Englanti

[Jugurttibiti]

Tässä on helppo ottaa esille oma kommenttini Englanti-Beckham tilanteesta, joka osui naulan kantaan. Huonoja tuloksia tuli, eikä Beckhamin pudottamiselle löydy mitään pelillisiä perusteita. SWP, Richardson ja Downing ovat kaikki lahjattomampia jalkapalloilijoita kuin Deivid, ilmeisesti Maccalle riittää se että pelaaja osaa juosta kovaa, jota tosin Downing ei edes osaa.

Tähän väliin on varmaan hyvä sanoa, mietittyäni tarkemmin Beckhamin tilannetta sekä katsottuani Englannin maajoukkueen pelaajia Makedonia ja Kroatia otteluissa, Bexx olisi kyllä kuulunut avaukseen. Englannilta tuntuu puuttuvan taistelevia, kaikkensa antavia pelaajia, ja Deivid kyllä maajoukkuepeleissä on useimmiten ollut iskussa. Beckham olisi myös tuonut tärkeää kokemusta keskikentälle.

[Jugurttibiti]

Kaiken kaikkiaan McClarenin 5-3-2/3-5-2 muodostelmakokeilu osoittautui katastrofiksi. Englannin hyökkäyspeli oli todella jähmeää, pallottoman liike olematonta, kärkiparin Rooney-Crouch jäi ilman tukea ja laitojen hyökkäysvoima lähes olemattomaksi - Neville teki hyviä nousuja ja antoi keskityksiä, jotka tosin lähtivät useasti melko aikaisin koska laidassa ei ollu ketään jonka kanssa pelta vapauttavia syöttökombinaatioita. Toisella laidalla Ashley Cole oli maineensa perusteella yllättävän vaisu hyökkäyssuuntaan jahänellä oli myös vaikeuksissa puolustuspelissä. Keksikentän keskusta Carrick-Parker-Lampard petti puolestaan Englannin melko totaalisesti - hallinta pelivälineestä menetettiin Kroatialle aivan liian helposti, eikä erityisesti Lampard muodostanut minkäänlaista uhkaa hyökkäyssuuntaan.

Samaa mieltä taktiikan suhteen, ei toiminut ollenkaan. McClaren on puhunut mediassa, että hän haluaa palauttaa Englannin peleille tyypillisen taistelutahdon ja vauhdin, hyökkäävämpää peliä kuin Svenniksen aikana. Eilen näistä ei ollut tietoakaan, vaan otteluun lähdettiin käytännössä viidellä puolustajalla ja kolmen keskikentällä, joista kaksi (Parker ja Carrick) ovat puolustavampia keskikenttäpelaajia. Todella hyökkäysvoittoinen pelityyli. Pelistä puuttui tempo, palloa ei hallittu ja syöttöpeli maata pitkin oli surkeaa. Yksi huonoimmista peleistä Englannilta jonka olen nähnyt. Pelinrakentelussa ei tuntunut olevan juonta, ei ideaa miten pallo toimitettaisiin maaliin. Tuntuu kuin pelaajia ei olisi kiinnostanut tippaakaan miten pelissä käy. Siinä eri mieltä Three Lionsin kanssa, mielestäni Neville ei aiheuttanut hyökkäyspäässä juuri minkäänlaista uhkaa, kun taas Ashley tiukasta vartioinnista huolimatta aina välillä väläytteli vasemmalla.

Rooney jatkoi alkukaudesta tuuksi tulleella alisuorittamisella - muutamien hyvien suorituksien perusteella haluaisin kuitenkin uskoa, että ketsuppipurkki on aukeamassa Wäinönkin kohdalla aivan lähitulevaisuudessa.  Crouch oli eilen todella näkymätön niin kauan kunnes 2-0 maalin jälkeen hänet vaihdettiin Defoeen. Helpoksi  hyökkääjäparin peliä ei tehnyt se tosiasia, että tuki keskikentältä, lähinnä tietysti Lampardilta, jäi minimaaliseksi - eritysksiin jääneillä hyökkääjillä oli liian suuri tehtävä pitää palloa jatkuvasti yksin usemapaa vastustajaa vastaan.

Rooney oli parempi kuin Makedoniaa vastaan, ei kyllä mitenkään paljon. Crouch ei tehnyt pelissä mitään, poislukien muutaman kerran rikkoi vastustajaa boksissa. Vaikka Crouchin tilastot maaotteluissa ovat hyvää luettavaa, en siltikään ymmärrä että miestä peluutetaan. Kankeaa liikkumista, heikkoa pääpelaamista, eikä yhteispeli Rooneyn kanssa toimi. Defoe, Bent, Ashton tai Johnson Owenin poissaollessa tilalle, kiitos. Outoa on, että Lampard ei tunnu mitenkään pääsevän maajoukkueessa samanlaiseen iskuun kuin Chelskissä. Kai se sitten on niin, että maailmanluokan pelaajat Chelskissä saavat miehen näyttämään paremmalta mitä on. Esimerkiksi eilen panos hyökkäyssuuntaan minimaalista, kuten Three Lions kirjoitti. Jos McClarenilla on munaa tiputtaa Beckham joukkueesta, luulisi myös Lampardin olevan mahdollista pudottaa avauksesta, ehkä saataisiin mies heräämään ja löytämään vireensä maajoukkueessa. Toisaalta, jos Gerrard oikealla pelaa, kenet Lampardin tilalle istuttaisi.

Beckahmin pudottaminen alkaa saamaan tragikoomisia piirteitä Englannin taapertaessa jalkapllon lilliputtimaita vastaan ja kun tappiotilanteessa uutta voimaa keskikentälle tuodaan esim. seurajoukkueessaan minimaalisesti ja paskasti pelanneiden SWP:n ja Richardsonin muodossa. Oli Becksistä mitä mieltä tahansa, niin hän on kuitenkin niitä harvoja pelaajia Englannissa/maailmassa, jotka yhdellä suorituksella voivat kääntää pelinkulun. Svenniksen aikan Englannin peliä syytettiin hitaaksi ja ennalta-arvattamaksi, mitä se myös kieltämättä oli, ja nämä syytökset usein kohdistettiin Beckhamiin, mutta eiköhän joukkueen viimepelit ole osoittaneet taas Beckahmin fantasituusen syntipukkia haettaessa - 
Englannin viime pelit ovat olleet temmoltaan niin hitaita ja taktisesti niin ennalta-arvattamia, että ehkä ihmisten on jo pakko alkaa hyväksymään se tosiasia, että kaikkea sitä mikä Englannin pelissä on vialla ei voidakaan kaataa Becksin niskaan ja hänen syykseen - McClarenin kannalta tietysti valitettava tilanne, että katastrofimatsin jälkeen media hiillostaakin nyt häntä, eikä joukkueesta pudotettua Beckhamia.

Ylempänä kirjoitinkin, että katsottuani kaksi viimeistä peliä ja mietittyäni tilannetta paremmin, kyllä Bexx maajoukkueeseen kuuluu - ainakin näillä loukkaantumismäärillä ja tarjoilla olevilla vaihtoehdoilla. Beckhamin peleistä maajoukkueessa itselleni on jäänyt mieleen ainakin miehen taistelutahto ja halu ylpeänä kantaa maajoukkueen paitaa - se mikä monilla nykyjoukkueesta tuntuu puuttuvan. Intohimo voittamaan ei ole tarpeeksi suuri. Vaikka pelaajia on sivussa loukkaantumisten ja pelikiellon takia, ja vaikka Kroatia miten kova kotijoukkue olisi ja tappio ehkä todennäköinen ennakolta, esitys ei koskaan olisi saanut olla noin munaton ja surkea kuten eilen. No, toivottavasti peli tästä paranee jatkossa...

[Callit]

Ehkä Englannin ongelma eilen oli kaksijakoinen. Viidestä ylimmästä pelaajasta, siis Crouch, Rooney, Lampard, Carrick ja Parker yksikään ei ole tällä hetkellä oikea mies saatikka ryhmä kansainväliseen huippupeliin. Luokkansa todistaneet Lampard ja Rooney ovat auttamattomasti epävireessä, ja nuo kolme muuta menettelevät kyllä hyvää jengiä hyvänä päivänä täydentämässä, mutta eivät itsenäiesti kykene reivaamaan kurssia.

Toisaalta esitys oli ollut kaikkien raporttien mukaan pahasti tahdoton, mitä pitää suuresti ihmetellä. Toivottavasti joku pelaaja vuodattaa medialle syitä tähän. Itse olen joskus törmännyt siihen, että valmentajan ennen ottelua antaman uuden suuntanumeron eli peliryhmityksen muuttaminen esim 4-4-2:sta 3-5-2:een tai toisinpäin saattaa aiheuttaa muutosvastarintaa, joka ilmenee taistelutahdon puutteena. Alitajuisesti lähdetään todistamaan omaa uskomusta taktiikasta oikeaksi, tai sitten kyse on ihan oikeasta muutoksen aikaansaamasta epävarmuudesta.

Spekulointia kaikki tyyni. Varmasti tiedetään ainoastaan se, että jokin meni pieleen.

[Josef K.]

Spekulointia kaikki tyyni. Varmasti tiedetään ainoastaan se, että jokin meni pieleen.

Voisikohan vastustajalla olla jotain tekemistä asian kanssa?

[Three Lions]

Samaa mieltä taktiikan suhteen, ei toiminut ollenkaan. McClaren on puhunut mediassa, että hän haluaa palauttaa Englannin peleille tyypillisen taistelutahdon ja vauhdin, hyökkäävämpää peliä kuin Svenniksen aikana. Eilen näistä ei ollut tietoakaan, vaan otteluun lähdettiin käytännössä viidellä puolustajalla ja kolmen keskikentällä, joista kaksi (Parker ja Carrick) ovat puolustavampia keskikenttäpelaajia. Todella hyökkäysvoittoinen pelityyli. Pelistä puuttui tempo, palloa ei hallittu ja syöttöpeli maata pitkin oli surkeaa. Yksi huonoimmista peleistä Englannilta jonka olen nähnyt. Pelinrakentelussa ei tuntunut olevan juonta, ei ideaa miten pallo toimitettaisiin maaliin. Tuntuu kuin pelaajia ei olisi kiinnostanut tippaakaan miten pelissä käy. Siinä eri mieltä Three Lionsin kanssa, mielestäni Neville ei aiheuttanut hyökkäyspäässä juuri minkäänlaista uhkaa, kun taas Ashley tiukasta vartioinnista huolimatta aina välillä väläytteli vasemmalla.

Totta, totta - Maccan mediasa mainostama 3-5-2 olikin käytännössä äärivarovainen 5-3-2, jossa vauhtia ei ollut taistelutahdon tapaan ollut nimeksikään. Esitys oli kaiken kaikkiaan hajuton, mauton ja mitäänsanomaton. Näytti siltä kuin pelaajia ei olisi kiinnostanut edes vähää alusta. Leineeköhän Maccan lähtölaskenta jo alkanut - ainakin pukukopissa? Tosin näin pikaisten johtopäätösten tekeminen useasti kostautuu ja mitään muuta en yhtä mielellään olisikaan, kuin väärässä kyvyttömäksi leimaamani McClarenin suhteen.

Oman näppituntumani perusteella A.Cole oli laitapakeista se heikompi kumpaankin suuntaan. Ei Nevillekään ihmeitä esittäny, mutta pääsi itse varmasti yhtä monta kertaa keskittämään kuin loppujoukkue yhteensä - valitettavasti vastaanottamassa olleet pelaajat  jäivät voimattomiksi kroaattien puristuksessa erinäisistä syistä johtuen.

Ja kyllähän Beckhamin puuttuminen paistoi karulla tavalla Englannin erikoistilanteissa - ne muutamat kulmat ja vapaapotkut mitkä joukkue onnistui hankkimaan olivat surkeaa luokkaa. Lampard ja Gerrard ovat seurajoukkueissaan muutaman maalin vapaapotkuista onnistuneet tekemään, toinen "silmät kiinni & raamattu auki" kaukopommeilla ja toinen parin persekimmokeen kautta, mutta erityisesti kulma- ja epäsuorissa vapaapotkuissa tasoero Beckhamin hyväksi on kiistaton - nykyjalkapallon luonteen huomioon ottaen, väitänkin, että jo pelkästään erikoistilanteidensa takia Becksin paikka olisi joukkueessa.

Outoa on, että Lampard ei tunnu mitenkään pääsevän maajoukkueessa samanlaiseen iskuun kuin Chelskissä. Kai se sitten on niin, että maailmanluokan pelaajat Chelskissä saavat miehen näyttämään paremmalta mitä on. Esimerkiksi eilen panos hyökkäyssuuntaan minimaalista, kuten Three Lions kirjoitti. Jos McClarenilla on munaa tiputtaa Beckham joukkueesta, luulisi myös Lampardin olevan mahdollista pudottaa avauksesta, ehkä saataisiin mies heräämään ja löytämään vireensä maajoukkueessa. Toisaalta, jos Gerrard oikealla pelaa, kenet Lampardin tilalle istuttaisi.

Totta, Lampardin vire on maajoukkueessa ollut kaukana siitä mitä Chelskissä on totuttu näkemään. Hieman eilinen kokoonpani kummastuttikin siinä mielessä, että kk:n koostumus oli mielestäni muodossa, jossa Carrick pelasi selkeästi ankkurina yläpuolellaan Parker (oikealla) sekä Lampard (vasemmalla) sen sijaan, että Lampard olisi pelannut selkeästi Parkerin ja Carrickin yläpuolella. Muistikuvieni mukaan Lampard ei eilen päässyt edes laukaisupaikkoihin saatika hänen tavaramerkiksi muodostuneisiin myöhäisiin nousuihin boksin rajamaille - Lampard, joka ei tee maaleja on mielestäni Englannille melko hyödytön. Ehkäpä Macca teki väärän päätöksen akselilla Lampard-Gerrard-Beckham pudottamalla ex-kapteenin Fat-Frankin sijasta. Jos aletaan spekuloimaan, niin olisikin mielenkiintoista nähdä Englani muodostelmassa, jossa vireensä Kolmessa Leijonassa hukannut Lamps löytäisi itsensä penkiltä, Gerrard itsensä keskikentän keskeltä ja Becks tutulta paikaltaan oikealta laidalta. Tämä on toki pelkkää spekulaatiota, jonka todennäköisyys on samaa luokkaa kuin englantilaismanagein johtaman joukkueen mestaruus Valioliigassa - paras ratkaisu olisi kuitenkin tottakai saada joukkueeseen (takaisin) samanlainen Lampard kuin Chelskissä (ja Beckhaminkin edes jonkinlaisessa roolissa).

Ylempänä kirjoitinkin, että katsottuani kaksi viimeistä peliä ja mietittyäni tilannetta paremmin, kyllä Bexx maajoukkueeseen kuuluu - ainakin näillä loukkaantumismäärillä ja tarjoilla olevilla vaihtoehdoilla. Beckhamin peleistä maajoukkueessa itselleni on jäänyt mieleen ainakin miehen taistelutahto ja halu ylpeänä kantaa maajoukkueen paitaa - se mikä monilla nykyjoukkueesta tuntuu puuttuvan. Intohimo voittamaan ei ole tarpeeksi suuri. Vaikka pelaajia on sivussa loukkaantumisten ja pelikiellon takia, ja vaikka Kroatia miten kova kotijoukkue olisi ja tappio ehkä todennäköinen ennakolta, esitys ei koskaan olisi saanut olla noin munaton ja surkea kuten eilen. No, toivottavasti peli tästä paranee jatkossa...

Monien silmät alkavat aueta, enkä nyt nimerkki Jugurttibitiin erityisemmin viittaa, että ehkä Beckham ei ollutkaan vastuussa siitä mistä häntä syytettiin, eli kaikesta mikä Englannin pelissä on ollut vikana. Becksin pelitaidot jakavat mielipiteitä, mutta niin jakaa evoluutioteriakin, mutta yksi aisia on kuitenkin kiistaton; Deivid on aina antanut kaikkensa Englannin paidassa ja se on jo paljon enemmän kuin mitä pelaajat eilen Zagrebissa tekivät. Ja pakkohan se on sanoa, että kyllä hymy hyytyi viimeistään siinä vaiheessa kun Macca painoi paniikkinappulaa ja kentälle vaihdosta juoksivat SWP ja Richardson....

Vaikea kuvitella miten jatkossa Englanti voisi enää huonommin pelata - pohjalta on vain yksi suunta...

[Three Lions]

Makedonia voidaan toki lukea jollakin lailla jalkapallon lilliputteihin, mutta Kroatiaa ei millään. Itse asiassa se on yksi Euroopan parhaista jalkapallomaista, varsinkin Kroatian kotikentällä pelattaessa, sen ovat saaneet kokea monet "helppoa voittoa" hakemaan lähteneet maat. Itselleni tämä Englannin tappio ei tullut minään yllätyksenä, kuten se ei pitäisi tulla kenellekään joka Englannin ja Kroatian jalkapallon tasosta jotain ymmärtää. Tasapeli oli tulos, jonka Three Lions olisi voinut realistisesti hakea, mutta voittoa en ainakaan itse pitänyt kovin todennäköisenä. Prosenttilukuina 1x2: 50%-35%-15%

Totta, totta - rapatessa roiskuu ja kiireessä vielä enemmän. Pointtina oli se, että Kroatia, vaikka vahva eityisesti kotona onkin, ei ole mikään Brasilia tai Italia ja Englannin esitykseltä olisi ollut lupa odottaa paljon, paljon enemmän. Turha tässä on alkaa, aikoinaan varsin sympaattistakin, Kroatiaa nälvimään tai vähättelmään - mielestäni kuitenkin, ainakin melkein, yhtälailla kuin Englanti pelasi huonosti, niin Kroatia puolestaan pelasi hyvin.

Odotan mielelläni Niko"Adrianmeren Zidane" Krancjarin otteita Pompey-paidassa tulevaisuudessa...

Voisikohan vastustajalla olla jotain tekemistä asian kanssa?

Katso edellinen.

[Callit]

Voisikohan vastustajalla olla jotain tekemistä asian kanssa?

Juupa juu, kyllä taistelutahdon pitää olla kohdalla aina, vastustajasta riippumatta. Ja jos ajattelee neljä päivää taaksepäinkin, niin Makedonia-tasuri ja tämä tappio kielivät ihan itse kyhätyistä ongelmista. Kaikki kunnia toki Kroatialle ja Makedonialle.

[Three Lions]

Mitä Englantiin tulee, niin UL:n Rönkä yllättää asiallisuudellaan. Mietteitä joukkueesta täältä.

"Sitä, kuka on hyvä ja kuka huono valmentaja, voidaan veivata ikuisesti, mutta yhtä asiaa yksikään valmentaja ei pääse pakoon - tuloksia. Oltiin McClarenista mitä mieltä tahansa, niin tyly fakta on se, että hänen tuloksensa Middlesbroughissa olivat käytössä olleisiin resursseihin verrattuna katastrofaaliset. McClaren käytti Middlesbroughissa nettona yli 23 miljoonaa puntaa enemmän rahaa pelaajaostoihin kuin Arsène Wenger vastaavana aikana Arsenalissa. Ja mitä Boro sai vastineeksi? Suurimmaksi osaksi pelkkää kärsimystä."

"Englannista olisi löytynyt helposti 5-6 valmentajaa, joista on jokainen olisi ollut heittämällä parempi kuin McClaren."

"Sillä, palaako yksi Beckham vai ei, ei ole mitään merkitystä. Ainoa ratkaisu ongelmaan on heittää tämä sutenööri yli laidan eli vaihtaa maajoukkueen päävalmentajaa."

"Puhuisin mieluummin kävelevästä katastrofista. Robinson on alkanut turvota kuin Berliinin makkara ja hän on tehnyt tänä syksynä Tottenhamissa enemmän virheitä kuin aiempina vuosina yhteensä."

[Phizza]

"Sillä, palaako yksi Beckham vai ei, ei ole mitään merkitystä."

No eipä tietenkään, valmentajathan ne siellä kentällä keskityksiä pistää ja maaleja tekee. Arvasin että kun pari huonoa tulosta tulee, niin McClarenin päätä ruvetaan heti vaatimaan vadille, vaikka häntä ei voi tuloksista syyttää kuin osittain. En ole muutenkaan ikinä käsittänyt mielipidettä, jonka mukaan valmentaja olisi lähes aina syypää huonoon tulokseen. Toki sen ymmärrän että hänen täytyy tuloksista ottaa vastuu, mutta kumma kyllä kun niitä ei lähes koskaan muisteta kehaista, kun tuleekin huipputulos.

Olen samaa mieltä siitä, että Englanti teki väärän valinnan palkatessaan Maccan, mutta eipä Röngän mainitsemat Redknapp ja Coppellkaan hirveästi vakuuta. Ja McClarenia on turha syyttää rahan tuhlaamisesta, jos jo lähes seuraavassa lauseessa mainitaan Harry Redknappin nimi.

Mutta toki McClaren on osan kritiikistä ansainnut, mielestäni tuo 3-5-2/5-3-2-kokeilu oli turha ja tyhmä, Gary Neville nyt esimerkiksi on pallon kuljettamisessa melko avuton (verrattuna siis muiden huippumaiden laitureihin), joten oli mielestäni tyhmää peluutta häntä yksin oikealla laidalla. Yrittikö Macca sitten pitkillä palloilla&Crouchilla saada Englannille jonkinlaisen otteen, siitä en tiedä, mutta ei se kyllä onnistunutkaan. Scott Parkeria olen itsekin hehkuttanut kovasti tällä kaudella, mutta olisiko sittenkin niin ettei hänestäkään nouse kansainväliset mitat täyttävää keskikenttäpelaajaa, vaan jää tyyliltään Valioliigaan, mutta vain Valioliigaan, sopivaksi juoksukoneeksi ja puimuriksi, jolla on puutteita varsinkin pallollisessa pelissä? Sama toki pätee Michael Carrickiin, hieman erityyppisestä pelaajasta vain on kysymys.

[Callit]

Valmentajat kantavat vastuun AINA, vaikka sitten kyseessä olisi johtajien hölmöily, pelaajien taitamattomuus tai loukkaantumiset.

Maccaa kritisoidessakin olen hyvin tietoinen siitä kuinka monet valmentajien sankaritarinat ovat alkaneet varsin mollivoittoisesti, joskus jopa tappiokierteellä. Silti palaisin, aivan kuten Rönkäkin, siihen tosiasiaan, että kyse oli virheestä alunperinkin. Jotenkin tuntuu vaikealta ajatella, että joku FA:ssa olisi koskaan uskonut, että nollatitteli-Steve veisi joukkuetta eteenpäin, kun edeltäjä ryhtyi hommiin vyöllään Ruotsin, Portugalin ja Italian mestaruudet sekä Uefa-cupin voitto. Ehkä joku optimisti FA:ssa ajatteli, että Steven ei tarvitse kuin astua valmiseen maailmanmestarin pöytään? Nyt FA kuitenkin on sen tosiasian edessä, että peli kulkee juuri niin huonosti kuin Steven käskyttämillä joukkueilla on tapana. Jokin ratkaisu on tehtävä, ja kysymys lieneekin lähinnä ajankohdasta.

[BigBen]

On kyllä käsittämätöntä miksei Englanti ikinä pärjää arvokisoissa...2006 piti olla SE vuosi, mutta Rooneyn loukkaantuminen aiheutti ekat takaiskut...joukkueen piti olla vihdoinkin mitaliainesta rooneyneen ja lampardeineen!

[De Souza]

On kyllä käsittämätöntä miksei Englanti ikinä pärjää arvokisoissa...2006 piti olla SE vuosi, mutta Rooneyn loukkaantuminen aiheutti ekat takaiskut...joukkueen piti olla vihdoinkin mitaliainesta rooneyneen ja lampardeineen!

Usein Englannin menestykseen ei ihan realistisesti ajateltuna ole ollut edes mahdollisuuksia (vaikka Englanti oman ja Suomen lehdistön mielestä onkin aina etukäteen varma maailmanmestari), mutta sitten kun on ollut, kuten esimerkiksi viime kesänä, on Englanti mielestäni kaatunut vuosikymmenestä toiseen lähes aina samaan ongelmaan. Nimittäin ratkaisupaikoissa englantilaisille menee aina löysät housuun, pää ei siis yksinkertaisesti kestä. Tämän näki hyvin esim. viime kesänä englantilaispelaajien kasvoilta rp-kisassa Portugalia vastaan, siinä oli monella pelaajalla äitiä ikävä. Toki englantilaiset voivat lohduttautua sillä, että taas joskus heille myönnetään kotikisat, joten vuoden 1966 vahinko saattaa mahdollisesti toistua...

[Callit]

On kyllä käsittämätöntä miksei Englanti ikinä pärjää arvokisoissa...

Tätä englantilaiset itse toistavat vuodesta toiseen. Paljastavat sillä tietämättömyytensä/naiviutensa ja toisaalta antavat itse itselleen selityksen miksi pokaalit kiertävät.

Ensinnäkin unohdetaan se, että maailmanluokkaisia Rooneja, Lampardeja, Gerardeja ja kumppaneita on ilmaantunut vasta aivan viime vuosina. Sellaisilla voidaan haaveilla pokaaleista, mikjä tällä kertaa sitten osoittautui turhaksi toiveeksi. Mutta jos tuota 40 vuoden kuivaa kautta ajattelee laajemmin, niin kysehän on ollut pääasiassa luokan puutteesta. Vielä kymmenen vuotta sitten maajoukkue vilisi sellaisia puujalkoja, joilla ei yksinkatertaisesti tehnyt esim. MM-kisoissa mitään, vaikka paitamyynti ja kulttistatus briteissä muusta vihjaisikin.

Kysyin kerran yhdeltä die hard -tasoiselta engalntilaiselta futisihmiseltä, että keitä 3 leijonan paidassa debytoineita pelaajia 1966 ja 1996 välillä voi niittää maailmanluokkaisiksi? Autoin sen verran, että sanoin Keeganin ja Linekerin etukäteen. - Kaveri hymyili vienosti, ja totesi ymmärtävänsä. Vain injury prone Röbson ja alisuorittaja Gazza pääsivät edes ehdolle, vaikka löytyy iso joukko "englannissa maailmankuuluja".

Eli tosiasiassa Englanti on lähtenyt realistisin mestaruustoivein vasta kaksiin MM-kisoihin, 2002 ja 2004. Kumpiinkin liittyy ikäviä loukkaantumisia, mutta myös aivan liian paljon huonoa organisointia. 2002 mainosmies Crozier teki Englannista Anna Kournikovan, ja 2006 sekoiltiin huhujen mukaan vähän joka asiassa. Ei vähiten valmentajan kanssa.

[BigBen]

Tottakai Lineker&Gascoigne oli laatutasoa...Lineker lieni takuuvarma maalintekijä varsinkin jos tarjoilu pelasi. 1990 MM-kisat meni hyvin (vain mitali jäi puuttumatta). Myös koti-EM kisat 1996 meni hyvin Saksa-välierään saakka, sillonhan Gazza oli (kuten 90) kovassa vireessä ja kärjessä uransa huipulla elänyt Alan Shearer. Miestä tuskin kannattaa aliarvioida...

EDIT:yhdyn kyllä mielipiteeseen ettei englantilaisilla muuten taitotaso ole parasta luokkaa!

[Angel of the North]

Kysyin kerran yhdeltä die hard -tasoiselta engalntilaiselta futisihmiseltä, että keitä 3 leijonan paidassa debytoineita pelaajia 1966 ja 1996 välillä voi niittää maailmanluokkaisiksi? Autoin sen verran, että sanoin Keeganin ja Linekerin etukäteen. - Kaveri hymyili vienosti, ja totesi ymmärtävänsä. Vain injury prone Röbson ja alisuorittaja Gazza pääsivät edes ehdolle, vaikka löytyy iso joukko "englannissa maailmankuuluja".

Osoitat itse oman tietosi puutteen tälläisillä jutuilla. Kyllähän Englannista on aina löytynyt pelaajia, jotka voidaan määrittää "maailmanluokan pelaajiksi". Varsinkin maailmanluokan puolustajia maajoukkueesta on aina löytynyt. Maalivahdeista Shilton parhaimmillaan oli maailman ehdotonta huippua. Hyökkääjistä voisi ensimmäisenä mainita vaikka Shearerin, joka olisi huippuvuosinaan mahtunut minkä tahansa maajoukkueen avaukseen. Se on kyllä totta, ettei Englannin maajoukkue ole taitotasoltaan pärjännyt muille huippumaille, mutta ei se tarkoita ettei maajoukkueessa olisi ollut huipputaitavia yksilöitä. Esim. Peter Beardsley oli taidoiltaan ja tekniikaltaan verrattavissa keneen tahansa muuhun huippuun.

[BigBen]

Tottakai parhaimmillaan Campbell-R. Ferdinand oli todella tasokas topparipari ja miksei nykyäänki Terry-Ferdinand vois olla kova luu.

[Angel of the North]

Tottakai parhaimmillaan Campbell-R. Ferdinand oli todella tasokas topparipari ja miksei nykyäänki Terry-Ferdinand vois olla kova luu.

On siellä ennen Leirikelloakin ollut kovia puolustajia. Joillain vaan kriteerit pelaajien laatua arvioidessa on hieman vääristyneet. Mutta jos tosissaan ruvetaan vertailemaan saman pelipaikan pelaajia toisiinsa, niin Englannilta on aina löytynyt puolustuspäästä pelaajia, jotka vertailussa pärjäävät muille.

[Callit]

Osoitat itse oman tietosi puutteen tälläisillä jutuilla. Kyllähän Englannista on aina löytynyt pelaajia, jotka voidaan määrittää "maailmanluokan pelaajiksi".

Varsinkin maailmanluokan puolustajia maajoukkueesta on aina löytynyt. Maalivahdeista Shilton parhaimmillaan oli maailman ehdotonta huippua. Hyökkääjistä voisi ensimmäisenä mainita vaikka Shearerin, joka olisi huippuvuosinaan mahtunut minkä tahansa maajoukkueen avaukseen.

Esim. Peter Beardsley oli taidoiltaan ja tekniikaltaan verrattavissa keneen tahansa muuhun huippuun.

Shearer on aivan oikea maininta, mutta hänen ensimmäiset arvokisansa olivatkin mainitsemanani vuonna eli 96, 30v. maailmanmestaruuden jälkeen. Ilmaisin tuon ajanjakson väärin höpistessäni maajoukkuedebyyteistä, sorry.

Ei tosiaankaan ole tarkoitus mollata Shiltonia tai Beardsleytä tai ketään muutakaan kelpo pelimiestä, mutta kylmä tosiasia, johon koko juttuni perustui, on se, etteivät nuo nimet koskaan aiheuttaneet niin kauhean suuria väristyksiä muualla kuin Englannissa. Siitä tuo termi "maailmankuulu Englannissa". Ihan hen.kohtainen mielipiteeni on, että tämän tosiasioitten tunnustamisen vaikeus on ollut yksi suurimmista, jollei suurin syy Englannin pitkään kuivaan kauteen. Nykyiset ns. hyvät ikäluokatkin ovat nousseet nimenomaan sen jälkeen, kun paljon parjatun Wilkinsonin suunnittelemat uudistukset pantiin täytäntöön. Ja niissä kai lähdettiin nimenomaan siitä, että on otettava oppia ulkomailta.

[Angel of the North]

Shearer on aivan oikea maininta, mutta hänen ensimmäiset arvokisansa olivatkin mainitsemanani vuonna eli 96, 30v. maailmanmestaruuden jälkeen. Ilmaisin tuon ajanjakson väärin höpistessäni maajoukkuedebyyteistä, sorry.

Ei tosiaankaan ole tarkoitus mollata Shiltonia tai Beardsleytä tai ketään muutakaan kelpo pelimiestä, mutta kylmä tosiasia, johon koko juttuni perustui, on se, etteivät nuo nimet koskaan aiheuttaneet niin kauhean suuria väristyksiä muualla kuin Englannissa. Siitä tuo termi "maailmankuulu Englannissa". Ihan hen.kohtainen mielipiteeni on, että tämän tosiasioitten tunnustamisen vaikeus on ollut yksi suurimmista, jollei suurin syy Englannin pitkään kuivaan kauteen. Nykyiset ns. hyvät ikäluokatkin ovat nousseet nimenomaan sen jälkeen, kun paljon parjatun Wilkinsonin suunnittelemat uudistukset pantiin täytäntöön. Ja niissä kai lähdettiin nimenomaan siitä, että on otettava oppia ulkomailta.

Ymmärsin pointtisi. Mutta varmasti osatekijänä tähän "maailmankuulu Englannissa" juttuun on myös aikakausien tekemä ero. Tuskin nämä nykyisetkään ns. hyvät ikäluokat olisivat 80-luvulla olleet yhtään sen kuuluisimpia kuin edeltäjänsäkään. Uskoisin ettei perusjalkapallonseuraajat pysty luettelemaan montaakaan pelaajaa nimeltä valitsemasi ajanjakson menestyneistäkään maajoukkueista(tähtiä tai ei), joten sinällään vertailu on aika hankalaa. Muutenkin "maailmankuulu"-termi on aika moniselitteinen, ja riippuu aika pitkälti katsojasta miten sen tulkitsee. 

[BigBen]

Joku Bobby Charlton lieni 60-luvulla aika kovantason keskikenttämies...

[Callit]

Joku Bobby Charlton lieni 60-luvulla aika kovantason keskikenttämies...

Ja nimenomaan niitä maailmanmestareita, joitten jälkeen taso hiipui.

[el_Diablo]

Ymmärsin pointtisi. Mutta varmasti osatekijänä tähän "maailmankuulu Englannissa" juttuun on myös aikakausien tekemä ero. Tuskin nämä nykyisetkään ns. hyvät ikäluokat olisivat 80-luvulla olleet yhtään sen kuuluisimpia kuin edeltäjänsäkään. Uskoisin ettei perusjalkapallonseuraajat pysty luettelemaan montaakaan pelaajaa nimeltä valitsemasi ajanjakson menestyneistäkään maajoukkueista(tähtiä tai ei), joten sinällään vertailu on aika hankalaa. Muutenkin "maailmankuulu"-termi on aika moniselitteinen, ja riippuu aika pitkälti katsojasta miten sen tulkitsee. 

siis englantilainen die-hard -futisihminen ei kykene luettelemaan englannin maajoukkueen "tähtiä" kolmeltakymmeneltä vuodelta, koska on vaikeaa muistaa hyviä pelaajia?

[Three Lions]

Tätä englantilaiset itse toistavat vuodesta toiseen. Paljastavat sillä tietämättömyytensä/naiviutensa ja toisaalta antavat itse itselleen selityksen miksi pokaalit kiertävät.

Ensinnäkin unohdetaan se, että maailmanluokkaisia Rooneja, Lampardeja, Gerardeja ja kumppaneita on ilmaantunut vasta aivan viime vuosina. Sellaisilla voidaan haaveilla pokaaleista, mikjä tällä kertaa sitten osoittautui turhaksi toiveeksi. Mutta jos tuota 40 vuoden kuivaa kautta ajattelee laajemmin, niin kysehän on ollut pääasiassa luokan puutteesta. Vielä kymmenen vuotta sitten maajoukkue vilisi sellaisia puujalkoja, joilla ei yksinkatertaisesti tehnyt esim. MM-kisoissa mitään, vaikka paitamyynti ja kulttistatus briteissä muusta vihjaisikin.

Kysyin kerran yhdeltä die hard -tasoiselta engalntilaiselta futisihmiseltä, että keitä 3 leijonan paidassa debytoineita pelaajia 1966 ja 1996 välillä voi niittää maailmanluokkaisiksi? Autoin sen verran, että sanoin Keeganin ja Linekerin etukäteen. - Kaveri hymyili vienosti, ja totesi ymmärtävänsä. Vain injury prone Röbson ja alisuorittaja Gazza pääsivät edes ehdolle, vaikka löytyy iso joukko "englannissa maailmankuuluja".

Eli tosiasiassa Englanti on lähtenyt realistisin mestaruustoivein vasta kaksiin MM-kisoihin, 2002 ja 2004. Kumpiinkin liittyy ikäviä loukkaantumisia, mutta myös aivan liian paljon huonoa organisointia. 2002 mainosmies Crozier teki Englannista Anna Kournikovan, ja 2006 sekoiltiin huhujen mukaan vähän joka asiassa. Ei vähiten valmentajan kanssa.

Kyllä Englannin kannattajanakin on nyt oltava täysin samaa mieltä Callitin kanssa, sillä täyttä asiaahan mies kirjoittaa.

Ei Englanti ole ennen nykyisen "kultaisen sukupolven" esiinnousua ole ollut sillä tasolla kuin saarivaltakunnassa (ja Suomessa) on haluttu uskoa.  Kenties kotimaasta tulevan kovan henkisen prässin ja mediahuomion takia Englanti ei ole myöskään varsinaisesti kunnostautunut ylisuorittajana, joka venyisi tiukan paikan tullen yllätyksiin - jos siis tähän kategoriaan ei lasketa Italian -90 kisoja.

Toki kaikkien anti-anglofiilien on hyvä muistaa kuinka pienet marginaalit ovat erottaneet Englannin kirkkaammasta gloorista jo hyvin monissa kisoissa: -90 englanti tippui loppuottelusta Saksalle rankkareiden jälkeen (sitäkin edelsi Brehmen vähintään onnekas vaparimaali), -98 kyseenalaiset tapahtumat Argentiina-ottelussa, -02 Seamanin hörppäys Ronaldinhon vapariin ja -06 kohtaloksi koituivat taas pilkut. Tietysti samaan listaan voitaisiin laittaa myös esimerkiksi "Jumalan käsi" kun Kolme Leijonaa tippui -86 tuleville maailmanmestareille. Tarina on ollut kovin tuttu viimevuosina myös  EM-kioissa, joissa viimekerralla Englanti oli jälleen vastustajaansa huonompi, kun paremmuus jouduttiin ratkaisemaan laukomalla 11 metristä.

[BigBen]

Mites näätte ton David Beckhamin todellisen tason pelaajana? Itellä hirveen ristiriitanen näkemys...ManU-aikojen vaparit on kyllä aika legendakamaa, mut tiedä sit muuten herrasta...

[Angel of the North]

siis englantilainen die-hard -futisihminen ei kykene luettelemaan englannin maajoukkueen "tähtiä" kolmeltakymmeneltä vuodelta, koska on vaikeaa muistaa hyviä pelaajia?

Lähinnä tarkoitin, että menestyneistä maajoukkueista (Saksa, Argentiina, Brasilia etc...) ja minkä maalainen kannattaja tahansa... Jostain vuoden -86 Argentiinan mestarijoukkueestakaan ei montaa pelaajaa varmasti yleisellä tasolla muisteta ja varmaan aika monella nimet jää Maradonaan...