Ja vielä viimeiset rykäykset:
13. Excelsior RotterdamNousijaseura on monen yllätykseksi pitänyt pintansa Eredivisiessä ja on tukevasti säilyttämässä sarjapaikkaansa. Tämä voidaan jälleen pistää huoletta yksilöiden ansioksi, sillä nuori Luigi Bruins ja nopea Andwelé Slory ovat pitäneet pikkujoukkueen värejä pinnalla. Varsinkin Bruinsistä puhutaan jo uutena ties-kenä. 19-vuotias keskikentän maestro onkin ennakkoluulottomasti ottanut esimerkiksi pilkkujenvetovastuun kontolleen. Manchester Cityn on puolestaan huhuttu olevan Sloryn kintereillä.
Maalivahti Theo Zwarthoed on lainassa AZ:sta ja pitää yllä valheellisia toiveita siitä, että pelaisi Alkmaarissa ensi kaudella ykkösenä, sen verran epävarma mies on kyseessä. Puolustuksesta on turha nimimiehiä etsiä, ellei Christian Gyania moiseksi laske. Myös alkukauden loukkaantuneena ollut Rudy Janssen on vakiokasvoja puolustuslinjassa.
Seuran vahvuudet löytyvät kuitenkin hyökkäyspäästä, sillä nerokas Bruins järjestelee paikkoja kärkipelaajille hyvään tahti, ellei itse ole hyökkäyksiä päättämässä. Vaikean alkukauden jälkeen myös tsekki Jarda Simr on löytämässä tasoaan. Kun kärjessä viilettää tehokas Slory ja myös hyvin paikkansa täyttänyt Sebastiaan Steur, on Excelsiorin paketti varsin hyvin kasassa eikä putoamispeikkoa tarvitse kytätä olan yli.
Kauden hahmo: Luigi BruinsParas liigamaalintekijä: Andwelé Slory 714. Sparta RotterdamViime aikoina suorastaan loistavasti esiintynyt perinteikäs pikkuseura on noussut kohinalla putoamistaistelusta alempaan keskikastiin ja jos sama meno jatkuu, sarjapaikka säilynee. Viime kaudella meinasi jo mennä tiukalle. Spartasta löytyy ehkä koko sarjan nopein pelaaja Rachid Bouaouzan, joka pystyy saamaan ainakin painopisteen vastustajan kenttäpuoliskolle, jos ei rakentamaan varsinaisia paikkoja (sillä pallo ei aina pysy miehen mukana).
Puolustusta orkesteroi Mr. Sparta Danny Schenkel, joskin kokenut Sjaak Polak säestää hienosti laitapakin tontiltaan. Polak oli hetken aikaa tällä kaudella jopa hyllytettynä huonojen otteiden takia, jotka olivat jo varjostaneet kuulemani mukaan viime kautta, mutta on päässyt jälleen hyvään vireeseen. Keskikentän Anthony Obodai lienee monille tuttu Ajax-vuosistaan.
Eliaksen kovasti ylistämä Haris Medunjanin on ollut aika usein vaihtopelaajana, mutta viime viikonlopun pirteä esitys ja kaksi maalia tuonevat nuorelle miehelle lisää itseluottamusta ja peliaikaa. Bulgaari Ivan Cvetkov ja Yuri Rose muodostavat hyvin hyökkäyksiä tukevan duon, jolta voi myös odottaa maaleja. Kärjessä kohuhankinta Yannis Anastasiou on ollut täydellinen pettymys, mutta viime peleissä peliaikaa saanut nuori Jeffrey Vlug on vastannut huutoon tekemällä viidessä ottelussa kolme maalia.
Kauden hahmo: Yuri RoseParas liigamaalintekijä: Yuri Rose & Haris Medunjanin 415. Heracles AlmeloTodella hyvin kauden aloittanut muovimatolla pelaava seura on hyytynyt vakavasti kauden mittaan. Suurin huomio seurassa kiinnittyy siihen, että vain viisi eri pelaajaa on onnistunut maalinteossa. Seura onkin tehnyt toiseksi vähiten maaleja liigassa, vain 15. Ongelmat ovat lähinnä materiaalin kapeudessa, sillä esimerkiksi Ajaxista lainatut Robbert Schilder ja Emanuel Boakye ja Feyenoordista lainattu Diëgo Biseswar ovat todella laadukkaita vahvistuksia.
Puolustuksen mielenkiintoisin nimi on virolainen Ragnar Klavan, joka on suhteellisen nuorella iällä kyennyt valloittamaan vakioavauspaikan mustavalkoisten takalinjoilta. Nimet ympärillä ovat vaihtuneet sitten hiukan enemmän. Keskikentän moottori ja kapteeni Rob Maas, 37 myöhemmin tässä kuussa, on edelleen todella tärkeä mies, tuuraten tarvittaessa topparina. Kokemusta edustaa myös Stefaan Tanghe ja saksalainen Kai Michalke, jonka kausi alkoi pahalla loukkaantumisella, josta mies ei ole vieläkään palannut. Myös Eddie Bosnarilla on kokemusta epäonnisesta Evertonin visiitistään.
Hyökkäyksessä Biseswar viilettää laidallaan, Schilder rakentaa alhaalta ja brassikärki Everton viimeistelee. Vikkelä Kwame Quansah on myös tarvittaessa osallistunut maalintekoon. Japanilaisen Sota Hirayaman lähtö jätti silti suuren aukon joukkueen kärkikalustoon. Myös Mika Nurmelan tarkkoja keskityksiä (ja hyviä vapareita

) tarvittaisiin.
Kauden hahmo: Rob MaasParas liigamaalintekijä: Everton 616. Willem IIKuin vaivihkaa Dennis van Wijkin luotsaama entinen Mestareiden Liiga -seura on vajonnut putoamiskamppailuun. Syy tähän löytyy takalinjoilta, sillä joukkue on päästänyt eniten maaleja koko liigassa.Tristan Peersmania tuurava Björn Sengier ei ole vakuuttanut maalillaan ja puolustuksesta puuttuu todellinen voimahamo. Nyron Wau ja Thomas Bælum ovat olleet erityisen virheherkkiä, eikä nuori Frank van der Struijk ehdi paikkaamaan.
Keskikentältä löytyy liian hienoa peliä pelaavia näpräilijöitä ja vain "Benoît:n isoveli" Matthieu Assou-Ekotto tuo tasapainoa kentän puolivälin tienoille. Mohamed Messoudi ja Anouar Hadouir eivät saa hirveästi aikaiseksi, joten vastuu pallon ylöstuomisesta kaatuu Kevin Bobsonin niskaan, joka rehellisyyden nimessä tekee sen suorastaan loisteliaasti. On hänen ansiotaan, että Willem on vielä kuivilla.
Hyökkäyspää toimi alkukaudesta hyvin, kun Tottenhamista kaapattu Mounir El Hamdaoui oli liekeissä. Mies kuitenkin tyypilliseen tapaansa loukkaantui koko loppukaudeksi ja hyökkäyspeli lässähti saman tien. Entinen maajoukkueringin mies Iwan Redan ja ADO Den Haagista karkuun lähtenyt Geert den Ouden ampuvat räkäpäitä.
Kauden hahmo: Kevin BobsonParas liigamaalintekijä: Kevin Bobson 417. RKC WaalwijkMartin Jolin alaisuudessa Euro-paikkoja haalinut RKC on ollut kriisissä tällä kaudella. Pikkukaupungin joukkue käväisi välillä jopa sarjataulukon viimeisellä sijalla. Valmentaja Adrie Koster sai lähteä ja tilalle tuli egyptiläisestä Ismailian joukkueesta Mark Wotte, mikä on kovasti kummastuttanut mediaa. Joukkueessa on kuitenkin muutamia hyviä yksilöitä, joiden odotetaan nyt hinaavan seuran kuiville.
Veteraanimaalivahti Rob van Dijk on kelpo veskari, mutta muusta puolustuksesta ei voi sanoa samaa. Esimerkiksi ennen kauden alkua seurajohto yritti savustaa sveitsiläistä Stephan Kelleriä ulos seurasta, mutta nyt hän on puolustuksen tukipilareita. Vaihtuvuus on muutenkin ollut varsin suurta, kun oikeaa kombinaatiota ei ole tahtonut löytyä.
Hyökkäyspäähän on tarjolla kovia nimiä, kuten Ajaxissa ja Ipswichissäkin vaikuttanut Martijn Reuser ja AZ:ssa vähälle peliajalle jäänyt Pius Ikedia. Uusiseelantilainen Ivan Vicelich tarjoaa varmistusta hieman alempana, kun taas Ricky van den Bergh ja Jordan Remacle nousevat hanakasti hyökkäyksiin pelitaktiikasta riippuen luonnollisesti. Piikissä nuori Tim Janssen on ollut varsin tehokas tarjoiluun nähden.
Kauden hahmo: Pius IkediaParas liigamaalintekijä: Tim Janssen 418. ADO Den HaagHallintokaupungin -vaan ei pääkaupungin- ykkösjoukkue majailee valitettavan tutulla viimeisellä sijalla. Tällä kaudella tuntuu kaikki mahdollinen menneen pieleen. Pelaajamateriaali on riittävän laadukasta pääsarjassa pysymiseen, mutta epäkelpo valmentaja Frans Adelaar ei saanut joukkueestaan juuri mitään irti. Fanien hulinoinnin jälkeen hän lopulta erosi ja ruoriin astui tilapäisesti (?) paikallinen Lex Schoenmakers, joka saa ainakin hetken rauhaa rakentaa joukkuetta. Aikaiset ennusmerkit olivatkin rohkaisevia, kun Groningen kaatui vieraissa 2-5, mutta sen jälkeen tilille on kirjattu kaksi tappiota. ADO ei ole myöskään saanut kohtalolta reiluja kortteja loukkaantumisten suhteen, sillä Konstantinos Loumpoutis, Paulus Roiha, Stefan Postma ja Jesper Håkansson ovat kaikki kauan sivussa. Tosin osa alkaa käsittääkseni piakkoin taas palailemaan harjoituksiin.
Postman katkaistua jalkansa maalissa ovat tuuranneet Josh Wagenaar ja Robert Zwinkels, joista jälkimmäinen on nyt vakiinnuttamassa paikkaansa tilapäisenä ykkösenä. Saa nähdä millaisella mentiliteetilla Postma aikanaan palaa kehiin, sillä hänen kauteensa mahtuu myös todella kuuluisa videoskandaali, josta ei tässä sen enempää. Loumpoutisin tilalle vasemmaksi pakiksi hankittiin paperilla laadukas Pascal Bosschaart, joka on kuitenkin ollut pettymys. Hänen on nyt viime otteluissa noustettu keskikentälle puolustavaan rooliin ja vasempana pakkina on pelannut brassi Tininho, joka tuo sopivaa symmetriaa puolustukseen olemalla samanlainen nouseva puolustaja kuin Stijn Vreven toisella puolella. Loisteliaan Goran Bunjevcevicin topparipari on jostain syystä vielä kysymysmerkki, sillä Alberto Saavedra on jostain käsittämättömästä syystä aloittanut viime ottelut ennen saksalaista Christiaan Kumia, joka alkukaudesta nousi fanien todelliseksi suosikiksi mahtavilla otteillaan. Oma kasvatti Levi Schwiebbe on saanut myös väistyä kokeneemman tieltä keskikentällä, kun Bosschaart nostettin sinne. Ikoni Ferrie Bodde on toinen puolustava keskikenttä. Schoenmakers tuntuu arpovan jatkuvasti 4-3-3:n ja 4-4-2:n välillä, joten keskikentän roolitus on usein hieman hukassa.
Hyökkävistä pelaajista Richard Knopper pelaa usein timantin kärjessä 4-4-2:ta pelattaessa, kun taas Wesley Verhoek ja Laurent Delorge ratkovat keskenään jäljelle jäävää keskikentän paikkaa. Tosin 4-3-3:a pelattaessa molemmat ovat ehdolla laidoille, jolloin mukaan kilpailuun tulee myös lupaava Hollannin U21-kärki Eljero Elia. Kulttihahmo Mark de Vries pysyy visusti penkillä, sillä Santi Kolk on noussut hyvin esille kauden mittaan ja voi pelata niin kärjessä, kymppipaikalla kuin laitahyökkääjänäkin ja ylisanojen riittämättömyyden vuoksi sanattomuuden aiheuttava Michael Mols on edelleen yksi sarjan parhaista pelaajista. 36-vuotias Mols on ollut suorastaan uskomattoman hyvä läpi koko kauden, vaikka ikä ja fysiikka ei aina annakaan miehen enää pelata täysiä minuutteja. Hänen otteensa kentällä ovat silti jotain, josta kannattaa maksaa vielä kun niitä pystyy näkemään, sillä mies jää eläkkeelle kauden päättyessä.
Kauden hahmo: Michael MolsParas liigamaalintekijä: Santi Kolk 4