Kirjoitin joskus muinoin seuraavan tekstin di Stéfanosta, nyt on paikallaan toistaa se hieman muokattuna. Nyt hän on poissa. Lepää rauhassa, don Alfredo.
La Saeta RubiaAlfredo di Stéfano on monien mielestä kaikkien aikojen paras jalkapalloilija. Jopa ehkä parempi kuin Pelé tai Maradona. Yhtä kaikki, aikakautensa paras hän selvästi oli. Di Stéfano ei koskaan saanut kunnollista mahdollisuutta näyttääkseen taitonsa MM-kisoissa. Hänet muistetaankin nimenomaan Real Madridista, ja saavutukset puhuvat puolestaan.
Alfredo di Stéfanosta tuli todellinen suuruus ja maailman huippupelaaja kahdessa suuressa seurassa: River Platessa ja Real Madridissa. Hän myös edusti uransa aikana peräti kolmea eri maajoukkuetta - synnyinmaataan Argentiinaa, Kolumbiaa ja lopulta myös Espanjaa. Mutta aloittakaamme tarina alusta...
Alfredo di Stéfano syntyi neljäs päivä heinäkuuta vuonna 1926 Buenos Airesissa italialaisille vanhemmilleen. Lapsuutensa hän vietti köyhissä
barrioissa ja monien lahjakkaiden poikien tavoin hän kiinnostui urheilemisesta ja varsinkin jalkapallosta, kova työ ja raataminen varastoissa tai satamissa ei häntä kiinnostanut.
Kun Alfredo oli kaksitoistavuotias, hän liittyi ensimmäiseen joukkueeseensa. Se oli nuorisojoukkue nimeltään Los Cardales. Ura sai nopeaa ja nousukiitoista jatkoa jo viisitoistavuotiaana, kun hän liittyi kuuluisaan River Plateen. Vain vuotta myöhemmin hän anasti itselleen avauskokoonpanopaikan tässä Buenos Airesin suurseurassa.
1940-luvun River Plate oli yksi maailman parhaista joukkueista. Joukkue oli pelätty ja kadehdittu etenkin vahvan puolustuksensa takia ja se saikin lempinimen
La Máquina eli Kone. Di Stéfano teki debyyttinsä seurassa pelaten oikeana laitahyökkääjänä.
Mutta River Plate halusi nuorukaisesta vähäksi aikaa eroon. Alfredo laitettiin vuokralle Huracániin saamaan varmasti jatkuvaa peliaikaa ja kehittymään vieläkin paremmaksi. Mutta tämä lainaus saattoi olla hiukan huonokin asia, Riverin kannalta nimittäin. Kun Huracán pelasi Riveriä vastaan niin, kuinka ollakaan, di Stéfano teki Huracánille voittomaalin. Ottelua oli ehditty pelata vain viisitoista sekuntia.
Vuonna 1947 River halusi di Stéfanon takaisin. Seura oli juuri myynyt tähtipelaajansa Pederneran muualle ja hänelle tarvittiin korvaaja - nuori Alfredo sopi juuri täydellisesti tähän tehtävään.
Samana vuonna, 1947, River voitti Argentiinan liigan mestaruuden ja di Stéfanosta tuli liigan maalikuningas hienolla saldolla: kaksikymmentäseitsemän maalia kolmessakymmenessä ottelussa. Vielä samana vuonna Alfredo teki debyyttinsä Argentiinan maajoukkuepaidassa.
Tie vie KolumbiaanVuonna 1949 Di Stéfano muutti Kolumbiaan ja pelaamaan Bogotan Millonariosiin. Kolumbiassa Alfredo teki huikeaa jälkeä: hän viimeisteli 267 maalia 292 ottelussa neljän vuoden aikana. Millionarios voitti neljä peräkkäistä mestaruutta, vuosina 1949, 1951, 1952 ja 1953. Lopulta Kolumbian maajoukkuekin halusi di Stéfanon itselleen. Se oli loppujen lopuksi mahdollista, vaikka Alfredo oli jo esiintynyt Argentiinan maajoukkuepaidassa. Mutta tuohon aikaan Kolumbian maajoukkue pelasi hyvin harvoin ja Alfredon maaottelumäärä jäi todella vähäiseksi: vain kaksi maaottelua.
Vuonna 1953 Millionarios vieraili Espanjassa osana omaa maailmankiertuettaan. Bógotalaiset pelasivat näytösottelun myös Real Madridia vastaan. Tässä ottelussa hiomattomasta timantista alkoi muotoutua todellinen jalokivi. Madridilaisyleisö todisti erään mielenkiintoisen vaalean pelaajan taitoja. Tuossa ottelussa di Stéfano oli suorastaan ihmeellinen, ei ainoastaan hyökkääjänä, vaan hän oli kaikessa mukana, kentän kuninkaana. Hän loisti monipuolisuudellaan ja yleisö ihannoi häntä. Lopulta Millionarios voitti ottelun di Stéfanon avulla melkein yksinään.
Vuosisadan siirtoMelkein heti ottelun jälkeen muutamat espanjalaisseurat kiinnostuivat luonnollisesti tästä ihmeellisestä pelaajasta. Real Madridin presidentti Santiago Bernabéu halusi ehdottomasti di Stéfanon seuraansa. Bernabéun aikeena oli kehittää Madridista Euroopan vahvin seura ja hän vaistosi di Stéfanossa todellisen kultakaivoksen. Mutta myös FC Barcelona, Real Madridin pahin kilpailija, oli kiinnostunut di Stéfanosta. Siirto Barcelonaan oli jo lähellä, mutta madridilaiset olivat lopulta nokkelempia: he lähettivät muutaman neuvottelijan aina Kolumbiaan asti sopiakseen Millionariosin kanssa di Stéfanon siirtymisesta Espanjan pääkaupunkiin.
Näin Alfredo Di Stéfanosta tuli sittenkin Real Madridin pelaaja. Debyyttinsä valkoisessa paidassa Alfredo teki ottelussa - yllätys, yllätys - Barcelonaa vastaan. Ottelu oli todellista Madridin riemujuhlaa. Pääkaupunkilaiset voittivat upeasti 5-0 ja di Stéfano teki maaleista peräti neljä! Voiko parempaa debyyttiä toivoakaan? Näistä hetkistä alkoi myös koko Real Madridin suurin ja ikimuistoisin menestyskausi. Yhdessä Puskásin, Genton ja Kopan kanssa di Stéfano syttyi todellisiin liekkeihin ja Real Madrid oli ylivoimaisesti tuon ajan maailman paras seurajoukkue.
Menestystä MadridissaDi Stéfanon kolmekymmentäkaksi vuotta kestänyt ura oli suuri ja menestyksekäs, mutta vain seurajoukkuetasolla. Viimeiset hetket peliurastaan hän pelasi Barcelonan Españolissa. Peliuran jälkeen Alfredo kiinnostui valmentamisesta. Ensimmäinen joukkue hänen alaisuudessaan oli Elche, mutta vain vuoden valmennustyön jälkeen hän palasi synnyinmaahansa Argentiinaan ja ehkä hiukan ironisestikin Boca Juniorsiin, River Platen paikalliskamppailijaan ja sen suurimpaan viholliseen. Välissä di Stéfano teki jälleen paluun Eurooppaan valmentaakseen Portugalissa Sporting Lissabonia. Välillä hän kävi myös valmentamassa Rayo Vallecanoa sekä Castellónea. Hiukan myöhemmin hän palasi jälleen Argentiinaan valmentamaan tällä kertaa juuri River Platea.
Mutta sitten olikin jälleen paluun aika. Tällä kertaa ykkössuuntana oli odotetusti Espanja. Alfredo luotsasi Valencian Espanjan mestaruuteen sekä myös Cup-voittajien cupin mestaruuteen. Hän valmensi tietenkin myös Real Madridia, kahdesti - kausina 1982-1983 sekä 1990-1991.
Pelaajana di Stéfano saavutti yhteensä kolmetoista kansallista mestaruutta pelaamissaan joukkueissa, yhden kansallisen cupin, voitti kahdeksan kertaa pelaamassaan liigassa maalikuninkuuden, yksi seurajoukkueiden maailmanmestaruus, viisi seurajoukkueisen Euroopan mestaruutta, yksi Etelä-Amerikan seurajoukkueiden mestaruus. Valmentajana saavutuksiin kuuluu kaksi kansallista mestaruutta (River Plate ja Valencia), sekä yksi Cup-voittajien cupin voitto (Valencia).
Di Stéfanon maaottelu-ura ei ollut ollenkaan häikäisevä. Tämä onkin ainoa miinus muutoin loisteliaalla uralla. Hän edusti monikansallisesti peräti kolmea maata maajoukkuetasolla. Argentiinan paidassa maaotteluita kertyi seitsemän, joissa hän myös teki seitsemän maalia. Kolumbian paidassa otteluita kertyi vain kaksi, maalittomia kummatkin. Espanjan paidassa hän sai jälleen uuden tilaisuuden ja jonkinlaista tulostakin syntyi. Otteluita kertyi yhteensä kolmekymmentäyksi ja maaleja kaksikymmentäkolme.
"Pois tieltä, nyt nuoli iskee
kuin suihkukone se kiitää."R.I.P.
