Englanti

[Three Lions]

Kissan ollessa pois hiiret hyppivät pöydälle, eli tässä tapauksessa forumin tiedemiehet ovat olleet taas ahkerasti tuputtamassa omia halpoja teorioitaan englantilaisen jalkapallon menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Koko maan futiskultuuri on läpimätä, pelaajat huonoja ja junnutuotanto vielä huonompaa - näinhän se forum-pravda haluaisi uskotella, eikä totuus tässä agendassa ole este, korkeintaa hidaste.

Totuushan on, että arvokisojen jatkopeleissä marginaalit ovat pieniä ja esimerkiksi Ranska-Italia finaalipelin mahdollisti Grosson ja Henryn ratkaisevat sukellukset pudotuspelivaiheessa, joten haluaisinkin tietää mikä tarkalleen ottaen Englannin mädässä futiskulttuurissa johti siihen, että ottelussa Portugalia vastaan Englannille ei tuomittu rangaistupotkua lusitaanin selvän käsivirheen jälkeen. Kaipaisin myös lisäselvitystä saarten futiskulttuurin osuudesta Simeonen sikailuihin -98 ja samassa ottelussa tapahtuneeseen Englannin maalin hylkäämiseen sekä Englannin maalien hylkäämiseen Portugalia vastaan 2004 ja 2006.

Mitä tulee pelaajien laatuun, niin on kestämätön ajatus, että parin vuoden välein pitkän sarjakauden jälkeen kesäisin pelatut muutamat pelit määrittelisivät pelaajan tason ja mitätöisi siinä välissä pelatut sadat ottelut seurajoukkueen paidassa. Jos jotain niinkin abstraktia määrettä kuin pelaajan "taso" halutaan lähteä määrittämään, niin siinä tapauksessa seurajoukkueissa pelatut ottelut jo ihan määränsä takia ovat ainoa oikea mittari. Oikeastaan koko Englannin oletetun avauskokoonpanon pelaajisto on ollut maailman kovimman sarjan fab fourin ja Euroopassa suhteellisen hyvin pärjänneiden joukkueiden avainpelaajia ja jääpä näitä pelaajia vaihtopenkinkin puolelle, joten puheet pelaajamateriaalin riittämättömyydestä ovat aika tyhjänpäiväisiä - varsinkin kun on jo moneen kertaan osoitettu, että lyhyissä cup-muotoisissa kilpailuissa voi menestyä huonommallakin materiaalilla.

Englannin junnutuottannon kriitikot puolestaan voisivat vilkaista vaikkapa maan vuoden 2002 MM-kisojen joukkueen pelaajalistaa ja kertoa ottaisiko omaan joukkueeseensa mieluummin Heskeyn vai Rooneyn, Murphyn vai Lampardin, Sinclairin vai Lennonin, Millsin vai Richardsin tai Buttin vai Carrickin? Tämän vuosituhannen kuluessa saarilla ollaan menty pelaajamateriaalin suhteen eteenpäin harppauksin kautta linjan  kuten edellinenkin vertailu osoittaa vaikka äntilädien maailmakuvaan tämä fakta ei tunnukaan mahtuvan.

[Dieter Bohlen]

Ettei tuotakaan viestiä olisi vain luettu ketjun aiemmilla sivuilla noin viiteentoista kertaan?

[Three Lions]

Ettei tuotakaan viestiä olisi vain luettu ketjun aiemmilla sivuilla noin viiteentoista kertaan?

Jos on luettu, niin ei ainakaan ole ymmärretty.

Forum-pravdan tännen kirjoittamille yllätyksellisille ja ennenkuulemattomille jutuille sen sijaan iso

[Cetot Windusta]

Onneksi osaat aina yllättää meidät.

[Nice10]

Totuushan on, että arvokisojen jatkopeleissä marginaalit ovat pieniä ja esimerkiksi Ranska-Italia finaalipelin mahdollisti Grosson ja Henryn ratkaisevat sukellukset pudotuspelivaiheessa, joten haluaisinkin tietää mikä tarkalleen ottaen Englannin mädässä futiskulttuurissa johti siihen, että ottelussa Portugalia vastaan Englannille ei tuomittu rangaistupotkua lusitaanin selvän käsivirheen jälkeen. Kaipaisin myös lisäselvitystä saarten futiskulttuurin osuudesta Simeonen sikailuihin -98 ja samassa ottelussa tapahtuneeseen Englannin maalin hylkäämiseen sekä Englannin maalien hylkäämiseen Portugalia vastaan 2004 ja 2006.

Mitä tulee pelaajien laatuun, niin on kestämätön ajatus, että parin vuoden välein pitkän sarjakauden jälkeen kesäisin pelatut muutamat pelit määrittelisivät pelaajan tason ja mitätöisi siinä välissä pelatut sadat ottelut seurajoukkueen paidassa. Jos jotain niinkin abstraktia määrettä kuin pelaajan "taso" halutaan lähteä määrittämään, niin siinä tapauksessa seurajoukkueissa pelatut ottelut jo ihan määränsä takia ovat ainoa oikea mittari. Oikeastaan koko Englannin oletetun avauskokoonpanon pelaajisto on ollut maailman kovimman sarjan fab fourin ja Euroopassa suhteellisen hyvin pärjänneiden joukkueiden avainpelaajia ja jääpä näitä pelaajia vaihtopenkinkin puolelle, joten puheet pelaajamateriaalin riittämättömyydestä ovat aika tyhjänpäiväisiä - varsinkin kun on jo moneen kertaan osoitettu, että lyhyissä cup-muotoisissa kilpailuissa voi menestyä huonommallakin materiaalilla.

Englannin junnutuottannon kriitikot puolestaan voisivat vilkaista vaikkapa maan vuoden 2002 MM-kisojen joukkueen pelaajalistaa ja kertoa ottaisiko omaan joukkueeseensa mieluummin Heskeyn vai Rooneyn, Murphyn vai Lampardin, Sinclairin vai Lennonin, Millsin vai Richardsin tai Buttin vai Carrickin? Tämän vuosituhannen kuluessa saarilla ollaan menty pelaajamateriaalin suhteen eteenpäin harppauksin kautta linjan  kuten edellinenkin vertailu osoittaa vaikka äntilädien maailmakuvaan tämä fakta ei tunnukaan mahtuvan.

Pelaajan tasoa voi mitata ehkä paremmin talvisarjoissa, mutta pelaajien arviointi kansallisena ryhmänä on helpompaa maaotteluissa. Enkä tietenkään tarkoita vain arvokisoja vaan myös karsintoja, jotka monesti ovat tuottaneet tuskaa englantilaisille. Muutenkaan kuuluminen Englannin ja Euroopassakin hallitseviin suroihin ei ole juuri englantilaispelaajien kohdalla validi mittari, koska Englanti on heidän kotimaansa. On todennäköisempää, että näissä joukkueissa on enemmän edustettuna englantilaisia kuin muun maalaisia. Ennemmin voidaan miettiä kuinka monta lädiä näissä joukkueissa olisi, jos kaikki maailman pelaajat lähtisivät samalta viivalta tavoittelemaan paikkaa näissä joukkueissa unohtaen kaikkien kansallisuus.

Omassa viimeisessä kappaleessasi pureudut vahingossa juuri yhteen oleellisimmista asioista Englannin materiaalissa. En ehkä valitsisi koskaan Heskeytä ennemmin kuin Rooneyta, jos puhutaan pelaajien monista ominaisuuksista. Valitsisin kuitenkin toimivaksi todetun Heskey-Owen -kärkiparin ennen Rooney-Owenia.

Tärkeää on kentältä löytyvät kokonaisuudet ja esim topparipari on mielestäni Englannilla iso ongelma, vaikka näennäistä tarjontaa noille tonteille onkin paljon. Tyypillinen helposti kokoon pantava topparipari on sellainen, jossa toinen on iso persoona, johtaja ja ohjaava pelin avaaja. Toinen toppari on yleensä nöyrempi persoona, jonka tehtävä on esim varmistaminen, rauhallisuuden tuominen ja mahdollisesti "ykköstopparin" heikompien ominaisuuksien täydentäminen (esim nopeus). Tällaisia topparipareja on usein menestyvissä joukkueissa (esim Cannavaro-Nesta) ja esimerkiksi Suomen maajoukkue tuntuu kärsivän hieman samoista ongelmista kuin Englantikin. Tihisen roolin pitäisi olla johtavan Hyypiän täydentäminen, mutta ominaisuuksiltaan pelaajat ovat ehkä liiaksi saman tyyppisiä ja vastustajat hyötyvät tästä.

Englannin maajoukkueen pelejä on tullut monia nähtyä viime vuosina (sattuneesta syystä) ja yksi selkeä ongelma on esim Rio-Terry -parivaljakon samankaltaisuus. Molemmat ohjaavat, hakeutuvat pääpalloihin, taistelevat kaikissa kaksinkamppailuissa ja ovat "räiskyviä persoonia", pelaavat siis roolissa johon ovat seurajoukkueissaan tottuneet. Tämä ei vaan toimi ja karkeita merkkausvirheitä ja sekaannuksia tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä. Kumpikaan pelaaja ei ole erityisen luova ja pelinavaaminen on sellaista hieman ylimielistä ja sattumanvaraista.

Menestyvälle joukkueelle on ominaista tietyt toimivat parivaljakot, vaikka pelaajat itsessään eivät olisi parhaita mahdollisia. Kärjet, topparit, keskikentän keskusta ja laitapelaajat peräkkäin muodostavat pareja, joiden yhteispelin on oltava saumatonta. Seurajoukkuetasolla puhutaan yleensä yhteisestä 70-100 pelistä, joiden jälkeen esim puolustuslinjan tulisi osata pelata saumattomasti. Maajoukkuetasolla aikaa totutteluun ei ole, joten se vaatii pelaajilta sopeutumiskykyä. Taktisen kulttuurin Saksassa ja Italiassa sopeutuminen on yleensä nopeaa. Englannin nippu on yleensä aivan sekaisin vielä kisoissakin. Tälläkin hetkellä oikeastaan millään pelipaikalla ei ole selkeää toimivuutta ja en tiedä mistä se johtuu. Toiset sanovat, että valmentajasta - minä sanoisin, että myös pelaajista. Toimivat ryhmitykset ja saumattomuus näkyy itseluottamuksena ja varsinkin RUTIININA. Englannilta on aina puuttunut rutiini.

Mitä tulee kaiken maailman pilkkuihin, tuomarivirheisiin ja koiruuksiin, niin noita kyllä sattuu ihan joka joukkueelle. Englannille useasti ehkäpä siitä syystä, että tiukkoja pelejä ei kyetä ratkaisemaan itse. Vaikka kolme leijonaa mitä tahansa väittäisikin, niin otoskoko on jo tarpeeksi iso näyttämään, että sattuma ei kerro kaikkea. Edelleen korostan, että mistä muusta syystä Englannin menestymättömyys voisi johtua kuin pelaajamateriaalista ja taktisista asioista? Näistäkin karsinnoista olisi pitänyt päästä jatkoon heikollakin valmennuksella, jos pelaajat olisivat niin hyviä kuin mainostetaan. Vieläkin se on mahdollista, mutta ei enää näiden "tähtien" omissa käsissä.

Ja mitä tulee omiin Englanti-antipatioihini, niin vaikken Englannin maajoukkueesta pidäkään, olen aina pitänyt birttifutiksesta. En Valioliigasta tai tietyistä seuroista vaan rehdistä lädifutiksesta, jota pelataan sydämellä. Sellainen peli vaan tuntuu olevan katoavaa ja Englantiin on muodostunut erikoinen sekasikiö mannermaisesta futiksesta ja brittifutiksesta. Pelitapa, jossa todella kalliit mukataitavat pelaajat pelaavat puoliksi taitavaa, mutta pohjimmiltaan puoliksi brittifutista. Tästä silmää karmivasta pelistä hyvinä esimerkkeinä Liverpool ja Englannin maajoukkue, ah meidän suomalaisten iki-ihanat ystävät.

[Nice10]

Totuushan on, että arvokisojen jatkopeleissä marginaalit ovat pieniä ja esimerkiksi Ranska-Italia finaalipelin mahdollisti Grosson ja Henryn ratkaisevat sukellukset pudotuspelivaiheessa, joten haluaisinkin tietää mikä tarkalleen ottaen Englannin mädässä futiskulttuurissa johti siihen, että ottelussa Portugalia vastaan Englannille ei tuomittu rangaistupotkua lusitaanin selvän käsivirheen jälkeen. Kaipaisin myös lisäselvitystä saarten futiskulttuurin osuudesta Simeonen sikailuihin -98 ja samassa ottelussa tapahtuneeseen Englannin maalin hylkäämiseen sekä Englannin maalien hylkäämiseen Portugalia vastaan 2004 ja 2006.

Ranska ja Italia olisivat voineet päästä finaaliin ilman noita filmauksiakin. Todennäköisesti nämä maat olisivat paremman materiaalinsa turvin olleet etulyöntiasemassa pelin jatkuessa ja jossain vaiheessa, jollain tavalla ratkaisu olisi tullut. Tai jos ei olisi tullut, niin mitä sitten? Kyse onkin pitkästä aikajanasta ja pitkässä juoksussa marginaaleilla on tapana kääntyä paremman joukkueen puolelle.

Englantilaiset olisivat voineet voittaa lusitaanit tekemällä maalin paikoistaan ja hyvä mahdollisuus tarjottiin vielä rangaistuspotkuissakin. Kun itse tarpeeksi kauan on tehoton, niin jossain vaiheessa ne pienet marginaalit alkavat kääntyä vastustajalle. Maaleja hylätään monissa peleissä aiheettomasti tai aiheesta. Englannille, siinä missä muillekin, on annettu maaleja vastoin sääntöjä esim MM-finaalissa ja vaikkapa viime kisoissa. Tämäkään ei ole relevanttia pitkässä juoksussa.

Vaikka inhoan Argentiinaa ja heidän tapaansa sikailla ja filmata, ei voi kyllä kuin nauraa tuolle 98-jutulle. Miksi pitää provosoitua, jos tietää, että siinä on pelissä koko joukkueen ja kansakunnan kunnia? Onko oma ego liian suuri joukkuepelaamiseen? Tässä taas palataan materiaalikysymykseen. Henkinen kantti on taitojen ohella materiaalikysymys. David Beckhamin henkinen kantti on pettänyt monesti ja aina keksitään uusi selitys. Miksi saksalaiset ampuvat ylänurkkiin eivätkä yli? Miksi saksalaiset eivät saa punaisia kortteja tärkeissä peleissä?

[Viinioksa]

Jaa, itse taas voin luvata, että jossain vaiheessa kotimaisuutta aletaan arvostaa taas. Ainakin niissä seuroissa, jotka eivät isoa glooriaa pääse maistamaan neljän suuren tapaan. Kaikki huiput eivät koskaan tule Englannissa pelaamaan, koska pelaajia kiinnostaa pelata mestaruuksista niin kansallisesti kuin Euroopassakin.

Tuolla logiikalla kaikki huiput eivät koskaan pelaisi NBA:ssa...

En muutenkaan ymmärrä, miksi muuten niin realistisesti asoihin suhtautuva Kala on saanut päähänsä, että Valioliiga olisi jotenkin ylivertainen sarja. Kyllä näitä asioita pitää tarkastella isommalla mittakaavalla kuin parin viime kauden ökyseuramenestyksellä, josta jatkossa ei ole sen suurempia takeita kuin ennenkään. Miten esimerkiksi Espanja ja Italia (alennustilasta huolimatta) jäävät tämän suuren Valioliigan taakse? Raha jyllää, mutta niin se jyllää muuallakin. Real, Barca, Valencia, Milan, Inter, Juve, Bayern ja ehkäpä moni muukin seura tullee pärjäämään Euroopassa Englantilaisten tapaan siinä missä AINA ennenkin.

Koska Premiership on ainoa kansallinen sarja, josta on kokonaisuutena saatu tehtyä globaali tuote, joka tahkoaa valtavan ja koko ajan paisuvan kassavirran kansainvälisillä tv-sopimuksilla ja fanituotemyynneillä Itä-Aasiasta ja muualta. Muut suuret sarjat ovat kokonaisuutena jääneet provinsiaalisiksi ja kotimaansa ulkopuolella vain pienen kulttijoukon seuraamiksi. Ilmiö näkyy Suomessakin: tasoltaan Valioliigan rinnalle (joidenkin menneisyydessä elävien mielestä ohi) nostettu Espanjan liiga näkyy ilmaisella halpiskanavalla, eikä kiinnosta kuin lähinnä kourallista futisfoorumille kerääntyneitä espanjalaisen jalkapallon vannoutunutta ystävää. Suurimmat Real-Barca- huippuottelutkin häviävät katsojamäärissä samaisen kanavan näyttämille naurettaville lätkän MM-kisan alkusarjahöntsyille lajin kääpiöiden kesken.

Sen sijaan Valioliiga näkyy vain maksukanavalla, eikä sen näkymisestä ole toivoakaan millään suomalaisella ilmaiskanavalla, saati sitten Urheilukanavan kaltaisella karvalakkikanavalla. Urheilukanava saisi varmaan käyttää puolet budjetistaan Valioliigan oikeuksiin. Rajatusta näkyvyydestään huolimatta Valioliigasta puhutaan ainoana ulkomaalaisena futissarjana tuulipukujen parissa kahvipöydissä, ja se nostetaan nettigallupeissa seuratuimmaksi futissarjaksi Mestarien liigan ohella.

Englannin ulkopuolella on toki muutamia suurseuroja, joilla on globaaliakin suosiota ja jotka ainakin toistaiseksi sinnittelevät mukana kilpailussa Valioliigan kanssa. Etelä-Euroopan jättien toiminnan taloudellinen ja eettinen perusta on kuitenkin monesti kyseenalainen miljardivelkoineen ja sopupeli- ja dopingskandaaleineen, mikä heittää varjon niiden tulevaisuuden päälle.

Kun sarjoja katsotaan kokonaisuutena, kakkosluokan liigojen ongelmaksi muodostuu lisäksi koko ajan kasvava tasoero Valioliigan kanssa kilpailevien suurseurojen ja kelkasta pudonneiden muiden välillä. Tästä merkkeinä viimeaikaiset tulokset Espanjan liigassa, Bayernin tämän kauden puuduttava ylivoima Saksassa, Interin ylivoimainen mestaritie viime kaudella etc. Tällainen kehitys ei ole omiaan lisäämään näiden sarjojen kiinnostavuutta maailmalla tai edes kotimaissaan.

Selvästi siis kaikki merkit viittaavat siihen, että jalkapallomaailmassa ollaan  siirtymässä aiemmin vallinneesta kolmen suurliigan hegemoniasta yhden liigan dominointiin. Kehitys lienee väistämätöntä ja tämä vaihtoehto on joka tapauksessa terveempi kuin toinen yhden hallitsevan liigan skenaario, G-14:n väläyttämä ylikansallinen superliiga. Kyseinen suunnitelma lienee muuten kokenut kovan takaiskun Valioliigan noustessa.

On myöskin vääjämätöntä, että iso (pimeäkin) raha siirtyy muihinkin sarjoihin. On vain ajan kysymys, koska esim Saksassakin myydään perinteet ökyrikkaille venäläisille tai aasialaisille. Potentiaalia on siinä missä Englannissakin, ainakin kansallisesti.

Mutta ei kansainvälisesti. Kuten aiemmin todettu, joku Thaksin saa pirusti enemmän julkisuutta, sympatiaa tai mitä haluaakin ostamalla Manchester Cityn kuin jonkun Murcian, Cagliarin tai Arminia Bielefeldin. Cityn kaltaisen Valioliigan tähän asti alemman keskitasonkin seuran vaiheet kiinnostavat koko futismaailmaa, kun taas muista liigoista korkeintaan jättiläisiä seurataan.

[Lazy Town]

Kyllähän se Valioliiga on hyvin ja taitavasti markkinoitu tuote, ei siinä mitään. Mutta UCL:n pitäisi olla se jota kaikki seuraavat oman maan liigansa ohella. Eivät englantilaisetkaan mielissään ole jos joku kinuski maailman toisella laidalla huutaa kyrpä pystyssä rakkauttaan Manchester Unitedille. He - oikeasti - häpeävät sitä. Joku SSL vielä hyväksytään joukkoon punaiseen koska hän on paikan päällä Änfield'llä hurraamassa. Englannissa he nauravat kaikille jotka Valioliigan nostavat oman kansallisen liigan edelle. En minäkään sitä hyvällä katso, mutta jos kaikki tahtovat onanoida todellakin Maailman Parhaan Liigan seurassa niin siitä vaan.

[Blanchflower]

Mutta UCL:n pitäisi olla se jota kaikki seuraavat oman maan liigansa ohella.

En mä ymmärrä miksi karkkiliigaa nyt pitäisi erityisesti seurata missään, italialaiset taitavat olla siinä mielessä edelläkävijöitä ettei esim. tyhjänpäiväinen lohkovaihe enää kiinnosta massoja niin kaksisesti -> kysehän on vain siitä, että vuosittain ökyseurat painelevat höntsäämällä jatkoon 1-2 yllätystä lukuunottamatta ja täyteseurat jämähtävät lohkovaiheeseen. Huisin jännittävä ja mielenkiintoinen jokavuotinen spektaakkeli.

[Three Lions]

Pelaajan tasoa voi mitata ehkä paremmin talvisarjoissa, mutta pelaajien arviointi kansallisena ryhmänä on helpompaa maaotteluissa. Enkä tietenkään tarkoita vain arvokisoja vaan myös karsintoja, jotka monesti ovat tuottaneet tuskaa englantilaisille.

Todellista tuskaahan ne karsinnat ovat Englannille tuottaneet: kolmiin edellisiin MM-kisoihin on menty karsintalohkon voittaja (esim. karsinnoissa -02 taakse jäi Saksa & -98 Italia), samoin edellisiin EM-kisoihin paikka aukesi lohkovoittajana.

Muutenkaan kuuluminen Englannin ja Euroopassakin hallitseviin suroihin ei ole juuri englantilaispelaajien kohdalla validi mittari, koska Englanti on heidän kotimaansa. On todennäköisempää, että näissä joukkueissa on enemmän edustettuna englantilaisia kuin muun maalaisia. Ennemmin voidaan miettiä kuinka monta lädiä näissä joukkueissa olisi, jos kaikki maailman pelaajat lähtisivät samalta viivalta tavoittelemaan paikkaa näissä joukkueissa unohtaen kaikkien kansallisuus.

Puhuinkin nyt joukkueiden ratkaisupelaajista (Gerrard, Rooney, Larpard, Fedinand, Terry...), jotka pelaavat seurajoukkueessaan ilman mitään kansallisuusstatusta ja joista Englannin maajoukkue siis pääasiassa koostuu - tätä valoa vasten kommenttisi on aika tyhjänpäiväinen.

Omassa viimeisessä kappaleessasi pureudut vahingossa juuri yhteen oleellisimmista asioista Englannin materiaalissa. En ehkä valitsisi koskaan Heskeytä ennemmin kuin Rooneyta, jos puhutaan pelaajien monista ominaisuuksista. Valitsisin kuitenkin toimivaksi todetun Heskey-Owen -kärkiparin ennen Rooney-Owenia.

Tässä olet osittain oikeassa, itsekin voisin kelpuuttaa Heskeyn mukaan ryhmään ihan vain sen takia, että yhteispeli Owenin kanssa on perinteisesti toiminut mallikkaasti, mutta eihän joukkueen parhaimman pelaajan pudottaminen avauksesta ole mikään konkreettinen vaihtoehto. Aika harvassa on tainnut ylipäätään olla ne kerrat kun Owen ja Rooney ovat yhdessä pelanneet, joten en tätä yhteistyötä lähtisi tyrmäämään ylipäätään.

Tärkeää on kentältä löytyvät kokonaisuudet ja esim topparipari on mielestäni Englannilla iso ongelma, vaikka näennäistä tarjontaa noille tonteille onkin paljon.--.Englannin maajoukkueen pelejä on tullut monia nähtyä viime vuosina (sattuneesta syystä) ja yksi selkeä ongelma on esim Rio-Terry -parivaljakon samankaltaisuus. Molemmat ohjaavat, hakeutuvat pääpalloihin, taistelevat kaikissa kaksinkamppailuissa ja ovat "räiskyviä persoonia", pelaavat siis roolissa johon ovat seurajoukkueissaan tottuneet. Tämä ei vaan toimi ja karkeita merkkausvirheitä ja sekaannuksia tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä. Kumpikaan pelaaja ei ole erityisen luova ja pelinavaaminen on sellaista hieman ylimielistä ja sattumanvaraista.

Ilmeisesti ManU:n pelejä ei hirveästi ole tullut katseltua, sillä seurajoukkueessa se on nimenomaan Vidicin tehtävä mennä niihin kaikkiin pääpalloihin ja taklaustilanteihin Rion ohjatessa rauhallisemmin joukkueen puolustusta. Rion jalallapelaamista tai Ferdinand-Terry parivaljakon toimivuutta en pitäisi muutenkaan ongelmana.

i]Mitä tulee kaiken maailman pilkkuihin, tuomarivirheisiin ja koiruuksiin, niin noita kyllä sattuu ihan joka joukkueelle[/i]. Englannille useasti ehkäpä siitä syystä, että tiukkoja pelejä ei kyetä ratkaisemaan itse. Vaikka kolme leijonaa mitä tahansa väittäisikin, niin otoskoko on jo tarpeeksi iso näyttämään, että sattuma ei kerro kaikkea. Edelleen korostan, että mistä muusta syystä Englannin menestymättömyys voisi johtua kuin pelaajamateriaalista ja taktisista asioista? Näistäkin karsinnoista olisi pitänyt päästä jatkoon heikollakin valmennuksella, jos pelaajat olisivat niin hyviä kuin mainostetaan. Vieläkin se on mahdollista, mutta ei enää näiden "tähtien" omissa käsissä.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää missä vaiheessa ne kaikki hylätyt maalit, viheltämättä jätetyt rankkarit ja annetut punaiset kortit ovat kompensoituneet? Täysin naurettavaa väittää, ettei arvokisojen ratkaisupeleissä tuollaisilla seikoilla olisi merkitystä, kuten esimerkiksi nuo Italian ja Ranskan esimerkit osoittavat - tai Englannin MM-kulta vuodelta '66.

[N5]

Leijonan väite seurajoukkuepelien merkityksen määräävyydestä pitää paikkansa ja toisaalta vastapuolellakin on jotain ideaa, vaikka Svenniksen suvereenin karsintamenestyksen ohittaminen särähtää aika tavalla tietoisena vähättelynä. Kolmet karsinnat ylivoimaiseen tapaan, mukana jopa Keeganin katastrofin pelastaminen. Vastaesimerkkinä on myös kuluneesti Kreikan em-voitto, jonka seurauksena sen pelaajat vaihtoivat laajasti seuraa ja floppasivat jokainen. Taso ei vaan ollut riittävän hyvä, em-voitto oli Rehhagelin valmennuksen voitto. Vastaava valmennuksen vaikutus oli Svenniksella Englannille, keskimääräinen taso nousi reippaasti kuten helposta karsimisesta tuli ilmi ja suurikisojen lohkopelitkin menivät ylivoimaiseen tapaan, selvä muutos edellisiiin Hollannin em-kisoihin. Svennis ei kuitenkaan ole mikään Lippi, eikä edes Rehhagel, älyllisesti ehkä mutta suurkisaympyröissä korostuva karisma oli vain keskinkertaista luokkaa, eikä venymistä pelaajien kohdalla tapahtunut. Henkisten ominaisuuksien yliarvostamista usein käytetään, jälleen Kreikan ja Portugalin Portugalin kisojen menestyshän oli juuri kovan hetkellisen latauksen ansiota ja lyhytaikaista uskoa systeemiin. Mitään merkittävää tasoa näillä mailla ei ole, verrattuna Ranskaan, Brasiliaan tai Italiaan ja siksi niiden pelaajat ovat paria lusitaania lukuunottamatta marginaalissa. Kisavoitossa on aina kysymys jonkinasteiseta venymisestä, vain harvoin on todellista käsinkosketelvaa ylivoimaa kuten Ranskalla 2000 ja silloinkin vaikeuksia oli kosolti matkalla mestariksi. Siinäkin ehkä alimittainen valmennus haittasi, Lemerren kyvyttömyyshän todentui täysin penkin alle menneissä seuraavissa kisoissa. Hieman huonommat joukkueet kuten Espanja, Englanti, Portugali kaipaavat timanttista valmennusta saadakseen pokaalin ja sattuneesta syystä Englannilla ei huippuvalmentajaa ole ollut aikoihin.

[el_Diablo]

ottamatta nyt kantaa tähän hyödyttömään väittelyyn, niin ot:na jotain pientä

Tuolla logiikalla kaikki huiput eivät koskaan pelaisi NBA:ssa...

esimerkiksi aikansa paras eurooppalainen pelaaja, dejan bodiroga ei koskaan lähtenyt nba:han kokeilemaan.

Ranska ja Italia olisivat voineet päästä finaaliin ilman noita filmauksiakin.

italian australiaa vastaan saama rankkari ei muuten muutu filmaukseksi vaikka sitä kuinka totena toistelisi, eikä niin tapahdu myöskään ranska-portugali -ottelun rankkarin kohdalla. molemmat oikein tuomittuja.

[Viinioksa]

ottamatta nyt kantaa tähän hyödyttömään väittelyyn, niin ot:na jotain pientä

esimerkiksi aikansa paras eurooppalainen pelaaja, dejan bodiroga ei koskaan lähtenyt nba:han kokeilemaan.

No joo, ehkä tulee aina olemaan loistavia pelaajia, jotka eivät epäonnistumisen pelossa halua kokeilla Valioliigassa. Jostain tällaisesta sitten tulee legenda "paras pelaaja, joka ei koskaan pelannut Valioliigassa". 

[Nice10]

Hmm..Ei taida oma energiani riittää kommentoiminaan kaikkia asioita tarpeeksi perustellusti, mutta yiritetään koota jotain.

- Svennis oli huippuvalmentaja. Sietä puoltavat uran kaikki meriitit ja muun muassa juuri mainitut karsintapelit. En ymmärrä kuinka hyvä valmentajan pitäisi olla, jotta Englanti saataisiin venymään arvokisoissa. Valmentajan pitää luultavasti nimetä itsensä kokoonpanoon ja mennä ampumaan sekä torjumaan rankkaritkin.

- Englannilla on ollut vaikeuksia selvitä arvokisoihin ja nyt taitaa tulla kuudes kerta kun ulos jäädään. Viime karsintojen hyvät onnistumiset eivät kai muuta tätä historiallista faktaa.

- Rooney ja Terry ovat mielestäni todellisia huippupelaajia (ainakin oikein käytettynä). Gerrard, Rio ja Lampard ovat ehkä henkisesti tärkeitä omille seurajoukkueilleen, mutta pelillisesti todella korvattavissa (Gerrard jopa tuntuu riippakiveltä Poolille yksipuolisuutensa vuoksi). Ei edelleenkään anneta komeiden kaukolaukausten Wiganeja vastaan hämätä Gerrardin ja Lampardin jatkuvaa pelillistä keskinkertaisuutta. Todella kovissa peleissä kyseiset pelaajat eivät nouse maineensa tasolle. Riosta voidaan olla montaa mieltä, mutta itse näen lahjakkaan, mutta ylimielisen pelaajan, joka uskoo kykenevänsä hoitamaan tonttinsa puolivaloillakin. Tämä tuntuu johtavan liian usein kompasteluihin, merkkausvirheisiin, huonoon sijoittumiseen ja muihin huipputopparille anteeksiantamattomiin virheisiin. Myönnän etten liikaa ole Manun pelejä nähnyt, mutta vaikea kuvitella Rion pelaavan rauhallisena varmistajana. Hyvä esimerkki muuten englantilaispelaajien jalustalle nostamisesta toimii myös esim Rio-Vidic -topparipari. Itse valitsisin aina Vidicin joukkueeseeni ennen.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää missä vaiheessa ne kaikki hylätyt maalit, viheltämättä jätetyt rankkarit ja annetut punaiset kortit ovat kompensoituneet? Täysin naurettavaa väittää, ettei arvokisojen ratkaisupeleissä tuollaisilla seikoilla olisi merkitystä, kuten esimerkiksi nuo Italian ja Ranskan esimerkit osoittavat - tai Englannin MM-kulta vuodelta '66.

-Noilla seikoilla voi olla iso merkitys yhdessä ottelussa, mutta kun puhutaan vaikkapa 20 arvokisasta, niin niiden merkitys kokonaiskuvaan on aikas pieni. Uskotteko oikeasti tuohon paskaan? Englanti on siis aina vain kärsinyt tuomarityöskentelystä ja kaikki muut isot maat hyötyvät aina? Voisiko olla edes pintäkään mahdollisuutta, että pitkässä juoksussa tuomarivirheet menevät aika tasan (pikku maat ehkä häviävät).

-Samoin huvittaa, että esimerkiksi Beckhamin hölmöily olisi jonkun muun tai tuomarin vika. Simeone taklasi keltaisen arvoisesti ja yritti provosoida. Mies onnistui ja Beckhamin hermo ei kestänyt, vaan sortui siihen mitä iljettävät Argot odottavat. Siihen tyypilliset törkeät filmit ja mies pihalle. Vitun oksettavaa, mutta odotettua peliä Argentiinalaiselta. Näissäkin pään pitää vaan kestää. Ei tuossa oikein voi tuomari muuta tehdä kun ajaa mies pihalle. That's it.

- Mitä tulee NBA-Valioliiga -vertailuun, niin tuskin noinkaan. NBA:lla ei ole koskaan ollut kilpailijaa USA:n ulkopuolella ja maa on tuottanut maailman parhaista pelaajista suurimman osan ja tuottaa edelleen. Laji on muutenkin keskittynyt Amerikkaan, vaikka Euroopassakin joissan maissa suosio on kohtalaisen suurta. Jalkapallo on kuitenkin täysin eri mittakaavan laji jopa koripalloon nähden. Perinteet, intohimo ja suosio ovat sitä luokkaa, että tuskin koskaan jalkapallo tulee keskittymään vain yhteen KANSALLISEEN sarjaan. Siihen en ainakaan usko. Niin korkeaksi pelaajien palkat tai omistajien varallisuus Englannissa ei tule nousemaan, etteikö mistään seuroista muualla löytyisi niin paljon rahaa tai muita houkuttimia.

Mitä tulee parhaiden pelaajien esiintymiseen samassa sarjassa (NBA), on sekin saatu aikaan jenkeissä kaventamalla keinotekoisesti tasoeroja. Tähän perinteitä kunnioittava jalkapallo EUROOPASSA tuskin koskaan kuitenkaan lähtee, ei edes Englannissa. Suuret joukkueet eivät siihen halua ja hehän tahdin määräävät. Pohjois-Amerikassa nimen omaan raha on jakautunut suht tasaisesti ja se lisää huonommin pärjäävienkin seurojen vaikutusvaltaa. Futiksessahan tasoerot vain kasvavat ja niin ne kasvavat Valioliigassakin siinä missä muuallakin. Isot Valioliigaseurat eivät halua kaventaa tasoeroja keinotekoisesti pienempien seurojen kiinnostavuuden lisäämiseksi (pelaajien silmissä) vaan päinvastoin. Ajatuskin on utopistinen.

Jalkapallossa huippupelaajien määräkin on niin suuri, että yksikertaisesti kaikille ei löydy pelipaikkoja koskaan vain yhdestä sarjasta. Seuravalintoihin vaikuttavat muutkin asiat kuin raha, kuten kulttuuri, ilmasto, pelitapa, historia ja huippupelaajille todellakin se, että voi pelata mestaruuksista kansallisesti ja euroopassa. Muut sarjat kasvattavat muutenkin huippuja jatkuvalla syötöllä niin paljon, että huippuseuroja jää varmasti muuallekin.

Muutenkin ihmettelen lädifanien vouhotusta. Valioliiga on ennenkin hallinnut Euroopassa ja sitten vajonnut monestakin syystä muiden taakse. Taas on nostetta, mutta kuten sanottua, mitään takeita lopullisesta dominoinnista ei ole. Pelillisestihän Valioliigajoukkueet eivät ole hallinneet edes viime vuosina, tuloksellisesti Espanjan kanssa jossain määrin.

Edelleen: tuomarivirheet ja osaamaton(?) valmennusko lädiuskovaisten mielestä ovat olleet ainoat syyt Englannin vaisuhkoon menestykseen maajoukkuetasolla? 

[PirloMAnia]

Mihin tämä loppupeleissä johtaa tämä valioliigan taloudellisen ylivoiman korostaminen näissä keskusteluissa. Miten se liittyy siihen mikä n euroopan kovin sarja ja tasokkain yms??

Ja jos nyt tähän typerään NBA-vertailuun halutaan mennä niin onko NBA paras sarja??nimet siellä on mutta peli on tehty juuri niiden pohjalle. Esim kaksarit ja askeleet jää aivan eri tavalla viheltämättä jos se tekee pelistä viihdyttävämpää. Joku esim iverson lähtee omalta alueeltaan ja ja vie itse pallon koriin, onko tätä esteettistä tekoa syytä pilata askelvirheen viheltämisellä??
 Ja jos nba on maailman kovin liiga, mikä selittää jenkkien konttauksen mj.tapahtumissa??

Koko vertaus kuten sanoin on aika beranekista. Tä iänikuinen keskustelu sarjojen laadusta ja rankkauksesta on  turhaa. Vielä turhempaa on rankata näitä sitten jonkin taloudellisen mahdin perusteella. Valioliiga on niin vääristynyt sarja juuri tämän talouden takia. Brandin myymiseksi luodaan asioista illuusiomainen kuva vaikka totuus on muuta. Kuten mitä tahansa tulosta tavoittelevaa liiketoimintaa mainostetaan valjua samalla tavalla. Luodaan mielikuvia ihmisille. Mielikuvat ja totuus ei kuitenkaan aina kulje käsi kädessä. Onko downing parempi kuin rosina pelaajana?Ai kuka rosina..siinäpä just se juju. Downing tunnetaan kaikkialla, rosinaa harvempi. Koska mainonta on onnistunut paremmin. Muuttuuko suhteet talouden mukana myös itse pelissä?

Vaikka kuinka jaksetaan mussuttaa tuomarivirheistä ja karsintamenestyksistä on kuitenki sihvosta lainaten peli osoittava kaiken. Peli kertoo meille sen oleellisimman. Ja tilanne on että englanti konttaa, ja vihollisilla menee paremmin. Tilanne on se että englanti on mahdollisen askeleen päässä jäämässä ulos kisoista. Ja sitä ei muuta mikään italialainen filmaus. Tai saksalaisten muuten vaan epämiellyttävyys.

[Tresor]

Olisi ihan mielenkiintoista tietää missä vaiheessa ne kaikki hylätyt maalit, viheltämättä jätetyt rankkarit ja annetut punaiset kortit ovat kompensoituneet?

Esim. tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=UJrHkMc5_J8

Jos löytyisi kuva 1998-kisojen neljännesvälierästä ja Englannin rankkariin johtaneesta tilanteesta, panisin sen tuohon jatkoksi.

Täysin naurettavaa väittää, ettei arvokisojen ratkaisupeleissä tuollaisilla seikoilla olisi merkitystä, kuten esimerkiksi nuo Italian ja Ranskan esimerkit osoittavat - -.

Tuota Ranskan pilkkua ei kai olekaan julkisesti aiemmin kyseenalaistanut kuin YLEn selostaja, joten: terve Hoopi! 

[Angulo]

Esim. tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=UJrHkMc5_J8

Jos löytyisi kuva 1998-kisojen neljännesvälierästä ja Englannin rankkariin johtaneesta tilanteesta, panisin sen tuohon jatkoksi.

Ja jos vuodesta -98 kisoista mentäisiin kaksi vuotta taaksepäin ja puolivälieriin niin saataisiin lisää esimerkkejä. Kyllä ne vaan tahtovat mennä pitkässä juoksussa tasoihin.

Tähän hätään en muista englannilta hylättyä maalia 2006 kisoista Portugalia vastaan, mutta ainakin 2004 tilanne olisi ollut törkeä oikeusmurha jos Terryn(?) maalivahdin-ajelut olisi jätetty huomioimatta...

[Phizza]

Riosta voidaan olla montaa mieltä, mutta itse näen lahjakkaan, mutta ylimielisen pelaajan, joka uskoo kykenevänsä hoitamaan tonttinsa puolivaloillakin. Tämä tuntuu johtavan liian usein kompasteluihin, merkkausvirheisiin, huonoon sijoittumiseen ja muihin huipputopparille anteeksiantamattomiin virheisiin. Myönnän etten liikaa ole Manun pelejä nähnyt, mutta vaikea kuvitella Rion pelaavan rauhallisena varmistajana. Hyvä esimerkki muuten englantilaispelaajien jalustalle nostamisesta toimii myös esim Rio-Vidic -topparipari. Itse valitsisin aina Vidicin joukkueeseeni ennen.

Et tosiaan tunnu olevan täysin perillä ManU:n peleistä ja pelityylistä. Rio on nimenomaan varmistava pelaaja, Vidic hoitaa vastustajien pitkät roiskaisut. Tietenkin topparien pitää osata lukea peliä ja mennä pääpalloon, jos toinen ei siihen pääse, mutta yleistäen Vidic hoitaa pääpallot, Rio varmistaa ja hoitaa pelin avaamisen.

Se on kyllä totta, että Rio välillä tuntuu pelaavan liiankin ylimielisesti kaikkine cruyff-käännöksineen alimpana miehenä. Silti minua hieman häiritsee se, että joka paikassa jossa häntä kritisoidaan, niin aina nostetaan esiin ylimielisyys ja huono keskittyminen. Tuntuu siltä, että heti kun kyse on brittitopparista, häneltä odotetaan paljon liukutaklauksia, pääpallojen dominoimista ja omille räyhäämistä, ja kun niitä ei nähdä, on Rio heti laiska ja ylimielinen. Rio on täysin erityylinen pelaaja kuin Terry, mutta silti häneltä odotetaan samanlaista pelaamista. Ferdinandin kaikki pienetkin virheet laitetaan aina ylimielisyyden ja huonon keskittymisen piikkiin. Suoritukset eivät koskaan voi epäonnistua kuten vaikkapa Terryllä, vaan aina kyse on ylimielisyydestä.

Haluaisin kyllä lisätietoa näistä Rion "anteeksiantamattomista virheistä", sillä viime kausina hän on kyllä ollut Valioliigan johtavia toppareita, eikä mieleen muistu "liikaa" virheitä, kuten itse sen ilmaisit.

Ja jos nba on maailman kovin liiga, mikä selittää jenkkien konttauksen mj.tapahtumissa??

Itse olen ainakin käsittänyt, että jenkit eivät saa sitä parasta ryhmää näihin maaotteluihin. Maaottelut eivät ilmeisesti kiinnosta pelaajia sitten niin paljoa, että jaksaisivat vaivautua kesälomiltaan hieman aiemmin esim. Olympialaisiin. Mukana olevat pelaajat eivät sitten olekaan riittävän hyviä, tai lähtevät kisoihin huonolla asenteella. Samalla vastustajat haluavat voittaa juuri USA:n. En sano, etteikö vastustajatkin olisi tasokkaita, mutta luulen että asenteessa on paljon eroa, ja se ratkaisee aika paljon.

[suur-saksa]

Pitkässä potkussa kyllä hyväksytyt ja hylätyt maalit menevät suunnilleen tasan, niin myös rankkarit tai viheltämättä jättämiset.

Esimerkiksi Englanti sai ylimääräisen ylärimamaalin MM-loppuottelussa kotonaan Saksaa vastaan 1966 joka ratkaisi loppuottelun. Tämä on futishistorian suurin oikeusmurha jonka jokainen puolueeton asiantuntija myöntää. No tästä taisi syntyä ikuinen trauma nimenomaan sumuille itselleen, mutta Saksa pääsi siitä ylitse heti ja on siitä alkaen kouluttanut Englannin maajoukkuetta jokaisessa sellaisessa matsissa jossa Englanti on voitu pudottaa kisoista pois. Karsinnoissa tai alkulohkossa ei voi yksin pudottaa, mutta kaksinotteluissa Saksa on kaikissa tapauksissa vuoden 1966 jälkeen pudottanut Englannin jo yli 40 vuoden ajan.

Vuoden 1996 EM-puolivälierässä Espanja teki maalin (olisi ollut kultainen) jota ei hyväksytty vaan peli jatkui katkeamatta. Samoissa kisoissa Englanti - Saksa jatkoajalla Saksalta hylättiin pukkausmaali joka olisi ollut kultainen ja Englannin pelit päättyneet siihen. No tapansa mukaan Saksa pudotti Englannin sitten rankkareilla helposti aivan kuten 1990 MM-kisoissakin, siis erittäin helposti. Saksa veti joka pallon sisään ja englantilaiset miten sattuu ja minne sattuu.

Toisaalta Englannilta vietiin kaksi maalia esimerkiksi Argentiinaa vastaan 1998 sekä Portugalia vastaan 2004, joten tasan ne menevät heilläkin lopulta. Silti mikään maa ei ole saanut tolpasta tai ylärimasta maalia kuten Englanti 1966 sai.

Olen toki livenä nähnyt ottelussa Suomi - Englanti Englannin tekemän maalin ylärimasta kentälle (A-katsomo melkein linjalla), mutta peli jatkui aivan samalla tavalla kuin Englanti - Espanjassakin. Kyse oli MM-karsinnasta 2002 kisoihin.

Ja mikään suvereeni tuo Englannin silloinen lohkovoitto ei toki, ollut sillä viimeisellä kierroksella Englanti - Kreikka 2-2 jossa viimeisellä minuutilla Englanti tasoitti. Samaan aikaan Saksa - Suomi 0-0, jossa Saksalla oli lukemattomia paikkoja tehdä voittomaali ja ottaa samalla lohkovoitto.

Maat päätyivät tasapisteisiin, mutta Saksa jäi jatkokarsintaan jossa se murskasi ylivoimaisesti Ukrainen (mitenköhän olisi Englannilla siinä käynyt?) ja eteni kisoihin ja siellä sitten loppuotteluun, lohkovoittajana ja omasta kaaviosta samalla tavalla kuin Brasiliakin omasta kaaviostaan.

Karsinnoissa on nykyisin noin 12-14 matsia sitten on arvokisat joissa MM-tasolla voittaja pelaa 7 matsia ja EM-tasolla 6. Siis noin 20 matsia pelataan arvomaaotteluita + harkat päälle, eli kyllä tämä kertoo aika tavattoman hyvin missä maiden keskinäinen vertailutaso menee.

Seurajoukkueissa voi olla tilanne jossa ei ole yhtään esimerkiksi englantilaista pelaajaa avauksessa kuten vaikka Chelsealla on ollut tilanne. Missä siis sellaisen joukkueen englantilainen suvereeni? Ei käsittääkseni missään.

Ne englantilaisseurat joilla ei ole varaa hankkia hyviä ulkomaisia hyökkääjiä, ovat vuodesta toiseen tusinaluokassa ja taistelevat parhaimmillaankin valioliigan sijasta 6. ja samat joukkueet jotka sijoittuvat joka vuonna 6.-20. välille taistelevat myös usein putoamisista ja jopa putoilevat.

On täysin naurettavaa edes vertailla maiden välejä muutaman kärkiseuran perusteella. Uefan 5v rankingissa kun yksi heikko kausi maksaa aina viisi seuraavaa vuotta eikä sellaista normaalisti voi korvata superonnistumisella vastaavasti heti seuraavalla kaudella.

Mutta yhtä kaikki Saksalla on 10 vuoden aikana kaksi mestarien liigan voittoa. Myös Englannilla on kaksi mestarien liigan voittoa samana aikajaksona. Espanjalla ja Italiallakin on voittoja jopa Portugalilla on yksi, mutta mitään suvereeniutta ei kenelläkään ole yksin.

[N5]

Maajoukkuekeskustelut huomaa aina siinä vaiheessa loppuneeksi kun suur-saksa saapuu paikalle tarjoamaan omaa objektiivista totuuttaan. Kerro vielä lisää sumuista rehelliseen tyyliisi.

[Zapista]

Maajoukkuekeskustelut huomaa aina siinä vaiheessa loppuneeksi kun suur-saksa saapuu paikalle tarjoamaan omaa objektiivista totuuttaan. Kerro vielä lisää sumuista rehelliseen tyyliisi.

Täytyyhän jonkun omata objektiivinen totuus. Miten asioista muuten mitään tulisi?

[suur-saksa]

Maajoukkuekeskustelut huomaa aina siinä vaiheessa loppuneeksi kun suur-saksa saapuu paikalle tarjoamaan omaa objektiivista totuuttaan. Kerro vielä lisää sumuista rehelliseen tyyliisi.

Jos tapahtuneet tulokset eivät ole objektiivisia niin mitkä sitten ovat? Vaikuttaisi siltä, että juuri Englannin kohdalla ei saisi kertoa sitä varsin pitkää epäonnistumisesta (siis heidän mielestään) johtunutta kauttaan arvokisoista toiseen.

Ylipäänsä ihmettelen Suomen median tavatonta hehkutusta jonkun Englannin joukkueen suhteen. Mitä helvettiä suomalaisia kiinnostaa muut kuin Suomen omat esitykset.

Mutta esimerkiksi ne arvokisat joissa Englanti ei ole lainkaan mukana tai putoaa varhain ovat mediamme edustajien mielestä tylsät tai värittömät ja ja ja... Miksi? Siksi että uutisointi muuttuu sillä hetkellä toiseksi kun sumumedia poistuu kisoista ja jäljelle jäävät ne samat Saksalaiset, makaronit, brassit, kukot jne jotka usein roikkuvat kisojen loppuun asti ja uutisoivat myös niitä kisoja joissa vahingossa putoavat vaikka pve tasolla joka taas on Englannin ylipäänsä maksimi taso ollut.

Ilman muinaista "lauantaifutista" ei tällaista sumusyndroomaa maassamme edes olisi ja voisimme keskittyä eri arvokisoissa huomattavasti neutraalimmin toteutuneisiin tuloksiin ja tapahtumiin. On onnien onni, että Englanti floppaa jokseenkin säännöllisesti tai siis Suomen median suureen odotuksiin nähden käytännössä aina.

[Histamiini]

Esimerkiksi Englanti sai ylimääräisen ylärimamaalin MM-loppuottelussa kotonaan Saksaa vastaan 1966 joka ratkaisi loppuottelun. Tämä on futishistorian suurin oikeusmurha jonka jokainen puolueeton asiantuntija myöntää.

Täh? En minä ainakaan, vaikka puolueettomaksi itseni tässä laskenkin, siis en kannata sen enempää Saksaa kuin Englantiakaan. Ei tuon maalin oikeutuksesta ole tietääkseni esitetty mitään vedenpitävää todistetta suuntaan eikä toiseen, kuvanauhaltahan asia ei selviä. Itse tosin luulen, siis luulen, että se ei mennyt maaliin, mutta en voi olla asiasta varma. Faktana tätä asiaa pitävät vain nahkapöksyfanit.

Vuoden 1996 EM-puolivälierässä Espanja teki maalin (olisi ollut kultainen) jota ei hyväksytty vaan peli jatkui katkeamatta.

Ei olisi ollut kultainen, vaan jo ensimmäisellä puoliajalla tehty, mutta kylläkin väärin paitsiomaalina hylätty.

No tapansa mukaan Saksa pudotti Englannin sitten rankkareilla helposti aivan kuten 1990 MM-kisoissakin, siis erittäin helposti. Saksa veti joka pallon sisään ja englantilaiset miten sattuu ja minne sattuu.
 

Siinähän mentiin jatkovetoihin, viisi ensimmäistä englantilaista upotti pallon verkkoon kyllä varmaotteisesti. Ei siis minne sattuu ja miten sattuu eikä Saksan voitto tullut erittäin helposti. Saksa ei muutenkaan ole arvokisoissa pystynyt Englantia voittamaan peliajalla yli 35 vuoteen.

Tässä nyt joitakin esimerkkejä höyrypäisen suur-saksan "objektiivisuudesta".

[Nordkapp]

suur-saksa puhuu kyllä asiaa vaikka kirjoitus tai ilmaisutyyli ehkä on välillä liian itsevarmaa.No jokainen omalla tavalla...Vähän ihmetyttä tuon ylärimälaukauksen ainainen itkeminen koska sen maalin tai "maalin" välinen marginaali oli niin pieni (ei se ollut puoli metria sisällä tai ulkona) että jonkun Bahramovin ratkaisusta keskustellaan vielä 40 v myöhemminkin.Historia se on ja hyvää niin.Toisaalta en ymmärrä miksi Solin  puskumaali 1998 argoja vastaan olisi pitänyt hyväksyä? Siinä tilanteessa Shearer veti puhtaan kyynärpäätaklauksen Roan naamaan joka oli poimimassa keskitystä.Kiekossa olisi tullut 2 min. penalty for elbowing vielä Shearerille kaupan päälle.   

[Vennegoor]

Suur-saksa kiteyttää pointin hienosti  Kyllä tämä Suomen media on naurettava tämän asian suhteen.Sama koskee toki myös seurajoukkueita ja erityisesti Liverpoolia.Englannin maajoukkueen tai Liverpoolin edesottamukset päätyvät tekstitv:n sivulle 100 ennen jotain uutiskatastrofeja.Monia esimerkkejä löytyy mutta esim "Liverpool putosi liigacupista" WTF?Ei taida mediakaan ymmärtää liigacupin arvostusta jne.Toivotaan että Englanti karsiutuu kisoista niin ei tarvitse sitä media hypetystä seurata.