F.C. Internazionale Milano S.p.A.
Kausi 2012-13
Periaatteessa tähän voisi heittää copypastella aloituksen viime kauden otsikosta ja säestää sitä vielä hyvin negatiivisilla adjektiiveilla. Jos 13.5.2012 "huokaistiin helpotuksesta" niin 19.5 2013 kiitettiin ties mitä korkeimpia voimia kun vielä edellistäkin hirveämpi kausi oli vihdoin ja viimein ohi. Olen tylsä ja esittelen jälleen murheelliset faktat aluksi numeroina.
-Vain 16 voitettua ottelua, edellisen kauden "ennätystä" parannettiin siis yhdellä.
-16 tappiota mikä on kaikkien aikojen toiseksi surkein suoritus. Historian kirjoja joutuu haravoimaan oikein urakalla jotta löytyy vielä huonompi saldo; kaudella 47-48 Inter hävisi 19 ottelua, mutta tuolloin joukkueita oli mukana 21kpl ?!?!
-Maaleja syntyi vielä huonommin (55kpl) ja maaleja laskettiin pari enemmän (57). Näin ollen Interin maalisuhde on ensimmäistä kertaa 71 VUOTEEN miinus-alkuinen. Kaudella 41-42 mentiin vielä Ambrosiana-Inter -nimellä ja tuolloin joukkueen maalisuhde oli -16.
-Lopputuloksena sarjan yhdeksäs sija; 2000-luvun pohjanoteeraus ja ensimmäistä kertaa sitten -90 luvun lopun, Inter jää täysin europelien ulkopuolelle. Väitin virheellisesti vanhassa otsikossa näin: "Kausi on ohi ja Nerazzurri päätyy sijalle kuusi, huonoin sijoitus 2000-luvulla ja yhtä huonoa sijoitusta saa hakea 90-luvulta kun kaudella 95/96 sijoitus oli seitsemäs." Väärin, kaudella 93-94 Inter sijoittui sijalle 13 ja oli itseasiassa hyvin lähellä pudota B:hen.
Nyt ei oltu lähelläkään pudota B:hen mutta siitä viis, kausi oli alun kuherruskuukauden jälkeen yhtä helvettiä. Jos edellisenä kesänä seurajohto teki sen itse viivyttelemällä valmentajan valinnalla ja myymällä Eto'on, niin nyt ei tekosyitä löydy; Andrea Stramaccionille annettiin jatkopahvi käteen heti kauden päätyttyä eikä Inter joutunut luopumaan vastentahtoisesti kenestäkään avainpelaajasta. Päinvastoin, kesän mercato meni todella hyvin kun ennen elokuun loppua joukkueeseen liittyivät vielä Walter Gargano (Napoli, laina+osto-optio), Antonio Cassano (Milan, vaihto Pazziniin) sekä Alvaro Pereira (Porto, 10milj.€). Lisäksi siis Pazzinille, Julio Cesarille ja Maiconille löydettiin ennen siirtoajan umpeutumista uusi osoite.
Mikä helvetti meni, jälleen kerran, pieleen? Mielestäni suurin syy täydelliseen pannukakku-kauteen löytyi penkin päästä. Jälkiviisaana voi sanoa, että huipputasolla vailla kokemusta oleva Andrea Stramaccioni osoittautui täysin vääräksi valinnaksi. Kuten todettua, ensimmäiset kuukaudet sujuivat muutamia kauneusvirheitä lukuunottamatta lähes täydellisesti. Sinimustat raivasivat tiensä EL:n lohkovaiheeseen kaatamalla Hajduk Splitin ja romanialaisen Vasluin. A:ssa ainoat virheet olivat kotitappiot Romalle ja Sienalle mutta näitä ei muistanut kukaan kun sekä Milan että Juve kaatuivat vakuuttavien esitysten jälkeen. Peli sujui mallikkaasti, ilmapiiri vaikutti hyvältä ja näytti että mestaruuskamppailu käydään Interin ja Juven välillä. Tosin tulevat mustat pilvet olivat jo antaneet ennusmerkkejä europelien suhteen; ne sujuivat todella nihkeästi koko syksyn vaikka jatkopaikka loppujen lopuksi tulikin.
Tyly arki iski sitten päin näköä marraskuun alkupuolella. Atalanta otti 11. marraskuuta maukkaan kotivoiton Atleti Azzurrilla numeroin 3-2 ja katkaisi Interin 10 ottelua kestäneen voittoputken. Samalla taisi katketa jotain muutakin koska tästä alkoi todellinen Via Dolorosa joka kestikin sitten koko loppukauden. Marras-joulukuu sujui todella nihkeästi saldolla 3-3-3, voitot tulivat sekasortoisesta Palermosta, Hellaksesta (coppa) ja Napolista joka olikin ainoa valonpilkahdus ennen joulua. Joulutauko tuli enemmän kuin tarpeeseen kun kaksi päivää ennen jouluaattoa Inter oli hyvin lähellä hävitä kotikentällään myös koko kauden sekasortoisesti esiintyneelle Genoalle. Cambiasso onneksi pelasti mitä pelastettavissa oli tasoittamalla pari minuuttia ennen täyttä aikaa. Yleensä nämä tauot piristävät sitä tarvitsevien joukkueiden esityksiä, mutta nyt ei mennyt ihan niinkuin Strömsössa.
Joulutauolta palasi täysin tuuliajolla oleva Inter jolle Udinese toivotti "hyvää uuttavuotta" takomalla kotikentällään selvät 3-0 numerot. Inter otti tammikuun ensimmäisen voittonsa kaatamalla jumbo-Pescaran kotikentällään, mutta muutama päivä myöhemmin Bologna oli todella lähellä pudottaa suurseuran ulos Coppan jatkopeleistä; Inter näytti olevan matkalla turvalliseen 2-0 kotivoittoon, mutta Rossoblu tuli viimeisen kymmenen minuutin aikana kahdella salamamaalilla tasoihin eikä kolmaskaan ollut kaukana. Toppari Ranocchia pelasti isännät nöyryytykseltä puskemalla voittomaalin jatkoajan viimeisellä minuutilla, seuraavalla kierroksella Roma pudottikin hengettömät vierailijat ulos Coppasta.
Joukkue näytti tässä vaiheessa täysin hengettömältä. Ryhmitys ja peluutus loistivat poissaolollaan ja esim. puolustuksen ja keskikentän väliset erot olivat jatkuvasti järkyttävän suuret, samoin kuin keskikentän ja hyökkäyksen. Vastustajilla oli jatkuvasti tilaa ja joukkue juoksi itsensä joka pelissää piippuun kun omasta pelistä ei tullut yhtään mitään vastustajan pitäessä jatkuvasti palloa. Strama pysyi jääräpäisesti samoissa kuvioissa ja luotti samoihin miehiin viikosta toiseen; luovuus ja mielikuvitus puuttuivat ja jokaikinen vastustaja osasi lukea jo ennen peliä miten Inter tulee pelaamaan. Niin hirveää pelaamista en ole koskaan Interiltä nähnyt.
Kuten monesti aiemmin, apuja haettiin siirtomarkkinoilta. Tammikuussa joukkueeseen liittyivät maalivahti Juan Pablo Carrizo Laziosta, kk-pelaajat Mateo Kovacic (Dinamo Zagreb, 13milj.€), Zdravko Kuzmanović (Stuttgart, 1.2milj.€), Ezequiel Schelotto (Atalanta, 5.3milj.€) sekä konkarihyökkääjä Tommaso Rocchi niinikään Laziosta. Varsinkin Kovacic saapui kovin odotuksin. 18-vuotias superlupaus pelaa jo Kroatian maajoukkueessa ja hänestä odotetaan tulevaisuuden keskikentän johtajaa. Mutta samalla Inter luopui kahdesta hyvin tärkeästä pelaajasta. Wesley Sneijder siirtyi loppujen lopuksi Galatasarayhin (7.5milj.€) ja brassi Coutinho Liverpooliin (10.2milj.€). Hollantilainen oli ajautunut sopimusasioissa riitoihin johdon kanssa ja rajusti kulujaan karsivan Interin oli pakko myydä hänet ale-hintaan turkkiin. Coutinho käsittääkseni uhrattiin jota Kovacic saatiin hommattua, muuta syytä hänen myymisessään ei voi olla. Myöhemmin saatiin myös huomata, ettei kärki Marko Livajaa olisi kannattanut lainata Atalantaan.
Tammi-helmikuun vaihteessa käytiin myös täälläkin ensimmäiset keskustelut siitä, pitäisikö Stramalle antaa potkut? Joukkueen peli oli ollut kolmisen kuukautta umpisolmussa ja edellisellä kaudella oli nähty että nämä ratkaisut on tehtävä ajoissa ennen kuin on liian myöhäistä. Ongelmana oli sopivien korvaajien puuttuminen ja tämä nähtiin myös johdossa joten Strama sai jatkaa. Kiitokseksi tästä Inter hävisi jo toistamiseen kauden päätteeksi pudonneelle Sienalle ennenkuin otti helmikuun ainoan voittonsa A:ssa kaatamalla Perpan Chievon. Helmikuun ainoa valopilkku oli romanialaisen Clujn nuijiminen EL:n pudotuspeleissä yhteismaalein 5-0. Tästä kuitenkin maksettiin kammottava hinta kun juuri sairaslomalta palannut Diego Milito kannettiin ensimmäisen ottelun alussa kentältä hajotettuaan nilkkansa(?) eikä hän ole vieläkään palannut täyteen pelikuntoon. Myös Milania vastaan pelattua 1-1 tasuria voitiin pitää eräänlaisena "torjuntavoittona".
Kuukausi vaihtui maaliskuuhun mutta mikään ei edelleenkään muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Inter otti jälleen vain yhden voiton A:ssa kaatamalla todellisessa hurlumhei-pelissä Catanian vieraissa 2-3. Tämä olikin melkein parasta Interiä koko kevätkaudella; isännät menivät 2-0 johtoon ensimmäisen 20.minuutin aikana kunnes toiselle puoliajalle saapui ensimmäistä kertaa kuukausiin TAISTELEVA Inter. Joukkue tuli väkisin tasoihin ja riemu repesi kun Palacio iski voittomaalin 94. peliminuutilla. Tämä herätti toiveita joukkueen heräämisestä ja takalukon aukeamisesta mutta vielä mitä. Seuraavaksi Tottenham pesi täysin aneemisen Interin Lontoossa 3-0 ja Bologna otti revanssin coppa-tappiostaan hakemalla pisteet Meazzalta Gilardinon maalilla. Tässä vaiheessa Stramalle olisi ehdottomasti pitänyt antaa potkut jos seuraavan kauden europeleistä olisi halunnut edes haaveilla. Ihan sama kuka siellä olisi valmentanut, paljon huonommin ei olisi voinut enää mennä. Mutta Moratti luotti yhä Stramaan, kunnioitettavaa vai typerää, sen voi kukin itse päätellä. Joukkue taisteli vielä 4-1 voiton Spursista mutta se ei paljon auttanut, kiitos vierasmaalisäännön. Paskakuun kruunasi vielä kotitappio Juvelle ja ainakin täällä oli jo pyyhe heitetty kehään edes siedettävän sarjasijoituksen suhteen.
Huhtikuukin alkoi voitolla kun pisteet haetiin Sampdoriasta Palacion tuplalla. Jälleen kerran pientä toivoa paremmasta oli, mutta jo seuraavassa pelissä tultiin alas ja kovaa. Meazzalle saapui vieraaksi Atalanta; peliä pelattu 60 minuuttia, Inter johtaa 3-1 ja on pelannut vielä kaiken lisäksi hyvin! Kunnes joukkue romahtaa aivan täysin ja HÄVIÄÄ 3-4. Tämä on jo pelaajillekin liikaa ja loppuvihellyksen jälkeen kuukausien vitutus ja turhautuminen purkautuu käsirysyksi naapurikaupungin jätkien kanssa. Loppukausi on merkityksetön. Eurosijat ovat karanneet ja kaikki vain odottavat että tämä paska loppuisi jo. Inter voittaa vain yhden kahdeksasta viimeistä pelistä ja pelaa kerran tasan. Maalisuhde on 7-17. Kausi päättyy kotikentällä 2-5 -tappioon Udinesea vastaan.
Kesä 2013 ja MercatoTämän jälkeen odotettiin vain yhtä asiaa; Straman heittämistä geeliletistään vittuun. Harhainen kaveri vielä puheli toiveistaan jatkaa Interin valmentajana, mutta 24. toukokuuta Inter ilmoitti hänen potkuistaan sekä Walter Mazzarrin nimittämisestä uudeksi päävalmentajaksi. Loistotyötä Napolissa tehnyt Mazzarri on juuri sitä mitä Inter tällä hetkellä tarvitsee; kokemusta ja tiukkaa johtamista. Kapteeniakin nuorempi Strama oli ehkä turhan lepsu valmentaja jonka "happy family" -ideologia laski joukkueen liiaksi mukavuusalueelle. Ja kuten todettua, taktisesti hän oli yhtä lahjakas kuin saapas. Kovacic totesi eräässä haastattelussa että Straman ohjeet olivat olleet hänelle luokkaa: "menet vain sinne kentälle ja teet mitä osaat". Ei ihme että kentällä peli oli yhtä kaaosta jos ohjeistus on tuota luokkaa.
Kesän mercatosta oli odotettavissa jälleen vilkas. Kauden alla yksi tärkeimmistä asioista oli puolustuspelin kuntoon laitto ja siinä Strama epäonnistui täysin. Vahvistukset, pl. Juan Jesus, osoittautuivat epäonnistuneiksi. Palermosta tullut Matias Silvestre on ehkä surkein puolustaja jonka olen Interissä nähnyt pelaavan ja hänet lainattiin kaupungin toiselle laidalle Milaniin. Alvaro Pereira ei näyttänyt myöskään sopeutuvan italialaiseen peliin. Samuel ja Chivu ovat jälleen vuoden vanhempia; Muro sai vielä sen yhden vuoden jatkon, Chivua yritetään saada pois kaaderista ennen elokuun loppua. Näin ollen joukkueeseen hankittiin Mazzarrin luottotoppari Hugo Campagnaro Napolista sekä Inter-kasvatti Marco Andreolli Chievosta. Lisäksi Portolta lainattiin toppari Rolando vuodeksi ja Chelsealta oikea pakki Wallace, niinikään vuodeksi.
Keskikentällä optiota Garganoon ei käytetty ja hän palasi Napoliin. Monivuotinen fanien suosikki Dejan Stankovic purki sopimuksen seuran kanssa ja pani nappulat naulaan. Viime vuosina pahoista loukkaantumisista kärsinyt serbi ei nähnyt enää järkeä jatkaa pelaamista. Flopiksi osoittautunut Schelotto siirtyy vielä jonnekin, Mazzarri on ilmoittanut ettei hänelle ole käyttöä. Sisään on taas tullut uruguaylainen laituri Diego Laxalt.
Hyökkäyksessä Rocchin laina päättyi ja kulkuri-Cassano pakkasi laukkunsa ja siirtyi Parmaan, koska hänkään ei sovi Mazzarrin suunnitelmiin. Tosin hän siirtyi osana kauppaa jossa keltasinistenhyökkääjä Ishak Belfodil saapui puolestaan sinimustiin. "Uudeksi Benzemaksi" ristitty algerialainen on ollut jo pidemmän aikaa Mazzarrin kiikarissa ja hänet haluttiin vaikka hinta oli kova; Inter maksoi hänen PUOLIKKAASTAAN 10milj.€ + Cassanon! (selvennys tietämättömille: Inter omistaa hänestä nyt siis 50%, Parma toisen puolikkaan). Lisäksi viime vuosille niin tutut kauppareissut Genovaan toivat jälleen tulosta kun Sampdoriasta irtosi argentiinalaishyökkääjä Mauro Icardi.
Siirtoaikaa on vielä pari viikkoa ja rapiat päälle joten liikettä tulee tapahtumaan. Nyt kun Wallace saapui voi olla mahdollista että hutihankinta Jonathan lähtee, kallispalkkaisen Chivun saaminen pois listoilta olisi myös erittäin tärkeää. Lisäksi seura sopi jo talvella argentiinalaisen Ruben Bottan liittymisestä joukkueeseen, mutta tätä ei ole vielä virallisesti varmistettu. Argo loukkaantui keväällä pahasti ja pelikuntoon pääsemisestä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Uusin huhu liittyy Samuel Eto'ohon joka siirtyi Anzhiin kaksi vuotta sitten. Venäläisseura karsii kulujaan rajusti ja on pannut koko joukkueen siirtolistalle. Kamerunilainen on jossain lähteissä puhunut halustaan palata Interiin ja hän on jopa valmis laskemaan palkkaansa tuntuvasti jotta näin tapahtuisi. Nämä ovat toki vain huhuja mutta jos näissä on edes jotain perää niin Inter-johdossa puntaroidaan varmasti tätä mahdollisuutta.
TulevaisuusKesän harjoitusottelut ovat näyttäneet että Mazzarrilla on vielä kovasti töitä joukkueen kanssa. Maaleja ei synny ja puolustus vuotaa edelleen; HSV-Inter 1-1, Chelsea-Inter 2-0, Inter-Valencia 0-4, Inter-Juventus 1-1 (Inter voitti pilkut) sekä Real Madrid-Inter 3-0. Valmistautumista ovat häirinneet epäselvyys siirtomarkkinoilla sekä muutaman pelaajan (Capitano, Kovacic, Milito) puuttuminen pahan loukkaantumisen vuoksi. Lisäksi uusi valmentaja tuo aina uudet kuviot ja niiden sisäistäminen vie oman aikansa. Soppaa on hämmentänyt myös kulisseissa pitkin kesää käyty juupas-eipäs -leikki seuran omistusosuuden osittaisesta siirtymisestä indonesialaisen bisnesmiehen Erick Thohirin haltuun. Viimeisin tieto kertoi että Moratti olisi valmis myymään osan omistuksestaan hänelle mutta tästä ei nyt ole taas melkein kahteen viikkon tullut uutta tietoa. Toivottavaa on että kuviot alkavat loksahdella kohdalleen pikku hiljaa, kausi alkaa jo ensi viikonloppuna Coppan merkeissä Serie B:n Cittadellaa vastaan. Ja tästä viikko niin A käynnistyy kotipelillä, vieraana on Genoa.
Ja sitten se viimeinen kysymys; mitä tulevalta kaudelta sitten voi(si) odottaa? Jos puolustuspelaaminen ei edelleenkään parane, tekee edes eurosijoille pääsy vaikeaa. Kärkitaisteluun en Interiä odota. Juve on vain vahvistunut, Napolista puhumattakaan. Milan on varmasti kova ja viime kauden ilopilleri Fiorentinasta veikkaan myös kovaa tekijää. Lazio vaikuttaa myös valmiilta kärkipään taisteluun. Suurseuroista Interin ohella vain Roma vaikuttaa kysymysmerkiltä. Tavoitteena kuitenkin pitäisi mielestäni olla CL-paikan saavuttaminen, vähintään edes EL-sijat 4-5 tai Coppan voitto. Näiden sijojen ulkopuolelle jäänti ei olisi pettymys JOS pelillistä edistymistä tapahtuu, tärkeimpänä jo mainittu puolustuspelaaminen, etäisyyksien pitäminen sopivina, hyökkäyspelaamisen parantuminen jne. Summa summarum: kaiken mennessä nappiin Inter on sijalla kolme, sijat 4-6 enemmän realismia.
