Voisi tässä lähipäivinä yrittää vielä vetää jotain yhteenvetoakin kuluneesta kaudesta.
Tässäpä tätä...
Kauteen lähdettiin suurin ennakko-odotuksin ja hyvin mielin.
Olihan edellis keväänä paluun seuraan tehnyt, pääosin pidetty, manageri Billy Davies saanut joukkueeseen ryhtiä ja tekemisen meininkiä.
Puheenjohtaja ja seuran omistaja Fawaz Al Hasawi avasi kukkaronnyörejään ja Billy sai tuoda haluamiaan pelaajia joukkueeseen.
Tulopuolelle pelaajistoon kirjattiin tälle sarjatasolle kovia nimiä. Eric Lichaj, Jack Hobbs, Kelvin Wilson, Djamel Abdoun, Dorus De Vries ja Jamie Mackie. Rahaakaan tähän kuusikkoon ei siirtosummien muodossa palanut kuin reilut 3,5 miljoonaa puntaa.
Muutenkin Fawaz antoi Billylle vapaat kädet touhuta seurassa haluamallaan tavalla.
Ja niinhän Billy myös teki. Seurasta sai lähteä yksi jos toinenkin uskollisesti seuraa vuosia palvellut ihminen. Aina kanttiinin väestä ykkösjoukkueen valmentajiin ja markkinointi-osaston ihmisistä skoutteihin. Davies toi seuraan haluamiaan ihmisiä halumilleen paikoille. Koettiin, että kyseessä oli eräänlainen puhditus; ne, jotka Billy koki edelliseltä Forest-visiitiltään olevan vastakarvaan häntä kohtaan saivat lähteä.
Yksi seuraan saapunut henkilö oli Billyn serkku Jim Price, joka otti erään sortin jalkapallotoimen johtajan tittelin itselleen, ollen muodollisesti hierarkiassa mies Fawazin ja Billyn välissä. Billy toi myös seuraan kaksi poikaansa, jotka saivat välittömästi kausikortin U-21-joukkueen avauskokoonpanoon.
Lisäksi Davies julisti suuren osan valtamediaa pannaan. Haastattelut, artikkelit ja kaikenmaailman muutkin media-jutut olivat pannassa kaikilta seurassa. Ainoastaan Daviesin parhaaksi katsomat median edustajat olivat tervetulleita seuraa lähelle.
Mm. edellä mainitut seikat saivat suuren osan faneja nostamaan kulmakarvojaan hämmästyksestä, mutta hyvä kauden alku häivytti pian ne hämmästelyt.
Forest voitti kolme ensimmäistä peliään. Startti oli paras Forestille miesmuistiin. Koettiin, että aivan sama, mitä Davies touhua kentän ulkopuolella, jos se johtaa tuloksiin kentällä.
Kauden ensimmäinen tappio koettiin viidennessä pelissä, ja sitä seuraavat 13. ja 14. ottelussa. Pelaamisen taso ei päätä huimannut, kuin satunnaisissa otteluissa. Forestin pelityyli oli kuitenkin mukavan aktiivinen ja joukkue oli todella vaikeasti voitettavissa. Pisteitä napsittiin ihan kelpo tahtiin ja kärjen mukana pysyttiin hyvin. Joukkueen puolustuspelaaminen toimi loistavasti, kiitos erinomaisen puolustuslinjan. Puolustuspään kenties kovimman hankinnan, Kelvin Wilsonin vanhat selkävaivat alkoivat taas oireilemaan, eikä miehestä saatu koko syyskauden aikana irti kuin viisi peliä. Nuori Jamaal Lascelles astui esiin ja täytti paikkansa erinomaisesti koko sarjan syyskauden kenties parhaimman topparin Jack Hobbsin vierellä. Laitapakkeina pelanneet Lichaj ja kapteeni Chris Cohen olivat myös erinomaisia. Hyökkäyspelaamisen sielut olivat kokenut kettu Andy Reid, joka pelasi uransa kenties parasta kauttaan, sekä väsymätön keskikentän raataja Henri Lansbury.
Kuten ennen kautta ounasteltiinkin, Forestin hyökkääjämateriaali osoittautui kovin köykäiseksi. Sieltä ei maalitykkiä löytynyt, mutta onneksi ratkaisuvoimaa löytyi läpi joukkueen.
Toinen ongelmakohta oli keskikentän alimman miehen paikka. Tuo paikka oli kauden alla sementoitu Adlene Guediouralle, mutta algeeri himoitsi valjun loisteeseen ja mies jouduttiin myymään Crystal Palaceen ennen elokuun siirtoikkunan sulkeutumista. Tuota paikka joutui pääosin pelaamaan Henri Lansbury, jolta homma toki onnistui hyvin, mutta tämä oli pois Forestin hyökkäyspelaamisesta. Ajateltiin, että kun tuolle paikalle saadaan hyvä korvaaja ja Lansbury vapautuu taas hyökkäävämpään rooliin, Forestin pelaaminen paranee huomattavasti.
Ja näin näytti käyvänkin kun seuraan saapui marraskuun alussa David Vaughan. Mies otti keskikentän pohjan välittömästi omakseen ja kuten ennustettua koko joukkueen pelaaminen näytti heti paljon tasapainoisemmalta ja paremmalta.
Jack Hobbs, yksi syyskauden parhaista toppareista koko sarjassa.Cohen hajotti harmittavasti jalkansa marraskuun lopussa ja miehen kausi oli paketissa. Onneksi Forestilta löytyi riveistään Eric Lichaj, joka pystyi pelaamaan myös vasemmalla Gonzalo Jaran hoitaessa mallikkaasti oikean pakin tontin. Myös Vaughan taisteli pikkukolhuja vastaan ollen useasti sivussa. Vaughan kykeni kuitenkin roikkumaan mukana tammikuun loppuun kunnes vastaan tuli sen verran paha loukkaantuminen, että koko kausi oli vaarassa olla ohi. Loistavan kauden pelanneen Jack Hobbsin lainan kanssa tuli ongelmia lainaajaseura Hullin kanssa ja mies palasi välillä pohjoiseen. Lopulta jo umpisolmuun menneeltä näyttänyt tilanne saatiin ratkaistua ja Hobbs ostettiin omaksi.
Joulu- ja tammikuu menivät Forestilta todella hyvin. Vire jatkui vielä helmikuunkin puolelle, sarjassa meni 14 matsia putkeen ilman tappiota ja Forest nousi toden teolla hätyyttelemään paikkaa kahden joukossa. Mukaan parrasvaloihin Reidin, Lansburyn, Hobbsin ja kumppaneiden rinnalle nousi kesällä Walsallista hankittu Jamie Paterson, jolta tälläistä temppua jos syksystä odotettiinkin. Hyvin pelanneeseen ryhmään ei vain ollut helppo murtautua, vaan poika oli pysynyt pääosin penkin puolella syyskauden. Pelikieltojen ja loukkantumisten myötä Paterson kuitenkin lopulta sai mahdollisuutensa ja käyttikin sen hyvin.
Vielä kun kehnoa hyökkäyspäätä vahvistettiin tammikuun lopussa algerian maajoukkuemies Rafik Djebourrilla, joka oli tehnyt viime vuosien aikana kreikan pääsarjassa tuhoisaa jälkeä, olivat odotukset korkealla. Tässähän oli loistavat mahdollisuudet tapella itsensä kahden sakkiin.
Sitten tapahtui se, mitä ei olisi saanut tapahtua. Hobbs, Reid, Lansbury ja Lichaj loukkaantuivat kaikki perä jälkeen helmikuun alussa. Kaikkien kohdalla loukkaantumiset olivat niin pahoja, että todennäköisesti herrojen kauden olivat siinä. (niin kuin Hobbsin ja Lichajn kohdalla lopulta olikin. EIkä Lansburysta ja Reidistakaan saatu enää kuin pari peliä irti).
Andy Reid. Huikea kausi ennen loukkaantumistaan. Wilson, Hobbs, Cohen, Lichaj. Koko alakerran avausnelikko sivussa. Vaughan, Reid ja Lansbury. Keskikentän tärkeä kolmikko sivussa. Ja kaikki koko loppukauden. Joukkuetta, joka kestäisi seitsemän avauskokoonpanon pelaajan poissaolon ei montaa maailmassa ole. Eikä Forest lukeutunut niihin.
14:ää tappiotonta liigamatsia seurasi 7 voitotonta peliä, jonka kruunasi 5-0 selkäsauna verivihollisen, Derbyn, luolassa. Billy Davies sai lähteä.
Vastuun otti väliaikaisesti akatemia-valmentaja Gary Brazil. Kurssia tuo ei kuitenkaan kääntänyt, voitoton putki kasvoi lopulta 12 ottelun mittaiseksi.
Syitä Daviesin potkuihin on monia. Tuo Derbyn järjestämä perseraiskaus oli vain kirsikkana kakun päällä. Loukkaantumis-kriisistä huolimatta olisi parempaan pitänyt pystyä. Sen verran kelvollisia pelaajia löytyi kuitenkin penkiltäkin, että haluttomat ja surkeat esitykset Barnsleyta, Charltoneja ja Millwalleja vastaan eivät ollet hyväksyttävissä. (kaksi jälkimmäistä tulivat toki Daviesin jälkeen, mutta olivat seurausta jo aiemmalta ajalta) Billy peluutti itsepäisesti samoja alisuorittavia pelaajia pelistä toiseen, samalla kiveen hakatulla taktiikalla, vaikka oli nähtävissä kuuhun asti, että homma ei toiminut.
Kulisseissa Billy oli tehnyt taas sen, mitä edelliselläkin kerralla. Aloittanut yhden miehen mielenosoituksensa seuran omistajaa kohtaan. Osittain aiheestakin. Abdoun, Djebbour ja toinen tammikuu-laina, toppari Kevin Gomis osoittautuivat Fawazin hankinnoiksi. Billy olisi halunnut ilmeisesti ainakin kahden jälkimmäisen kohdalla jotain muuta. Etenkin Abdoun osoittautui hankalaksi persoonaksi, jolla ei monia kavereita pukukopissa ollut. Muutenkin Billylle tuttu yhteinäisyys ja loistava joukkuehenki oli syystä jos toisestakin vain muisto menneisyydestä.
Yksi suuri tekijä oli ilman muuta Billyn media-boikotti. Ja syksystä lähtien journalistit oikein hakemalla hakivat negatiivista kirjoitettavaa Forestista ja Daviesista, ikään kuin kostona Billyn heille antamista lempuista. Nyt kun peli ei enää kulkenutkaan ja muutenkin Davies tuntui olevan yhden polven varassa, tahti vain kiihtyi.
Näiden kaikkien asioiden summana Fawazilla ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin pistää Billy ulos. Tällä viikolla ilmestyneessä haastattelussan Fawaz kertoo juuri tuosta seuran saamasta huonosta julkisuudesta, jonka Billy ja Price kesällä tekemällään päätöksellä saivat aikaan. Fawaz kertoo antaneensa Daviesille vapaat kädet tehdä mitä haluaa ja katuvansa nyt tätä.
Brazilin alaisuudessa tahtia ei siis saatu käännettyyä. Miehen johdolla mentiin kausi loppuun kun useasta uudesta manageriehdokkaasta ketään ei kiinnostanut ottaa vain loppukauden mittaista pestiä vastaan. Fawazin ykkösehdokas, pelaajana Forest-legendan kannukset ansainnut Stuart Pearce suostui lopulta ottamaan ohjat, mutta vasta kauden jälkeen.
Itseluottamuksensa menettänyt ja siipirikkoinen miehistö seilasi huonosta esityksestä toiseen. Sarjan tasaisuudesta ja ihmeellisyydestä kertoo kuitenkin se, että vielä kaksi kierrosta ennen sarjan päättymistä Forestilla oli kaikki mahdollisuudet ängetä takaisin kuuden sakkiin taistelemaan noususta.
Sijoitus siis lopulta 11. Suuri pettymyshän tämä kausi lähtökohtiin nähden oli. Lieventäviä ja selittäviä asianhaaroja vain tällä kertaa oikeasti on tarjolla vaikka kuinka. Niiden taakse vain on aivan turha piiloutua kovin pitkäksi aikaa.
Pelaajat kaudella 2013-14MaalivahditKarl Darlow, 43 liigaottelua avauksessa(0 vaihdosta)/58 päästettyä maalia/66 torjuntaa/12 nollapeliä
Dorus De Vries 3(0)/7/1
Dimitar Evtimov 0(1)/1/1
Darlow jatkoi taas kehittymistään. Oli muun joukkueen tavoin hyvä helmikuun alkuun asti. Muun joukkueen tavoin itseluottamus lujilla kevään syöksykierteessä, teki kuitenkin senkin aikana mitä pystyi. Oli loukkaantumisen takia sivussa viimeiset kolme peliä. Montaakaan helppoa maalia ei koko kauden aikana mennyt.
PuolustajatEric Lichaj, 21 ottelua avauksessa(3 vaihdosta)/0 maalia/1 syöttö
Dan Harding 13(6)/0/1
Gonzalo Jara 28(4)/0/0
Danny Fox 14(0)/0/2
Chris Cohen 16(0)/1/0
Greg Halford 28(8 )/4/3
Danny Collins 21(2)/1/0
Kelvin Wilson 7(2)/0/0
Jamaal Lascelles 29(0)/2/0
Jack Hobbs 27(0)/1/1
Kevin Gomis 1(0)/0/0
Hobbsilta loistava kausi loukkaantumiseensa asti. Lascellesilta hyvä debyyttikausi. Pelasi Hobbsin rinnalla kuin aikamies. Tämän pudottua pois Jamaalin otteetkin huononivat. Ei vielä pää kestänyt kantaa suurinta vastuuta epävarman Danny Collinsin vierellä. Saa nähdä tuleeko Wilsonista enää koskaan kalua. Sama pelko toki koskee myös Cohenia ja Hobbsia, joilla omat historiansa loukkatumisten kanssa.
Gonzalo Jara iso pettymys. Syksyllä pelasi vielä hyvin, mutta keväällä yksi pahiten pettäneitä pelaajia. Tuntui herralla pyörivän pelkästään tulevat MM-kisat mielessä. Kokeneelta ammattimieheltä todella ei-hyväksyttävää asennetta.
KeskikenttämiehetGuy Moussi 9(2)/0/1
Henri Lansbury 28(1)/7/2
Andy Reid 29(3)/9/12
Jamie Mackie 38(7)/4/6
Jonathan Greening 7(6)/0/0
Jamie Paterson 22(9)/8/4
Radoslaw Majewski 23(1)/0/2
Stephen McLaughlin 3(0)/0/1
Djamel Abdoun 15(7)/1/2
David Vaughan 9(0)/0/1
Lee Peltier 7(0)/0/0
Ben Osborn 6(2)/0/2
Josh Rees 0(1)/0/0
Reidiltä huikeaa dominoinita. Kunnes loukkaantui. Valittiin pelaajien valitsemaan kauden championship tähdistöön. Lansbury toinen, jolta nähtiin mainio kausi, loukkaantumiseen asti. Ym. puolustajien tavoi pieni huoli kaverin tulevaisuudesta. Selkävaivat kunovat melkoinen narttu.
Abdoun selkeä pettymys ja ilmeisen hankala persoona. Toki Davies ei miestä aivan niin hyvin hyödyntänytkaan kuin mitä olisi voinut. Mackie myös loppujen lopuksi pettymys, huikea työmoraali ja -määrä joka pelissä, mutta teknisesti ja taktisesti aika köykäinen kaveri. Majewskilta huono kausi. Paterson löi itsensä lopulta läpi, kuten odotettinkin.
HyökkääjatSimon Cox 25(9)/8/3
Darius Henderson 9(24)/8/2
Ishmael Miller 0(3)/0/0
Marcus Tudgay 1(1)/1/0
Matt Derbyshire 8(21)/7/1
Rafik Djebbour 3(4)/1/0
Dexter Blackstock 1(0)/0/0
Tuhnuja toisensa perään. Toki Daviesin mieltymys laittaa kärkensä raatamaan ympäri kenttää syö näiltä myös tehoja. Siltikin Cox pettymys, taas. Hendersonilta ihan kelpo tehot suhteessa peliaikaan ja avattuihin peleihin, mutta ei mies mikään nousujoukkueen kärkimies ole. Derbyshirelta hyvä kevät kun sai vihdoinkin luottoa. Blackstock loukkaantui pahasti ollessaan lainassa Leedsissä, koko ura mahdollisesi katkolla. Djebbour ei kotiutunut Englantiin ja championshippiin. Ei tosin saanut kunnon mahdollisuuttakaan.
Sturat Pearce siis ottaa ohjat heinäkuun 1. päivä. Toki mies on seurannut silmä kovana Forestin loppukauden otteita ja etenkin pelaajistoa.
Fawazin ja Psychon suusta on jo kuultu, että rinkiä tullaan kaventamaan. Kaikki pelaajat, joilla sopimus loppuu tähän kauteen saavat jatkaa matkaansa. Se on siis näkemiin Moussi, Miller, Derbyshire, Jara, Greening ja Tudgay. Eipä noista montaakaan tule ikävä. Motivoitunut Jara on hyvä pelaaja, mutta se mitä keväällä nähtiin kaikkea muuta. Derbyshire olisi ehkä ansainnut kevään näytöillään jatkaa, mutta ilmeisesti ei olisi ollut Psychon papereissa avauksen miehiä. Turhan isopalkkainen penkkiveikko. Samoin lainalla olleesta nelikosta Fox, Djebbour, Peltier, Gomis kolme viimeksi mainittua saavat kaiketi palata emo-seuroihinsa. Fox ilmeisesti haluttaisiin omaksi, vaikkei millään muotoa kevään aikana vakuuttanutkaan.
Jäljelle jäävistä loukkaatumisten kanssa painineet (Hobbs, Wilson, Cohen, Lichaj, Reid, Vaughan ja Lansbury) jatkavat varmasti kaikki ja hyvä niin. Lansbury ainoa kysymysmerkki. Miehestä on kiinnostusta osoitettu valjun suunnalta.
Paterson ja Lascelles saatava jäämään myös. Molemmat tekivät vasta pitkät jatkosopimukset, joten halvalla eivät ainakaan lähde. Darlown mielellään soisi jatkavan maalilla, mutta jos joku isoa rahaa tarjoaa, niin menkööt. De Vries on ihan riittävän tasoinen vahti tälle tasolle.
Siinäpä meikäläisen silmiin se runko, mistä lähdetään rakentamaan.
Osborn löi itsensä mukaan ykkösjoukkueeseen, Mackie puutteistaan huolimatta käyttökelpoinen kaveri. Halford monikäyttöisenä pelaajana hyvä back-up. Antaisin jopa Collinsillekin armon, jos suostuu jäämään nelostoppariksi. Majewskin kanssa vähän niin ja näin. Tiedetään kyllä mihin mies pystyy, mutta pari viime kautta ovat olleet kovin vaisuja. Harding toinen rajatapaus. Hoitaa leiviskänsä aina hyvällä asenteella, mutta ei taida ihan pikkupalkalla olla tämäkään penkin täyte.
Cox ja Henderson saavat meikäläisen puolesta jäädäkin. Kunhan rooleina tulisi olemaan 3. ja 4. hyökkääjät.
Tapaus Abdoun. Taitaa olla parempi jos Djamel saataisiin laitettua jonnekin muualle. Taitoa ja osaamista on, sen näkee kyllä. Mutta näiden lakanoiden sontaajien kanssa ei ikinä tarina pääty onnellisesti.
Pearce on todennut jo vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassaan, että jos ja kun hänestä tulee manageri, hän kääntää katseensa junioreihin ja liigan ulkopuolisiin sarjoihin. Samaa mantraa Psycho on hokenut nytkin. En epäile etteikö Brian Cloughin vastaavaa tomintaa aikanaan läheltä seuranneena ja itsekin entisenä amatöörisarjoista löydettynä helmenä olisi sanojensa mittainen mies. Toivottavasti tästä ei vain mikään pakkomielle tule, että näitä löytöjä on pakko tehdä, tapahtui mitä tapahtui.
Lisäksi vuodet englannin nuorisomaajoukkueiden mukana ovat varmasti tuoneet paljon näkemystä ja kontakteja ympäri maata ja eurooppaa. Joten eiköhän sieltä ihan mielenkiintoisia ja kenties jopa yllättävän nimekkäitäkin hankintoja ole luvassa.
Kausi 2013-14 olkoon minun osaltani tässä.
Mitä tässä vielä kesän aikan tuleekin tapahtumaan, niin kirjoittelen vielä tuttuun tapaan tämän topiikin alle.
Nyt on takki tämän aiheen osalta sen verran tyhjä, ettei taas jaksa ajatellakaan tulevan kauden uuden topiikin tekemistä, mutta enköhän sellaisen taas viikkoa-paria ennen kauden alkua pystyyn polkaise

Nyt naatitaan tulevista MM-kisoista ja ennen kaikkea kotimaisesta kaudesta.