Jos soihdutukset ja savutukset olisivat turhia ja tylsiä, niin tuskin niitä sytytettäisiin katsomoissa ympäri Eurooppaa.
Yllätysyllätys. "Mutta kun ulkomaillakin..." -argumentti otettiin "vaihteeksi" käyttöön.

Ei se kyllä vieläkään toimi yhtään sen paremmin kuin aiemminkaan...
Soihdut voivat toki olla tarpeellisia niille, jotka eivät kykene syttymään itse jalkapallosta. Ehkä ne joillekin toimivat vähän kuten viagra lerpahtaneille... Muuten niiden
tarpeellisuus on hyvin kyseenalaista. Periaatteessa ihan kivan näköisiä, sitä en kiellä, mutta tarpeettomia kyllä, ainakin minulle koska itse katson peliä - ja varsinkin ne pirun savut joskus haittaavat sitä.
Tylsyyspointtikin on melko hömelö. Tuskin esim. tippuvassa lentokoneessa tai romahtavassa talossa oleminen, ryöstetyksi tai raiskatuksi tuleminen, auton alle jääminen jne. ovat kenenkään mielestä varsinaisesti
tylsiä kokemuksia, mutta tuskin monenkaan mielestä erityisen toivottavia. Sikäli epätylsyydellä on heikko hakea perusteluja ja oikeutusta (sehän toisaalta on kyllä nuorisoretoriikkaa aidoimmillaan, kun selitellään typeriä tekoja sanomalla: "mutku meill oli tylsää").
Ja toki aika marginaaliporukan hommia ne soihdut siellä ihanissa ulkomaissakin ovat. Ei viime clasicossakaan varmaan nähty ihan 98760 soihtua. Montako näkyi, ehtikö kukaan laskea? Minä kun keskityin matsiin (kuten myös tv-ohjaajakin jostain syystä), niin en huomannut.
Lisäksi, suomalaisten pitäisi rikkoa ja kyseenalaistaa sääntöjä huomattavasti nykyistä enemmän. Tekisi henkisesti tälle kansakunnalle oikein hyvää.
Niin, vaikkapa Kreikan ja Italian malliin, joissa pieni sääntöjen kiertäminen on kansanhuvin asemassa? Vaan kuinkas sitten kävikään?
En toki väitä että kaikkia sääntöjä tulee absoluuttisesti noudattaa (nyky-yhteiskunnan absurdissa sääntöviidakossa se olisi jo sula mahdottomuus), mutta joukossamme valitettavasti kulkee lukemattoman monia tolloja, jotka eivät kykene omin voimin arvioimaan tekojensa mahdollisia seurauksia. Kuka määrittelee kierrettäviksi sopivat säännöt heille, jotka eivät osaa tai edes välitä hahmottaa asioiden ja tekojen syy-seuraussuhteita? Olen varma, että lähes jokaista ihmisen aiheuttamaa katastrofia ennen joku puupää on lausunut: "ei tässä mitään voi sattua".
Mitäs sitten jos/kun jotain ikävää tapahtuu? Kantaako hölmöilijä vastuunsa ja esim. maksaa kaikki seurausten kulut? Vai luikkiiko valopää vaan paikalta häntä koipien välissä ja jättää vastuun joillekin muille? Ymmärrän esim. järjestäviä tahoja siinä, että sääntöjen kanssa nipotetaan, koska viime kädessä vastuu on heillä. Eikä ole mitään takeita siitä, että kaikki yleisössä olisivat täyspäisiä. Päinvastoin.
Kuinka paljon yleensä on käyty dialogia faniryhmien ja seurojen välillä niistä pelisäännöistä, joilla soihtujen tuonti stadikoille olisi mahdollista? Vai mennäänkö vaan vuodesta toiseen samalla meiningillä, että muilutetaan niitä salaa, vähän kuin taskumatteja kouludiskoon? Molemminpuolisella älynkäytöllä asia kenties voisi olla ratkaistavissa ja ehkä sitten kaikilla olisi kivaa. Se toki vaatii, että sitä älyä pitää olla jossain varastossa.
Kuten usein tässä keskustelussa briljantin älyn säilällä on argumentoitu: ei täällä foorumilla valittaminen mitään auta. Eipä se sitten auta soihtujen sallimiseenkaan. Se auttaa (mikäli ne neuvottelutaidot ovat olemattomat), jos käyttää tarmonsa vaikka paloturvallisen tulen kehittämiseen tms. Ja heti pääsee myös kaikkien soihtu/savufanien ikuiseen kaanoniin - ja ehkä myös monet jalkapallofanitkin kiittävät.
