tavalla ja siitä nostan hattua.

SJK on rakentanut pelaajapolun nuorille. Tämä akatemia vaan sijaitsee 40 km päässä Seinäjoen keskustasta Kuortaneen urheiluopistolla. Eli sinne pitäisi muuttaa. Siellä on tietysti lukio ja myös ysiluokan voi siellä suorittaa. Akatemiasopimuksessa on paljon kirjauksia ja tiettyjen tavoitteiden täytyttyä luontaisedut kasvavat ja ruvetaan maksamaan ihan palkkaakin. Eli B:stä, Kakkosen ja Ykkösliigan kautta Veikkausliigaan. Osa tietysti tulee myöhemmin mukaan eli kaikki eivät tietenkään koko putkea suorita. Eli viimeinen vaihe on ainakin SJK:ssa parantunut huomattavasti ja laadukasta valmennusta ja yksilöityä pelaajapolkua on tarjolla.

[Jortsukka]

Piti vielä tuosta nuori nyt vs Nuori kauden lopussa kirjoitella. Mielestäni esim. Miettisen teksti oli todella outoa, mm. "– Osaako nuori puolustaa yksi vastaan yksi -tilanteissa ja osana kollektiivia toteuttaen ottelusuunnitelmaa? Riittävätkö pelaajan kestävyysominaisuudet korkean intensiteetin suoritusten toistamiseen läpi ottelun ja pystyykö hän puolustamaan erikoistilanteissa?", sanoi Miettinen. Jos katsoo nyt vaikka viime kauden Ilvestä, niin eihän Ilveksen avauksen kokeneista pelaajistakaan moni osannut puolustaa juuri ollenkaan ET, ei ollut erityisen hyviä puolustamaan 1vs1 tilanteita, jne. Siis kokeneilla pelaajillakin oli isoja puutteita ihan perusasioissa. Toisaalta heillä oli myös jotain isoja(VL tasolle) vahvuuksia.

 Jos mietitään huippupelaajakehitystä maailmalla, niin pitää osata ymmärtää, että se nuori ei 17-vuotiaana ole vielä valmis pelaaja, mutta hän voi kauden aikana kehittyä valtavasti. Jos leikitään numeroleikkiä ja sanotaan että VL huippupelaaja olisi 100/100 ja Veikkausliigan keskitason pelaaja olisi vaikka 50/100, niin esim. Miettisen Ilveksessä vaikka se kokenut pelaaja mallia Veteli olisi varmaan sitten ~70 tasoinen pelaaja. Nyt varmaan Vetelin kanssa kamppaileva juniori on varmaankin kauden alla ehkä sitten vaikka 40-50 tasoinen pelaaja, vaikka olisi Suomen mittakaavassa hyvinkin lupaava pelaaja. Kauden lopussa kuitenkin hän voi olla hyvin jo jopa yli tuon 70 tasoinen pelaaja. Jos haluamme pelaajakehitystä, eli sarjaan lisää kiinnostavia nuoria, jotka voidaan myös myydä eteenpäin ja toisaalta meidän jalkapallon taso nousee pidemmällä aikavälillä pitäisi hyväksyä, että jossain yksittäisessä pelissä se nuori tekee virheitä ja ei onnistu niin hyvin. Kuitenkin kauden tasolla on todennäköistä että jos on selkeä suunnitelma ja tunnistettu parhaat pelaajat hän kehittyy kyllä. Tässä on merkittävässä roolissa myös tässä hyvin herkässä kehitysvaiheessa miten valmennus ja seura luottaa pelaajaan.

Otetaan kolme Ilves-taustaista junioria esimerkkinä. Naatan Skyttä sai ensikosketukset 15-vuotiaana, 16-vuotiaana pelasi vähän, 17-vuotiaana kesken kauden nostettiin suoraan kakkosen tasolta isohkoon rooliin VL, koska valmentaja(Wiss) näki potentiaalin ja uskoi pelaajaan. 18-vuotiaana sitten dominoi liigaa ja nyt 23-24v sitten lähellä tasoa Bundesliiga(ykkönen). Juho Talvitie lähti nuorena ulkomaille. Siellä 17-vuotiaana Belgian kakkosessa jo vastuuta ja seuralla(tai City koko organisaatiolla) oli selvä luotto että 18-vuotianaa voi pelata jo Belgian toiseksi korkeinta tasoa. Nyt 19-20v jo murtautui Hollannin liigaan avauksen pelaajaksi. Ehkä kuvaavin esimerkki on Juho Lähteenmäki, joka oli junnuna näistä kolmesta selvästi vähiten "junnutähti", vaikka ikäluokassaan selvästi parhaimmistoa. Ulkomaille Tanskaan ja sieltä jo 18-vuotiaana murtautui A-maajoukkueeseen. Jos olisi Suomessa jäänyt Ilvekseen, niin tuskin olisi ennen tuota 18v pelannut edes Veikkausliigaa, koska edelleen tekee junnumaisia virheitä ja olisi todennäköisesti jätetty pelaamaan eri pelipaikkaakin.

Suomessa ei siis selvästi ymmärretä tuota pelaajakehityksen polkua oikein mitenkään ja kun lukee tätä palstaa niin ymmärtää että vielä vähemmän ymmärretään kenttien laidoilla. Jos valmentajat/UTJ päästävät tuollaisia kommentteja kuin Miettinen, niin en ihmettele yhtään että keskustelut ovat tasoa "ei se vielä ole valmis". No ei varmaan kukaan tule valmiiksi, jos seuralla ei ole selkeää suunnitelmaa, ei uskallusta antaa vastuuta eikä ymmärrystä että virheitä tulee kaikille, myös vanhemmille pelaajille. Kuitenkin esimerkkinä ollut Ilves viime kaudella perusteltiin että "junnut ei pelaa kun pelataan mestaruudesta". Kuitenkin kauden aikana eniten alisuorittu muutamat kokeneemmat pelaajat ja esim. joukkueen kokenein pelaaja(Virtanen) maksoi eniten pisteitä joukkueelle. Myös tiettyjen kokeneiden pelaajien peluuttaminen ilman vastuuta tasosta(aina silti avauksessa) näkyi varmasti sekä jaksamisessa että pelin tasossa.

Nyt sitten hehkutellaan medioissa miten nuori ja lupaava Kirilov lyö itseään lävitse. 19-vuotta täyttävä pelaaja ei nyt mikään erityisen nuori enää ole, varsinkaan huomioiden VL tason. Ilveksessä nuorena lupauksena pidetään samaan aikaan tänä vuonna 20-vuotiasta pelaajaa. Kertoo oleellisen keskustelusta pelaajakehityksestä.

[törömömmö]

En ole minkäänlainen junnufutiksen asiantuntija, joten mutuvaroitus:
Kannattaa muistaa, että kun arvioidaan 6-7-vuotiaiden valmennuksen onnistumista 15-16-vuotiaiden pelaamisen kautta, niin arvioidaan lähes 10 vuotta sitten vallinnutta tilannetta. Omiin korviin suomifutiksen "junnuputkesta" keskustelu kuulostaa ryntäilyltä, jossa parin vuoden välein löydetään joku uusi syntipukki ja muutetaan kaikki. Mistä me tiedämme, jos vaikka nykyinen 6-7-vuotiaiden systeemi on täyttä timanttia?

[Jortsukka]

En ole minkäänlainen junnufutiksen asiantuntija, joten mutuvaroitus:
Kannattaa muistaa, että kun arvioidaan 6-7-vuotiaiden valmennuksen onnistumista 15-16-vuotiaiden pelaamisen kautta, niin arvioidaan lähes 10 vuotta sitten vallinnutta tilannetta. Omiin korviin suomifutiksen "junnuputkesta" keskustelu kuulostaa ryntäilyltä, jossa parin vuoden välein löydetään joku uusi syntipukki ja muutetaan kaikki. Mistä me tiedämme, jos vaikka nykyinen 6-7-vuotiaiden systeemi on täyttä timanttia?

Kuten sanoin niin oma arvio on myös ihan tämän hetken tuon ikäisten valmentamisen arviointia ja se on heikkoa. Ei ole timanttia. Ja isoja muutoksia ei ole tehty että se muuttuisi timantiksi. Ei seuratasolla, eikä liiton toimesta.

Ryntäily toki kuvaa hyvin juuri junnujen valmennusta, koska siellä on isosti aina ryntäilty asioihin ja unohdettu kaikki vanhat hyvät.

Yleisesti myös kuvaa kaikkea suomifutista tuo ryntäily. Millään seuralla ei tunnu olevan edustuksen tai seuratasolla selkeää mielikuvaa pelaajakehityksestä tai seurakehityksestä. Tehdään vuosittain mitä sattuu ja riippuen kuka päättää täysin erilaisia asioitakin vuosittain.

[copa de kybä]

Surullisintahan on, että tämä oikea tietämys on aina kentän ulkopuolella. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

[Norppa]

Mistä me tiedämme, jos vaikka nykyinen 6-7-vuotiaiden systeemi on täyttä timanttia?

Niinhän ne kaikki historian kulloisenakin hetkenä tuon ikäisten isät luulevat "Juuri tämä ikäluokka on se joka muuttaa kaiken".

[pohjoistienhiekka]

Vuodesta toiseen olen lukenut samaa viestiä; Suomessa ei osata tehdä junioreiden kanssa sitä eikä tätä, Suomessa ei ymmärretä, ulkomailla on sitä ja tätä.

Onko asia oikeasti näin? Miten pärjäisivät espanjalaiset, jos heitä olisi 5,5 miljoonaa, ja toinen pallopeli veisi rahat ja paljon lahjakkaita yksilöitä? Tai Saksa? Tai Italia? Italiassa on tullut paljon kierrettyä ympäriinsä, ja esim. kenttäolosuhteet ovat joka paikassa olleet junioreiden osalta heikommat kuin Helsingissä.

Minusta avaintekijä suomalaisen jalkapalloilun kehitykseen on Veikkausliiga; kaikkien jalkapallon ystävien tulisi kaikin mahdollisin keinoin tukea liigaseurojen kehitystä, käydä niissä peleissä, viedä kaikki mahdolliset papat ja mummut ja sukulaiset sinne kanssa. Jos Veikkausliigaseurojen pelaajabudjetit nousisivat SM-liigan tasolle niin koko toiminta alkaisi muuttua ammattimaisemmaksi ja se heijastuisi juniorityöhön ja myös nuorten pelaajien kehityspolkuun - olisi mahdollista olla tähtipelaaja Suomessa ja tienata vaikkapa 20000k kuukaudessa, sehän on jo uravaihtoehto. Unohdettaisiin top-5 liigat ja pyrittäisiiin saamaan tasokkaita pelaajia junioreista Veikkausliigaan.

Toinen avaintekijä on suhteellisen iän merkityksen todellinen huomiointi: pienessä maassa ei ole varaa hukata yhtään potentiaalista pelaajaa sen takia että hän on väärään aikaan pieni, hidas ja heikko. Tämä valitettavasti on arkitodellisuutta Suomessa. Isoissa futismaissa sillä ei nyt ole niin väliä, kun pelaajia riittää vaikka kuinka paljon.

[shots]

Vuodesta toiseen olen lukenut samaa viestiä; Suomessa ei osata tehdä junioreiden kanssa sitä eikä tätä, Suomessa ei ymmärretä, ulkomailla on sitä ja tätä.

Onko asia oikeasti näin? Miten pärjäisivät espanjalaiset, jos heitä olisi 5,5 miljoonaa, ja toinen pallopeli veisi rahat ja paljon lahjakkaita yksilöitä? Tai Saksa? Tai Italia? Italiassa on tullut paljon kierrettyä ympäriinsä, ja esim. kenttäolosuhteet ovat joka paikassa olleet junioreiden osalta heikommat kuin Helsingissä.

Entäs 400 000 asukkaan Islanti, jossa käsipallo on iso ja menestynyt laji, eikä maa ole huono koripallossakaan? Tai 55 000 asukkaan Färsaaret, jonka seurajoukkueet pelaavat tasapäisesti suomalaisia vastaan ja käsipallomaajoukkue oli EM-kisoissa? Mun mielestä toisen lajin syyttäminen tai asukaskuvun taakse meneminen on hemmetin helppoa ja väärä lähestymistapa. Kyllähän se fakta on että meillä on paljon kehitettävää pelaajakehityksen puolella.

[Jortsukka]

Vuodesta toiseen olen lukenut samaa viestiä; Suomessa ei osata tehdä junioreiden kanssa sitä eikä tätä, Suomessa ei ymmärretä, ulkomailla on sitä ja tätä.

Onko asia oikeasti näin? Miten pärjäisivät espanjalaiset, jos heitä olisi 5,5 miljoonaa, ja toinen pallopeli veisi rahat ja paljon lahjakkaita yksilöitä? Tai Saksa? Tai Italia? Italiassa on tullut paljon kierrettyä ympäriinsä, ja esim. kenttäolosuhteet ovat joka paikassa olleet junioreiden osalta heikommat kuin Helsingissä.

Minusta avaintekijä suomalaisen jalkapalloilun kehitykseen on Veikkausliiga; kaikkien jalkapallon ystävien tulisi kaikin mahdollisin keinoin tukea liigaseurojen kehitystä, käydä niissä peleissä, viedä kaikki mahdolliset papat ja mummut ja sukulaiset sinne kanssa. Jos Veikkausliigaseurojen pelaajabudjetit nousisivat SM-liigan tasolle niin koko toiminta alkaisi muuttua ammattimaisemmaksi ja se heijastuisi juniorityöhön ja myös nuorten pelaajien kehityspolkuun - olisi mahdollista olla tähtipelaaja Suomessa ja tienata vaikkapa 20000k kuukaudessa, sehän on jo uravaihtoehto. Unohdettaisiin top-5 liigat ja pyrittäisiiin saamaan tasokkaita pelaajia junioreista Veikkausliigaan.

Toinen avaintekijä on suhteellisen iän merkityksen todellinen huomiointi: pienessä maassa ei ole varaa hukata yhtään potentiaalista pelaajaa sen takia että hän on väärään aikaan pieni, hidas ja heikko. Tämä valitettavasti on arkitodellisuutta Suomessa. Isoissa futismaissa sillä ei nyt ole niin väliä, kun pelaajia riittää vaikka kuinka paljon.

Islanti on tuottanut ainakin saman tason pelaajia kuin Suomi, Pirkanmaan kokoisella ihmismassalla. Norja ja Tanska on niin kaukana Suomesta edellä että itku tulee, samoin Ruotsi. Nämä ovat paljon parempia verrokkeja monestakin syystä.

Itse ainakin käyn katsomassa ihan riittävästi Veikkausliigaa, myös junioreiden pelejä ja sen takia onkin surullista että Veikkausliigassa pelaa vähemmän nuoria pelaajia kuin noissa verrokkimaissa, vaikka niiden taso on paljon kovempi. Tai ehkä juuri siksi se taso on parempi, kun siellä ymmärretty sekä taloudellinen että kehityspotentiaalin vaikutus nuorten peluuttamisessa. Suomessa ei selvästikään näin ole tapahtunut.

On turha haihatella että puhtaasti raha auttaisi tai muut resurssit, jos nykyiselläkään ei osata hyödyntää niitä vähiä potentiaalisia pelaajia.

Samaa mieltä toki siitä että kaikki potentiaaliset pelaajat tarvitsisivat laadukasta valmennusta ja kaikki pitäisi hyödyntää, mutta samalla vaadittaisiin VL seurojen(ja YL myös) toimintaan paljon lisää ymmärrystä pelaajakehitykseen. Oppia vaikka noista muista pohjoismaista.

[pohjoistienhiekka]

Islanti on tuottanut ainakin saman tason pelaajia kuin Suomi, Pirkanmaan kokoisella ihmismassalla. Norja ja Tanska on niin kaukana Suomesta edellä että itku tulee, samoin Ruotsi. Nämä ovat paljon parempia verrokkeja monestakin syystä.

Itse ainakin käyn katsomassa ihan riittävästi Veikkausliigaa, myös junioreiden pelejä ja sen takia onkin surullista että Veikkausliigassa pelaa vähemmän nuoria pelaajia kuin noissa verrokkimaissa, vaikka niiden taso on paljon kovempi. Tai ehkä juuri siksi se taso on parempi, kun siellä ymmärretty sekä taloudellinen että kehityspotentiaalin vaikutus nuorten peluuttamisessa. Suomessa ei selvästikään näin ole tapahtunut.

On turha haihatella että puhtaasti raha auttaisi tai muut resurssit, jos nykyiselläkään ei osata hyödyntää niitä vähiä potentiaalisia pelaajia.

Samaa mieltä toki siitä että kaikki potentiaaliset pelaajat tarvitsisivat laadukasta valmennusta ja kaikki pitäisi hyödyntää, mutta samalla vaadittaisiin VL seurojen(ja YL myös) toimintaan paljon lisää ymmärrystä pelaajakehitykseen. Oppia vaikka noista muista pohjoismaista.

Näissä kaikissa mainituissa maissa jalkapallo on ykköslaji suosiolla mitattuna, Suomessa ei. Myös Ruotsissa.  Mitä enemmän  on rahaa seuroissa sitä enemmän  on resursseja tehdä asioita. Totta kai on parannettavaa, eihän siitä ole kyse, mutta mitään maagista muutosta on turha odottaa, jos tehdäänkin 6-vuotiaana asiat nykyiseen nähden vaikkapa väärinpäin.

[törömömmö]

Näissä kaikissa mainituissa maissa jalkapallo on ykköslaji suosiolla mitattuna, Suomessa ei. Myös Ruotsissa.  Mitä enemmän  aikaa tehdä asioita -seuroissa siis. Totta kai on parannettavaa, eihän siitä ole kyse, mutta mitään maagista muutosta on turha odottaa, jos tehdäänkin 6-vuotiaana asiat nykyiseen nähden vaikkapa väärinpäin.

Jos on uskominen puhetta, jonka mukaan jo pikkujunnuissa mennään Suomessa pieleen, niin Islannin ja Färsaartenkin nykyiset huippupelaajat on tehty silloin 20 vuotta sitten vallinneella tilanteella. Tuona aikana Suomessa on menty ainakin olosuhteissa ihan uudelle tasolle.

[Kurkiaura]

Entäs 400 000 asukkaan Islanti, jossa käsipallo on iso ja menestynyt laji, eikä maa ole huono koripallossakaan? Tai 55 000 asukkaan Färsaaret, jonka seurajoukkueet pelaavat tasapäisesti suomalaisia vastaan ja käsipallomaajoukkue oli EM-kisoissa? Mun mielestä toisen lajin syyttäminen tai asukaskuvun taakse meneminen on hemmetin helppoa ja väärä lähestymistapa. Kyllähän se fakta on että meillä on paljon kehitettävää pelaajakehityksen puolella.

Islanti on sikäli huono esimerkki, että siellä on käytetty jalkapalloon niin paljon rahaa suhteessa pelaajamäärään, ettei sitä tule ikinä tapahtumaan Suomessa jalkapallon, eikä kyllä minkään muunkaan urheilulajin kohdalla. Vaikka rahalla ei saa onnea, niin 600 valmentajaa, 20 jalkapallohallia ja 200 tekonurmikenttää auttaa kuitenkin vähän alkuun.

[13ergkamp]

Piti vielä tuosta nuori nyt vs Nuori kauden lopussa kirjoitella. Mielestäni esim. Miettisen teksti oli todella outoa, mm. "– Osaako nuori puolustaa yksi vastaan yksi -tilanteissa ja osana kollektiivia toteuttaen ottelusuunnitelmaa? Riittävätkö pelaajan kestävyysominaisuudet korkean intensiteetin suoritusten toistamiseen läpi ottelun ja pystyykö hän puolustamaan erikoistilanteissa?", sanoi Miettinen. Jos katsoo nyt vaikka viime kauden Ilvestä, niin eihän Ilveksen avauksen kokeneista pelaajistakaan moni osannut puolustaa juuri ollenkaan ET, ei ollut erityisen hyviä puolustamaan 1vs1 tilanteita, jne. Siis kokeneilla pelaajillakin oli isoja puutteita ihan perusasioissa. Toisaalta heillä oli myös jotain isoja(VL tasolle) vahvuuksia.

Miettinen käsittelee kai tuossa pelaajia joiden pitäisi tehdä kansainvälinen ura.

Kun vertailee Ilveksen kokeneempiin pelaajiin, voi miettiä millaisen kansainvälisen uran he ovat tehneet. Ja voisiko heidänkin kohdalla ajatella, että ilman näitä mainitsemiasi puutteita heillä olisi ollut paremmat mahkut menestyä kansainvälisillä kentillä.

[pohjoistienhiekka]

Islanti on sikäli huono esimerkki, että siellä on käytetty jalkapalloon niin paljon rahaa suhteessa pelaajamäärään, ettei sitä tule ikinä tapahtumaan Suomessa jalkapallon, eikä kyllä minkään muunkaan urheilulajin kohdalla. Vaikka rahalla ei saa onnea, niin 600 valmentajaa, 20 jalkapallohallia ja 200 tekonurmikenttää auttaa kuitenkin vähän alkuun.

Tanska on hyvä verrokki Suomeen -Pohjoismaa, jossa suurin piirtein yhtä paljon asukkaita.

Tanskassa on puolet enemmän lisenssipelaajia kuin Suomessa. Tällä on aivan varmasti merkitystä, jos sulla on 100 000 pelaajaa enemmän, niitä huippujakin on väistämättä enemmän. Rahaa liikkuu tanskalaisessa jalkapallossa aivan valtavan paljon enemmän kuin Suomessa, joten vaikkapa lahjakkuuksien  löytämiseen on resursseja ihan toisella tavalla. Medianäkyvyys on ihan jotain muuta kun Suomessa.

[Kemikaali Ali]

Olen ihmetellyt sitä, että miksi raha ei ole vielä osannut korjata toimintaa omistajien taholta. Jos Suomessa on kaksi tapaa tehdä rahaa VL seuroilla.

1) Päästä Euroopassa lohkovaiheeseen.
2) Saada myytyä nuoria, josta saat heti käteistä + jatkomyynti-%.

Ei nyt tarvitse olla kovin kummoinen tieteentekijä, jotta osaisi noista kahdesta valita sen oikean. Toiveita tosin on siitä, että Siltasen ja Ruopin esimerkit kannustaa muitakin asiaa pohtimaan uudestaan.

[Kardooni]

Näinhän se on, mutta loogisesti jos se olisi niin helppoa niin jokainen joukkue tuottaisi monta superjunnua suoraan avaukseen vuodesta toiseen. Rahaa, infraa ja osaamista ei välttämättä ole tarpeeksi tehokkaan akatemiatoiminnan pyörittämiseen parin suuremman kaupungin ulkopuolella.

[newilled]

Näinhän se on, mutta loogisesti jos se olisi niin helppoa niin jokainen joukkue tuottaisi monta superjunnua suoraan avaukseen vuodesta toiseen. Rahaa, infraa ja osaamista ei välttämättä ole tarpeeksi tehokkaan akatemiatoiminnan pyörittämiseen parin suuremman kaupungin ulkopuolella.

Eihän akatemiatoimintaa mistään suuremmasta kaupungistakaan löydy tällä hetkellä. Akatemiatoiminnan pitäisi kosken 11-18vuotiaita.
Ei akatemiatoiminta ole sitä että kerätään sen hetken parhaat pelaajat ympäri maata liigan reservijengiin, vaan pelaajakehitys tehdään itse siinä akatemiassa monen vuoden ajan.