IF Gnistan 2014 - Se seisoo sittenkin! Myös kesällä 2015 Kakkosessa!

[mmstarski]

Ja taas - mielipiteet vs faktat
Palloverkosta löytyy kylläkin vain yksi 2:4 tappio ja vain 2 peräkkäistä tappiota. Ja mikä keskikesän puppelointi? Meinatko 6 peräkkäistä voittoa?
http://palloverkko.palloliitto.fi/Live/Stats/CompetitionDetails.aspx?compID=3

Eikös ne peräkkäiset voitot osunu aikaan kun Mustosta penkitettiin?
Tais toi Api todellakin olla aikamoinen poppamies

[Rehellinen mustalainen]

Eikös ne peräkkäiset voitot osunu aikaan kun Mustosta penkitettiin?

Penkki, penkki, ei kokoonpanossa, penkki, avaus, avaus. Yhteensä 5 maalia.

[kulkuri]

Joukkueen menon kääntäminen laittamalla vilttiin porukan johtopersoonan ja ehdottamasti parhaan maalintekijän!?
VITTU MIKÄ PELLE!

[Velmu]

Joukkueen menon kääntäminen laittamalla vilttiin porukan johtopersoonan ja ehdottamasti parhaan maalintekijän!?
VITTU MIKÄ PELLE!

En nyt ota Mustosen penkitykseen kantaa, mutta monasti maalintekijätyypit vaativat että koko muu joukkue pelaa ns. heille. Eli joukkueen peli voi parantua kokonaisuutena huomattavasti kun tuollainen persoona penkitetään, vaikka yksilötaito väheneekin kentällä

[Mr. Brando]

Hyviä pointteja muutamalta nimimerkiltä, tällaista keskutelua luen mielelläni. Sinänsä lohdullista, että lopulta vaikeat ajat herättelevät Kipinän topicia tällä keskustelupalstalla. Tuo 2011-2012 kausi oli kaiken kaikkiaan niin mielenkiintoista ja toisaalta epämääräistä aikaa, että ihmettelin, ettei sitä ole juurikaan määräänsä enempää ruodittu.

"Aavo, ole hiljaa ja anna meidän pelata" - Jon Poulsen

Myönnän, että tuon poppamies-termin käyttäminen Sarapista oli tarkoituksellista kärjistystä, mutta pysyn edelleen kannassani, että virolainen palkkaaminen G:n luotsiksi oli aikanaan kaikkien aikojen virhe. Muuan, vanhemman linjan Gnistan-herra totesi aikanaan osuvasti, että Sarap pelaajavalintoineen ja taktiikoinen muistutti taikuria, joka kaivoi hatustaan aina eri avauksen ja ryhmitelmän, ja yllätti sitten tempuillaan pelaajiston ja ajoittain ehkä vastustajan. Monet nimimerkit, elinhon johdolla, tuntuvat käpertyvän tilastojen taakse. Fakta on, että Sarapin aikakaudella viimeinen sana oli pelaajilla ja varsinkin kokenut kaarti, Uusitalo ja Sipsi Simpanen etulinjassa, kaappasivat tylysti vallan Sarapilta. Ne ihmiset, jotka Gnistanin pelejä tuolla kaudella näkivät, yhtyvät varmasti näkemyksiini: Kipinä pelasi taktiikoilla(sic!), jotka eivät maksimoineet pelaajien osaamista ja minkääläista linjakkuutta ja johdonmukaisuutta ei ollut ainoassakaan ottelussa. Ne pelaajat, jotka eivät Sarapin ajatuksia mukisematta nielleet, löysivät itsensä välittömästi miehen koirankopista. Ennen kaikkea loistava Mude Mustonen sai sellaista kohtelua, joka lähenteli farssia.

Tulokset kaudella 2011 tulivat Sarapista huolimatta, ei hänen ansiosta. Kun kokeneet pelaajat ihmettelivät koutsin ajatuksia ja harjoitteita, keskustelun sijaan ratkaisuna oli se, että avaukseen nostettiin junioripelaajia, jotka taidoistaan huolimatta olivat vielä aivan väärällä tasolla. Huikea taituri Erno Kaplas, joukkuepelaaja ja viihdyttäjä par excellence, pelasi kauden aikana varmaan seitsemällä eri pelipaikalla ja sai välillä aivan ihmeellisiä penkkikomennuksia. Ei ihme, että herra lähti lopulta ovet paukkuen pois seurasta. Ilman kaiken nähneen Jon Poulsen asemaa joukkueessa tuuliajat Sarapin johdolla olisivat olleet vieläkin radikaalimmat.

Edustusjoukkueen tuolloista sekoilua en jaksa juurikaan murehtia. Se oli vain seurausta pitkäjänteisen ja perusteellisen valmennusprosessin väheksymisestä. Ennen kaikkea sydämeni vuotaa vertaa junioripuolen kohtelusta. Se jäi aivan retuperälle, lupaavimmat pelaajat vaihtoivat osoitetta ja ikäluokkien harjoittelusta tuli lähinnä puuhastelu mieleen. Sarap haali itselleen ryhmiä ryhmien perään niin, että aika ei riittänyt enää yhdellekään. Nykyiset B- ja C-nuoret, jotka muiden ohella olivat Sarapin vetovastuussa, eivät enää nouse tuhkasta. Katseet on jo onneksi käännetty nuorempiin ikäluokkiin. Siellä tehdään nyt sellaista työtä, jota olisi pitänyt tehdä aikaisemmin.

Mr. Brando, parempiin aikoihin uskoen

[elinho]

Hyviä pointteja muutamalta nimimerkiltä, tällaista keskutelua luen mielelläni. Sinänsä lohdullista, että lopulta vaikeat ajat herättelevät Kipinän topicia tällä keskustelupalstalla. Tuo 2011-2012 kausi oli kaiken kaikkiaan niin mielenkiintoista ja toisaalta epämääräistä aikaa, että ihmettelin, ettei sitä ole juurikaan määräänsä enempää ruodittu.

"Aavo, ole hiljaa ja anna meidän pelata" - Jon Poulsen

Myönnän, että tuon poppamies-termin käyttäminen Sarapista oli tarkoituksellista kärjistystä, mutta pysyn edelleen kannassani, että virolainen palkkaaminen G:n luotsiksi oli aikanaan kaikkien aikojen virhe. Muuan, vanhemman linjan Gnistan-herra totesi aikanaan osuvasti, että Sarap pelaajavalintoineen ja taktiikoinen muistutti taikuria, joka kaivoi hatustaan aina eri avauksen ja ryhmitelmän, ja yllätti sitten tempuillaan pelaajiston ja ajoittain ehkä vastustajan. Monet nimimerkit, elinhon johdolla, tuntuvat käpertyvän tilastojen taakse. Fakta on, että Sarapin aikakaudella viimeinen sana oli pelaajilla ja varsinkin kokenut kaarti, Uusitalo ja Sipsi Simpanen etulinjassa, kaappasivat tylysti vallan Sarapilta. Ne ihmiset, jotka Gnistanin pelejä tuolla kaudella näkivät, yhtyvät varmasti näkemyksiini: Kipinä pelasi taktiikoilla(sic!), jotka eivät maksimoineet pelaajien osaamista ja minkääläista linjakkuutta ja johdonmukaisuutta ei ollut ainoassakaan ottelussa. Ne pelaajat, jotka eivät Sarapin ajatuksia mukisematta nielleet, löysivät itsensä välittömästi miehen koirankopista. Ennen kaikkea loistava Mude Mustonen sai sellaista kohtelua, joka lähenteli farssia.

Tulokset kaudella 2011 tulivat Sarapista huolimatta, ei hänen ansiosta. Kun kokeneet pelaajat ihmettelivät koutsin ajatuksia ja harjoitteita, keskustelun sijaan ratkaisuna oli se, että avaukseen nostettiin junioripelaajia, jotka taidoistaan huolimatta olivat vielä aivan väärällä tasolla. Huikea taituri Erno Kaplas, joukkuepelaaja ja viihdyttäjä par excellence, pelasi kauden aikana varmaan seitsemällä eri pelipaikalla ja sai välillä aivan ihmeellisiä penkkikomennuksia. Ei ihme, että herra lähti lopulta ovet paukkuen pois seurasta. Ilman kaiken nähneen Jon Poulsen asemaa joukkueessa tuuliajat Sarapin johdolla olisivat olleet vieläkin radikaalimmat.

Edustusjoukkueen tuolloista sekoilua en jaksa juurikaan murehtia. Se oli vain seurausta pitkäjänteisen ja perusteellisen valmennusprosessin väheksymisestä. Ennen kaikkea sydämeni vuotaa vertaa junioripuolen kohtelusta. Se jäi aivan retuperälle, lupaavimmat pelaajat vaihtoivat osoitetta ja ikäluokkien harjoittelusta tuli lähinnä puuhastelu mieleen. Sarap haali itselleen ryhmiä ryhmien perään niin, että aika ei riittänyt enää yhdellekään. Nykyiset B- ja C-nuoret, jotka muiden ohella olivat Sarapin vetovastuussa, eivät enää nouse tuhkasta. Katseet on jo onneksi käännetty nuorempiin ikäluokkiin. Siellä tehdään nyt sellaista työtä, jota olisi pitänyt tehdä aikaisemmin.

Mr. Brando, parempiin aikoihin uskoen

Se oli vain yksi esimerkki ja totta puhut, tilastot ovat tilastoja.
Onhan Oulunkylässä pystytetty lähes Korkeakunnas-näköispatsas (sija 7) kun
taas Sarap (sija 2) tervataan ja kieritetään höyhenissä

[nachox]

Korkeakunnaksen ja Sarapin mainisteminen samassa lauseessa lähentelee jo valmentajuuden häpäisemistä. Vaikka kritiikki osuu voimakkaasti Sarapiin, syyttävälle sormelle oikea suunta olisi kuitenkin kerrosta ylempänä.

[elinho]

En nyt ota Mustosen penkitykseen kantaa, mutta monasti maalintekijätyypit vaativat että koko muu joukkue pelaa ns. heille. Eli joukkueen peli voi parantua kokonaisuutena huomattavasti kun tuollainen persoona penkitetään, vaikka yksilötaito väheneekin kentällä

tässä tapauksessa sitä huolta ei ole

[kulkuri]

Hyviä pointteja muutamalta nimimerkiltä, tällaista keskutelua luen mielelläni. Sinänsä lohdullista, että lopulta vaikeat ajat herättelevät Kipinän topicia tällä keskustelupalstalla. Tuo 2011-2012 kausi oli kaiken kaikkiaan niin mielenkiintoista ja toisaalta epämääräistä aikaa, että ihmettelin, ettei sitä ole juurikaan määräänsä enempää ruodittu.

"Aavo, ole hiljaa ja anna meidän pelata" - Jon Poulsen

Myönnän, että tuon poppamies-termin käyttäminen Sarapista oli tarkoituksellista kärjistystä, mutta pysyn edelleen kannassani, että virolainen palkkaaminen G:n luotsiksi oli aikanaan kaikkien aikojen virhe. Muuan, vanhemman linjan Gnistan-herra totesi aikanaan osuvasti, että Sarap pelaajavalintoineen ja taktiikoinen muistutti taikuria, joka kaivoi hatustaan aina eri avauksen ja ryhmitelmän, ja yllätti sitten tempuillaan pelaajiston ja ajoittain ehkä vastustajan. Monet nimimerkit, elinhon johdolla, tuntuvat käpertyvän tilastojen taakse. Fakta on, että Sarapin aikakaudella viimeinen sana oli pelaajilla ja varsinkin kokenut kaarti, Uusitalo ja Sipsi Simpanen etulinjassa, kaappasivat tylysti vallan Sarapilta. Ne ihmiset, jotka Gnistanin pelejä tuolla kaudella näkivät, yhtyvät varmasti näkemyksiini: Kipinä pelasi taktiikoilla(sic!), jotka eivät maksimoineet pelaajien osaamista ja minkääläista linjakkuutta ja johdonmukaisuutta ei ollut ainoassakaan ottelussa. Ne pelaajat, jotka eivät Sarapin ajatuksia mukisematta nielleet, löysivät itsensä välittömästi miehen koirankopista. Ennen kaikkea loistava Mude Mustonen sai sellaista kohtelua, joka lähenteli farssia.

Tulokset kaudella 2011 tulivat Sarapista huolimatta, ei hänen ansiosta. Kun kokeneet pelaajat ihmettelivät koutsin ajatuksia ja harjoitteita, keskustelun sijaan ratkaisuna oli se, että avaukseen nostettiin junioripelaajia, jotka taidoistaan huolimatta olivat vielä aivan väärällä tasolla. Huikea taituri Erno Kaplas, joukkuepelaaja ja viihdyttäjä par excellence, pelasi kauden aikana varmaan seitsemällä eri pelipaikalla ja sai välillä aivan ihmeellisiä penkkikomennuksia. Ei ihme, että herra lähti lopulta ovet paukkuen pois seurasta. Ilman kaiken nähneen Jon Poulsen asemaa joukkueessa tuuliajat Sarapin johdolla olisivat olleet vieläkin radikaalimmat.

Edustusjoukkueen tuolloista sekoilua en jaksa juurikaan murehtia. Se oli vain seurausta pitkäjänteisen ja perusteellisen valmennusprosessin väheksymisestä. Ennen kaikkea sydämeni vuotaa vertaa junioripuolen kohtelusta. Se jäi aivan retuperälle, lupaavimmat pelaajat vaihtoivat osoitetta ja ikäluokkien harjoittelusta tuli lähinnä puuhastelu mieleen. Sarap haali itselleen ryhmiä ryhmien perään niin, että aika ei riittänyt enää yhdellekään. Nykyiset B- ja C-nuoret, jotka muiden ohella olivat Sarapin vetovastuussa, eivät enää nouse tuhkasta. Katseet on jo onneksi käännetty nuorempiin ikäluokkiin. Siellä tehdään nyt sellaista työtä, jota olisi pitänyt tehdä aikaisemmin.

Mr. Brando, parempiin aikoihin uskoen

Aika loogista
Valta oli pelaajilla, mutta tottelemattomuudesta joutui koirankoppiin.
Taktiikat eivät maksimoineet pelaajien osaamista, mutta Mustonen keräsi elämänsa suurimman maalisaldon. Entä Selin, Kim Louhisto, Rikberg, Kauti, Rodrigues, Murto, Vironen? Onko niillä ollut parempia kausia? Taitavan, mutta tehottoman Poulsenin siirtäminen kärjestä toppariksi ja sillä puolustuksen tukkiminen?
Käytti taidottomia junnuja avauksessa, mutta joukkue teki viime vuosien parhaan tuloksen?

Edit: Vielä pari asia. Pelaajat muka ymmillään ja kapinoimassa? Montako pelaaja anoi siirtoa tai heitettiin ulos joukkueesta? Mites ennen, tai jälkeen? Montako apuvalmentaja sillä oli? Maalivahtivalmentaja? Kuntovalmentaja? Oliko edes huoltaja?

[Mr. Brando]

Jääkiekon puolella on monessa yhteydessä käytetty osuvasti lausahdusta "Peli kertoo kaiken". En edelleenkään ole kiistämässä tilastoja tai yksittäisen pelaajien maalimääriä, vaan pohjaan argumenttini vain ja ainoastaan siihen, miltä peli on näyttänyt. Se, että Gnistan kyseisellä kaudella sattui sijoittumaan toiselle sijalle, kertoo vastaansanomattomasti vain siitä, että muut lohkon joukkueet vetivät vielä enemmän vihkoon. Minulle sarjataulukko on yksi mittari, se, miten peli on organisoitu ja miten pelaajat toimivat yhdessä kentällä kollektiivisesti, on toinen arviointipaalu. En näe, että Sarap olisi tuonut tuolla kyseisellä kaudella mitään lisäarvoa G:n pelaamiseen. Jälki olisi varmasti ollut samankaltaista - ellei jopa parempaa - jos puikoissa olisi häärinyt arvostamani kokenut kehäkettu, huoltaja Lesch.

Mitä tulee mainitsemiisi pelaajiin, uskon - ja vain uskon - että Mustonen olisi tehnyt vielä enemmän maaleja. Selin ja Kauti saivat vastuuta hyökkäyspäässä, mutta usein ainoa vaihtoehto oli toimittaa heille pitkää palloa topparien väliin. Optimaalisin tapa hyödyntää herrojen ominaisuuksia? Ei varmasti. Rikberg oli vahvistus, mutta ei niin kova, kuin CV:n perusteella olisi voinut odottaa. Miksi? Olisiko syy siinä, että Kotkassa hän oli tottunut valmennusprosessiin, jossa laatu oli määrävä tekijä. Vironen väläytteli ajoittain, mutta perustavin ongelma oli siinä, että topparipari vieressä ja vasen laituri yläpuolella vaihtuivat siihen malliin, että luontevaa yhteispelaamista ei päässyt syntymään.

Edelleen haluaisin kuulla sen lisäarvon, jonka Sarap toiminnallaan Gnistaniin toi? Erkan aikana fyysinen valmennus otti askeleita eteenpäin, vaikka muuten toiminta oli korkeintaan keskinkertaista. Laitilan ja Honkavaaran valmennusvastuun aikana joukkueella oli edes jonkin tasoinen lyhytsyöttöpeliin ja korkeaan prässiin perustuva identitetti, mutta nousuhaaveiden taustalla oli enemmän tai vähemmän seurajohdon negatiivinen suhtautuminen koko nousuun. Korkeakunnas taas oli Kakkosen tasolla primus inter pares, joka oikeastaan loi pohjaa sille pelaamiselle, jota edes jollain tasolla saatettiin kuvailla ja kuvataan edelleen oulunkyläläiseksi pelitavaksi. Myös päävalmentajan kasaamasta valmennustiimista ei itselläni ole koskaan ollut vastaansanomisen varaa. Laitilan apuna toiminut Elomaa ja Lehtolan aisapari Jaatinen ovat alansa huippunimiä ja toivat oman fyysiseen puoleen keskittyneen osaamisensa Kipinän käyttöön. Se, että Sarap otti vasemmaksi kädekseen vielä peliuraansa jatkaneen ja tutkintoja vain vähän suorittaneen Puolsenin, kertoo kaiken. Ei Puolsenista, joka oli todellinen pelimies ja intohimoinen lajiniilo, vaan Sarapista, joka omalla toimillaan laittoi Poulsenin liian kovaan tehtävään.

Kysyn vielä uudestaan, mikä on se pelillinen ja lajiin liityvä lisäarvo, jonka Sarap toi?

Mr. Brando, aidosti ihmeissään

[kulkuri]

Kysymys kuului, että milloin nimetyt pelaajat ovat suoriutuneet paremmin, kuin 2011?
Miksei Mude esimerkiksi ole päässyt enää samaan maalimäärään, vaikka valmennus ja joukkue on muka olleet parempia?
Eikö Poulsenin apuvalmentajapesti ole enemmänkin merkki kaytössä olleista resursseista verrttuna edelliseen tai seuraaviin vuosiin?

Vastaus: miten olisi tehokkuus?

[Mr. Brando]

Kysymys kuului, että milloin nimetyt pelaajat ovat suoriutuneet paremmin, kuin 2011?
Miksei Mude esimerkiksi ole päässyt enää samaan maalimäärään, vaikka valmennus ja joukkue on muka olleet parempia?

Mude - esim. viime kaudella. Perustelut: pelillinen panos joukkuelle ja kokonaishyöty korkeampi kuin 2011. Lehtolan ero Sarapiin oli se, että hän sai Mustosen sitoutumaan parempiin koko joukkueen puolustustyöskentelyyn ja lisäksi pelinrakentamisessa mies oli aktiivisempi.

Maalit ovat lajin suola, mutta sokea tuijottaminen niihin aiheuttaa sen, että pelin muut osa-alueet ja virtaukset jäävät huomaamatta. Varsinkin, kun Mustonen on aina ollut paljon muutakin kuin pelkkä maalintekijä.

Mr. Brando

[kulkuri]

Mude - esim. viime kaudella. Perustelut: pelillinen panos joukkuelle ja kokonaishyöty korkeampi kuin 2011. Lehtolan ero Sarapiin oli se, että hän sai Mustosen sitoutumaan parempiin koko joukkueen puolustustyöskentelyyn ja lisäksi pelinrakentamisessa mies oli aktiivisempi.

Maalit ovat lajin suola, mutta sokea tuijottaminen niihin aiheuttaa sen, että pelin muut osa-alueet ja virtaukset jäävät huomaamatta. Varsinkin, kun Mustonen on aina ollut paljon muutakin kuin pelkkä maalintekijä.

Mr. Brando

Taas mielipiteitä, ei faktoja.

[Mr. Brando]

Resurssit vuonna 2011 eivät olleet yhtään sen suuremmat saati pienemmät kuin vaikkapa 2009 tai 2013. Kyse on valmentajan verkoston laajuudesta, kyvystä löytää itseään täydentävät osaajat vierelle sekä tietynlainen tietämys lajipiireistä Etelä-Suomen alueella. Totta kai ymmärrän, että esim. Jaatisen tahi Elomaan kaltaisilla nimillä ei välttämättä ollut intressiä tulla Kipinään Sarapin pomputettavaksi ja katsomaan vierestä sekoiluita.

Mr. Brando, resurssien taake piiloutumista kummastellen

[kulkuri]

Resurssit vuonna 2011 eivät olleet yhtään sen suuremmat saati pienemmät kuin vaikkapa 2009 tai 2013. Kyse on valmentajan verkoston laajuudesta, kyvystä löytää itseään täydentävät osaajat vierelle sekä tietynlainen tietämys lajipiireistä Etelä-Suomen alueella. Totta kai ymmärrän, että esim. Jaatisen tahi Elomaan kaltaisilla nimillä ei välttämättä ollut intressiä tulla Kipinään Sarapin pomputettavaksi ja katsomaan vierestä sekoiluita.

Mr. Brando, resurssien taake piiloutumista kummastellen

Mielipiteita eikä faktoja!

[Mr. Brando]

Mielipiteita eikä faktoja!

Siihen olkoon minulla oikeus. Totuus kun tuppaa aina olemaan mustan ja valkoisen välissä. Ei tämä jalkapallo onneksi haudanvakava asia ole.

Mr. Brando, yksinomaa pelin ja Gnistanin asialla

[elinho]

Jääkiekon puolella on monessa yhteydessä käytetty osuvasti lausahdusta "Peli kertoo kaiken". En edelleenkään ole kiistämässä tilastoja tai yksittäisen pelaajien maalimääriä, vaan pohjaan argumenttini vain ja ainoastaan siihen, miltä peli on näyttänyt. Se, että Gnistan kyseisellä kaudella sattui sijoittumaan toiselle sijalle, kertoo vastaansanomattomasti vain siitä, että muut lohkon joukkueet vetivät vielä enemmän vihkoon. Minulle sarjataulukko on yksi mittari, se, miten peli on organisoitu ja miten pelaajat toimivat yhdessä kentällä kollektiivisesti, on toinen arviointipaalu. En näe, että Sarap olisi tuonut tuolla kyseisellä kaudella mitään lisäarvoa G:n pelaamiseen. Jälki olisi varmasti ollut samankaltaista - ellei jopa parempaa - jos puikoissa olisi häärinyt arvostamani kokenut kehäkettu, huoltaja Lesch.

Mitä tulee mainitsemiisi pelaajiin, uskon - ja vain uskon - että Mustonen olisi tehnyt vielä enemmän maaleja. Selin ja Kauti saivat vastuuta hyökkäyspäässä, mutta usein ainoa vaihtoehto oli toimittaa heille pitkää palloa topparien väliin. Optimaalisin tapa hyödyntää herrojen ominaisuuksia? Ei varmasti. Rikberg oli vahvistus, mutta ei niin kova, kuin CV:n perusteella olisi voinut odottaa. Miksi? Olisiko syy siinä, että Kotkassa hän oli tottunut valmennusprosessiin, jossa laatu oli määrävä tekijä. Vironen väläytteli ajoittain, mutta perustavin ongelma oli siinä, että topparipari vieressä ja vasen laituri yläpuolella vaihtuivat siihen malliin, että luontevaa yhteispelaamista ei päässyt syntymään.

Edelleen haluaisin kuulla sen lisäarvon, jonka Sarap toiminnallaan Gnistaniin toi? Erkan aikana fyysinen valmennus otti askeleita eteenpäin, vaikka muuten toiminta oli korkeintaan keskinkertaista. Laitilan ja Honkavaaran valmennusvastuun aikana joukkueella oli edes jonkin tasoinen lyhytsyöttöpeliin ja korkeaan prässiin perustuva identitetti, mutta nousuhaaveiden taustalla oli enemmän tai vähemmän seurajohdon negatiivinen suhtautuminen koko nousuun. Korkeakunnas taas oli Kakkosen tasolla primus inter pares, joka oikeastaan loi pohjaa sille pelaamiselle, jota edes jollain tasolla saatettiin kuvailla ja kuvataan edelleen oulunkyläläiseksi pelitavaksi. Myös päävalmentajan kasaamasta valmennustiimista ei itselläni ole koskaan ollut vastaansanomisen varaa. Laitilan apuna toiminut Elomaa ja Lehtolan aisapari Jaatinen ovat alansa huippunimiä ja toivat oman fyysiseen puoleen keskittyneen osaamisensa Kipinän käyttöön. Se, että Sarap otti vasemmaksi kädekseen vielä peliuraansa jatkaneen ja tutkintoja vain vähän suorittaneen Puolsenin, kertoo kaiken. Ei Puolsenista, joka oli todellinen pelimies ja intohimoinen lajiniilo, vaan Sarapista, joka omalla toimillaan laittoi Poulsenin liian kovaan tehtävään.

Kysyn vielä uudestaan, mikä on se pelillinen ja lajiin liityvä lisäarvo, jonka Sarap toi?

Mr. Brando, aidosti ihmeissään

Lisäarvo.
Jaatinen ja Elomaa toi siis lisäarvon fyysiseen valmennukseen? Miten se mielestäsi näkyi kentällä?

Nyt ei ole tarkoitukseni todellakaan mollata em. ukkoja.

Kait siinä Sarapissa jotain hyvää oli pakko olla kun joukkue kuitenkin pärjäsi, oli se sitten pelaajien omaa ansiota tai ei. Jospa mies olikin niin fiksu että antoi pelaajille enemmän vapauksia (mikä tosin kääntyi itseään vastaan)

[Jack the Ripper]

Kyllä sitä kieltämättä tuli viime kauden vaikempina aikoina muisteltua kaiholla sitä Sarapin kauden hyökkäyspelaamista. Maaleja tuli ja peli oli viihdyttävää pelisysteemin kustannuksella.

Jotenkin tuntuu, että olette molemmat omalla tapaa oikeassa. Sarapin kaudella Gnistanin pelaajat eivät periaatteessa toteuttaneet mitään pelisysteemiä vaan kentällä pelattiin improvisoiden. Kun Kakkosen taitavat pelaajat pelasivat vapauksia käyttäen, niin tuloksena oli valtava kasa maaleja mm. Mustoselle.

Oikeastaan Sarapin kauden kiteytti Jonnen huuto Aavolle kauden avauspelissä: "Ole hiljaa ja anna meidän pelata!"

[kulkuri]

Kyllä sitä kieltämättä tuli viime kauden vaikempina aikoina muisteltua kaiholla sitä Sarapin kauden hyökkäyspelaamista. Maaleja tuli ja peli oli viihdyttävää pelisysteemin kustannuksella.

Jotenkin tuntuu, että olette molemmat omalla tapaa oikeassa. Sarapin kaudella Gnistanin pelaajat eivät periaatteessa toteuttaneet mitään pelisysteemiä vaan kentällä pelattiin improvisoiden. Kun Kakkosen taitavat pelaajat pelasivat vapauksia käyttäen, niin tuloksena oli valtava kasa maaleja mm. Mustoselle.

Oikeastaan Sarapin kauden kiteytti Jonnen huuto Aavolle kauden avauspelissä: "Ole hiljaa ja anna meidän pelata!"

Taas mielipiteitä! Ei sitä ettei niitä sais olla
Improvisointia ilman pelisysteemiä sanotaan sekasorroksi!
Jos Jonnen huuto oli tarkoitettu Aavolle niin kuinka pitkään hän joutui istuu koirankopissa?

[Mr. Brando]

Pitääkö tämä nyt vääntää rautalangasta? Esitän kaksi vaihtoehtoa, jotka perustuvat eri arvoille ja joista vain toisessa itse peli ja sen kehittäminen on ytimessä.

Esimerkki 1

Valmentaja on rakentanut joukkueelle oman, selkeän peli-identiteetin ja luottaa sen voimaan pieniä hienosäätöjä tehden. Ensimmäinen kausi Kakkosessa sujuu kuitenkin mollivoittoisesti ja nousu jää usean pisteen päähän. Pelaajat omaksuvat kyllä taktiikan ja voittoja tulee, mutta uuden identiteetin sisäänajaminen vie aikansa. Talvikaudella harjoittelussa keskitytään ongelmakohtien hiomiseen ja oppimisessa edetään taktiikka edellä. Seuraavalla kaudella pelaaminen perustuu samaan, jo edellisellä kaudella uskottuun identiteettiin ja luottoon siitä, että toistuvasti harjoitetut mallit ovat iskostuneet pelaajien selkäytimeen. Joukkue on vahvempi kuin osiensa summa, koska taktiikka ja oma pelitapa rakentavat puitteet onnistuneelle pelaamiselle. Lopputuloksena on sarjan ykköstila ja nousu Ykköseen. Vaikka tempo ja taitotaso Ykkösessä on astetta korkeampi, valmentaja ei heitä pelitapaansa roskakoriin ja lähde muovaamaan pelaamista liikaa sarjatason ehdolla. Edessä on kolme kohtuullista kautta Ykkösessä, kunnes viimeisellä kaudella kohtalona on putoaminen Kakkoseen. Viimeisellä kaudella pelaajisto on pääasiassa sama kuin aiemmillakin Ykkösen kausilla, mutta muutaman tappion johdosta pelitapaa ryhdytään vaihtamaan eikä pelaajilla ole riittävästi aikaa omaksua uusia malleja.

Esimerkki 2

Joukkue on yksi seurahistorian nimekkäimpiä, koska talvisesongilla vahvuuteen on liittynyt Veikkausliigassakin mainetta niittäneitä nimiä. Runko on pysynyt varsin muutumattomana. Valmentajalla ei kuitenkaan ole selvää visiota siitä miten joukkueen peli pitäisi organisoida ja harjoituksissa keskitytään lähinnä yksilötaitoa mittaaviin harjoitteisiin. Kauden aikana tulokset ovat hyviä, vaikka pelaamisesta uupuu punainen lanka. Taktiikat, jos sellaisia edes on käytössä, vaihtuvat pelistä toiseen. Myös pelaajia kierrätetään eri paikoilla ja avauskokoonpanoon tulee jatkuvia muutoksia. Yksilötaito on kuitenkin riittävä siihen, että sijotus on sarjan päättyessä korkealla. Seuraavasta kaudesta on kuitenkin huoli. Joukkue ei ole riittävän laadukkaasti valmennettu, eikä pelitapa tue joukkueen vahvuuksia. Koska menestys on kuitenkin riittävän hyvää, mitään muutoksia ei koeta tarpeelliseksi.

***

Molemmat esimerkit on tosia Gnistanin viime vuosikymmenten historiasta. Menestys on yhteinen nimittäjä, mutta se on perustunut eri arvoihin ja tekijöihin ylläolevissa vaihtoehdoissa. Toinen niistä on kestävä ja peliä kunnioittava tie, toinen ei.

Mr. Brando, laadukkaista vastakommenteista kiittäen

[Trabantin vääntynyt mäntä]

En ole vähään aikaan nähnyt näin laadukasta kirjoittelua kuin mitä tällä hetkellä harrastetaan Gnisun topicissa.

Kiitos siitä kaikille syyllisille. Eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule, toivottavasti.

[Wagner]

Mielenkiintoiselle valmentajakeskustelulle ehdottomasti jatkoa, tähän väliin kuitenkin kerrottakoot että treenipeli PK-35:a vastaan peruttu, lähteenä Facebook. Ihan vaan ettei menisi keneltäkään ohi...

[kulkuri]

Pitääkö tämä nyt vääntää rautalangasta? Esitän kaksi vaihtoehtoa, jotka perustuvat eri arvoille ja joista vain toisessa itse peli ja sen kehittäminen on ytimessä.

Esimerkki 1

Valmentaja on rakentanut joukkueelle oman, selkeän peli-identiteetin ja luottaa sen voimaan pieniä hienosäätöjä tehden. Ensimmäinen kausi Kakkosessa sujuu kuitenkin mollivoittoisesti ja nousu jää usean pisteen päähän. Pelaajat omaksuvat kyllä taktiikan ja voittoja tulee, mutta uuden identiteetin sisäänajaminen vie aikansa. Talvikaudella harjoittelussa keskitytään ongelmakohtien hiomiseen ja oppimisessa edetään taktiikka edellä. Seuraavalla kaudella pelaaminen perustuu samaan, jo edellisellä kaudella uskottuun identiteettiin ja luottoon siitä, että toistuvasti harjoitetut mallit ovat iskostuneet pelaajien selkäytimeen. Joukkue on vahvempi kuin osiensa summa, koska taktiikka ja oma pelitapa rakentavat puitteet onnistuneelle pelaamiselle. Lopputuloksena on sarjan ykköstila ja nousu Ykköseen. Vaikka tempo ja taitotaso Ykkösessä on astetta korkeampi, valmentaja ei heitä pelitapaansa roskakoriin ja lähde muovaamaan pelaamista liikaa sarjatason ehdolla. Edessä on kolme kohtuullista kautta Ykkösessä, kunnes viimeisellä kaudella kohtalona on putoaminen Kakkoseen. Viimeisellä kaudella pelaajisto on pääasiassa sama kuin aiemmillakin Ykkösen kausilla, mutta muutaman tappion johdosta pelitapaa ryhdytään vaihtamaan eikä pelaajilla ole riittävästi aikaa omaksua uusia malleja.

Esimerkki 2

Joukkue on yksi seurahistorian nimekkäimpiä, koska talvisesongilla vahvuuteen on liittynyt Veikkausliigassakin mainetta niittäneitä nimiä. Runko on pysynyt varsin muutumattomana. Valmentajalla ei kuitenkaan ole selvää visiota siitä miten joukkueen peli pitäisi organisoida ja harjoituksissa keskitytään lähinnä yksilötaitoa mittaaviin harjoitteisiin. Kauden aikana tulokset ovat hyviä, vaikka pelaamisesta uupuu punainen lanka. Taktiikat, jos sellaisia edes on käytössä, vaihtuvat pelistä toiseen. Myös pelaajia kierrätetään eri paikoilla ja avauskokoonpanoon tulee jatkuvia muutoksia. Yksilötaito on kuitenkin riittävä siihen, että sijotus on sarjan päättyessä korkealla. Seuraavasta kaudesta on kuitenkin huoli. Joukkue ei ole riittävän laadukkaasti valmennettu, eikä pelitapa tue joukkueen vahvuuksia. Koska menestys on kuitenkin riittävän hyvää, mitään muutoksia ei koeta tarpeelliseksi.

***

Molemmat esimerkit on tosia Gnistanin viime vuosikymmenten historiasta. Menestys on yhteinen nimittäjä, mutta se on perustunut eri arvoihin ja tekijöihin ylläolevissa vaihtoehdoissa. Toinen niistä on kestävä ja peliä kunnioittava tie, toinen ei.

Mr. Brando, laadukkaista vastakommenteista kiittäen

Taas ei mitään logiikkaa!
Ainut joka on viime aikoina saanut aikaa ja resursseja tekemiseen oli Tommi ja tulos (eikä vaan pisteet!) oli huonoin kuin kenelläkään toisella! Kolme kautta puikoissa rakentamassa tulevaisuutta. Muuten Veikkausliigakokemuksen omava Poulsen ja Lauretsalo tulivat mukaan Tommin eikä Aavon aikana. Fakta!
Muut on ohjattu ulos ekan kauden jälkeen! Nyt päästään asiaan.
Kuka on ollut viime vuosien päätösten takana? Kuka pitää kentällään seuraa kuristusottessaan pääkaupunkiseudun korkeimilla vuokrilla? Kuka sano kesken FC sopimuskauden, ettei varat riittä ja IF saa taas yrittää itse? Vaikka kenttä ei ole kolmen kuukauden ajan tuottanut muuta kuin huimaa voittoa!

Mutta nyt on pakko lopettaa ja lähteä laputtaa kotiin päin

[Porkkanakakku]

Laadukkaalle kirjoittelulle peukku, mutta se ei valitettavasti vaikuta itse joukkueen tilanteen kohentumiseen....

Ikävää, että eka harkkapeli peruttiin...olisi ollut kiva nähdä keitä olisi ollut pelaamassa

[jaja]

KäPa Gnistanin tilalle matsiin!👍