FC Schalke 04 2013/14: Für das Volk, gegen den Verein!

[Catweazle]

Pääsylipuista saataneen lähiaikoina enemmän informaatiota, nyt on vain ilmoitettu jäsenmyynnin aloituspäiväys sekä 'tavisten' hintataulukko. (Taas aika häikäilemätöntä toimintaa seuralta.) Tammikuun puolivälissä aloitetaan ja luultavasti hyvissä ajoin ennen pari viikkoa myöhemmin alkavaa vapaata myyntiä saadaan Arena täyteen.

Meinaako Schalke pelata jatkopelitkin setelinvihreissä?

... Baselia vastaan jo kuninkaansinisissä! Madrid saisi pyörittää balettiaan valkoisissa ja Schalke laittaa hanttiin omassa sotisovassaan. Alkoi se vihreä hatuttamaan loppua kohti kohtuuttomasti.

[Catweazle]

... illan 'yllättävin' huhu: kevään Revierderby ilmeisesti ilman kuninkaansinistä blokkia stadionilla. Näin ainakin kuuluu naapurikaupungin poliisivoimien esitys tai vaatimus, kummaksi asian haluaa nyt tulkita.

[junnari]

Helmikuussa matkaamassa Schalke-Mainz otteluun! Antakaapas jotain käytännön vinkkejä stadikalle, onko se korttimaksu systeemi käytössä yms.?

[Nur der BVB]

... illan 'yllättävin' huhu: kevään Revierderby ilmeisesti ilman kuninkaansinistä blokkia stadionilla. Näin ainakin kuuluu naapurikaupungin poliisivoimien esitys tai vaatimus, kummaksi asian haluaa nyt tulkita.

Todella surullista, jos tuo toteutuu. Olisi askel lähemmäksi vieraskannattajien totaalikieltämistä tai rajua rajoittamista. Katkarapukatsomot here we come! Rehellisyyden nimissä täytyy myös todeta, että tässä tapauksessa rakkaan naapurin kannattajat joutuisivat sijaiskärsijöiksi Dortmundin 'fanien' törttöilystä. En sanoisi kovin oikeudenmukaiseksi ratkaisuksi.

[Catweazle]

Schalke taisi lainata kaksimetrisen kasan frankfurtilaismainzilaismüncheniläistä paskaa, fuckin' class..! Kiitos taas tästäkin 'joululahjasta'!

'Knappenkarte' on ainoa käypä maksuväline Arenan porttien sisäpuolella, eli pakollinen hankinta haluttaessa syödä tai juoda matsin aikana. Hyvää tässä on tosin kortin maksuttomuus ja pantittomuus sekä suht sujuvasti liikkuvat jonot kaikissa yhteyksissä. Muilta osin ei kyllä osaa tältä istumalta tarpeellisia käytännön asioita sanoa ilman täsmentäviä kysymyksiä. Näihinkin toki vastaukset löytyvät matkailuotsikosta lähes satavarmasti.

[Catweazle]

HINRUNDENANALYSE: TEIL I

"Wir lieben alle nur den FC Schalke, unser'n Kumpel- und Malocherclub! Wir folgen ihm auf allen seinen Wegen, von der Emscher bis zum Bosporus..!" lauletaan kuninkaansinisen kaarteen suosikkiveisuihin lukeutuvassa laulussa. Sanoissa mainitaan rakkaus FC Schalkea kohtaan ja [vapaasti tulkiten] lupaus tämän rakkauden seuraamisesta aina maailman ääriin asti. Tavallaanhan, tai miksi tässä oikeastaan tarpeettomasti näin mietoa ilmaisua käyttäisi, tämä on osuva kuvaus tästäkin syksystä. Kaikille matkoillensa lähtiessään Schalkea seurasi uskollisten armada, kilometreistä ja kustannuksista välittämättä. Sinivalkoinen ruhrilaislauma valloitti seuransa vanavedessä kotoisan Saksan suur- ja pienkaupunkien ohessa kyliä ja kaupunkeja antiikin Kreikan raunioilla, käkikellomaassa, sumuisilla saarilla sekä eksoottisessa villissä itäisessä Euroopassa. Aikaa kului, autot ja lentokoneet - paikoin laivatkin - nielivät kilometrejä ja rahaa paloi valtavia määriä. Talvitauon vallitessa voi pysähtyä lyhyeksi aikaa parin kolmen olennaisen kysymyksen pariin: "War es das alles wert?", "Macht sowas überhaupt Sinn?", "Würde man sich das alles nochmal antun?". Vastauksia on kaksi. Matkaseuraa ja muita ihmisiä koskien vastaus on päivänselvä 'kyllä'. FC Schalke 04n osalta varaukseton 'ei'.

Talven ja kevään haavoista tai parin vuoden takaisista tapahtumista Magathin aikakaudella ei näytetä seurassa otetun lainkaan opiksi. Takana oleva syksy on satunnaisia valonpilkahduksia, osa hyvin lyhytikäisiä, lukuun ottamatta yksi ainoa katastrofi kuninkaansinisten pukumiehiltä ja päättäviltä tahoilta. Tämä koskee varsinkin ei-urheilullisia asioita, vaikka ei se palloilullinenkaan puoli kauheasti ilonaiheita tuottanut. Max Meyerin, Champions Leagueen pääsyn tai mainitun kilpailun lohkovaiheen klaaraamisesta on vaikea iloita seuran aloitettua kulisseissa tosissaan taistelun tavallisia ihmisiä, Schalkereita, vastaan. Kaikki Jahreshauptversammlungissa lausutut lupaukset ovat paljastuneet katteettomiksi ja puskutraktorifetissisti Clemens Tönnies käyttää suosikkileluaan ennemmin uusien juoksuhautojen kaivamiseen kuin aikaisemmin seurakenttään syntyneiden kuoppien täyttämiseen. Kamppailua kevään aikana piikeiksi seuran lihaan ilmaantuneita henkilöitä ja ryhmiä vastaan jatketaan taustalla kaikilla mahdollisilla tasoilla, seuran voimia asemoidaan näitä vastaan ja uusia vihollisia näytetään hankittavan aktiivisen seuraväen piiristä kaikin tavoin. Kuninkaansininen 'eliitti', vaikka passelimmin kävisi kullanhohto ja tähän sointuva musta, on kadottanut lojaliteettinsa ja nykyään on vaikea sanoa, kenen hyväksi Ernst-Kuzorra-Weg 1n toimistotiloissa työskennellään. Schalken tai Schalkereiden hyväksi ei ainakaan.

Tästä yksi parhaista, tai paras, esimerkeistä on elokuussa PAOK Salonikia vastaan Arena AufSchalken Nordkurvessa nähdyn silmittömän poliisiväkivallan työstäminen seuran puolelta. Aluksi kaikilla päättävillä tasoilla asetuttiin, ainoalla mahdollisella tavalla, vahvasti kuninkaansinisen kansan taakse. (S04 verurteilt völlig unverhältnismäßigen Polizeieinsatz.) Valta- tai oikeastaan bulevardimedian hylättyä asialehtien osoittaman tien ja uutisoitua tapahtuneista lähinnä koppalakkien näkökulmasta ja täten vahvistettua näiden asemaa, alkoi Tönniesillä ja kavereillaan puntti tutista. Nordrhein-Westfalenin liittomaan sisäministerin Ralf Jägerin [lainvastainen] uhkailu poliisin vetämisestä pois Schalken organisoimista tapahtumista, tarkoittaen potentiaalisesti miljoonien eurojen kuluerää, sai seuran taipumaan. Peter Petersin hahmossa seuran pukuosasto käytännössä virtsasi kuninkaansinisen kansan kyynelkaasun valmiiksi ärsyttämiin silmiin ilmoittaessaan häntä koipien välissä pahoittelevansa esittämäänsä kritiikkiä asian tiimoilta. Yli kahdeksankymmentä loukkaantunutta Schalkeria ja tapahtuneesta aiheutunut massiivinen luottamuspula virkavaltaa kohtaan painettiin näin seuran osalta villaisella. Tässä on kyseessä kysymyksittä yksi sinivalkoisen lähihistorian suurimmista skandaaleista.

Tapahtunutta ei suinkaan paranna muu seuran valtavirran katseilta piilossa harjoittama toiminta asiaan liittyen. Schalken turvallisuusvastaavan Volker Fürdererin, laittakaa nimi mieleen, aloitteesta Arena AufSchalken porteilla alettiin haalia talteen tapahtunutta ja poliisia kritisoivia lakanoita sekä muuta vastaavaa materiaalia. UGEn raahattua silti sitkeästi kamppailusta toiseen Klaus Sitzerin, vastasi poliisitoiminnasta PAOKia vastaan, naaman 'kaunistamaa' banderollia, siirryttiin askelta radikaalimpiin keinoihin ja uhattiin lakanasta vastaavia henkilöitä tarvittaessa annettavin stadionbannein. Tällainen illojaliteetti itsessään on kuin veitsi kaikkien Schalkereiden selässä, vaan eiköhän tämä tästä parane Schalken ja poliisin saadessa helmikuun lopussa tutkintansa päätökseen ja aloittaessa PAOKia vastaan tapahtuneeseen osallisten rankaisemisen. Tarkoittaen luonnollisesti itseään kyynelkaasua ja patukoita vastaan puolustaneita kuninkaansinisiä, poliisin sanktioimisesta ei ole mainittu missään. Gelsenkirchenin valmiiksi Saksan suurin 'Sektion Stadionverbot' saanee luultavasti kasoittain täytettä ja osan Schalkereista tarvinnee puolustaa itseään oikeudessakin asti. Harkintakykyä osoittaen seura ilmoitti sunnuntaina nimenneensä vastaluotuun, tällaisissa tapauksissa - sekä yleisesti jäsenistöä, kannattajistoa ja turvallisuutta koskevissa asioissa - tavallaan Schalken puolelta yhdys- ja vastuuhenkilönä toimivan tahon pestiin aktiiviskenessä 'rakastetun' kasvon, Volker Fürdererin. Kyllä, samasta kappaleen alussa mainitusta lierosta puhutaan.

Schalken luottamuksesta omia kohtaan kielii myös DFLn turvallisuuspaperin vierasreissuille velvoittaman oman järjestysmiestiimin kokoonpano ja käyttö. Stadioneille kotona ja kaukana kuninkaansinisiä seuranneilta ihmisiltä on tuskin tämä S04-Crew päässyt livahtamaan tutkan alta. Vastaisuudessa tähän DFBn Security-puolesta vastaavan steroidihirmun ryhmään päässee tutustumaan aina vain paremmin, kun huhuissa sen mainitaan korvaavaan tammikuusta tai viimeistään kesästä lähtien tähän mennessä makkarapalkkalaiset toimittaneen lafkan päätyessä syystä tai toisesta vaihtoon. Kulukysymykseksi en uskaltaisi tätä väittää ja tähän mennessä nähdyn toiminnan osalta ei taideta tyytyä vain järjestyksenvalvontaan, vaan tavoitteena lienee myös päästä eroon niin sanotusti ei-toivotusta, lue: seurakriittisestä, ihmismateriaalista kuninkaansinisten parissa. Tältä osin myös pyrkimys SFCVn, nykyisin käytännössä ilman sanasta 'Fan' kumpuavaa äffää, ja tämän hallitseman awaylippumyynnin uudelleenorganisoinnista ajanee asiansa. Schalken kolme keskeisintä kannattajakerhoahan - UGE, Supporters Club, Fan-Ini - lähti kattojärjestöstä ovet paukkuen kuluneen vuoden aikana, kyllästyneenä tämän sokeaan seurauskollisuuteen ja seuraintressien ajamiseen kannattajien etujen kustannuksella. Suurta massaa kosiskellaan näennäisin henkilöstömuutoksin antamalla muun muassa pääpiru Rolf Rojekille suojatyöpaikka seuran puolelta, vaikkakin suurin vaikutus saataneen aikaan pyrkimällä sulkemaan lafkasta erkautuneet ryhmittymät ulos stadionilta lipunmyyntipolitiikan kautta. Syksyn aikana uskollisten hännystelijöiden kerho onkin kiertänyt läpi piirien mustamaalaamassa aiemmin mainittuja ryhmiä ja esittänyt toistuvasti vaatimuksia näille varatun lippukiintiön antamisesta muiden käyttöön. Tähän on saatu käytännössä hyväksyntä Petersiltäkin ja iloisesti mies itsekin halusi sivaltaa 'kapinallisten' suuntaan mahdollisuuden alkusyksystä saatuaan.

Kaiken tapahtuneen ansiosta vartovassa keväässä on potentiaalia edeltävän kaltaiseksi asemasodankäynniksi ja valtataisteluksi. Aktiivisella ja valveutuneella kansanosalla alkaa olla mitta täynnä nykyisen seurapäällystön harjoittamaa politiikkaa. Schalkereiden oikeuksien polkeminen tai pyrkimys näiden rajoittamiseen, illojaliteetti, suunnattomuus ja vastuuton taloudenhoito kiristävät hermoja ympäri Gelsenkircheniä ja muuta kuninkaansinistä valtakuntaa. Tällä hetkellä kaikki näyttää lähestulkoon siltä kuin päättävillä tasoilla pyrittäisiin tarkoituksenmukaisesti ajamaan laiva karille. Tässä tapauksessa tosin ilman niitä uskollisista uskollisimpia, Schalken aitoa henkeä ja arvoja vaalivia ihmisiä. Syykin vaikuttaa selvältä Schalker Unseria lukeneille tai sisäpiirin kanssa yhteyksissä olevien kanssa keskustelleille. Tältä osin Stichworteina Gazprom, 'Vertragsende 2017' ja haviteltu aikaisempaa syvempi 'strateginen yhteistyö'. Nykyisellään läpimenomahdollisuus JHVssä - vaatimuksensa 75 prosenttia äänistä - tasan nolla. Kesällä 2017 oppositio kartalta pyyhittynä?

... vaikka seura kuskaisi, suunnitelmansa mukaisesti, kaikki lakeijansa sponsoribussein paikalle, tuskin silloinkaan. Taistelu Schalkesta on silti taas käynnissä ja tästä ei luultavasti päästä eroon ennen Petersin, Alexander Jobstin sekä Tönniesin ja muun Aufsichtsratin lähtemistä helvetin kauas Gelsenkirchenistä.

WIR SIND SCHALKE!

[Nur der BVB]

En tunne tarkemmin rakkaan naapurin valtarakenteita, mutta miksi jäsenet eivät yksinkertaisesti lemppaa Tönniesiä pihalle? Touhu vaikuttaa melko härskiltä omia uskollisimpia kannattajia kohtaan. Luulisi, että perinnetietoisessa seurassa moinen johdon sikailu palkittaisiin kalossin kuvalla persuuksiin. Onko kyse siitä, että nykyisin jäsenistöstä valtaosa on tuulareita, jotka eivät yksinkertaisesti välitä ja joihin johdon sumutus uppoaa kuin häkä pönttöön? Tuskin teurastajakeisarilla kuitenkaan on sellaista taloudellista niskalenkkiä, että seuralla ei olisi varaa hankkiutua hänestä eroon.

[straiter]

Vastaus löytynee avausviestistä, kohdasta KAMPF GEGEN DAS BÖSE eteenpäin lukiessa.

[Catweazle]

Tähän rakoon en osaa sanoa Tönniesin mahdollisten 'investointien' suuruutta Schalkessa. Asioista paremmin informoitujen kanssa keskustelleena en silti puhuisi enää [koskaan] kotlettikeisarin taloudellisesta niskalenkistä seuraan, vaan miehen kuppausyrityksen suuruudesta. 'Avokätisyydessäänsä' Tönnies on tunnetusti takavuosina lainannut euron ja useammankin kuninkaansinisille rahoittamaan Aufsichtsratissa siunaamiansa älynväläyksiä, mutta varmistanut aina itselleen - osin laillisista syistä, toki - lompakossa aikanaan kivasti tuntuvan koron ja maksatuttanut myös kaiken tileilleen. Kaikkia yksityiskohtia tuntemattakin vaikuttaa siltä, että Rhedan suuridiootti on saanut luotua itselleen yhden tasaisen varman rahavirran lisää ja kasvattaa omaisuuttaan Schalken kautta, vaikka ei seuraa omistakaan. Media-alan ystäviensä kautta varmistetun kritiikittömän positiivisen huomion ansiosta sanoisin Tönniesin hyötyvän valtavasti seurasta. Tämä auttanee muun muassa lähiaikoina raastupaan päätyvässä riidassa Tönniesin sukuyrityksen valtasuhteista ja kaiken varalta käsissä lienee varasuunnitelmiakin Gazpromin kautta Putiniin luotujen suhteiden muodossa.

Schalkesta aidosti välittävien kannalta ongelmallista kyljysparonin nykyasemassa on varsinkin miehen maltillisesti rakentama yleinen mielikuva itsestään kuninkaansinisen valtakunnan vahvana miehenä ja hätäkassana sekä valta kaikista vahvimpaan seurapoliittiseen aseeseen, pääsylippuihin. Saksassa valtaosan seuroista pystyisi kaappaamaan haltuunsa haalimalla lipunmyynnin käsiinsä. Suomalaisittain tuntuu absurdilta katsella muutamia Schalken ympärillä parveilevia älykääpiöitä ja näiden valmiutta kaikkeen vaadittuun, kunhan vain saisivat käsiinsä pääsylippuja matseihin. SFCVn Bezirksleitereista, aluejohtajista, valtaosa on täysiä huoria. (Pari kaavasta poikkeavaa tapausta luonnollisesti on.) Seuraeliitin viskatessa lihavasta päivällispöydästään luun lattialle taistelee tämä koiralauma verissä päin osastaan. Seuran käskiessä tanssimaan ripaskaa alasti pakkasella lasinsiruilla, tanssitaan sitä ripaskaa. Petersin, Tönniesin ja muiden halutessa tämän katraan pyörivän maassa ja leikkivän kuollutta, se tottelee. Tässä on nyt menneen kesän ja syksyn aikana masinoitu massasiirtymisiä Jahreshauptversammlungiin ensi toukokuuksi, seuran lupautuessa sponsorinsa, Gazpromin, kautta maksamaan kaikki matkakulut vastineeksi uskollisuudestaan. Porkkanana on SFCVlle ja sen jäsenkerhoille varatun lippukiintiön säilyttäminen nykyisellään tai lipunhankinnan helpottaminen eri yhteyksissä tähän pilipalilafkaan kuuluville. Osaltaan SFCVn uskollisuus on varmistettu takaamalla sen keskeisimmille hahmoille varman tulonlähde emoseurassa ja immuniteetti yhdistyksen kasaamaa massiivista velkaa vastaan. Rolf Rojek sukuklaaneineen ei tätä saisi koskaan maksettua, seuran velkamäärissä se taas ei tunnu lainkaan.

... ja tämän aasinsillan kautta päästäänkin Tönniesistä harkitusti luotuun mielikuvaan kuninkaansinisten hätäkassana. Schalken taloustilanne ei luonnollisesti ole salaisuus saksalaista palloilua tai edes paikallista mediaa seuranneille. Rahasta on aina silloin tällöin [huutava] pula, mutta asianlaidan taustan tutkimisen ja syiden löytämisen asemasta ainoa tällaisissa tapauksissa esiin tuotava asia on Clemensin nimi ja väittämä miehen avokätisyydestä sekä vain tästä syystä pelastuneesta seurasta. Tarkoituksellisesti on luotu kuvaa Tönniesistä kuninkaansinisen valtakunnan elinehtona, vaikka todellisuudessa mies on Aufsichtsratin ykkösmiehenä ennemminkin pääsyyllinen seuran talousvaikeuksiin. Magathin aikakaudella ilmoille tuodun faktan mukaan Schalken kaikki yli 300 000 euron kuluerät täytyy kierrättää mainitun instanssin kautta, eli kaikkiin päätöksiin on käytännössä pakko saada kyljysparonin leima. (Magathia tämä ei loppuvaiheessa kiinnostanut.) Lähipiiriänsä Aufsichtsratiin kasanneella Tönniesillä on kaikki tarvittava valta kaikkien Vorstandin esitysten torppaamiseen ja taloudellisen maltin vaalimiseen seurassa. Tämähän se käytännössä se Aufsichtsratin tarkoitus onkin: valvoa operatiivisen puolen toimia ja tarvittaessa suitsia näitä seuran hyvän nimissä. Valitettavasti Clemens vain tulkitsee rooliansa täysin päin mäntyä, tarttuu asioihin operatiivisella puolella ja jyrää tämän alueen omia päätöksiään läpi.

Prince Boatengin hankinnasta saa loisteliaan esimerkin tällaisesta valtuuksien ylittämisestä ja seuran edun polkemisesta. Berliiniläisen fantastisesta potentiaalista huolimatta kyseessä on lopulta Aufsichtsratin pääpampun sanelema valtaisa riskihankinta yli €10Mn siirtokorvauksineen ja puoli-invalidisoituneine polvineen. Katselen tätä edesvastuuttomana päätöksenä, valitettavan moni taas välttämättömyytenä ja valtavan hienona ratkaisuna. Näihin kun on uponnut Tönniesin, Petersin ja kaksikon sekä kätyreidensä median kautta levittämä harhausko pakosta selviytyä aina Champions Leaguen rahapadoille ja nyt kesästä lähtien tähän liittyen tarina palkkarakenteen karsimisen mahdottomuudesta ilman kilpailukyvyn menetystä. (Aina sivulauseessa mainiten Clemensin avittavan Schalken tarvittaessa raunioista korttitalon romahtaessa.) Kesän JHVn säälittävin ilmestys oli kuninkaansinisten suurimpiin kuuluvan kannattajakerhon ykkösmies puheineen, kaverin pyytäessä kokousväkeä 'antamaan mahdollisuuden Via(...)golle' ja moittiessa Horst Heldtiä muun muassa maailmanluokan oikean laitapakin hankinnasta tinkimisestä. Kaveri kuittasi esiintymisestään ansaitut vihellykset ja vastalauseet, mutta aiheutti myös paljon päänpudistelua, koska ei valitettavasti ole läheskään ainoa laatuaan. Osa Schalkereiksi itsensä identifioivista ei vaan ymmärrä, näe tai kuule.

Toukokuussa, Schalken 110-vuotispäivänä, Jahreshauptversammlungissa ei valitettavasti päästä äänestämään Tönniesistä miehen saatua aiheen aloitusviestissä mainitun kuvion ansiosta uuden kolmivuotiskautensa edeltävässä kokouksessa. Silti mahdollisuuksia kapuloiden laittamiseksi Clemensin ja kätyreidensä rattaisiin löytyy. Paikastaan Aufsichtsratissa taistelee muun muassa kyljysparonin oikea käsi Jens Buchta - täysi mulkku - ja ymmärtääkseni Aufsichtsrat-vaalin kandidaatit hyväksyvän, tähän mennessä Tönniesin taskussa olleen, Wahlausschussin kokoonpanosta äänestetään siitäkin. Vaikea sanoa, uskaltaako seura näissä asioissa taas yhtä härskisti harrastaa vilunkia kuin vuosi takaperin, sillä vastapuolelta alkaa kärsivällisyys kadota täysin ja omat suunnitelmansa löytyy siltäkin. (Vaikka ruumiiden lennättäminen itänaapurista harvinaisen luova ja vaikeasti lyötävä väline oman agendansa ajamisessa onkin.) Arsenaalista löytyy kaikenlaista asetta tähän taisteluun ja ainakin toistaiseksi luotan, usean vuoden tähtäimellä, Tönniesin ja lakeijoineen häviävän tämän taistelun. Vaikka Schalke miehelle arvokas onkin, ei sen arvo ole suhteessa samaa luokkaa kuin seura kannattajilleen on. Pakko vain toivoa kuninkaansinisen kaunottaren selviävän mahdollisimman ehjänä tästä kamppailusta.

[Lorenzo]

Kuulostaa nyt tietysti tyhmältä provolta mutta kysyn ihan vilpittömästi millä aikajänteellä uskot Schalken olevan valmis taistelemaan taas mestaruudesta? Budjettihan on kai edelleen liigan toiseksi suurin ja Bundesligan noste kannattelee varmasti myös Schalkeakin nykytilanteesta huolimatta seuraavat vuodet.

[Shefki Wilson]

Kuulostaa nyt tietysti tyhmältä provolta mutta kysyn ihan vilpittömästi millä aikajänteellä uskot Schalken olevan valmis taistelemaan taas mestaruudesta?

Tuohan ei ole Schalkesta itsestä kiinni, vaan Bayernista.

[Catweazle]

... tällaisia vaihdoksia nähdään lähivuosina toivottavasti useamminkin, vaikka Raulin kaliiberin miehiä tai Max Meyerin tasoisia lupauksia ei aina nähtäisikään. (Symboliikka tärkeintä.) Vanhaa materiaalia ulos, nuorta ja nälkäistä sekä identifikaatiota vahvistavaa sisään. Lähiaikoina on toki tarkoitus raapia kasaan katsaus syyskauden urheilulliseen antiin, mutta tässä vaiheessa voin sanoa löytäväni syksystä lähinnä kaksi positiivista asiaa. Näistä ensimmäinen on Meyerin valtaama paikka aloitus- tai ainakin vakiomiehistöstä sekä kaksi ja puoli vuotta kestäneen maalivahtihaun [toivonmukainen] päättyminen Ralf Fährmannin paluuseen tolppien väliin, vaikka tältä osin täytyykin kyseenalaistaa yhä vahvemmin valmennusportaan idiotismi Unnerstallin ja Hildebrandin suosimisessa kolmikon ylivoimaisesti parhaan sekä lahjakkaimman miehen asemasta. Näkihän sen sokeakin syyskauden päätöskamppailuissa, että Schalken maalia vartioi viimein työnkuvansa nimen ansaitseva kaveri. Giefer saa saapua Düsseldorfista kakkosmieheksi vartomaan, kuninkaansininen tulevaisuus maalissa kantaa selässään toivottavasti numeroa yksi ja nimeä Fährmann. Pro Ralle!

Muilta osin sanottakoon Jan Kirchhoffin lainahankinnan Bayernista sotivan täysin omaa käsitystäni vastaan liittyen Schalken hankinta- ja seurapolitiikkaan. Mainzista lähtiessään parimetristä kloppia ei kuninkaansininen paita kiinnostanut tarpeeksi müncheniläisen vaihtopenkin seireenilaulun edessä ja mielestäni se on tarpeeksi vahva syy tällaisten miesten hylkäämiseen nyt sekä vastaisuudessa. Tällainen valinta sanoo Kirchhoffin identifikaatiosta ja karaktäärista kaiken olennaisen. Toinen mainzilaisfrankfurtilaisen kolossin hankinnassa tökkivä asia on se, ettei Kirchhoff palloilullisesti nosta Schalken tasoa lainkaan. Ainoa uusi avu kaverissa on kaksi metriä ja sata kiloa ruhoa keskikentällä tai keskuspuolustuksessa, kaikki muu miehen mukanaan tuoma oli kaaderissa valmiiksi ja pääasiassa tasokkaampana versiona. Bayernin auttamisen sijasta olisin kannattanut esimerkiksi Kaan Ayhanin integroimista kuninkaansinisten vakiokalustoon. Ayhan on aito gelsenkircheniläinen, ammattilaiskaaderista pisimpään sinivalkoista väriä kantanut ja Kirchhoffia kaikin mittarein lupaavampi tapaus, erityisesti pallonkäsittelyltään ja pelikäsitykseltään. Kellerin yksi hölmöimmistä ratkaisuista Fährmannilta lähes vuoden varastaneen idiotismin lisäksi on laiskan Neustädterin sekä taliaivoisen Jonesin pakonomainen käyttö kutosina Marco Högerin loukkaannuttua. Boatengin halutessa - miksi valkku ei päätä? - säilyä ylempänä täytyisi kaaderista hakea ne seuraavat pallon kanssa aloituskykyiset ja osaavat mainitun paikan kaverit, iästä ja kokemuksesta huolimatta. Goretzka on no-brainer säilyessään kuosissa, ei valittavasti tapahtunut usein syksyn mittaan, ja bochumilaista seuraakin jo Ayhan. Neustädterillä ja Jonesilla voi heittää vesilintua kaksikolta nähdyillä esityksillä. Draxlerin, Meyerin ja Matipin esimerkkien luulisi rohkaisevan käyttämään Ayhaniakin. Hyvin on Elgeriltä yläkertaan haetut nuorukaiset tähänkin mennessä pärjänneet, miksi ei siis Ayhankin?

Ayhanista edemmäs katsoen seuraavia näköpiirissä olevia nuorukaisia tarkkaillaan ammattilaisten seassa talven harjoitusleirillä. Qatarissa kuninkaansinisten matkassa nähdään nuorisoviisikko Robert Leipertz, Marcel Sobottka, Marvin Friedrich, Pascal Itter ja Donis Avdijaj. Näistä Avdijaj on pomminvarma ammattilaissopimuksen saaja vaaditun täysikäisyyden saavuttaessaan, muista laitapakkinakin käytettävissä oleva Itter lienee maineeltaan se potentiaalisin astelemaan samoissa jalanjäljissä. Avdijajn ja Itterin väliin mahtuu tosin Schalken U19ssa talentiltaan kasa muita miehiä, näitä nyt ei vain esimerkiksi iän tai fyysisen valmiuden takia haluttu nyt ottaa matkaan. Tästä huolimatta seuran suunnan vastaisuudessa tulee olla selkeästi tällaisissa nuorukaisissa, ei tusinalaadun Kirchhoffeissa.

[Lorenzo]

Tuohan ei ole Schalkesta itsestä kiinni, vaan Bayernista.

No niinhän kaikki Saksassa on, muttei kukaan keltamustakaan suunnittele oman joukkueensa rakennusurakkaa Bayernin mukaan. Siellä on kuitenkin noustu aika lyhyessä ajassa konkurssin partaalta Euroopan huipulle enkä näe mitään konkreettista syytä miksei sama voisi onnistua Schalkessakin jos vain tekijämiehet saadaan ruoriin.

[Catweazle]

Kuulostaa nyt tietysti tyhmältä provolta mutta kysyn ihan vilpittömästi millä aikajänteellä uskot Schalken olevan valmis taistelemaan taas mestaruudesta? Budjettihan on kai edelleen liigan toiseksi suurin ja Bundesligan noste kannattelee varmasti myös Schalkeakin nykytilanteesta huolimatta seuraavat vuodet.

Tavallaan Shefki on oikeassa, vaikka allekirjoittanutta ei silti itävaltalaisorkesterin asiat kiinnosta lainkaan. Schalken en vain näe lähivuosina taistelevan millään salaattilautasesta ja oikeastaan en halua edes kuulla tällaisista tavoitteista keskusteltavan seuran sisällä. Kuninkaansinisten tulisi fokusoida kaikki toimintansa taloudelliseen tervehtymiseen, tarkoittaen urheilullisesta näkökulmasta luonnollisesti säännöllistä esiintymistä Champions Leaguessa ja vahvempaa nojaamista seuran juniorityön hedelmien jalostamiseen. (Champions Leaguesta puhuessani en tarkoita pakkoa selviytyä kilpailuun, vaan mahdollisuutta osallistua siihen.) Bayernin nykyisen vahvuuden takia en näe Schalken kaltaisen suorituksiltaan kroonisesti ailahtelevaisen seuran kykenevän taistelemaan kokonaista kautta taulukon kärkipaikasta, naapurissakin on kyse parhaimmillaan oikea-aikaisista suonenvedoista vastaisuudessa. Pajatson mahdollisen tyhjenemisen vaikutuksien vahvistaessa ilmiötä.

Keltamustan mallin mukaisesti avainasemassa on silti, uudemmassa viestissäsi mainitusti, avainpaikkojen päätyminen seurassa aitojen tekijämiesten haltuun. Heldtissä on yhä ainesta rakentamaan Schalkea vastaisuudessa, mutta tähän mennessä tappi on suostunut tanssimaan liiaksi Tönniesin mielihalujen tahtiin. Tältä osin yksi ongelma on valmennuksessa, sillä Heldtiltä ei löydy takavuosien KATSissa tai Zorc-Kloppissa nähdyn kaltaista aisa- ja taisteluparia [valta]taistelussa seuran sisällä. Rangnickin tapaus on muistissa, Stevens lähinnä auttoi hyvää hyvyyttään seuraa pahassa jamassa ja Keller on vain täyttämässä pestiänsä paremman miehen löytymiseen asti, koska Tönnies ei halunnut antaa kesän aikana osaa parrasvaloista muille. (Lue: Roberto di Matteolle.) Katseltaessa kaaderia ja Knappenschmieden puolelta löytyvää potentiaalia Schalkella on [lähestulkoon] kaikki tarvittavat ainekset rakentaa kansainvälisestikin mitattuna vahva kaaderi lähivuosina. Tarvittaisiin vain suunta ja systeemi ulosmittaamaan kaikki miehistössä piilevä potentiaali maksimaalisella tasolla. Kellerin alaisuudessa nähty sysipaska Angsthasenfußball ja laiska prosenttipallo ei vie Schalkea kollektiivina piiruakaan eteenpäin, eikä stuttgartilainen osaa oikein auttaa Draxlerin kaltaista talenttia nykyisestä eteenpäin puolustusosaston organisoinnin kokonaan vaieten. Ruhrin alueen sydämessä, aika monen muun paikkakunnan tapaan, tarvitaan oma Kloppo, oma Wenger tai oma Streich. Vahva valkku selkeän idean ja filosofian kanssa, vahva pari Heldtille ja sitä kautta suunnannäyttäjä seuralle.

... vasta silloin, kaikkien tähtien asettuessa kohdilleen, Schalke saattaa vuosien päästä heilua [yhden] kevään aikoihin huhti-toukokuun ympärillä taulukon kärkipaikan lähimaastossa. Käytännössä tämä vaatii ensin Tönniesin lähdön seurasta. Palloiludiletantti ei saa olla seuran suurin 'tähti' ja hahmo tavoiteltaessa menestystä.

[Lorenzo]

Vaikken ole forumilla halunnut sitä ottaakaan teemakseni niin näin suhteellisen intohimoisena Kaiserslauternin ja siinä sivussa Mainzin kannattajana en ole koskaan kyennyt ymmärtämään Schalken näköalattomuutta, seura on Saksan toiseksi suurin ja silti tavoitteet ovat vuodesta toiseen HSV:n, Kölnin ja kumppaneiden tasoisen puuhastelun välttämisessä. Niinkö syvässä ne vuoden 2001 traumat todella istuvat?

[Catweazle]

... vaikeasti vastattava kysymys. Allekirjoittaneen kuninkaansinisessä lähipiirissä, kaikkien nähden tätä tämän enempää tarkentamatta, asiaa ei mainita lainkaan. Palloilullinen menestys on ylipäänsä toisarvoisessa asemassa kaiken seuraelämään, 'Vereinsleben' sanavalintaa ihmetteleville, ja yhteisöllisyyteen liittyvän takana. (Tähän nurkkaukseen päätyminen on siunaus.) Ilman palstan karsastamaa sanaa 'me' ilmaistuna mainitun kansanosan lisäksi Schalken ympäriltä löytyy ihmisiä kaikkeen lähtöön. Osa haluaisi mielellään nähdä Schalken menestyvän konkreettisesti ja on valmis tinkimään tietyistä asioista tämän saavuttamiseksi, osan silmissä menestys taas on - esimerkiksi mainitsemastasi syystä - pakkomielle ja hinta on täysin samantekevä. Sanoisin näistä kolmesta ryhmästä keskimmäisenä mainitun olevan suuressa kuvassa enemmistössä ja ensimmäisen, valitettavasti, olevan prosenttiosuudeltaan luultavasti se pienin. Kahdelta viimeisimmältä sekä traditionaalisesti Gelsenkirchenissä vahvasti vaikuttavalta medialta kumpuava paine on vahvin Schalken suuntaa ja päätöksentekoa säätelevä voima sekä ensimmäisenä mainitsemani väen päävastus.

Kansan [enemmistön] mielipiteistä välittämättä pystyisi luonnollisesti luotsaamaan seuraa, vaan nykyisellä johtoportaalla se ei ole intresseissä. Palaten taas minun henkilökohtaiseen pääpiruuni, Tönnies ei oikeastan lukeudu mainituista kolmesta ryhmästä mihinkään. Vallan seurassa enemmän tai vähemmän itselleen kaapannut kyljysparoni on enemmän profiilineurootikko ja itseriittoinen populisti kuin mitään muuta. Tönnies haluaa ja kaipaa konkreettista menestystä, ei Schalken, vaan itsensä takia. Hyväksyntänsä mies hakee kahdelta viimeksi mainitulta kansanosalta tai ainakin linjauksiansa ajaessaan hän argumentoi näitä ryhmiä kosiskelevin sanankääntein. Pääfokuksen kaikessa toiminnassa ollessa seuran asemasta kaiken aikaa Tönniesissä itsessään ei kuitenkaan ole mahdollista saada mitään valmista tai pysyvää aikaan. (Kaikkien mesenaattien ja namusetien ongelma, vaikka Clemens ei tällainen käytännön tasolla ole.) Kaikki negatiivinen koetaan iskuna omaa erinomaisuutta ja suuruutta vastaan, eikä tällaista vain pystytä sietämään vähää alusta. Tarvitaan ratkaisuja ja usein näitä syntyy impulsiivisesti, ja tätä useammin näistä ei synny lasta eikä... niin. Ratkaisua ulkopuolisilta on myös hyvin vaikea hyväksyä, vaan sen täytyy kummuta omasta päästä. Tästä seurauksena esimerkiksi Magath ja ilman Heldtiä kesällä oltaisiin nähty luultavasti Effenberg Schalken ruorissa.

Kaiserslauternilaisen hammaslääkärin ja ulmilaisen läskipään suuri puhallus toukokuussa 2001 on silti tavallaan se ensimmäinen taitoskohta. UEFA-Cupin sensaatiomainen päätyminen kuninkaansinisten haltuun nelisen vuotta aikaisemmin aloitti Schalken kehityksen kohti nykyistä, mutta valloilleen seuran nykyilme pääsi vasta noihin aikoihin. Nälkä kasvaa syödessä ja tuohon aikaan ruokahalu Gelsenkirchenissä oli huipussaan. Kansainvälisen ja kansallisen menestyksen lisäksi Ruhrin alueen sydämeen oltiin rakennettu ilman julkista rahaa Euroopan modernein stadion, yksi [koetuista] palloilumaailman ihmeistä. Keltamusta naapuri lähti samoihin aikoihin pörssiin ja Bayern ulkoisti osia itsestään Kirchin maalaillessa kukkasia taivaanrantaan, kun taas Leverkusenin pajatso alkoi tyhjetä ja Schaafin Bremenin puhkeamista kukoistukseensa ei osattu vartoa. Tämä näytti päättävissä tahoissa varmasti hyvältä raolta lähteä hakemaan markkinoilta menestystä 'high risk, high reward'-filosofialla. Sinänsä ihan looginen päätös tuohon aikaan, mutta laskussa oli pari valtaisee erehdystä: Kirchin kultamunia muninut hanhi kuoli ja Schalke ei saanut Stevensin lähdettyä luotua tasapainoa kaaderin sekä valkun välille yli kahteen vuoteen. Neubarth sukelsi Huubin vanhan miehistön kanssa ja Heynckes floppasi uudistetun miehistön kanssa. Balanssi palautui vasta markkinakesän 2004 ja Rangnickin palkkaamisen myötä. Kuninkaansinisiltä löytyi taas laatukaaderi ja kaiken muun lisäksi kannattajien rakastama huippuvalkku.

Tästä päästään toiseen taitoskohtaan. Asiasta on hieman vaikea puhua haluttaessa välttää äkkiväärien päätelmien ja [mahdollisesti] aiheettomien huhujen levittämistä. Silti sanoisin Schalken astuneen talven 2005/06 aikoihin yhä vallitsevaan johtajuusongelmien aikakauteen. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäisenä Rangnickissa lähti viimeinen kiistaton auktoriteettivalkku Gelsenkirchenissä ennen Magathin saapumista kesäkuussa 2009. (Haluttaessa puhua selväpäisistä valkuista seuraava oli vasta Rangnick itse keväällä 2011.) Slomka tai Rutten ei saavuttanut koskaan Rangnickin statusta. Vaikeampi aihe liittyy manageriin: Assauer sai nykyisen diagnoosinsa alkuvuonna 2006. En haluaisi spekuloida asialla lainkaan, mutta taudin huhuillaan näkyneen Rudissa selkeästi ennen miehen 'lähtöä' Schalkesta. Vaikuttiko se vaikeaan suhteeseen Rangnickin kanssa ja Rangnickin eroamiseen päätyneeseen teatteriin, sitä on mahdotonta sanoa, mutta täysin poissuljettua se ei liene. Varmaa on vain se, että näistä päivistä lähtien aina tähän päivään saakka - Rangnickin sekä Heldtin lyhyen yhteisen ajan unohtaen - Ruhrin alueen sydämessä on vallinnut pätevien ihmisten valtatyhjiö. Müllerin, Slomkan ja Ruttenin saa unohtaa tässä yhteydessä täysin. Magath tavallaan täytti tuon tyhjiön, mutta se mies oli, anteeksi, vittu pähkähullu. Stevens ei halunnut lähteä tähän leikkiin ja en osaa sanoa, olisiko hollantilaisesta tähän parhainakaan päivinään ollut. (Assauer kun pystyi tuolloin käytännössä yksinään hommaan.) Tämän takia Heldt on yksin ja yksin tässä hommassa ei nykyaikana pärjää, tai ainakaan tappi ei siihen kykene. Keller on sataprosenttisesti Platzhalter, väliaikaismalli.

Fysiikkaa paremmin hahmottavat ja ymmärtävät saavat vapaasti selittää tyhjiön toiminnan sekä käyttäytymisen periaatteita luonnossa, Schalkessa tämän ilmiön syntyminen talven ja kevään 2006 aikana tarkoitti uuden voiman nousua: Clemens Tönniesiä. Rhedalainen sysäsi Assauerin eläkkeelle ja tarttui itse ruoriin. Tästä lähtien Schalke on seilannut lähes taukoamatta ilman suuntaan, lukuun ottamatta tuota mainittua aikaa Rangnickin ja Heldtin alaisuudessa. Aivan sattumalta tässä ei puhuttane siitä lyhyestä ajanjaksosta välittömästi Tönniesin katastrofivalinta Magathin hullun aikakauden päätyttyä. Kun nyt, vastoin alkuperäistä suunnitelmaani, tässä taas yösydännä asiaa pohtii, Rangnickin sairastuminen satutti Schalkea paljon enemmän kuin aikaisemmin ajatteli. (Asian päivänselvyydestä huolimatta.) Tässä ehkä menetettiin se mahdollisuus hyödyntää Tönniesin harvinaislaatuista selvää hetkeä ja palauttaa Schalke takaisin raiteilleen. Haluaisin sanoa tätä hyvin tyypilliseksi tarinaksi kuninkaansinisessä valtakunnassa sitten Berni Klodtin ja edeltävän mestaruuden päivien. Paatoksenomaisesti ilmaistuna: 'Dat is Schalke..!' Silti toivon hartaasti parannusta tästä 'sairaudesta'.

[Lorenzo]

Olen jostain syystä ollut taipuvainen lähestymään Schalkea aina huonojen hankintojen ja niitä sitäkään vähää hyödyntämään kyvyttömien valmentajien kautta, siksi tavallaan Tönnieskin on ollut alusta alkaen vain tavallinen mulkku makkaratehtailija (ja niitähän Saksassa riittää) ilman sen kummempaa suoraa yhteyttä pelilliseen menestykseen. Kuitenkin on epäilemättä totta että tarpeellinen koko seuraorganisaation muutos voi lähteä vain korkeimmalta tasolta seurajohdosta aloittaen, joukkueen rungon uudistaminen ja muut henkilöstökysymykset ovat sitten vain loogista jatkumoa tälle. Kuitenkin jo monta vuotta on tuntunut Schalkella olevan käsissään palasia omasta kultaisesta sukupolvestaan jotka sitten kuitenkin karkaavat ennemmin (Özil) tai myöhemmin (Draxler) muualle ennen todellisen potentiaalinsa saavuttamista. Sille nyt ei tällä hetkellä voi enää paljoakaan, ja jo pelkän taloudellisen painolastinkin ulostaminen joukkueesta vienee parhaassakin tapauksessa vielä useita vuosia vaikka pahin taitaakin sentään olla siltä osin jo takana.

Kuitenkin on pakko sanoa ettemme ole "bei wünsch dir was", Tönniesistä vaikka päästäisiinkin eroon niin mitä sitten? Gelsenkirchen on tunnetusti Saksan punaisin kaupunki, mutta mihin nykyjohtoa parempaan tovereiden huutoäänestys voi johtaa jos yksimielisyyttä tulevasta ei lainkaan ole? Ehkä konkreettisilla nimillä pallottelu on tässä vaiheessa hyödytöntä, mutta löytyykö ylipäätään henkilöitä jotka uskottavasti kykenisivät seuran uudistuskurssille luotsaamaan? Ilman sen ulmilaisen tehtailijan kaltaista atariosaston miestä Schalkenkaan on vaikea kuvitella nykyisestä suostaan kovin helposti seilaavan. Tietysti joku paikallinen Corny Campino voisi tehdä seurasta lopullisesti kulttia, mutta enemmistön seurakuva taitaa olla aika kaukana siitä.

[Basler]

Tarkoituksellisesti on luotu kuvaa Tönniesistä kuninkaansinisen valtakunnan elinehtona, vaikka todellisuudessa mies on Aufsichtsratin ykkösmiehenä ennemminkin pääsyyllinen seuran talousvaikeuksiin.

Olen täysin eri mieltä. Talousvaikeudet johtuvat stadikan rakentamisesta. Kun seura oli vaarassa mennä konkurssiin, lainasi Tönnies 30 miljoonaa Schalkelle. Sekin on mielestäni saman tekevää, paljonko siitä on korkoa tms. maksettu, koska tuskin kovin monesta muusta lähteestä rahaa olisi silloin irronnut. Paitsi ehkä Würthin omistamasta pankista, jonka asiakkaita on varmaan puolet saksalaisseuroista, eivätkä ehdot ole kovinkaan hyvät. Schalke on kuitenkin pystynyt vähentämään selkeästi viime vuosina velkataakkaansa, joten vaikka Magathin aika oli vähän harha-askel niin muuten suunta on ollut kuitenkin oikea seuran tervehdyttämiseksi.

[Catweazle]

Kuitenkin on pakko sanoa ettemme ole "bei wünsch dir was", Tönniesistä vaikka päästäisiinkin eroon niin mitä sitten? Gelsenkirchen on tunnetusti Saksan punaisin kaupunki, mutta mihin nykyjohtoa parempaan tovereiden huutoäänestys voi johtaa jos yksimielisyyttä tulevasta ei lainkaan ole? Ehkä konkreettisilla nimillä pallottelu on tässä vaiheessa hyödytöntä, mutta löytyykö ylipäätään henkilöitä jotka uskottavasti kykenisivät seuran uudistuskurssille luotsaamaan? Ilman sen ulmilaisen tehtailijan kaltaista atariosaston miestä Schalkenkaan on vaikea kuvitella nykyisestä suostaan kovin helposti seilaavan. Tietysti joku paikallinen Corny Campino voisi tehdä seurasta lopullisesti kulttia, mutta enemmistön seurakuva taitaa olla aika kaukana siitä.

... tässä vaiheessa konkreettisia nimiä on vaikea laittaa ilmoille. Schalken uskoisin kuitenkin löytävän kabinetteihinsa päteviä miehiä ja naisia pyörittämään seuraa nöyremmän, seuralähtöisemmän sekä kannattajien hyväksymän politiikan muodossa. Tämän taakse saataisiin taatusti enemmistö kansastakin asioista oikeilla nimillä puhuttaessa, kuninkaansinisten aktuellin tilanteen kaikki karmeudet avoimesti esittäen ja järkeen vedoten. Aivan kuten Tönniesin harvinaisena selvänä hetkenä kevään ja kesän 2011 taitteessa. Tuolloin Gelsenkirchenissä oltiin Magathin hulluuden jälkeen valmiita astumaan uuteen aikaan, lukuun ottamatta mahdollisesti tuota aiemmassa viestissä kolmantena mainittua ihmisryhmää. (Näillä tosin etäisyys seuraan usein aika iso ja arvo sen myötä olematon äänekkyydestä huolimatta.)

Corny Campinoa tai talousrikoksia vailla omatunnon tuskia tehtailevia makkaraparoneita ei välttämättä Ruhrin alueen sydämessä tarvita. Omista ideaalitapauksista mainitsisin Eintracht Frankfurtin presidentin Peter Fischerin tai Union Berlinin Dirk Zinglerin. Keltamustan naapurin kaltainen kylmäkiskoinen talousmies Watzkekin kävisi. Tällöin haluaisin nähdä tosin 'Charly' Neumannin kaltaisen hahmon seuraeliitin läheisyydessä, kanavana kahden maailman välillä. Schalkessa ei nykyään kulje käytännössä minkäänlaista viestiä seuran päättävien tasojen ja ruohonjuuritason välillä, ainakaan ylhäältä alas. Alhaalta kyllä tavoitellaan kontaktia, mutta Jahreshauptversammlungissa esittämistään väitteistä huolimatta Tönniesissä tai Petersissä ja Jobstissa ei havaitse minkäänlaista merkkiä asioiden sisäistämisestä. Tarvitaan enemmän läpinäkyvyyttä ja maanläheisyyttä.

[günthers]

Keskeytän mielenkiintoisen keskustelun lainaamalla seuran kotisivuja sekä Skyn twitteriä, joiden mukaan Jones ei matkusta treenileirille Dohaan (loukkaantuneiden lisäksi). Taitaapi Jonesin ja Schalken yhteinen tarina loppua piakkoin.

[Catweazle]

Olen täysin eri mieltä. Talousvaikeudet johtuvat stadikan rakentamisesta. Kun seura oli vaarassa mennä konkurssiin, lainasi Tönnies 30 miljoonaa Schalkelle. Sekin on mielestäni saman tekevää, paljonko siitä on korkoa tms. maksettu, koska tuskin kovin monesta muusta lähteestä rahaa olisi silloin irronnut. Paitsi ehkä Würthin omistamasta pankista, jonka asiakkaita on varmaan puolet saksalaisseuroista, eivätkä ehdot ole kovinkaan hyvät. Schalke on kuitenkin pystynyt vähentämään selkeästi viime vuosina velkataakkaansa, joten vaikka Magathin aika oli vähän harha-askel niin muuten suunta on ollut kuitenkin oikea seuran tervehdyttämiseksi.

Valtaosa alkuperäisestä velasta on lähtöisin stadionin rakentamisesta, vaan sen maksusuunnitelmasta ei löydy pahemmin mahdollisuuksia yhtäkkisten €30Mn lovien syntymiselle seuran kassaan. Tähän on syynsä aivan muilla asioilla, kuten kaaderin palkka- ja hankintakustannuksilla. Näitä Tönnies on siunannut vuosikymmenen saatossa lukuisia Victor Agalista Ailtoniin tai Carlos Grossmülleristä Zé Robertoon ja José Manuel Juradoon. Käytännössä Ali Karimi ja Angelos Charisteaskin olisi täytynyt hyväksyttää Tönniesin hallitseman Aufsichtsratin kautta ja tällainen lähes €2M lovi seurakassassa oltaisiin pystytty näin mahdollisesti välttämään. Schalke on hassannut vuosien saatossa aivan käsittämättömän määrän rahaa paskoihin pelaajiin, näiden siirtokorvauksiin ja varsinkin seuraa yhä nakertaviin palkkakuluihin. Gelsenkirchenissä ei stadioniin kaaduta, vaan näihin tällaisiin asioihin.

... noin muilta osin painotettakoon yhä Tönniesin siunanneen kaikki päätökset tai kaikkien päätösten ainakin laillisesti vaatineen Tönniesin siunauksen matkalla tuohon mainittuun katastrofitilaan. Tällaista vastuuta on mahdotonta paeta stadionin taakse ja se ei kauheasti auta, että mies lainaa [lompakolleen] hyvän koron kanssa tämän aukon paikkaamiseen tarvittavat pennoset. Schalken ei tarvinnut koskaan päätyä tällaiseen jamaan, mutta se päätyi siihen Tönniesin hyväksymien ratkaisuiden takia. (Sekä osin Tönniesin ajamien tällaisten ansiosta, katso esimerkiksi Magathin tai Boatengin hankinta.)

Schalken nykyisen taloudellisen kehityksen suunnan osalta näytät nielleen seuran suoltaman propagandan kakistelematta. Tältä osin kahden asian uskoisi olevan tarpeeksi asiain oikean laidan hahmottamiseen, palkkakustannusten ja Petersin JHVssä esittämän näiden kehitykseen liittyvän lausahduksen nimittäin. Kuninkaansininen seuraeliitti harrastaa paraikaa uhkapeliä päättömin panoksin.

[Catweazle]

Keskeytän mielenkiintoisen keskustelun lainaamalla seuran kotisivuja sekä Skyn twitteriä, joiden mukaan Jones ei matkusta treenileirille Dohaan (loukkaantuneiden lisäksi). Taitaapi Jonesin ja Schalken yhteinen tarina loppua piakkoin.

... yhdeksi harvoista Kirchhoffin hankinnan hyvistä puolista uumoiltiin alusta asti tällaista vaikutusta. Schalken kotisivuilla ilmaistaan asia ihastuttavan suorasanaisesti ja ei tässä kai muita mahdollisuuksia liene edessä kuin frankfurtilaisen lähtö seurasta. Suunnaksi arvailen enemmistön tapaan MLSää. Kausihan alkaa rapakon takana vasta parissa kuukaudessa, peliaika on huumoriliigassa taattua ja tatsi tällöin tarvittava paikan varmistamiseksi Klinsmannin miehistön aloituskokoonpanossa Brasiliassa. Rahaa tästä ei kuninkaansinisten kassaan päätyne lainkaan siirtokorvauksena, mutta pari säästettyä megaeuroa palkkakustannuksissa auttaa aavistuksen eteenpäin.

Jonesille valmiiksi kiitokset menneistä vuosista. Bilanssi taittunee selkeästi positiivisen puoleen kaikesta huolimatta, sillä mies täytti oman rajallisen osaamisensa mahdollistaman roolin mallikkaasti moneen otteeseen. Ei amerikkalaista voi syyttää yksinään miehen sopimattomuudesta vaativampiin hommiin tai valmennuksen kyvyttömyydestä suitsia miestä tällaiseen pyrkimisessä. Jones oli isossa osassa varsinkin 2007/08 ja 2011/12 Schalken taulukon kolmospaikalle päätyneinä sesonkeina. Näistä ainakin kiitos, samoin edeltävän kauden suorituksesta Freiburgissa päätöskierroksella.

Die Toten Hosenia pienten muutosten kanssa lainaten: "Die Zeit mit dir war [teilweise] schön. Es ist wohl besser jetzt zu gehn, wir können keine [Wut]Tränen sehn. Schönen Gruß und auf Wiederseh'n."

P.S. Yksi kohokohdista menneiltä kausilta.

[Basler]

Juradon hankinta oli käsittämätön. Ei pelkästään siirtosumman, mutta myös palkan vuoksi. Schalke halusi leikkiä suurseuraa ja alkoi maksaa pelaajilleen liikaa. Pari vuotta sitten palkkakustannukset taisivat olla 50% korkeammat kuin Dortmundilla. Se ei ole millään tavalla hyväksyttävissä, eikä joukkuetta oltu rakennettu järkevästi, vaan lähdetty soitellen sotaan, Bayernia haastamaan. Pitkälti juuri Magathin ajan touhuja taustalla.

[Lorenzo]

Osasyynä oli kyllä myös ringin koko eivätkä vain yksittäisten pelaajien palkkiot, eivät ne pääsääntöisesti käsittääkseni olleet juuri muita korkeampia.

[Balla]

Osasyynä oli kyllä myös ringin koko eivätkä vain yksittäisten pelaajien palkkiot, eivät ne pääsääntöisesti käsittääkseni olleet juuri muita korkeampia.

No minä en varsinaisesti olisi maksanut penniäkään kaksikolle Karimi ja Charisteas, ensin mainitulla taisi vielä olla mukavat tsämppäribonuksetkin lisäämässä kustannuksia.