Tähän nuo Rapid-fanien kommentit viittaisivat. Ilmeisesti habituksesta kentällä huokuu jonkunlainen haluttomuus. Ihmettelisin kyllä vähän, kun vielä viime kauden syyspuoliskolla kaikissa haastatteluissa kertoi viihtyvänsä loistavasti ja ylisti sekä kaupunkia, että seuraa. Toki tilanne voi muuttua äkkiä, mikäli huhut joukkueen sisäisistä erimielisyyksistä pitävät paikkansa.
Rapid on seura, missä yksikin eilisen kaltainen murskatappio nakertaa valmentajan jakkaraa rotan lailla. Koutsi Pacult saa aika paljon myös paskaa niskaansa tällä hetkellä ja hänen tilannettaan ei helpota yhtään se, että viime kauden kevätpuolisko meni Rapidilla hiukan vihkoon. Jos koutsi vaihtuu, niin joukkuehenki voi hyvinkin parantua melkeinpä heittämällä.
Toisaalta faniforumin huhuiluihin on myös Itävallassa suhtauduttava äärimmäisellä varauksella
Peter Pacult saapui Rapidin valmentajaksi syksyllä 2006 kesken heikosti alkaneen kauden. Pacultin kausi on ollut varsin menestyksekäs - ensimmäisellä täydellä kaudella hän valmensi Rapidin mestaruuteen, toisella kaudella kakkoseksi ja viime kaudella pronssille. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin ollut nähtävissä runsaasti merkkejä siitä, että Pacultin eväät alkavat olla syödyt ja uudet ideat vähissä. Tässä otsikon aihetta hipovassa viestissä ei juurikaan käsitellä Makon sielunelämää tai suhteita joukkuetovereihinsa - joista en mitään tiedä - vaan Rapidin pelillistä kehitystä viime vuosien ajalta.
Vuosi sitten Rapidin kausi alkoi suurten kysymysmerkkien alla, kun kaudella 2008/2009 38:ssa sarjaottelussa yhteensä viisikymmentä maalia viimeistellyt dynaaminen kärkipari Erwin Hoffer - Stefan Maierhofer siirtyi elokuun siirtoikkunan aikana suuremmille pelikentille. Rapid pelasi kuitenkin erinomaisen syyskauden johtaen sarjaa vielä joulukuun alussa, pudottaen Aston Villan Europa Leaguen play-off -kierroksella ja aloitaen lohkovaiheen 3-0 -kotivoitolla Hampurista ja vierastasapelillä Celticiä vastaan. Joukkueen kirkkaimpia tähtiä olivat joukkueen hyökkäyspeli monivuotinen sielu Steffen Hofmann ja Kroatian maajoukkueessakin esiintynyt Nikica Jelavić, joka teki useita tärkeitä maaleja vaikeissa otteluissa.
Menestystä vakuuttavampi oli kuitenkin tapa jolla se tuli. Rapid käytti alkukaudesta 4-4-2 -ryhmitystä, jossa Hofmann pelasi kahden kärjen alla
trequartistan roolissa. Käytännössä ryhmitys oli siis 4-2-3-2, josta oikea laituri puuttui täysin. Peliajatukseen kuuluivat oleellisesti voimakkaasti nousevat laitapuolustajat, kokenut Markus Katzer vasemmalla ja eteensä jääneen tyhjän tilan aktiivisesti käyttämään pyrkinyt Andreas Dober oikealla. Heikkisen kanssa keskikentän pohjan miehitti aiemmin hyökkäävämmässä roolissa pelannut nuori Yasin Pehlivan, joka sopeutui rooliinsa erinomaisesti. Alkukaudesta Rapidin peli oli pääsääntöisesti näyttävää ja tehokasta.
Toisen laidan jättäminen käytännössä yhden pelaajan valvottavaksi sisältää kuitenkin tiettyjä riskejä, joita Kamerun havainnollisti erinomaisen selkeästi päättyneen World Cupin ottelussaan Tanskaa vastaan. Pikku hiljaa vastustajat oppivat käyttämään Rapidin heikompaa laitaa hyväkseen. Pacult reagoi muuttamalla perusryhmityksen perinteiseen 4-4-2 -muotoon Hofmannin siirtyessä oikean laiturin paikalle. Muutos tapahtui ensin europeleissä (osittain myös menestyksekkäissä) ja vähitellen myös sarjapeleissä.
Vaikka pelillinen romahdus ei tapahtunutkaan välittömästi oli alusta asti selvää, että uuteen ryhmitelmään sisältyisi uusia ongelmia - Hoffmann ei kyennyt dominoimaan laidalta käsin peliä entisellä tavalla ja keskikenttä oli lähtökohtaisesti aimiehitetty kolmen pelaajan keskikenttää käyttäviä vastustajia vastaan. Ongelmia pahebsi entisestään käytettävissä ollut hyökkääjämateriaali - Jelavić on erinomainen maalintekijä mutta ei paljon muuta ja eniten minuutteja hänen kärkiparinaan saanut Albanian maajoukkuekärki Hamdi Salihi melko puhdas target-pelaaja. Heistä ei ollut suurta apua keskikentän ongelmiin. Huomattavan määrän minuutteja kauden aikana saivat myös nuori Christopher Drazan - joka kuitenkin viihtyy huomattavan paljon paremmin vasemmalla laidalla - ja liikkeeltään ensin mainittua kaksikkoa selvästi edellä oleva Mario Konrad, joka muuten taidoiltaan selvästi heikompana kykeni vain harvoin nousemaan pelaajaksi, joka auttaisi joukkuettaan voittamaan otteluita. Pitkälti edelläkuvatuista syistä johtuen Rapidin loppukausi oli pelillisesti sinänsä loppujen lopuksi varsin kelvollisiin tuloksiin nähden huomattavan vaikea.
Eilinen sarja-avaus Innsbruckissa oli suoraa jatkoa viime kaudelle - keskikenttä kärsi alimiehityksestä 4-1-4-1/4-3-3 -ryhmitystä käyttänyttä Wackeria vastaan, Hofmann katosi laidalle ja hyökkääjät eristivät itsensä tehokkasti muista pelaajista. Alemmas palloa hakemaan pudonnut laituri huomasi poikkeuksetta vastassaan olevan vähintään kolme kotijoukkueen pelaajaa ennen ensimmäistä joukkuetoveria. Lisäksi Wacker aloitti ottelun prässäten aktiivisesti erittäin korkealta pakottaen Rapidin pelaajat hätäisiin pitkiin avauksiin, jotka erinomaisesti pelannut topparipari Harald Pichler - Iñaki Bea läes poikkeuksetta voittivat omalle joukkueelleen. Vähemmän yllättäen Rapidin ensimmäisen puoliajan parhaat, puolittaiset maalintekotilanteet syntyivät, kun Hofmann kavensi keskustaan luoden tilaa oikeana puolustajana pelanneen Tanju Kayhanin taustanousuille.
Mitä Heikkisen esitykseen tulee, itse en havainnut otteissa erityistä haluttomuutta. Markus ja Pehlivan osallistuivat peliin suunnilleen yhtä paljon ja samoin tavoin (mitä joku tietenkin voi pitää huononakin merkkinä Makon kannalta) - pallon ollessa laidalla lähempi pelaaja jäi alemmas tukemaan ja varmistamaan kauimmaisen noustessa ylemmäs tarjoten syöttösuunnan. Heikkinen myös yritti muutamia kertoja tavoitella kärkipelaajia huomattavan vaikeilla, joskin onnistuessaan liki nerokkailla läpisyöttö-yrityksillä. Puolustuspäähän Heikkinen pelasi suurin piirtein omalla tasollaan (toki hänen kontribuutiostaan avausmaaliin johtaneessa tilanteessa voidaan keskustella).
Rapidin kunniaksi on sanottava, että puolustuspäässä joukkueella ei maaliin johtanutta tilannetta lukuun ottamatta ollut suurta hätää ensimmäisellä puoliajalla. Lopputulos ei kerro joukkueiden välisestä tasoerosta, vaan on seurausta Pacultin rohkeasta yrityksestä kääntää ottelu voitokseen - 52. minuutilla hän vaihtoi Pehlivanin Drazaniin, joka otti vasemman laiturin tontin. Vasemmalla pelannut Kavlak siirtyi oikeaan laitaan ja Hofmann pääsi kentän keskustaan omimmalle paikallee. Heikkinen jäi yksin keskikentän pohjalle Rapidin siirtyessä puhtaasti 4-1-3-2 -muotoon.
Muutos ei tuonut toivottua tulosta vaan Wacker - jolla edelleen oli miehen ylivoima kentän keskustassa - puhkoi ottelun loppupuolella Rapidin puolustusta lähes miten halusi. Tässä vaiheessa ottelua Heikkinen toki oli usein tilanteesta myöhässä, mutta niin olisi ollut moni muukin pelaaja. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että tämä ottelu tuskin kertoi koko kuvaa Rapidin - tai Heikkisen - alkaneen kauden vireestä. Jalkapallo on yllätyksellinen ja vaikeasti ennakoitava laji, mikä on iloinen asia.
